Perustelut
Yleistä
Oikeuspoliittisesta tutkimuslaitoksesta annettuun lakiin (1139/2007)
ehdotetaan lisättäväksi säännökset
tutkimuslaitoksen oikeudesta saada salassapitosäännösten
estämättä tutkimus- ja seurantatehtäviensä hoitamiseksi
tarpeellisia tietoja tuomioistuimilta ja eräiltä viranomaisilta. Viranomaisten
toiminnan julkisuudesta annettua lakia (621/1999,
jäljempänä julkisuuslaki) täydennetään
säännöksellä Oikeuspoliittisen
tutkimuslaitoksen tutkimustarkoituksia varten keräämien
tietojen salassapidosta. Nykyisin tutkimuslaitoksen tiedonsaanti
perustuu yksittäistapauksia koskevien lupien ja lupaharkinnan
varaan. Lainmuutosten tultua voimaan tiedonsaanti perustuu tutkimuslupien
sijaan lakiin perustuviin tietopyyntöihin.
Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen lakisääteisenä tehtävänä on
harjoittaa riippumatonta oikeuspoliittista tutkimusta
ottaen huomioon oikeusministeriön ja yhteiskunnan
tietotarpeet samoin kuin seurata oikeusoloja ja rikollisuutta sekä analysoida
niitä ja raportoida niiden kehityspiirteistä.
Tutkimuslaitos tuottaa rikollisuutta ja oikeusoloja koskevaa perustietoa
oikeuspoliittisen suunnittelun, lainvalmistelun ja päätöksenteon
pohjaksi. Se harjoittaa ainoana valtion sektoritutkimuslaitoksena
rikosten seuraamuksiin, oikeuskäytäntöihin
ja uusintarikollisuuteen liittyvää sekä kriminologista
perustutkimusta.
Valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Lainmuutoksella parannetaan tutkimuslaitoksen
mahdollisuuksia huolehtia lakisääteisistä tehtävistään.
Lainmuutos vähentää tutkimuslupahallintoon
liittyvää hallinnollista taakkaa sekä tutkimuslaitoksessa
että lain soveltamisalan piiriin kuuluvissa viranomaisissa
ja erityisesti tuomioistuimissa. Laissa säädetyin
rajoituksin tutkimuslaitos voi luovuttaa tietoja tieteellistä tutkimusta
varten vastavuoroisen yhteistyösopimuksen mukaisesti tieteellistä tutkimusta
harjoittavalle laitokselle tai yhteisölle. Tämä helpottaa
muiden tutkimuslaitosten kanssa yhteistyössä tehtävien
tutkimushankkeiden toteutusta. Selvityksen perusteella tutkimuslaitoksen
oikeuteen saada salassa pidettäviä tietoja, muodostaa
tutkimuskäytössä rekistereitä ja
luovuttaa tietoja toiselle tutkimuslaitokselle ei tietosuojanäkökulmasta
ole huomautettavaa. Valiokunnan näkemyksen mukaan esityksessä on
asianmukaisesti sovitettu yhteen yhteiskunnallisen tietohuollon
ja henkilötietojen suojan tarpeet.
Pakkokeinoasiat
Hallituksen esitykseen sisältyvän 1. lakiehdotuksen
4 a §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tutkimuslaitoksella
on oikeus saada tuomioistuimilta tiedot asioiden käsittelystä tuomioistuimissa
sekä oikeudenkäyntiasiakirjoista ja ratkaisuista
lukuun ottamatta oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyviä tietoja
tuomioistuimen neuvottelusta. Tiedonsaantioikeus koskee muun muassa
tuomioistuimessa käsiteltäviä pakkokeinoja.
Valiokunnan huomiota on kiinnitetty siihen, että kaikki
pakkokeinot tulisi rajata lakisääteisen tiedonsaantioikeuden
ulkopuolelle tai ainakin rajoittaa tiedonsaantioikeutta salaisten
pakkokeinojen osalta, ja viitattu poliisin ja rajavartiolaitoksen
rekistereitä koskevaan 8 kohtaan, jossa tiedonsaantioikeuden
ulkopuolelle on nimenomaisesti rajattu tietolähdetiedot
ja salaiset pakkokeinot.
Saadun selvityksen mukaan tuomioistuimessa käsiteltävien
pakkokeinojen jättäminen kokonaan tiedonsaantioikeuden
ulkopuolelle rajoittaisi merkittävästi Oikeuspoliittiselle
tutkimuslaitokselle kuuluvan tutkimustehtävän
hoitoa. Vaikka tiedot pakkokeinojen käytöstä tulevat
vireilläolon jälkeen julkisiksi tuomioistuimissa, ovat
viranomaisten, kuten Oikeusrekisterikeskuksen, ylläpitämiin
rekistereihin merkityt tiedot pakkokeinoista julkisuuslain 24 §:n
27 kohdan mukaan salassa pidettäviä. Tutkimuslaitos hankkii
tiedot ensisijaisesti Oikeusrekisterikeskuksen rekistereistä,
joten säännöksen on sisällettävä myös
sellaiset pakkokeinot, joita koskevat tiedot tuomioistuimissa olisivat
julkisia.
Valiokunta toteaa, että poliisin rekistereihin sisältyvät
tiedot salaisten pakkokeinojen käytöstä ovat
huomattavasti oikeudenkäyntiasiakirjoihin sisältyviä tietoja
laajempia. Poliisin henkilörekisterit sisältävät
yksityiskohtaisia tietoja tutkintalinjoista sekä poliisin
taktisista ja teknisistä menetelmistä, minkä vuoksi
rajaus on poliisin osalta perusteltu. Oikeudenkäyntiasiakirjoihin eli
hakemuksiin ja ratkaisuihin sisältyvät tiedot salaisten
pakkokeinojen käytöstä ovat suppeampia.
Tutkimuslaitoksen tiedonsaanti ei ole reaaliaikaista, vaan tapahtuu
pyynnöstä jälkikäteen. Valiokunnan
käsityksen mukaan tutkimuksen kannalta ei ole tarpeen saada
tietoja sellaisista pakkokeinoasioista, jotka ovat tulleet vireille
lähiaikoina. Käytännössä salaisten
pakkokeinojen käyttöä voidaan tutkia
vasta silloin, kun pakkokeinon tosiasiallinen käyttö on
päättynyt. Tuomioistuimilta pyydettävät
tiedot koskevat siten valtaosaltaan asioita, jotka on pyynnön
aikaan jo päätetty ja joissa pakkokeinon käyttämisestä on ilmoitettu
sen kohteelle. Salassapitointressi ei ole enää sama
kuin poliisilla olevien tietojen tapauksessa.
Toisaalta tietojen saantia ei kuitenkaan voi rajata vain jo
päättyneisiin juttuihin, koska pakkokeinoasiat
saattavat olla muodollisesti vireillä useita vuosia. Tällaisella
rajauksella pakkokeinojen käytön laajuudesta ja
piirteistä voisi muodostua harhaanjohtava kuva.
Lisäksi valiokunta tähdentää henkilötietolain (523/1999)
7 §:ssä säädetyn käyttötarkoitussidonnaisuuden
merkitystä. Tutkimuslaitos saa käsitellä tietoja
ainoastaan lakisääteisten tutkimus- ja seurantatehtäviensä toteuttamiseksi.
Käsiteltävänä olevan hallituksen
esityksen mukaan käyttötarkoituksen vastaista
olisi esimerkiksi käsittely, joka haittaisi esitutkintaa
tai poliisitutkintaa. Todettakoon vielä, että tietosuojanäkökulmasta
säännöksissä ei ole havaittu
huomautettavaa.
Edellä todetuista syistä valiokunta pitää hallituksen
esityksen mukaista sääntelyä perusteltuna.
Oikeuspsykiatriset mielentilatutkimukset
Mainitun 1. lakiehdotuksen 4 a §:n 1 momentin 9 kohdan mukaan
tutkimuslaitoksella on oikeus saada Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselta
tiedot muun muassa oikeuspsykiatrisista mielentilatutkimuksista.
Pykälän perustelujen mukaan säännöksen
tarkoituksena ei ole lisätä tutkimuslaitoksen
keräämien tietojen alaa. Valiokunta ehdottaa,
että säännöksessä käytetty
ilmaisu mielentilatutkimus korvataan sanalla mielentilalausunto.
Tämä muotoilu ilmaisee hallituksen esitykseen
sisältyvää muotoilua selkeämmin sen,
ettei tietojen saanti koske alkuperäisiä potilasasiakirjoja,
joita käytetään mielentilalausuntojen
laatimiseen.