Perustelut

Voimassa olevaa kuntien kalleusluokituksesta annettua lakia (955/1973) on jatkettu useita kertoja. Lain mukaan kunnat jaetaan tutkimuksella todettujen kustannuserojen perusteella kahteen kalleusluokkaan. Saadun tiedon mukaan viimeksi elinkustannuseroja koskeva tutkimus on tehty vuonna 1980. Kuntien kalleusluokitus on ajanmyötä vinoutunut, eivätkä kunnat ole nykyisessä luokituksessa elinkustannusten suhteen oikein ryhmiteltyinä. Tässä laissa ei säädetä kalleusluokituksen soveltamisesta, vaan ainoastaan sen perusteista ja vahvistamismenettelystä. Kalleusluokitusta sovelletaan yksityisen ja julkisen sektorin palkoissa erikseen sovitulla tavalla sekä kansaneläkkeissä ja eräissä muissa sosiaaliturvaetuuksissa siten kuin näitä etuuksia koskevissa erityislaeissa säädetään.

Eduskunta on edellyttänyt hyväksyessään vuoden 1999 valtiopäivillä kuntien kalleusluokituksesta annetun lain voimassaoloajan jatkamisen vuoden 2003 loppuun saakka, että eduskunnalle annetaan vuoden 2001 loppuun mennessä selvitys niistä toimenpiteistä, joihin on ryhdytty yleisestä kalleusluokituksesta luopumiseksi vuoden 2004 alusta lukien (HaVM 3/1999 vp — HE 29/1999 vp). Tätä aiemmin eduskunta on edellyttänyt hallituksen huolehtivan siitä, että ryhdytään sellaisiin lainvalmistelu- ja muihin toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat kalleusluokitusjärjestelmästä luopumisen kokonaan vuoden 2000 alusta (HaVM 6/1995 vp — HE 164/1995 vp).

Valtiovarainministeriön toimittamassa selvityksessä 18.12.2001 myönnetään kuntien yleisen kalleusluokitusjärjestelmän olevan vanhentunut ja todetaan, että päämääränä on ollut pitkään järjestelmän lakkauttaminen, vaikka tätä käytännön syistä on toistuvasti jouduttu lykkäämään myöhemmäksi.

Selvityksessä katsotaan, että kuntien yleisen kalleusluokituksen epäkohdat tulee poistaa luopumalla koko kalleusluokitusjärjestelmästä, eikä järjestelmää tule yrittää paikkailla, mutta tähän täytyy löytyä oikea ajankohta. Kalleusluokituksesta luopuminen olisi selvityksen mukaan käytännöllisintä toteuttaa kytkemällä se yhteen laajemman sosiaalipoliittisen uudistuksen kanssa ja todeta tämä esimerkiksi seuraavien hallitusohjelmaneuvottelujen yhteydessä. Uutta valmistelua kalleusluokituksesta luopumiseksi ei ole käynnistetty, koska selvityksen mukaan vuoden 1999 työryhmän muistio muodostaa sinänsä edelleen riittävän pohjan päätöksenteolle.

Hallintovaliokunta uudistaa aiemman kannanottonsa, että hallitus ei ole suhtautunut eduskunnan lausumaan asianmukaisella tavalla eikä ole ryhtynyt sen johdosta riittäviin toimenpiteisiin.

Kalleusluokitusjärjestelmän säilyttämistä on perusteltu valtiontaloudellisilla syillä. Saadun tiedon mukaan kalleusluokituksesta luopuminen lisäisi toisen kalleusluokan alueen asukkaille maksettavia sosiaalietuuksia nykytasossa arviolta noin 137 miljoonaa euroa, josta kansaneläkkeiden osuus olisi noin 118 miljoonaa euroa.

Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Lausunnosta ilmenee kuitenkin, että kalleusluokitukseen sidotuissa sosiaaliturvaetuuksissa on kysymys perustuslain 19 §:n 2 momentissa tarkoitetusta perustoimeentulon turvasta ja että kalleusluokitukseen liittyvät yhdenvertaisuuden kannalta ongelmalliset seikat saattavat tästäkin syystä muodostua merkittäviksi perustuslain 106 §:n näkökulmasta.

Hallintovaliokunta suostuu puoltamaan lain voimassaoloajan jatkamista siten, että laki on voimassa vuoden 2005 loppuun ja sitä sovelletaan kalleusluokitukseen vuosina 2004 ja 2005. Valiokunta pitää välttämättömänä vanhentuneeksi todetusta kalleusluokitusjärjestelmästä luopumista.

Edellä olevan perusteella ja myös perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta edellyttää, että yleisestä kalleusluokitusjärjestelmästä luovutaan viimeistään vuoden 2005 loppuun mennessä sekä että kalleusluokituksen soveltamista tarkoittavien erityislakien säännökset kumotaan viimeistään sanottuun ajankohtaan mennessä (Valiokunnan lausumaehdotus).