Perustelut

Kansainvälinen yhteistyö laajenee ja syvenee useilla eri aloilla, kuten poliisitoiminnassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa sekä teknologian kehittämisessä. Kansainvälinen yhteistyö perustuu yhä enenevässä määrin tietojenvaihtoon valtioiden sekä kansainvälisten järjestöjen tai toimielinten välillä. Yhteistyön syveneminen laajentaa arkaluonteisena pidetyn informaation vaihtoa. Tämä yhdessä sähköisen tietojenkäsittelyn ja -siirron haavoittuvuuden kanssa on luonut tarpeita kansainvälisesti yhtenäistää tietoturvallisuutta koskevia menettelyjä. Tällä on merkitystä myös elinkeinotoiminnan kannalta. Yhteistyön piirissä vaihdettava tieto on voitava suojata niin poliittiselta, sotilaalliselta kuin tieteellis-teknis-taloudelliselta vakoilulta ja muulta oikeudettomalta käytöltä. Hallintovaliokunta korostaa, että tietoturvallisuuden tulee täyttää vaaditut kriteerit informaation koko elinkaaren ajan, mukaan lukien tietojen hankkiminen, muokkaaminen, käyttö, luovutus, arkistointi ja hävittäminen.

Hallituksen esityksessä on kysymys Euroopan Avaruusjärjestöä (ESA) koskevan yleissopimuksen sopimuspuolten ja ESA:n välillä turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta ja vaihdosta tehdyn yleissopimuksen (jäljempänä tietoturvallisuussopimus) sekä Suomen ja Saksan välillä turvallisuusluokitellun tiedon vastavuoroisesta suojaamisesta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä. Sopimuksissa on kyse tietoaineistoista, jotka lähettävässä sopimusvaltiossa tai kansainvälisessä järjestössä on erikseen luokiteltu korkean turvallisuuden tason toteuttamista edellyttäviksi tiedoiksi. Esityksen taustalla on ennen kaikkea ESA:n ja Euroopan unionin yhteinen, eurooppalaiseen paikannussignaalijärjestelmään tähtäävä Galileo-ohjelma, mutta esityksellä on myös laajempaa merkitystä sekä Suomen viranomaisten että suomalaisten yritysten harjoittaman kansainvälisen yhteistyön kannalta. Ulkoasiainvaliokunnan lausunnon mukaan Galileo-ohjelmalla on merkitystä myös EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta muun muassa kriisinhallintaoperaatioiden kehittämisessä. Ulkoasiainvaliokunta on toukokuussa 2004 saanut perustuslain 97 §:n mukaisen selvityksen Galileo-järjestelmää koskevasta yhteisestä toiminnasta (UTP 16/2004 vp ).

Galileo-ohjelman tietoturvallisuudesta huolehditaan tietoturvallisuussopimuksen avulla. Tietoturvallisuussopimus on saadun selvityksen mukaan kuitenkin kattavasti sovellettavissa aikaisintaan syksyllä 2004. Osassa ESA:n jäsenmaita edellytetäänkin kahdenkeskisten sopimusten tekemistä tietoturvallisuuden takaamiseksi. Tällaisesta sopimuksesta on kyse esitykseen sisältyvässä Suomen ja Saksan välisessä sopimuksessa. Galileo-ohjelma on jo siirtymässä toteuttamisvaiheeseen hanketoimituksia koskevien tarjouskilpailujen kautta. Ottaen huomioon ohjelman merkityksen suomalaisten yritysten ja teollisuuden kannalta hallintovaliokunta pitää ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien kantoihin ja asiassa annettuihin muihin asiantuntijalausuntoihin yhtyen perusteltuna, että sopimus Saksan kanssa pyritään saamaan kiireellisesti aikaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan lähiaikoina ollaan myös käynnistämässä neuvotteluja Ranskan kanssa vastaavan sopimuksen tekemiseksi.

Kansainvälisiä tietoturvallisuusjärjestelyjä puoltavat myös ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien lausunnoissaan esille tuomat muut seikat. Kansainväliset tietoturvallisuusjärjestelyt ovat tarpeen muun muassa sen vuoksi, että Suomi saa tarvittavat tiedot osallistuessaan kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin ja lähettäessään edustajiaan eri järjestöjen ja maiden esikuntiin. Asiassa saadun selvityksen mukaan tähän saakka Suomen tiedonsaanti on ollut osin vajavaista puutteellisten tietoturvallisuusjärjestelyjen takia. Puutteelliset tietoturvallisuusjärjestelyt voivat myös heikentää suomalaisten yritysten mahdollisuuksia osallistua puolustusalan hankintoihin. Myös Suomen mahdollinen osallistuminen EU:n jäsenvaltioiden välillä tapahtuvaan nopean toiminnan joukkojen kehittämiseen edellyttänee edellä mainittujen valiokuntien näkemysten mukaan uusia tietoturvallisuusjärjestelyjä.

Edellä olevaan viitaten hallintovaliokunta pitää esityksessä tarkoitettuja sopimuksia erittäin tärkeinä ja kiirehtii niiden voimaansaattamista. Valiokunta pitää asianmukaisena ratkaisuna saattaa sopimusmääräykset Suomessa sisällöllisesti voimaan säätämällä asiasta erillinen kansainvälisiä tietoturvallisuusvelvoitteita koskeva laki. Tällä voidaan myös vastaisuudessa yksinkertaistaa vastaavien sopimusten voimaansaattamista.

Tietoturvallisuusvelvoitteet kohdistuvat ja vaikuttavat ensisijassa siihen, miten viranomaiset ja velvoitteiden piiriin kuuluvat yksityiset käsittelevät asiakirjoja ja miten toimitila- ja henkilöstöturvallisuudesta huolehditaan. Ehdotetut säännökset merkitsevät kuitenkin myös rajoitusta yleiseen oikeuteen saada tietoja viranomaisten asiakirjoista. Hallintovaliokunta korostaa, että lakiehdotuksessa tarkoitetuissa tilanteissa on kysymys tiedoista, joita lähettävässä valtiossa tai kansainvälisessä järjestössä pidetään valtio- tai turvallisuussalaisuuksina taikka sellaisina tietoina, joiden oikeudeton paljastuminen on muutoin vastoin kansallisia tai muita olennaisia yleisiä etuja. Hallintovaliokunta pitää ulkoasiain- ja puolustusvaliokuntien tavoin kansainväliseen yhteistyöhön olennaisesti kuuluvana periaatteena, että toisen valtion tai järjestön toimivaltansa puitteissa ilmaisemaa salassapitotahtoa kunnioitetaan. Suomen lainsäädäntö suojaa viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain (621/1999, jäljempänä julkisuuslaki) mukaan jo nykyisin sellaisia tietoja, joiden ilmaiseminen vahingoittaisi Suomen kansainvälisiä suhteita (24 §:n 1 momentin 2 kohta). Hallintovaliokunta katsoo, ettei hallituksen esitys siten asiallisesti merkitse suurta muutosta asiakirjojen salassapitoon Suomessa, vaikka mainittujen sopimusten piiriin kuuluvien asiakirjojen salassapidosta ehdotetaankin erityissäännöstä kansainvälisistä tietoturvallisuusvelvoitteista annettavaan lakiin. Ulkoasiainvaliokunnan lausunnon mukaan ehdotettu sääntely vastaa periaatteiltaan myös vuonna 1997 tehtyä Suomen ja Länsi-Euroopan unionin (WEU) välistä turvallisuussopimusta. Kyseisen sopimuksen käsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta totesi lausunnossaan (PeVL 39/1997 vp), että julkisuusperiaatteen rajoittamista turvallisuusluokitellun tiedon salassapidosta säätämällä voidaan pitää välttämättömänä sen tarkoituksen kannalta, että sopimus mahdollistaa Suomen yhteistyön WEU:n kanssa.

Hallintovaliokunta on julkisuuslainsäädännön kokonaisuudistuksen täytäntöönpanosta annettua selontekoa koskevassa mietinnössään (HaVM 6/2004 vp) lähtenyt siitä, että salassapitosäännösten sisällyttämiseen erityislainsäädäntöön tulee edelleenkin suhtautua pidättyvästi ja että sääntelyn kokoamista julkisuuslakiin tulee jatkaa mahdollisuuksien mukaan. Valiokunta toteaa, että salassapitosäännösten sijoittamista erityislainsäädäntöön on voitu pitää mahdollisena silloin, kun säännös tulee sovellettavaksi viranomaisten lisäksi myös yksityisiin toiminnanharjoittajiin. Nyt käsiteltävinä olevissa sopimuksissa tarkoitettujen kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden piirin kuuluvat myös elinkeinonharjoittajat tietyissä tilanteissa, ja näitä koskeva ehdoton salassapitosäännös on laissa välttämätön. Valiokunta katsoo, että kansainväliset tietoturvallisuusvelvoitteet muodostavat oman kokonaisuutensa ja näissä asioissa on myös sääntelyn selkeyden kannalta perusteltua, että korkean tietoturvallisuuden takeista säädetään kaikkien asianomaisten toimijoiden osalta ainakin tässä vaiheessa kansainvälisiä tietoturvallisuusvelvoitteita koskevassa laissa.

Hallituksen esityksen mukaan kansallisena turvallisuusviranomaisena kansainvälisten tietoturvallisuusvelvoitteiden toteuttamiseen liittyvissä tehtävissä toimisi ulkoasiainministeriö. Puolustusministeriö, pääesikunta ja suojelupoliisi toimisivat kansainvälisissä tietoturvallisuusvelvoitteissa tarkoitettuina määrättyinä turvallisuusviranomaisina. Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi henkilöturvallisuuteen liittyvien turvallisuusselvitysten laadinnasta huolehtisi suojelupoliisi ja puolustushallintoa ja puolustushankintoja koskevissa tapauksissa pääesikunta. Yhteisöturvallisuusselvityksen laadinta ehdotetaan tässä vaiheessa pääesikunnalle, jolla on tähän kokemusta. Ehdotetut säännökset eivät vaikuta muutoin turvallisuusasioita hoitavien viranomaisten tehtäviin tai toimivaltaan. Asiassa saadun selvityksen mukaan järjestely on väliaikainen ja hallitus selvittää erikseen, miten tehtävien hoitaminen on tarkoituksenmukaisimmin vastaisuudessa hoidettavissa. Puolustusvaliokunta on lausunnossaan tuonut esiin työnjaollisia näkökohtia jatkovalmistelun yhteydessä arvioitavaksi. Hallintovaliokunta toteaa, että jatkovalmistelussa on myös tarpeen seurata tehtävien hoitamiseksi tarvittavaa työmäärää riittävien voimavarojen oikeaksi kohdentamiseksi.

Puolustushallinnon alalla on saadun selvityksen mukaan tehty useita hallinnollisiksi yhteisymmärrys-asiakirjoiksi otsikoituja sopimuksia eri valtioiden ja järjestöjen kanssa salassa pidettävien tietojen suojaamisesta. Sopimuksista suurin osa on koskenut materiaalista yhteistyötä. Kansainvälinen yhteistyö on lisääntynyt myös puolustushallinnossa, ja yhteistyötä tehdään nykyään monella muullakin kuin ainoastaan materiaalisella alalla. Asiassa saadun selvityksen mukaan sopimukset on niitä uudistettaessa tarkoitus muuttaa valtiosopimuksiksi ja saattaa ne perustuslain edellyttämällä tavalla eduskunnan käsiteltäväksi. Hallintovaliokunta pitää asiaa puolustusvaliokunnan tavoin tarpeellisena.