Yksityiskohtaiset perustelut

Laki rekisterihallintolain muuttamisesta (1. lakiehdotus)

Hallituksen esitykseen sisältyvässä 1. lakiehdotuksessa ehdotetaan rekisterihallintolakia muutettavaksi siten, että nykyisin rekisterihallintoasetukseen (248/1996) sisältyvä säännös, jonka mukaan maistraattien toimialueista päätetään ministeriössä, nostettaisiin lain tasolle. Lisäksi maistraattien toimintayksiköistä päättäminen ehdotetaan siirrettäväksi hallintoselonteon linjausten mukaisesti poliittisen päätöksenteon tasolle eli lääninhallituksilta sisäasiainministeriön tehtäväksi. Lääninhallitus päättäisi maistraatin nimen kuten nykyisinkin.

Hallintoselonteon johdosta antamassaan mietinnössä hallintovaliokunta on ottanut kantaa nykyisen kihlakuntahallinnon poliittiseen ohjaukseen ja muun muassa todennut, että riippumatta siitä, miten suhtaudutaan vastaisuudessa kihlakuntajärjestelmään, toimialueista päättäminen on siirrettävä valtioneuvoston yleisistunnolle, jotta kokonaisvaltainen arvio ja vastuuttaminen on mahdollista keskeisissä valtion paikallishallinnon tehtävissä.

Edellä olevaan viitaten hallintovaliokunta pitää perusteltuna, että maistraattien toimialueista säädetään sisäasiainministeriön asetuksen sijaan valtioneuvoston asetuksella, ja valiokunta ehdottaa 1. lakiehdotuksen 3 §:n 1 momenttiin tehtäväksi tätä koskevan muutoksen. Sisäasiainministeriön asetuksella annettaisiin näin ollen tarkemmat säännökset maistraattien sijaintipaikasta ja maistraatin yksiköistä.

Lakiehdotuksen 3 a §:n 2 momentista ilmenee, että maistraattia johtavan virkamiehen virkanimike olisi vastaisuudessa maistraatin päällikkö, kun vastaavan virkamiehen nimike nykyisin on henkikirjoittaja. Selvityksen mukaan säännöksessä on pyritty ottamaan huomioon vireillä oleva virkanimikkeiden uudistamista koskeva työ. Ehdotettu säännös on kuitenkin ongelmallinen sikäli, että muualla lainsäädännössä erinäisten tehtävien ja toimivaltuuksien on osoitettu kuuluvan henkikirjoittajalle. Koska ehdotuksella ei ole tarkoitettu tehtävän toimivaltuuksiin asiallista muutosta, hallintovaliokunta ehdottaa lisättäväksi siirtymäsäännöksenä lain voimaantulosäännöksen yhteyteen säännöksen, jonka mukaan laissa tai asetuksessa olevaa säännöstä, joka koskee henkikirjoittajaa, sovelletaan myös maistraatin päällikköön, jollei toisin säädetä.

Lait eräiden maistraatin toimivallan määräytymistä koskevia säännöksiä sisältävien lakien muuttamisesta (2.—5. lakiehdotus)

Asian siirrosta ilmoittaminen

Arvioidessaan maistraattien tehtävien siirtämiseen liittyviä kysymyksiä perustuslakivaliokunta on todennut, että maistraattia, jolle asia on siirretty, on pidettävä perustuslain 21 §:n 1 momentin perusteella lain mukaan toimivaltaisena viranomaisena, joka myös asianmukaisesti voi käsitellä sille siirretyn asian. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaisten hyvän hallinnon vaatimusten kannalta on asianmukaista, että maistraatin asiakkaalle annetaan kuitenkin tieto siitä, mikä maistraatti hänen asiansa käsittelee. Tämän voidaan katsoa olevan perustuslain esitöiden mukaan osa hallinnon palveluperiaatetta ja sisältyvän hyvän hallinnon takeisiin (HE 309/1993 vp, s. 74/I). Sen vuoksi perustuslakivaliokunta on pitänyt aiheellisena, että 2.—5. lakiehdotuksen asianomaisiin pykäliin liitetään maininta, että kun asian käsittely siirretään hakemuksen vastaanottavasta maistraatista toiseen, tulee siirrosta ilmoittaa hakijalle.

Hallintovaliokunta katsoo perustuslakivaliokunnan tavoin, että nimilain muuttamista koskevan 3. lakiehdotuksen 15 §:ään ja perintökaaren muuttamista koskevan 5. lakiehdotuksen 20 luvun 9 a §:ään on aiheellista lisätä säännökset siitä, että asian siirrosta toiseen maistraattiin on ilmoitettava hakijalle. Selkeyden vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa lisättäväksi kyseisiin säännöksiin myös maininnan velvollisuudesta siirtää hakemus toimivaltaiselle maistraatille, jos hakemus on otettu vastaan muussa kuin toimivaltaisessa maistraatissa.

Hallintovaliokunta ei kuitenkaan pidä aiheellisena lisätä kotikuntalakiin (2. lakiehdotus) vastaavaa säännöstä, koska 2. lakiehdotuksen 9 §:n 4 momentissa on kysymys siitä, että ilmoituksen vastaanottanut maistraatti voisi tietyissä tapauksissa tehdä merkinnän väestötietojärjestelmään alueellisesti toimivaltaisen maistraatin puolesta. Ilmoitusta ei siis tällöin siirrettäisi käsiteltäväksi henkilön kotikunnan maistraattiin. Niissä tapauksissa, joissa ilmoituksen vastaanottanut maistraatti siirtää ilmoituksen edelleen alueellisesti toimivaltaiselle maistraatille, ei siirrosta ilmoittaminen ole hallintovaliokunnan käsityksen mukaan myöskään tarpeen, koska voimassa olevan kotikuntalain 9 §:n 1 momentin mukaan maistraatin on tehtävä merkintä tai pyydettävä tarvittavat lisäselvitykset kolmen arkipäivän kuluessa ilmoituksen saapumisesta. Mahdollisten lisäselvitysten pyytämisen yhteydessä muuttoilmoituksen tekijä saa tiedon siitä, mikä maistraatti hänen asiaansa käsittelee. Lisäksi tieto merkinnän tehneestä maistraatista talletetaan väestötietojärjestelmään, josta tieto on tarvittaessa helposti saatavilla.

Myöskään isyyslakiin (4. lakiehdotus) ei hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan ole aiheellista lisätä velvoitetta ilmoittaa asian siirrosta, koska 4. lakiehdotuksen 20 §:n 1 momentin mukaan lastenvalvojan on lähetettävä asiakirjat suoraan sille maistraatille, joka on toimivaltainen ratkaisemaan asian. Jos toimivalta on siirretty lastenvalvojan toimialueen maistraatilta jollekin toiselle maistraatille, lastenvalvojan tulee lähettää asiakirjat suoraan sille maistraatille, jolle toimivalta on siirtynyt.

Tässä yhteydessä hallintovaliokunta toteaa vielä yleisesti, että hallintoasioita käsiteltäessä tulevat sovellettaviksi yleiset hallinto-oikeudelliset säännökset. Esimerkiksi sellaiseen tilanteeseen, jossa viranomaiselle on erehdyksestä toimitettu asiakirja sen toimivaltaan kuulumattoman asian käsittelemiseksi, sovellettaisiin yleissäännöksenä hallintolain 21 §:ää.

Maistraatin tehtävien siirtäminen

Asetuksenantovaltuuksien osalta perustuslakivaliokunta on todennut, että toiselle maistraatille siirrettävistä tehtävistä on säädetty lakiehdotuksissa riittävän täsmällisesti eikä kysymys ole rajoittamattomasta tehtävien siirtämisestä toiselle viranomaiselle ja että sääntely tältä osin täyttää asetuksenantovallan edellytykset. Perustuslakivaliokunnan lausunnon mukaan 2. lakiehdotuksen 9 §:n 4 momentin nojalla maistraateille on annettu kuitenkin tietty harkintavalta siirron suhteen. Vaikka tarkoituksena näyttää olevan, että hakemuksen vastaanottava maistraatti voi itsekin ratkaista asian, on perustuslakivaliokunta pitänyt perustuslain 80 §:n 1 momentin mukaisen yksilön oikeuksien ja velvollisuuksien perusteiden lakisidonnaisuuden ja perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaisen hallinnon lainalaisuuden kannalta asianmukaisena täsmentää sääntelyä. Perustuslakivaliokunnan mukaan se voitaisiin toteuttaa esimerkiksi 3. lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin mallin mukaisesti, jota valiokunta on pitänyt ehdotuksista selkeimpänä ja yksiselitteisimpänä. Ylipäänsä perustuslakivaliokunnan mielestä olisi perusteltua käyttää tehtävien siirron osalta kaikissa lakiehdotuksissa 2.—5. yhdenmukaista sääntelyä.

Hallintovaliokunta toteaa, että 2. lakiehdotuksen 9 §:n 4 momentin perusteella ilmoituksen vastaanottanut maistraatti saa tehdä tietyissä selvissä tapauksissa merkinnän väestötietojärjestelmään siirtämättä ilmoitusta edelleen alueellisesti toimivaltaiselle maistraatille. Oikeus merkinnän tekemiseen esitetään laissa rajattavaksi niihin tapauksiin, joissa merkintä voidaan tehdä ilman lisäselvityksiä. Tarkemmat säännökset ilmoituksista, jotka maistraatti voi tehdä, ja maistraateista, jotka voivat tehdä merkinnät, annetaan sisäasiainministeriön asetuksella. Lisäselvityksiä edellyttävät tapaukset tulee siirtää käsiteltäväksi edelleen alueellisesti toimivaltaiselle maistraatille kotikuntalain 9 §:n 1 momentissa säädetyssä kolmen arkipäivän määräajassa.

Hallintovaliokunta toteaa, että 2. lakiehdotuksen 9 §:n 4 momentin säännös on rakenteeltaan vastaavanlainen kuin voimassa olevan väestötietolain (507/1993) 2 §:n 4 momentti, jonka perusteella maistraatin alueellisesti määräytyvästä toimivallasta väestötietojärjestelmään tehtävien merkintöjen osalta voidaan tietyissä tapauksissa poiketa. Väestötietolain säännöksen mukaan maistraateista, jotka voivat rekisteröidä kyseessä olevia ilmoituksia, ja ilmoituksista, joita maistraatti voi rekisteröidä, säädetään tarkemmin sisäasiainministeriön asetuksella. Säännös on lisätty väestötietolakiin lailla 299/2003 (HaVM 25/2002 vp, PeVL 72/2002 vp — HE 236/2002 vp).

Hallintovaliokunta pitää asioiden luonne huomioon ottaen tarkoituksenmukaisena, että kotikuntalain ja väestötietolain mainitut säännökset ovat rakenteeltaan vastaavat, eikä kotikuntalain muuttamista samanlaiseksi kuin ehdotettu nimilain 14 §:n 1 momentti ole edellä mainituista syistä pidettävä perusteltuna. Hallintovaliokunta ehdottaa kuitenkin mainittua 2. lakiehdotuksen 9 §:n 4 momenttia täsmennettäväksi johdonmukaisesti voimassa olevan väestötietolain 2 §:n 4 momentin kanssa siten, että asetuksenantovaltuussäännöksessä ilmoituksilla viitataan nimenomaan momentin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitettuihin tapauksiin, joissa muu kuin alueellisesti toimivaltainen maistraatti ottaa ilmoituksen vastaan.

Hallintovaliokunta toteaa, että 2.—5. lakiehdotuksessa esitetyt säännökset koskevat maistraattien keskinäisen toimivallan järjestelyä tietyissä maistraateille kuuluvissa tehtävissä. Kussakin tehtävässä on omat toiminnalliset erityispiirteensä, ja säännösehdotuksissa on tarpeen ottaa huomioon myös asianomainen sääntelykokonaisuus. Lisäksi eri tehtäviä koskevissa toimivallan järjestelyjen keskeisissä tavoitteissa on eroavaisuuksia. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ei pidä perusteltuna, että sääntely on yhdenmukainen kaikkien lakiehdotusten 2.—5. osalta. Hallintovaliokunnan mielestä on kuitenkin asianmukaista, että isyyslain (4. lakiehdotus) 20 §:n 2 momentin ja perintökaaren 9 a §:n 2 momentin (5. lakiehdotus) sanamuotoja tarkistetaan vastaamaan 3. lakiehdotuksen 14 §:n 1 momentin rakennetta.

Lisäksi hallintovaliokunta ehdottaa teknistä korjausta 2. lakiehdotuksen johtolauseeseen.