Yleisperustelut
Yleistä
Terrorismissa on kysymys yhteiskunnan perustoimintoja, oikeusjärjestystä sekä ihmisten
henkeä, terveyttä ja turvallisuutta hyvin vakavasti vaarantavasta
rikollisuudesta, jonka estämisellä ja keskeyttämisellä on
yhteiskunnan näkökulmasta hyvin painavat perusteet.
Toiminnan poikkeuksellisen vakava luonne on otettava huomioon myös
arvioitaessa sitä vastaan käytettävien
keinojen oikeasuhtaisuutta. Terrorististen tekojen laatu voi ääritapauksissa
puoltaa poikkeuksellisten voimakeinojen käyttämistä.
Sotilaallisten voimakeinojen käytöllä voidaan
puuttua useisiin perusoikeuksiin. Ääritapauksissa
tällaisten voimakeinojen käytöllä voidaan
vaarantaa niiden kohteena olevien oikeus elämään,
kuten perustuslakivaliokunta on hallituksen esityksestä antamassaan
aiemmassa lausunnossa todennut (PeVL 10/2005 vp).
Voimakeinojen käytön vaikutukset voivat lisäksi
ulottua muidenkin henkilöiden kuin rikoksesta epäiltyjen
perusoikeuksiin.
Voimakeinojen käytölle johtuu tällaisissa, mahdollisesti
monien ihmisten hengen ja terveyden suojaamisen näkökulmasta
hankalissa tilanteissa rajoituksia perusoikeusjärjestelmän
ohella myös esimerkiksi Euroopan ihmisoikeussopimuksen
2 artiklan määräyksistä oikeudesta
elämään. Keneltäkään
ei artiklan 1 kappaleen mukaan saa riistää hänen
elämäänsä tahallisesti. Elämän
riistämistä ei toisaalta voida 2 kappaleen a)
kohdan perusteella katsoa artiklan vastaiseksi teoksi silloin, kun
se seuraa voimankäytöstä, joka on ehdottoman
välttämätöntä kenen
hyvänsä puolustamiseksi laittomalta väkivallalta. Ihmisoikeussopimuksen
valvontakäytännössä on terrorismin
vastaisten toimenpiteiden suhdetta näihin sopimusmääräyksiin
tarkasteltu kussakin yksittäisessä tilanteessa
vallinneita olosuhteita koskevan kokonaisarvion pohjalta. Näiden olosuhteiden
lisäksi merkitystä on voitu antaa myös
lainsäädännöllisille ja hallinnollisille
seikoille, kuten sille, kuinka huolellisesti operaatio on suunniteltu
ja miten sitä on valvottu.
Perustuslakivaliokunnan uudesta lausunnosta ilmenee, että perustuslaista
ja Euroopan ihmisoikeussopimuksesta seuraa edellä esitetyn
perusteella vaatimuksia paitsi lainsäädännölle
myös sille, kuinka viranomaiset konkreettisissa tilanteissa
käyttävät voimakeinoja.
Hallituksen esityksen täsmentämistarpeesta
Hallituksen esityksen sisältämä lakiehdotus
voidaan perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon mukaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä vain,
jos perustuslakivaliokunnan sen 4 §:n 1 momentista tekemät
valtiosääntöoikeudelliset huomautukset
otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVL 10/2005
vp).
Perustuslakivaliokunta on pitänyt lakiehdotusta alkuperäisessä muodossaan
ongelmallisena sääntelyn täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden kannalta, etenkin kun perustuslakivaliokunta
on ottanut huomioon, että sotilaallisen voimakeinon käyttö sisältää mahdollisuuden
puuttua poikkeuksellisen merkittävällä tavalla
monien ihmisten useisiin perusoikeuksiin. Hallituksen esitykseen
liittyy näistä syistä ongelmia myös sääntelyn
oikeasuhtaisuuden näkökulmasta. Lakiehdotusta
on siksi täsmennettävä, jotta se olisi käsiteltävissä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Hallintovaliokunta on pyytänyt 12 päivänä toukokuuta
2005 perustuslakivaliokunnalta uuden lausunnon siitä,
voidaanko hallituksen esityksessä laiksi puolustusvoimien
virka-avusta poliisille annetun lain 4 §:n muuttamisesta (HE
187/2004 vp) tarkoitettu sääntely
toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä hallintovaliokunnan
lausuntopyynnön liitteenä olevan sisäasiainministeriön
9.5.2005 hallintovaliokunnalle osoittaman kirjelmän pohjalta.
Sääntelyn toteuttamisesta
Perustuslakivaliokunta on uudessa lausunnossaan, jonka liitteeksi
on otettu sisäasiainministeriön kirjelmään
sisältyvät pykäläehdotukset, katsonut,
että sääntely voidaan toteuttaa tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä (PeVL
23/2005 vp). Hallintovaliokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä perustuslakivaliokunnan
uudessa lausunnossa esitetyllä tavalla.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetun lain
4 §:n muuttamisesta
4 §.
Hallituksen esityksen sisältämä lakiehdotus
voidaan perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon mukaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä vain,
jos valiokunnan sen 4 §:n 1 momentista
tekemät valtiosääntöoikeudelliset
huomautukset otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVL 10/2005
vp). Perustuslakivaliokunta on pitänyt alkuperäistä lakiehdotusta ongelmallisena
sääntelyn täsmällisyyden ja
tarkkarajaisuuden kannalta, etenkin kun valiokunta on ottanut huomioon,
että sotilaallisen voiman käyttö sisältää mahdollisuuden
puuttua poikkeuksellisen merkittävällä tavalla
monien ihmisten useisiin perusoikeuksiin. Ehdotukseen liittyy näistä syistä ongelmia
myös sääntelyn oikeasuhtaisuuden näkökulmasta.
Lakiehdotusta on siksi täsmennettävä,
jotta se olisi käsiteltävissä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon mukaan laista on ensinnäkin
käytävä ilmi, mitä siinä tarkoitetaan
sotilaallisilla voimakeinoilla. Pyrkimyksenä tulee olla
säädettävän lain tarpeisiin
pohjautuva sellainen säännös, jolla poliisin oikeus
saada puolustusvoimilta virka-apua rajataan koskemaan vain virka-aputehtävissä käytettäväksi
soveltuvia voimakeinoja.
Hallintovaliokunnan lausuntopyynnön 12.5.2005 liitteenä oleva
sisäasiainministeriön kirjelmä 9.5.2005
sisältää ehdotuksen sotilaallisten voimakeinojen
määrittelemiseksi puolustusvoimien virka-avusta
poliisille annetun lain 4 §:n 3 momentissa.
Sen mukaan sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen
henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa,
sotavarustein tapahtuvaa asevoiman käyttöä.
Ehdotus vastaa aluevalvontalain (755/2000)
33 §:n 1 momentissa olevaa määritelmää,
ja se täyttää sinänsä perustuslakivaliokunnan
uuden lausunnon mukaan huomautuksen sotilaallisten voimakeinojen
määrittelemisestä laissa.
Perustuslakivaliokunnan uuden lausunnon mukaan jonkin asteinen
puute on, ettei sotilaallisia voimakeinoja rajata valiokunnan suosittelemalla
tavalla vain virka-aputehtävissä käytettäväksi
soveltuviin voimakeinoihin, vaan määritelmä näyttää edelleenkin
kattavan periaatteessa kaiken puolustusvoimien käytössä olevan
sotavoiman. Toisaalta kirjelmän 4 §:n
4 momentti voimakeinojen käytön suhteellisuudesta
ja puolustettavuudesta merkitsee tilannekohtaisesti soveltuvaa rajoitusta
myös mahdollisuudelle käyttää erilaisia
sotavarusteita. Perustuslakivaliokunta pitää tästä huolimatta
uudessa lausunnossaan tärkeänä, että määritelmää täydennetään käytettävissä olevia
sotavarusteita rajaavalla maininnalla niiden soveltuvuudesta poliisitehtävän
suorittamiseen esimerkiksi seuraavasti: "Sotilaallisilla voimakeinoilla
tarkoitetaan virkamiehen henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa
sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä,
joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen."
Perustuslakivaliokunnan aiemman lausunnon mukaan laista tulee
ilmetä alkuperäistä ehdotusta selkeämmin,
millä edellytyksillä virka-apu voi sisältää sotilaallisten
voimakeinojen käyttöä. Sääntely
on laissa rajattava koskemaan sellaisia rikoslain 34 a luvussa
tarkoitettuja vakavia tekoja, joiden välitön estäminen
tai keskeyttäminen on välttämätöntä muiden
henkilöiden hengen tai terveyden suojelemiseksi, eikä tekoja ole
mahdollista estää tai keskeyttää sotilaallisia voimakeinoja
lievemmillä keinoilla (PeVL 10/2005 vp).
Poliisin oikeus saada voimakeinojen käyttöä edellyttävää virka-apua
on kirjelmän 4 §:n 1 momentissa
rajattu rikoslain 34 a luvun 1 §:n 1 momentin
2—7 kohdassa ja 2 momentissa tarkoitetun rikoksen estämiseen
tai keskeyttämiseen. Lisäedellytyksenä sisäasiainministeriön kirjelmän
4 §:n 1 momentin perusteella on, ettei rikoksen
estäminen tai keskeyttäminen ole mahdollista poliisin
omalla välineistöllä ja henkilöstöllä.
Virka-apua voidaan näin ollen antaa terroristisessa
tarkoituksessa tehtävien vakavimpien rikosten estämiseksi
tai keskeyttämiseksi. Sääntelyn ulkopuolelle
on perustuslakivaliokunnan kannan mukaisesti jätetty rikoslain
34 a luvussa rangaistavaksi säädetyt
terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen
valmistelu, terroristiryhmän johtaminen, terroristiryhmän
toiminnan edistäminen ja terrorismin rahoittaminen.
Virka-apu voi kirjelmän 4 §:n 2 momentin mukaan
sisältää sotilaallisten voimakeinojen käyttöä,
jos se on välttämätöntä suuren
ihmismäärän henkeä tai terveyttä välittömästi
uhkaavan vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista
torjua lievemmillä keinoilla.
Torjuttavan vaaran tulee ehdotuksen perusteella uhata nimenomaan
henkeä tai terveyttä. Sotilaallisia voimakeinoja
ei siten ole mahdollista käyttää esimerkiksi
omaisuusvahingon tai muun taloudellisen vahingon vaaran torjumiseksi.
Henkeä tai terveyttä uhkaavan vaaran on lisäksi
oltava asteeltaan vakavaa. Tähän liittyy perustuslakivaliokunnan
uuden lausunnon mukaan se, että todennäköisyyden
hengen menetykselle tai terveyden vakavalle vahingoittumiselle tulee olla
suuri. Edellytyksiin kuuluu vielä, että vaaran
on oltava paitsi konkreettista myös kohta päätä eli
välittömästi uhkaavaa sekä yleistä eli kohdistua
suureen ihmismäärään. Virka-apu
voi näin ollen sisältää sotilaallisia
voimakeinoja, jos kaikki ehdotetussa säännöksessä mainitut
edellytykset täyttyvät samanaikaisesti ja voimakeinojen
käyttö on välttämätöntä vaaran
torjumiseksi. Näiltä osin ehdotus täyttää perustuslakivaliokunnan
uuden lausunnon mukaan aiemmassa lausunnossa esitetyt täsmennysvaatimukset.
Kolmanneksi lakiin on perustuslakivaliokunnan aiemman kannan
mukaan lisättävä säännökset
voimakeinojen käytössä noudatettavista
suhteellisuuden vaatimuksista ja seikoista, joihin on kiinnitettävä huomiota
nimenomaan sotilaallisten voimakeinojen käytön
puolustettavuutta arvioitaessa.
Voimakeinojen on kirjelmän 4 §:n
4 momentin mukaan oltava puolustettavia suhteessa tehtävän
tärkeyteen ja kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen,
käytettävissä oleviin voimavaroihin sekä tilanteen
kokonaisarvosteluun vaikuttaviin muihin seikkoihin. Tältä osin
ehdotus vastaa lainsäädännössä tavanomaista
säännöstä voimakeinojen käytön
oikeasuhtaisuutta ja hyväksyttävyyttä arvioitaessa
huomioon otettavista seikoista (esimerkiksi poliisilain 27 §:n 2 momentti
ja aluevalvontalain 31 §:n 1 momentti).
Lisäksi ehdotuksen mukaan on erityisesti otettava huomioon
sivullisten oikeudet ja heidän turvallisuutensa. Säännös
muistuttaa sivullisten hengen, terveyden ja muiden oikeuksien suojaamiseen
liittyvien näkökohtien tärkeydestä.
Kirjelmän 4 §:n 4 momentin loppuun
ehdotetaan vielä mainintaa voimakeinojen käyttöä edeltävästä varoituksesta.
Perustuslakivaliokunnan uudesta lausunnosta ilmenee, että näiltä osin ehdotuksessa
on riittävällä tavalla otettu huomioon
perustuslakivaliokunnan aiemmin esittämä vaatimus
suhteellisuusperiaatteen kirjaamisesta lakiin.
Perustuslakivaliokunnan uuden lausunnon mukaan hallintovaliokunnan
lausuntopyyntöön sisältyvän
kirjelmän 4 § voidaan edellä esitetyn perusteella
käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön sisältyvän
kirjelmän eräänlaisena peruslähtökohtana on
hallituksen alkuperäistä esitystä vastaavasti, että sääntelyssä on
kysymys nimenomaan poliisin voimankäytöstä ja
että tarkoitus on antaa poliisille mahdollisuus käyttää tehtävässään
hyväksi puolustusvoimien erityisvälineistöä ja henkilöstöä.
Tämä on perustuslakivaliokunnan mielestä sinänsä oikea
lähtökohta. Voimakeinojen käytön rikoksen
estämiseksi tai keskeyttämiseksi tulee kuulua
ensisijaisesti poliisille, jolla viranomaisena on tällaisten
tehtävien lainmukaiseen suorittamiseen vaadittava ammattitaito.
Tähän liittyen on muun ohella selvää,
ettei poliisi voi rikoslaissa rangaistavaksi säädettyä tekoa
tekemättä käyttää voimaa
esimerkiksi surmaamistarkoituksessa.
Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön sisältyvän
kirjelmän ehdotus lain 4 §:n 5 momentin säännökseksi
voimakeinojen käytön johdon kuulumisesta poliisille
on näistä syistä perustuslakivaliokunnan
uuden lausunnon mukaan perusteltu. Säännöstä on
kuitenkin perustuslakivaliokunnan mielestä tarpeen täydentää niin,
että myös päätöksentekovalta
voimakeinojen käytöstä konkreettisissa
tilanteissa kuuluu sen perusteella poliisille. Säännös
on mahdollista muotoilla perustuslakivaliokunnan uuden lausunnon mukaan
esimerkiksi seuraavasti: "Poliisi päättää tässä pykälässä tarkoitettujen
voimakeinojen käyttämisestä ja johtaa
niiden käyttöä."
Edellä lausutun perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
4 §:n hyväksymistä näin
kuuluvana: "Poliisilla on oikeus saada puolustusvoimilta (poist.) voimakeinojen
käyttöä edellyttävää virka-apua (poist.) rikoslain
34 a luvun 1 §:n 1 momentin 2—7 kohdassa tai
2 momentissa tarkoitetun rikoksen estämiseksi tai
keskeyttämiseksi, jos estäminen tai keskeyttäminen
ei ole mahdollista poliisin omalla välineistöllä ja
henkilöstöllä.
Virka-apu voi sisältää sotilaallisten
voimakeinojen käyttöä, jos se on välttämätöntä suuren ihmismäärän
henkeä tai terveyttä välittömästi uhkaavan
vakavan vaaran torjumiseksi eikä vaaraa ole mahdollista
torjua lievemmillä keinoilla.
Sotilaallisilla voimakeinoilla tarkoitetaan virkamiehen
henkilökohtaisen aseen käyttöä voimakkaampaa
sotavarustein tapahtuvaa sellaista asevoiman käyttöä,
joka soveltuu poliisitehtävän suorittamiseen.
Voimakeinojen on oltava puolustettavia suhteessa tehtävän
tärkeyteen ja kiireellisyyteen, vastarinnan vaarallisuuteen,
käytettävissä oleviin voimavaroihin sekä muihin
tilanteen kokonaisarvosteluun vaikuttaviin seikkoihin. Erityisesti
on otettava huomioon sivullisten oikeudet ja heidän turvallisuutensa.
Ennen voimakeinojen käyttöä on niiden
käytöstä mahdollisuuksien mukaan varoitettava.
Poliisi päättää tässä pykälässä tarkoitettujen voimakeinojen
käyttämisestä ja johtaa niiden käyttöä.
Voimakeinoja saa käyttää vain puolustusvoimien
sotilasvirassa palveleva sekä se, joka on nimitetty puolustusvoimien
virkamieheksi määräaikaiseen virkasuhteeseen
määrättynä sotilastehtävään."
4 a §.
(Uusi) Perustuslakivaliokunta on pitänyt aiemmassa
lausunnossaan tarpeellisena lisätä lakiin nimenomainen
maininta siitä, että pääsäännön
mukaan päätös virka-avun antamisesta
tehdään valtioneuvoston yleisistunnossa (PeVL 10/2005
vp). Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön
sisältyvän kirjelmän 4 a §:n
1 momentti sisältää maininnan asiasta.
Momenttiin on niin ikään perustuslakivaliokunnan
suosittelemalla tavalla otettu säännös
siinä tarkoitetun ilmoituksen tekemisestä myös
tasavallan presidentille samoin kuin valtioneuvoston toimivallasta
ilmoituksen perusteella päättää jo
aloitetun virka-avun antamisen jatkamisesta tai lopettamisesta.
Virka-apuasian poikkeuksellisen luonteen takia on perustuslakivaliokunnan
aiemman lausunnon mukaan aihetta harkita kiiretilanteissa noudatettavan
menettelysääntelyn tarkistamista niin, että päätöksen
virka-avun antamisesta tekee puolustusministeriö sisäasiainministeriön pyynnöstä.
Tällöinkin päätöksenteon
edellytyksenä tulee olla, ettei valtioneuvostoa ole mahdollista
saada riittävän nopeasti koolle (PeVL 10/2005
vp).
Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön sisältyvässä kirjelmässä ehdotetaan
pysyttäväksi hallituksen alkuperäisen
esityksen mukaisessa sääntelymallissa, koska kiiretilanteessa
voi olla kysymys vain muutamassa minuutissa suoritettavista toimenpiteistä,
eikä ketju tietojen välittämiseksi ja
päätösten tekemiseksi voi käytännön kannalta
olla tällaisissa tilanteissa kovin pitkä. Näistä ymmärrettävistä näkökohdista
huolimatta on perustuslakivaliokunnan mielestä tärkeää, että poikkeukselliseksi
tarkoitettu päätös poliisin turvautumisesta
puolustusvoimien voimankäyttöapuun tehdään
myös kiiretilanteessa eduskunnalle vastuunalaisen ministerin
johtamassa ministeriössä. Perustuslakivaliokunnan
lausunnon mukaan kirjelmän 4 a §:n 1 momentti
on syytä tarkistaa perustuslakivaliokunnan tätä kantaa
vastaavaksi (PeVL 23/2005 vp).
Edellä lausutun perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
4 a §:n hyväksymistä näin kuuluvana: "Edellä 4 §:ssä tarkoitetussa
tilanteessa virka-apua pyytää sisäasiainministeriö puolustusministeriöltä ja
sen antamisesta päätetään valtioneuvoston
yleisistunnossa.
Jos valtioneuvostoa ei ole mahdollista
saada riittävän nopeasti koolle,
yhteiskunnan
erittäin tärkeää toimintoa välittömästi
ja vakavasti vaarantavassa kiireellisessä tapauksessa voi
virka-apua pyytää
sisäasiainministeriö
puolustusministeriöltä,
joka välittömästi päättää virka-avun
antamisesta. Pyynnöstä ja päätöksestä on
tällöin ilmoitettava viipymättä valtioneuvostolle
ja tasavallan presidentille.
Valtioneuvosto voi päättää jo
aloitetun virka-avun antamisen jatkamisesta tai lopettamisesta.
Puolustusvoimia ei saa määrätä 4 §:ssä tarkoitettuihin
toimiin ilman 1 momentissa edellytettyä virka-avun pyyntöä ja
päätöstä sen antamisesta, ellei
puolustusvoimien ylipäällikön toimivallasta
muuta johdu.
Suomen alueellisen koskemattomuuden turvaamisesta säädetään
aluevalvontalaissa (755/2000)."
2. Laki poliisilain 27 §:n muuttamisesta (Uusi)
Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön sisältyvän
sisäasiainministeriön kirjelmän ja hallituksen
alkuperäisen esityksen ajatuksena on, että puolustusvoimien
toimivalta voimankäyttöön perustuisi
poliisilain 27 §:ään. Aiemmassa lausunnossaan
perustuslakivaliokunta on katsonut tämän säännöksen
soveltuvan hyvin huonosti toimivaltaperusteeksi tilanteessa, jossa
on kysymys poliisin poikkeukselliseksi tarkoitetusta mahdollisuudesta
saada puolustusvoimilta sotilaallisen voiman käyttöä sisältävää virka-apua. Poliisilla
ei nimittäin lähtökohtaisesti ole oikeutta
käyttää virkatehtävässä millaisia
sotilaallisia voimakeinoja tahansa, eikä puolustusvoimilla
ollut alkuperäisessä esityksessä ehdotetun sääntelyn
perusteella oikeutta käyttää muita kuin poliisin
toimivaltaan nojautuvia voimakeinoja. Virka-apusääntelyllä ei
laajenneta poliisin voimankäyttövaltuuksia eikä luoda
puolustusvoimille poliisin toimivallasta riippumatonta uutta toimivaltaa
(PeVL 10/2005 vp).
Hallintovaliokunnan lausuntopyyntöön sisältyvässä sisäasiainministeriön
kirjelmässä ehdotettuun sääntelyyn
liittyy perustuslakivaliokunnan uuden lausunnon mukaan sama perusluonteinen
ongelma. Taustalla saattaa olla ajatus, että virka-apulaki
sinänsä riittäisi luomaan sekä poliisille
että puolustusvoimille toimivallan käyttää sotilaallisia
voimakeinoja rikoksen estämiseen tai keskeyttämiseen
siinä säänneltävin ehdoin, edellytyksin
ja rajoituksin. Perustuslakivaliokunta katsoo uudessa lausunnossaan,
että sääntely onkin valiokunnan esittämin
perustein pääosin asianmukaista virka-avun antamisen
ja siihen mahdollisesti sisältyvän sotilaallisen
voimankäytön edellytysten ja rajoitusten osalta. Virka-apukonstruktion
käyttöön liittyvän lainsäädäntöteknisen
puutteen korjaamiseksi on perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan
kuitenkin tarpeen täydentää poliisilakia
ja puolustusvoimista annettua lakia säännöksillä poliisin ja
puolustusvoimien toimivallasta niin, että toimivallan käyttö samalla
sidotaan virka-apulaissa nyt säädettäviksi
ehdotettuihin edellytyksiin ja rajoituksiin.
Edellä lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa
lisättäväksi poliisilain 27 §:ään
uuden 4 momentin, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi,
seuraavasti: "Poliisilla on oikeus puolustusvoimien avustuksella
käyttää sotilaallisia voimakeinoja terrorismirikoksen
estämiseksi tai keskeyttämiseksi sen mukaan kuin
puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa laissa (781/1980)
säädetään."
3. Laki puolustusvoimista annetun lain 2 §:n muuttamisesta
(Uusi)
Hallintovaliokunta ehdottaa edellä 2. lakiehdotuksen
kohdalla lausuttuun ja perustuslakivaliokunnan lausuntoon PeVL
23/2005 vp viitaten puolustusvoimista annetun
lain puolustusvoimien tehtäviä koskevan
2 §:n täydentämistä 1 momentin
6 kohdan osalta seuraavasti: "antaa tarvittaessa virka-apua yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden voimassa pitämiseen sekä terrorismirikosten
estämiseen ja keskeyttämiseen niin kuin siitä on
erikseen säädetty".
Lisäksi hallintovaliokunta ehdottaa kyseiseen lakiin
lisättäväksi 2 §:ään
uuden 2 momentin näin kuuluvana: "Puolustusvoimilla
on sen mukaan kuin puolustusvoimien virka-avusta poliisille annetussa
laissa (781/1980) säädetään oikeus
poliisin johdolla käyttää sotilaallisia
voimakeinoja puolustusvoimien avustaessa poliisia terrorismirikoksen
estämisessä tai keskeyttämisessä."