Perustelut
Hätäkeskusuudistuksen taustaa
Hätäkeskustoiminnalla tarkoitetaan pelastustoimen,
poliisitoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen hätäilmoitusten
ja muiden kiireellistä apua vaativien ilmoitusten vastaanottamista
sekä tarvittavan avun hälyttämistä.
Hätäilmoitukset voivat koskea yleistä järjestystä ja
turvallisuutta vaarantavia tilanteita, rikoksia, tulipaloja taikka muita
onnettomuuksia sekä terveyteen liittyviä tai sosiaalitoimen
alaan kuuluvia hätätilanteita. Hätäkeskuksessa
suoritetun riskiarvioinnin perusteella käynnistetään
hätäilmoituksesta johtuvat tarvittavat toimenpiteet
tai välitetään ilmoitukset eteenpäin.
Esimerkiksi meripelastuskeskuksille välitetään
meripelastusta koskevat ilmoitukset.
Hätäkeskustoiminta on uudistettu vuosina 2001—2005
korvaamalla poliisin erilliset hälytyskeskukset ja kuntien
ylläpitämät hätäkeskukset
hätäkeskuskokeilussa toteutetun mallin pohjalta.
Eduskunta on luonut lainsäädännöllisen perustan
uudistukselle säätämällä vuoden
1999 valtiopäivillä hätäkeskuslain
(157/2000).
Hätäkeskusuudistuksen keskeisenä tavoitteena
on parantaa kansalaisten palveluja. Uudistuksen eduskuntakäsittelyssä on
tähdennetty sitä, että hätätilanteessa
avunpyyntöjä koskevat ilmoitukset on
voitava käsitellä asiantuntevasti ja tehokkaasti
sekä ilmoitusten edellyttämät pelastus-,
poliisi- sekä sosiaali- ja terveystoimen toimenpiteet käynnistettävä tilanteen
edellyttämällä kiireellisyydellä tasapuolisesti
koko maassa vuorokauden ajasta riippumatta. Kysymys on hätäkeskustoiminnan
toiminnan tason parantamisesta valtakunnallisesti sekä siten
koko väestöä koskevasta uudistuksesta
ja turvallisuustason parantamisesta (HaVM 8/1999
vp).
Hätäkeskuslain eduskuntakäsittelyssä (HE 87/1999
vp) uudistusta on pidetty tarpeellisena erityisesti hätäkeskuskokeilusta
saatujen myönteisten kokemusten sekä aiemman järjestelmän puutteiden
ja ongelmien vuoksi.
Valtioneuvosto on hätäkeskuslakiin sisältyvän
valtuutuksen perusteella päättänyt valtakunnan
alueen jakamisesta 15 hätäkeskukseen. Sisäasiainministeriö puolestaan
on määrännyt hätäkeskusten
sijainnin. Uudistuksen toimeenpano on tapahtunut valtion talousarvion
puitteissa.
Selonteon antaminen
Käsiteltävänä oleva valtioneuvoston
selonteko pohjautuu hätäkeskuslain säätämiseen
liittyvään hallintovaliokunnan mietintöön,
jossa hallituksen edellytetään tarkkaan seuraavan
uudistuksen ja sen tavoitteiden toteutumista sekä uuden
lainsäädännön soveltamista ja
toimivuutta sekä antavan eduskunnalle viimeistään
vuoden 2007 loppuun mennessä seikkaperäisen selonteon,
jossa arvioidaan muun ohella hätäkeskuspalvelujen
saatavuutta, hätäkeskusten mahdollisuutta palvella
sekä suomenkielistä että ruotsinkielistä väestöä asianmukaisesti,
tietojärjestelmien toimivuutta, henkilötietojen
käsittelyä koskevia kysymyksiä, henkilöstön
ammattitaitoa erityisesti henkilötietojen käsittelyssä ja pääkaupunkiseudun
erillisjärjestelmää (HaVM 8/1999
vp).
Sittemmin pääkaupunkiseudun erillisjärjestelmästä on
luovuttu käytännössä vuoden
2005 lokakuun alusta.
Valiokunta katsoo, että hätäkeskusuudistusta koskeva
selontekomenettely on osoittanut tarpeellisuutensa. Käsiteltävänä on
kansalaisten palvelujen — välittömän
ja kiireellisen avun saamisen — kannalta tärkeä uudistus,
jossa on koottu yhteen useamman hallinnonalan toimintoja ja joka
koskee myös vaativaa viranomaisten yhteistoimintaa hätätilanteissa.
Jatkotyötä varten eduskunnan linjaukset ovatkin
välttämättömiä.
Hätäkeskusuudistuksen yleisarviointia
Valiokunta toteaa, että hätäkeskuspalvelut
ovat saatavilla ympärivuorokautisesti yhdestä yleiseurooppalaisesta
hätänumerosta erillisten keskusten sijaan. Poliisin,
pelastustoimen sekä sosiaali- ja terveystoimen
osalta uudistus on myös merkinnyt hallinnonalojen keskeisten
turvallisuusviranomaisten yhteistoiminnan tehostumista.
Lyhyehkössä ajassa toteutettu uudistus ei
kuitenkaan ole vielä asetettujen tavoitteiden valossa valmis.
Uudistuksen toimeenpano on mittava ja vaativa tehtävä.
Työ on toimeenpanoon tähän mennessä käytettävissä olleen
ajankin vuoksi vielä kesken, ja sitä on jatkettava
alkuperäisten perustavoitteiden mukaisesti. Perusstruktuuriltaan
Suomessa omaksuttu yhtenäinen hätäkeskusmalli,
joka on herättänyt myös kansanvälistä mielenkiintoa,
näyttää kuitenkin olevan lähtökohtaisesti
toimiva ja mahdollistaa hallinnon kehittämisen yleisten
periaatteiden mukaisesti hyvien ja saatavilla olevien palvelujen
tuottamisen tehokkaasti.
Selonteko sisältää hätäkeskustoiminnan
kehittämisen näkökulmasta pääosan
kehittämistarpeista. Keskeiset ongelmat liittyvät
selonteon mukaan erityisesti henkilöstön riittävyyteen
ja saatavuuteen osassa hätäkeskuksia, tietojärjestelmän
viivästymiseen ja sen toiminnallisiin puutteisiin, osin
monimutkaisiin hälytysten vasteisiin, yhtenäisten
toimintamenetelmien vakiintumattomuuteen sekä määrärahojen
tasoon. Etenkin johtamista ja henkilöstöpolitiikkaa
selonteossa on kuitenkin käsitelty pintapuolisesti. Lisäksi
hätäkeskusuudistusta olisi ollut perusteltua arvioida
ainakin yhteistoimintaviranomaisten toimintaedellytysten ja työn
tulosten, eri hätätilanteissa kansalaisten saaman
avun ja sen laadun, kautta.
Jäljempänä valiokunta on tarkastellut
ja arvioinut hätäkeskusuudistusta tarkemmin
painotustensa ja valintojensa mukaisesti sekä ilmaissut
kannanottojaan, jotka kaikki, sisältönsä mukaisesti,
on tarkoitettu noudatettaviksi hätäkeskusjärjestelmän
kehittämistyössä.
Henkilöstön riittävyys
Hätäkeskusuudistusta edeltävissä kunnallisissa hätäkeskuksissa
ja poliisin hälytyskeskustoiminnassa keskeinen ongelma
oli liian vähäinen päivystyshenkilöstö.
Tilanne on nykyjärjestelmässä muuttunut
aiempaan verrattuna sikäli, että yhden päivystäjän
varassa ei toimita missään hätäkeskuksessa,
vaikka tehtävien määrä on lisääntynyt
olennaisesti. Toisaalta keskusten lukumäärä on
ollut aiemmin merkittävästi suurempi. Joka tapauksessa
on selvää, että hätäkeskusten liian
alhainen henkilöstömäärä on
yhä keskeinen ongelma hätäkeskusten palvelukyvyn
kannalta. Erityisesti Helsingin hätäkeskus on
koko toimintansa ajan kärsinyt vakavasta henkilöstöpulasta.
Henkilöstövaje aiheuttaa sekä normaaleissa työvuoroissa
että ylityönä lisäkuormitusta
hätäkeskuksissa työskentelevälle
henkilökunnalle. Tämä ilmenee siitäkin,
että hätäkeskuspäivystäjien
sairauspoissaolot ovat nousseet epätavallisen korkeiksi.
Valiokunnan käsityksen mukaan henkilöstö on
tehnyt omalla työpanoksellaan erinomaista työtä,
vaikka sen sietokyky on ollut ja on edelleen kovalla koetuksella.
Nykytila on synnyttämässä kierrettä,
joka voi johtaa yhä paheneviin henkilöresurssiongelmiin.
Esimerkiksi jatkuva työn psyykkinen rasittavuus voi johtaa työntekijän
työkyvyttömyyteen.
Saadun selvityksen mukaan tarvitaan noin 100 uutta hätäkeskuspäivystäjän
virkaa, jotta toiminta kyetään henkilöstövoimavarojen
osalta vakiinnuttamaan. Tällöinkin sairauspoissaoloja on
kyettävä ratkaisevasti vähentämään.
Samalla on tehostetusti kyettävä parantamaan työssäjaksamista
ja muutoinkin työhyvinvointia koko hätäkeskusorganisaatiossa.
Lisäksi on luonnollisesti hyödynnettävä hätäkeskuspäivystystyön työprosessien
ja työskentelymallin kehittämismahdollisuuksia.
Hätäkeskuspäivystäjistä,
joita on ollut hieman alle 530 vuonna 2007, pääosa
muodostuu aiempien kunnallisten hätäkeskusten,
poliisin ja kokeiluhätäkeskusten henkilöstöstä.
Vähitellen tarkoitus on siirtymävaiheen jälkeen
päästä uudistuksen lähtötavoitteiden
mukaiseen tilanteeseen, jossa päivystäjinä toimivat
hätäkeskuspäivystäjän
ammattitutkinnon suorittaneet henkilöt. Kaikkiaan Pelastusopistosta
on tähän mennessä valmistunut noin 260
tutkinnon suorittanutta. Kuluvan vuoden aikana hätäkeskuspäivystäjän
tutkinnon suorittavia lasketaan olevan noin 70. Valiokunta tähdentää,
että hätäkeskuspäivystäjien
koulutuksen tulee vastaisuudessakin perustua ammatillisen koulutuksen
ja jatkuvan täydennyskoulutuksen koulutusohjelmiin Kuopion
Pelastusopistossa. Hätäkeskuspäivystäjien
koulutusta on annettu poikkeusluonteisesti Pelastusopiston toimesta
myös Helsingin pelastuskoululla sekä koulutussopimukseen
perustuen opiston ja eräiden hätäkeskusten
yhteistyönä. Muualla kuin Pelastusopistolla toteutettavan koulutuksen
tarve näyttää ainakin tällä hetkellä olevan
olemassa pääkaupunkiseudun henkilöstötarpeiden
samoin kuin ruotsinkielisten palvelujen saatavuuden turvaamiseksi.
Valiokunta korostaa, että kaikessa hätäkeskuspäivystäjien koulutuksessa
tulee huolehtia koulutuksen korkeasta laadusta.
Selonteossa on kuvattu niitä seikkoja, joista henkilöstövajaus
johtuu. Osin on kysymys siitä, että hätäkeskuksiin
tulevien yhteydenottojen määrät ovat
nousseet olennaisesti ennakoitua suuremmiksi. Myöskään
henkilöstön saatavuutta ja vaihtuvuutta eläköitymistä lukuun
ottamatta ei ole kyetty ennakoimaan riittävän
hyvin. Tällä hetkellä valmistuvia uusia
poliisimiehiä, jotka ovat lähtökohtaisesti
kouluttautuneet varsinaisiin poliisitehtäviin, rekrytoituu
ymmärrettävästi hätäkeskuksiin
paljolti vain siihen saakka, kunnes varsinaisia poliisimiehen virkoja avautuu.
Kestävä henkilöstöpolitiikka
edellyttää hätäkeskuspäivystäjän
tehtävään koulutetun ja ammattitaitoisen
sekä pysyvän henkilöstön rekrytoimista
hätäkeskusten palvelukseen. Henkilöstömäärien
arvioinnissa on otettava huomioon muun muassa jatkuvan
koulutuksen, tietojärjestelmien päivittämisen,
sairauksien ja työn rasittavuuden vaatimat resurssitarpeet. Hätäkeskukset
tarvitsevat myös päivystäjien reservijärjestelmän,
jolla poikkeuksellisen paljon henkilökuntaa vaativat akuutit
tilanteet voidaan asianmukaisesti hoitaa. Ainakin henkilöstöreservijärjestelyjä varten
valiokunnan mielestä olisi paikallaan selvittää muun
muassa kelpoisuusvaatimuksiin ja täydennyskoulutukseen
liittyvät kysymykset kokeneiden poliisimiesten, palomiesten
ja myös sairaanhoitajien osalta.
Helsingin hätäkeskuksen suuret ongelmat ovat
leimanneet vahvasti koko hätäkeskusuudistusta.
Keskus on aloittanut operatiivisen toimintansa vuoden 2005 lokakuun
alussa. Helsingin hätäkeskus on kärsinyt
koko toimintansa ajan jatkuvasta vakavasta henkilöstöpulasta.
Päivystyshenkilöstön siirtyminen lakkautetusta
kunnallisesta hätäkeskuksesta ja poliisin hälytyskeskuksesta
on ollut merkittävästi ennakoitua vähäisempää.
Korvaavana toimenpiteenä päivystyshenkilöstöstä on
lähes puolet jouduttu rekrytoimaan valmistuvista poliisimiehistä,
jotka on pikakoulutettu hätäkeskustehtäviin.
Poliisimiesten liikkuvuus työmarkkinoilla on näkynyt
henkilökunnan suurena vaihtuvuutena. Helsingin hätäkeskuksen
päivystyshenkilöstön vaihtuvuus vuonna
2006 on ollut 58 prosenttia ja 52 prosenttia vuonna 2007. Jatkuva
rekrytointimenettely ja koulutustoiminta ovat laskeneet henkilöstön
käyttöasteen perustehtävän osalta alle
60 prosentin.
Pelastusopistossa kouluttautuneet päivystäjät eivät
ole juurikaan hakeutuneet Helsingin hätäkeskuksen
palvelukseen. Henkilöstövajeen korjaaminen Helsingin
hätäkeskuksessa näyttääkin edellyttävän
koulutuksen järjestämistä myös vastaisuudessa
pääkaupunkiseudulla sekä mitä ilmeisimmin
korkeiden elinkustannusten huomioon ottamista palkkauksessa.
Tietotekniikka ja tietojärjestelmät
Hätäkeskusuudistus on luonut edellytykset
yhtenäisille tietotekniikkaratkaisuille. Tavoitteena on
eri hätäkeskusviranomaisten tarpeisiin soveltuva
tietojärjestelmä. Hätäkeskustietojärjestelmä,
joka on päivystäjän keskeisin työkalu,
on hätäkeskuslain mukaan pelastus-, poliisi- sekä sosiaali-
ja terveysviranomaisten käyttöön tarkoitettu
pysyvä automaattisen tietojenkäsittelyn avulla
ylläpidettävä valtakunnallinen tietojärjestelmä (7 §).
Hanke yhtenäisen hätäkeskustietojärjestelmän
luomiseksi on osoittautunut suunniteltua vaikeammaksi. Vuonna 2002
käynnistetty työ on vielä kesken. Selonteosta
ilmenee, että yhtenäisen järjestelmän
käyttöönotto on siirtynyt vuodelle 2008.
Helsingin hätäkeskus käyttää yhä poliisihallinnon
ja kunnallisen hätäkeskuksen käytössä olleita
vanhoja tietojärjestelmiä. Helsingissä hätäkeskusuudistuksen
ELS-tietojärjestelmä otetaan käyttöön
kuluvan vuoden toukokuussa.
Samalla on todettava, että vuosina 2006—2007
päivitetty nykyinen ELS-järjestelmä on teknisen
kehityksen myötä vanhentunut ja monimutkainen
käyttäjän kannalta. Tarve nykyaikaiselle,
valtakunnalliselle, täysin uudelle hätäkeskusten
verkottumisen mahdollistavalle ja yhteistyöviranomaisten
tarpeet huomioon ottavalle järjestelmälle on kiistaton
ja kiireellinen. Verkottuminen on välttämätöntä,
jotta keskukset voivat tukea toisiaan ruuhkatilanteissa ja mahdollisissa
hätäkeskuskohtaisissa tietojärjestelmien
häiriö- tai vikatilanteissa taikka muissa mahdollisissa
ongelmatilanteissa, joissa yksittäinen hätäkeskus
menettää toimintakykynsä.
Selonteon mukaan valtakunnallinen tietojärjestelmä ja
yhteinen tietokanta kyetään saamaan operatiiviseen
käyttöön vasta vuosien 2012—2015
välillä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että nykyisen
tietojärjestelmän puutteiden vuoksi tehdään
kaikki mahdollinen aikataulun merkittäväksi nopeuttamiseksi.
Hätäkeskustietojärjestelmän
uudistustyössä tulee huolehtia myös tietojärjestelmän
yhteensopivuudesta poliisin ja pelastustoimen kenttäjohtamisjärjestelmien
ja ensihoidon tietojärjestelmien kanssa. Samalla on mahdollistettava
hätäkeskustietojärjestelmän etäkäyttö,
jolla helpotetaan ja tehostetaan sekä kenttätoimijoiden
että hätäkeskusten työtä. Hätäkeskuslaitoksen
tietojärjestelmätyössä on muun
ohella huolehdittava, että sosiaali- ja terveydenhuollon
tarpeet eivät jää enää toisarvoiseen
asemaan. Valiokunnan käsityksen mukaan hälytetyn
toimintayksikön lisäksi myös sosiaali- ja
terveystoimen vastuullisilla rekisterinpitäjillä on
perusteltua saada hätäkeskukselta ensihoitopalvelua
ja sosiaalitointa koskevia tietoja. Tämän
vuoksi lainsäädäntöä on
tarpeen tarkistaa. Kaikkiaan valiokunta painottaa tässä kohdin
sitä, että on varmistettava henkilötietojen suoja
huomioon ottaen viranomaisten ja muiden asianomaisten toimijoiden
tiedonsaanti kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi ja eri tahojen
yhteistyön tehostamiseksi.
Hätäkeskuspalvelut
Hätäkeskusuudistuksen tavoitteena on parantaa kansalaisten
palveluja. Kysymys on siitä, että kulloinkin tarvittavaa
kiireellistä apua kyetään antamaan mahdollisimman
nopeasti. Hätäkeskusten toiminnassa olennaisia
seikkoja ovat hätäpuheluun vastaamisen nopeus,
puhelun käsittelyaika sekä tehtävän
luotettava ja oikeansisältöinen välittäminen
niille toimijoille, joiden tehtävänä on
avun toimittaminen perille. Tärkeää on
myös puhelun käsittelyvaiheessa antaa tarpeen
mukaan tilannekohtaisesti toiminta- ja menettelytapaohjeita hätäpuhelun
soittajalle, esimerkiksi ensiapuohjeita.
Hätäkeskuslaitos ei ole päässyt
vuodelle 2006 asetettuun tavoitteeseen vastata 10 sekunnissa 86
prosenttiin hätäpuheluista. Tavoiteajassa on vastattu
71 prosenttiin puheluista. Selonteosta ilmenee, että hätäpuheluun
vastaamisaikaan on vaikuttanut yksittäisen hätäkeskuksen
osalta toiminnan vakiintuneisuuden aste, hätäpuheluiden käsittelyyn
ja ohjaukseen liittyvät tekniset ratkaisut sekä henkilöstön
määrä ja työvuorojen vahvuus.
Vastausaika on yleensä nopeutunut toiminnan vakiinnuttua,
noin vuoden kuluttua hätäkeskuksen toiminnan alkamisesta.
Hätäpuhelut eivät luonnollisestikaan
jakaudu tasaisesti, vaan ruuhkautuvat ajoittain. Hätäpuhelujen
suuri määrä ja samoja tapahtumia koskevien
ilmoitusten moninkertaisuus hidastaa vastaamista.
Hätäkeskuksiin tulee paljon myös
sellaisia puheluita, joita ei voida pitää varsinaisina
hätäpuheluina. Tehdyn selvityksen mukaan vuoden 2006
aikana noin 3 750 000 ilmoituksesta varsinaisia
hätäpuheluja on ollut todellisuudessa noin 2 960 000
puhelua. Muita ilmoituksia, tahattomia soittoja, asiattomia tai
ilkivaltaisia ja niin sanottuja mykkiä puheluja on ollut
arviolta 750 000. Ihmiset saattavat kysyä ohjeita,
jotka voivat koskea säätä, lääkkeiden
annostelua tai sähkökatkoksen syytä.
Kyselyiden ohjaaminen oikealle taholle tai muu käsittely
vievät aikaa varsinaisten hätäilmoitusten
käsittelyltä.
Hallintovaliokunta pitää erittäin
tärkeänä, että viranomaiset
ja muut asianomaiset tahot, esimerkiksi vesi- ja energialaitokset,
järjestävät toimintaansa koskevan puhelinpalvelun
ja kiireettömän neuvonnan itse. EU:n komissio
on määritellyt vuoden 2007 helmikuussa 116-alkuiset
numerot yhteiskunnallisten palveluiden ilmaisnumeroiksi. Valiokunta
katsoo, että maassamme tulee järjestää tarpeelliset
ympärivuorokautiset 116-palvelut ensi tilassa. Esimerkiksi poliisin,
terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tehtävissä valiokunta
näkee tällaiset ympärivuorokautiset palvelut
välttämättöminä. Eri
toimintojen palveluverkoston voidaan ajatella kyseisissä puhelinpalveluissa
poikkeavan normaalin päivittäisen palvelutarjonnan
verkostosta.
Tekstiviestihälytysten, jotka tässä vaiheessa on
tarkoitettu rajattuun käyttöön esimerkiksi kuulovammaisille,
käytön laajentamiseen valiokunta suhtautuu nykyisessä tilanteessa
varauksella. Järjestelyn hyödyt ja haitat, kuten
eri tekniikoiden vaikutukset yleensäkin, on perusteellisesti
tutkittava, ennen kun tekstiviestien käytön laajentamista
harkitaan. Tekstiviestit saattavat lisätä väärien
ja turhien hälytysten määrää ja
siten heikentää palvelujen saatavuutta.
Hätäkeskuslaitokselle on asetettu myös
tavoite tehtävän käsittelyajalle määrätyissä tehtäväluokissa
eri onnettomuustyypeissä tai muissa kiireellisissä tapauksissa.
Vuonna 2006 tavoitteeksi asetettu käsittelyaika saavutettiin
49 prosentissa tapauksia. Nopea käsittely lisää hätäkeskuksen
kykyä vastaanottaa puheluita, ja se osaltaan nopeuttaa
avun saantia paikalle.
Hätäkeskuksen tehtävänä on
välittää apua yhteistyöviranomaisten
ohjeiden mukaan. Palvelun saatavuus ja laatu muodostuu hätäkeskusten ja
eri toimialojen työn tuloksena. Valiokunta katsoo, että palvelujen
laatua ja saatavuutta on mitattava eri toimijoiden palvelukyvyllä,
jota kuvaavat esimerkiksi: hätäpuheluun vastaamisen
aika, kiireellisten hätäilmoitusten käsittelyaika,
riskiarvioinnin oikeellisuus, kiireellisten lisähälytysten
välittämisaika sekä kenttätoimijoiden
toiminta-aika ja toiminnan onnistuminen.
Hätäkeskuspalvelujen laadun varmistamiseksi
valiokunta korostaa korkeatasoisen ammatillisen koulutuksen ja jatkuvan
täydennyskoulutuksen tärkeyttä. Kielellisten
oikeuksien turvaaminen vaatii myös pysyvää panostamista
molempien kansalliskielten osaamistarpeiden mukaisesti.
Lisäksi nykyaikaan kuuluu myös kyky palvella hätäkeskuskohtaisesti
ainakin englannin kielellä, mutta yhä lisääntyvästi
myös venäjäksi. Valiokunta viittaa myös
saamen kielilain edellyttämän saamenkielen taidon
osaamisvaatimukseen ja siitä johtuvaan koulutustarpeeseen.
Ohjaus, johtaminen ja talous
Sisäasiainministeriö johtaa hätäkeskuslaitosta yhteistyössä sosiaali-
ja terveysministeriön kanssa. Tulosohjaukseen ministeriöissä osallistuvat
sisäasiainministeriön pelastus- ja poliisiosastot
sekä sosiaali- ja terveysministeriön terveys-
sekä perhe- ja sosiaaliosastot. Tulosohjauksen
koordinointivastuu on sisäasiainministeriön pelastusosastolla.
Hätäkeskuslaitoksen toimintamenot on budjetoitu
valtion talousarviossa sisäasiainministeriön
hallinnonalan pääluokkaan. Viime kädessä hätäkeskuslaitoksen
ohjaus on käytännössä sisäasiainministerin vastuulla.
Hätäkeskuslaitoksella on valtioneuvoston asettama
johtokunta, joka päättää muun
muassa sisäasiainministeriölle annettavasta laitoksen
talousarvioehdotuksesta ja käsittelee laitoksen toimintaedellytyksiä koskevia
periaatteellisesti tärkeitä asioita.
Hätäkeskuslaitoksen hätäkeskusyksikkö johtaa
koko hätäkeskuslaitoksen toimintaa. Laitoksen
johtaja johtaa, valvoo ja kehittää laitoksen toimintaa
sekä vastaa tehtävien hoitamisesta. Kunkin hätäkeskuksen
päällikkö huolehtii keskuksensa vastaavista
tehtävistä.
Selonteossa kuvataan sisäasiainministeriön toimenpiteitä hätäkeskustoiminnan
ohjauksen kehittämiseksi ja johtamisongelmien korjaamiseksi.
Ainakin osin laitoksen ohjaamiseen ja johtamiseen liittyvät
ongelmat ovat johtuneet siitä, että hätäkeskuslaitokselle
annetut resurssit ovat olleet alun perin aivan liian pienet. Palveluiden kysyntä on
osoittautunut paljon ennakoitua suuremmaksi johtuen muun muassa
kännyköiden lisääntymisestä.
Uuden laitoksen käynnistäminen, joka on tapahtunut
portaittain ja kaikkiaan varsin lyhyessä ajassa, on varsin
haasteellinen tehtävä. Johtamiseen, työilmapiirikysymyksiin
ja jaksamiseen ei ole kiinnitetty riittävää huomiota,
vaikka ne ovat uuden laitoksen muutosjohtamisessa olennaisia seikkoja.
Saadun selvityksen mukaan päätöksenteossa
ei myöskään ole ollut riittävästi avoimuutta
ja henkilöstön sitouttamista.
Todettakoon vielä, että hätäkeskusyksikön hallinnolliset
resurssit ovat varsin ohuet laitoksen toiminnan johtamiseen. Hätäkeskuslaitoksella
ei esimerkiksi ennen vuotta 2007 ollut yhtään
päätoimista taloushallintoon erikoistunutta henkilöä eikä virastolla
ollut selkeää kuvaa sen käytössä olevien
määrärahojen vuosittaisesta riittävyydestä.
Valiokunta katsoo, että vireillä olevassa poliisin
hallintorakenteiden uudistamisprosessissa, jossa on tarkoitus perustaa
keskusvirastotasoinen poliisihallitus, tulisi selvittää myös
hätäkeskuslaitoksen mahdollinen sijoittaminen
poliisin keskushallinnon yhteyteen hätäkeskuslaitoksen
hallinnollisten elementtien vahvistamiseksi.
Hätäkeskuslaitoksessa on käytetty
useiden vuosien ajan enemmän rahaa kuin kehykset sallisivat.
Tämän on mahdollistanut tietojärjestelmien
kehittämiseen ja yksittäisten hätäkeskusten
rakentamiseen varattujen määrärahojen
siirtyminen vuodesta toiseen, jolloin siirtyvät erät ovat
muodostuneet suuriksi. Tietojärjestelmään varattu
siirtomääräraha on saadun selvityksen perusteella
sittemmin tullut käytetyksi vuoden 2007 aikana. Tarkentuneen
talouden seurannan perusteella hätäkeskuksen toiminta
ja talous eivät enää vuonna 2009 ole
tasapainossa eikä virasto kykene selviytymään
nykyisillä määrärahakehyksillä tehtävistään.
Yhtenäiset toimintamallit ja muu toiminnan kehittäminen
Selonteon mukaan hätäkeskuspalveluiden saatavuus
turvataan paikalliset olosuhteet huomioon ottaen ja niiden laadusta
huolehditaan koko maassa muun muassa turvaamalla palvelut suomen
ja ruotsin kielellä. Samalla on syytä tähdentää,
että myös monikulttuurisuuden toiminnalle asettamiin
vaatimuksiin on tarpeen vastata.
Valiokunta toteaa, että eri hätäkeskuksilla
on tällä hetkellä toisistaan poikkeavia
toimintamalleja niin operatiivisissa kuin hallintoon liittyvissä tehtävissä.
Kansalaiset tai viranomaiset eivät saa kaikilta osin samanarvoista
palvelua maan eri osissa. Tämä johtuu osaltaan
hätäkeskusten syntyhistoriasta, yhteistoimintamallien
erilaisuudesta sekä ilmeisesti myös johtamisen
puutteista. Hätäkeskusten toiminnan kehittämiseksi valiokunta
kiinnittää huomiota myös siihen, että keskukset
saavat kattavat tiedot toiminta-alueensa hätätilanteista.
Tallennettuina nämä tiedot antavat hyvän
kuvan hätäkeskusalueella ilmenneestä avuntarpeesta
ja hätätilanteista. Hätäkeskustietojen
ja niiden aiheuttamien toimenpiteiden analyysin perusteella voidaan
ennakoida ja suunnitella toimintaa sekä samalla myös parantaa
tuottavuutta.
Valiokunta korostaa, että toimintamenetelmien,
jotka ottavat samalla huomioon maan eri osissa yhteistyöviranomaisten
hieman erilaiset tarpeet, on oltava yhdenmukaiset. Tätä edellyttää myös
vaatimus siitä, että hätäkeskukset
kykenevät varmistamaan toisiaan. Hätäkeskuslaitoksen
tuleekin kyetä tarjoamaan yhtenevä palvelutaso
valtakunnallisesti ottaen huomioon alueelliset tarpeet.
Tämä vaatii ainakin hätäkeskuslaitoksen
ja sen keskeisten yhteistyöviranomaisten toimintojen parempaa
yhteensovittamista ja linjaamista. Lisäksi hätäkeskustoimintojen
haasteisiin tulee vastata huolehtimalla henkilöstön
osaamisesta sekä hätäkeskusten toimintavarmuuden
ja -nopeuden varmistamisesta.
Paras-hankkeeseen liittyen on laajalti vireillä kuntarakenteen
muutoshankkeita. Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntaliitoksissa huolehditaan muun muassa siitä,
ettei liitoksen myötä muodostuvassa kunnassa ole
samannimisiä katuja tai teitä, jottei avun välittämisessä synny
osoitetiedoista johtuvia sekaannuksia. Hätäkeskusten
työhön kuuluu valiokunnan mielestä myös ennalta
estävä neuvonta ja tiedottaminen. Esimerkiksi
kesämökeillä on hyödyllistä olla
selkeät sijaintitiedot hätätilanteiden
varalta.
Hätäkeskuslaitoksen toiminnan kehittäminen on
pitkäjänteistä työtä,
jossa toiminnan ennustettavuus ja asianmukaisen siirtymäkauden
varmistaminen on tärkeää. Valiokunta
korostaa, että olennaisinta on hätäkeskustoiminnan
vakauttaminen niin, että palvelut voidaan nykytilanteessa
mahdollisimman hyvin turvata. Tällä hetkellä henkilöstö ja
hätäkeskusten toimivuus eivät kestä aluejakomuutoksia.
Paras-hankkeen johdosta kuntien ja kuntayhtymien aluejaotukset ovat
muutosprosessissa. Samanaikaisesti on vireillä laaja-alainen
valtion aluehallinnon uudistaminen. Hätäkeskustoiminnan
aluejakojen tulee olla yhteensopivia yhteistoimintatahojen toiminta-alueiden
kanssa. Joka tapauksessa valiokunta edellyttää,
että hallitus saattaa mahdolliset hätäkeskusten
aluejakoa koskevat kysymykset valiokunnan käsiteltäviksi
perustuslain 47 §:n 2 momentin tarkoittamalla selvitysmenettelyllä.
Samalla valiokunta toteaa, että pienet hätäkeskukset
näyttävät toimineen suuria paremmin.
Lisäksi on huomattava, että hätäkeskusten tehtäviin
kuuluu vaativammissa tilanteissa toimiminen viranomaisten viestikeskuksena.
Ellei tämä onnistu myös vastaisuudessa,
jouduttaneen ottamaan uudelleen käyttöön
viranomaisten omat erilliset johtokeskukset, joista on nimenomaan
ollut tarkoitus luopua. Toimitilojen osalta valiokunta tähdentää sitä,
että maan eri osissa on riittävästi maanalaisia
tiloja poikkeusolojen tai muuten poikkeuksellisia johtamistarpeita
varten.
Tuottavuushanke
Valiokunta pitää mahdottomana, että tuottavuushankkeeseen
sisältyvät henkilöstövähennykset
kohdistuvat uuteen hätäkeskuslaitokseen, jonka
henkilöresurssit ovat jo alun perin olleet alimitoitetut.
Tuottavuushankkeessa valiokunta tähdentää muutoinkin
aitoa tuottavuustyötä, jossa tuottavuutta arvioidaan
keskeisesti kyseessä olevan tehtävän
tai palvelun vaikuttavuuden kannalta. Vielä tälläkin
hetkellä tuottavuusohjelma näyttäytyy
aivan liiallisesti matemaattisiin henkilöstöleikkauksiin
perustuvana saneeraushankkeena ja säästämisenä kustannuksista
piittaamatta. Tuottavuustyötä koordinoivan ministeriön
on parannettava olennaisesti omaa osaamistaan ja panostaan sinänsä välttämättömässä
julkisen
sektorin tuottavuuden nostamista vaativassa työssä.
Muut kannanotot
Valiokunta on edellä tarkastellut hätäkeskusuudistusta
kehittämispainoisesta näkökulmasta kriittisesti
tarkoituksin ohjata ja tukea uudistamisprosessia alkuperäisen
palvelutavoitteen mukaisesti. Kokonaisuutena arvioiden hätäkeskusuudistuksella
on onnistuttu parantamaan eri päivystyspisteiden palvelun
tasoa valtakunnallisesti. Asiantuntijakuulemisen perusteella poikkeuksen
edellä lausutusta muodostaa kuitenkin erityisesti Helsingin
hätäkeskus.
Valtioneuvosto on asettanut selonteossa yleisluonteiset hätäkeskustoiminnan
kehittämistavoitteet. Niiden toimeenpanoa ohjaavat luonnollisesti
valiokunnan tästä mietinnöstä ilmenevät
kannanotot ja painotukset.
Valiokunta kiinnittää vielä huomiota
sekä hätäkeskustoiminnan kannalta
että hätäkeskusten palveluiden käyttäjien
ja päivystäjien oikeusturvan kannalta vastuukysymysten
arvioinnin tarpeeseen.
Hätäkeskusuudistuksen toimeenpano vaatii jatkossakin
eduskunnan seurantaa. Tämän vuoksi hallintovaliokunta
edellyttää valtioneuvoston antavan asiassa valiokunnalle
perustuslain 47 §:n 2 momentissa tarkoitetun
kirjallisen selvityksen vuoden 2010 syyskuun loppuun mennessä.
Selvitykseen tulee sisällyttää muun muassa
tehdyt toimenpiteet hätäkeskuspalvelujen laadun
ja saatavuuden parantamiseksi maan eri osissa mukaan lukien kielelliset
palvelut, tehdyt toimenpiteet tietojärjestelmien uudistamiseksi, tehdyt
toimenpiteet tarpeellisten henkilöstö- ja muiden
resurssien takaamiseksi, tehdyt toimenpiteet ammatillisen koulutuksen
ja täydennyskoulutuksen kehittämiseksi sekä tehdyt
toimenpiteet johtamisen, työhyvinvoinnin, jaksamisen ja
muun hyvän henkilöstöpolitiikan hyväksi.