Perustelut
Keskustan valiokuntaryhmä on koko vaalikauden ajan
ollut hallituksen kuntapolitiikkaa koskevissa lausunnoissaan johdonmukainen.
Olemme olleet huolissamme mm. lakisääteisten peruspalveluiden
rahoitusvastuun periaatteen murenemisesta kunta-valtio-suhteessa,
valtionosuusjärjestelmään tehtyjen muutosten
kuntalaisia syvästi eriarvoistavista vaikutuksista sekä kuntatalouden
ahdingosta, jota hallitus on osaltaan syventänyt historiallisen
suurilla valtionosuusleikkauksilla sekä kunnille vuosittain määräämillään
uusilla ja entistä raskaammilla velvoitteilla. Näkemyksissämme
olemme tukeutuneet hallintovaliokunnassa kuultavina olleiden asiantuntijoiden
hyvin yhdensuuntaisiin arvioihin.
Oma murheellinen lukunsa on ollut hallituksen asumisen, palveluiden
ja päätöksenteon keskittämiseen
tähtäävä ideologinen suurkuntauudistus,
jonka hyötyjä ei hallitus ole kyennyt todistamaan
kunnille. Hallitus kytki suurkuntahankkeensa välineeksi
jopa sosiaali- ja terveydenhuollon uudistukseen vastoin asiantuntijoiden
hyvin yksimielisiä varoituksia uudistuslinjan kelvottomuudesta
tunnetuin seurauksin. Kuntauudistus on sittemmin kaatunut, ja parhaillaan
sote-uudistusta yritetään uudelleen eduskuntapuolueiden
yhdessä sopimien linjausten pohjalta. Kolme vuotta kunnissa
vallalla ollut epätietoisuus sekä omaehtoisen
kehittämistyön pysähtyminen ovat maksaneet
kuntalaisille valtavasti.
Keskustan valiokuntaryhmä on pettynyt hallintovaliokunnan
hallituspuolueiden työskentelyyn. Viitaten kokemuksiimme
muista valiokunnista ei missään muualla ole asiantuntijoiden esiin
nostamia näkökulmia sivuutettu vuosi toisensa
jälkeen yhtä perusteellisesti kuin erityisesti
hallintovaliokunnan kuntia koskeneissa mietinnöissä ja
lausunnoissa. Mm. kuntatalouden vuosittain syvenevät vaikeudet
on hallituspuolueiden toimesta kuitattu vain tulossa olevalla kuntauudistuksella,
josta alun perinkään ei ollut lääkkeeksi
hallituksen kuntia kurjistavaan politiikkaan ja josta lopulta ei
tullut mitään.
Kevään 2014 julkisen talouden suunnitelman sekä ensi
vuoden talousarvioesityksen nojalla muutkin hallintovaliokunnan
sektorille kuuluvat asiat antavat aihetta huoleen. Määrärahaleikkauksilla
ollaan murentamassa sisäisen turvallisuuden peruspilareita,
kuten ennalta ehkäisevää sosiaalityötä sekä turvallisuusviranomaisten
toimintamäärärahoja, jotka eivät
voi olla vaikuttamatta mm. poliisin ja rajavartiolaitoksen suorittamaan
kenttätyöhön. Oikeusvaltion ja laillisuuden
valvonnan näkökulmasta tilanne poliisissa, syyttäjäviranomaisessa
ja tuomioistuimissa on huolestuttava. Samoin maakuntalähtöistä aluekehittämistä ollaan
hiljaa hivuttamalla keskittämässä keskushallinnon
peukalon alle viemällä maakunnilta kehittämistoiminnan
edellytyksiä. Kaikki nämä tehdään
ilman perusteellista keskustelua sekä laajaa ja kokonaistaloudellista
vaikuttavuusarviointia.
Hallitus on osaltaan kuntia ja kokonaisia alueita eriarvoistavalla
kuntapolitiikallaan vaikuttanut Suomen talouskasvun näivettymiseen. Kunnallisveroerojen
kasvun vuoksi esimerkiksi edellytykset taloudelliselle toimeliaisuudelle koko
maassa ovat oleellisesti heikommat kuin vaalikauden alussa. Tämä yhdistettynä hallituksen
epäonnistumisiin rakenteellisissa uudistuksissa sekä kuntien
tehtävien karsimisessa miljardilla eurolla ovat osaltaan
johtaneet Suomen luottoluokituksen tippumiseen. Liian moni muukin
asia, mm. sisäiseen turvallisuuteen sekä oikeudenhoitoon
liittyvät kysymykset, on menossa väärään
suuntaan. Seuraavalle hallitukselle jäävä perintö on
murheellinen.
Kuntatalouden tila
Hallintovaliokunta sivuuttaa lausunnossaan, että keväällä julkistetun
kuntien peruspalveluohjelman mukaan kuntatalouden näkymät
vuosille 2015—2018 ovat erittäin synkät.
Kuntatalouteen on syntymässä menojen ja tulojen
pysyvä epätasapaino. Kuntatalous ei ole lähivuosina
tasapainossa millään mittarilla arvioituna. Hallituksen
harjoittamalla kuntapolitiikalla kuntien taloudelliset vaikeudet
vain syvenevät.
Painelaskelmien mukaan kuntatalouden velkaantuminen kiihtyisi
tarkastelujaksolla keskimäärin 2,2 miljardiin
euroon vuodessa. Kuntatalouden bruttovelka olisi vuonna 2018 jopa
lähes 27 mrd. euroa, joka vastaa jo 12:ta prosenttia suhteessa
bruttokansantuotteeseen.
Jotta kuntatalous olisi kuntalain tarkoittamassa tasapainossa
vuonna 2018, merkitsisi se keskimääräiseen
kunnallisveroprosenttiin 1,5 prosenttiyksikön korotuspainetta
eli kutakuinkin saman verran, millä hallitus on leikannut
kuntien peruspalveluiden valtionosuuksia tällä vaalikaudella.
Jotta vuosikate riittäisi kattamaan poistot, merkitsee
tämä laskennallista jopa yli kahden prosenttiyksikön
korotusta keskimääräiseen kunnallisveroprosenttiin.
Keskustan valiokuntaryhmä pitää tätä taustaa vasten
käsittämättömänä,
kuinka surutta hallitus käyttää vieläkin
kuntien talouksia ja kuntalaisten peruspalveluiden rahoitusta valtiontalouden sopeuttamiskohteena.
Ensi vuoden budjetti, kuten eivät sen edeltäjätkään,
ei millään tavalla vahvista kuntien toimintakykyä.
Päinvastoin, uusimpana temppunaan hallitus on lakkauttamassa
kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen.
Kuntien harkinnanvarainen rahoitusavustus
Hallituksen kuntapolitiikan kovuutta kuvaa myös, että se
on lakkauttamassa kokonaan kuntien harkinnanvaraisen rahoitusavustuksen
poistamalla valtionosuuslaista asiaa koskevan pykälän.
Tätä koskeva lakiesitys on parhaillaan eduskunnan
käsittelyssä. Kuntaministerin puheet talousarvioesityksen
lähetekeskustelun yhteydessä siitä, kuinka
hän oli yrittänyt esittää momentille
rahoitusta ja että hän tekisi samoin ensi vuoden
lisäbudjetissa, ovat outoja. Katteettomia lupauksia kunnat
vähiten nyt tarvitsevat.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kuntien
harkinnanvarainen avustus on säilytettävä. Se
on ollut toimiva väline erityisesti yllättäviin suuriin
talousvaikeuksiin joutuneiden kuntien tilanteessa. Pidämme
käsittämättömänä sen
lakkauttamista kokonaan, koska tähänkin asti sen suuruus
on riippunut valtion talousarvioon osoitetusta määrärahasta.
Näin ollen hallituksen päätös
on luonteeltaan täysin poliittinen eikä millään
muulla perusteltavissa. Huomautamme myös, että harkinnanvaraisen
rahoitusavustuksen tarve on kasvussa paitsi ensi vuoden alussa voimaan
tulevan valtionosuusuudistuksen ja siinä suurten kuntakohtaisten
menetysten takia yhdistettyinä valtionosuusleikkauksiin
niin myös hallituksen päättämien
kriisikuntien pakkoliitosten taloudellisten vaikutusten tasaamiseksi,
jotta uudesta kunnasta ei tulisi heti uutta kriisikuntaa. Tästä keskusta
on huomauttanut mm. kesäkuussa 2013 kuntarakennelakia koskevan
vastalauseen yhteydessä. Niin ikään harkinnanvaraisen
avustuksen tarvetta lisää valtionosuusuudistuksen
yhteydessä lakkautettu perustamishankkeiden avustusjärjestelmä,
jolla on rahoitettu esim. homekoulujen korjauksia. Hallitus ei ole tuonut
tilalle korvaavaa avustusjärjestelmää.
Kuntien peruspalveluiden rahoitus
Kuntapolitiikallaan hallitus koettelee perustuslaista johdettua
ns. rahoitusvastuun periaatetta: valtiovallan on huolehdittava,
että määrätessään kunnille
uusia velvoitteita kunnilla on tosiasialliset mahdollisuudet selviytyä niistä.
Hallitus on ensi vuonnakin leikkaamassa kuntien vastuulla olevien
peruspalveluiden valtionosuuksia, tällä kertaa
noin 290 miljoonalla eurolla. Hallitus on korottamassa kiinteistöverojen
ala- ja ylärajoja sekä kuntien asiakasmaksuja.
Näistä kunnille koituvat lisäeurot, yhteensä noin
90 milj. euroa, hallitus on leikkaamassa pois kuntien valtionosuuksista.
Kunnallisen itsehallinnon ja kuntien verotusoikeuden kannalta tilanne
on erittäin ongelmallinen. Tällainen välistäveto,
vieläpä näin suuressa mittakaavassa, on
ennenkokematonta.
Kaiken kaikkiaan hallitus on tehnyt kuntapalveluiden rahoituksesta
leikkauspäätöksiä vuosina 2012—2017
yhteensä noin 6,9 miljardilla eurolla. Käytännössä hallitus
on lakaissut valtiontalouden alijäämiä kuntatalouden
harteille, vaikka molemmat ovat luottoluokittajien seuraamaa julkista
taloutta.
Hallituksen kuntapolitiikalla kuntien rahoitusosuus valtiovallan
määräämistä lakisääteisistä velvoitteista
on kasvanut huolestuttavaa vauhtia. Kun peruspalveluiden valtionosuusprosentti oli
vielä vuonna 2011 34,11, on se ensi vuonna enää 25,42.
Kuluvaan vuoteen verrattuna kun_tien rahoitusvastuu kasvaa
jopa 4,15 prosenttiyksiköllä. Samaan aikaa hallitus
on sälyttämässä kunnille uusia
ja entistä raskaampia velvoitteita vajaalla rahoituksella.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kun_tien
tehtävät ja niihin osoitettu rahoitus ovat vakavassa
epäsuhdassa. Kuten edellä on todettu, kohdistuu
kunnallisveroon valtava, keskimäärin jopa noin
kahden prosenttiyksikön korotuspaine. Kuntapolitiikallaan
hallitus välillisesti nostaa veroastetta pakottaessaan
kunnat nostamaan kunnallisveroa selvitäkseen edes alati
kasvavista lakisääteisistä velvoitteista.
Se murentaa kansalaisten ostovoimaa ja on haitallista yhä enemmän
kotimarkkinoihin nojaavan talouskasvun kannalta. Kuntapolitiikallaan
hallitus on ajanut Suomen näivettymiskierteeseen.
Kuntien eriarvoistuminen
Hallituksen valtionosuusjärjestelmään
tekemät päätökset ovat syventäneet
rajusti kuntien ja kuntalaisten eriarvoistumista. Eniten tästä ovat kärsineet
keskisuuret ja sitä pienemmät maaseutukunnat ja
harvan asutuksen kunnat, joissa verotulopohja on kapea ja kunnallisverorasitus keskimääräistä
korkeampi.
Tällä vaalikaudella hallitus on leikannut
noin 80 kunnalta valtionosuuksia jopa kolmella eri tavalla: kiinteistöveron
poistaminen verotulojen tasauksesta, valtionosuusleikkaukset ja
valtionosuusuudistus. Kaikki ovat alle 20 000 asukkaan seutukaupunkeja
tai maaseutukuntia.
Valtionosuusjärjestelmään tehtyjen
muutosten seurauksena on kuntia, joissa kunnallisveroon kohdistuu
pahimmillaan jopa seitsemän prosenttiyksikön korotuspaine.
Ne kohdistuvat erityisesti vähävaraisiin kuntien
asukkaisiin, jotka tarvitsevat eniten mm. kunnallisia sosiaali-
ja terveyspalveluja. Hallituksen kuntapolitiikka syrjii vähävaraisia.
Tällaista kuntapolitiikkaa ei Keskustan valiokuntaryhmä voi
hyväksyä. Niin ikään hallitus
ei ole päätöksissään
huomioinut, että kunnallisveroerojen merkittävä kasvu
näivettää taloudellista toimeliaisuutta
niin yleisesti kuin erityisesti maakuntien ja yksittäisten
kun_tien näkökulmasta tilanteessa, jossa
Suomi tarvitsee talouskasvua sekä koko maan taloudelliset
ja henkiset voimavarat tarvittaisiin hyötykäyttöön.
Kuntien tehtävien karsiminen
Hallituksen lupaus kuntien tehtävien keventämisestä miljardilla
eurolla jää toteuttamatta. Tällä vaalikaudella
hallitus lisää nettomääräisesti
kuntien velvoitteita, vaikka tarkoitus on ollut vähentää niitä.
On käsittämätöntä,
että hallitus toimii jopa vastoin rakennepoliittisen ohjelmansa
henkeä keventää julkisen sektorin kuormaa.
Kuntien kannalta karua tilannetta kuvaa hyvin se, että hallitus
on lisäämässä ensi vuonna kuntien
velvoitteita enemmän kuin hallituksella on olemassa täsmennettyjä toimenpiteitä tehtävien
vähentämiseksi, ja velvoitteet tulisivat voimaan
vasta viiveellä. Hallituksen rakennepoliittisessa ohjelmassa
kuntiin kohdistettu koko kahden miljardin euron savotta on jäämässä kokonaan
kuntien harteille.
Kuntien uudet velvoitteet ja niiden rahoitus
Hallituksen kuntapolitiikka osoittaa karulla tavalla myös
sen, että hallitukselta puuttuu kriisitietoisuus. Kuntapalveluiden
rahoitusleikkausten ohessa hallitus on lisäämässä surutta
kunnille uusia ja raskaita velvoitteita, kuten ensi vuonna mm. pitkäaikaistyöttömien
rahoitusvastuun kasvattaminen ja kotihoidon tuen pakkojakaminen.
Toisin sanoen tällä hetkellä hallitus
määrää kunnille lisävelvoitteita,
joihin valtiolla eikä kunnilla ole varaa.
Valtiontalouden menokehyksissä pysymisen takia hallitus
on joutunut alimitoittamaan uusien tehtävien laskennallisia
kustannuksia ja niihin osoitettuja valtionosuuksia. Erot kustannusarvioissa
Kuntaliiton vastaaviin arvioihin verrattuna ovat huomattavan suuria,
ensi vuoden uusien tehtävien osalta jopa yli 300 miljoonaa
euroa.
Hallitus jopa kiertää valtiontalouden menokehyksiä verotuksellisilla
taikatempuillaan. Esimerkiksi "valtionosuus" pitkäaikaistyöttömien rahoitusvastuun
kasvattamisesta kunnille toteutetaan nostamalla yhteisöveron
kunnille maksettavaa jako-osuutta, ei siis valtionosuuksien lisäyksenä.
Keskusta ei hyväksy tällaista verokikkailua.
Lisäksi hallitus ei ole kantamassa vastuuta kunnille
määräämiensä uusien
tehtävien rahoituksesta loppuun saakka. Esimerkiksi 1.8.2015 voimaan
tulevasta kotihoidontuen pakkojakamisesta kunnille aiheutuvat 130
miljoonan euron kustannukset on hallitus luvannut rahoittaa kokonaan.
Ensi vuodeksi ei tähän osoiteta lainkaan valtionosuuksia,
ja hallitus on kehyksissään varannut siihen vuonna
2018 vain 39 miljoonaa euroa. Näin hallitus siirtää surutta
rahoitusongelman seuraavan hallituksen murheeksi vieläpä asiassa,
jolle ei ole edes yleistä poliittista hyväksyntää.
Kotihoidon tuen pakkojakamisessa on kyse puhtaasti poliittisin perustein
tehdystä hallituspuolueiden ideologisesta valinnasta, joka jopa
valtiovarainministeriön omien laskelmien mukaan syventäisi
julkisen talouden kestävyysvajetta.
Kaiken kaikkiaan uusien tehtävien laskennallisten kustannusten
alimitoitus sekä niihin osoitetut alimitoitetut valtionosuudet
kasvattavat valtiovallan velkapiikkiä kuntien suuntaan.
Tilannetta arvioidaan seuraavan kerran ensi vuoden syksyllä ns.
kustannustenjaon tarkistuksen yhteydessä. Hallitus siirtää tämänkin
asian seuraavan hallituksen ratkaistavaksi.
Kuntiin kohdistuvat uudistukset
Hallituksen epäonnistuminen niin kuntauudistuksessa
kuin alkuperäisessä sote-uudistuksessakin johtui
erittäin heikosta johtamisesta ja yrityksestä pakkosanella
kunnille toteuttamiskelvottomia ja tietynlaisia poliittisideologisia
ratkaisuja, joiden hyötyjä hallitus ei itsekään
kyennyt perustelemaan kunnille. Hankkeiden kannalta oli onnetonta,
että niille asetettiin muitakin päämääriä kuin
kuntien taloudet ja ihmisten tarvitsemat palvelut. Asumisen, palveluiden
ja päätöksenteon keskittämisellä ei
tavoitteissa onnistuta.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä jokaisen
puolueen on sitouduttava maaliskuussa 2014 eduskuntapuolueiden puheenjohtajien
tekemien linjausten pohjalta uudelleen käynnistetyn sosiaali-
ja terveydenhuollon järjestämisen ja rahoituksen
uudistuksen toteuttamiseen, jossa palveluja tarvitsevia asukkaita,
kuntia ja alueita kohdellaan tasapuolisesti ja heidän perustuslailliset
oikeutensa turvaten.
Maakunnan kehittämisraha
Maakunnan kehittämisrahan lakkauttaminen kokonaan on
vallitsevassa kansantalouden näivettymiskierteessä hyvin
lyhytnäköistä ja vastuutonta politiikkaa,
jossa hallituksen lähes täydellinen epäonnistuminen
EU-rakennerahastoneuvotteluissa vie suomalaisesta aluekehityksessä jopa
700 miljoonaa euroa vuoden alussa alkaneelta ohjelmakaudelta. Maakunnan
kehittämisraha on ollut maakuntaohjelman toteuttamisen
ja alueiden omaehtoisen kehittämisen väline. Sen turvin
on saatu tuotettua merkittävää vipuvaikutusta.
Pienellä siemenrahoituksella on saatu liikkeelle mittaluokaltaan
huomattavia asioita, joita kunnat ja muut alueen toimijat ovat olleet
yhdessä mukana rahoittamassa.
Rakennerahastovarojen käyttömahdollisuuksiin
verrattuna maakunnan kehittämisraha on ollut joustava.
Sillä on voitu nopeasti ja EU-hankerahoitusta vapaammin
reagoida alueilla esiin tulleisiin tarpeisiin ja lähteä tukemaan
esiin nousseita potentiaalia omaavia kehitysideoita.
Maakunnan kehittämisrahaa on käytetty kannustavasti
maakuntaohjelman mukaisiin toimiin, kuten innovaatiojärjestelmän
vahvistamiseen, uusien avausten pilotointiin ja tuoreiden aihepiirien
esiselvityshankkeisiin ennen suurempiin hankekokonaisuuksiin ryhtymistä.
Painopiste on ollut osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämisessä,
joiden rahoitusta hallitus on kauttaaltaan leikannut.
Yksi vuoden 2010 alussa toteutetun aluehallintouudistuksen keskeisistä tavoitteista
oli lisätä kuntapohjaisten maakunnan liittojen
roolia alueiden kehittämisessä. Maakunnan kehittämisrahalla
toteutetut hankkeet ovat edistäneet kunkin maakunnan omista
lähtökohdista nousevia kehittämisideoita
ja -tarpeita. Juuri tätä Suomi nyt kipeästi
tarvitsee saadakseen taloutensa kasvuun.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä maakunnan
kehittämisrahan lakkauttaminen aiheuttaisi moninkertaisesti
suuremmat menetykset kuin hallitus kuvittelee sen lakkauttamisella
saavutettavan säästöjä. Mielestämme
hallituksen johdonmukainen ja nuiva suhtautuminen maakuntiin aluekehittäjinä ei
voi olla sattumaa. Ilmiselvästi kokoomusjohtoisen hallituksen
tavoitteena on viedä maakunnilta ja niiden liitoilta toimintaedellytyksiä ja
tällä tavalla pyrkiä osoittamaan niiden
tarpeettomuus jatkossa. Se on osa hallituksen kovaa keskittämispolitiikkaa,
jota keskusta ei hyväksy.
Sisäinen turvallisuus ja oikeudenhoito
Hallituksen sisäisen turvallisuuden ohjelmassa asetetut
kehittämistavoitteet ovat murenemassa kuntien valtionosuusleikkausten,
koulutuspaikkojen karsimisen sekä turvallisuusviranomaisiin
tehtyjen rakennemuutosten ja keskittämisen sekä määrärahaleikkausten
seurauksena. On vaarana, että hallitus säästää seurauksista
piittaamatta.
Oikeusvaltion perusperiaatteiden mukaan mm. lain tulee olla
kaikille sama, lakia soveltavat viranomaiset, lakia tulkitsevat
tuomioistuimet ja jokaisella on oikeus saada viipymättä asiansa
tuomioistuimen ratkaistavaksi.
Hallintovaliokunnassa kuultujen asiantuntijalausuntojen sekä julkisessa
keskustelussa esitettyjen puheenvuorojen perusteella oikeudenhoidosta
vastaavien viranomaisten, kuten poliisi, syyttäjät
ja tuomioistuimet, toimintaedellytykset ovat vaikeutumassa huomattavasti.
Poliisi joutuu entistä enemmän jättämään
ns. tavanomaisia rikoksia tutkimatta, syyttäjät
tuntevat uupumusta ja käräjäoikeuksien
ruuhkan takia tuomiot venyvät entisestään.
Kaikesta huolimatta hallitus ei suostunut antamaan sisäisen
turvallisuuden selontekoa tällä vaalikaudella,
vaan se siirsi tämänkin asian seuraavalle hallitukselle.
Selonteko olisi tulossa vasta vuonna 2017.
Rajavartiosto
Valiokuntakuulemisissa on käynyt ilmi, että rajavartiosto
on tehnyt jo vuosia oma-aloitteista kehittämistyötä.
Toiminnasta on otettu niin sanotusti "kaikki löysät
pois". Hallituksen säästöpäätökset
Rajavartiolaitoksen osalta on tehty tilanteessa, jossa Suomen turvallisuusympäristö
oli
ollut pitkään vakaa ja kehittynyt myönteisesti.
Ne ovat jo johtaneet siihen, että rajavalvonnan painopistettä on
keskitetty Kaakkois-Suomen rajavalvonta-asemille, jolloin rajavalvonta muualla
on heikentynyt. Yhdessä varuskuntien lakkauttamisen kanssa
tämä on mm. heikentänyt laajalla alueella
mahdollisuuksia myös esim. PTR-yhteistyöhön.
Hallintovaliokunnalle annetun lausunnon perusteella muualta
ei ole enää säästömahdollisuuksia.
Nyt turvallisuusympäristö on muuttunut perusteellisesti
ja nopeatkin muutokset ovat mahdollisia.
Rajavartiostoon toimintamenoihin kohdistuvat säästöt
vaikuttavat suoraan rajavalvontaa suorittavien henkilötyövuosiin.
Ensi vuonna koko Rajavartiolaitoksen henkilökuntaa ovat
uhkaamassa 3—4 päivän lomautukset. Tilanne
on vaikeutumassa huomattavasti myöhempinä vuosina.
Keskustan valiokuntaryhmä on huolissaan rajavalvonnan
kehityksestä. Sillä on merkitystä Suomen
kriisivalmiuden ylläpitämisessä erityisesti
itärajalla. Henkilöstön lisävähennysten seurauksena
Suomi olisi yhä riippuvaisempi naapurimaiden rajaviranomaisten
kyvystä ja halusta estää Suomeen suuntautuva
laiton maahantulo ja muu laiton toiminta.
Ely-keskukset
Hallituksen säästöt sekä hallituksen
epäonnistuminen EU-rakennerahastoneuvotteluisssa ovat käynnistäneet
ely-keskuksissa yt-neuvottelut. Yhteensä 3 300 henkilön
vähennystarve ely-keskuksissa on jopa noin 700 henkilötyövuotta. Neuvottelut
koskevat sekä toimintamenoilla palkattua henkilöstöä että rakennerahasto-ohjelman
teknisellä tuella palkattua henkilöstöä.
On erittäin valitettavaa, että tilanteeseen
on ajauduttu ilman suunnitelmallista ja asteittaista toimintojen
sopeuttamista. Tämä ei voi olla vaikuttamatta
erittäin kielteisesti ely-keskusten palvelukykyyn elinkeino-,
liikenne- ja ympäristöasioissa. Pahimmillaan näin
raju saneeraus halvaannuttaa elinkeinojen kehittämistoimintaa kautta
maan. Mm. jo nyt kohtuuttomasti aikaa vievät lupa- ja rahoitusprosessit
venyisivät entisestään, mikä ei
voi olla heijastumatta kielteisesti Suomen kansantalouteen ja työllisyyteen.
Keskustan valiokuntaryhmä korostaa, ettei tilannetta
saa käyttää keppihevosena ely-toimintojen
keskittämiselle sekä ministeriöiden toimivallan
vahvistamiselle. Se olisi aluelähtöisen kehittämistoiminnan
kannalta vahingollista, koska päätöksenteko
etääntyisi varsinaisesta kehittämistoiminnasta.