Perustelut
Yleistä
Hallintovaliokunta on tässä lausunnossaan
arvioinut hallituksen esitykseen sisältyvää ensimmäistä lakiehdotusta
laiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta.
Esityksen perustavoitteena on saattaa laintasolle ja samalla
selkeyttää majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevaa
sääntelyä. Lakiesityksellä ei
näytä olevan merkittäviä uusia
vaikutuksia sen paremmin majoitus- ja ravitsemisalan yritystoimintaan
kuin tähän elinkeinoon kohdistuvaan viranomaisvalvontaankaan.
Myöskään säädännäisesti
lakiehdotuksen hyväksyminen ei muuta paljon nykytilaa.
Ravitsemistoiminnasta
Lakiehdotuksen 1 §:n mukaan ravitsemistoiminnalla tarkoitetaan
ammattimaisesti tapahtuvaa ruoan tai juoman tarjoamista yleisölle
terveydenhuoltolaissa (763/1994) tarkoitetussa
elitarvikehuoneistossa nautittavaksi.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei
ravintolan ohjelmatoimintaa ole lakiehdotuksessa säännelty
lainkaan. Tällöin on viitattu muun muassa siihen,
että ravintoloissa on järjestetty ammattinyrkkeilyotteluja ja
seksimessuja.
Kokoontumislain (530/1999) esitöiden
perusteella on selvää, että kokoontumislakia
on tarkoitettu sovellettavan myös ravintoloissa järjestettäviin
yleisötilaisuuksiin (HE 145/1998 vp). Nyt
esillä olevasta hallituksen esityksestä puuttuu
kuitenkin nykyiseen majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annettuun
asetukseen (727/1991) sisältyvä selventävä viittaussäännös.
Valiokunta pitääkin välttämättömänä hallituksen
esityksen täsmentämistä. Tämä voi
tapahtua esimerkiksi ottamalla 1 §:n 4 momentiksi, jolloin
hallituksen esityksen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, seuraavan
sisältöinen uusi säännös:
"Yleisötilaisuuden järjestämisessä majoitus-
ja ravitsemisliikkeessä noudatetaan, mitä kokoontumislaissa
(530/1999) säädetään".
Täsmennys merkitsee sitä, että yleisötilaisuuksien sääntely
muodostuu johdonmukaiseksi tilaisuuksien järjestämispaikan
suhteen (ks. kokoontumislain 14 ja 15 §). Valiokunta katsoo
lisäksi, että tulkintaongelmien vähentämiseksi
on syytä harkita tavanomaisena pidettävää ravitsemistoimintaa
koskevan määritelmän ottamista lakiin. Esityksessä sääntely
on 1 §:n 1 momentin 2 kohdan varassa.
Asiakasvalintaoikeus ja järjestyksenturvaaminen
Majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen
henkilökunnalla on 5 §:n 1 momentin nojalla oikeus
evätä asiakkaaksi pyrkivältä pääsy
liikkeeseen, jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen
toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy.
Esityksen perusteluissa selostetaan syrjintäkieltoa
koskevien rikoslain ja yhdenvertaisuuslain (21/2004)
säännöksiä. Koska saadun selvityksen
mukaan majoitus- ja ravitsemisliikkeissä on ilmennyt syrjintätapauksia,
valiokunta pitää tärkeänä,
että lakiehdotukseen lisätään
maininta syrjintäkiellosta tai viittaus yhdenvertaisuuslain 6 §:ään
ja rikoslain 11 luvun 9 §:ään.
Valiokunta toteaa lisäksi puutteena, ettei hallituksen
esityksen perusteluissa määritellä tarkemmin
liikkeen "toiminta-ajatusta".
Lakiehdotuksen 5 §:n 2 momentissa on laajennettu järjestyksenvalvojan
toimialuetta liikkeen välittömään
läheisyyteen. Lisäys selkeyttää järjestyksenvalvojien
toimivaltuuksia esimerkiksi ravintolan jonossa tai edustalla.
Henkilötietojen sääntelystä
Lailla säätämisen vaatimuksesta.
Perustuslain 10 § turvaa yksityisyyden suojan perusoikeutena
jokaiselle. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen
suojasta säädetään tarkemmin
lailla. Aiemmin vastaava säännös sisältyi
hallitusmuodon 8 §:ään. Henkilötietojen
suojaa koskeva lakiviittaus edellyttää lainsäätäjän
säätävän tästä oikeudesta,
mutta se jättää sääntelyn
yksityiskohdat lainsäätäjän
harkintaan. Lainsäätäjän liikkuma-alaa
rajoittaa kuitenkin se, että henkilötietojen suoja
osittain sisältyy perustuslain 10 §:n
1 momentissa suojatun yksityiselämän piiriin (PeVM
25/1994 vp).
Yleiset säännökset henkilötietojen
käsittelystä sisältyvät henkilötietolakiin
(523/1999) ja viranomaisten toiminnan
julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999).
Lisäksi niin sanottuun erityislainsäädäntöön
sisältyy säännöksiä henkilörekisteristä ja
henkilötietojen käsittelystä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 14/1998
vp mukaan tärkeitä lailla säänneltäviä asioita
ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien
henkilötietojen sisältö, niiden sallitut
käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus
ja tietojen säilytysaika rekistereissä sekä rekisteröityjen
oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen
kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla (näin myös PeVL
13/2000 vp ja PeVL 21/2001
vp).
Hallintovaliokunnan, jonka toimialaan henkilötietokysymykset
kuuluvat, linjanvedot henkilötietojen laintasoisesta sääntelystä vastaavat perustuslakivaliokunnan
kantoja. Hallintovaliokunta on pitänyt asianmukaisena lähtökohtana pyrkimystä säätää
henkilötietojen
suojaan liittyvistä seikoista mahdollisimman yksityiskohtaisesti
lain tasolla (esim. HaVL 16/1998 vp). Tämä koskee
myös rekisterien tietosisältöä.
Perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanotot siitä,
mitkä henkilötietojen käsittelyä koskevat
asiat kuuluvat lailla säätämisen piiriin,
ovat vakiintuneet.
Matkustajailmoitus, matkustajatiedot sekä matkustajarekisteri.
Majoitustoiminnan harjoittaja on lakiehdotuksen mukaan vastuussa
siitä, että matkustajasta tehdään
matkustajailmoitus. Matkustajailmoituksessa mainittavat tiedot ilmenevät
6 §:n 1 momentista.
Näistä matkustajatiedoista majoitustoiminnanharjoittajan
on 7 §:n nojalla pidettävä automaattisen
tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti matkustajarekisteriä.
Matkustajatietoja ja matkustajarekisteriä käytetään
saman pykälän mukaan yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten
ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi.
Valiokunta pitää perusteltuna 6 §:n
1 momentin 1—6 kohdassa mainittujen tietojen keräämistä matkustajailmoituksella
matkustajarekisteriin. Momentin 7 kohdan mukaan tällaiseen
ilmoitukseen tulee liittää myös tieto
siitä "tapahtuuko majoittuminen vapaa-ajanvieton, työn, kokouksen
vai muun syyn takia". Perustelujen mukaan majoittumisen tarkoitus
on matkailutilastoinnissa tärkeä tieto, koska
vapaa-ajanmatkat tehdään eri syistä ja
eri kohteisiin kuin työ- ja kokousmatkat. Valiokunta ei
pidä asianmukaisena, että tällaisten
7 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamiseen on lakisääteinen
velvollisuus, jonka noudattamisen tehostamiseksi lakiehdotukseen
sisältyvät lisäksi säännökset
pakkokeinojen käyttämisestä ja rangaistusseuraamuksesta.
Valiokunta katsookin, että 6 §:n 1 momentin
7 kohdan sääntelyn tulee perustua siihen, että matkustaja
antaa tällaiset tiedot vapaaehtoisesti.
Matkustajarekisterin osalta valiokunta toteaa, että 7 §:ää on
tarpeen täydentää 6 §:n 1 momentin
7 kohdan tietojen käyttötarkoituksella. Lisäksi
valiokunta toteaa, että matkustajatietojen rekisteröintiä ja
tietojen luovuttamista poliisille koskevasta säännöksestä ilmenee,
että majoitustoiminnanharjoittaja pitää matkustajarekisteriä viranomaistarvetta
varten. Lakiehdotuksesta sen sijaan ei käy ilmi, että majoitustoiminnanharjoittajalla
itsellään tai muulla yksityisellä taholla
olisi oikeus käyttää matkustajarekisterin tietoja,
vaikka tällaiseen tarve on olemassa vapaaehtoisesti luovutettavien
majoittumisen tarkoitusta koskevien tietojen osalta.
Matkustajailmoitusta koskeva 6 §:n säännös perustuu
osaltaan Schengenin yleissopimuksen 45 artiklaan, jonka mukaan majoitustoiminnan harjoittajan
tulee valvoa, että majoitusliikkeeseen majoittuneet ulkomaalaiset
täyttävät ja allekirjoittavat ilmoituslomakkeet
sekä todistavat henkilöllisyytensä. Lakiehdotuksen
6 §:n 1 momentin säännös on
valiokunnan käsityksen mukaan riittävän
joustava matkustajan kannalta. Ilmeisesti sen on katsottava myös
täyttävän mainitun artiklan vaatimukset
siitä, että matkustajan on täytettävä ilmoituslomake.
Muut kannanotot
Ravitsemisliikkeen aukioloaika. Esityksen mukaan ravitsemisliikkeen
aukioloaika on elinkeinonharjoittajan vapaasti päätettävissä.
Liikkeen pitäminen avoinna yöllä kello
kahden ja viiden välillä edellyttää kuitenkin
ilmoituksen tekemistä poliisille. Valiokunta pitää tärkeänä,
että poliisi voi 4 §:n 3 ja 4 momentin nojalla
antaa määräyksiä ravitsemistoiminnanharjoittamisesta
tai kieltää sen, jos on perusteltua syytä epäillä,
että ravitsemisliikkeen aukioloajan pidennyksestä aiheutuu
kohtuutonta haittaa asuinympäristölle tai vakavaa
häiriötä yleiselle järjestykselle
ja turvallisuudelle. Säädettävällä lailla
ei muuteta alkoholijuomien säännönmukaisia
anniskeluaikoja tai anniskelun jatkoaikoja koskevia säännöksiä.
Rangaistussäännökset. Valiokunta
kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen
13 §:n 1 momentin 2 kohtaan sisältyvä rangaistussäännös
on epäselvä, koska rangaistus kohdistetaan siihen,
joka "rikkoo 6 §:n 1 momentin säännöksiä matkustajailmoituksen
tekemisvelvollisuudesta". Tällaista ilmoitusvelvollisuutta
ei 6 §:n 1 momentissa suoranaisesti määritellä yksilöidysti
kenellekään. Valiokunnan mielestä sääntelyä on
tältä osin tarpeen selkeyttää.