Yleisperustelut
1. Uudistuksen tarve ja merkitys
Hallituksen esitys sisältää yksityistä turva-alaa koskevan
lainsäädännön kokonaisuudistuksen. Yksityisillä turvallisuuspalveluilla
tarkoitetaan vartioimisliiketoimintaa mukaan lukien yksityisetsivätoiminta
ja turvasuojaustoimintaa. Uudistuksen tavoitteena on
— selkeyttää julkisen vallan ja yksityisen
turva-alan välistä työnjakoa
— lisätä kokonaisturvallisuutta tehostamalla turvallisuusviranomaisten
ja yksityisen turva-alan välistä yhteistyötä
— parantaa yksityisten turvallisuustoimenpiteiden kohteena
olevien henkilöiden oikeusturvaa ja
— parantaa turvallisuuspalveluja ostavien asiakkaiden
kuluttajansuojaa.
Valiokunta korostaa näiden tavoitteiden merkitystä ja
toteaa, että yksityisten turvallisuuspalvelujen sääntelylle — samoin
kuin säännösten käytännön
soveltamiselle — on asetettava korkea vaatimustaso. Kysymys
on toiminnasta, joka koskettaa ihmisten perusoikeuksia ja toimintaa harjoittavat
muut kuin viranomaiset. Vartioimisliiketoimintaa on kokonaisuutena
arvioiden pidettävä perustuslain 124 §:ssä tarkoitettuna
julkisena hallintotehtävänä. Sääntelyvaatimukset lähtevät
siten osaksi jo tästä perustuslain säännöksestä,
joka edellyttää esillä olevalta lainsäädännöltä takeita
siitä, ettei julkisen hallintotehtävän
antaminen muulle kuin viranomaiselle vaaranna perusoikeuksia, oikeusturvaa
tai muita hyvän hallinnon takeita.
Hallintovaliokunta painottaa, että myös tulevaisuudessa
päävastuu järjestyksestä ja
turvallisuudesta samoin kuin rikosten torjunnasta kuuluu poliisille
ja muille turvallisuusviranomaisille. Esimerkiksi varsinaista poliisitoimintaa
ei luonnollisestikaan voida yksityistää.
Hallituksen esityksessä vartioimisliiketoiminta onkin
määritelty siten, ettei toiminta ole päällekkäinen
poliisin vastuulle kuuluvan yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämistehtävän kanssa.
Tätä vahvistaa erillinen kielto, jonka mukaan
vartioimisliike ei saa vastaanottaa toimeksiantoa, joka sisältää sitoumuksen
ylläpitää yleistä järjestystä ja
turvallisuutta. Kuitenkin nykytilanteessa on käytännön
tasolla nähtävissä vartioimistehtävien
ja poliisille poliisilain (493/1995) mukaan kuuluvien tehtävien
välillä tiettyä päällekkäisyyttä.
Tältä osin valiokunta viittaa jäljempänä yleisperusteluissa
lausuttuun.
Valiokunta pitää uuden lainsäädännön
soveltamisessa lähtökohtana, että vartijan
voimakkaimmat toimivaltuudet ja ankarimmat voimankäyttöoikeudet
ovat käytettävissä vain siinä tapauksessa,
että vartijan turvautuminen niihin on välttämätöntä poliisin
toimenpiteitä odottamatta esimerkiksi muille henkilöille
tai omaisuudelle aiheutuvan välittömän
vakavan vaaran takia.
Esillä olevat lakiehdotukset muodostavat erittäin
tarpeellisen ja tärkeän kokonaisuuden. Valiokunta
puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä tästä mietinnöstä ilmenevin
kannanotoin ja muutosehdotuksin. Valiokunnan huomautukset ja muutosehdotukset
kohdistuvat ainoastaan säädettävään
lakiin yksityisistä turvallisuuspalveluista.
2. Järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitäminen
tietyillä julkisilla paikoilla
Esityksen selkeänä lähtökohtana
on se, että vartioimisliiketoiminnalla ei jatkossakaan
ylläpidetä yleistä järjestystä ja
turvallisuutta. Vartioimisliiketoiminnan tavoitteena on lähinnä toimeksiantajaan
kohdistuvien rikosten ennalta estäminen ja paljastaminen.
Samalla on syytä korostaa sitä, että vartioimisliikkeen
vartijan tehtävänä on nykyiseen tapaan
ylläpitää yksityistä turvallisuutta.
Esityksellä ei siten ole tarkoitus muuttaa viranomaisten
ja yksityisen turvallisuusalan välistä työnjakoa.
Vartioimisliikelainsäädännössä asetetuista selkeistä rajoituksista
huolimatta vartioimisliikkeet ja niiden palveluksessa olevat vartijat
ovat nykyisin suorittaneet käytännössä tehtäviä,
jotka sivuavat tosiasiallisesti yleisen järjestyksen ja
turvallisuuden ylläpitämistä. Esimerkkinä voidaan
mainita kauppakeskusten yleisillä paikoilla sekä metrossa
työskentelevät vartijat. Tähän
tilanteeseen, jota ei voida pitää tyydyttävänä,
on ajauduttu lähinnä siitä syystä,
ettei poliisi ole pystynyt voimavaroillaan hoitamaan vartijoiden
nyt suorittamia tehtäviä.
Valiokunnalle esitetyn tiedon mukaan hallituksen on tarkoitus
antaa piakkoin eduskunnalle esitys järjestyksenvalvojien
toimialan laajentamisesta siten, että järjestyksenvalvojat
voisivat poliisin luvalla ylläpitää järjestystä ja
turvallisuutta kauppakeskuksissa, joukkoliikenteen kulkuneuvoissa
sekä joukkoliikenneasemilla. Vastaavankaltainen järjestely
on toteutettu jo Ruotsissa ja Tanskassa. Järjestyksenvalvojia
voidaan jo nyt asettaa ylläpitämään
järjestystä ja turvallisuutta muun muassa yleisötilaisuuksiin,
ravintoloihin, laivoihin ja leirintäalueille. Ajatuksena on,
että eduskunnalle annettavaan ehdotukseen järjestyslaiksi
sisällytetään nykytilannetta selkeyttävät
säännökset ja siten poistetaan tarve käyttää vartijoita
tiettyjen yleisten paikkojen järjestyksen ja turvallisuuden
ylläpitämiseen liittyviin tehtäviin.
Valiokunta arvioi alustavasti, että järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitoon liittyvien tehtävien
suorittaminen on laissa erikseen lueteltavissa kohteissa tarkoituksenmukaista
keskittää vartijoiden sijasta järjestyksenvalvojien
toimesta suoritettaviksi, koska järjestyksenvalvojien tehtävät
ja toimivaltuudet on määritelty nimenomaan järjestyksen
pitoon liittyviä tehtäviä ajatellen.
3. Vartioimisliiketoimintaan liittyvästä koulutuksesta.
Koulutusjärjestelmä.
Vartioimisliikkeen vastaavaksi hoitajaksi, vartijaksi sekä väliaikaiseksi
vartijaksi hyväksymiseen liittyvä koulutus toteutetaan
vastaisuudessa ammatillisesta aikuiskoulutuksesta annetun lain (631/1998)
mukaisesti. Tämä merkitsee käytännössä sitä,
että opetusviranomaiset ja ammattioppilaitokset vastaavat
koulutuksen järjestämisestä, mutta sisäasiainministeriö määrittää koulutuksen
sisältövaatimukset. Koulutuksen toteuttaminen
tulee siten yhteiskunnan ylläpitämän
järjestelmän piiriin ja samalla nykyistä varsin
vapaata oikeutta vartijaksi hyväksymiseen liittyvän
koulutuksen järjestämiseen rajoitetaan. Vastaavan
hoitajan osalta ei ole nykyisin vaadittu erillistä koulutusta,
vaan heiltä on edellytetty ainoastaan vartiointialan ammattitietokokeen
hyväksyttyä suorittamista.
Koulutuksen sisältö ja pituus.
Vartijan peruskoulutus on tarkoitus järjestää uuden
lain pohjalta siten, että vartijaksi hyväksymisen
edellytyksenä on nykyisen 40 tunnin mittaisen vartijan peruskurssin
sijasta tiettyjen vartijan ammattitutkinnon osien ja niihin sisältyvien
näyttökokeiden hyväksytty suorittaminen.
Koulutuksen sisällölle asetettavat keskeisimmät
vaatimukset ja opetusaiheet määritellään
lain tasolla. Sisäasiainministeriön
asetuksella säädettäisiin tarkemmin kyseisten
opetusaiheiden yksityiskohtaisesta sisällöstä ja
laajuudesta. Asetusluonnos on toimitettu valiokunnalle 4.9.2001.
Sen mukaan vartijaksi hyväksymisen edellytyksenä olevan
koulutuksen pituus on 100 tuntia ja väliaikaiseksi vartijaksi
hyväksymisen edellytyksenä olevan koulutuksen
pituus on 40 tuntia. Vartijan koulutus muodostuu siten nykyistä vartijan
peruskurssia selvästi laajemmaksi ja väliaikaiselta vartijaltakin
tullaan vaatimaan nykyisen vartijan peruskurssin laajuinen koulutus.
Valiokunta edellyttää, että koulutuksessa
kiinnitetään riittävästi huomiota
ihmis- ja perusoikeuksiin. Tämä koskee sekä vartioimisliikkeen
vastaavaa hoitajaa että vartijaa ja väliaikaista
vartijaa.
Viranomaishyväksynnän edellytyksenä olevalla
koulutusvaatimuksella on voitava varmistua siitä, että henkilö hallitsee
tehtävien suorittamiseen liittyvät perustiedot
ja -taidot. Ammatillinen kehittyminen tapahtuu tämän
jälkeen pääasiallisesti työssä oppimisen
sekä työnantajan järjestämän
tehtävä- ja palvelukohtaisen täydennys-
ja perehdyttämiskoulutuksen myötä. Viimeksi
mainitun koulutuksen pituus voi työtehtävistä ja
työkohteesta riippuen vaihdella merkittävästikin.
Hallintovaliokunta pitää välttämättömänä, että vartioimisliikkeen
vastaavan hoitajan samoin kuin vartijan tehtäviin liittyvää koulutusta kehitetään
voimakkaasti. Koulutuksen kehittämisessä valiokunta
on kuitenkin joutunut hyväksymään — mahdollisimman
nopean — asteittaisen etenemisen, koska koulutusvaatimuksilla, erityisesti
vartijan koulutuksen pituudella, on käytännössä huomattava
merkitys alan työvoiman saatavuuteen sekä vartiointielinkeinolle aiheutuviin
kustannuksiin. Koulutuksen toteuttamisessa on tarpeen hyödyntää eri
osapuolten — mukaanlukien yksityisen vartioimisalan ja sen
henkilöstön — asiantuntemusta. Tämä ei kuitenkaan
saa merkitä sitä, että koulutuksen sisällöstä tai
laadusta voidaan tinkiä.
Esityksen perusteluihin sisältyvän oikeusvertailun
loppuun on sisällytetty erillinen taulukko, joka sisältää yhteenvedon
muun muassa vartijoille eri valtioissa asetetuista koulutusvaatimuksista.
Nyt käsiteltävään lainsäädäntöön
perustuvat koulutusvaatimukset edustavat pohjoismaista tasoa, joskaan
muissa pohjoismaissa väliaikaiselle vartijalle ei ole asetettu
ennakollista koulutusvaatimusta. Yleisesti voidaan todeta, että muihin
Euroopan maihin verrattuna Suomen uudet koulutusvaatimukset ovat
huomattavasti laajempia. Koulutuksen pituuden ja sisällön
osalta valiokunta muistuttaa lisäksi, että uusimuotoinen
voimankäyttövälineiden kantamisen edellytyksenä oleva
erityinen koulutusvaatimus lisää tosiasiallisesti
koulutuksen pituutta. Myös nykyisin vartijan tehtävissä työskentelevien
henkilöiden (ns. vanhat vartijat) tulee suorittaa siirtymäajan
kuluessa uusimuotoinen voimankäyttökoulutus.
Tiettyjen voimankäyttövälineiden
kantamisen edellytyksenä oleva erikoiskoulutus.
Useimpien voimankäyttövälineiden
kantaminen edellyttää tulevaisuudessa nykyistä laajemman
sekä yksityiskohtaisemman erikoiskoulutuksen suorittamista.
Kyseisen koulutuksen yksityiskohtainen sisältö on
tarkoitus määritellä sisäasiainministeriön
asetuksella. Saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää tulevaa
voimankäyttökoulutuskokonaisuutta ainakin muihin
eurooppalaisiin valtioihin verrattuna edistyksellisenä. Esimerkiksi
teleskooppipatukan kantamiseen oikeuttava koulutus vastaa sisällöltään
pitkälti poliisimiehille annettavaa vastaavaa koulutusta. Voidaan
arvioida, että käytännössä useimmat vartijat
tulevat suorittamaan kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan kantamiseen
oikeuttavan koulutuksen. Lisäksi on huomattava, että vartioimisliikkeen
tulee järjestää voimankäyttövälineitä kantaville
vartijoille vähintään kerran vuodessa
kertauskoulutusta. Myös vartioimistehtävissä koiran
mukana pitämisen edellytyksenä on tulevaisuudessa
se, että koira on suorittanut hyväksytysti erillisen
tottelevaisuustarkastuksen.
Koulutukseen liittyvien kysymysten osalta valiokunta viittaa
lisäksi jäljempänä yksityiskohtaisissa
perusteluissa lausuttuun. Hallintovaliokunta on arvioinut koulutuskysymyksiä laajahkosti
senkin vuoksi, että perustuslakivaliokunta on lausunnossaan
kiinnittänyt niihin huomiota.
Muut kannanotot
Valiokunta pitää aiheellisena painottaa sitä,
että yksityinen turva-ala kantaa osaltaan vastuuta uuden
lainsäädännön onnistuneesta
toimeenpanosta. Luontevaa on myös se, että ala
on järjestäytynyt ja edustaa itseään
sekä toimii avoimesti ja luottamusta herättävällä tavalla.
Sillä seikalla, että yksityisellä turvallisuusalalla
ei voi toimia niin sanottua "huonoa ainesta", on korostettu merkitys
alan ja valvontaviranomaisten yhteistyössä. Edellä lausuttuun
liittyy laissa nyt säädettävän
hyvän vartioimistavan huolellinen noudattaminen. Samalla
valiokunta tähdentää yksityisen turvallisuusalan
omien täydentävien eettisten sääntöjen
ja sisäisten kontrollikeinojen merkitystä alan
toiminnan ohjaamisessa.
Asetettava turvallisuusalan neuvottelukunta, joka toimii sisäasiainministeriön
apuna, on tärkeä toimielin. Tämän
yhteistyöfoorumin kokoonpanon on oltava edustava koostuen
ainakin työnantajien, henkilöstön, turvallisuusviranomaisten
ja koulutuksen järjestäjien sekä luonnollisesti
yksityisen turva-alan merkittävimmistä edustajista.
Esityksen mukaan yksityisetsivätoiminta muuttuu vartioimisliiketoiminnan
osaksi. Valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että tarkkaan seurataan tämän sääntelyn
toimivuutta erityisesti kansalaisten oikeusturvan näkökulmasta.
Hallituksen esitys sisältää säännökset
vartioimisliiketoiminnan harjoittamisesta konkurssimenettelyn aikana.
Valiokunta muistuttaa, että myös tuolloin vartioimisliikkeellä on
oltava vastaava hoitaja ja muu lakisääteiset edellytykset täyttävä henkilöstö.
Perustuslakivaliokunta on todennut, että vartijan on
katsottava olevan rikosoikeudellisen virkavastuun alainen rikoslain
2 luvun 12 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla. Valiokunta
on esittänyt harkittavaksi, olisiko asiaa paikallaan selventää lakiin
otettavalla nimenomaisella säännöksellä.
Hallintovaliokunta katsoo, ettei erilliseen sääntelyyn
ole tarvetta. Tosin tältä osin ei ole muodostunut
yhtenäistä lainsäädäntökäytäntöä. Esimerkiksi
järjestyksenvalvojista annetussa laissa (533/1999)
ei ole tällaista viittaussäännöstä.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Laki yksityisistä turvallisuuspalveluista
1 luku. Yleiset säännökset
2 §. Määritelmät.
Voimankäyttövälineet.
Valiokunta ehdottaa 2 §:n 14 kohdan muuttamista siten,
että patukan enimmäispituus on 60 senttimetrin
sijasta 70 senttimetriä, koska nykyisin käytetyt
patukkatyypit ovat osin 60—70 senttimetrin pituisia. Määritelmään
sisältyy myös sivukahvalla varustettu patukka.
Teleskooppipatukka.
Valiokunta ehdottaa, että 2 §:n 15 kohdassa
teleskooppipatukan enimmäispituudeksi säädetään
65 senttimetrin sijasta 70 senttimetriä, koska tiettyjen
mallien pituus on 26 tai 28 tuumaa eli noin 66—69 senttimetriä. Lisäksi
viittaus patukan valmistusmateriaaleihin ja lukittumistapaan ehdotetaan
poistettavaksi määritelmästä,
koska tekniikan kehityksen johdosta voi syntyä myös
muita käyttökelpoisia valmistusmateriaaleja ja
muita teknisiä ratkaisuja. Määritelmään
sisältyy myös sivukahvalla varustettu teleskooppipatukka.
2 luku. Vartioimisliiketoiminta
11 §. Kielto osallistua vartioimisliiketoimintaan.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan kiinnittänyt
huomiota siihen, ettei 11 §:ssä ehdotettu kielto
ulotu vankeinhoitolaitoksen, pelastushallinnon ja puolustusvoimien
henkilöstöön kuuluviin, ja esittänyt
harkittavaksi kiellon laajentamista näidenkin turvallisuusviranomaisten palveluksessa
oleviin henkilöihin.
Hallintovaliokunta toteaa hallituksen esityksen mukaisen sääntelyn
lähtökohtana olevan sen seikan, että poliisi,
rajavartiolaitos ja tulli hoitavat osaksi keskenään
samankaltaisia tehtäviä. Kaikki kolme ovat muun
muassa esitutkintaviranomaisia, ja ne voivat myös tietyissä tapauksissa
suorittaa valvontatehtäviä toistensa lukuun. Tämän
johdosta mainittujen viranomaisten henkilöstöön
kuuluvan osallistuminen vartioimisliiketoimintaan voi helposti johtaa
niin kutsuttuun rooliristiriitatilanteeseen. Kyseistä seikkaa
on pidettävä oikeusturvanäkökohdista johtuen
niin merkittävänä, ettei sitä voida
jättää näiden viranomaisten
palveluksessa olevien henkilöiden osalta pelkkien sivutoimisäännösten
varaan.
Vankeinhoitolaitos, pelastushallinto sekä puolustusvoimat
kuuluvat myös turvallisuusviranomaisiin. Hallintovaliokunta
arvioi kuitenkin, ettei näiden viranomaisten palveluksessa olevien
henkilöiden normaalitehtävien osalta yleensä synny
sellaista rooliristiriitatilannetta, että ehdoton kielto
osallistua vartioimisliiketoimintaan olisi tarpeen. Kyseisten henkilöiden osalta
tilannetta on arvioitava kussakin yksittäistapauksessa
valtion virkamieslain (759/1994) 18 §:n
2 momentin sisältämän sopimatonta sivutointa
koskevan sääntelyn pohjalta.
12 §. Vartioimistehtävissä noudatettavat
yleiset periaatteet.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että 12 §:n
2 momentin rajoitussäännös on asianmukaista
muotoilla tämän tapaisissa yhteyksissä vakiintuneeseen
tapaan siten, että kenenkään oikeuksiin
ei saa puuttua enempää kuin tehtävien
suorittamiseksi on välttämätöntä.
Ottaen erityisesti huomioon, että kysymys on yksityisistä turvallisuuspalveluista,
hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen muuttamista perustuslakivaliokunnan
kannanoton mukaisesti. Tältä osin sääntely
poikkeaa esimerkiksi poliisilaista.
15 §. Vastaava hoitaja.
Vastaavaa hoitajaa koskevalla 15 §:llä pyritään
varmistautumaan jo ennakolta siitä, että vartioimisliikkeen
palveluksessa on yksi tai useampi henkilö, joka hallitsee nimenomaan
vartioimisliiketoimintaan liittyvät säännökset
ja määräykset. Sääntelyn
merkitys koostuu erityisesti niin kutsutuissa monialayrityksissä.
Vartioimisliikkeellä on nykyisinkin oltava vastaava hoitaja
eikä vastuukysymysten osalta esimerkiksi toimitusjohtajaan
nähden ole ilmennyt ongelmia. Myös liikkeen toimitusjohtaja
voi luonnollisesti toimia vastaavana hoitajana, jos hän
täyttää hyväksymisedellytykset
ja on tehtävään hyväksytty.
Säädettävällä lailla
vastaavan hoitajan asemaa on tarkoitus korostaa entisestään.
Tämän vuoksi vastaavalle hoitajalle asetetaan
erityinen vähimmäiskoulutusvaatimus. Aseman korostaminen
näkyy myös siten, että vastaava hoitaja päättää itsenäisesti
muun muassa tiettyjen vaarallisina pidettävien voimankäyttövälineiden kantamisesta
sekä muun kuin vartijan asun käyttämisestä tietyissä erityistilanteissa.
Todettakoon vielä, että oikeusturvasyistä lähes
kaikkien luvan- tai ilmoituksenvaraisten elinkeinojen
harjoittamisen edellytyksenä on, että elinkeinonharjoittajan
palveluksessa on vähintään yksi vastaava
hoitaja, josta voidaan käyttää nimitystä vastaava
hoitaja, vastaava johtaja tai vastuuhenkilö.
17 §. Tapahtumailmoitus.
Perustuslakivaliokunta on esittänyt harkittavaksi,
olisiko informatiivisista syistä paikallaan kirjata 17 §:ään
maininta perusteluissa todetusta toimenpiteen kohteen henkilötietolain
(523/1999) 26 §:n mukaisesta
tarkastusoikeudesta.
Lakiehdotuksen 17 § koskee tapahtumailmoituksen laatimisvelvollisuutta,
sen tietosisältöä sekä tietojen
luovuttamista. Hallintovaliokunnan käsityksen mukaan tällaisiin
yksittäisiin säännöksiin ei
ole osin jo vakiintuneessa lainsäädäntötekniikassa
sisällytetty erillistä mainintaa henkilötietolain
mukaisesta tietojen tarkastusoikeudesta. Lisäksi on otettava
huomioon se, etteivät kaikki tapahtumailmoitukset välttämättä muodosta
henkilötietolain 3 §:n 3 kohdassa tarkoitettua
henkilörekisteriä, jolloin tietojen tarkastusoikeuteen
liittyvää säännöstä ei
myöskään sovelleta. Hallintovaliokunta
ehdottaa 17 §:n hyväksymistä muuttamattomana.
20 §. Vastaavaksi hoitajaksi hyväksyminen.
Valiokunta ehdottaa 20 §:n 1 momentin 2 kohdan täydentämistä siten,
että turvallisuusvalvojan erikoisammattitutkinto tai sitä vastaava
erikoisammattitutkinto mainitaan säännöksessä.
Lisäksi säädöstekstiin sisältyvä sana
"vahvistamat" ehdotetaan selvyyden vuoksi korvattavaksi sanalla
"määrittämät". Tarkoitus on,
että sisäasiainministeriö määrittää lakiin
sisältyviä edellytyksiä tarkentavasti
vastaavan hoitajan koulutukseen liittyvät konkreettiset
opetusaiheet, niiden yksityiskohtaisen sisällön
sekä suoritustavan. Opetushallitus vahvistaa puolestaan tutkintojen
perusteet.
24 §. Vartijaksi hyväksyminen.
Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan katsonut, että vartijalta
edellytetyn peruskoulutuksen tarkka sisältö tulee
olla tiedossa, ennen kuin esityksen eduskuntakäsittely
saatetaan päätökseen. Koulutuksen sisällöstä tulee
säätää riittävässä määrin
laissa.
Hallintovaliokunta toteaa, että vartijan peruskoulutus
järjestetään uuden lainsäädännön
myötä siten, että vartijaksi hyväksymisen
edellytyksenä on nykyisen vartijan peruskurssin sijasta tiettyjen
vartijan ammattitutkinnon osien ja niihin liittyvien näyttökokeiden
hyväksytty suorittaminen. Koulutuksen sisällölle
asetettavat keskeisimmät vaatimukset ja opetusaiheet määritellään
lain tasolla ja sisäasiainministeriön asetuksella
säädetään tarkemmin kyseisten
opetusaiheiden yksityiskohtaisesta sisällöstä ja
laajuudesta.
Hallintovaliokunta katsoo, että koulutukselle, erityisesti
sen sisällölle, asetettavat keskeiset vaatimukset
tulevat riittävän tarkasti yksilöidyiksi
lakiehdotuksessa. Laissa ehdotetaan määriteltäväksi
kaikki ne opetuskokonaisuudet, jotka liittyvät erityisesti
vartijan oikeuksiin ja velvollisuuksiin sekä seikkoihin,
joita voidaan pitää keskeisinä toimenpiteiden
kohteiksi mahdollisesti joutuvien henkilöiden kannalta.
Valiokunnan näkemyksen mukaan koulutuksen kokonaistuntimäärää tai
yksittäisen opetuskokonaisuuden sisältöä tai
siihen käytettäviä tuntimääriä ei
ole tarkoituksenmukaista määritellä lain tasolla.
Tältä osin on vielä muistettava se, että edellä yleisperusteluissa
mainitussa asetusluonnoksessa koulutus on määritelty
yksityiskohtaisesti niin sisällön kuin tuntijakaumienkin
suhteen. Esimerkiksi perustuslakivaliokunnan mainitsemat perusoikeudet
on sisällytetty asetusluonnoksessa osaksi vartijan koulutusta.
Valiokunta ehdottaa 24 §:n 1 momentin 2 kohdan täydentämistä siten,
että vartijan ammattitutkinto tai vastaava ammattitutkinto
mainitaan laissa.
Lisäksi valiokunta ehdottaa edellä 20 §:n
perusteluihin viitaten 24 §:n 1 momentin 2 kohdassa sanan
"vahvistamat" korvaamista sanalla "määrittämät".
25 §. Väliaikaiseksi vartijaksi hyväksyminen.
Valiokunta ehdottaa 25 §:n 1 momentin täydentämistä siten,
että säännöksessä mainitaan
vartijan ammattitutkinto tai sitä vastaava ammattitutkinto.
Lisäksi valiokunta ehdottaa 1 momentissa sanan "vahvistamat"
korvaamista sanalla "määrittämät".
Perusteluiden osalta viitataan edellä 20 §:n
kohdalla esitettyyn.
28 §. Vartijan oikeudet. Yleisluonnehdinta.
Perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt lausunnossaan
huomiota siihen, että vartijan toimivaltuuksien sääntely
rakentuu olennaisin osin viittaussäännösten
varaan. Ehdotus poikkeaa tästä syystä merkittävästi
siitä sääntelystä, jonka mukaan järjestyksenvalvojan
toimivalta määräytyy järjestyksenvalvojista
annetun lain (533/1999) perusteella ja turvatarkastajan
toimivalta turvatarkastuksista tuomioistuimissa annetun lain (1121/1999)
perusteella. Kyseiset lait sisältävät itsenäiset
säännökset järjestyksenvalvojan
ja turvatarkastajan toimivaltuuksista.
Hallituksen esitykseen sisältyvässä lakiehdotuksen
28 §:n 1 momentissa viitataan rikoslain säännöksiin
hätävarjelusta oikeudettoman hyökkäyksen
ja luvattoman tunkeutumisen torjumiseksi ja 3 momentissa pakkokeinolain (450/1987)
säännöksiin jokamiehen kiinniotto-oikeudesta
ja tähän rikoslain (39/1889) nojalla liittyvästä voimankäyttöoikeudesta.
Pykälän 2 momentin itsenäinen toimivaltasäännös
koskee vartijan oikeutta, tarvittaessa voimakeinoin, poistaa henkilö rikoslaissa
tarkoitetun julkisrauhan suojaamalta vartioimisalueelta. Vartijalla
on lisäksi 3 momentin mukaista kiinniotto-oikeutta käyttäessään
4 momentin perusteella oikeus tehdä turvallisuustarkastus
ja ottaa pois tällöin tavatut vaaralliset esineet
ja aineet.
Nämä toimivaltuudet kohdistuvat ennen muuta
niiden kohteeksi tulevien henkilökohtaiseen koskemattomuuteen,
joka on perusoikeutena turvattu perustuslain 7 §:n 1 momentissa.
Saman pykälän 3 momentin perusteella henkilökohtaiseen
koskemattomuuteen ei saa puuttua mielivaltaisesti eikä ilman
laissa säädettyä perustetta. Säädettävän
lain tulee täyttää myös perusoikeuksien
yleiset rajoitusedellytykset.
Viittaussäännökset.
Vartijan toimivalta liitetään 28 §:n
1 momentin viittaussäännöksen perusteella
ensiksikin siihen hätävarjeluoikeuteen, joka jokaisella
on itsensä tai toisen taikka oman tai toisen omaisuuden
suojelemiseksi välittömästi uhkaavalta
oikeudettomalta hyökkäykseltä. Toiseksi
toimivalta kytketään siihen hätävarjeluoikeuteen,
joka jokaisella on toisen tunkeutuessa luvattomasti kotirauhan suojaamaan
paikkaan tai toisen tehdessä hänelle vastarintaa
hänen pyrkiessään ottamaan omansa paikanpäältä tapaamaltaan
rikoksentekijältä. Lakiehdotuksen 28 §:n
3 momentin viittaussäännöksen perusteella
vartija saa ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavatun
rikoksentekijän, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta
tai jos kysymyksessä on pakkokeinolain 1 §:n 1
momentissa nimeltä mainittu rikos, sekä etsintäkuulutetun.
Perustuslakivaliokunnan lausunnossa todetaan, että kysymys
on molemmissa viittauksissa perusoikeuksien kannalta merkityksellisestä toimivaltasääntelystä.
Sen sisältö jätetään
28 §:n 1 momentissa riippumaan rikoslain sääntelystä, joka
ensiksikin asiallisesti koskee rangaistavuuden vähentämis-
tai poistamisperusteita ja toiseksi on sisällöltään
osoittautunut olevan suuressa määrin riippuvainen
oikeuskäytännöstä. Toimivallan
sääntely tähän tapaan on perusoikeusrajoitukseen
kohdistuvan sääntelyn täsmällisyyden
ja tarkkarajaisuuden vaatimuksen kannalta aivan liian epämääräinen,
eikä sääntelyä tällaisena
ole siksi mahdollista toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Perustuslakivaliokunnan lausunnosta ilmenee edelleen, että 28 §:n
3 momentin viittaussäännös kiinniotto-oikeudesta
johtaa sinänsä sisällöltään
varsin yksiselitteiseen toimivaltasääntelyyn 1
momenttiin verrattuna; viittaus voimankäytöstä tosin
jo saa aikaan sisällöltään epämääräisemmän
sääntelyn. Myös 3 momentin osalta perustuslakivaliokunnan
käsityksen mukaan ratkaisevaksi muodostuu kuitenkin se,
että perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten näkökulmasta
lakisääntely jää käytettyjen
viittausten takia täsmällisyyden ja tarkkarajaisuuden
kannalta riittämättömäksi.
Vartijan työtehtävänä vartioimisliikkeen
palveluksessa voi olla esimerkiksi omaisuuden vartioiminen ja henkilön
koskemattomuuden suojaaminen. Näissä tehtävissä saattaa
milloin tahansa tulla esiin tilanteita, joissa vartijan toiminta
kohdistuu toiseen yksilöön tämän
perusoikeuksien kannalta merkittävällä tavalla.
Perusoikeusherkkien tapahtumien esiintyminen on jatkuvasti olemassa
ikäänkuin piilevänä mahdollisuutena
vartijan työssä. Asetelma on tästä syystä täysin
erilainen kuin yksityishenkilöille yleensä kuuluvan
hätävarjelu- ja kiinniotto-oikeuden
sääntelyssä. Perustuslakivaliokunta pitää lausunnossaan
vähimmäisvaatimuksena lakiehdotuksen 28 §:n
1 ja 3 momentin kehittämisessä sitä,
että ne laaditaan itsenäisiksi vartijan toimivalta-
(ja voimakeino)säännöksiksi. Tällaista
sääntelyä puoltavat myös vartijan
oikeudellisen aseman selkeyden lisäämistä koskevat seikat.
Lakiehdotuksen 28 §:n 2 ja 4 momentti.
Perustuslakivaliokunta toteaa, että ehdotetut säännökset
vartijan oikeudesta poistaa henkilö julkisrauhan suojaamalta
vartioimisalueelta (2 momentti) sekä tehdä turvallisuustarkastus
ja ottaa pois tällöin tavatut vaaralliset esineet
ja aineet (4 momentti) ovat sopusoinnussa perusoikeuksien yleisiin
rajoitusedellytyksiin kuuluvien sääntelyn täsmällisyyttä ja
tarkkarajaisuutta koskevien vaatimusten kanssa.
Perustuslakivaliokunta on kuitenkin kiinnittänyt huomiota
siihen, että turvallisuustarkastusta koskeva 4 momentti
olisi paremmin suhteellisuusvaatimuksen mukainen, jos tarkastusoikeus sidotaan
perustellun epäilyn vaatimukseen. Lisäksi perustuslakivaliokunta
on tuonut esiin, ettei ehdotus sisällä tarkastusoikeuteen
eikä esineiden ja aineiden poisottamiseen kytkeytyviä voimankäyttösäännöksiä.
Voimakeinojen käyttäminen ei tule kysymykseen
ilman säännöstukea.
Muutosehdotukset.
Hallintovaliokunta toteaa, että vartijan oikeuksiin
liittyvä 28 § on hallituksen esityksessä toteutettu
edellä kuvatuin tavoin säädösteknisesti
siten, että ainoastaan vartijan erityiset toimivaltuudet
on määritelty yksityiskohtaisesti (2 ja 4 momentti)
ja niin kutsuttujen jokamiehen oikeuksien (1 ja 3 momentti) osalta on
ainoastaan viitattu rikoslain sekä pakkokeinolain säännöksiin.
Perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudellisten
huomautusten johdosta hallintovaliokunta ehdottaa 28 §:n
1 ja 3 momentin sisältämien viittaussäännösten
korvaamista itsenäisillä toimivaltasäännöksillä,
jolloin sääntely ei jää riippuvaiseksi
rikoslaista, pakkokeinolaista eikä oikeuskäytännöstä.
Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 28 §:n 1
momentin poistamista hallituksen esityksen mukaisessa muodossa.
Lakiehdotuksen 28 §:n 2 momentin valiokunta ehdottaa muutettavaksi
ja siirrettäväksi uudeksi vartijan poistamisoikeutta
koskevaksi 1 momentiksi siten, että vartijan poistamisoikeuden
alueelliseen ulottuvuuteen liittyvät viittaukset rikoslain
hätävarjelu- ja julkisrauhasäännöksiin
poistetaan. Vartijan poistamisoikeuden alueellisen rajauksen hallintovaliokunta
ehdottaa toteutettavaksi nykylainsäädännössä omaksutun
periaatteen mukaisesti vartioimisalueen käsitteen avulla.
Vartija voi siten tarvittaessa poistaa henkilön vartioimisalueelta
laissa määriteltyjen poistamisperusteiden täyttyessä.
Käytännössä poistamisoikeuden
alueellisen ulottuvuuden määrittäminen
rikoslain koti- ja julkisrauhan suojaamien paikkojen sijasta vartioimisalueeseen
liittyvän käsitteen välityksellä korostaa
samalla myös lakiehdotuksen 9 §:ään
sisältyvän kiellon merkitystä. Kyseinen
säännös kieltää tiettyjä poikkeuksia lukuun
ottamatta vartioimisliikettä vastaanottamasta yleisen järjestyksen
ja turvallisuuden ylläpitämiseen liittyvää toimeksiantoa.
Hallituksen esityksen 28 §:n 2 momentissa määriteltyihin poistamisoikeuden
käyttämisen perusteisiin valiokunta ei ehdota
muutoksia, mutta momentin viimeinen virke ehdotetaan siirrettäväksi
28 §:n 4 momenttiin.
Hallintovaliokunnan ehdottamassa muodossa pykälän
1 momentti kuuluu seuraavasti: "Vartijalla on oikeus poistaa henkilö vartioimisalueelta,
jos poistettava ei noudata vartioimisalueen omistajan tai haltijan
taikka tämän edustajan antamaa poistumiskehotusta
taikka jos on ilmeistä, ettei poistettavalla ole oikeutta
oleskella vartioimisalueella ja vartija on kehottanut häntä poistumaan. (Poist.)"
Hallintovaliokunnan ehdottama 28 §:n uusi 2 momentti
vastaa asiallisesti pakkokeinolain 1 §:ää.
Vartijan kiinniotto-oikeuden perusteet määritellään
nyt lakiviittauksen sijasta tyhjentävästi vartijan
oikeuksia koskevassa säännöksessä.
Valiokunnan ehdottamassa muodossa 2 momentti kuuluu seuraavasti:
"Vartijalla on vartioimistehtävää suorittaessaan
oikeus ottaa kiinni verekseltä tai pakenemasta tavattu
rikoksentekijä, jos rikoksesta saattaa seurata vankeutta
tai jos rikos on lievä pahoinpitely, näpistys,
lievä kavallus, lievä luvaton käyttö,
lievä vahingonteko tai lievä petos. Vartija saa
ottaa kiinni myös sen, joka on viranomaisen antaman etsintäkuulutuksen
mukaan pidätettävä tai vangittava. Kiinni
otettu on viipymättä luovutettava poliisille. "
Valiokunnan ehdottama 28 §:n 2 momentti sisältää itsenäisen
vartioimistehtävän suorittamiseen liittyvän
vartijan toimivaltuussäännöksen. Tällä momentilla
ei ole tarkoitus rajoittaa kaikille kuuluvia jokamiehen oikeuksia.
Hallituksen esityksen mukaisen 28 §:n 4 momentin valiokunta
ehdottaa siirrettäväksi pykälän
3 momentiksi sisällöltään siten
muutettuna, että viittaus jokamiehen kiinniotto-oikeuteen poistetaan.
Muutos on tarpeen senkin vuoksi, että vartijan kiinniotto-oikeudesta
säädetään uudessa
28 §:n 2 momentissa. Turvallisuustarkastuksen suorittamista
koskevalla säännöksellä pyritään
parantamaan vartijan ja kiinniottotilanteessa läheisyydessä mahdollisesti
olevien ulkopuolisten henkilöiden turvallisuutta. Hallintovaliokunta
katsoo, että vartijan suorittaman turvallisuustarkastuksen
suorittamisen edellytykseksi ei tule määritellä perustuslakivaliokunnan
esittämää perusteltua syytä.
Käytäntö on osoittanut, etteivät
kiinniotettavat henkilöt käyttäydy välttämättä heti
aggressiivisesti tai ota esille mahdollisesti piilossa olevaa vaarallista esinettä,
vaan kyseiset teot saatetaan tehdä vasta kiinniottotilanteen
jälkeen poliisin paikalle tuloa odoteltaessa. Lisäksi
on otettava huomioon se, että vartija on voinut jo nykyisin
suorittaa turvallisuustarkastuksen rikoslain hätävarjelusäännösten
nojalla silloin, kun on ollut ulkoisesti pääteltävissä,
että kiinniotetulla on hallussaan vaarallisia esineitä.
Hallituksen esityksen 28 §:n 2 momentin loppuosasta
(viimeinen virke) valiokunta ehdottaa muodostettavaksi uuden vartijan
voimankäyttöoikeutta koskevan 4 momentin. Säännökseen
sisällytetään samalla myös maininta
turvallisuustarkastusoikeuden suorittamiseen liittyvästä voimankäyttöoikeudesta,
jolla tarkoitetaan turvallisuustarkastuksen suorittamisen ohella
myös henkilön mukana olevien tavaroiden tarkastamista
sekä vaarallisten aineiden ja esineiden poisottamista.
Momentin loppuun hallintovaliokunta ehdottaa lisättäväksi
viittauksen, joka koskee alennetun rangaistuksen tuomitsemista rikoslain
3 luvun 9 §:n nojalla niissä tapauksissa, joissa
voimakeinoja on käytetty liikaa. Vastaavan kaltainen viittaussäännös
sisältyy esimerkiksi lakiin järjestyksen pitämisestä joukkoliikenteessä (472/1977).
Hallintovaliokunta ehdottaa 28 §:n 4 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Jos poistettava, kiinniotettava tai turvallisuustarkastuksen kohteeksi
joutunut tekemällä vastarintaa koettaa välttää poistamisen,
kiinniottamisen tai turvallisuustarkastuksen suorittamisen, vartijalla on
oikeus käyttää sellaisia tarpeellisia
voimakeinoja, joita poistamiseksi, kiinniottamiseksi tai turvallisuustarkastuksen
suorittamiseksi voidaan henkilön käyttäytyminen
ja muut seikat huomioon ottaen pitää puolusteltavina.
Jos on käytetty ankarampia voimakeinoja kuin voidaan pitää puolusteltavina,
tekijä on tuomittava noudattaen, mitä rikoslain
3 luvun 9 §:ssä on säädetty. "
29 §. Voimankäyttövälineiden
kantaminen.
Lakiehdotuksessa tarkoitetaan 2 §:stä tarkemmin ilmenevällä tavalla
voimankäyttövälineellä ampuma-asetta,
kaasusumutinta, käsirautoja, patukkaa ja teleskooppipatukkaa.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt välttämättömänä,
että voimankäyttövälineiden
kantamiseen liittyviä säännöksiä tiukennetaan.
Valtiosääntöoikeudellisena huomautuksena
perustuslakivaliokunta on perustuslain 7 §:n vuoksi katsonut,
että ampuma-aseen kantamiseen liittyviä 29 §:n
säännöksiä on täsmennettävä edellytyksenä lakiehdotuksen
käsittelemiselle tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.
Tässäkin yhteydessä perustuslakivaliokunta
on kiinnittänyt huomiota vartijalta edellytetyn peruskoulutuksen
sisältöön.
Hallintovaliokunta toteaa, että ehdotettua sääntelyä leimaa
pyrkimys rajoittaa voimankäyttövälineiden
kantamista. Esillä olevalla sääntelyllä on
tarkoitus — mukaan lukien vartijan erityinen voimankäyttökoulutus — tiukentaa
merkittävästi vartijan voimankäyttöä ja
voimankäyttövälineiden käyttöä koskevia
edellytyksiä. Myös voimankäyttövälineiden
kantamisen edellytyksenä olevaa koulutusta uudistetaan
niin pituuden kuin sisällönkin osalta merkittävästi.
Edellä mainitut seikat ilmenevät muun muassa
siten, että vartijoille sallitut voimankäyttövälineet
määritellään nyt tyhjentävästi
laissa. Useimpien voimankäyttövälineiden
kantamisen edellytyksenä on lisäksi uudistetun
erityiskoulutuksen hyväksytty suorittaminen. Lisäksi
vartioimisliikkeen vastaava hoitaja päättää tiettyjen
voimankäyttövälineiden kantamisesta ja
tiettyjen voimankäyttövälineiden kantaminen
(ampuma-ase) ja mukana pitäminen (koira) kielletään
väliaikaiselta vartijalta. Valiokunnan näkemyksen
mukaan erityisesti vartijoiden peruskoulutuksen lisäksi
suoritettavat voimankäyttövälinekohtaiset
erikoiskoulutukset parantavat nykytilannetta merkittävästi.
Valiokunta arvioi, että useimmat vartijat tulevat suorittamaan
voimankäyttöön liittyvän yleisen
osan lisäksi ainakin kaasusumuttimen ja teleskooppipatukan
kantamiseen oikeuttavat erityiset osat, joista viimeksi mainitun
koulutuksen sisältö vastaa poliisimiehille annettavaa
vastaavaa koulutusta. Vastaava koulutus edellytetään
myös väliaikaiselta vartijalta, jos tämä kantaa
työtehtävissään kyseisiä voimankäyttövälineitä.
Kuten esityksen perusteluista ilmenee, vartijat kantavat ampuma-aseita
työtehtävissään harvoin. Lakiehdotuksessa
ampuma-aseen kantamisen edellytykseksi on säädetty
erityiskoulutuksen sekä vuosittain suoritettavan ampumiskokeen
lisäksi myös vastaavan hoitajan päätös
ampuma-aseen kantamisesta. Ampuma-aseen kantamista ei sen sijaan
ole rajoitettu esityksessä toimeksiannoittain esimerkiksi
yksinomaan arvokuljetus- tai henkivartijatehtäviin, koska myös
tietyissä hälytys-, piiri- ja paikallisvartiointitehtävissä on
tarvetta kantaa ampuma-asetta. Tosiasiallisesti vartijat kantavat
jo nykyisin ampuma-aseita tietyissä paikallis- ja hälytysvartiointitehtävissä.
Tällaisia paikkoja ovat muun muassa ydinvoimalat ja lentokentät.
Edellä mainitun johdosta ampuma-aseen kantamisen edellytykseksi
on hallituksen esityksen säädöstekstissä määritelty
toimeksiantokohtaisen luettelon sijasta ampuma-aseen kantamisen
välttämättömyys.
Hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan esittämän
valtiosääntöoikeudellisen huomautuksen
johdosta lakiehdotuksen 29 §:n muuttamista siten, että ampuma-aseen
kantamiseen liittyviä säännöksiä täsmennetään.
Aiemmin esille tulleiden esitykseen jo sisältyvien edellytysten
lisäksi ampuma-aseen kantaminen kytketään
tietyn tyyppisiin vartioimistehtäviin. Ampuma-aseen kantaminen
tulee siten olemaan mahdollista vain henkivartija- tai arvokuljetustehtävissä sekä
huomattavan
yleisen edun kannalta merkittävän vartioimiskohteen
vartioinnissa silloin, kun tehtävän suorittaminen
olosuhteiden johdosta välttämättä edellyttää ampuma-aseen
kantamista. Henkivartija- ja arvokuljetustehtävät
on määritelty lakiehdotuksen 2 §:n 5
ja 6 kohdassa. Huomattavan yleisen edun kannalta merkittävillä vartioimiskohteilla
tarkoitetaan poikkeuksellisen merkittävinä pidettäviä vartioimiskohteita,
kuten ydinvoimaloita, vaarallisina pidettäviä tuotteita
tuottavia tuotantolaitoksia, lentokenttiä sekä rahalaitoksia.
Esimerkiksi liike- ja kauppakeskuksia tai tavanomaisia teollisuus-
ja tuotantolaitoksia ei katsottaisi säännöksessä tarkoitetuiksi
huomattavan yleisen edun kannalta merkittäviksi vartioimiskohteiksi.
Edellä mainittuja vartioimistehtäviä voidaan pitää luonteeltaan
sellaisina, että niiden suorittamiseen voi liittyä vaarallisen
hyökkäyksen tai vastarinnan vaara. Lisäksi
vaadittaisiin esitykseen jo sisältyvän edellytyksen
mukaisesti sitä, että tehtävän
suorittamisen tulisi olosuhteiden johdosta välttämättä edellyttää ampuma-aseen kantamista.
Pelkkä edellä mainittujen tehtävien suorittaminen
ei siten yksin oikeuttaisi vartijaa kantamaan kyseisissä vartioimistehtävissä ampuma-asetta.
Olosuhteilla tarkoitetaan esimerkiksi tehtävän
suorittamisajankohtaa, -aikaa sekä -paikkaa.
Hallintovaliokunta katsoo, ettei vartijan ampuma-aseen kantamisen
edellytykseksi sen sijaan ole tarpeellista säätää poliisin
toimeksiantokohtaista ennakkohyväksyntää,
koska ampuma-aseen kantamiselle asetettavaksi ehdotettavat tehtäväkohtaiset
edellytykset täsmentävät säännöstä riittävästi.
Lisäksi on otettava huomioon se, että hyväksymismenettelyn
voidaan arvioida olevan hallinnollisesti vaikeasti järjestettävissä erityisesti
useiden poliisipiirien alueilla suoritettavissa arvokuljetus- tai
henkivartijatehtävissä. Myös menettelyn
valvominen olisi vartioimisliikekohtaisten toimeksiantojen usein
tapahtuvan muuttumisen johdosta vaikeaa.
Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
29 §:n 1 momentin hyväksymistä näin kuuluvana:
"Vartija ei saa vartioimistehtävissä tarpeettomasti
kantaa voimankäyttövälineitä. Ampuma-asetta
saa kantaa vain henkivartija- tai arvokuljetustehtävissä sekä huomattavan
yleisen edun kannalta merkittävän vartioimiskohteen
vartioinnissa silloin, kun tehtävän suorittaminen
olosuhteid
en johdosta välttämättä edellyttää ampuma-aseen
kantamista."
Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota myös käsirautojen
ammattitaitoiseen käyttämiseen, jotta kohteelle
ei aiheuteta fyysistä kärsimystä.
34 §. Vartijakortti.
Valiokunta ehdottaa 34 §:n 2 momenttia täydennettäväksi
siten, että vartijan on haettava vartijakortin kaksoiskappaletta myös
silloin, kun vartijakortille merkityt 29 §:n 2 momentin
tai 31 §:n 2 momentin mukaiset koulutuksen suorittamistiedot
ovat vanhentuneet.
Voimankäyttökoulutuksen suorittamistietojen
merkitseminen vartijakortille mahdollistaa nykyistä tehokkaamman
kenttävalvonnan. Tällöin on tärkeää varmistua
siitä, että vartijakortille merkittävät
tiedot ovat ajan tasalla, koska esimerkiksi ampuma-aseen kantamisen
edellytyksenä on vuosittain hyväksytysti suoritettava
ampumakoe. Jos kyseisen koulutuksen suorittamistiedot on merkitty
vartijakortille eikä vartija suorita uudestaan kyseisen
voimankäyttövälineen kantamisen edellytyksenä olevaa
erikoiskoulutusta, hänen tulee hakea vartijakortin kaksoiskappaletta,
johon ei enää sisällytettäisi
kyseisen koulutuksen suorittamistietoja. Käytännössä ehdotettu
lisäys asettaa vartijalle velvollisuuden hakea vartijakortin
kaksoiskappaletta vain silloin, kun hän ei suorita määräajassa
uudestaan ampuma-aseen kantamisen tai koiran mukana pitämisen
edellytyksenä olevaa erikoiskoulutusta. Tämä johtuu
siitä, että kyseisiin voimankäyttövälineisiin
liittyvän erikoiskoulutuksen suorittaminen oikeuttaa pitämään
mukana kyseisiä voimankäyttövälineitä vartijaksi
hyväksymistä (5 vuotta) lyhyemmän ajan,
jolloin vartijakortin tiedot voisivat olla näiltä osin
vanhentuneita uuden kortin luovuttamiseen saakka.
2.—5. lakiehdotukset
Valiokunta ehdottaa 2.—5. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomina.
Yksityiskohtaisten perustelujen osalta valiokunta viittaa hallituksen
esityksessä lausuttuun.