Perustelut
Valtionosuusjärjestelmän perustarkoitus on
tasata kuntien välisiä taloudellisia eroja sekä tukea
niiden edellytyksiä järjestää lakisääteisiä palveluja
yhdenvertaisesti koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella.
Nyt puheena olevan valtionosuusuudistuksen tavoitteeksi on asetettu
järjestelmän yksinkertaistaminen, selkeyttäminen
ja päällekkäisyyksien poistaminen. Niitä sekä sairastavuuden
painoarvon kasvattamista voidaan pitää perusteltuina.
Uudistus sinänsä sekä kriteereiden
karsiminen eivät kuitenkaan saa olla itsetarkoitus varsinkin,
jos lopputulos on valtionosuusjärjestelmän perusperiaatteiden
vastainen sekä kuntien ja kokonaisten alueiden välisiä eroja
kasvattava. Valitettavasti näin on käymässä liian
monen kunnan ja kokonaisten alueiden näkökulmasta.
Keskustan valiokuntaryhmä näkee valtionosuusuudistusesityksen
hyvin ongelmallisena erityisesti rahoitusvastuun periaatteen, verotulotasauksen
ja kuntalaisten yhdenvertaisuuden toteutumisen kannalta. Toivomisen
varaa jää myös uudistettuihin kriteereihin.
Esimerkiksi vieraskielisten suuri painoarvo, syrjäisyyskriteerin
heikentäminen, työpaikkaomavaraisuuskriteerin
käyttöönotto ja sen sisältö,
sairastavuuskertoimen yksityiskohtainen määrittely
ja painoarvo sekä tasausjärjestelmän
tasauslisän omarahoitusosuuden korkea omavastuuosuus eivät
perustu tutkimuksiin, vaan poliittiseen harkintaan. Erityisesti
työpaikkaomavaraisuuskriteeri on keinotekoinen ja peruspalveluiden
järjestämisen kannalta täysin vieras
kriteeri. Lisäksi kuntapalveluiden rahoitukseen ja samalla
valtionosuusjärjestelmään vaikuttavista
muista uudistuksista, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisen ja rahoituksen uudistaminen sekä kuntalain
kokonaisuudistus ja kuntien tehtävien karsiminen, ei ole
vielä riittävästi tietoa. On myös
täysin sopimatonta, että valtionosuusuudistus
on kytketty hallituksen suurkuntahankkeeseen ja sitä käytetään
kuntaliitoksiin pakottamisen peukaloruuvina.
Hallitus murentaa rahoitusvastuun periaatetta kunta-valtio-suhteessa
Perustuslaki turvaa jokaiselle sosiaaliset ja sivistykselliset
oikeudet. Eduskunnan perustuslakivaliokunta on lausuntokäytännössään
korostanut johdonmukaisesti, että tehtävistä säädettäessä valtiovallan
on huolehdittava rahoitusvastuun periaatteesta, jolla tuetaan kuntien
tosiasiallisia edellytyksiä suoriutua lakisääteisistä velvoitteistaan.
Valtionosuusjärjestelmä on juuri se väline, jolla
rahoitusvastuun periaatetta käytännössä toteutetaan
jakamalla kustannusvastuuta kunta-valtio-suhteessa. Sen toteutumista
on tarkasteltava kuntakohtaisesti. Rahoitusvastuun periaatteesta
säädetään myös Euroopan
paikallisen itsehallinnon peruskirjassa, joka on Suomessa voimassa
olevaa lainsäädäntöä.
Kuluvalla vaalikaudella hallitus on joka vuosi murentanut rahoitusvastuun
periaatteen toteutumista lisäämällä kuntien
velvoitteita sekä samaan aikaan leikkaamalla kuntapalvelujen
rahoitukseen tarkoitettuja valtionosuuksia historiallisen suurilla
summilla.Vuosina 2012—2017 kunnat ovat menettämässä valtionosuuksia
yhteensä 6,9 mrd. euroa. Ensi vuonna kunnat saavat noin
1,5 mrd. vähemmän valtionosuuksia vuoden 2011
tasoon verrattuna. Kuntien lakisääteiset velvoitteet
sekä niihin osoitettu rahoitus ovat jo lähtökohdiltaan
epätasapainossa. Liian monen kunnan ja kokonaisten alueiden
kohdalla vääristymä uhkaa syventyä,
koska valtionosuusuudistus ei tuo kuntatalouteen yhtään lisäeuroa.
Kuntakohtaisesti lisäraha yhtäällä on poissa
toiselta.
Valtionosuusuudistuksen myötä Suomessa olisi
kymmenittäin kuntia, joilta on leikattu valtionosuuksia
tällä vaalikaudella kolmella eri tavalla: valtionosuuksien
leikkauksilla, kiinteistöveron poistamisella valtionosuuksien
tasausjärjestelmästä sekä valtionosuusuudistuksella.
Tällaisille kunnille, jotka enimmäkseen ovat pieniä tai
keskisuuria maaseutukuntia, tilanne olisi täysin kohtuuton
ja rahoitusvastuun periaatteiden vastainen.
Hallitus rapauttaa valtionosuuksien tasausjärjestelmää
Valtionosuusuudistuksessa eräänä keskeisenä julkislausuttuna
periaatteena on ollut siirtää painotusta kustannus-
ja tarve-erojen tasauksesta tulopohjan tasaukseen. Se toteutetaan
siirtämällä 720 miljoonaa euroa kustannusten
tasauksesta tulopohjan tasaukseen leikkaamalla jokaiselta kunnalta
134 euroa/asukas.
Tasausjärjestelmän näkökulmasta
lopputulosta ei voida pitää tyydyttävänä.
Sinänsä on ollut täysin perusteltua nostaa
verotuloihin perustuvan valtionosuuden tasauksen tasausraja 100 prosenttiin
kaikkien kuntien laskennallisten verotulojen keskiarvosta asukasta
kohden. Kuitenkin tasauslisään asetettu 20 %:n
omavastuuosuus on johtamassa siihen, että verotulopohjaltaan
köyhemmät kunnat, jotka useimmiten ovat maaseutu-
tai harvan asutuksen kuntia ja joissa asuu verotettavilta tuloiltaan
keskimääräisesti köyhempiä ihmisiä,
menettäisivät valtionosuuksia. Tämä kertoo
hallituksen kovasta politiikasta vähävaraisempia
kuntalaisia kohtaan, jotka eniten tarvitsevat verovaroin rahoitettavia
julkisia palveluja.
Mielestämme tasausjärjestelmän omavastuuosuus
olisi pitänyt joko poistaa tai asettaa se lievemmäksi,
esimerkiksi 10 %:ksi. Silloin lopputulos ei olisi kuntien
välisiä eroja niin jyrkästi syventävä kuin
nyt esitetään.
Hallitus loukkaa kuntalaisten yhdenvertaisuutta
Yhdenvertaisuuden toteutumisen mahdollistaminen on eräs
tärkeimmistä, ellei tärkein, valtionosuusjärjestelmän
tehtävistä. Se mahdollistaa peruspalveluiden järjestämisen
suurin piirtein samanlaisina koko maassa.
Muutamia yksittäisiä poikkeustapauksia lukuun
ottamatta valtionosuusuudistuksen perussävel on selvä:
verotulopohjaltaan vahvat keskuskaupungit saavat uudistuksessa lisää rahaa, ja
mitä kauempana kunta sijaitsee keskuskaupungista, sitä suuremmat
ovat valtionosuusmenetykset. Asia on tärkeä, koska
maaseutukunnissa sekä pitkien etäisyyksien kunnissa
ja saaristokunnissa asuu yhteensä noin 760 000 asukasta.
Pelkästään valtionosuusuudistus leikkaisi
yli 30 kunnassa valtionosuuksia kunnallisveron korotuspaineena mitattuna
kaksi prosenttiyksikköä tai enemmän.
Kaikki tällaiset kunnat ovat asukasluvultaan alle 10 000
asukkaan kuntia.
Tilanne käy kestämättömäksi
viimeistään silloin, kun mukaan lasketaan myös
jo päätetyt valtionosuusleikkaukset sekä kiinteistöveron
poistaminen valtionosuuksien tasausjärjestelmästä.
Lähes kolmanneksella Suomen kunnista kunnallisveron korotuspaine
olisi kolme prosenttiyksikköä tai enemmän,
pahimmillaan jopa yli seitsemän prosenttiyksikköä.
Myös tässä kaikki kunnat ovat asukasluvultaan
alle 10 000 asukkaan kuntia. Esitetty viiden vuoden vaiheittainen
siirtymäaika, tai ylipäätään
minkäänlainen aika, ei riitä tällaisille
kunnille toimintojen sopeuttamiseen. Eriytyminen ei koske vain yksittäisiä kuntia,
vaan koko maakunnan kokoisia alueita, jolloin hallituksen ajamista
kuntaliitoksistakaan ei ole lääkettä ahdinkoon.
Keskustan valiokuntaryhmän mielestä kuntien
eriarvoistuminen tarkoittaa käytännössä kuntalaisten
eriarvoistumista, jolloin perustuslaissa turvatta yhdenvertaisuus
on koetuksella. Emme hyväksy sitä, että hallitus
omilla toimillaan eriarvoistaa kuntalaisia näin voimakkaasti.
Valtionosuusjärjestelmää uudistetaan
puutteellisin tiedoin
Eduskunnan perustuslakivaliokunta kiinnittää lausunnossaan
huomiota siihen, että valtionosuusjärjestelmän
uudistuksen ohella vireillä on kuntarakenteen ja kuntalain
uudistus sekä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenneuudistus.
Se pitää perusteltuna, että valtionosuusjärjestelmän
valtiosääntöulottuvuuksia arvioitaisiin
näiden lainsäädäntöhankkeiden
yhteydessä kokonaisuutena.
Keskustan valiokuntaryhmä yhtyy perustuslakivaliokunnan
näkemykseen. Valtionosuusuudistusta olisi järkevää käsitellä siinä vaiheessa, kun
tiedossa ovat lakiesitykset sosiaali- ja terveydenhuollon
järjestämisen ja rahoittamisen uudistamisesta
sekä mm. kuntalain uudistukseen sisältyvistä uusista
normeista, esim. alijäämien kattamisvelvollisuudesta.
Sinä aikana hallituksella on mahdollisuus korjata valtionosuusuudistusesitykseen
sisältyviä puutteita, jotka koskevat mm. vaikuttavuusarvioita
kuntalaisten yhdenvertaisuuden ja rahoitusvastuun periaatteen toteutumisen
kannalta sekä toisen asteen koulutuksen valtionosuusjärjestelmän
uudistamista, joka puuttuu tästä esityksestä kokonaan. Jatkohiomista
vaativat myös syrjäisyyskerroin sekä sairastavuuskerroin,
jossa on huomioitu vain 12 yleisintä kansantautia.