Perustelut
Kuntien yleisestä kalleusluokitusjärjestelmästä luopuminen
Eduskunta on hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti
edellyttänyt 8.12.2005 hallituksen huolehtivan siitä,
että eduskunnalle annetaan vuoden 2006 toukokuun loppuun
mennessä lakiehdotukset koskien kuntien kalleusluokitusjärjestelmästä luopumista
viimeistään vuonna 2008 (HaVM 23/2005
vp — HE 120/2005 vp).
Valtioneuvosto on päättänyt 22.12.2005
ryhtyä lausumasta aiheutuviin toimenpiteisiin.
Kuntien kalleusluokituksesta on säädetty ensimmäisen
kerran vuonna 1966, jolloin luokitus vahvistettiin vuoksi 1968—1973.
Voimassa oleva kuntien kalleusluokituksesta annettu laki (955/1973)
koski aluksi vuosia 1974 ja 1975. Sittemmin lain voimassaoloaikaa
on jatkettu useaan kertaan.
Kalleusluokitusjärjestelmässä kunnat
on jaettu tutkimuksella todettujen kustannuserojen perusteella kahteen
kalleusluokkaan. Viimeksi elinkustannuserojen tutkimus on tehty
vuonna 1980. Kuntien kalleusluokitus on ajan myötä vinoutunut,
eivätkä kunnat ole nykyisessä luokituksessa
elinkustannusten suhteen oikein ryhmiteltyinä.
Voimassa olevan kalleusluokitusjärjestelmän ongelmat
ovat olleet tiedossa ainakin jo vuoden 1995 valtiopäivillä,
jolloin eduskunta on edellyttänyt hallituksen huolehtivan
osaltaan siitä, että valmistellaan sellaiset lainsäädäntö-
ja muut toimenpiteet, jotka mahdollistavat järjestelmästä luopumisen
vuoden 2000 alusta lukien (HaVM 6/1995 vp — HE
164/1995 vp). Sittemmin eduskunta on hyväksynyt
kaksi muuta lausumaa kalleusluokitusjärjestelmän
kumoamiseksi (HaVM 3/1999 vp — HE
29/1999 vp ja HaVM 22/2002 vp — HE
267/2002 vp).
Hallintovaliokunnan mietinnöstä HaVM 23/2005
vp ilmenee muun muassa perustuslakivaliokunnan pitävän
lausunnossaan PeVL 38/2005 vp varsin
erikoisena, että hallitus on finanssipoliittisiin syihin
vedoten sivuuttanut perustuslakivaliokunnan aiemmassa lausunnossa esitetyt
valtiosääntöoikeudelliset näkökohdat (PeVL
73/2002 vp) ja eduskunnan niiden pohjalta hyväksymän
selväsanaisen lausuman. Hallituksen tulee perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin
kalleusluokitusjärjestelmän lakkauttamiseksi tarvittavan
lainsäädännön aikaansaamiseksi.
Hallintovaliokunnan onkin lausunnon mukaan syytä vakavasti
harkita lain voimassaoloajan lyhentämistä ehdotetusta
kahdesta vuodesta yhteen vuoteen (PeVL 38/2005
vp).
Hallintovaliokunta on pitänyt edellä mainitussa
mietinnössään HaVM 23/2005
vp eduskunnan aikaisemmin hyväksymät
lausumat, perustuslakivaliokunnan kannanotot ja asiantuntijakuulemisessa
esitetty huomioon ottaen epätyydyttävänä,
että hallitus on yhä esityksessään HE 120/2005
vp ehdottanut kalleusluokitusjärjestelmän
voimassaoloajan jatkamista. Hallintovaliokunta on kuitenkin muun
muassa valtiovarainministerin asiantuntijakuulemisessa esittämän perusteella
tullut vakuuttuneeksi siitä, että hallituksen
esitykset kalleusluokitusjärjestelmästä luopumiseksi
annetaan eduskunnalle kevätistuntokaudella 2006 toukokuun
loppuun mennessä. Tämän vuoksi valiokunta
on lopulta päätynyt puoltamaan kalleusluokitusjärjestelmän
jatkamisen mahdollistavan lakiehdotuksen hyväksymistä.
Nyttemmin valtiontalouden menokehyksiin on keväällä 2006
sisällytetty varautuminen järjestelmästä luopumiseen
vuoden 2008 alusta. Kalleusluokitusjärjestelmän
poistaminen nostamalla järjestelmän piirissä olevat
sosiaalietuudet ensimmäisen kalleusluokan etuuksien tasolle
lisää valtion menoja vuositasolla noin 130 miljoonaa
ja kuntien toimeentulomenoja noin 10 miljoonaa euroa.
Koska hallituksen esityksiä ei ole annettu eduskuntakäsittelyä varten,
on osoittautunut, että hallintovaliokunta on hyväksynyt
hallituksen esityksen HE 120/2005 vp virheellisten
edellytysten vallitessa. Kalleusluokituksen jatkamisen mahdollistavaa
lakia ei olisi siten tullut säätää lainkaan,
jolloin kalleusluokitusjärjestelmästä luopuminen
olisi tapahtunut automaattisesti vuoden 2005 lopussa. Hallituksen
laiminlyönnille ei ole ilmennyt hyväksyttävää perustetta.
Valtion henkilöstöpolitiikka ja hallinnon
kehittäminen
Saadun selvityksen mukaan henkilöstön uusien palkkausjärjestelmien
kehittäminen on valtionhallinnossa edennyt muutamaa poikkeusta
lukuun ottamatta suunnitellusti. Joissakin virastoissa on kuitenkin
ollut soveltamisongelmia. Valiokunta korostaa, että uusia
palkkausjärjestelmiä sovellettaessa ja kehitettäessä on
varattava riittävät palkkausmäärärahat
järjestelmien asianmukaisen toimivuuden takaamiseksi.
Valiokunta on eri yhteyksissä kiinnittänyt huomiota
valtion palkkakilpailukyvyn turvaamiseen asianmukaisesti suhteessa
yksityiseen sektoriin. Tästäkin näkökulmasta
tarkastellen tulisi tulospalkkiojärjestelmä saada
käyttöön nykyistä laajemmin
valtionhallinnossa. Sen tarkoituksena on omalta osaltaan lisätä tuottavuutta.
Eräs perusongelma järjestelmän laajentamisessa
on tuottavuuden mittaamisen ohella ollut rahoitus. Valtiotyönantajan
tulisi omalta osaltaan toimia niiden mahdollisuuksien hyödyntämiseksi,
joita tulospalkkausjärjestelmä tarjoaa.
Valtion määräaikaisten palvelussuhteiden suuri
määrä on edelleen ongelma. Palvelussuhteiden
vakinaistaminen ei ole edennyt käytettävissä olevan
tiedon perusteella merkittävästi. Myös
asiaa selvittävän työryhmän
työ on ollut keskeytyneenä jo lähes vuoden.
Valiokunta tähdentää, että henkilöstöjohtamista
ja esimiestyötä ei ole tehdyistä yrityksistä huolimatta
saatu valtionhallinnossa asianmukaiseen kuntoon. Tämä vaikeuttaa
muun muassa työskentelyä, työn tuottavuuden
parantamista ja uusien palkkausjärjestelmien soveltamista.
Valiokunta painottaa taas kerran, että henkilöstöjärjestöt
on otettava täysipainoisesti mukaan muun muassa organisaatiouudistusten
sekä valtionhallinnon ja virastojen kehittämistyön
valmisteluun ja toteutukseen.
Valiokunta toteaa, että hallituksen toimenpidekertomuksen
ja valtion tilinpäätöskertomuksen välillä on
havaittavissa päällekkäisyyttä, joka
koskee esimerkiksi hallinnon kehittämistä ja sitä koskevaa
raportointia. Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä,
että hallinnon kehittämistä ja henkilöstöpolitiikkaa
koskevat osiot sisällytetään vastaisuudessakin
hallituksen toimenpidekertomukseen. Hallinnon kehittämisen kysymykset
kuuluvat valiokunnan toimialaan ja valtion tilinpäätöskertomuksen
valiokuntakäsittelyä tulee senkin vuoksi eduskunnassa
laajentaa.
Valiokunta viittaa lopuksi hallintoselonteon johdosta hyväksymäänsä mietintöön
HaVM 2/2006 vp, joka on hallituksen noudatettavana.
Hätäkeskustoiminta
Eduskunta on edellyttänyt hallintovaliokunnan mietinnön
mukaisesti hallituksen tarkkaan seuraavan hätäkeskusuudistuksen
ja sen tavoitteiden toteutumista sekä uuden lainsäädännön
soveltamista ja toimivuutta sekä antavan eduskunnalle uudistuskokonaisuutta
koskevan seikkaperäisen selonteon viimeistään
vuoden 2007 loppuun mennessä. Selonteossa on arvioitava
muun ohella hätäkeskuspalvelujen saatavuutta,
hätäkeskusten mahdollisuutta palvella sekä suomenkielistä että ruotsinkielistä väestöä
asianmukaisesti,
tietojärjestelmien toimivuutta, henkilötietojen
käsittelyä koskevia kysymyksiä, henkilöstön
ammattitaitoa erityisesti henkilötietojen käsittelyssä ja
pääkaupunkiseudun erillisjärjestelmää.
Nyttemmin pääkaupunkiseudun kunnallinen pelastustoimen
hätäkeskus ja poliisin hälytyskeskukset
on korvattu hätäkeskuslain mukaisella järjestelmällä.
Helsingin hätäkeskuksessa on 69 virkaa, joista
seitsemän on hallinnon virkoja, 56 päivystäjiä ja
kuusi vuoromestaria. Tällä hetkellä täyttämättä on
hätäkeskuksen ilmoituksen mukaan 19 hätäkeskuspäivystäjän
virkaa. Helsingin hätäkeskusta käynnistettäessä päivystäjiä on
siirtynyt Helsingin kaupungin hätäkeskuksesta
ja poliisin hälytyskeskuksesta uuden hätäkeskuksen
palvelukseen. Päivystäjiä ei kuitenkaan ole
siirtynyt suunniteltua, riittävää määrää Helsingin
hätäkeskuksen tehtäviin.
Hätäkeskuslaitoksen aloitteesta akuutin henkilöstövajeen
kattamiseksi Itä- ja Keski-Uudenmaan, Länsi-Uudenmaan
ja Helsingin hätäkeskukset tiivistävät
saadun tiedon mukaan yhteistyötään. Tähän
mennessä yhteistyö on koskenut lähinnä hätäkeskusten
raja-alueella tapahtuvien hätäilmoitusten käsittelyä ja
tehtävien välittämistä, mutta
nyt kolmen keskuksen hätäkeskuspäivystäjät
voivat siirtyä suostumuksensa mukaan työskentelemään
Uudenmaan alueen muissa hätäkeskuksissa. Hätäkeskuspäivystäjiä valmistuu
saadun selvityksen mukaan lisää täydennyskoulutuksesta
vuoden 2007 keväällä, jolloin saadun
selvityksen mukaan kaikkiin Uudenmaan alueen hätäkeskuksiin
saadaan täysi miehitys.
Valiokunta toteaa, että Helsingin hätäkeskus ei
ole tällä hetkellä asianmukaisesti resursoitu eikä kaikilla
hätäkeskuspäivystäjillä vielä ole tarvittavaa
ammatillista osaamista. Henkilöstöpulaa on myös
muualla maassa. Vaikka lisäkoulutusta on päätetty
antaa, siitä ei ole apua tämän hetken
ongelmatilanteeseen. Henkilöstövaje muodostaa
huomattavan riskin hätäkeskuspalvelujen saatavuudessa
ja voi pahimmillaan johtaa siihen, että kiireellisen avun
tarpeessa olevaa ei ehditä ajoissa auttamaan.
Valiokunta kiinnittää yleisesti huomiota siihen,
että hätäkeskusten käynnistysvaiheessa henkilökunta
on joutunut resurssipulan voksi kovan rasituksen alaiseksi. Tämä on
osaltaan aiheuttanut käynnistettävissä keskuksissa
alkuvaiheessa ongelmia. Osaltaan on vaikuttanut valiokunnan käsityksen
mukaan muuttunut toimintaympäristö, käytettävät
tekniset järjestelmät sekä puutteet ammatillisen
koulutuksen saamisessa. Vastaavan tyyppisiä hankaluuksia
on saadun tiedon perusteella ilmennyt myös alueellisen
pelastustoimen osalta.
Eduskunnan lausumat
Hallintovaliokunta katsoo, että hallituksen toimenpidekertomukseen
sisältyvät valiokunnan myötävaikutuksella
syntyneet lausumat ovat edelleen tarpeellisia.