Yksityiskohtaiset perustelut

1. Pelastuslaki

2 luku. Vastuu pelastustoimen hoitamisesta

5 §. Palokunnat.

Valiokunta uudistaa mietinnössään HaVM 19/2001 vp hallituksen esityksestä HE 111/2001 vp laiksi pelastustoimen alueiden muodostamisesta vapaapalokuntatoiminnasta lausumansa. Valiokunta korostaa vapaapalokuntien merkitystä pelastustoiminnassa. Vapaaehtoispohjaiset resurssit, olivatpa ne sopimuspohjaisia tai sivutoimisia, ovat jatkossakin välttämättömiä pelastustoiminnan kannalta.

6 §. Muiden viranomaisten tehtävät.

Metsäkeskusten lakisääteisenä tehtävänä on edistää metsätaloutta, mihin myös metsäpalojen torjuntaan varautumisen voidaan katsoa osaltaan kuuluvan. Metsäkeskukset eivät ole valtion tai kunnan viranomaisia tai laitoksia, vaan välilliseen valtionhallintoon kuuluvia, lailla perustettuja organisaatioita. Ne saavat toimintaansa valtionapua, ja niille on lailla osoitettu viranomaistehtäviä.

Metsäkeskuksilla on henkilöstöä, jolla on toimialueensa hyvä paikallistuntemus, mistä voidaan arvioida olevan hyötyä pelastustoiminnassa. Tämän vuoksi valiokunta katsoo, että metsäkeskusten toimialaan kuuluvan tai muutoin soveltuvan virka-avun antaminen pelastusviranomaisille on perusteltua. Kun metsäkeskus osallistuu pelastustoimintaan, sen tulee kuitenkin saada tästä korvaus siten kuin ehdotetun pelastuslain 75 §:n 2 momentissa säädetään.

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa 6 §:n 3 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Valtion ja kunnan viranomaiset ja laitokset sekä metsäkeskuksista ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetussa laissa (1474/1995) tarkoitetut metsäkeskukset antavat lisäksi pyynnöstä pelastusviranomaisille toimialaansa kuuluvaa tai siihen muuten soveltuvaa virka-apua."

9 §. Suunnitteluvelvoite.

Hallituksen esityksen 9 §:n 3 momentin mukainen säännös jättää turvallisuussuunnitelman laatimisvelvollisuuden paljolti valtioneuvoston asetuksen varaan. Yksityisten toimijoiden kannalta on perusteltua, että heidän oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa perusteista säädetään selkeästi lain tasolla. Valiokunta ehdottaa lisäksi suunnitelman nimen "turvallisuussuunnitelma" muuttamista 9 §:n 1 ja 2 momentin tapaan muotoon "pelastussuunnitelma". Pelastussuunnitelma kuvaa paremmin suunnitelman luonnetta ottaen huomioon 8 §:stä ilmenevät omatoimisen varautumisen velvoitteet.

Esimerkiksi yrityksissä laadittava turvallisuussuunnitelma käsittää lukuisia muitakin asioita kuin 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu suunnitelma. Tällä hetkellä voimassa olevan pelastustoimilain nojalla annetun pelastustoimiasetuksen mukaan säännöksessä tarkoitettu suunnitelma on laadittava kaikkiin kerran vuodessa tarkastettaviin palotarkastuskohteisiin, muihin yrityksiin, laitoksiin ja vastaaviin kohteisiin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti paikalla olevien henkilöiden määrä on yleensä vähintään 30 sekä asuinrakennuksiin, joissa on yhteensä vähintään viisi asuinhuoneistoa. Pelastussuunnitelman laatimisvelvollisuuden laajuus on tarkoituksenmukaista pitää nykyisellään. Koska pelastussuunnitelman sisältö liittyy olennaisesti lakiehdotuksen 8 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, momentin viimeisen virkkeen asetuksenantovaltuus ehdotetaan muutettavaksi osoittamaan tätä sidontaa.

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa 9 §:n 3 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Valtioneuvoston asetuksessa tarkemmin määriteltävään rakennukseen tai muuhun kohteeseen, jossa henkilö- ja paloturvallisuudelle tai ympäristölle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma 8 §:ssä tarkoitetuista toimenpiteistä. Pelastussuunnitelman sisällöstä voidaan tarvittaessa antaa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella."

Muutetussa muodossaan pykälässä on luonnehdittu niitä kohteita tai kohteiden ominaisuuksia, joista syntyy velvollisuus laatia pelastussunnitelma.

Valiokunta toteaa vielä, että asetusta laadittaessa on huomioitava suunnittelun ennaltaehkäisevä luonne ja että myös rikostorjunta (esimerkiksi tuhopolttojen ehkäisy) on onnettomuuksien ennaltaehkäisyä ja niveltyy näin osaksi kokonaisturvallisuussuunnittelua.

5 luku. Pelastustoimen koulutus ja kelpoisuusvaatimukset

15 §. Valtion vastuu koulutuksesta.

Hallintovaliokunta ehdottaa 15 §:n 2 momentin toisen virkkeen ilmaisun "opintosuunnitelmia" muuttamista vastaamaan opetustoimessa käytössä olevaa käsitettä "opetussuunnitelmia".

Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen, että pelastuskoulutuksessa huolehditaan riittävän tasokkaasta kielikoulutuksesta kaksikielisten pelastuspalvelujen turvaamiseksi.

Koska oikaisumenettely on oikeusturvakeinona valtiosääntöoikeudellisesti merkityksellinen perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun hyvän hallinnon takeena, on oikaisumenettelyn perusteista syytä säätää lain tasolla. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa 2 momentin kaksi viimeistä virkettä hyväksyttäväksi näin kuuluvina: "Opiskelijan oikeusturvasta, kurinpidosta ja muutoksenhausta valtuutetuissa oppilaitoksessa on voimassa soveltuvin osin mitä niistä säädetään laissa Pelastusopistosta (poist.) ja sen nojalla annetussa asetuksessa Pelastusopistosta (poist.) kuitenkin siten, että valtuutetun oppilaitoksen opiskelijavalintaa ja opintosuorituksen arvostelua koskevat oikaisuvaatimukset käsittelee valtuutetun oppilaitoksen asettama kolmijäseninen tutkintolautakunta, jonka jäsenistä yhden tulee edustaa opiskelijoita. Tutkintolautakunnasta annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston asetuksella."

18 §. Erivapaudet.

Hallintovaliokunta ehdottaa pykälän muuttamista vastaamaan pelastustoimilain vastaavaa säännöstä seuraavasti: "Sisäasiainministeriö voi erityisistä syistä antaa erivapauden tässä laissa tai valtioneuvoston asetuksella säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista alueen pelastustoimen virkaan tai tehtävään, jos pelastustoimen asianmukainen järjestäminen tätä välttämättä edellyttää."

8 luku. Nuohous

39 §. Nuohouksen järjestäminen.

Hallintovaliokunta ehdottaa pykälän selkeyttämistä siten, että alueen pelastustoimi voi yksiselitteisesti käyttää kaikkia laissa mainittavia nuohouksen eri järjestämisvaihtoehtoja alueellaan samanaikaisesti rinnakkain.

Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että alueen pelastustoimi tuottaa nuohouspalvelut itse, hankkii ne yksityiseltä palvelujen tuottajalta taikka sallii rakennuksen omistajan tai haltijan sopia nuohouksesta yksityisen palvelujen tuottajan kanssa. Hallituksen esityksen mukaisessa muodossa yksittäiset kunnat ja toisaalta esimerkiksi viereisen alueen pelastustoimi eivät voisi toimia nuohouspalvelujen tuottajina. Tasapuolisuuden vuoksi perusteltua kuitenkin on, että myös yksittäiset kunnat ja muut alueen pelastustoimet voisivat yksityisten palvelun tuottajien ohella osallistua nuohouspalvelujen tuottamista koskevaan tarjouskilpailuun ja toimia nuohouspalvelujen tuottajina.

47 §. Sammutusvesi.

Hallintovaliokunta kiinnittää sammutusvesihuollon osalta huomiota eduskunnan vesihuoltolainsäädännön uudistamisen yhteydessä hyväksymään lausumaan (EV 197/2000 vp), jossa edellytettiin muun muassa sammutusvesihuollon toimivuuden seurantaa.

Valiokunta korostaa, että maa- ja metsätalousministeriön aloittaman seurannan ja selvitystyön yhteydessä tulee huolehtia siitä, että kunnat voivat suoriutua sammutusveden järjestämisestä ilman, että niille aiheutuu tästä lisäkustannuksia.

10 luku. Väestönsuojelu

60 §. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus uudisrakentamisen yhteydessä.

Pelastustoimilakia edeltäneen väestönsuojelulain (438/1958) nojalla annetussa väestönsuojeluasetuksessa (237/1959) säädettiin, että väestönsuoja saadaan sijoittaa suojelukohteessa enintään 250 metrin ja valvonta-alueella enintään 500 metrin päähän asianomaisesta rakennuksesta. Rakennusluvan myöntävällä viranomaisella oli oikeus kuitenkin erityisestä syystä hyväksyä mainittujen välimatkojen pidentäminen enintään kaksinkertaiseksi. Voimassa olevan pelastustoimilain mukaan väestönsuoja on rakennettava rakennukseen tai sen läheisyyteen eikä sijoittamisesta voi säätää asetuksella tarkemmin. Perusteltua on, että valtioneuvoston asetuksella voidaan jatkossa säätää tarkemmin väestönsuojan sijainnista.

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa 60 §:n 1 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä rakennukseen tai sen läheisyyteen väestönsuoja, jonka suuruudeltaan voidaan arvioida riittävän rakennuksessa asuvia tai muutoin oleskelevia henkilöitä varten. Valtioneuvoston asetuksella säädetään tarkemmin suojan koosta ja sijainnista. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tilapäistä, enintään viisi vuotta käytössä olevaa rakennusta."

Väestönsuojien sijainti on siis tarkoitus jatkossa yksilöidä valtioneuvoston asetuksella. Asiaan liittyy ehdotuksen 66 §, jossa säädetään helpotusten myöntämisestä. 60 ja 66 §:ää on tarkasteltava kokonaisuutena, johon liittyy myös 67 §:ssä säädetty väestönsuojan normaaliajan käyttö.

Voimassa olevan pelastustoimiasetuksen (857/1999) mukaan rakennusluvan myöntävän viranomaisen on pyydettävä vireillä olevassa asiassa lausunto kunnan pelastusviranomaiselta. Alueen pelastusviranomaisen kuulemisesta on perusteltua säätää laissa.

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa 60 §:n 4 momentin hyväksymistä näin kuuluvana: "Kahta tai useampaa rakennusta varten voi rakennusluvan myöntävä viranomainen alueen pelastusviranomaista kuultuaan sallia rakennettavaksi yhteisen väestönsuojan, ehdolla, että väestönsuoja rakennetaan viiden vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen valmistumisesta. "

Koska tilanne ei ole koko maassa sama, valiokunta ehdottaa, että asetuksella voidaan välimatkoja arvioitaessa huomioida väestönsuojien rakentaminen osana esimerkiksi kunnan elinkeinorakenteen kehittämistä. Lisäksi tulee huomioida kullakin alueella tosiasiallinen väestönsuojaan siirtymisaika. Tällöin voidaan ottaa paremmin huomioon myös väestönsuojien parempi tekninen laatu ja tehokkaampi rauhanaikainen käyttö. Tältä osin valiokunta viittaa myös 67 §:n kohdalla väestönsuojan normaaliajan käytöstä lausuttuun ja siitä saatavaan hyötyyn. Lähtökohtana on suojautumisen tosiasiallinen tarve sekä se, ettei ratkaisuilla saa heikentää kokonaissuojautumisstrategiaa. Toisaalta on otettava huomioon myös paikalliset olosuhteet. Liian kaavamainen toimintapolitiikka ei välttämättä myöskään edistä suojautumista. Sen sijaan se voi haitata yritystoiminnan ja yhteiskunnan kehittymistä.

66 §. Helpotusten myöntäminen.

Voimassa olevan pelastustoimiasetuksen mukaisesti rakennusluvan myöntävän viranomaisen on pyydettävä vireillä olevassa asiassa lausunto kunnan pelastusviranomaiselta. Hallintovaliokunta toteaa, että alueen pelastusviranomaisen kuulemisesta on perusteltua säätää laissa. Edellä 60 §:n kohdalla lausuttuun viitaten valiokunta on muuttanut 66 §:n kuulumaan seuraavasti: "Rakennusluvan myöntävä viranomainen voi alueen pelastusviranomaista kuultuaan myöntää poikkeuksen väestönsuojalle valtioneuvoston tai sisäasiainministeriön asetuksessa asetetuista vaatimuksista tai valtioneuvoston asetuksella väestönsuojalle säädetystä sijaintivaatimuksesta, milloin siihen on perusteltu syy eikä poikkeuksen tekeminen olennaisesti heikennä suojautumismahdollisuuksia."

Valiokunta korostaa, että helpotuksia tehtäessä on otettava huomioon kaikki edellä 60 §:n kohdalla lausuttu. Valiokunta katsoo, että alueellisella pelastusviranomaisella on kompetenssi lausuntoa antaessaan ottaa huomioon alueen erityisolosuhteet, väestönsuojelun kokonaistarve ja se, ettei suojautumismahdollisuuksia heikennetä.

67 §. Väestönsuojien ja väestönsuojelukaluston käyttö normaalioloissa.

Valiokunta kannattaa voimassa olevan pelastustoimiasetuksen sen periaatteen jatkamista, jonka mukaan muussa käytössä olevat väestönsuojat on voitava kunnostaa väestönsuojana käytettäviksi 24 tunnissa. Valiokunta toteaa, että jatkossakin on perusteltua säätää asiakokonaisuudesta valtioneuvoston asetuksella ja ottaa sitä koskeva asetuksenantovaltuus lakiin.

Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa 67 §:n hyväksymistä näin kuuluvana: "Väestönsuojia sekä väestönsuojeluvälineitä ja -laitteita saadaan käyttää muuhun toimintaan, jos ne ovat viivytyksettä väestönsuojelun tarkoituksiin käytettävissä. Väestönsuojien sekä väestönsuojeluvälineiden ja -laitteiden viivytyksettömästä käyttöönotosta säädetään tarvittaessa tarkemmin valtioneuvoston asetuksella."

68 §. Väestönsuojelun suunnittelun ohjaaminen.

Hallituksen esityksen 68 §:n 1 momentissa ministeriön asetuksella säätämisvaltuus on varsin avoin. Momentissa tarkoitettujen väestönsuojelun henkilöstö- ja materiaalimäärävahvuuksien sekä organisaation taikka niitä koskevan asetuksenantovaltuuden tarkempi yksilöinti ei ole valiokunnan käsityksen mukaan, ainakaan tässä yhteydessä, lain tasolla tarkoituksenmukaisesti toteutettavissa. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa 68 §:n 1 momentin poistamista.

Perusteltua on kuitenkin 2 momentissa antaa sisäasiainministeriön tehtäväksi ja oikeudeksi tarvittaessa antaa myös hallituksen esityksen 1 momentissa tarkoitetuista asiakokonaisuuksista yleisiä ohjeita viranomaisille ja yksityisille.

11 luku. Pelastustoimen henkilörekisterit

69 §. Toimenpiderekisteri.

Kuluttajavirasto valvoo tuoteturvallisuuslain (914/1986) perusteella kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuutta. Tällaisia tuotteita ovat muun muassa kynttilätuotteet ja useat erityisiä riskejä sisältävät kuluttajapalvelukset. Näihin tavaroihin ja palveluihin liittyvää tietoa sisältyy pelastustoimen toimenpiderekisteriin. Koska Kuluttajavirasto tarvitsee kyseistä tietoa tuoteturvallisuusvalvonnan kohdentamiseen ja riskien tunnistamiseen ja arviointiin, on valiokunnan mielestä perusteltua täydentää tältä osin 69 §:n 3 momentissa tarkoitettuja viranomaistahoja.

13 luku. Muutoksenhaku, pakkokeinot ja rangaistukset

81 §. Muutoksenhaku.

Valiokunta katsoo, että säännöstä on perusteltua täydentää siten, että rakennusluvan myöntävän viranomaisen pelastuslain mukaisista päätöksistä (60 §:n 4 momentti ja 66 §:n 2 momentti) voidaan tehdä maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 187 §:n mukainen oikaisuvaatimus. Velvollisuuden käsitellä asia oikaisuvaatimusasiana ennen mahdollista varsinaista muutoksenhakua voidaan arvioida vähentävän muutoksenhakuja hallinto-oikeuksiin.

14 luku. Erinäiset säännökset

88 §. Poliisin virka-apu.

Hallituksen esityksen 87 §:n 1 momentissa ehdotetaan säädettäväksi alueen pelastusviranomaisen tehtävästä tarvittaessa selvittää tulipalon syy. Pykälän 2 momentti koskee puolestaan palon tai muun onnettomuuden selvittämiseksi tehtävää erityistä tutkimusta. Pykälän 3 momentin mukaan erityisen tutkimuksen suorittajalla ja alueen pelastusviranomaisella, joka selvittää tulipalon syytä, on oikeus päästä onnettomuuskohteeseen, saada tutkinnassa tarvittavia asiakirjoja onnettomuuskohteen edustajalta ja tietoja pelastusviranomaisilta sekä ottaa näytteitä onnettomuuskohteesta. Valiokunta katsoo, että näiden tehtävien asianmukaista suorittamista varten tulee voida saada tarvittaessa poliisilta virka-apua.

2.—4. lakiehdotus

Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.