Yleisperustelut

Yleistä

Hallituksen esitys perustuu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (2008/115/EY) jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (palautusdirektiivi). Esityksen keskeisin ehdotus on ulkomaalaislakiin lisättävä uusi säännös vapaaehtoisesta paluusta. Lisäksi hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi maahantulokieltoon sekä säilöön ottamiseen liittyviä säännöksiä. Samassa yhteydessä ehdotetaan myös maastapoistamispäätösten täytäntöönpanoa koskevien ulkomaalaislain säännösten selkeyttämistä.

Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotuksen hyväksymistä seuraavin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Vapaaehtoinen paluu

Voimassa olevassa ulkomaalaislaissa (301/2004) ei ole nimenomaista säännöstä vapaaehtoisesta paluusta. Lakiin ehdotetaan nyt lisättäväksi uusi 147 a §, jonka mukaan ulkomaalaiselle on käännyttämisen tai maasta karkottamisen yhteydessä määrättävä direktiivin mukainen vähintään seitsemän ja enintään 30 päivän aika, jonka kuluessa tämä voi poistua maasta vapaaehtoisesti.

Hallintovaliokunta pitää ehdotusta kannatettavana. Vapaaehtoisen paluun mahdollistaminen vahvistaa perus- ja ihmisoikeuslähtöistä näkökulmaa maastapoistamispäätöksen saaneiden henkilöiden kohtelussa. Voimassa olevassa järjestelmässä, jossa vapaaehtoisesta maasta poistumisesta ei ole säädetty, on myös saattanut syntyä kuva, ettei maassa ilman oleskeluoikeutta olevalla ulkomaalaisella olisi velvollisuutta poistua maasta, ennen kuin viranomaiset hänet maasta pakkokeinolla poistavat.

Asiantuntijakuulemisissa on huomautettu, että esitys on melko ylimalkainen poliisin ja Maahanmuuttoviraston keskinäisten toimivaltasuhteiden osalta ja jättää huomattavan määrän menettelyllisiä yksityiskohtia erikseen sovittaviksi Maahanmuuttoviraston, poliisihallinnon ja rajavartiolaitoksen kesken.

Tämä on saadun selvityksen mukaan ollut esityksen valmistelussa tietoinen valinta, koska tavoitteena on ollut luoda mahdollisimman joustava järjestelmä ja koska valtaosan palauttamispäätösten täytäntöönpanossa noudatettavista käytännön menettelytavoista on tarkoituksenmukaista perustua poliisin ohjeistukseen eivätkä ne edellytä lain tasoista sääntelyä. Viranomaisten välisiä toimivaltasuhteita esityksellä ei ole ollut tarkoitus muuttaa.

Hallintovaliokunta edellyttää, että viranomaisten välisen yhteistyön toimivuutta seurataan ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin yhteistyön selkeyttämiseksi säädös- tai ohjetasolla.

Maahantulokiellon määrääminen ja peruuttaminen

Palautusdirektiivi edellyttää maahantulokiellon nykyistä laajempaa käyttöä. Ulkomaalaislain 150 §:ää on tämän vuoksi ehdotettu muutettavaksi niin, että maahantulokielto lähtökohtaisesti määrättäisiin, kun aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole sitä koskevien edellytysten puuttuessa myönnetty tai paluuvelvoitetta ei ole kyseisessä ajassa noudatettu.

Valiokunta uskoo, että maastapoistumiskehotuksen sanktioiminen maahantulokiellolla tulee vähentämään ulkomaalaisten perusteetonta maahan jäämistä lisäajan saamiseksi maassa oleskelulle. On kuitenkin muistettava, että käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on ulkomaalaislain 146 §:n mukaan otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Erityistä huomiota harkinnassa on kiinnitettävä lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan.

Säilössäpitoaika

Ulkomaalaislain 121 §:ssä säädetään säilöön ottamisen edellytyksistä. Sen mukaan ulkomaalainen voidaan määrätä otettavaksi säilöön, jos hänen henkilökohtaiset ja muut olonsa huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa piileskelemällä tai muulla tavoin menetellen estävän tai huomattavasti vaikeuttavan itseään koskevaa päätöksentekoa tai maasta poistamista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa tai säilöönotto on tarpeellinen epäselvän henkilöllisyyden selvittämiseksi taikka ulkomaalaisen henkilökohtaiset ja muut olonsa huomioon ottaen on perusteltua aihetta olettaa syyllistyvän rikokseen Suomessa. Enimmäisaikaa säilöönotolle ei ole voimassa olevassa ulkomaalaislaissa säädetty.

Ulkomaalaislain 127 §:ää ehdotetaan nyt muutettavaksi siten, että säännökseen tulisi aikaraja, jolloin säilöön otettu on viimeistään päästettävä vapaaksi. Pykälässä säädettäisiin enintään kuuden kuukauden ja erityistilanteissa enintään 12 kuukauden säilöönottoajasta, jotka ovat direktiivin sallimia enimmäisaikarajoja.

Hallintovaliokunta pitää direktiivin mukaisia säilöönoton enimmäisaikoja suhteellisen pitkinä. Säilöönoton enimmäisaikojen pituus ei kuitenkaan muodostune käytännössä ongelmaksi, koska tuomioistuin arvioi säilössäpitoedellytysten täyttymisen kahden viikon välein.

Erityistä huomiota valiokunta kiinnittää säilössäpidonkin osalta lapsen asemaan. Lapsen etu tulee arvioida aina, kun lapsi otetaan säilöön. Voimassa olevan lain mukaan alle 18-vuotiaita on kuitenkin tähänkin mennessä voitu sijoittaa poliisin tai rajavartiolaitoksen pidätystiloihin vain, jos heidän huoltajansa tai muu täysi-ikäinen perheenjäsenensä on myös otettu säilöön.

Päätösten täytäntöönpanokelpoisuus

Maastapoistamispäätöksen ja käännyttämispäätöksen täytäntöönpanokelpoisuuden ajankohta ei ole ollut täysin yksiselitteinen. Nyt ulkomaalaislain 200 ja 201 §:ää ehdotetaan selkiytettäväksi. Hallintovaliokunta pitää selkiytyksiä aiheellisina.