Yksityiskohtaiset perustelut
1. Pelastuslaki
2 luku. Vastuu pelastustoimen hoitamisesta
5 §. Palokunnat.
Valiokunta uudistaa mietinnössään HaVM
19/2001 vp hallituksen esityksestä HE
111/2001 vp laiksi pelastustoimen alueiden
muodostamisesta vapaapalokuntatoiminnasta lausumansa. Valiokunta
korostaa vapaapalokuntien merkitystä pelastustoiminnassa. Vapaaehtoispohjaiset
resurssit, olivatpa ne sopimuspohjaisia tai sivutoimisia, ovat jatkossakin välttämättömiä
pelastustoiminnan
kannalta.
6 §. Muiden viranomaisten tehtävät.
Metsäkeskusten lakisääteisenä tehtävänä on
edistää metsätaloutta, mihin myös
metsäpalojen torjuntaan varautumisen voidaan katsoa osaltaan
kuuluvan. Metsäkeskukset eivät ole valtion tai
kunnan viranomaisia tai laitoksia, vaan välilliseen valtionhallintoon
kuuluvia, lailla perustettuja organisaatioita. Ne saavat toimintaansa
valtionapua, ja niille on lailla osoitettu viranomaistehtäviä.
Metsäkeskuksilla on henkilöstöä,
jolla on toimialueensa hyvä paikallistuntemus, mistä voidaan
arvioida olevan hyötyä pelastustoiminnassa. Tämän
vuoksi valiokunta katsoo, että metsäkeskusten
toimialaan kuuluvan tai muutoin soveltuvan virka-avun antaminen
pelastusviranomaisille on perusteltua. Kun metsäkeskus
osallistuu pelastustoimintaan, sen tulee kuitenkin saada tästä korvaus
siten kuin ehdotetun pelastuslain 75 §:n 2 momentissa säädetään.
Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
6 §:n 3 momentin hyväksymistä näin kuuluvana:
"Valtion ja kunnan viranomaiset ja laitokset sekä metsäkeskuksista
ja metsätalouden kehittämiskeskuksesta annetussa
laissa (1474/1995) tarkoitetut metsäkeskukset antavat lisäksi
pyynnöstä pelastusviranomaisille toimialaansa
kuuluvaa tai siihen muuten soveltuvaa virka-apua."
9 §. Suunnitteluvelvoite.
Hallituksen esityksen 9 §:n 3 momentin mukainen säännös
jättää turvallisuussuunnitelman laatimisvelvollisuuden paljolti
valtioneuvoston asetuksen varaan. Yksityisten toimijoiden kannalta
on perusteltua, että heidän oikeuksiensa ja velvollisuuksiensa
perusteista säädetään selkeästi
lain tasolla. Valiokunta ehdottaa lisäksi suunnitelman
nimen "turvallisuussuunnitelma" muuttamista 9 §:n 1 ja
2 momentin tapaan muotoon "pelastussuunnitelma". Pelastussuunnitelma
kuvaa paremmin suunnitelman luonnetta ottaen huomioon 8 §:stä ilmenevät
omatoimisen varautumisen velvoitteet.
Esimerkiksi yrityksissä laadittava turvallisuussuunnitelma
käsittää lukuisia muitakin asioita
kuin 9 §:n 3 momentissa tarkoitettu suunnitelma. Tällä hetkellä voimassa
olevan pelastustoimilain nojalla annetun pelastustoimiasetuksen
mukaan säännöksessä tarkoitettu
suunnitelma on laadittava kaikkiin kerran vuodessa tarkastettaviin
palotarkastuskohteisiin, muihin yrityksiin, laitoksiin ja vastaaviin
kohteisiin, joissa työntekijöiden ja samanaikaisesti
paikalla olevien henkilöiden määrä on
yleensä vähintään 30 sekä asuinrakennuksiin,
joissa on yhteensä vähintään
viisi asuinhuoneistoa. Pelastussuunnitelman laatimisvelvollisuuden
laajuus on tarkoituksenmukaista pitää nykyisellään.
Koska pelastussuunnitelman sisältö liittyy olennaisesti
lakiehdotuksen 8 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin,
momentin viimeisen virkkeen asetuksenantovaltuus ehdotetaan muutettavaksi
osoittamaan tätä sidontaa.
Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
9 §:n 3 momentin hyväksymistä näin kuuluvana:
"Valtioneuvoston asetuksessa tarkemmin määriteltävään
rakennukseen tai muuhun kohteeseen, jossa henkilö- ja paloturvallisuudelle
tai ympäristölle aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen
onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen voidaan arvioida
olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma 8 §:ssä tarkoitetuista
toimenpiteistä. Pelastussuunnitelman sisällöstä voidaan tarvittaessa antaa
tarkempia säännöksiä valtioneuvoston
asetuksella."
Muutetussa muodossaan pykälässä on
luonnehdittu niitä kohteita tai kohteiden ominaisuuksia,
joista syntyy velvollisuus laatia pelastussunnitelma.
Valiokunta toteaa vielä, että asetusta laadittaessa
on huomioitava suunnittelun ennaltaehkäisevä luonne
ja että myös rikostorjunta (esimerkiksi tuhopolttojen
ehkäisy) on onnettomuuksien ennaltaehkäisyä ja
niveltyy näin osaksi kokonaisturvallisuussuunnittelua.
5 luku. Pelastustoimen koulutus ja kelpoisuusvaatimukset
15 §. Valtion vastuu koulutuksesta.
Hallintovaliokunta ehdottaa 15 §:n 2 momentin toisen
virkkeen ilmaisun "opintosuunnitelmia" muuttamista vastaamaan opetustoimessa
käytössä olevaa käsitettä "opetussuunnitelmia".
Valiokunta kiinnittää vakavaa huomiota siihen,
että pelastuskoulutuksessa huolehditaan riittävän
tasokkaasta kielikoulutuksesta kaksikielisten pelastuspalvelujen
turvaamiseksi.
Koska oikaisumenettely on oikeusturvakeinona valtiosääntöoikeudellisesti
merkityksellinen perustuslain 21 §:ssä tarkoitetun
hyvän hallinnon takeena, on oikaisumenettelyn perusteista syytä säätää lain
tasolla. Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa
2 momentin kaksi viimeistä virkettä hyväksyttäväksi
näin kuuluvina: "Opiskelijan oikeusturvasta, kurinpidosta
ja muutoksenhausta valtuutetuissa oppilaitoksessa on voimassa soveltuvin
osin mitä niistä säädetään
laissa Pelastusopistosta (poist.) ja sen nojalla annetussa
asetuksessa Pelastusopistosta (poist.) kuitenkin siten,
että valtuutetun oppilaitoksen opiskelijavalintaa ja opintosuorituksen
arvostelua koskevat oikaisuvaatimukset käsittelee valtuutetun
oppilaitoksen asettama kolmijäseninen tutkintolautakunta,
jonka jäsenistä yhden tulee edustaa opiskelijoita.
Tutkintolautakunnasta annetaan tarvittaessa tarkempia säännöksiä valtioneuvoston
asetuksella."
18 §. Erivapaudet.
Hallintovaliokunta ehdottaa pykälän muuttamista
vastaamaan pelastustoimilain vastaavaa säännöstä seuraavasti:
"Sisäasiainministeriö voi erityisistä syistä antaa
erivapauden tässä laissa tai valtioneuvoston asetuksella
säädetyistä kelpoisuusvaatimuksista alueen pelastustoimen
virkaan tai tehtävään, jos pelastustoimen
asianmukainen järjestäminen tätä välttämättä edellyttää."
8 luku. Nuohous
39 §. Nuohouksen järjestäminen.
Hallintovaliokunta ehdottaa pykälän selkeyttämistä siten, että alueen
pelastustoimi voi yksiselitteisesti käyttää kaikkia
laissa mainittavia nuohouksen eri järjestämisvaihtoehtoja
alueellaan samanaikaisesti rinnakkain.
Hallituksen esityksen lähtökohtana on, että alueen
pelastustoimi tuottaa nuohouspalvelut itse, hankkii ne yksityiseltä palvelujen
tuottajalta taikka sallii rakennuksen omistajan tai haltijan sopia
nuohouksesta yksityisen palvelujen tuottajan kanssa. Hallituksen
esityksen mukaisessa muodossa yksittäiset kunnat ja toisaalta
esimerkiksi viereisen alueen pelastustoimi eivät voisi toimia
nuohouspalvelujen tuottajina. Tasapuolisuuden vuoksi perusteltua
kuitenkin on, että myös yksittäiset kunnat
ja muut alueen pelastustoimet voisivat yksityisten palvelun tuottajien ohella
osallistua nuohouspalvelujen tuottamista koskevaan tarjouskilpailuun
ja toimia nuohouspalvelujen tuottajina.
47 §. Sammutusvesi.
Hallintovaliokunta kiinnittää sammutusvesihuollon
osalta huomiota eduskunnan vesihuoltolainsäädännön
uudistamisen yhteydessä hyväksymään
lausumaan (EV 197/2000 vp), jossa edellytettiin
muun muassa sammutusvesihuollon toimivuuden seurantaa.
Valiokunta korostaa, että maa- ja metsätalousministeriön
aloittaman seurannan ja selvitystyön yhteydessä tulee
huolehtia siitä, että kunnat voivat suoriutua
sammutusveden järjestämisestä ilman,
että niille aiheutuu tästä lisäkustannuksia.
10 luku. Väestönsuojelu
60 §. Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus
uudisrakentamisen yhteydessä.
Pelastustoimilakia edeltäneen väestönsuojelulain
(438/1958) nojalla annetussa väestönsuojeluasetuksessa (237/1959)
säädettiin, että väestönsuoja
saadaan sijoittaa suojelukohteessa enintään 250 metrin
ja valvonta-alueella enintään 500 metrin päähän
asianomaisesta rakennuksesta. Rakennusluvan myöntävällä viranomaisella
oli oikeus kuitenkin erityisestä syystä hyväksyä mainittujen
välimatkojen pidentäminen enintään
kaksinkertaiseksi. Voimassa olevan pelastustoimilain mukaan väestönsuoja
on rakennettava rakennukseen tai sen läheisyyteen eikä sijoittamisesta
voi säätää asetuksella tarkemmin.
Perusteltua on, että valtioneuvoston asetuksella voidaan
jatkossa säätää tarkemmin väestönsuojan
sijainnista.
Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
60 §:n 1 momentin hyväksymistä näin kuuluvana:
"Rakennuksen omistajan on uudisrakentamisen yhteydessä tehtävä rakennukseen
tai sen läheisyyteen väestönsuoja, jonka
suuruudeltaan voidaan arvioida riittävän rakennuksessa asuvia
tai muutoin oleskelevia henkilöitä varten.
Valtioneuvoston asetuksella säädetään
tarkemmin suojan koosta ja sijainnista. Väestönsuojan
rakentamisvelvollisuus ei kuitenkaan koske tilapäistä,
enintään viisi vuotta käytössä olevaa
rakennusta."
Väestönsuojien sijainti on siis tarkoitus
jatkossa yksilöidä valtioneuvoston asetuksella. Asiaan
liittyy ehdotuksen 66 §, jossa säädetään helpotusten
myöntämisestä. 60 ja 66 §:ää on
tarkasteltava kokonaisuutena, johon liittyy myös 67 §:ssä säädetty
väestönsuojan normaaliajan käyttö.
Voimassa olevan pelastustoimiasetuksen (857/1999) mukaan
rakennusluvan myöntävän viranomaisen
on pyydettävä vireillä olevassa asiassa
lausunto kunnan pelastusviranomaiselta. Alueen pelastusviranomaisen
kuulemisesta on perusteltua säätää laissa.
Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
60 §:n 4 momentin hyväksymistä näin
kuuluvana: "Kahta tai useampaa rakennusta varten voi rakennusluvan
myöntävä viranomainen alueen pelastusviranomaista
kuultuaan sallia rakennettavaksi yhteisen väestönsuojan,
ehdolla, että väestönsuoja rakennetaan viiden
vuoden kuluessa ensimmäisen rakennuksen valmistumisesta.
"
Koska tilanne ei ole koko maassa sama, valiokunta ehdottaa,
että asetuksella voidaan välimatkoja arvioitaessa
huomioida väestönsuojien rakentaminen osana esimerkiksi
kunnan elinkeinorakenteen kehittämistä. Lisäksi
tulee huomioida kullakin alueella tosiasiallinen väestönsuojaan
siirtymisaika. Tällöin voidaan ottaa paremmin
huomioon myös väestönsuojien parempi tekninen
laatu ja tehokkaampi rauhanaikainen käyttö. Tältä osin
valiokunta viittaa myös 67 §:n kohdalla väestönsuojan
normaaliajan käytöstä lausuttuun ja siitä saatavaan
hyötyyn. Lähtökohtana on suojautumisen
tosiasiallinen tarve sekä se, ettei ratkaisuilla saa heikentää kokonaissuojautumisstrategiaa.
Toisaalta on otettava huomioon myös paikalliset olosuhteet.
Liian kaavamainen toimintapolitiikka ei välttämättä myöskään
edistä suojautumista. Sen sijaan se voi haitata yritystoiminnan
ja yhteiskunnan kehittymistä.
66 §. Helpotusten myöntäminen.
Voimassa olevan pelastustoimiasetuksen mukaisesti rakennusluvan
myöntävän viranomaisen on pyydettävä vireillä olevassa
asiassa lausunto kunnan pelastusviranomaiselta. Hallintovaliokunta
toteaa, että alueen pelastusviranomaisen kuulemisesta on
perusteltua säätää laissa. Edellä 60 §:n
kohdalla lausuttuun viitaten valiokunta on muuttanut 66 §:n
kuulumaan seuraavasti: "Rakennusluvan myöntävä viranomainen
voi alueen pelastusviranomaista kuultuaan myöntää poikkeuksen
väestönsuojalle valtioneuvoston tai sisäasiainministeriön
asetuksessa asetetuista vaatimuksista tai valtioneuvoston asetuksella
väestönsuojalle
säädetystä sijaintivaatimuksesta, milloin
siihen on perusteltu syy eikä poikkeuksen tekeminen olennaisesti
heikennä suojautumismahdollisuuksia."
Valiokunta korostaa, että helpotuksia tehtäessä on
otettava huomioon kaikki edellä 60 §:n kohdalla
lausuttu. Valiokunta katsoo, että alueellisella
pelastusviranomaisella on kompetenssi lausuntoa antaessaan ottaa
huomioon alueen erityisolosuhteet, väestönsuojelun
kokonaistarve ja se, ettei suojautumismahdollisuuksia heikennetä.
67 §. Väestönsuojien ja väestönsuojelukaluston käyttö normaalioloissa.
Valiokunta kannattaa voimassa olevan pelastustoimiasetuksen
sen periaatteen jatkamista, jonka mukaan muussa käytössä olevat
väestönsuojat on voitava kunnostaa väestönsuojana
käytettäviksi 24 tunnissa. Valiokunta toteaa,
että jatkossakin on perusteltua säätää asiakokonaisuudesta
valtioneuvoston asetuksella ja ottaa sitä koskeva asetuksenantovaltuus lakiin.
Edellä esitetyn perusteella hallintovaliokunta ehdottaa
67 §:n hyväksymistä näin kuuluvana: "Väestönsuojia
sekä väestönsuojeluvälineitä ja -laitteita
saadaan käyttää muuhun toimintaan, jos
ne ovat viivytyksettä väestönsuojelun
tarkoituksiin käytettävissä. Väestönsuojien
sekä väestönsuojeluvälineiden
ja -laitteiden viivytyksettömästä käyttöönotosta
säädetään tarvittaessa tarkemmin
valtioneuvoston asetuksella."
68 §. Väestönsuojelun suunnittelun
ohjaaminen.
Hallituksen esityksen 68 §:n 1 momentissa ministeriön
asetuksella säätämisvaltuus on varsin avoin.
Momentissa tarkoitettujen väestönsuojelun henkilöstö-
ja materiaalimäärävahvuuksien sekä organisaation
taikka niitä koskevan asetuksenantovaltuuden tarkempi yksilöinti
ei ole valiokunnan käsityksen mukaan, ainakaan tässä yhteydessä,
lain tasolla tarkoituksenmukaisesti toteutettavissa. Tämän
vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa 68 §:n 1 momentin poistamista.
Perusteltua on kuitenkin 2 momentissa antaa sisäasiainministeriön
tehtäväksi ja oikeudeksi tarvittaessa antaa myös
hallituksen esityksen 1 momentissa tarkoitetuista asiakokonaisuuksista yleisiä ohjeita
viranomaisille ja yksityisille.
11 luku. Pelastustoimen henkilörekisterit
69 §. Toimenpiderekisteri.
Kuluttajavirasto valvoo tuoteturvallisuuslain (914/1986)
perusteella kulutustavaroiden ja kuluttajapalvelusten turvallisuutta.
Tällaisia tuotteita ovat muun muassa kynttilätuotteet
ja useat erityisiä riskejä sisältävät
kuluttajapalvelukset. Näihin tavaroihin ja palveluihin
liittyvää tietoa sisältyy pelastustoimen
toimenpiderekisteriin. Koska Kuluttajavirasto tarvitsee kyseistä tietoa
tuoteturvallisuusvalvonnan kohdentamiseen ja riskien tunnistamiseen
ja arviointiin, on valiokunnan mielestä perusteltua täydentää tältä osin
69 §:n 3 momentissa tarkoitettuja viranomaistahoja.
13 luku. Muutoksenhaku, pakkokeinot ja rangaistukset
81 §. Muutoksenhaku.
Valiokunta katsoo, että säännöstä on
perusteltua täydentää siten, että rakennusluvan
myöntävän viranomaisen pelastuslain mukaisista
päätöksistä (60 §:n
4 momentti ja 66 §:n 2 momentti) voidaan tehdä maankäyttö- ja
rakennuslain (132/1999) 187 §:n
mukainen oikaisuvaatimus. Velvollisuuden käsitellä asia
oikaisuvaatimusasiana ennen mahdollista varsinaista muutoksenhakua
voidaan arvioida vähentävän muutoksenhakuja
hallinto-oikeuksiin.
14 luku. Erinäiset säännökset
88 §. Poliisin virka-apu.
Hallituksen esityksen 87 §:n 1 momentissa ehdotetaan
säädettäväksi alueen pelastusviranomaisen
tehtävästä tarvittaessa selvittää tulipalon
syy. Pykälän 2 momentti koskee puolestaan palon
tai muun onnettomuuden selvittämiseksi tehtävää erityistä tutkimusta.
Pykälän 3 momentin mukaan erityisen tutkimuksen
suorittajalla ja alueen pelastusviranomaisella, joka selvittää tulipalon
syytä, on oikeus päästä onnettomuuskohteeseen,
saada tutkinnassa tarvittavia asiakirjoja onnettomuuskohteen edustajalta
ja tietoja pelastusviranomaisilta sekä ottaa näytteitä onnettomuuskohteesta. Valiokunta
katsoo, että näiden tehtävien asianmukaista
suorittamista varten tulee voida saada tarvittaessa poliisilta virka-apua.
2.—4. lakiehdotus
Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä muuttamattomina.