Yksityiskohtaiset perustelut

1. Passilaki

1 luku. Yleiset säännökset

2 §.

Matkustamisoikeuden osoittaminen.

Suomen kansalainen osoittaa lakiehdotuksen 2 §:n 1 momentin ensimmäisen virkkeen mukaan oikeutensa saapua maahan passilla, jollei passilain muista säännöksistä, Euroopan yhteisön lainsäädännöstä taikka Suomea sitovasta kansainvälisestä sopimuksesta muuta johdu. Passilakiehdotuksen 2 §:ssä säädetään myös muista asiakirjoista, joilla Suomen kansalainen osoittaa oikeutensa saapua maahan.

Suomen kansalaista ei perustuslain 9 §:n 3 momentin mukaan saa estää saapumasta maahan. Samansisältöinen säännös on otettu lakiehdotuksen 1 §:n 2 momenttiin.

Suomen kansalaisen oikeus saapua maahan on ehdoton. Hallintovaliokunta toteaakin lakiehdotuksesta johtuvan, että maahan pyrkivän henkilön Suomen kansalaisuudesta tulee passin tai muun matkustamisoikeutta osoittavan asiakirjan puuttuessa varmistautua muulla tavoin, kuten muilla asiakirjoilla, rekisterikyselyillä ja henkilön puhuttamisella tai muilla keinoilla.

4 §. Diplomaattipassi ja virkapassi.

Lakiehdotuksen 4 § sisältää säännökset diplomaattipassin ja virkapassin myöntämisen edellytyksistä. Ehdotetun 4 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla diplomaattipassi voidaan myöntää ulkoasiainhallinnon palveluksessa toimivalle henkilölle diplomaattisia tehtäviä varten sekä muulle ulkomaanedustuksessa toimivalle henkilölle vastaavia tehtäviä varten.

Hallintovaliokunta toteaa täsmentäen hallituksen esityksen perusteluissa lausuttua, että lakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin 2 kohdan ilmaisulla "muulle ulkomaanedustuksessa toimivalle henkilölle" tarkoitetaan ulkoasiainhallintolain (204/2000) nojalla edustuston henkilökunnan jäseneksi hyväksyttyä henkilöä. Nämä henkilöt voivat olla myös muita kuin muiden hallinnonalojen palveluksessa olevia henkilöitä. Ulkoasiainministeriö päättää ulkoasiainhallintolain 26 ja 27 §:ien nojalla edustustoissa työskentelevien hyväksymisestä edustuston henkilökunnan jäseneksi. Edustuston henkilökunnan jäseneksi hyväksyminen on edellytys diplomaattipassin myöntämiselle edellä mainitulle muulle ulkomaanedustuksessa toimivalle henkilölle.

Diplomaattipassi voidaan myöntää passilakiehdotuksen 4 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaan erityisen merkittävässä valtiollisessa tehtävässä toimineelle henkilölle. Kyseisen lainkohdan perustelut ovat hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa niukat. Perusteluista ilmenee, että diplomaattipassi voitaisiin nykyisen käytännön mukaisesti myöntää myös henkilölle, joka on toiminut erityisen merkittävässä valtiollisessa tehtävässä, esimerkiksi entiselle tasavallan presidentille.

Valiokunta pitää asianmukaisena, että 4 §:n 1 momentin 1 kohdassa mainituille henkilöille voidaan tehtävästä luopumisen jälkeenkin saman momentin 3 kohdan nojalla myöntää diplomaattipassi. Samalla valiokunta katsoo, että tilanteessa, jossa on kysymys kokeneesta Suomen ulkomaanedustuksen diplomaattisen edustuston entisestä päälliköstä, joka on toiminut myös muussa yhteiskunnan kannalta merkittävässä tehtävässä, esimerkiksi valtioneuvoston jäsenenä, diplomaattipassin myöntäminen on perusteltua mainitun pykälän 1 momentin 3 kohdan perusteella. Lisäksi ainakin pitkäaikainen tai eläkkeellä kansainvälisiä tehtäviä hoitava entinen edustuston päällikkö täyttää diplomaattipassin saamisen 4 §:n 1 momentin 3 kohdan edellytykset.

Pykälän 1 momentin 6 kohdan nojalla erityisestä syystä diplomaattipassi voidaan myöntää saman momentin 1, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetun henkilön sekä 2 kohdassa mainitun muun ulkomaan edustuksessa toimivan henkilön puolisolle tai leskelle ja lapselle.

Hallintovaliokunta ehdottaa hallituksen esitykseen ulkomaanedustuksen korvauksista liittyvään mietintöönsä viitaten, että puoliso-käsite muutetaan diplomaatti- tai virkapassin myöntämisedellytysten osalta säädettävässä uudessa passilaissa vastaamaan eduskunnan hyväksymään lakiin ulkomaanedustuksen korvauksista sisältyvää puoliso-käsitettä (HaVM 4/2006 vp — HE 50/2005 vp). Hallintovaliokunta on mietinnössään HaVM 4/2006 vp muuttanut hallituksen esitykseen HE 50/2005 vp sisältynyttä lakiehdotusta siten, että puolisolla tarkoitetaan virkamiehen aviopuolisoa tai virkamiehen kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävää avopuolisoa, jos avopuolisot ovat todistettavasti asuneet yhdessä vähintään kaksi vuotta tai heillä on tai on ollut yhteinen lapsi.

Valiokunnan ehdottamassa muodossa 4 §:ään lisättävä uusi 4 momentti kuuluu seuraavasti: "Edellä 1 momentin 5 ja 6 kohdassa sekä 2 momentissa puolisolla tarkoitetaan henkilön aviopuolisoa taikka henkilön kanssa avioliitonomaisissa olosuhteissa elävää avopuolisoa, jos avopuolisot ovat todistettavasti asuneet yhdessä vähintään kaksi vuotta taikka heillä on tai on ollut yhteinen lapsi."

2 luku. Passin hakeminen ja myöntäminen

6 §. Passin hakeminen.

Pykälän 1 momentin nojalla passihakemus on jätettävä henkilökohtaisesti kihlakunnan poliisilaitokseen, joka myöntää passin lakiehdotuksen 10 §:n 1 momentin perusteella. Lisäksi Helsinki-Vantaan lentoasemalla passin voi myöntää myös liikkuva poliisi.

Jo nykyisin on mahdollista, että matkustajalle myönnetään passi Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Hakemuksen vastaanottaa lentoasemalla liikkuva poliisi, joka myös selvittää passin myöntämisen esteet. Passiasiaa koskevat tiedot passirekisteriin syöttää Vantaan kihlakunnan poliisilaitos, joka on passin myöntävä viranomainen.

Hallintovaliokunta ehdottaa, että 6 §:n 1 momenttiin lisätään menettelyn joustavoittamiseksi kokonaan uusi kolmas virke, jonka nojalla Helsinki-Vantaan lentoasemalla myönnettävää passia koskeva hakemus voidaan jättää lentoasemalla myös liikkuvalle poliisille.

9 §. Tunnistaminen.

Valiokunta ehdottaa 9 §:n 1 momentin ilmaisun "Passinhaltijan" korjaamista painovirheen vuoksi muotoon "Passinhakijan".

15 §. Passin myöntämisen esteet.

Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentin 1 kohdan perusteella passi voidaan evätä henkilöltä, jonka on syytä epäillä syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja rikoksen esitutkinta on kesken tai joka on epäiltynä etsintäkuulutettu taikka syytteessä tällaisesta rikoksesta taikka tällaisen rikoksen syyteharkinta on kesken. Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että sääntelyn valtiosääntöoikeudellisessa arvioinnissa on merkityksellistä, voidaanko passin näitä epäämisperusteita pitää välttämättöminä oikeudenkäynnin varmistamiseksi.

Voimassa olevan passilain (642/1986) muuttamista koskeneen hallituksen esityksen eduskuntakäsittelyn yhteydessä perustuslakivaliokunta on katsonut, että passin epääminen tulisi kytkeä riittävän selkeästi alkavan oikeudenkäynnin todennäköisyyteen ja läheisyyteen säätämällä esimerkiksi, että kysymyksessä on henkilö, jonka todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen (PeVL 33/1997 vp). Tällainen säännös sisältyykin voimassa olevaan passilakiin. Epäilyn todennäköisyyteen liittyvän maininnan pois jättämistä 15 §:n 1 momentin 1 kohdasta ei ole hallituksen esityksessä perusteltu.

Hallintovaliokunta ehdottaa 15 §:n 1 momentin 1 kohtaan lisättäväksi maininnan "rikosepäilyn todennäköisyydestä" seuraavasti: "jos henkilön todennäköisin syin epäillään syyllistyneen rikokseen, josta saattaa seurata vähintään vuoden vankeusrangaistus ja jota koskeva esitutkinta tai syyteharkinta on kesken taikka josta henkilö on syytteessä tai jonka johdosta henkilö on etsintäkuulutettu".

3 luku. Passin peruuttaminen ja poisottaminen

21 §. Passin peruuttamisen edellytykset.

Passi voidaan peruuttaa ainoastaan laissa säädetyin edellytyksin. Passin peruuttamisen edellytyksistä osa on harkinnanvaraisia ja osa ehdottomia.

Passi peruutetaan lakiehdotuksen 21 §:n 1 momentin 7 kohdan perusteella, jos Väestörekisterikeskus on erityisestä syystä peruuttanut 5 §:n 3 momentissa tarkoitetun varmenteen. Lakiehdotuksen 5 §:n 3 momentista puolestaan ilmenee, että passin tekniseen osaan talletettujen tietojen aitouden ja eheyden varmistamiseen liittyvän varmenteen luo Väestörekisterikeskus.

Pykälän 1 momentin 7 kohdan perusteluiden mukaan käytännössä on mahdollista, joskin hyvin harvinaista, että tämä niin sanottu kansallinen juurivarmenne joutuu esimerkiksi rikoksen johdosta vääriin käsiin ja sitä käytetään oikeudettomasti. Tällaisessa tapauksessa Väestörekisterikeskus peruuttaa 21 §:n 1 momentin 7 kohdan nojalla myöntämänsä varmenteen. Myös varmenteen luomisjärjestelmän vioittuessa Väestörekisterikeskus peruuttaa luomansa varmenteen. Näissä tilanteissa on henkilön matkustusoikeuden varmistamiseksi välttämätöntä peruuttaa passi, jossa on käytetty Väestörekisterikeskuksen peruuttamaa varmennetta. Lisäksi perusteluissa todetaan, että passin haltijalla on luonnollisesti oikeus saada maksutta uusi passi näin peruutetun passin jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi. Hallintovaliokunta ehdottaa selvyyden vuoksi nimenomaisen uuden passin saamista koskevan säännöksen ottamista 21 §:n uudeksi 6 momentiksi.

Hallituksen esityksessä ehdotettu 21 §:n 2 momentti koskee harkinnanvaraisia passin peruuttamisen perusteita. Momentin 1 kohdan ja joissakin tilanteissa myös 2 ja 4 kohdan sisältämät passin peruuttamisen syyt saattavat olla passinhaltijasta riippumattomia. Niissä tapauksissa, joissa passin peruuttaminen ei johdu passinhaltijasta, valiokunta pitää asianmukaisena, että haltija saa maksutta tilalle uuden passin. Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi lakiehdotuksen uudessa 6 momentissa säädettäväksi edellä lausutun lisäksi, että passinhaltijalla on oikeus saada maksutta uusi passi peruutetun passin jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi, jos passi on peruutettu 21 §:n 2 momentin 1, 2 tai 4 kohdan nojalla syystä, joka ei ole johtunut passinhaltijan omasta menettelystä.

Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa lakiehdotuksen 21 §:n uusi 6 momentti kuuluu seuraavasti: "Jos passi on peruutettu 1 momentin 7 kohdan nojalla, passinhaltijalla on oikeus saada maksutta uusi passi peruutetun passin jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi. Jos passi on peruutettu 2 momentin 1, 2 tai 4 kohdan nojalla syystä, joka ei ole aiheutunut passinhaltijan omasta menettelystä, passinhaltijalla on oikeus saada maksutta uusi passi peruutetun passin jäljellä olevaksi voimassaoloajaksi."

34 §. Maksu.

Passista peritään pykäläehdotuksen mukaan valtion maksuperustelaissa (150/1992) säädettyjen perusteiden mukainen maksu. Valiokunta toteaa, että nykyinen passi on tyypillisesti sellainen suorite, josta maksuperustelain 6 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan peritään omakustannusarvoa vastaava maksu. Hallituksen esityksessä tavallisen viiden vuoden passin hinnaksi on arvioitu 60 euroa. Nykyisin kymmenen vuoden passin hinta on 40 euroa. Käytännössä hallituksen esitykseen perustuva uuden passin arvioitu hinta olisi siten nykyistä selvästi korkeampi. Myöskin alle 15-vuotiaalle lapselle on vastaisuudessa aina hankittava oma passi.

Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan hallituksen esityksen perusteluissa mainittua suuruusluokkaa olevaa kustannusta ei voida pitää tosiasiallisena esteenä perustuslain 9 §:ssä turvatun liikkumisvapauden toteutumiselle. Hallintovaliokunta arvioi, että passin korkea hinta saattaa joka tapauksessa rajoittaa liikkumisvapauden käyttämistä. Tämän vuoksi valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että maksuperustelaki mahdollistaa, että maksu määrätään perustellusta syystä omakustannusarvoa alhaisemmaksi. Tätä mahdollisuutta on tässä yhteydessä syytä harkita vakavasti, kun passiin sisällytetään kansalaisille lisääntyviä kustannuksia aiheuttava tekninen osa. Valiokunta kiinnittää huomiota erityisesti siihen, että lapsiperheiden passikustannukset pysyvät kohtuullisina.

2. Laki henkilötietojen käsittelystä poliisitoimessa annetun lain muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa 2. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.

3. Laki ulkomaalaislain muuttamisesta

136 §. Muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan sisältö.

Valiokunta ehdottaa pakolaisen matkustusasiakirjaa koskevan 136 §:n 2 momentin loppuun lisättäväksi uuden virkkeen seuraavasti: "Passissa on lisäksi passinhaltijan valokuva ja nimikirjoitus." Vastaava säännös sisältyy muukalaispassia koskevaan pykälän 1 momenttiin.

139 §. Toimivalta muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan myöntämiseen ja peruuttamiseen (Uusi).

Hallintovaliokunta toteaa, että uuden passilakiehdotuksen valmistelun yhteydessä ei ole ollut tarkoitus ehdottaa toimivaltasuhteiden muuttamista muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan myöntämisen osalta. Voimassa olevan ulkomaalaislain 139 §:n 1 ja 3 momentin mukaan ulkomaalaisvirasto myöntää ulkomaalaiselle ensimmäisen matkustusasiakirjan ja kihlakunnan poliisilaitos päättää matkustusasiakirjan voimassaolon pidentämisestä. Käytännössä pidentämisestä on tehty käsin merkintä olemassa olevaan matkustusasiakirjaan.

Edellä lausutun perusteella valiokunta ehdottaa lakiehdotukseen sisältymättömän voimassa olevan ulkomaalaislain 139 §:n 3 momentin muuttamista seuraavasti: "Kihlakunnan poliisilaitos päättää uuden muukalaispassin ja pakolaisen matkustusasiakirjan myöntämisestä silloin, kun hakijalla on esittää voimassa oleva muukalaispassi tai pakolaisen matkustusasiakirja."

4. Laki ulkomaalaisrekisteristä annetun lain muuttamisesta

Valiokunta ehdottaa 4. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana.