Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki poliisilain muuttamisesta
5 §. Toimenpiteen siirtäminen ja toimenpiteestä luopuminen.
Voimassa olevaan poliisilain 5 §:ään
hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi
uusi 1 momentti, joka sisältää toimenpiteen
siirtämistä koskevan sääntelyn.
Suorittaessaan 3 luvussa tarkoitettuja tiedonhankintatoimenpiteitä poliisimies
saa siirtää tekeillä olevaan rikokseen
puuttumisen, jos se on välttämätöntä tiedonhankintatoiminnan
paljastumisen estämiseksi tai toiminnan tavoitteen turvaamiseksi.
Hallintovaliokunta toteaa viitaten samalla perustuslakivaliokunnan
ja lakivaliokunnan lausuntoihin, että 5 §:n 1
momentti on liian avoin. Siinä ei aseteta lainkaan rajoituksia
niille rikoksille, joihin puuttumista voidaan siirtää.
Hallintovaliokunta ehdottaa 5 §:n 1 momentin soveltamisalasta
rajattavaksi pois ne rikokset, joista "aiheutuu välitöntä vakavaa
vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka välitöntä huomattavan
ympäristö-, omaisuus- tai varallisuusvahingon
vaaraa". Tällainen kirjoittamistapa vastaa poliisihenkilöstöön
kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta poikkeamista koskevan lakiehdotuksen
43 §:n 4 momentin ilmaisua.
Valiokunta tähdentää momentin soveltamisessa
toimenpiteen siirtämistä rajoittavana tekijänä poliisilain
2 §:n 2 momentista ilmenevän suhteellisuuusperiaatteen
noudattamista, joka koskee kaikkea poliisin toimintaa ja joka edellyttää käytettävien
keinojen ja niihin liittyvien haittojen olevan järkevässä suhteessa
tavoiteltuun päämäärään.
Valiokunta toteaa tässä yhteydessä,
että valvottu läpilasku sisältyy useisiin
Suomea koskeviin monenkeskisiin kansainvälisiin säännöstöihin
ja myös kahdenvälisiin kansainvälisiin
sopimuksiin. Valvottu läpilasku mainitaan ainakin YK:n
huumausaineyleissopimuksen (SopS 44/1994) 1 artiklan g-kohdassa
ja 11 artiklassa, Schengenin yleissopimuksen (SopS 23/2001)
73 artiklassa, YK:n järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen
yleissopimuksen (SopS 20/2004) 2 artiklan i-kohdassa ja
20 artiklassa, keskinäistä oikeusapua rikosasioissa
koskevan MLA-yleissopimuksen (SopS 57/2004) 12 artiklassa
ja tulliyhteistyötä koskevan Napoli II -yleissopimuksen
(SopS 148/2004) 22 artiklassa.
Kansallisissa toimivaltasäännöksissä ei
ole kuitenkaan nimenomaista määritelmää tai
toimivaltasäännöstä kyseisestä käsitteestä.
Valvotun läpilaskun tavoitetta sisänsä on
saadun selvityksen perusteella pidetty selkeänä.
Sallimalla epäillyn tai laittoman kuljetuksen jatkuminen
tavoitellaan laittoman kuljetuksen taustalla olevan laajemman rikollisen
toiminnan paljastamista. Kansallisesti toimivaltuuksien on katsottu
perustuvan tullilain (1466/1994) 14 §:n
1 momentin 3 kohtaan ja pakkokeinolain (450/1987)
4 luvun 1 §:ään. Ensin mainitun lainkohdan
perusteella tulliviranomaisella on toimivalta pysäyttää ja
ottaa haltuun tulliselvittämätön tavara. Pakkokeinolain
perusteella tavara, jonka on syytä olettaa voivan olla
todiste rikosasiassa, voidaan takavarikoida. Kumpikaan näistä kansallisista
toimivaltasäännöksistä ei määrittele
sitä, milloin pysäyttäminen, haltuunotto
tai takavarikointi on tehtävä. Onkin katsottu,
että tällaista toimenpidettä voidaan
siirtää kokonaisarvioinnin kannalta tarkoituksenmukaisimpaan
ajankohtaan.
Hallituksen esityksen 5 §:n 1 momentti sääntelee,
ainakin osaksi, samaa asiakokonaisuutta. Eduskunnan hyväksymään
lausumaan viitaten hallintovaliokunta tähdentää,
että kansallisesti määritellään
nimenomaisesti valvotun läpilaskun käsite toimivaltaisia
viranomaisia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä (LaVM
4/2003 vp — EV 92/2003
vp).
7 §. Poliisivaltuudet.
Hallituksen esityksessä 7 §:ään
lisättäväksi ehdotetun uuden 3 momentin
mukaan poliisin perustutkintoon kuuluvaa työharjoittelujaksoa
ja kenttätyöjaksoa suorittavalla nuoremmalla konstaapelilla
on poliisimiehelle kuuluvat valtuudet suorittaessaan poliisille
kuuluvia tehtäviä ohjaajansa johdon ja valvonnan
alaisena.
Poliisin perustutkinto muodostuu perusopinnoista, ohjatusta
työharjoittelusta ja syventävistä ammattiopinnoista.
Ohjatun työharjoittelun ja syventävien ammattiopintojen
ajaksi poliisin perustutkintoa varten opiskeleva nimitetään
nuoremman konstaapelin määräaikaiseen
virkasuhteeseen. Merkittävä osa syventävistä ammattiopinnosta
muodostuu poliisiyksikössä suoritettavasta kenttätyöjaksosta.
Opintojen tavoitteiden saavuttamista tukee se, että opiskelijan
edistyessä hänen itsenäinen työskentelynsä lisääntyy.
Saadun selvityksen mukaan esityksen lähtökohtana
on ollut, että nuoremmalla konstaapelilla on poliisimiehelle
kuuluvat toimivaltuudet, kuten tähänkin saakka.
Ehdotuksen tavoitteena on ollut estää kahden poliisiopiskelijan
toimiminen kenttätyössä työparina,
esimerkiksi hälytyspartiona.
Poliisin perustutkintoa suorittava opiskelija on perusopintojen
ajan poliisikokelas. Poliisikokelaalla on poliisilain 7 §:n
2 momentin nojalla poliisimiehelle kuuluvat valtuudet hänen
suorittaessaan kouluttajansa johdon ja valvonnan alaisena koulutukseensa
liittyvää tehtävää.
Saadun selvityksen mukaan poliisikokelaat ovat käytännössä käyttäneet
poliisimiehille kuuluvia valtuuksia kouluttajansa välittömän
valvonnan alaisena erilaisissa liikenteenvalvontatehtävissä.
Perusopintojen jälkeen opiskelija nimitetään ohjattua
työharjoittelua varten nuoremman konstaapelin määräaikaiseen
virkasuhteseeseen. Työharjoittelun aikana opiskelevat poliisimiehet
suorittavat virkatehtäviä ohjaajaksi nimetyn kokeneen
poliisimiehen ohjeiden ja valvonnan alaisena. Työharjoittelun
aikana nuoremmalla konstaapelilla on virantoimituksessa poliisimiehen
asemaa osoittavat ulkoiset tunnusmerkit (poliisimiehen virkapuku
ja virkamerkki).
Hallintovaliokunta ehdottaa saamansa selvityksen ja toimenpidealoitteen TPA 33/2005
vp pohjalta 7 §:n 3 momentin kirjoittamista sääntelyn
tavoitteen toteuttamiseksi seuraavasti: "Nuoremmalla konstaapelilla
on poliisimiehelle kuuluvat toimivaltuudet. Poliisin perustutkintoon kuuluvan
työharjoittelujakson aikana nuorempi konstaapeli saa käyttää poliisimiehelle
kuuluvia toimivaltuuksia työharjoittelun ohjaajan johdon ja
tarpeellisen valvonnan alaisena."
Hallintovaliokunta tähdentää, että kenttätyöjaksollakaan
(kuuluu syventäviin ammattiopintoihin), jolloin nuorempi
konstaapeli työskentelee poliisiyksikkönsä johdon
ja valvonnan alaisena ilman nimettyä ohjajaa, nuoremmalle
konstaapelille ei saa antaa liian vaarallisia tai vaativia tehtäviä.
9 c §. Poliisimiehen käyttäytyminen.
Valiokunta ehdottaa 9 c §:ään kielellistä täsmennystä.
9 d §. Sivutoimet.
Pykälän 1 momentin nojalla poliisimies ei
saa ottaa vastaan eikä pitää valtion
virkamieslain (750/1994) 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua
sivutointa, ellei siihen hakemuksesta myönnetä lupaa.
Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei säännöksen soveltamisessa kohtuuttomasti
rajoiteta poliisimiehen mahdollisuutta sivutoimen hoitamiseen.
Poliisimies ei lakiehdotuksen 9 d §:n 2 momentin nojalla
saa hoitaa tehtävää, johon liittyvät
oikeudet ja velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan poliisilain
mukaisten tehtävien kanssa. Tarkoitus on perustelujen mukaan
kieltää poliisimiestä toimimasta esimerkiksi
yleisötilaisuuksien turvallisuuspäällikkönä ja
muissa vastaavissa poliisin tehtäviä sivuavissa
tehtävissä. Kiellettyä on myös
poliisin toimialaan liittyvä jatkuva tai toistuva liiketoiminnan
luonteinen konsultointi ja kouluttaminen.
Lakiehdotuksen 9 d §:n 2 momentin säännöksen
tarkoituksena on rajoittaa poliisimiehen oikeutta hoitaa sellaisia
vastikkeellisia tai vastikkeettomia tehtäviä,
joista saattaa aiheutua ristiriitaa poliisin tehtäviin
liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Rajoitus johtuu
siitä, että poliisimiehellä on myös
vapaa-aikaan ulottuva toimimisvelvollisuus, jos hän havaitsee
esimerkiksi rikoksen tapahtuneen. Tästä velvollisuudesta
poliisimies ei voi irrottautua toimimalla yhdistyksen jäsenenä läheisesti
poliisin tehtäviä sivuavassa tehtävässä.
Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi järjestyksenvalvontaan
ja ylläpitämiseen — mukaan lukien liikenteenvalvonta — sekä rikostorjuntaan
liittyvät tehtävät. Ehdotus estäisi
poliisimiestä toimimasta esimerkiksi ravintolan vahtimestarina
taikka yleisötilaisuudessa järjestyksenvalvojana
tai liikenteenohjaajana tai muissa läheisesti poliisin
tehtäviä sivuavissa tehtävissä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotetulle sääntelylle
on poliisin tehtävien ja toimivaltuuksien erityisluonteeseen
ja -laajuuteen liittyvät hyväksyttävät
perusteet.
Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että yksityisistä turvallisuuspalveluista
annetussa laissa (282/2002) on poliisin
henkilöstöön kuuluvalle asetettu kielto
toimia vartijana. Valiokunnassa käsiteltävänä olev aan
hallituksen esitykseen HE 265/2004 vp sisältyy
sääntelyehdotus, jolla kielletään
poliisimiestä, rajavartiomiestä tai tullimiestä toimimasta
järjestyksenvalvojana.
Hallintovaliokunta puoltaa 9 d §:n hyväksymistä hallituksen
esityksen mukaisessa muodossa. Samalla valiokunta korostaa, että poliisimiehellä on
oikeus osallistua esimerkiksi vapaaehtoisessa yhdistystoiminnassa
sellaisiin tehtäviin, joista ei saata edellä mainituin
tavoin aiheutua ristiriitaa poliisin virkatehtävien
kanssa.
20 §. Rikoksilta ja häiriöiltä suojaaminen.
Henkilö saadaan poistaa paikalta sillä 20 §:n 2 momenttiin
lisättäväksi ehdotetulla uudella edellytyksellä,
että hänen uhkauksistaan tai muusta käyttäytymisestään
ja aiemmasta käyttäytymisestään
vastaavassa tilanteessa voidaan päätetellä hänen
todennäköisesti aiheuttavan huomattavaa häiriötä tai
välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle
ja turvallisuudelle.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että paikalta
poistamisen kynnys näyttää muodostuvan
ehdotuksessa käytetyn verraten väljän ilmaisun
("voidaan päätellä... todennöisesti
aiheuttavan...") takia matalaksi. Lisäksi lausunnossa todetaan,
että samaa ilmaisua kuitenkin käytetetään
poliisilain voimassa olevassa 20 §:n 1 momentissa ja sillä voidaan
siten olettaa olevan käytännön soveltamistilanteessa
vakiintunut merkitys. Kynnystä nostaa lisäksi
se, että arvion on 20 §:n 2 momentin sanamuodon
mukaan aina perustuttava henkilön sen hetkisten uhkausten
ja muun käyttäytymisen lisäksi myös
hänen aiempaan käyttäytymiseensä vastaavissa
tilanteissa. Perustuslakivaliokunta katsoo, että näistä seikoista
huolimatta on tällaisessa henkilön mahdollisten
toimien ennakointiin perustuvassa sääntelyssä aiheellista
pyrkiä konkreettisempaan ja objektiivisin perustein tehtävää harkintaa
viittaavaan sanamuotoon.
Hallintovaliokunta yhtyen perustuslakivaliokunnan kantaan ehdottaa
20 §:n 2 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Henkilö saadaan poistaa paikalta myös,
jos hän käyttäytymisellään
aiheuttaa taikka hänen uhkaustensa tai muun käyttäytymisensä ja
aiemman
käyttäytymisensä perusteella vastaavassa
tilanteessa on todennäköistä, että hän
aiheuttaa huomattavaa häiriötä tai
välitöntä vaaraa yleiselle järjestykselle
ja turvallisuudelle."
22 §. Turvallisuustarkastus.
Poliisimiehellä on lakiehdotuksen 22 §:n
3 momenttiin lisättäväksi ehdotetun säännöksen
perusteella oikeus tarkastaa momentissa tarkoitettuun tilaisuuteen
saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva henkilö ja
hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei
hänellä ole hallussaan sellaisia esineitä tai
aineita, joilla voidaan haitata järjestyksen tai turvallisuuden
ylläpitämistä tilaisuudessa. Pykälän
4 momentti koskee tällaisten esineiden tai aineiden ottamista
pois tarkastettavalta.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee muun ohella, että ehdotettu
säännös on huomattavan väljä ja
sellaisena tuo sääntelyn piiriin henkilöiden
hallussapitämiä hyvin monenlaisia esineitä — sellaisiakin,
joilla ei ole merkitystä tilaisuuteen osallistuvien turvallisuuden
vaarantumisen kanssa. Sääntelyllä suojattavana
intressinä näyttäisikin olevan tilaisuuteen
osallistuvien oikeuksien suojaamisen sijasta poliisin
näkökulmasta tarpeellisiksi arvioitavat toimenpiteet
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.
Näin yleinen intressi lisää sääntelyn
väljyyttä, etenkin kun tarkastuksen ja pois ottamisen kohteina
olevien esineiden ja aineiden ei edellytetä estävän
järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämistä tai
aiheuttavan sille vaaraa.
Yhteenvetona perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan lakiehdotuksen
22 §:n 3 ja 4 momentin muodostuvan kaikkiaan
hyvin ongelmalliseksi perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten
näkökulmasta. Tavallisen lainsäätämisjärjestyksen
käytön edellytyksenä siksi on, että poliisilain
22 §:n 3 ja 4 momenttiin lisättäväksi
ehdotetut säännökset poistetaan lakiehdotuksesta
tai ne tarkistetaan perusoikeusjärjestelmän vaatimuksia
vastaaviksi.
Hallintovaliokunta toteaa, että poliisimiehellä on
oikeus voimassa olevan 22 §:n 3 momentin nojalla
oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttävään
yleiseen kokoukseen, yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan
tapahtumaan osallistuvien turvallisuuden varmistamiseksi tarkastaa
tällaiseen tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva
henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi,
ettei hänellä ole hallusssaan sellaisia esineitä tai
aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien
turvallisuudelle.
Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausuntoon
viitaten poliisilain 22 §:n 3 ja 4 momenttiin hallituksen
esityksessä lisättäväksi ehdotettujen
säännösten poistamista lakiehdotuksesta.
Näin ollen voimassa oleva 22 § muuttuu ainoastaan
siten, että nykyinen 22 §:n 4 momentti kumotaan.
Mikäli poliisilain 22 §:n voimassa olevien
3 ja 5 momentin muuttamista pidetään tarpeellisena,
tulee säännösehdotus valmistella erikseen
perustuslakivaliokunnan lausunnon edellyttämällä tavalla.
22 e §. Voimakeinojen käyttö turvatarkastuksessa.
Poliisilakiin ehdotetaan lisättäväksi
uudet 22 b—f §:t, jotka koskevat mahdollisuutta
järjestää turvatarkastuksia poliisilaitoksissa
tai muissa poliisin toimitiloissa.
Tarkoitus on, että vain poliisimiehellä ja
poliisin palveluksessa olevalla virkamiehellä on oikeus
käyttää voimakeinoja tarkastuksesta kieltäytyvän
henkilön poistamiseksi poliisin toimitiloista. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan tämä rajaus ei lakiehdotuksen
22 e §:n 1 momentissa käytetyn sanonnan takia
kuitenkaan aivan selvästi ilmene laista, minkä vuoksi
momentin kirjoitusasua on aiheellista tarkistaa.
Hallintovaliokunta ehdottaa sääntelyn täsmentämiseksi
22 e §:n 1 momentin kolmannen virkkeen hyväksymistä näin
kuuluvana: "Muu kuin poliisimies tai poliisin palveluksessa
oleva virkamies ei kuitenkaan saa käyttää voimakeinoja
henkilön poistamiseksi poliisin toimitiloista, ellei muusta
lainsäädännöstä muuta
johdu."
28 §. Määritelmät. Tekninen
valvonta.
Hallituksen esityksen 28 §:n 1 momentin 1 kohdassa teknisellä valvonnalla
tarkoitetaan jatkuvaa tai toistuvaa yleisöön,
ajoneuvojen kuljettajiin, jalankulkijoihin tai ajoneuvoihin kohdistuvaa, teknisellä
laitteella
tapahtuvaa katselua tai kuuntelua sekä äänen
tai kuvan automaattista tallentamista.
Voimassa olevan lain sanamuotoon ei sisälly "jatkuvuus
tai toistuvuus" teknisen valvonnan määritelmässä.
Myöskin maininta teknisen valvonnan kohdistumisesta "ajoneuvoihin"
puuttuu nykyisestä laista.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että määritelmään
ehdotetaan tehtäviksi täsmennykset siitä,
että teknisellä valvonnalla tarkoitettaisiin jatkuvaa
tai toistuvaa toimintaa ja että se voisi kohdistua myös
ajoneuvoon. Jatkuvuutta tai toistuvuutta koskevan ilmaisun lisäyksellä pykälätekstiin
yhdenmukaistetaan teknisen valvonnan määritelmä saman
pykälän 1 momentin 2, 3 ja 4 kohtien kanssa. Ajoneuvon
lisääminen valvottavien luetteloon selkeyttäisi
nykykäytäntöä sikäli,
että nykyisen lain sanamuotoa on joskus tulkittu siten,
että ajoneuvon tekninen valvonta, silloin kun se ei varsinaisesti
kohdistu ajoneuvon kuljettajaan, jää poliisilain
sääntelyn ulkopuolelle.
Lakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota
siihen, että samanaikaisesti tämän esityksen
kanssa eduskunnan käsiteltävänä on hallituksen
esitys laeiksi rikesakkomenettelystä annetun lain sekä eräiden
muiden lakien muuttamisesta ajoneuvon haltijan vastuun toteuttamiseksi
automaattisessa liikennevalvonnassa (HE 16/2005
vp). Myös siihen sisältyy ehdotus poliisilain
28 §:n 1 momentin 1 kohdan muuttamisesta. Lakivaliokunta
toteaa, että määritelmät eroavat
samanaikaisesti eduskunnan käsiteltävinä olevissa
hallituksen esityksissä alkuosaltaan.
Nykytilaan verrattuna "jatkuvuuden tai toistuvuuden" edellyttäminen
tekniseltä valvonnalta saattaa lakivaliokunnan mielestä johtaa
siihen, että muunlainen katselu tai kuuntelu jää laissa sääntelemättä,
mitä ei voida pitää hyvänä ratkaisuna.
Teknisen valvonnan määritelmällä on
merkitystä myös sikäli, että poliisilain
29 §:ssä poliisille asetetaan velvollisuus ilmoittaa
ennakolta, jos se suorittaa teknistä valvontaa julkisella paikalla
tai yleisellä tiellä. Näin ollen teknisen valvonnan
määritelmän supistaminen nyt käsiteltävänä olevassa
hallituksen esityksessä saattaisi johtaa myös
ennakkoilmoitusvelvollisuuden suppeaan tulkintaan.
Lakivaliokunta esittääkin, että hallintovaliokunta
harkitsee poliisilain teknisen valvonnan määritelmän
muuttamista samanlaiseksi kuin hallituksen esitykseen HE 16/2005
vp sisältyvässä ehdotuksessa
laiksi poliisilain 28 ja 29 §:n muuttamisesta.
Hallintovaliokunta toteaa, että poliisilain 29 §:n
mukaan poliisilla on oikeus siitä ennalta ilmoitettuaan
suorittaa julkisella paikalla tai yleisellä tiellä teknistä valvontaa
yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi,
rikosten ennalta estämiseksi, rikoksesta epäillyn
tunnistamiseksi sekä erityisten valvontakohteiden vartioimiseksi.
Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan tilapäinen
tai hetkellinen tekninen valvonta esimerkiksi videolaitteella ei
ole edellyttänyt nykyisinkään ennakkoilmoitusta.
Se, että tilapäisluonteinen valvonta (muu kuin
jatkuva tai toistuva valvonta) on ollut tarkoitus jättää jo
alunperin teknisen valvonnan käsitteen ulkopuolelle, ilmenee voimassa
olevan poliisilain 29 §:n yksityiskohtaisista perusteluista
(HE 57/1994 vp). Ennakollinen ilmoittaminen
tilapäisestä, lyhytaikaisesta tai liikkuvalla
kalustolla tapahtuvasta valvonnasta ei myöskään
ole käytännössä mahdollista, esimerkiksi
valtiovierailujen turvallisuusjärjestelyjen yhteydessä.
Ilmoittamisvelvollisuus on käytännössä liittynyt
lähinnä automaattiseen ylinopeus- ja muuhun liikennevalvontaan
ja asema-alueiden tai muiden vastaavien alueiden jatkuvaan valvontaan.
Ilmoittaminen tapahtuu liikennemerkein tai valvontakohteen rajoille
asetetuin kyltein. Ilmoittamista koskevalla säännöksellä on
tavoiteltu vaikutusta, että tieto valvonnasta on jokaisen normaalilla
tavalla valvonnan piiriin joutuvan henkilön havaittavissa.
Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 28 §:n 1
momentin 1 kohdan hyväksymistä hallituksen esityksen
mukaisesssa muodossa, jolloin sääntely täsmentyy
sen tarkoitusta vastaavaksi.
Peitetoiminta.
Peitetoiminta ehdotetaan määriteltäväksi
lakiehdotuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa siten, että se
on jatkuvaa tai toistuvaa henkilöön tai henkilöryhmään
taikka tämän toimintaan kohdistuvaa tiedonhankintaa
soluttautumalla. Nykyisestä määritelmästä poistettaisiin edellytys
tiedon hankinnan kohdistumisesta "tiettyyn" henkilöön
tai henkilöryhmään. Lisäksi
momentin voimassa olevasta 4 kohdasta ehdotetaan poistettavaksi
viimeinen lause, jossa säädetään
tiedonhankinnan ja soluttautumisen paljastumisen estämiseksi
mahdollisista keinoista. Säännöksen tämä kohta
ehdotetaan siirrettäväksi uuteen 33 a §:ään,
jossa säädettäisiin yleisesti poliisin
tiedonhankinnan paljastumisen estämisestä.
Lakivaliokunta ei lausunnossaan pidä perusteltuna,
että peitetoiminnan määritelmää muutetaan
tavalla, joka viittaa yksilöintivaatimuksen täydelliseen
poistamiseen. Lakivaliokunta kuitenkin hyväksyy ehdotuksen
lähtökohdan, jonka mukaan yksilöinti
ei edellytä, että esimerkiksi peitetoiminnan kohteena
oleva henkilö on kyettävä suoranaisesti
nimeämään.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että muutoksella
pyritään selkiyttämään
säännöksen sisältöä niin,
että siitä käy ilmi tiedonhankinnan kohteen
yksilöinnille asetetut edellytykset. Määritelmäsäännös
ei siten edellytä, että kohteena oleva henkilö tai
henkilöryhmä on kyettävä nimeämään
tai yksilöimään esimerkiksi fyysisiltä ominaisuuksiltaan.
Riittävää on, että henkilö tai
henkilöryhmä voidaan yksilöidä esimerkiksi
henkilön toiminnan tai henkilöryhmän toiminnan
kautta. Peitetoiminnan eräänä tavoitteena
on selvittää rikollisorganisaation rakenteita
ja siinä toimivia henkilöitä, minkä vuoksi
on perusteetonta edellyttää, että tällaisen
selvittämistyön edellytyksenä on tieto
esimerkiksi henkilön nimestä.
Hallintovaliokunta korostaa, että henkilö tai henkilöryhmä on
aina kyettävä yksilöimään
ennen kuin peitetoiminnan edellytykset täyttyvät. Yksilöinti
ei kuitenkaan edellytä sitä, että peitetoiminnan
kohteena oleva henkilö tai henkilöryhmä on
suoranaisesti kyettävä nimeämään. Peitetoimintaa
käynnistettäessä ei välttämättä tiedetä kohdehenkilön,
esimerkiksi rikollisryhmän rahoittajan, nimeä.
Hallintovaliokunta toteaakin, ettei hallituksen esityksen
28 §:n 1 momentin 4 kohdan sanamuotoa voida soveltaa siten,
että henkilön tai henkilöryhmän
yksilöintivaatimuksesta voidaan luopua. Hallintovaliokunta
puoltaa säännöksen sanamuotoon ja esityksen
perusteluihin viitaten lakiehdotuksen 28 §:n 1
momentin 4 kohdan hyväksymistä muuttamattomana.
Valeosto.
Määritelmää ehdotetaan
28 §:n 1 momentin 5 kohdassa uudistettavaksi siten, että valeostolla
tarkoitetaan poliisin tekemää ostotarjousta
tai ostoa rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi tai
rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi. Nykymääritelmään
verrattuna valeosto laajenisi kattamaan ostotarjouksen lisäksi myös
varsinaisen oston. Tämän lisäksi valeoston
määritelmästä poistettaisiin
vaatimus siitä, että valeoston tulee kohdistua
laittomasti hallussa pidettyyn tai kaupankäynnin kohteena
olevaan esineeseen, aineeseen tai omaisuuteen.
Lakivaliokunta esittää lausunnossaan, ettei valeoston
määritelmästä poisteta vaatimusta, jonka
mukaan oston tai ostotarjouksen tulee kohdistua laittomasti hallussa
tai kaupankäynnin kohteena olevaan esineeseen, aineeseen
tai omaisuuteen.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee peitetoiminnan määritelmää ehdotettavan
muutettavaksi niin, että se ei sisältäisi
mainintaa sellaisista seikoista, jotka luontevasti kuuluvat ja jo sisältyvät
voimassa olevaan valeoston edellytyksiä koskevaan 31 b §:ään.
Tarvetta luetella erikseen mahdollisuuksia kohdentaa valeosto esimerkiksi
laittomasti hallussa pidettyyn esineeseen ei ole, koska laiton hallussapito
jo sinällään täyttää rikoksen
tunnusmerkistön ja sisältyy edellytykseen rikoksen
estämisestä, paljastamisesta ja selvittämisestä.
Erikseen on kuitenkin tarve mainita rikoksella saadun hyödyn
takaisin saaminen.
Esityksen perusteluista ilmenee lisäksi muun muassa,
että saatujen käytännön kokemusten
perusteella on havaittu, että valeostolla on tärkeä merkitys
rikollisuuden estämisessä, paljastamisessa ja
selvittämisessä. Käytäntö on
kuitenkin osoittanut myös tiettyjä voimassa olevassa
lainsäädännössä olevia
puutteita, jollaisiksi valeoston osalta on koettu erityisesti menetelmän
suhteellisen suppea määritelmä. Perusteluissa
tullaan siihen johtopäätökseen, että valeoston
määritelmää on tarpeen täsmentää ja
selkeyttää niin, että valeostossa on
mahdollista myös todellisuudessa ostaa laittomasti hallussa
pidettyjä tai kaupattuja esineitä, aineita tai
omaisuutta. Perustelujen mukaan pääsääntöisesti
ostamisen sisältävät tilanteet tulisivat
liittymään väärennös-
ja huumausainerikollisuuden estämiseen, paljastamiseen
ja selvittämiseen.
Tältä osin hallintovaliokunta puoltaa valeoston
määritelmän hyväksymistä hallituksen
esityksen mukaisessa muodossa. Hallintovaliokunta korostaa samalla
erityisesti, että yllyttäminen rikolliseen toimintaan
valeostossa on ehdottomasti kielletty. Valiokunta toteaa lisäksi
esityksen perustelujen tavoin, että uudistuksella ei myöskään
ole tarkoitus muuttaa valeoston poikkeuksellista luonnetta poliisin
toimenpiteenä. Valeostoa koskevan sääntelyn
tavoitteeksi on alunperin asetettu tarjolla olevien huumausaineiden
määrään vaikuttaminen saamalla
takavarikoiduksi ja pois markkinoilta mahdollisimman paljon laittomia
huumausaineita. Lisäksi on katsottu, että valeoston
avulla voidaan saada tietoa huumausaineiden jakelukanavista, maksuyhteyksistä sekä
taustalla
toimivista organisaatioista (HE 34/1999 vp).
Säännösten voimaan tulon jälkeen
saatujen käytännön kokemusten perusteella
on havaittu, että valeostolla on tärkeä merkitys
rikollisuuden estämisessä, paljastamisessa ja
selvittämisessä. Käytäntö on
samalla osoittanut voimassa olevassa lainsäädännössä puutteita,
minkä vuoksi valeoston määritelmää on
tarpeen muuttaa.
Edellä todetun lisäksi lakivaliokunta esittää, että hallintovaliokunta
rajaa valeosto-oikeuden soveltamisalaa oston suorittamisen osalta
vain näyte-erän luonteiseksi katsottavan esineen,
aineen tai omaisuuden hankkimiseen, jollei valeoston tarkoituksen
saavuttaminen oston kohteena olevan esineen, aineen tai omaisuuden
luonteen vuoksi välttämättä muuta
vaadi.
Lakivaliokunnan tavoin hallintovaliokunta katsoo, että hallituksen
esityksen perusteluissa esitetetyt valeosto-oikeuden laajentamista
puoltavat perustelut viittaavat siihen, että oikeus esineen,
aineen tai omaisuuden ostamiseen on syytä rajoittaa lähinnä näyte-erien
hankkimiseen. Laittomasti hallussa pidetty esine, aine tai omaisuus
ei kuitenkaan aina ole sen luonteista, että sitä voitaisiin
myydä erissä. Tällöin ostotarjous tulee
voida kohdistaa kohteena olevaan esineesen tai omaisuuserään
kokonaisuudessaan. Hallintovaliokunta toteaa lisäksi, että aina
ei välttämättä ole muutoinkaan
käytännön tilanteessa mahdollista ostaa
vain näyte-erää.
Hallintovaliokunta viittaa lisäksi hallituksen esityksen
perusteluihin, joista ilmenee, että kansainvälisesti
vertaillen varsin yleisesti on mahdollistettu juuri näyte-erien
osto. Tämän on katsottu ikään
kuin kuuluvan valeoston luonteeseen. Koska kansainvälisen
ja varsinkin Euroopan unionin laajuisen yhteistyön tehostaminen edellyttää eri
valtioiden lainsäädäntöjen käytäntöjen
tietynasteista lähentymistä, perusteluissa katsotaan,
että tämä edellyttää myös
valeostoa koskevan määritelmäsäännöksen
laajentamista kansallisessa lainsäädännössämme.
Hallintovaliokunta viittaa lisäksi valeoston valvonnan
lisäämiseen liittyen lakiehdotuksen 32 a §:ään
ja valeostoa koskevan päätöksentekotason
nostamisen osalta 33 a §:ään.
Hallintovaliokunta ehdottaa 28 §:n 1 momentin 5 kohdan
hyväksymistä näin kuuluvana: "5) valeostolla
rikoksen
estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi
tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi poliisin
tekemää ostotarjousta tai näyte-erän
luonteiseksi katsottavan esineen, aineen tai omaisuuden ostoa, jollei rikoksen
estäminen, paljastaminen tai selvittäminen tai
rikoksella saadun hyödyn takaisin saaminen välttämättä vaadi
näyte-erää suuremman erän taikka
esineen, aineen tai omaisuuden ostamista tiettynä kokonaisuutena".
Sanamuotoon sisältyy valeoston käyttö myös
rikosten selvittämiseen, koska pakkokeinolaissa ei ole
erillistä valeostoa koskevaa sääntelyä.
31 §. Teknisen tarkkailun edellytykset.
Poliisilain 31 §:ään sisältyviä teknisen
tarkkailun edellytyksiä ehdotetaan hallituksen esityksessä muutettavaksi
lisäämällä 3 ja 4 momentissa
sääntelyn soveltamisalaan myös terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmistelu.
Lakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt huomiota
säännöksen muotoiluun sikäli,
että — toisin kuin perustelujen mukaan on tarkoitettu — lain
sanamuodossa ei nimenomaisesti viitata rikoslain 34 a luvun 2 §:n
tunnusmerkistöön. Kirjoitustekniikka poikkeaa
tältä osin esimerkiksi siitä, mitä ehdotetussa
31 a §:ssä on noudatettu.
Lakivaliokunnan lausuntoon yhtyen hallintovaliokunta ehdottaa
lakiehdotuksen muuttamista siten, että terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun
liittyvät säännökset sidotaan
rikoslain 34 a luvun 2 §:n tunnusmerkistöön.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan ehdotetun sanamuodon
perusteella näyttää siltä, että terroristisessa
tarkoituksessa tehtävän rikoksen estäminen
olisi itsenäinen edellytys tekniselle tarkkailulle. Esityksen
perusteluista ilmenevä tarkoitus kuitenkin on, että tekninen tarkkailu
olisi uudenkin säännöksen nojalla mahdollista
vain, jos tarkkailu on välttämätöntä poliisitoimenpiteen
turvalliseksi suorittamiseksi.
Lakiehdotuksen 31 §:n 4 momentin mukaan poliisimiehellä on
oikeus kohdistaa teknistä tarkkailua myös asunnossa
olevaan henkilöön, jos tämä on
välttämätöntä poliisitoimenpiteen turvalliseksi
suorittamiseksi ja toimenpiteen suorittajan, kiinniotettavan tai
suojattavan henkilön henkeä tai terveyttä uhkaavan
välittömän vaaran torjumiseksi taikka
tekeillä tai uhkaamassa olevan terroristisessa tarkoituksessa
tehtävän rikoksen estämiseksi.
Hallintovaliokunta toteaa, että tekninen tarkkailu
voi siten ehdotetun 4 momentin perusteella kohdistua asunnossa olevaan
henkilöön sillä uudella itsenäisellä edellytyksellä,
että tarkkailu on välttämätöntä tekeillä taikka
uhkaamassa olevan terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen estämiseksi.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee lisäksi,
että terroristisessa tarkoituksessa tehtävä teko
on omiaan aiheuttamaan vakavaa vahinkoa valtiolle taikka kansainväliselle
järjestölle. Tällaisen teon välineet
ja keinot ovat tyypillisesti myös omiaan aiheuttamaan vakavaa
vahinkoa myös tekopaikan ympäristössä.
Tällaisissa olosuhteissa rynnäkkötarkkailun
on välttämättä oltava erittäin
perusteellista, mikä edellyttää pidempiaikaista
rynnäkkötarkkailua kuin ei-terroristisessa tarkoituksessa
tehtävien rikosten osalta.Viranomaisten ennakoiva kattava
tiedonhankinta on näin ollen perusteltua terrorististen
tekojen tehokkaaksi ennaltaehkäisemiseksi sekä yleisen
turvallisuuden varmistamiseksi.
Koska lakiehdotuksen 31 §:n valtiosääntöinen
arviointi ei ulotu terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen estämiseen teknisen tarkkailun kokonaan uutena
edellytyksenä, hallintovaliokunta ehdottaa kyseisen edellytyksen poistamista
31 §:n 4 momentin lopusta.
31 a §. Peitetoiminnan edellytykset.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan, että peitetoiminnan edellytyksiä koskevaan
säännökseen lisätään
poliisimiehen oikeus peitetoimintaan myös silloin, kun
on kyse rikoslain 17 luvun 18 §:ssä mainitun rikoksen
estämisestä tai selvittämisestä.
Kyseisessä pykälässä säädetään
sukupuolisiveellisyyttä loukkaavan kuvan levittämisestä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenee, että peitetoimintaa
voidaan pitää perusteltuna erityisesti sellaisen
kuvan levittämisen osalta, jossa esitetään
sukupuolisiveellisyttä loukkaavasti lasta. Silloin kun
on kysymys rikoslain 17 luvun 8 a §:ssä rangaistavaksi
säädetystä törkeästä sukupuolisivellisyyttä loukkaavan
lasta esittävän kuvan levittämisestä,
peitetoiminta on mahdollista jo nykyisellään poliisilain
31 a §:n 1 momentin ja pakkokeinolain 5 a luvun
2 §:n 1 momentin 4 kohdan nojalla.
Lakivaliokunta esittää lausunnossaan, että hallintovaliokunta
harkitsee ehdotetun säännöksen soveltamisalan
rajoittamista kattamaan tässä vaiheessa vain rikoslain
17 luvun 18 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetun kuvan
tai kuvatallenteen levittämisen tai sen yrityksen.
Hallintovaliokunta ottaen huomioon hallituksen esityksen perustelut
ja yhtyen lakivaliokunnan kantaan ehdottaa 31 a §:n muuttamista
lakivaliokunnan lausunnossa esitetyllä tavalla.
31 b § Valeoston edellytykset.
Voimassa olevan poliisilain 31 b §:n 1 momentin mukaan
poliisimiehellä on oikeus valeostoon, jos se on välttämätöntä kätkemisrikoksen
taikka sellaisen rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi
tai selvittämiseksi, josta säädetty ankarin
rangaistus on vähintään kaksi vuotta
vankeutta tai tällaisen rikoksen johdosta laittomasti hallussapidetyn
tai kaupatun esineen, aineen taikka omaisuuden löytämiseksi
tai tällaisella rikoksella saadun hyödyn takaisin
saamiseksi.
Lakivaliokunta esittää, että ehdotettu
valeosto-oikeuden laajennus rajataan koskemaan törkeän
varkauden estämistä, paljastamista tai selvittämistä.
Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että valeoston
mahdollistaminen kätkemisrikoksen osalta on perusteltua
valeoston luonne huomioon ottaen. Tarkoituksenmukaista olisi kuitenkin
laajentaa valeoston käyttö myös varkausrikokseen,
jossa esine, aine tai omaisuus on myöskin otettu laittomasti
pois sen oikealta omistajalta. Kätkemisrikoksen ankarin
rangaistus on — varkausrikoksen tavoin — 1 vuosi 6 kuukautta
vankeutta. Perusteluissa katsotaan olevan epäjohdonmukaista,
että varkausrikoksen osalta vasta varastetun tavaran kätkijään
saataisiin kohdistaa valeosto, mutta ei sellaiseen henkilöön,
joka on suorittanut niin sanotun alkurikoksen. Tämä saattaisi
perusteettomasti jopa pitkittää rikoksen selvittämisaikaa.
Hallintovaliokunta yhtyy hallituksen esityksen perusteluihin
ja toteaa, että jo voimassa olevan lain mukaan törkeän
varkauden rangaistusasteikko mahdollistaa valeoston käyttämisen (enimmäisrangaistus
neljä vuotta vankeutta). Valeoston luonne huomioon ottaen
valiokunta pitää luonnollisena, että käytännössä valeoston käyttö tulee
kysymykseen silloin, kun on kysymys varkausrikoksen kohteena olevasta
arvokkaasta omaisuudesta.
31 d §. Telekuuntelun edellytykset.
Poliisimiehellä on lakiehdotuksen 31 d §:n
1 momentin perusteella oikeus rikoksen estämiseksi tai
paljastamiseksi kohdistaa telekuuntelua henkilön hallussa
olevaan tai hänen oletettavasti muuten käyttämäänsä teleliittymään,
-osoitteeseen tai -päätelaitteeseen,
jos henkilön voidaan perustellusti olettaa syyllistyvän
momentissa mainittuun terrorismirikokseen. Lisäedellytyksenä on, että saatavilla
tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys
rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi.
Perustuslakivaliokunta on vakiintuneesti katsonut, että rikosten
tutkinnasta perustuslain 10 §:n 3 momentin mielessä voi
olla myös kysymys tapauksissa, joissa on esillä konkreettinen ja
yksilöity rikosepäily. Valiokunta on toisaalta pitänyt
tärkeänä, että toimenpiteen
valtiosääntöoikeudellisen sallittavuuden
edellytyksenä oleva konkreettinen ja yksilöity
rikosepäily tuodaan selvästi esille myös
säännöksen sanamuodossa. Perustuslakivaliokunnan
lausunnosta ilmenee, että lakiehdotus täyttää nämä vaatimukset.
Myöskään hallintovaliokunta ei yhdy
hallituksen esityksen perusteluissa esitettyyn näkemykseen,
jonka mukaan säännös ei välttämättä edellytä konkreettisen
ja yksilöidyn rikosepäilyn käsilläoloa.
Lakivaliokunnan lausunnossa esitetään, että 31
d §:n 1 momenttiin lisätään
vaatimus, jonka mukaan telekuuntelun tulee olla "välttämätöntä" pykälässä tarkoitetun
rikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi. Tältä osin
hallintovaliokunta toteaa, että vastaava edellytys sisältyy
asiallisesti momentin loppuosaan (saatavilla tiedoilla voidaan olettaa
olevan "erittäin tärkeä" merkitys rikoksen
estämiseksi ja paljastamiseksi).
Hallintovaliokunta kiinnittää lakivaliokunnan
tavoin huomiota siihen, että telekuunteluoikeus lakiehdotuksen
mukaan voisi perustua siihen, että henkilön voidaan
lausumiensa, uhkausten tai käyttäytymisen lisäksi
"muutoin perustellusti olettaa" syyllistyvän pykälässä tarkoitettuun
terrorismirikokseen. Tällainen peruste ei juuri millään
tavoin rajaa sitä tosiseikastoa, johon säännöksessä mainittu
oletus voidaan nojata. Myöskään tuomioistuin
ei voi tällöin asianmukaisella tavalla täyttää oikeusturvatehtäväänsä.
Hallintovaliokunta ehdottaakin edellä esitetyn perusteella
31 d §:n 1 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Poliisimiehellä on oikeus rikoksen
estämiseksi tai paljastamiseksi kohdistaa telekuuntelua
henkilön hallussa olevaan tai hänen oletettavasti
muuten käyttämäänsä teleliittymään,
teleosoitteeseen tai telepäätelaitteeseen, jos
henkilön lausumien, uhkausten tai käyttäytymisen
perusteella (poist.) voidaan perustellusti olettaa hänen
syyllistyvän rikoslain 34 a luvun 1 §:n
1 momentin 2—7 kohdassa tai mainitun pykälän
2 momentissa tarkoitettuun terroristisessa tarkoituksessa tehtävään
rikokseen, terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen valmisteluun, terroristiryhmän johtamiseen, terroristiryhmän
toiminnan edistämiseen tai terrorismin rahoittamiseen ja
jos saatavilla tiedoilla voidaan olettaa olevan erittäin
tärkeä merkitys rikoksen estämiseksi
tai paljastamiseksi."
32 b §. Telekuuntelusta, televalvonnasta, tiedon hankkimisesta
matkaviestimien sijainnista ja teknisestä tarkkailusta
päättäminen tuomioistuimessa ja asian
muusta käsittelystä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan perusoikeuksien
kannalta olevan tärkeää, että telekuuntelusta,
televalvonnasta, tiedon hankkimisesta matkaviestimien sijainnista
sekä teknisestä tarkkailusta 32 b §:n
1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa päättää pääsäännön
mukaan tuomioistuin. Asian käsittelyssä noudatetaan
soveltuvin osin pykälän 3 momentissa mainittuja
pakkokeinolain (450/1987) säännöksiä.
Tarkoitus ei kuitenkaan liene laajentaa julkisesta asiamiehestä annettujen
5 a luvun 6 a §:n säännösten
soveltamista poliisilakiin perustuvien telepakkoasioiden käsittelyyn.
Vaikka tämä ehkä onkin viittaussäännöksessä käytetystä ilmaisusta
("soveltuvin osin") pääteltävissä,
on sääntelyä tältä osin paikallaan
täsmentää.
Perustuslakivaliokunnan lausunnon perusteella hallintovaliokunta
ehdottaa 32 b §:n 3 momentista poistettavaksi viittaukset
pakkokeinolain 5 a luvun 6 a , 6 b ja 6 c §:ään.
Lisäksi momenttiin esityksessä sisältyvät
viittaukset 5 a luvun 5 §:ään (toimenpiteestä päättäminen)
ja 8 §:ään (pöytäkirja)
ovat tarpeettomia poliisilain 32 b, 32 c ja 33 §:n johdosta.
32 c §. Poliisimiehen oikeus päättää kiiretilanteessa
telekuuntelusta, televalvonnasta, matkaviestimien sijaintitiedon
hankkimisesta ja teknisestä tarkkailusta.
Päällystöön kuuluva poliisimies
voi lakiehdotuksen 32 c §:n 1 momentissa tarkoitetussa
kiiretilanteessa päättää myös
telekuuntelusta siihen asti, kunnes tuomioistuin on ratkaissut lupa-asian.
Lupa on haettava heti, kun se on mahdollista, ja viimeistään
24 tunnin kuluessa toimenpiteen aloittamisesta. Lupa on mahdollista
hakea myös puhelimitse.
Kun telekuuntelumahdollisuus sisällytettiin pakkokeinolakiin,
perustuslakivaliokunta piti oleellisena oikeusturvaseikkana sitä,
että kuunteluvaltuuden edellytyksenä on aina riippumattoman
tuomioistuimen yksittäistapauksessa konkreettisen rikosepäilyn
johdosta antama lupa (PeVL 8/1994 vp).
Käsiteltävänä olevan esityksen
perusteluista käy ilmi, että poliisi voi uuden säännöksen
nojalla suorittaa telekuuntelua ja lopettaa kuuntelun ennen tuomioistuimen
luparatkaisua. Tällöin telekuuntelun edellytykset
eivät tule lainkaan tuomioistuimen arvioitaviksi. Perustuslakivaliokunnan
lausunnosta ilmenee, että tämä ei perustuslakivaliokunnan
tuoreen kannan mukaan ole sopusoinnussa perustuslain 10 §:n luottamuksellisen
viestin salaisuutta turvaavien säännösten
kanssa, vaan telekuuntelun tulee aina olla sidottu tuomioistuimen
lupaan (PeVL 36/2002 vp).
Perustuslakivaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta
ehdottaa, että lakiehdotuksen 32 c §:n 1 momentista
poistetaan maininta telekuuntelusta.
Lakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta ehdottaa,
että 32 c §:n 1 momenttia täydennetään
voimassa olevaa 32 c §:ää vastaavalla
säännöksellä, jonka mukaan kiiretilanteessa
suoritetusta toimenpiteestä on ilmoitettava tuomioistuimelle
silloinkin, kun oikeutta sen suorittamiseen ei vaadita jatkettavaksi.
32 d §. Televalvonnan, tiedon hankkimisen matkaviestimien
sijainnista ja teknisen tarkkailun jatkaminen poliisimiehen päätettyä toimenpiteestä.
Poliisilain 32 d §:n 1 momentissa säädetään
tuomioistuimen mahdollisuudesta kieltää 32 c §:ään
perustuvan niin sanotussa kiiretilanteessa poliisimiehen päätökseen
perustuneen tiedon hankkimisen jatkamisen taikka asettaa toimenpiteen
käytölle rajoituksia tai tietojen käytölle
tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja.
Edellä 32 c §:n kohdalla lausuttuun viitaten hallintovaliokunta
ehdottaa telekuuntelua koskevan sääntelyn poistamista
32 d §:n otsikosta ja 1 momentista.
Lakiehdotuksen 32 d §:n 1 momentissa käytetään
ilmaisua "ilmoituksen" ja viitataan 32 c §:n 1 momenttiin,
vaikka hallituksen esityksen mukaisessa muodossa 32 c §:n
1 momenttiin ei enää sisälly ilmoitusmenettelyä,
vaan sen sijasta käytetään käsitettä "vaatimus".
Hallintovaliokunnan 32 §:n 1 momenttiin ehdottaman muutoksen johdosta
tulee 32 d §:ssä säännellä molemmat mainitut
toimenpiteet (vaatimus ja ilmoitus).
33 §. Tarkkailusta, teknisestä tarkkailusta,
televalvonnasta ja telekuuntelusta ilmoittaminen.
Perustuslakivaliokunnan 32 c §:n kohdalla tekemästä säätämisjärjestystä koskevasta
huomautuksesta johtuen hallintovaliokunta ehdottaa myös
lakiehdotuksen 33 §:n 1 ja 3 momentista poistettavaksi
telekuuntelua koskevat viittaukset 32 c §:ään.
Lisäksi valiokunta ehdottaa, että myös
matkaviestimien sijaintitiedon hankkimisesta on laadittava 33 §:n
3 momentissa tarkoitettu pöytäkirja.
34 §. Aineiston käsittely. (Uusi)
Poliisille voidaan lakiehdotuksen 31 f §:n perusteella
antaa lupa saada tieto niistä matkaviestimistä,
joista tiettynä aikana kirjautuu tieto tietyn paikan läheisyydessä sijaitsevan
tukiaseman kautta telejärjestelmään.
Edellytyksenä on, että tiedoilla voidaan olettaa
olevan erittäin tärkeä merkitys 31 c §:n
1 momentissa tarkoitetun rikoksen estämisessä tai
saman pykälän 2 momentissa tarkoitetun vaaran
torjumisessa. Poliisi voi lakiehdotuksen 28 §:n
1 momentin 6 kohdan takia hankkia matkaviestimien sijainnista tiedon
myös televalvontaa koskevien 31 c §:n säännösten
nojalla.
Lakiehdotuksen 31 f §:n kohdalla perustuslakivaliokunta
toteaa lausunnossaan, että valiokunta antoi pakkokeinolain
vastaavaa sääntelyä arvioidessaan suurta
painoa sille, että kysymyksessä oleva yksityiselämän
suojan rajoitus on varsin vähäinen verrattuna
rajoituksen perusteena olevan yhteiskunnallisen intressin tärkeyteen (PeVL
36/2002 vp). Tämä on soveltuva
lähtökohta myös nyt käsiteltävänä olevan
ehdotuksen arvioinnille. Poliisin oikeus on sidottu varsin tiukkoihin
edellytyksiin siitä, että sijaintitietojen saamisella
voidaan olettaa olevan erittäin tärkeä merkitys
verraten törkeiden rikosten estämisessä taikka
henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran torjumisessa.
Sijaintitietojen salassapitoon sovelletaan poliisilain 43 §:ää poliisin
henkilöstöön kuuluvan vaitiolovelvollisuudesta. Pakkokeinolain
käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta piti
lisäksi merkityksellisenä tuollaiseen ehdotukseen
sisältyneitä säännöksiä sijaintitietojen
hävittämisestä. Poliisilain 34 § aineiston
käsittelystä näyttäisi jäävän
tässä suhteessa puutteelliseksi, koska siinä mainitaan vain
lain 30—31 §:ssä tarkoitettuja toimenpiteitä suoritettaessa
kootut tiedot. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan sääntelyä on
tältä osin tärkeää täydentää.
Myös lakivaliokunta kiinnittää huomiota
siihen sääntelytarpeeseen, joka koskee poliisilaissa
tarkoitetuilla tiedonhankintamenetelmillä saatujen tietojen
käyttämistä ja säilyttämistä.
Hallintovaliokunta ehdottaakin hallituksen esitykseen sisältymättömän
voimassa olevan poliisilain 34 §:n muuttamista siten, että 1
momenttiin lisätään viittaus 31 f §:ään.
Poliisilain 34 § koskee toimenpiteitä suoritettaessa
koottuja tietoja, niiden tarkastusta ja hävittämistä sekä liittämistä poliisin
henkilörekistereihin. Pykälän 1 momentin
mukaan yksinomaan sivullista koskevat tiedot on tarkastuksen jälkeen
viipymättä hävitettävä,
jollei niitä tarvita rikoksen selvittämiseen.
Koottu aineisto ja tallenteet, joita ei ole liitetty rekisteriin
tai esitutkinta-aineistoon, on puolestaan 2 momentin nojalla hävitettävä viimeistään
yhden vuoden kuluttua siitä, kun aineistoa ei enää todennäköisesti
tarvita siihen tarkoitukseen, mihin se on hankittu.
33 a §. Tiedonhankinnan paljastumisen estäminen.
Hallintovaliokunta pitää perustuslakivaliokunnan
tavoin oikeusturvan kannalta merkityksellisenä, että suojaustoimista
on 33 a §:n 5 momentin mukaan laadittava selvitys
sisäasiainministeriölle, joka antaa
vuosittain kertomuksen eduskunnan oikeusasiamiehelle. Perustuslakivaliokunta
esittää hallintovaliokunnan harkittavaksi, tulisiko
ministeriön antaa kertomus useammin, esimerkiksi kaksi
kertaa vuodessa. Hallintovaliokunta korostaa oikeusturvan kannalta
ennen kaikkea kertomuksen sisältöä ja puoltaa
lakiehdotuksen 33 a §:n 5 momentin hyväksymistä muuttamattomana.
36 §. Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä.
Poliisilla on lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentin
perusteeella oikeus saada teleliittymän yhteystiedot samoin
kuin teleliittymän, -päätelaitteen
ja -osoitteen yksilöivät tiedot paitsi kuten nykyisinkin
teleyrityksiltä ja yhteisötilaajalta myös
Viestintäviraston hyväksymällä teknisellä laitteella.
Edellytyksenä on, että tietoja yksittäistapauksessa
tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi.
Poliisilla on vastaava oikeus saada postitoimintaa harjoittavalta yhteisöltä jakeluosoitetietoja.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että säännös
poliisin oikeudesta saada poliisitehtävän suorittamisessa
tarvittavia osoite- ja muita vastaavia yhteys- ja yksilöintitietoja
ei sinänsä ole lakiehdotukseen käsittelyjärjestykseen
vaikuttava seikka. Ongelmallista kuitenkin on, että ehdotuksessa
on kysymys sellaisesta teknisestä laitteesta, jolla voidaan
esityksen perustelujen mukaan lisäksi siepata viestiliikennettä muutenkin,
purkaa salauksia ja saada viestiyhteyksien tunnistamistietoja. Tarkoitus
on teknisin ja valvonnallisin keinoin varmistua siitä,
että laitetta käytetään vain
yhteys- ja yksilöintitietojen hankkimiseen. Tällaisesta
perustuslain 10 §:ssä turvatun luottamuksellisen
viestin salaisuuden suojaamisen kannalta olennaisesta seikasta on
perustuslakivaliokunnan mielestä välttämätöntä säätää laissa
riittävän täsmällisesti esimerkiksi
rajaamalla poliisin oikeus koskemaan ainoastaan sellaista laitetta,
jota on teknisesti mahdollista käyttää siten,
että vain ehdotetussa säännöksessä tarkoitetut
yhteys- ja yksilöintitiedot tulevat hankituiksi. Tämä on
edellytys lakiehdotuksen käsittelemiseksi tavallisen lain
säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta
ehdottaa, että lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentin
loppuun lisätään kaksi uutta virkettä seuraavasti:
"Poliisi saa käyttää tietojen hankkimiseksi
ainoastaan sellaista teknistä laitetta, jota voidaan käyttää vain
teleliittymän ja telepäätelaitteen yksilöimiseen.
Viestintävirasto tarkastaa teknisen laitteen tässä momentissa
tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden sekä sen, ettei tekninen
laite ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen
viestintäverkon laitteille tai palveluille."
Valiokunnan ehdottama muotoilu merkitsee sitä, että Viestintäviraston
tehtäväksi säädetään teknisen
laitteen tarkastaminen sen varmistamiseksi, että laitetta
voidaan käyttää vain teleliittymän
ja telepäätelaitteen yksilöimiseen. Viestintäviraston
tehtävänä on lisäksi tarkastaa,
ettei tekninen laite ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista
häiriötä yleisen viestintäverkon
laitteille tai palveluille. Tärkeää on
huolehtia siitä, että Viestintävirastolla
on resurssit näiden tehtävien hoitamiseen. Tässä yhteydessä on
syytä mainita myös, että radiotaajuuksien
käyttöä sääntelee yleislakina
laki radiotaajuuksista ja telelaitteista (1015/2001).
36 a §. Tietolähdetoiminta.
Poliisin tietolähteelle voidaan lakiehdotuksen 36
a §:n 3 momentin mukaan maksaa palkkio. Palkkion, joka
on tarkoitus säätää verovapaaksi,
maksamisen edellytyksenä on, että tietolähde
on rekisteröity. Perustellusta syystä palkkio
voidaan maksaa myös rekisteröimättömälle
tietolähteelle.
Pykälässä tarkoitettu tietolähdetoiminta
perustuu tietoja antavan vapaaehtoisuuteen. Palkkion maksamista
koskeva pääsääntö lähtee
siitä, että tietolähde on rekisteröity.
Sääntelyn tarkoituksena on rekisteröidä poliisin
yleisimmin käyttämät tietolähteet,
jotta muun muassa palkkioiden maksamista voidaan riittävän
tehokkaasti valvoa. Rekisteröintiä ei kuitenkaan
edellytettäisi välttämättä tapauksessa,
jossa on kysymys lähinnä ainutkertaisesta tietolähteenä toimimisesta.
Poliisin kannalta on luonnollisesti tärkeää,
etteivät tietolähteet pääse
käyttämään asemaansa hyväksi
epäasiallisella tavalla. Tämän vuoksi
valiokunta korostaa myös tietolähteiden rekisteröinnin
merkitystä. Rekisteröimättä jättäminen
voi siten tulla kysymykseen vain aivan poikkeuksellisesti.
44 §. Vaitiolo.
Voimassa olevan 44 §:n 1 momentissa säädetään,
että poliisin henkilöstöön kuuluva
ei ole todistajana tai muutoin kuultaessa velvollinen ilmaisemaan
hänelle hänen palvelussuhteessaan tietoja luottamuksellisesti
antaneen henkilöllisyyttä eikä salassa
pidettäviä taktisia tai teknisiä menetelmiä.
Hallituksen esityksessä 1 momenttia ehdotetaan muutettavaksi niin,
että siitä poistetaan ilmaisu "todistajana tai muutoin"
kuultaessa.
Lakivaliokunnan lausunnossa esitetään, että poliisilain
44 §:n 1 momenttia ei nyt muuteta, koska esityksen perustelut
ovat puutteelliset.
Hallituksen esityksen 44 §:n 2 momentissa ehdotetaan
1 momentin tapaan poistettavaksi sanamuoto "todistajana tai muuten
kuultaessa". Momentissa on kysymys siitä, että poliisin
henkilöstöön kuuluva ei ole velvollinen
paljastamaan valeostajana tai peitetoiminnassa toimineen henkilöllisyyttä koskevaa
tietoa, jos tiedon ilmaiseminen vaarantaisi valeostajan tai peitetoiminnassa
toimineen tai tämän läheisten turvallisuuden,
valeostajan tai peitetoiminnassa toimineen tulevien vastaavanlaisten
tehtävien hoitoa taikka tiedonhankinnan onnistumisen.
Poliisilain 44 §:n 3 momentin nojalla tuomioistuin
voi erittäin painavien syiden vaatiessa määrätä ilmaistavaksi
pykälän 1 tai 2 momentissa mainitun tiedon, milloin
virallinen syyttäjä ajaa syytettä rikoksesta,
josta saattaa seurata vankeutta 6 vuotta tai ankarampi rangaistus.
Tietoja antaneen henkilön taikka valeostajan tai peitetoiminnassa
toimineen henkilöllisyyttä ei tällöinkään
saa määrätä ilmaistavaksi, jos
siitä ilmeisesti aiheutuisi vakavaa vaaraa hänen
tai hänen läheistensä turvallisuudelle.
Hallituksen esityksen perustelujen mukaan 1 ja 2 momentin edellä todettujen
muutosten tarkoituksena on kattaa tilanteet, joissa säännöksissä tarkoitettuja
asioita tiedustelee joko toinen viranomainen tai yksityinen taho.
Koska poliisimies lähtökohtaisesti ei todistajanakaan
ole velvollinen kertomaan säännöksessä mainituista seikoista,
hallintovaliokunta katsoo, ettei hänellä ole velvollisuutta
kertoa niistä myöskään toiselle
viranomaiselle tai yksityiselle taholle.
Lakivaliokunnan lausunnossa uudistetaan valiokunnan aiempi kanta,
jonka mukaan syyteharkinnan tai oikeudenkäynnin kannalta
tarpeellinen tieto siitä, että rikoksen selvittämisessä on käytetty
valeostoa tai peitetoimintaa, ei sinänsä ole salassa
pidettävä (LaVL 7/2000 vp).
Valiokunta pitää tarpeellisena, että sen
esittämän kannan mukainen rajoitus näkyy
selvästi laista.
Hallintovaliokunta on todennut aiemmassa poliisilain muuttamista
koskevassa mietinnössään (HaVM
17/2000 vp — HE 34/1999
vp), johon yllä mainittu lausunto liittyy, että pelkkä tieto
siitä, että peitetoimintaa tai valeostoa on käytetty,
saattaa johtaa siihen, että toiminnan yksityiskohdat paljastuvat
rikoksesta epäillylle. Onnistunut peitetoiminta tai valeoston
käyttö edellyttää yleensä myös
rikollisia lähellä olevan tiedottajatahon käyttöä.
Sellaisen tahon ilmoittaminen, jolla ei ole merkitystä oikeudenkäynnin kannalta,
saattaa pahimmillaan aiheuttaa vakavan vaaran peitetoimintaan tai
valeostoon osallistuneen poliisin, tämän läheisen
taikka tiedottajan turvallisuudelle. Syytetyn oikeus oikeudenmukaiseen
oikeudenkäyntiin ei hallintovaliokunnan käsityksen
mukaan vaarannu silloin, kun peitetoiminnalla ja valeostolla saatuja
tietoja ei ole käytetty syyteharkinnan perustana eikä oikeudenkäynnissä,
vaan ne ovat ainoastaan auttaneet poliisitoiminnan suuntaamisessa.
Tuomioistuin voisi luonnollisesti velvoittaa tiedon ilmaisemiseen
perusteilla, joista säädetään
poliisilain 44 §:n 3 momentissa. Hallintovaliokunta uudistaa
aikaisemman kantansa.
Hallintovaliokunta puoltaa 44 §:n 1 ja 2 momentin hyväksymistä hallituksen
esityksen mukaisessa muodossa.
45 a §. Vapaaehtoistoiminta.
Poliisi voi lakiehdotuksen 45 a §:n 1 momentin perusteella
käyttää vapaaehtoisjärjestöjä etsintä-
ja pelastustehtävissä sekä muissa sellaisissa
avustustehtävissä, joihin ei sisälly
merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevä tarkoitus
on, että poliisi voi pyytää vapaaehtoisjärjestöjä toimimaan
poliisin apuna säännöksessä mainituissa
tehtävissä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että tällainen
poliisin tilapäisluonteista avustamista koskeva sääntely
ei muodostu ongelmalliseksi perustuslain 124 §:n
kannalta. Säännöstä on kuitenkin
syytä täydentää nimenomaisella
maininnalla vapaaehtoisjärjestöjen poliisia avustavasta
asemasta. Lisäksi säännöksessä käytetty
avustustehtävän käsite on epäselvä.
Hallintovaliokunnan on perustuslakivaliokunnan mielestä syytä tehdä ainakin
perustelujen tasolla selkoa, kenelle taikka mille viranomaiselle
tai hallinnonalalle kuuluvasta avustustehtävästä säännöksessä on
kysymys. Asianmukaisinta on kuitenkin selkiyttää säännöstä tältäkin
osin (vrt. pelastuslain 9 § ja meripelastuslain 6 §).
Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 45 a §:n
1 momentin muuttamista siten, että säännöksestä poistetaan
vapaaehtoisjärjestöjen käyttäminen
pelastustehtäviin, koska pelastuslain (468/2003)
mukaan pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Lisäksi
valiokunta ehdottaa, että vapaaehtoisjärjestöjen
käyttäminen poliisin apuna ilmenee suoraan säädöstekstistä.
Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän
2 momentin hyväksymistä näin kuuluvana:
"Päätöksen vapaaehtoisjärjestön
käyttämisestä etsintätehtävässä tekee etsintätehtävää johtava
poliisimies. Päätöksen vapaaehtoisjärjestön
käyttämisestä muussa avustustehtävässä tekee
päällystöön kuuluva poliisimies."
Muulla avustustehtävällä tarkoitetaan
esityksen perustelujen mukaan esimerkiksi evakoitujen hätämajoittamista
ja huoltoa sekä kulunvalvontaa vaarallisuutensa vuoksi
eristetylle alueelle.
47 §. Korvausten suorittaminen.
Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota lakiehdotuksen
47 §:n kohdalla sen 5 momenttiin, jonka mukaan avustustyöhön
käytetyn esineen tai kulkuvälineen vaurioituminen
korvataan valtion varoista siten kuin valtion virantoimituksesta
tai työtehtävästä aiheutuneiden
eräiden vahinkojen korvaamisesta annetussa laissa (794/1980) säädetään.
Saamansa selvityksen perusteella valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen
perusteella jää epäselväksi,
onko sanamuodolla tarkoitus rajata esimerkiksi vaatevahingot korvattavuuden
ulkopuolelle. Epäselväksi jää myös,
onko korvattavuuden ehtona esineen tarpeellisuus etsinnässä. Esimerkiksi
matkapuhelin, jolla ei kyseisen etsinnän kannalta ole välttämättä merkitystä,
saattaa kadota tai rikkoutua. Hallintovaliokunta ehdottaakin sääntelyn
selkiyttämistä siten, että 5 momentissa
viitataan suoraan edellä mainittuun ns. virkavahinkolakiin,
koska korvausten suorittamisen soveltamisalaa ei ole tarkoitus supistaa.
Tämä yleinen viittaus kattaa vaatetuksen, esineen
tai kulkuvälineen vahingoittumisen korvaamisen.
54 §. Tarkemmat säännökset.
(Uusi)
Poliisilain 54 §:n 3 momentti koskee sisäasiainministeriön
asetuksenantovaltuutta. Valiokunta ehdottaa mainitun momentin, joka
ei sisälly hallituksen esitykseen, täydentämistä siten,
että tarkempia säännöksiä voidaan
sisäasiainministeriön asetuksella antaa myös
teknisen valvonnan, tarkkailun, teknisen tarkkailun, telekuuntelun
sekä tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja
valvonnasta.
Valiokunnan ehdottamassa muodossa poliisilain 54 §:n
pykälän 3 momentti kuuluu seuraavasti: "Sisäasiainministeriö voi
antaa asetuksella tarkempia säännöksiä poliisivaltuuksien myöntämisestä,
kiinni otettujen käsittelystä, haltuun otetun
omaisuuden säilyttämisestä, poliisitutkinnan
suorittamisesta, kulkuneuvon pysäyttämisestä,
automaattisesta tieliikenteen valvonnasta, voimakeinojen käyttämisestä,
eläimen kiinniottamisesta, säilyttämisestä ja
lopettamisesta, virka-avun antamisesta muissa kuin 2 momentin 3
kohdan mukaisissa tapauksissa, teknisen valvonnan, tarkkailun,
teknisen tarkkailun, peitetoiminnan, valeoston ja televalvonnan,
telekuuntelun
sekä tietolähdetoiminnan järjestämisestä ja
valvonnasta, poliisitoimenpiteiden kirjaamisesta sekä virkapuvun
mallista ja sen yhteydessä käytettävistä merkeistä."
Poliisilain 54 §:n 3 momentin osalta hallintovaliokunta
viittaa poliisilain muuttamista koskevaan hallituksen esitykseen HE
34/1999 vp liittyvään perustuslakivaliokunnan
lausuntoon (PeVL 5/1999 vp), jossa todetaan
lainsäädäntövallan delegointia
koskevien vakiintuneiden käsitysten valossa olevan selvää,
ettei ministeriölle saada siirtää näiden
toimivaltuuksien perusteiden määrittelyä.
Ministeriön säännöstämisvallan
onkin ymmärrettävä koskevan vain sääntelyn
sellaisia teknisiä yksityiskohtia, joilla on vaikutusta
poliisihallinnossa, eikä suhteessa yksityisiin (HaVM
17/2000 vp).
2. Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain
2 ja 5 a §:n muuttamisesta
2 §. Tiedot oikeudenkäynnistä. (Uusi)
Oikeudenkäynnin julkisuudesta annetun lain (945/1984)
5 a §:n 2 momentissa säädetään,
että pakkokeinolain 5 a luvussa tarkoitettua pakkokeinoa
koskeva asia käsitellään sekä päätös
julistetaan myös sovellettujen lainkohtien ja tuomiolauselman
osalta yleisön läsnä olematta. Päätös
ja oikeudenkäyntiaineisto tulevat julkisiksi, kun pakkokeinon
käytöstä on viimeistään ilmoitettava
rikoksesta epäillylle, jollei tuomioistuin päätä toisin.
Hallituksen esityksessä kyseistä säännöstä esitetään
muutettavaksi siten, että se kattaisi myös ehdotetun
poliisilain 32 b §:n mukaista poliisitoimenpidettä ja
tullilain 20 f §:n mukaista tullitoimenpidettä koskevat
asiat.
Valiokunta ehdottaa lainsäädännön
yhtenäisyyden vuoksi muutettavaksi myös lain 2 §:n
1 momenttia seuraavasti: "Tuomioistuimen diaariin ja muuhun asiakirjahakemistoon
tehdyt merkinnät asianosaisen nimestä samoin kuin
asian laadusta sekä asian käsittelyn istuntoajankohdasta
ja -paikasta tulevat julkisiksi, kun ne on tehty. Pakkokeinolain
5 a luvussa tarkoitettua pakkokeinoa, poliisilain (493/1995)
32 b §:ssä tarkoitettua poliisitoimenpidettä tai
tullilain (1466/1994) 20 f §:ssä tarkoitettua
tullitoimenpidettä koskevassa asiassa tehdyt merkinnät
tulevat julkiseksi vasta, kun pakkokeinon taikka poliisi- tai
tullitoimenpiteen käytöstä viimeistään
on ilmoitettava rikoksesta epäillylle taikka poliisi-
tai tullitoimenpiteen kohteelle, jollei tuomioistuin päätä toisin."
3. Laki tieliikennelain 48 §:n muuttamisesta
Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
4. Laki tuloverolain muuttamisesta
Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
5. Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa
annetun lain muuttamisesta
26 §. Tietojen poistaminen muista henkilörekistereistä.
(Uusi)
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen,
että lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentin
2 kohdan mukaiseen tilapäiseen rekisteriin merkittyjen
tietojen säilytysaika on lain voimassa olevan 26 §:n
1 momentin 2 kohdan pääsäännön
mukaan 10 vuotta. Tietojen säilytysaika tilapäiseksi
tarkoitetussa rekisterissä on valiokunnan mielestä aiheellista
säätää tätä lyhyemmäksi,
etenkin kun otetaan huomioon, että rekisteriin merkittyjä tietoja
voidaan mainitussa 26 §:ssä säädetyillä edellytyksillä säilyttää pääsäännön
mukaisen määräajan päättymisen
jälkeenkin.
Hallintovaliokunta ehdottaa 26 §:n 1 momentin 2 kohdassa
säädettäväksi, että mainitusta
tilapäisestä rekisteristä tiedot on poistettava
pääsäännön mukaan viiden
vuoden kuluttua.
6. Laki keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa
Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn
yleissopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain 3 §:n muuttamisesta.
Valiokunta ehdottaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.
7. Laki tullihallintojen keskinäisestä avunannosta
ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
annetun lain 2 §:n muuttamisesta (LA 58/2005
vp) (Uusi)
Käsiteltävänä olevaan hallituksen
esitykseen sisältyy ehdotus keskinäisestä oikeusavusta
rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn
yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain (148/2004)
muuttamisesta. Mainitun lain 3 §:ään
sisältyviä viittaussäännöksiä poliisilain
peitetoimintaa ja valeostoa koskeviin säännöksiin
ehdotetaan muutettavaksi siten, että ne vastaavat poliisilakiin
tehtäviä muutoksia.
Tullihallintojen keskinäisestä avunannosta
ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen (Napoli
II) lainsäädännön alaan kuuluvien
määräysten voimaan saattamisesta annetun
lain (427/2004) 2 §:n
1 momentissa toisen jäsenvaltion toimivaltaisen virkamiehen
oikeus suorittaa peitetoimintaa ja valeostoja Suomen alueella on
sidottu pakkokeinolain ja poliisilain peitetoimintaa ja valeostoa
koskeviin säännöksiin.
Koska poliisilain peitetoimintaa ja valeostoa koskevia säännöksiä ehdotetaan
1. lakiehdotuksessa muutettaviksi, tulee edellä mainitussa
voimaansaattamislaissa olevia viittaussäännöksiä poliisilainsäännöksiin
muuttaa vastaavasti. Suomessa Napoli II -yleissopimuksen tarkoittamia toimivaltaisia
viranomaisia ovat tulliviranomaisten lisäksi poliisi ja
rajavartiolaitos.
Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta ehdottaa,
että hyväksytään hallituksen
esitykseen sisältymätön uusi 7. lakiehdotus
lakialoitteen LA 58/2005 vp mukaisesti.
Toimenpidealoite TPA 33/2005
Toimenpidealoitteessa ehdotetaan, että hallitus ryhtyy
pikaisiin toimenpiteisiin, että nuorempien konstaapelien
ja Poliisikoulussa opiskelevien poliisivaltuudet säilyvät
nykyisellä tasolla. Koska valiokunta on hyväksynyt
1. lakiehdotuksen 7 §:n hallituksen esitys ja
toimenpidealoite TPA 33/2005 vp huomioon
ottaen, aloite on keskeisiltä osiltaan toteutuneena käynyt
tarpeettomaksi. Tämän vuoksi aloite voidaan tässä yhteydessä hylätä.