Yleisperustelut
Yleistä
Hallituksen esitys perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston
direktiiviin (2008/115/EY) jäsenvaltioissa
sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti
oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi
(palautusdirektiivi). Esityksen keskeisin ehdotus on ulkomaalaislakiin
lisättävä uusi säännös
vapaaehtoisesta paluusta. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan
muutettavaksi maahantulokieltoon sekä säilöön
ottamiseen liittyviä säännöksiä.
Samassa yhteydessä ehdotetaan myös maastapoistamispäätösten
täytäntöönpanoa koskevien ulkomaalaislain
säännösten selkeyttämistä.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Vapaaehtoinen paluu
Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa (301/2004)
ei ole nimenomaista säännöstä vapaaehtoisesta
paluusta. Lakiin ehdotetaan nyt lisättäväksi
uusi 147 a §, jonka mukaan ulkomaalaiselle on
käännyttämisen tai maasta karkottamisen
yhteydessä määrättävä direktiivin
mukainen vähintään seitsemän
ja enintään 30 päivän aika,
jonka kuluessa tämä voi poistua maasta vapaaehtoisesti.
Hallintovaliokunta pitää ehdotusta kannatettavana.
Vapaaehtoisen paluun mahdollistaminen vahvistaa perus- ja ihmisoikeuslähtöistä näkökulmaa
maastapoistamispäätöksen saaneiden henkilöiden
kohtelussa. Voimassa olevassa järjestelmässä,
jossa vapaaehtoisesta maasta poistumisesta ei ole säädetty,
on myös saattanut syntyä kuva, ettei maassa ilman
oleskeluoikeutta olevalla ulkomaalaisella olisi velvollisuutta poistua
maasta, ennen kuin viranomaiset hänet maasta pakkokeinolla
poistavat.
Asiantuntijakuulemisissa on huomautettu, että esitys
on melko ylimalkainen poliisin ja Maahanmuuttoviraston keskinäisten
toimivaltasuhteiden osalta ja jättää huomattavan
määrän menettelyllisiä yksityiskohtia
erikseen sovittaviksi Maahanmuuttoviraston, poliisihallinnon ja rajavartiolaitoksen
kesken.
Tämä on saadun selvityksen mukaan ollut esityksen
valmistelussa tietoinen valinta, koska tavoitteena on ollut luoda
mahdollisimman joustava järjestelmä ja koska valtaosan
palauttamispäätösten täytäntöönpanossa
noudatettavista käytännön menettelytavoista
on tarkoituksenmukaista perustua poliisin ohjeistukseen eivätkä ne
edellytä lain tasoista sääntelyä.
Viranomaisten välisiä toimivaltasuhteita esityksellä ei ole
ollut tarkoitus muuttaa.
Hallintovaliokunta edellyttää, että viranomaisten
välisen yhteistyön toimivuutta seurataan ja ryhdytään
tarvittaessa toimenpiteisiin yhteistyön selkeyttämiseksi
säädös- tai ohjetasolla.
Maahantulokiellon määrääminen
ja peruuttaminen
Palautusdirektiivi edellyttää maahantulokiellon nykyistä laajempaa
käyttöä. Ulkomaalaislain 150 §:ää on
tämän vuoksi ehdotettu muutettavaksi niin, että maahantulokielto
lähtökohtaisesti määrättäisiin,
kun aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole sitä koskevien
edellytysten puuttuessa myönnetty tai paluuvelvoitetta
ei ole kyseisessä ajassa noudatettu.
Valiokunta uskoo, että maastapoistumiskehotuksen sanktioiminen
maahantulokiellolla tulee vähentämään
ulkomaalaisten perusteetonta maahan jäämistä lisäajan
saamiseksi maassa oleskelulle. On kuitenkin muistettava, että käännyttämistä ja
maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja
pituutta harkittaessa on ulkomaalaislain 146 §:n mukaan
otettava huomioon päätöksen
perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin
vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Erityistä huomiota
harkinnassa on kiinnitettävä lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan.
Säilössäpitoaika
Ulkomaalaislain 121 §:ssä säädetään
säilöön ottamisen edellytyksistä.
Sen mukaan ulkomaalainen voidaan määrätä otettavaksi
säilöön, jos hänen henkilökohtaiset
ja muut olonsa huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa piileskelemällä tai
muulla tavoin menetellen estävän tai huomattavasti
vaikeuttavan itseään koskevaa päätöksentekoa
tai maasta poistamista koskevan päätöksen
täytäntöönpanoa tai säilöönotto
on tarpeellinen epäselvän henkilöllisyyden
selvittämiseksi taikka ulkomaalaisen henkilökohtaiset ja
muut olonsa huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa syyllistyvän
rikokseen Suomessa. Enimmäisaikaa säilöönotolle
ei ole voimassa olevassa ulkomaalaislaissa säädetty.
Ulkomaalaislain 127 §:ää ehdotetaan
nyt muutettavaksi siten, että säännökseen
tulisi aikaraja, jolloin säilöön otettu
on viimeistään päästettävä vapaaksi.
Pykälässä säädettäisiin
enintään kuuden kuukauden ja erityistilanteissa
enintään 12 kuukauden säilöönottoajasta,
jotka ovat direktiivin sallimia enimmäisaikarajoja.
Hallintovaliokunta pitää direktiivin mukaisia säilöönoton
enimmäisaikoja suhteellisen pitkinä. Säilöönoton
enimmäisaikojen pituus ei kuitenkaan muodostune käytännössä ongelmaksi, koska
tuomioistuin arvioi säilössäpitoedellytysten
täyttymisen kahden viikon välein.
Erityistä huomiota valiokunta kiinnittää säilössäpidonkin
osalta lapsen asemaan. Lapsen etu tulee arvioida aina, kun lapsi
otetaan säilöön. Voimassa olevan lain
mukaan alle 18-vuotiaita on kuitenkin tähänkin
mennessä voitu sijoittaa poliisin tai rajavartiolaitoksen
pidätystiloihin vain, jos heidän huoltajansa tai
muu täysi-ikäinen perheenjäsenensä on
myös otettu säilöön.
Päätösten täytäntöönpanokelpoisuus
Maastapoistamispäätöksen ja käännyttämispäätöksen
täytäntöönpanokelpoisuuden ajankohta
ei ole ollut täysin yksiselitteinen. Nyt ulkomaalaislain
200 ja 201 §:ää ehdotetaan selkiytettäväksi. Hallintovaliokunta
pitää selkiytyksiä aiheellisina.
Yksityiskohtaiset perustelut
147 a §. Vapaaehtoinen paluu.
Pykälän 1 momentin ensimmäisen virkkeen
mukaan käännyttämistä tai maasta
karkottamista koskevassa päätöksessä määrätään
vähintään seitsemän ja enintään
kolmenkymmenen päivän aika, jonka kuluessa ulkomaalaisen
on poistuttava maasta vapaaehtoisesti. Hallintovaliokunta ehdottaa lauseeseen
teknisluontoista muutosta.
151 §. Poliisi ja rajatarkastusviranomainen (Uusi).
Ulkomaalaislain 150 §:ää ehdotetaan hallituksen
esityksessä muutettavaksi siten, että siihen lisätään
säännös maahantulokiellon määräämisestä,
jos aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole 147 a §:n
2 momentin nojalla määrätty tai jos ulkomaalainen
ei ole paluulle määrätyssä ajassa poistunut
maasta vapaaehtoisesti. Lain 152 §:n mukaan 150 §:ssä tarkoitetun
maahantulokiellon voi määrätä vain
maahanmuuttovirasto. Poliisilta ja rajatarkastusviranomaisilta puuttuisi toimivalta
määrätä maahantulokielto tilanteissa, joissa
vapaaehtoiselle paluulle määrättyä aikaa ei
ole noudatettu, vaikka niillä lain 151 §:n 2 momentin
nojalla on oikeus määrätä ulkomaalaiselle
maahantulokielto käännyttäessään
hänet 148 §:n 1 momentin 5—8
kohdassa säädetyllä perusteella.
Hallintovaliokunta ehdottaa, että ulkomaalaislain 151 §:n
2 momenttia täydennetään toimivaltavajeen
korjaamiseksi siten, että myös poliisi tai rajatarkastusviranomainen
voi määrätä ulkomaalaiselle
maahantulokiellon silloin, kun ulkomaalainen ei ole poistunut maasta
hänelle 147 a §:n mukaan määrätyn
vapaaehtoisen paluun ajan kuluessa.
Voimaantulosäännös.
Valiokunta ehdottaa, että lakiehdotukseen lisätään
siitä puuttuva voimaantulosäännös.