Yleisperustelut

Yleistä

Nykyinen valtion hoitama hätäkeskustoiminta, joka perustuu hätäkeskuslakiin (157/2000), on aloitettu vuosien 2001—2005 aikana yhdistämällä poliisin hälytyskeskukset, pelastustoimen hätäkeskukset sekä sosiaali- ja terveystoimen kiireellisten ilmoitusten vastaanotto viiteentoista hätäkeskukseen. Järjestelmä on toteutettu vuosien 1996—2001 hätäkeskuskokeilun kokemusten perusteella.

Hätäkeskusuudistuksen keskeisenä tavoitteena on jo alun perin ollut parantaa kansalaisten palveluja. Uudistuksen eduskuntakäsittelyssä on tähdennetty sitä, että hätätilanteessa avunpyyntöjä koskevat ilmoitukset on voitava käsitellä asiantuntevasti ja tehokkaasti sekä ilmoitusten edellyttämät pelastus-, poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteet käynnistettävä tilanteen edellyttämällä kiireellisyydellä tasapuolisesti koko maassa vuorokauden ajasta riippumatta. Kysymys on ollut hätäkeskustoiminnan tason parantamisesta valtakunnallisesti ja siten koko väestöä koskettavasta uudistuksesta ja turvallisuustason parantamisesta (HaVM 8/1999 vp).

Pelastustointa, poliisitointa sekä sosiaali- ja terveystointa palvelevaa hätäkeskusjärjestelmää on saatujen kokemusten valossa arvioitu valtioneuvoston selonteossa (VNS 3/2007 vp). Selonteon mukaan kokonaisuutena arvioiden hätäkeskustoiminnan tasoa on onnistuttu parantamaan valtakunnallisesti ja väestön turvallisuustasosta huolehditaan tehokkaammin kuin uudistusta edeltävänä aikana. Toisaalta selonteossa on todettu hätäkeskustoiminnassa olevan toiminnallisia ongelmia.

Eduskunta on selonteon johdosta hyväksynyt hallintovaliokunnan mietinnön mukaisen kannanoton (HaVM 3/2008 vp). Keskeinen kannanotto on, että hätäkeskusuudistuksen toimeenpanoa on jatkettava hallintovaliokunnan mietinnön mukaisesti. Mietinnössä on kiinnitetty huomiota useisiin hätäkeskustoiminnan kehittämistarpeisiin.

Hätäkeskustoiminnalle asetettavat vaatimukset ovat jatkuvasti kasvaneet. Nyt säädettävällä uudella lailla hätäkeskustoiminnasta lainsäädäntö uudistetaan vastaamaan nykyistä paremmin hätäkeskustoiminnan kehittämisen vaatimuksia. Samalla toteutetaan niitä tavoitteita ja kehittämislinjauksia, jotka sisältyvät hallintovaliokunnan hyväksymään selontekomietintöön HaVM 3/2008 vp.

Hallintovaliokunta on saanut 29 päivänä lokakuuta 2009 valtioneuvoston selvityksen hätäkeskustoiminnan aluejaon kehittämistä koskevista linjauksista. Valiokunta on antanut selvityksestä lausuntonsa HaVL 27/2009 vp (MINS 5/2009 vp). Voimassa olevan hätäkeskuslain nojalla valtioneuvosto on sittemmin 21 päivänä tammikuuta 2010 päättänyt valtakunnan alueen jakamisesta kuuteen hätäkeskusalueeseen. Sisäasiainministeriö on puolestaan päättänyt sanotun lain nojalla 9 päivänä maaliskuuta 2010 hätäkeskusten sijaintipaikkakunnista. Valiokunta tähdentää, ettei käsiteltävänä olevassa hallituksen esityksessä ole kysymys edellä mainituista aluejako- ja toimipaikkapäätöksistä.

Hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin kannanotoin ja muutosehdotuksin.

Hätäkeskustoiminnan tehostaminen

Hätäkeskuslaitos ei nykyisellään muodosta riittävän yhtenäistä toimintakokonaisuutta. Tästä johtuen myös hätäkeskusten toimintatavat resurssien ohella poikkeavat toisistaan. Valiokunta pitääkin perusteltuna, että hätäkeskuslaitoksen toimintamalleja, organisaatiota ja tehtäviä selkeytetään. Säädettävällä lailla Hätäkeskuslaitoksen virka-alueeksi muodostuu Ahvenanmaata lukuun ottamatta koko maa. Sisäasiainministeriö ja sosiaali- ja terveysministeriö keskittyvät strategisen tason ohjaustehtäviin ja Hätäkeskuslaitos operatiiviseen toimintaan. Uusi laki antaa perustan Hätäkeskuslaitoksen organisaation ja toiminnan kehittämiselle niin, että se voi vastata muuttuviin olosuhteisiin tehokkaalla ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Uudistettava lainsäädäntö luo myös viranomaisten yhteistoiminnan edistämiselle entistä paremmat edellytykset.

Valiokunta katsoo, että Hätäkeskuslaitoksen tehtäviin kuuluu keskeisesti hätäkeskusilmoitusten vastaanottaminen ja riskien arviointi sekä tehtävien välittäminen asianomaisille viranomaisille tai viranomaisten tehtäviä sopimuksen perusteella hoitaville. Lisäksi tehtäviin sisältyy hätäkeskuspalvelujen tuottamiseen liittyvän pelastustoimen, poliisitoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen viranomaisten toiminnan tukeminen, mihin kuuluvat muun muassa viestikeskustehtävät ja väestön varoittamistoimenpiteiden käynnistäminen äkillisissä vaaratilanteissa. Tukipalvelujen osalta valiokunta katsoo, ettei tässä suhteessa ole syytä ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, joista kunnille aiheutuu lisääntyviä kustannuksia

Valiokunta tähdentää, että vastuu välitetystä ilmoituksesta tai tehtävästä siirtyy vastaanottavalle viranomaiselle tai sen tehtäviä hoitavalle toimijalle, kun tämä on vastaanottanut ilmoituksen tai tehtävän. Lakiehdotuksen sanamuoto toisaalta ilmoituksen tai tehtävän välittämisestä ja toisaalta vastaanottamisesta osoittaa jo sinänsä, että viestinnässä on kaksi samanaikaisesti kommunikoivaa tahoa. Vastaanottaminen todennetaan käytännössä esimerkiksi kuittauksella. Olennaista on, että tehtävän vastaanottava yksikkö saa tehtävän suorittamiseksi tarpeelliset tiedot eikä vastuun siirtyminen jää epäselväksi. Hätäilmoitusten välittäminen kuuluu hätäkeskuslaitoksen tehtäviin. Välitetyt tehtävät puolestaan kuuluvat viranomaisten lakisääteisin tehtäviin riippumatta siitä, onko viranomainen ottanut tehtävän hoitaakseen omalla päätöksellään vai onko tehtävän välittänyt hätäkeskus. Näin ollen vastuuta tehtävästä ei voida jättää hätäkeskukselle tai palauttaa takaisin sille. Toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on vastata tarvittaessa tehtävien asettamisesta kiireellisyysjärjestykseen ja tarvittavien yksiköiden järjestämisestä tehtävien hoitamista varten. Hätäkeskus antaa kuitenkin lainsäädäntöön pohjautuvia tukipalveluita. Hätäkeskus ei luonnollisesti myöskään johda toimintaa, vaan se kuuluu asianomaiselle toimijataholle. Kunkin vastuullisen toimijatahon onkin ylläpidettävä asianmukaista toimintavalmiutta ja huolehdittava omaan toimialaansa kuuluvien tehtävien vaatimasta johtamisesta.

Hätäkeskusten toiminnan tehostaminen edellyttää jäljempänä lausutun ohella, että työvuorojen operatiivinen henkilövahvuus mahdollistaa salityöskentelyprosessien kehittämisen, hätäilmoitusten tehokkaan välittämisen sekä kyvyn sietää yksittäisiä ruuhkahuippuja ja poissaoloja ilman hätäilmoitusten ohjautumista muihin hätäkeskuksiin.

Hätäkeskusten verkottaminen yhteen on häiriötilanteiden ja poikkeusolojen kannalta ehdottoman tarpeellista. Tämä edellyttää kuitenkin hätäkeskustietojärjestelmän uudistamista.

Johtaminen

Hätäkeskusjärjestelmää on alusta lähtien rasittanut se seikka, ettei valmistelua ja toimeenpanoa ole johdettu ja tuettu riittävän tehokkaasti. Johtamistoimintoja vahvistetaan säädettävän lain nojalla siten, että Hätäkeskuslaitosta johtaa hätäkeskuslaitoksen johtaja. Hän vastaa laitoksen toiminnan tuloksellisuudesta ja laitokselle asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta. Johtajan nimittää valtioneuvosto ja muun henkilökunnan johtaja, ellei työjärjestyksessä toisin määrätä.

Valiokunta pitää perusteltuna, että viraston keskeiset henkilöstövalinnat tekee laitoksen johtaja, jolla on myös vastuu laitoksen kokonaisvaltaisesta toiminnasta. On kuitenkin selvää, että nimittämistoimivaltaa on delegoitava työjärjestyksessä. Valiokunta pitää luontevana, että esimerkiksi kunkin hätäkeskusalueen johtaja nimittää asianomaisen hätäkeskusalueen henkilöstön. Vaikka Hätäkeskuslaitoksen johtaja vastaa laitoksen kokonaisvaltaisesta toiminnasta, on selvää, että käytännön hätäkeskustoiminnan operatiivinen johtaminen tapahtuu hätäkeskusalueittain asianomaisten virkamiesten toimesta.

Meneillään olevassa Hätäkeskuslaitoksen kehittämistyössä ja muutosprosessissa johtamiseen kohdistuvat suuret vaatimukset, erityisesti korostuu hyvän muutosjohtamisen ja hyvän henkilöstöpolitiikan merkitys.

Tieto- ja viestintäjärjestelmät

Hallintovaliokunta on selontekomietinnössään pitänyt kiireellisenä vanhentuneen ja puutteellisen hätäkeskustietojärjestelmän uudistamista. Nykyisen järjestelmän elinkaaren on arvioitu ulottuvan noin vuoteen 2015.

Nykyisen tietojärjestelmän heikkouksiin kuuluu muun muassa, ettei välttämätön hätäkeskusten verkottuminen ole mahdollista. Olemassa oleva tietojärjestelmä ei myöskään sovellu eri hätäkeskusten toimintojen varmistamiseen eikä mahdollista hätäkeskukselle häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa korvata toista hätäkeskusta. Vuonna 2008 käynnistetyssä hätäkeskustoiminnan ja tietojärjestelmän kehittämishankkeessa (TOTI) on määritelty valtakunnallisen hätäkeskustoiminnan malli ja tietotekniset vaatimukset. Tietojärjestelmän hankintaan liittyvä kilpailutus toteutetaan kuluvan vuoden aikana, ja tavoitteena on valita järjestelmän toimittaja viimeistään keväällä 2011. Toteutusvaihe ajoittuu vuosille 2012—2015.

Valiokunta on huolissaan nykyisen vanhentuneen hätäkeskustietojärjestelmän toimivuudesta ja soveltuvuudesta suunniteltuihin muutoksiin. Valiokunta pitää välttämättömänä, että kunkin hätäkeskusalueen hätäkeskuspalvelut voidaan muutostilanteessakin turvata aukottomasti.

Valiokunta tähdentää, että uuden hätäkeskustietojärjestelmän tulee olla valtakunnallinen, hätäkeskusten verkottumisen mahdollistava ja yhteistyöviranomaisten tarpeet huomioon ottava.

Valiokunta kiinnittää huomiota lisäksi myös ajantasaisten osoite- ja paikkatietojen ylläpitämiseen. Esimerkiksi kuntaliitosten yhteydessä on huolehdittava, ettei muodostuvassa uudessa kuntakokonaisuudessa ole samannimisiä teitä tai katuja. Nykyaikaisten paikantamismenetelmien käyttöönottoa on lisäksi täysimääräisesti hyödynnettävä. Esimerkiksi matkapuhelimien paikantamismahdollisuutta ei ole vielä voitu ottaa käyttöön hätäkeskustoiminnassa.

Valiokunta katsoo, että esillä olevaan lakiehdotukseen sisältyvät asianmukaiset säännökset hätäkeskustietojärjestelmästä, järjestelmään talletettavista tiedoista, rekistereistä sekä tietojen käyttämisestä hätätilanteissa.

Palvelukyky, henkilöstö ja hyvä henkilöstöpolitiikka

Valiokunta korostaa, että kaikissa vaiheissa, myös muutosprosessissa, hätäkeskuspalvelut tulee turvata eivätkä kansalaisten turvallisuuspalvelut saa muutoksessa vaarantua. Hätäkeskustoiminnan vakiinnuttamiseen kuuluu tärkeänä elementtinä koulutettu, pysyvä ja ammattitaitoinen henkilökunta. Henkilökunnan korkean ammattitaidon ylläpitäminen edellyttää myös ajantasaisen jatkokoulutuksen järjestämistä. Hätäkeskusten kehittämistyössä on huolehdittava myös siitä, että hätäkeskuspäivystäjiä kyetään rekrytoimaan riittävästi.

Valiokunnan keskeisiin linjauksiin kuuluu palvelujen turvaaminen molemmilla kansalliskielillä, suomella ja ruotsilla. Valiokunta tähdentääkin sen seikan varmistamista, että hätäkeskuspäivystäjillä on todellinen tehtävien palvelutarpeen edellyttämä ruotsinkielentaito, jotta molempiin kieliryhmiin kuuluvien kielelliset perusoikeudet pystytään turvaamaan. Tärkeää on sen vuoksi panostaa myös ruotsinkielisten hätäkeskuspäivystäjien rekrytointiin ja ruotsinkieliseen koulutukseen.

Valiokunnan saaman selvityksen perusteella hätäkeskuspäivystäjien piiristä löytyy monipuolista muutakin tarpeellista kielitaitoa, esimerkiksi englannin ja venäjän kielten osaamista. Näiden tärkeiden taitojen hyödyntäminen jää osin vielä vajaaksi, ennen kuin keskukset kykenevät verkottumaan keskenään.

Hyvään henkilöstöpolitiikkaan kuuluu muun muassa, että henkilöstö aidosti osallistuu kehittämisprosesseihin ja sen osaamista myös hyödynnetään. Olennaisia hyvän henkilöstöpolitiikan osatekijöitä ovat luonnollisesti hyvä johtaminen, asianmukaiset työskentelyolosuhteet ja resurssit, työmotivaation ylläpitäminen ja työssä jaksaminen.

Kansalaisten turvallisuudesta huolehdittava kaikissa olosuhteissa

Valiokunta tähdentää, että säädettävä uusi laki hätäkeskustoiminnasta luo lainsäädännölliset edellytykset parantaa hätäkeskuspalvelujen saatavuutta ja laatua tämän päivän vaatimusten mukaisesti sekä edistää väestön turvallisuutta. Samalla on syytä todeta, että hätäkeskusjärjestelmän kehittämistyöhön kohdistuvat meneillään olevassa muutosprosessissa mittavien odotusten lisäksi suuret vaatimukset.

Yhteenvedonomaisesti valiokunta painottaa, että muutosvaiheessakin on välttämätöntä huolehtia kansalaisten turvallisuudesta. Siitä ei saa missään tilanteessa tinkiä. Mikäli uudistustyön aikana nousee esiin turvallisuutta uhkaavia seikkoja, niihin on välittömästi puututtava, vaikka aikataulu tämän vuoksi venyisi.

Henkilöstön saatavuudesta, jaksamisesta ja työmotivaatiosta on muutoksessa kannettava erityistä huolta. Muutospaikkakunnilla korostuu muutosjohtamisessa paikallistason työ. On välttämätöntä huolehtia etenkin siitä, etteivät muutospaikkakuntien työntekijät jää yksin ja ilman tukea ja ettei heitä tämän vuoksi menetetä ammatti-ihmisinä alan työtehtävistä.