Perustelut
Säädettävällä lailla
pannaan Suomessa täytäntöön
Euroopan unionin neuvoston 13 päivänä kesäkuuta
2002 hyväksymä puitepäätös
yhteisistä tutkintaryhmistä. Puitepäätöksen
sisältö on yhdenmukainen Euroopan unionista tehdyn
sopimuksen 34 artiklan mukaisesti keskinäisestä oikeusavusta
rikosasioissa Euroopan unionin jäsenvaltioiden välillä tehdyn
yleissopimuksen yhteisiä tutkintaryhmiä koskevien
määräysten kanssa. Yleissopimus on laaja
kokonaisuus, jonka kansallinen voimaansaattaminen voi jäsenvaltioissa
kestää pitkään.
Yhteisen tutkintaryhmän perustaminen on mahdollista
jo nykyisin kansainvälisestä oikeusavusta rikosasioissa
annetun lain (4/1994) nojalla. Puitepäätöksen
eräät säännökset edellyttävät kuitenkin
uutta kansallista lainsäädäntöä.
Valiokunta pitää käytännön
tarpeiden vuoksi tärkeänä, ettei lain
soveltamisalaa ole rajoitettu Euroopan unionin jäsenvaltioihin,
vaan yhteinen tutkintaryhmä voidaan perustaa muidenkin
valtioiden kanssa. Suomella on tähän mennessä ollut eräitä yhteisiä tutkintaryhmiä
Venäjän
ja Viron kanssa.
Lakiehdotuksen mukaan toimivaltainen esitutkintaviranomainen
voi yhdessä vieraan valtion toimivaltaisen viranomaisen
kanssa tehdä sopimuksen yhteisen tutkintaryhmän
perustamisesta. Toimivaltainen esitutkintaviranomainen Suomessa
on yleensä poliisi, mutta se voi olla myös tulliviranomainen
ja rajavartiolaitos silloin, kun esitutkinnan suorittaminen kuuluu
niiden tehtäviin. Rajavartiolaitoksesta annetun lain (320/1994)
säännökset huomioon ottaen yhteinen tutkintaryhmä ei
tule kuitenkaan rajavartiolaitoksen toimittamassa esitutkinnassa
käytännössä juurikaan kysymykseen.
Suomessa viranomaisten toimivaltuudet on perustellusti järjestetty
siten, että esitutkintaviranomaiset, joihin syyttäjä ei
kuulu, suorittavat rikosten esitutkinnan. Valiokunta pitää kuitenkin
esitutkintaviranomaisten ja syyttäjän esitutkintayhteistyön
puitteissa myös syyttäjän läsnäoloa
tutkintaryhmässä mahdollisena.
Lakiehdotuksen 3 §:n mukaan tutkintaryhmä toimii
Suomessa kansallisten viranomaisten johdon ja valvonnan alaisena
Suomen lainsäädännön mukaisesti.
Esitutkintaa johtaa siten esitutkintalain (449/1987)
mukaisesti määräytyvä tutkinnanjohtaja.
Tutkintaryhmään kuuluvien henkilöiden
toimintavaltuuksia ehdotetaan säädettävän
lain 4 §:n 3 momentissa laajennettavaksi nykyisestä siten,
että myös vieraan valtion virkamies voi suorittaa
esitutkintakuulustelun. Tämä on mahdollista ainoastaan
tutkinnanjohtajan määräyksen mukaisesti
tämän johdon ja valvonnan alaisena, jos se valtio,
jonka virkamiehestä on kysymys, on antanut kuulusteluluvan.
Esityksen perusteluista ilmenee muun ohella, että kuulustelu
on aina suoritettava Suomen lainsäädännön
mukaisesti syylliseksi epäillyn vähimmäisoikeuksia
kunnioittaen. Ennen kuulusteluoikeuden antamista vieraan valtion
virkamiehelle tutkinnanjohtajan on varmistuttava, että kuulustelija
tuntee Suomen lainsäädännön tältä osin.
Erityisesti kansainvälisen ja järjestäytyneen rikollisuuden
torjumiseksi ja paljastamiseksi tarvitaan eri valtioiden esitutkintaviranomaisten
yhteistyötä.
Yhteistyön tulee olla riittävän nopeaa
ja kokonaisvaltaista, jotta kyetään vastaamaan
torjunnan ja tutkinnan tarpeisiin. Tässä suhteessa
mahdollisuus hyödyntää yhteisiä tutkintaryhmiä aiempaa
tehokkaammin tuo esitutkintaviranomaisten työhön
tarpeellista lisäarvoa.
Sisäasiainministeriössä on arvioitu
yhteisistä tutkintaryhmistä aiheutuvan poliisille
vuositasolla noin yhden miljoonan euron suuruiset lisääntyvät
kustannukset.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.