Perustelut

Yleistä

Hallintovaliokunta on tässä lausunnossaan arvioinut hallituksen esitykseen sisältyvää ensimmäistä lakiehdotusta laiksi majoitus- ja ravitsemistoiminnasta.

Esityksen perustavoitteena on saattaa laintasolle ja samalla selkeyttää majoitus- ja ravitsemistoimintaa koskevaa sääntelyä. Lakiesityksellä ei näytä olevan merkittäviä uusia vaikutuksia sen paremmin majoitus- ja ravitsemisalan yritystoimintaan kuin tähän elinkeinoon kohdistuvaan viranomaisvalvontaankaan. Myöskään säädännäisesti lakiehdotuksen hyväksyminen ei muuta paljon nykytilaa.

Ravitsemistoiminnasta

Lakiehdotuksen 1 §:n mukaan ravitsemistoiminnalla tarkoitetaan ammattimaisesti tapahtuvaa ruoan tai juoman tarjoamista yleisölle terveydenhuoltolaissa (763/1994) tarkoitetussa elitarvikehuoneistossa nautittavaksi.

Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty huomiota siihen, ettei ravintolan ohjelmatoimintaa ole lakiehdotuksessa säännelty lainkaan. Tällöin on viitattu muun muassa siihen, että ravintoloissa on järjestetty ammattinyrkkeilyotteluja ja seksimessuja.

Kokoontumislain (530/1999) esitöiden perusteella on selvää, että kokoontumislakia on tarkoitettu sovellettavan myös ravintoloissa järjestettäviin yleisötilaisuuksiin (HE 145/1998 vp). Nyt esillä olevasta hallituksen esityksestä puuttuu kuitenkin nykyiseen majoitus- ja ravitsemisliikkeistä annettuun asetukseen (727/1991) sisältyvä selventävä viittaussäännös.

Valiokunta pitääkin välttämättömänä hallituksen esityksen täsmentämistä. Tämä voi tapahtua esimerkiksi ottamalla 1 §:n 4 momentiksi, jolloin hallituksen esityksen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, seuraavan sisältöinen uusi säännös: "Yleisötilaisuuden järjestämisessä majoitus- ja ravitsemisliikkeessä noudatetaan, mitä kokoontumislaissa (530/1999) säädetään". Täsmennys merkitsee sitä, että yleisötilaisuuksien sääntely muodostuu johdonmukaiseksi tilaisuuksien järjestämispaikan suhteen (ks. kokoontumislain 14 ja 15 §). Valiokunta katsoo lisäksi, että tulkintaongelmien vähentämiseksi on syytä harkita tavanomaisena pidettävää ravitsemistoimintaa koskevan määritelmän ottamista lakiin. Esityksessä sääntely on 1 §:n 1 momentin 2 kohdan varassa.

Asiakasvalintaoikeus ja järjestyksenturvaaminen

Majoitus- ja ravitsemistoiminnan harjoittajalla ja liikkeen henkilökunnalla on 5 §:n 1 momentin nojalla oikeus evätä asiakkaaksi pyrkivältä pääsy liikkeeseen, jos siihen on järjestyksenpidon tai liikkeen toiminta-ajatuksen vuoksi perusteltu syy.

Esityksen perusteluissa selostetaan syrjintäkieltoa koskevien rikoslain ja yhdenvertaisuuslain (21/2004) säännöksiä. Koska saadun selvityksen mukaan majoitus- ja ravitsemisliikkeissä on ilmennyt syrjintätapauksia, valiokunta pitää tärkeänä, että lakiehdotukseen lisätään maininta syrjintäkiellosta tai viittaus yhdenvertaisuuslain 6 §:ään ja rikoslain 11 luvun 9 §:ään.

Valiokunta toteaa lisäksi puutteena, ettei hallituksen esityksen perusteluissa määritellä tarkemmin liikkeen "toiminta-ajatusta".

Lakiehdotuksen 5 §:n 2 momentissa on laajennettu järjestyksenvalvojan toimialuetta liikkeen välittömään läheisyyteen. Lisäys selkeyttää järjestyksenvalvojien toimivaltuuksia esimerkiksi ravintolan jonossa tai edustalla.

Henkilötietojen sääntelystä

Lailla säätämisen vaatimuksesta.

Perustuslain 10 § turvaa yksityisyyden suojan perusoikeutena jokaiselle. Pykälän 1 momentin mukaan henkilötietojen suojasta säädetään tarkemmin lailla. Aiemmin vastaava säännös sisältyi hallitusmuodon 8 §:ään. Henkilötietojen suojaa koskeva lakiviittaus edellyttää lainsäätäjän säätävän tästä oikeudesta, mutta se jättää sääntelyn yksityiskohdat lainsäätäjän harkintaan. Lainsäätäjän liikkuma-alaa rajoittaa kuitenkin se, että henkilötietojen suoja osittain sisältyy perustuslain 10 §:n 1 momentissa suojatun yksityiselämän piiriin (PeVM 25/1994 vp).

Yleiset säännökset henkilötietojen käsittelystä sisältyvät henkilötietolakiin (523/1999) ja viranomaisten toiminnan julkisuudesta annettuun lakiin (621/1999). Lisäksi niin sanottuun erityislainsäädäntöön sisältyy säännöksiä henkilörekisteristä ja henkilötietojen käsittelystä.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon PeVL 14/1998 vp mukaan tärkeitä lailla säänneltäviä asioita ovat ainakin rekisteröinnin tavoite, rekisteröitävien henkilötietojen sisältö, niiden sallitut käyttötarkoitukset mukaan luettuna tietojen luovutettavuus ja tietojen säilytysaika rekistereissä sekä rekisteröityjen oikeusturva samoin kuin näiden seikkojen sääntelemisen kattavuus ja yksityiskohtaisuus lain tasolla (näin myös PeVL 13/2000 vp ja PeVL 21/2001 vp).

Hallintovaliokunnan, jonka toimialaan henkilötietokysymykset kuuluvat, linjanvedot henkilötietojen laintasoisesta sääntelystä vastaavat perustuslakivaliokunnan kantoja. Hallintovaliokunta on pitänyt asianmukaisena lähtökohtana pyrkimystä säätää henkilötietojen suojaan liittyvistä seikoista mahdollisimman yksityiskohtaisesti lain tasolla (esim. HaVL 16/1998 vp). Tämä koskee myös rekisterien tietosisältöä.

Perustuslakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan kannanotot siitä, mitkä henkilötietojen käsittelyä koskevat asiat kuuluvat lailla säätämisen piiriin, ovat vakiintuneet.

Matkustajailmoitus, matkustajatiedot sekä matkustajarekisteri.

Majoitustoiminnan harjoittaja on lakiehdotuksen mukaan vastuussa siitä, että matkustajasta tehdään matkustajailmoitus. Matkustajailmoituksessa mainittavat tiedot ilmenevät 6 §:n 1 momentista.

Näistä matkustajatiedoista majoitustoiminnanharjoittajan on 7 §:n nojalla pidettävä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai manuaalisesti matkustajarekisteriä. Matkustajatietoja ja matkustajarekisteriä käytetään saman pykälän mukaan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten ennalta estämiseksi ja selvittämiseksi.

Valiokunta pitää perusteltuna 6 §:n 1 momentin 1—6 kohdassa mainittujen tietojen keräämistä matkustajailmoituksella matkustajarekisteriin. Momentin 7 kohdan mukaan tällaiseen ilmoitukseen tulee liittää myös tieto siitä "tapahtuuko majoittuminen vapaa-ajanvieton, työn, kokouksen vai muun syyn takia". Perustelujen mukaan majoittumisen tarkoitus on matkailutilastoinnissa tärkeä tieto, koska vapaa-ajanmatkat tehdään eri syistä ja eri kohteisiin kuin työ- ja kokousmatkat. Valiokunta ei pidä asianmukaisena, että tällaisten 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen antamiseen on lakisääteinen velvollisuus, jonka noudattamisen tehostamiseksi lakiehdotukseen sisältyvät lisäksi säännökset pakkokeinojen käyttämisestä ja rangaistusseuraamuksesta. Valiokunta katsookin, että 6 §:n 1 momentin 7 kohdan sääntelyn tulee perustua siihen, että matkustaja antaa tällaiset tiedot vapaaehtoisesti.

Matkustajarekisterin osalta valiokunta toteaa, että 7 §:ää on tarpeen täydentää 6 §:n 1 momentin 7 kohdan tietojen käyttötarkoituksella. Lisäksi valiokunta toteaa, että matkustajatietojen rekisteröintiä ja tietojen luovuttamista poliisille koskevasta säännöksestä ilmenee, että majoitustoiminnanharjoittaja pitää matkustajarekisteriä viranomaistarvetta varten. Lakiehdotuksesta sen sijaan ei käy ilmi, että majoitustoiminnanharjoittajalla itsellään tai muulla yksityisellä taholla olisi oikeus käyttää matkustajarekisterin tietoja, vaikka tällaiseen tarve on olemassa vapaaehtoisesti luovutettavien majoittumisen tarkoitusta koskevien tietojen osalta.

Matkustajailmoitusta koskeva 6 §:n säännös perustuu osaltaan Schengenin yleissopimuksen 45 artiklaan, jonka mukaan majoitustoiminnan harjoittajan tulee valvoa, että majoitusliikkeeseen majoittuneet ulkomaalaiset täyttävät ja allekirjoittavat ilmoituslomakkeet sekä todistavat henkilöllisyytensä. Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin säännös on valiokunnan käsityksen mukaan riittävän joustava matkustajan kannalta. Ilmeisesti sen on katsottava myös täyttävän mainitun artiklan vaatimukset siitä, että matkustajan on täytettävä ilmoituslomake.

Muut kannanotot

Ravitsemisliikkeen aukioloaika. Esityksen mukaan ravitsemisliikkeen aukioloaika on elinkeinonharjoittajan vapaasti päätettävissä. Liikkeen pitäminen avoinna yöllä kello kahden ja viiden välillä edellyttää kuitenkin ilmoituksen tekemistä poliisille. Valiokunta pitää tärkeänä, että poliisi voi 4 §:n 3 ja 4 momentin nojalla antaa määräyksiä ravitsemistoiminnanharjoittamisesta tai kieltää sen, jos on perusteltua syytä epäillä, että ravitsemisliikkeen aukioloajan pidennyksestä aiheutuu kohtuutonta haittaa asuinympäristölle tai vakavaa häiriötä yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Säädettävällä lailla ei muuteta alkoholijuomien säännönmukaisia anniskeluaikoja tai anniskelun jatkoaikoja koskevia säännöksiä.

Rangaistussäännökset. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että lakiehdotuksen 13 §:n 1 momentin 2 kohtaan sisältyvä rangaistussäännös on epäselvä, koska rangaistus kohdistetaan siihen, joka "rikkoo 6 §:n 1 momentin säännöksiä matkustajailmoituksen tekemisvelvollisuudesta". Tällaista ilmoitusvelvollisuutta ei 6 §:n 1 momentissa suoranaisesti määritellä yksilöidysti kenellekään. Valiokunnan mielestä sääntelyä on tältä osin tarpeen selkeyttää.