Yleisperustelut
Yleistä
Nykyinen valtionosuusjärjestelmä perustuu
vuoden 1993 alusta toteutettuun uudistukseen, jolla on siirrytty
tehtäväkohtaisista todellisiin kustannuksiin perustuvista
valtionosuuksista laskennallisiin kustannuksiin perustuvaan valtionosuusjärjestelmään
(HaVM 5—7/1992 vp — HE 214—216/1991
vp). Tuolloin tehtäväsidonnainen ja menoperusteinen
ns. korvamerkitty järjestelmä oli tullut tiensä päähän.
Uudistuksessa kunnat ja muut valtionosuuksiin oikeutetut tahot ovat
saaneet oikeuden päättää valtionosuuksien
kohdentamisesta eri käyttötarkoituksiin. Valtionosuuksien
laskentaperusteet eivät enää sitoneet
valtionosuuksien käyttöä. Vastaavasti kuntien
velvollisuudeksi on tullut tästä perustavaa laatua
olevasta uudistuksesta lähtien huolehtia lakisääteisistä tehtävistään
käytettävissään olevalla rahoituksella.
Mainittakoon, että valtionosuusjärjestelmään
on tehty sittemmin vuosien 1996 ja 1997 alusta voimaan tulleita
merkittäviä rakenteellisia muutoksia (HaVM
24/2005 vp — HE 88/2005
vp ja HaVM 24/1996 vp — HE
149/1996 vp).
Nyt käsiteltävänä olevan
hallituksen esityksen lähtökohtana on laki kunta-
ja palvelurakenneuudistuksesta (169/2007).
Tämän niin sanotun PARAS-hankkeen puitelain 11 §:n
mukaan kuntien rahoitus- ja valtionosuusjärjestelmä uudistetaan
tavoitteena muun muassa hallinnonalakohtaisten valtionosuuksien
yhdistäminen. Lisäksi tavoitteena on yksinkertainen
ja läpinäkyvä järjestelmä.
Hallintovaliokunta on todennut mietinnössään,
ettei nykyinen valtionosuusjärjestelmä ole edes
tarkoitettu toiminnallisesti ohjaavaksi. Toiminnan perusteena on
kunnan tehtäviä ja velvollisuuksia sääntelevä lainsäädäntö (HaVM
31/2006 vp — HE 155/2006
vp).
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä
ilmenevin
kannanotoin ja muutosehdotuksin. Eläinlääkintähuoltolaki
(685/1990) on kumottu, minkä vuoksi
29. lakiehdotus on syytä hylätä.
Uudistuksen keskeisestä sisällöstä
Käsiteltävänä olevassa hallituksen
esityksessä ehdotetaan kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
annettavaan lakiin (1. lakiehdotus) koottaviksi eräin poikkeuksin
nykyisistä hallinnonalakohtaisista valtionosuuksista yleinen
valtionosuus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon, esi- ja perusopetuksen,
kirjastojen, yleisen kulttuuritoimen ja asukaskohtaisesti rahoitetun
taiteen perusopetuksen valtionosuudet.
Kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavan lain keskeiset
muutokset nykytilaan ovat seuraavat: 1) valtionosuuksien kokoaminen valtionvarainministeriön
hallinnonalalle, 2) esi- ja perusopetuksen määräytymisperusteiden muuttuminen
asukasperusteisiksi, 3) esi- ja perusopetukseen liittyvän
kotikuntakorvausjärjestelmän käyttöönotto,
4) erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan ja saamelaisten kotiseutualueen
lisäosien käyttöönotto ja 5)
siirtyminen yhteiseen valtionosuusprosenttiin.
Valiokunta toteaa, ettei esityksessä ehdoteta muutettavaksi
verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasausta, jonka tarkoituksena
on tasata kuntien tulopohjassa olevia eroja. Tasaus koskee vain
kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavan lain mukaista
valtionosuutta.
Tasausjärjestelmä sekä kunnan organisoima ns.
ylläpitäjämallirahoitukseen perustuva
koulutus muuna kuin kunnan omana toimintana mahdollistaa niin sanotun
negatiivisen valtionosuuden eli tilanteen, jossa kunnan omarahoitusosuuden
ja valtionosuuksien tasausvähennysten ylittäessä valtionosuuden
kunta joutuu maksamaan erotuksen valtiolle. Perustuslakivaliokunta
ja sosiaali- ja terveysvaliokunta ovat lausunnoissaan kiinnittäneet
huomiota tähän seikkaan. Hallintovaliokunta katsookin,
että jatkossa on syytä selvittää,
voidaanko valtionosuusjärjestelmää kehittää niin,
että negatiivisen valtionosuuden mahdollisuus suljetaan
pois.
Valtionosuusjärjestelmän uudistus toteutetaan
kustannusneutraalisti kuntien välillä. Myös järjestelmän
muutoksen vaikutukset tasataan kuntien kesken. Tasauksessa ei kuitenkaan
oteta huomioon erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan, saamelaisten
kotiseutualueen kunnan lisäosia eikä harkinnanvaraisen
valtionosuuden korotusta.
Yhdistettävissä valtionosuuksissa tullaan käyttämään
yhtä valtionosuusprosenttia, mutta järjestelmän
perusrakennetta ei muuteta muilta osin tässä yhteydessä.
Laissa säädettävä valtionosuusprosentti
kuvaa valtion ja kuntien välistä kustannustenjakoa
valtakunnan tasolla. Yksittäisen kunnan valtionosuus määräytyy
sen sijaan laskennallisin perustein, joista vähennetään
kunnan omarahoitusosuus, joka on kaikissa kunnissa asukasta kohden
yhtä suuri. Valtionosuusprosenttia on tarkoitus muuttaa
määrävuosina tehtävän
kustannustenjaon tarkistuksen perusteella. Tarkistusmenettelyä ei
hallituksessa esityksessä ehdoteta muutettavaksi. Valtionosuusprosentin lisäksi
perushinnat tarkistetaan kustannustenjaon tarkistuksessa
joka neljäs vuosi.
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
edellä mainitun lain kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
lisäksi uusi laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
(2. lakiehdotus), joka korvaa nykyisen rahoituslain. Ehdotetussa laissa
säädetään lukion, ammatillisen
koulutuksen, ammatillisen aikuiskoulutuksen ja ammattikorkeakoulujen
sekä liikuntatoimen, nuorisotoimen, museoiden, teatterien
ja orkestereiden ja opetustuntikohtaisesti rahoitusta saavan taiteen perusopetuksen
rahoituksesta. Rahoitusjärjestelmä on tarkoitus
säilyttää rakenteeltaan ja periaatteiltaan
näiden opetusministeriön hallinnonalalle jäävien
opetus- ja kulttuuritoimintojen rahoituksen osalta pääosin
nykyisellään.
Lisäksi hallituksen esitykseen sisältyy 27 muuta
lakiehdotusta, jotka johtuvat keskeisesti edellä mainituista
kahdesta lakiehdotuksesta ja ovat siten uudistuksen perusratkaisuista
johtuen pääosin teknisluonteisia.
Opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
Voimassa olevaan lakiin opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
(635/1998) sisältyvien esiopetuksen ja perusopetuksen,
yleisten kirjastojen, taiteen perusopetuksen asukasperusteisen ja kuntien
kulttuuritoimen käyttökustannusten valtionosuuksista
säädetään pääosin
kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettavassa laissa. Lakiehdotuksessa
opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta säädetään
perusopetuslain mukaisten toimintojen rahoituksesta siltä osin
kuin kuntien peruspalvelujen valtionosuudesta annettavassa laissa
säädettävä perusopetuksen ikäluokkapohjainen
rahoitus ei kata niitä perusopetuslain (628/1998)
edellyttämässä laajuudessa. Muutoin sanotun
säädettävän uuden lain osalta viitataan
hallituksen esitykseen.
Valtionavustukset
Sivistysvaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta toteaa
saamansa selvityksen perusteella, että eräiden
esi- ja perusopetuksen sekä kirjastojen voimassa olevan
rahoitusjärjestelmän osana olleiden toimintojen
rahoitus esitetään muutettavaksi valtionavustuksiksi,
koska niitä ei ole mahdollista muuttaa asukasperusteisiksi
(opetusryhmäkoon pienentäminen) tai koska asianomaisissa
toiminnoissa ei ehdotetussa rahoitusjärjestelmässä ole
yksikköhinnan harkinnanvaraisen korotuksen mahdollisuutta
(keskuskirjasto- ja maakuntakirjastotehtävä).
Myös siirtymäkauden tuki, jolla tasoitetaan uudistuksen
vaikutuksia yksityisille koulutuksen järjestäjille,
ehdotetaan myönnettäväksi valtionavustuksena
opetusministeriön hallinnonalalta.
Valtionosuusjärjestelmän muutoksien tasaus
Sivistysvaliokunnan lausunnon johdosta hallintovaliokunta toteaa
valtionosuusjärjestelmän muutoksien tasauksen
osalta, että kuntakohtaiset muutokset lasketaan todellisina
käyttämättä laskentaolettamia.
Muutokset kyetään laskemaan kotikuntakorvaustietojen
perusteella.
Ohjausvaikutuksien muutokset
Sivistysvaliokunta on lausunnossaan katsonut, että paine
normiohjaukseen kasvaa esi- ja perusopetuksen valtionosuusperusteiden
sisältyessä osaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuuskriteereitä ja
valtionosuusjärjestelmän hallinnon siirtyessä opetusministeriöltä valtionvarainministeriölle.
Hallintovaliokunta toteaa, että esi- ja perusopetuksen
valtionosuus ei ole kunnan ollessa opetuksen järjestäjänä korvamerkitty,
vaan se on jo aiemmin ollut laskennallinen ja yleiskatteellinen.
Hallintovaliokunta painottaa, että valtionosuusperusteita
koskevat muutokset on valmisteltava tulevaisuudessa poikkihallinnollisena yhteistyönä
ministeriöiden
kesken. Lisäksi hallintovaliokunta korostaa sivistysvaliokunnan lausuntoon
viitaten tietoperusteisen ohjauksen tärkeyttä,
jotta voidaan turvata koulutuksen määrällisen
ja laadullisen yhdenvertaisuuden toteutuminen maamme kouluissa.
Erityisopetus
Sivistysvaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan huomiota
siihen, että erityisopetuksen saatavuutta ja resursointia
tulisi seurata ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin.
Hallituksen tulisi antaa asiasta sivistysvaliokunnalle selvitys
vuoden 2012 loppuun mennessä.
Hallintovaliokunta yhtyy siihen, että erityisopetuksen
saatavuutta ja resursointia tulee seurata varsinkin, kun erityisopetusta
koskevia toiminnallisia säännöksiä ollaan
muuttamassa. Sivistysvaliokunta samoin kuin hallintovaliokuntakin
voivat koska tahansa perustuslain 47 §:n 2 momentin
nojalla pyytää valtioneuvostolta tai asianomaiselta
ministeriöltä kirjallisen selvityksen toimialaansa
kuuluvasta asiasta.
Hallintovaliokunnalle esitetyn selvityksen perusteella opetusministeriön
tarkoitus on selvittää valtionosuusuudistuksen
vaikutuksia oppilaiden sivistyksellisiin oikeuksiin. Tähän
sisältyy myös erityisopetuksen saatavuuden ja
resursoinnin selvittäminen ottaen huomioon eduskunnassa
käsiteltävänä oleva hallituksen
esitys HE 109/2009 vp (tehostetusta ja erityisestä tuesta).
Erilliset rahoitusmuodot
Sivistysvaliokunnan lausunnosta ilmenevät uudistuksen
ulkopuolelle ja opetusministeriön erillisen rahoituksen
piiriin jätetyn toiminnot, jotka eivät sovellu
asiakaskohtaisesti määräytyviksi, ja
lausunnossa mainitaan erikseen maahanmuuttajien valmistava opetus,
perusopetuksen aineopinnot ja joustava perusopetus. Sivistysvaliokunta
on pitänyt hyvänä sitä, että osaan
esi- ja perusopetuksesta myönnetään erillinen
rahoitus opetusministeriöstä. Hallintovaliokunta
toteaa, että lausunnossa mainittujen toimintojen lisäksi erikseen
rahoitettavia toimintoja ovat myös perusopetuslaissa tarkoitettu
lisäopetus, muille kuin oppivelvollisille järjestettävä esi-
ja perusopetus sekä eräät korotukset
ja lisät.
Yksityiskoulut
Sivistysvaliokunta kiinnittää huomiota siihen, että yksityiset
koulutuksen järjestäjät saavat kotikuntakorvauksena
90 prosenttia varsinaisesta kotikuntakorvauksesta. Vähennys
perustuu kuntien eräisiin, yksityisten koulutuksen järjestäjien
menoihin verrattuna ylimääräisiin menoihin,
joita muun muassa erityisopetuksesta aiheutuu. Lisäksi
sivistysvaliokunta katsoo muun muassa, että kotikuntakorvausjärjestelmään
siirtyminen muuttaa yksityisten koulujen rahoitusta sekä positiiviseen
että negatiiviseen suuntaan riippuen niiden oppilasrakenteesta.
Saadun selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää porrastuksen
säilyttämistä perusteltuna, koska kunnalla
on perusopetuslain mukaan kokonaisvastuu perusopetuksen järjestämisestä ja
koska kunnan kustannuksiin sisältyy, kuten sivistysvaliokunnan
lausunnosta ilmenee, myös sellaisia osatekijöitä,
joita yksityisellä koulutuksenjärjestäjällä ei
välttämättä ole (esim. erityisopetus,
maahanmuuttajat).
Perustamiskustannusten rahoitus
Sivistysvaliokunnan lausunnossa on todettu, että perustamishankkeiden
rahoituksen harkinnanvaraistaminen on väärä signaali
perustamishankkeiden tärkeyteen nähden. Hallintovaliokunta katsoo,
ettei ole oleellista, kutsutaanko perustamishankkeiden lakisääteistä rahoitusta
valtionosuudeksi vai -avustukseksi. Tärkeämpää on, missä määrin
hankkeisiin on rahoitusta myönnettävissä.
Hallintovaliokunta yhtyy sivistysvaliokunnan huoleen alhaisesta
perustamishankkeiden rahoitustasosta.
Sosiaali- ja terveydenhuolto
Hallitukseen esitykseen sisältyy lakiehdotus sosiaali-
ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain
(733/1992) muuttamisesta (3. lakiehdotus). Muutosehdotuksessa on
ennen kaikkea kysymys siitä, että sosiaali- ja terveydenhuollon
käyttökustannuksia ja valtionosuuksien määräytymisperusteita
koskevat säännökset kumotaan ja ne siirretään
uuteen säädettävään
kuntien peruspalvelujen lakiin. Voimassa olevat sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuuksien määräytymisperusteet
säilyvät uudistuksessa ennallaan.
Hallintovaliokunta toteaa, että uudessa niin sanotun
yhden putken valtionosuusjärjestelmässä sosiaali-
ja terveysministeriö vastaa edelleen oman hallinnonalan
valtionosuustehtävistä, arvioi uusien tehtävien
ja nykyisten tehtävien laadun ja laajuuden, muutosten talousvaikutukset sekä muutoksien
vaikutuksen valtionosuusperusteisiin. Hallintovaliokunta tähdentää,
että 1. lakiehdotuksen 46 §,
joka koskee yhteistoimintaa valtiovarainministeriön, sosiaali-
ja terveysministeriön sekä opetusministeriön
kesken valtionosuustehtävissä, antaa hyvän
ja rakentavan pohjan yhteistyölle valtionosuusasioissa.
Hallintovaliokunta viittaa sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausuntoon
valtionosuuksien määräytymisperusteiden
kehittämisestä. Sosiaali- ja terveysvaliokunta
mainitsee esimerkinomaisesti lastensuojelukertoimeen ja sairastavuuskertoimeen
liittyviä puutteita. Sosiaali- ja terveyssektorin uusien,
toimivampien kerroinmallien kehittämistä tulee
kiirehtiä. Tältä osin valiokunta ottaa
lisäksi kantaa asiakokonaisuuteen erikseen jäljempänä.
Valtionosuusjärjestelmän kehittäminen
Valtionosuusjärjestelmän keskeisenä tarkoituksena
on varmistaa, että kaikilla kunnilla on olosuhteista, palvelutarpeista
ja kuntien tulopohjan eroista huolimatta edellytykset selvitä erityisesti
lakisääteisistä tehtävistään.
Valtionosuuksien uudistamista koskeva sinänsä myönteinen
meneillään oleva hanke toteutetaan kustannusneutraalisti
valtio-kuntasuhteessa sekä kuntien kesken. Tämän
vuoksi uudistus ei lähtökohtaisesti muuta hallituksen
esityksessä tarkoitettujen valtionosuustehtävien
kustannustenjakoa valtion ja kuntien välillä.
Vuonna 2010 kuntien peruspalvelujen valtionosuuksia lisätään
kuitenkin 30 miljoonaa euroa. Lisäksi veroperustemuutosten
johdosta korvataan kunnille verotulomenetyksien kompensaationa 375
miljoonaa euroa.
Valiokunta toteaa uudistuksen jäävän
sikäli keskeneräiseksi, että se on toteutettu
kunta-valtiosuhteessa kustannusneutraalisti ja että valtionosuusperusteita
ei ole voitu uudistaa. Valtionosuusperusteiden korjaaminen
vastaamaan paremmin kuntien olosuhdetekijöitä,
mihin sekä sivistysvaliokunta että sosiaali- ja
terveysvaliokunta ovat kiinnittäneet huomiota, olisi aiheuttanut
huomattavia kuntakohtaisia muutoksia tilanteessa, jossa myös
kuntatalous on suurissa vaikeuksissa. Valtionosuuksien
määräytymisperusteet tulee kuitenkin
saattaa mahdollisimman pian ajan tasalle julkisen talouden vakautuessa.
Valiokunta edellyttääkin hallituksen huolehtivan
siitä, että 1) kuntien valtionosuusjärjestelmän
uudistamista jatketaan saattamalla valtionosuuksien määräytymisperusteet
ajan tasalle vastaamaan kuntien erilaisia olosuhteita ja palvelutarpeita
ja 2) samalla kustannusneutraliteettiperiaatteesta poiketen lisätään
selkeästi valtionosuuksia kuntien lakisääteisten
tehtävien turvaamiseksi (Valiokunnan lausumaehdotus).
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta
1 luku. Yleiset säännökset
1 §. Soveltamisala.
Valiokunta ehdottaa 1 §:n 1 momentin 25 kohdassa viitattavaksi
uuteen eläinlääkintähuoltolakiin
(765/2009).
3 luku. Yleisen osan määräytymisperusteet
7 §. Saaristokorotus.
Valiokunta ehdottaa 7 §:n 2 momentin toisen virkkeen
tarkistamista siten, että esitykseen sisältyvä vähintään
1 200 asukkaan asukasluku muutetaan vähintään
1 100 asukkaaksi. Muutoksessa otetaan huomioon väestön
vähentyminen niissä kunnissa, joita säännös
on tähän mennessä koskenut.
6 luku. Erityisen harvan asutuksen, saaristokunnan sekä saamelaisten
kotiseutualueen kunnan lisäosat
28 §. Saamelaisten kotiseutualueen kunnan lisäosa.
Valiokunta ehdottaa saamelaisten kotiseutualueen lisäosaa
koskevaan 28 §:ään sisältyvässä kaaviossa
ilmaisun "saamelaisten osuus prosentteina" korvaamista sanamuodolla
"saamenkielisten osuus prosentteina", jotta kaavioteksti kuvaisi
paremmin lisäosan perustetta.
7 luku. Verotuloihin perustuva valtionosuuden tasaus sekä valtionosuuteen
tehtävät vähennykset ja lisäykset
35 § Veroperusmuutoksien huomioon ottaminen valtionosuudessa.
Pykälässä ehdotetaan kuntien
verotulojen menetykset korvattaviksi lisäämällä valtionosuuksia
70 euroa asukasta kohden. Saadun selvityksen perusteella valiokunta ehdottaa
uusien laskelmien johdosta verotulojen menetysten korvaamista lisäämällä valtionosuuksia
71 euroa asukasta kohden.
8 luku. Kotikuntakorvaus
38 §. Kotikuntakorvauksen määräytyminen.
Pykälän 4 momentissa säädetään
yksityisen opetuksen järjestäjän kotikuntakorvauksen
porrastamisesta. Momentissa viitataan ikäluokkapohjaiseen
kotikuntakorvauksen porrastamiseen eli 2 momenttiin. Valiokunta
ehdottaa 38 §:n 4 momentin tarkistamista siten, että siinä viitataan myös
pykälän 3 momenttiin, jossa säädetään muun
oppivelvollisen kotikuntakorvauksesta.
39 §. Kotikuntaa vailla olevan kotikuntakorvaus.
Pykälän 1 momentissa säädetään
kotikuntaa vailla olevan oppilaan kotikuntakorvauksen määräytymisestä sen
mukaan, missä opetuksen järjestäjän
opetus pääasiallisesti järjestetään. Valiokunta
ehdottaa momenttiin lisättäväksi myös
viittaus yksityisen opetuksen järjestäjän kotikuntakorvauksen
porrastamiseen.
40 §. Kotikuntakorvaus oppilaan kotikunnan ollessa
Ahvenanmaan maakunnassa.
Lisättäväksi ehdotettu uusi 2 momentti
sisältää yksityisen opetuksen järjestäjän
kotikuntakorvaukseen liittyvän porrastusviittauksen.
41 §. Sairaalaopetuksen, koulukotiopetuksen ja lastensuojelun
vuoksi sijoitetun oppilaan kotikuntakorvaus.
Säännöksen tarkoituksena on säätää kotikuntakorvauksen
määräytymisestä keskimääräisten
todellisten kustannusten mukaisesti sairaala- ja koulukotiopetuksessa
sekä oppilaan huostaanottotapauksissa. Tarkoituksena ei
ole muuttaa keskimääräisten todellisten
kustannusten laskentaperusteita. Tämän vuoksi
valiokunta ehdottaa 41 §:n 4 momentin tarkentamista
siten, että kustannuksissa otetaan huomioon myös
oppilaasta maksettava kotikuntakorvaus sekä mahdollinen
opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavan lain mukainen rahoitus
lisäopetuksen järjestämisestä (11 §)
ja pidennetyn oppivelvollisuuden perusteella myönnettävästä korotuksesta
(14 §).
10 luku. Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus
sekä valtion ja kuntien välinen kustannustenjako
55 §. Valtionosuusprosentti ja kunnan omarahoitusosuus.
Valiokunta ehdottaa saadun selvityksen perusteella tarkennuslaskelmien
mukaisesti valtionosuusprosentin muuttamista 34,08 prosenttiin.
59 §. Kustannustenjaon tarkistuksessa huomioon
otettavat käyttökustannukset.
Pykälän 3 momenttiin ehdotetaan lisättäväksi,
että yksityisen opetuksen järjestäjän
tavara- ja palveluhankintaan sisältyvät arvonlisäverot
otetaan huomioon käyttökustannuksina
nykyiseen tapaan.
11 luku. Erinäisiä säännöksiä
61 §. Valtionosuuden määräytyminen
kuntien yhdistyessä.
Valiokunta ehdottaa pykälään lisättäväksi
uusi 3 momentti, joka koskee sosiaali- ja terveydenhuollon
kertoimien laskentaperusteita.
62 §. Valtionosuuden määräytyminen
siirrettäessä kunnan osa toiseen kuntaan.
Pykälän 4 momenttiin ehdotetaan
lisättäväksi nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon
valtionosuudesta annetun lain 16 §:n 2 momenttia vastaava
säännös, jonka mukaan työttömien
määrän perusteella laskettavat sosiaalihuollon
laskennalliset kustannukset jaetaan kunnanosaliitoksissa vielä asukasluvun
mukaisessa suhteessa kuntajaon voimaantulon jälkeisenä vuonna.
Säännös on tarpeen, jotta työttömien
määrän perusteella voidaan laskea sosiaalihuollon
laskennalliset kustannukset. Muussa tapauksessa laskennalle ei ole
saadun selvityksen perusteella olemassa tietopohjaa.
63 §. Valtionosuuden määräytyminen
kunnan alueen jakamistapauksissa.
Edellä 62 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa
lausuttuun viitaten valiokunta ehdottaa vastaavan lisäyksen
tekemistä 63 §:n 5 momenttiin.
13 luku. Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset
66 §. Voimaantulo.
Valiokunta ehdottaa, että laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2010.
68 §. Perushintojen määräytyminen
vuonna 2010.
Pykälän 4 momenttia ehdotetaan tarkennettavaksi
siten, että perushinnan määräämisessä otetaan
tarkemmin huomioon opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta annettavan
lain mukainen rahoitus siten, että valtionosuusjärjestelmä on
kustannusneutraali valtio-kuntasuhteessa. Lisäksi momenttiin
ehdotetaan lisättäväksi viittaukset säädöskokoelman
numeroihin, jotta säännöksestä käy
selvemmin ilmi, kumpaan opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
annettuun lakiin tässä yhteydessä viitataan.
Lisäksi valiokunta ehdottaa 68 §:n 4 momenttia
tarkennettavaksi lisäämällä säännökseen
yksityisille opetuksen järjestäjille maksettavaa
arvonlisävero-osuutta koskeva maininta.
2. Laki opetus- ja kulttuuritoimen rahoituksesta
1 luku. Yleiset säännökset
3 §. Määritelmät.
Uuden yliopistolain (559/2009)
49 §:n mukaan opetusministeriö myöntää yliopistolle
rahoitusta laissa säädettyjen tehtävien
toteuttamiseksi valtion talousarvioon otettavan määrärahan
rajoissa. Valiokunta ehdottaakin lakiehdotuksen 3 §:n 3
kohdasta poistettavaksi maininta yliopistoista.
2 luku. Käyttökustannusten rahoitus
18 §. Rahoitus ulkomailla järjestettävään
perusopetuslain mukaiseen opetukseen.
Valiokunta ehdottaa pykälän sanamuodon tarkentamista seuraavasti:
"Ulkomailla järjestettävää opetusta varten
opetuksen järjestäjälle myönnetään
rahoituksena euromäärä, joka saadaan,
kun oppilasmäärällä kerrotaan kunnan
peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 54 §:n mukainen
perusopetuksen perushinta tai mainittu perushinta korotettuna tai
alennettuna siten kuin valtioneuvoston ja
opetusministeriön asetuksella
säädetään." Valtioneuvoston
asetuksella on tarkoitus säätää,
että yksikköhinta voi olla enintään 20 prosenttia
korkeampi tai 20 prosenttia alempi kuin edellä mainittu
perushinta. Opetusministeriön asetuksella on puolestaan
tarkoitus säätää tarkemmin yksikköhinnan
määräämisestä eri maissa.
3 luku. Opetustoimen yksikköhinnat
24 §. Lukion yksikköhinnat.
Valiokunta ehdottaa pykälän 8 momentin siirtämistä 6
momentin loppuun. Tässä muodossa 6 momentti on
alun perin tarkoitetun sisältöinen.
29 §. Perusopetuksen yksikköhinnat.
Valiokunta ehdottaa 2 momentissa olevan kirjoitusvirheen korjaamista.
5 luku. Perustamishankkeen valtionavustus
36 §. Perustamishanke.
Pykälän 1 momentin viimeisessä lauseessa
valiokunta ehdottaa, että valtioneuvoston vahvistamisen
sijasta kokonaiskustannusten vähimmäismäärästä säädetään
valtioneuvoston asetuksella.
Vastaava muutos ehdotetaan tehtäväksi myös 36 §:n
4 momenttiin.
6 luku. Erityiset valtionavustukset
45 §. Saamenkieliseen ja saamen kielen opetukseen
myönnettävä valtionavustus sekä eräät muut
valtionavustukset.
Valiokunta ehdottaa 45 §:n 1 momentin sanamuotoa tarkennettavaksi seuraavasti:
"Saamelaisten kotiseutualueen kunnille sekä muille mainituilla
alueilla toimiville koulutuksen järjestäjille
myönnetään vuosittain valtionavustusta
saamenkielisestä ja saamen kielen opetutuksesta perusopetuksessa,
lukiossa ja ammatillisesta koulutuksesta aiheutuviin kustannuksiin siten
kuin valtioneuvoston asetuksella säädetään.
Valtionavustukset yhteenlaskettuina vastaavat mainittuun opetukseen
tarvittavan opetushenkilöstön palkkaamisesta aiheutuvia
keskimääräisiä kustannuksia."
Valiokunta ehdottaa 45 §:n 2 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Perusopetuslain ja lukiolain mukaisen toiminnan järjestäjälle myönnetään
valtionavustusta esi- ja perusopetuksen ja lukiokoulutuksen täydentävään
vieraskielisten oppilaiden äidinkielen, suomi/ruotsi toisena
kielenä ja heidän muun opetuksensa tukemiseen
sekä saamenkielisten ja romanikielisten oppilaiden äidinkielen
opetuksen järjestämiseen valtion talousarviossa
tarkoitukseen osoitetun määrärahan puitteissa."
Tällä tavalla otetaan huomioon saamenkielisten
ja romanikielisten oppilaiden äidinkielen opetuksen järjestäminen.
Lisäksi valiokunta ehdottaa pykälän
4 momenttiin lisättäväksi myös
pykälän 3 momenttia koskeva asetuksenantovaltuus
seuraavasti: "Edellä 2 ja 3 momentissa tarkoitettujen
valtionavustusten määräytymisperusteista
säädetään tarkemmin opetusministeriön
asetuksella."
7 luku. Erinäiset säännökset
58 §. Tietojen toimittaminen ja tarkastus.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 momentin muuttamista
siten, että tarkempia säännöksiä toimitettavista
tiedoista voidaan antaa opetusministeriön asetuksen sijasta
valtioneuvoston asetuksella.
65 §. Voimaantulo.
Valiokunta ehdottaa 65 §:n 1 momentissa, että tämä laki
tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
2010.
3. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta
annetun lain muuttamisesta
33 §. Oikaisumenettely.
Kirjallinen oikaisuvaatimus aluehallintoviraston tekemän
päätöksen oikaisemisesta on pykälän
mukaan tehtävä sosiaali- ja terveysministeriölle.
Valiokunta korjaa sääntelyssä alun perin
tarkoitetulla tavalla siten, että oikaisuvaatimus tehdään
aluehallintovirastolle.
6. Laki kirjastolain 9 §:n muuttamisesta
9 §.
Valiokunta ehdottaa 9 §:n 2 momenttiin kielellistä tarkistusta.
17. Laki mielenterveyslain 3 §:n muuttamisesta
Eduskunta on 17.11.2009 hyväksynyt lakiehdotuksen,
joka sisältää mielenterveyslain 3 §:n muutoksen
(StVM 38/2009 vp — HE
151/2009 vp). Kyseinen muutos on tarkoitettu
myös tulemaan voimaan 1.1.2010. Sääntelyn
yhteensovittamiseksi valiokunta ehdottaa 17. lakiehdotuksen johtolauseen
tarkistamista.
24. Laki lääkelain 62 §:n muuttamisesta
62 §.
Valiokunta ehdottaa Lääkelaitos-nimikkeen
muuttamista nykyiseen muotoonsa Lääkealan turvallisuus-
ja kehittämiskeskukseksi (HE 166/2009
vp ja EV 122/2009 vp).
Säätämisjärjestys
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee, että lakiehdotukset
voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.