Perustelut

Säädettävällä lailla pannaan Suomessa täytäntöön Euroopan unionin neuvoston 13 päivänä kesäkuuta 2002 hyväksymä puitepäätös yhteisistä tutkintaryhmistä. Puitepäätöksen sisältö on yhdenmukainen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 34 artiklan mukaisesti keskinäisestä oikeusavusta rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn yleissopimuksen yhteisiä tutkintaryhmiä koskevien määräysten kanssa. Yleissopimus on laaja kokonaisuus, jonka kansallinen voimaansaattaminen voi jäsenvaltioissa kestää pitkään.

Yhteisen tutkintaryhmän perustaminen on mahdollista jo nykyisin kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa annetun lain (4/1994) nojalla. Puitepäätöksen eräät säännökset edellyttävät kuitenkin uutta kansallista lainsäädäntöä. Valiokunta pitää käytännön tarpeiden vuoksi tärkeänä, ettei lain soveltamisalaa ole rajoitettu Euroopan unionin jäsenvaltioihin, vaan yhteinen tutkintaryhmä voidaan perustaa muidenkin valtioiden kanssa. Suomella on tähän mennessä ollut eräitä yhteisiä tutkintaryhmiä Venäjän ja Viron kanssa.

Lakiehdotuksen mukaan toimivaltainen esitutkintaviranomainen voi yhdessä vieraan valtion toimivaltaisen viranomaisen kanssa tehdä sopimuksen yhteisen tutkintaryhmän perustamisesta. Toimivaltainen esitutkintaviranomainen Suomessa on yleensä poliisi, mutta se voi olla myös tulliviranomainen ja rajavartiolaitos silloin, kun esitutkinnan suorittaminen kuuluu niiden tehtäviin. Rajavartiolaitoksesta annetun lain (320/1994) säännökset huomioon ottaen yhteinen tutkintaryhmä ei tule kuitenkaan rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa käytännössä juurikaan kysymykseen.

Suomessa viranomaisten toimivaltuudet on perustellusti järjestetty siten, että esitutkintaviranomaiset, joihin syyttäjä ei kuulu, suorittavat rikosten esitutkinnan. Valiokunta pitää kuitenkin esitutkintaviranomaisten ja syyttäjän esitutkintayhteistyön puitteissa myös syyttäjän läsnäoloa tutkintaryhmässä mahdollisena.

Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan tutkintaryhmä toimii Suomessa kansallisten viranomaisten johdon ja valvonnan alaisena Suomen lainsäädännön mukaisesti. Esitutkintaa johtaa siten esitutkintalain (449/1987) mukaisesti määräytyvä tutkinnanjohtaja. Tutkintaryhmään kuuluvien henkilöiden toimintavaltuuksia ehdotetaan säädettävän lain 4 §:n 3 momentissa laajennettavaksi nykyisestä siten, että myös vieraan valtion virkamies voi suorittaa esitutkintakuulustelun. Tämä on mahdollista ainoastaan tutkinnanjohtajan määräyksen mukaisesti tämän johdon ja valvonnan alaisena, jos se valtio, jonka virkamiehestä on kysymys, on antanut kuulusteluluvan.

Esityksen perusteluista ilmenee muun ohella, että kuulustelu on aina suoritettava Suomen lainsäädännön mukaisesti syylliseksi epäillyn vähimmäisoikeuksia kunnioittaen. Ennen kuulusteluoikeuden antamista vieraan valtion virkamiehelle tutkinnanjohtajan on varmistuttava, että kuulustelija tuntee Suomen lainsäädännön tältä osin.

Erityisesti kansainvälisen ja järjestäytyneen rikollisuuden torjumiseksi ja paljastamiseksi tarvitaan eri valtioiden esitutkintaviranomaisten yhteistyötä. Yhteistyön tulee olla riittävän nopeaa ja kokonaisvaltaista, jotta kyetään vastaamaan torjunnan ja tutkinnan tarpeisiin. Tässä suhteessa mahdollisuus hyödyntää yhteisiä tutkintaryhmiä aiempaa tehokkaammin tuo esitutkintaviranomaisten työhön tarpeellista lisäarvoa.

Sisäasiainministeriössä on arvioitu yhteisistä tutkintaryhmistä aiheutuvan poliisille vuositasolla noin yhden miljoonan euron suuruiset lisääntyvät kustannukset.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.