Yleisperustelut
Kokeilulainsäädännön tarve
Hallituksen esityksessä ehdotetaan säädettäväksi
vuoden 2015 alusta voimaan tuleva ja vuoden 2016 loppuun saakka
voimassa oleva määräaikainen laki kuntien
velvoitteiden ja ohjauksen vähentämistä sekä monialaisten
toimintamallien edistämistä koskevista kokeiluista.
Lakiehdotuksen tarkoituksena on mahdollistaa kuusi erilaista kokeilua,
joihin laissa nimettävät kokeilukunnat voivat
osallistua esityksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla.
Nämä kokeilut ovat:
- hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskeva
kokeilu,
- koulutuspalveluja koskeva kokeilu,
- asumispalveluja koskeva kokeilu,
- kuntien toiminnan valvontaa koskeva kokeilu,
- kuntien ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyötä koskeva
kokeilu ja
- nuorisotakuuta koskeva kokeilu.
Kunnille osoitetut lakisääteiset tehtävät
ovat pidemmän ajallisen tarkastelun perusteella lisääntyneet
selvästi. Tehtävissä asetetaan kunnille myös
sisällöllisesti varsin yksityiskohtaisia menettelytapoja
ja velvoitteita koskevia vaatimuksia. Meneillään
olevalla vaalikaudella laaditun selvitysraportin mukaan kunnilla
on ollut 1.8.2012 yhteensä 535 lainsäädäntöön
perustuvaa tehtävää, joihin on sisältynyt
yhteensä 974 velvoitetta. Selvityksen mukaan tehtäviä on kymmenen
ministeriön toimialalta. Näistä selkeästi
eniten tehtäviä on asetettu sosiaali- ja
terveysministeriön (194), ympäristöministeriön (82),
liikenne- ja viestintäministeriön (62)
sekä opetus- ja kulttuuriministeriön
(60) hallinnonalojen lainsäädännössä.
Yhteensä tehtäviä koskevia lakeja ja
asetuksia on selvityksen perusteella 138. Sen jälkeen voimaan
tullut lainsäädäntö huomioon
ottaen tehtäviä on todennäköisesti
jonkin verran enemmän.
Kuntien lakisääteisten tehtävien
ja velvoitteiden jatkuva kasvu on lisännyt kuntien kustannuksia.
Hallituksen esityksestä ilmenee kuntien ymmärrettävä tyytymättömyys
myös siihen, että valtiollisessa valvonnassa suositusluonteinen ohjaus
on ainakin osittain muuttunut tosiasiallisesti sitovaksi. Kehityksen
yhtenä taustatekijänä esityksen perusteluissa
arvioidaan, että valtionosuuslainsäädännön
kokonaisuudistuksen yhteydessä löyhennettyä resurssiohjausta
on sittemmin korvattu normiohjauksella. Tähän
voidaan täydentävästi lisätä,
että erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa
vuoden 1992 loppuun asti voimassa olleeseen suunnittelu- ja
valtionosuusjärjestelmään on liittynyt
myös varsin yksityiskohtaista normiohjausta, josta on luovuttu
samalla, kun valtionosuudet on muutettu laskennallisiksi ja niiden
korvamerkinnöistä on pääsääntöisesti
myös luovuttu vuoden 1993 alussa (HaVM 5—7/1992
vp). 1980- ja 1990-luvun vaihteessa on toteutettu myös
kunnianhimoiset normitalkoot, jotka ovat johtaneet kuntien
normiohjauksen olennaiseen supistamiseen. Sittemmin normilainsäädännön
tultua kumotuksi normiohjauksen kasvu sekä sitovan ja suositusluonteisen
ohjauksen rajanvedon hämärtyminen ovat kääntäneet
kuntia velvoittavien normien määrän uudelleen
kasvuun.
Valiokunta pitää välttämättömänä,
että maassamme voidaan turvata myös tulevaisuudessa kansalaisille
laadukkaat ja yhdenvertaiset kunnalliset hyvinvointipalvelut. Tämä edellyttää myös
riittävää taloudellista kantokykyä ja
määrätietoista ponnistelua järjestämis-
ja tuotantotapojen kehittämiseksi. Onnistuneella ja tuloksia tuottavalla
kokeilulla voidaan osaltaan vahvistaa kuntien edellytyksiä vastata
asukkaidensa palvelujen ja palvelukokonaisuuksien järjestämisestä,
vauhdittaa normien purkua ja etsiä uusia tuottavampia tapoja
järjestää palvelut asiakaslähtöisesti
sekä kehittää viranomaisten yhteistoimintaa.
Valiokunta toteaa tyytyväisyydellä, että kokeilulaissa
asiakaslähtöisyys korostuu kauttaaltaan läpäisyperiaatteella.
Olennaista on kokeilun onnistumisen kannalta, että asiakaslähtöisyys
toteutuu myös kokeilun käytännön
toimeenpanossa ja sen myötä kokeilun tulosten hyödyntämisessä.
Kokeilulaki voi myös käytännössä kuntatasolla
lisätä päättäjien motivaatiota uudistuksiin
kokeilujen kautta laajemminkin, kuten sivistysvaliokunta lausunnossaan
toteaa. Sosiaali- ja terveysvaliokunta katsoo puolestaan lausunnossaan,
että kokeilulla on tärkeä merkitys myös
meneillään olevan sosiaali- ja terveydenhuollon
integraation kannalta.
Hyvinvoinnin integroidun toimintamallin edistäminen
Hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskevassa kokeilussa
on tarkoituksena edistää asiakaslähtöisten
ja moniammatillisten toimintamallien luomista ja käyttämistä kuntien
vastuulla olevia lakisääteisiä palveluja
järjestettäessä ja tuotettaessa. Hallituksen
esityksen mukaan selvityksissä on todettu, että 10
prosenttia kuntalaisista käyttää noin
80 prosenttia palveluista. Valiokunta pitää hallituksen
esityksen tavoin tällaisten useiden eri palveluita tarvitsevien
ja käyttävien asiakkaiden (palveluita käyttävien henkilöiden)
osalta erityisen tärkeänä toimenpiteiden
vaikuttavuuden parantamiseksi sovittaa palveluita yhteen niitä suunniteltaessa
ja toteutettaessa. Samalla voidaan saavuttaa myös tehokkuushyötyjä muun
muassa yhdistämällä resursseja asiakkaan
lähtökohdista ja hyväksi.
Hyvinvointipalveluja koskevassa lainsäädännössä on
eri palvelujen osalta olemassa — etenkin sosiaali- ja terveydenhuollossa
sekä opetustoimessa — laajalti velvoitteita yksilöllisten
palvelusuunnitelmien tekemiseen. Suunnitelmien yhdistämisen
avulla on tarkoitus sovittaa asiakkaan eri palvelutarpeita koskevat
suunnitelmat yhteen siten, että asiakas saa tarvitsemansa
palvelut mahdollisimman tarkoituksenmukaisella tavalla sekä että palvelut
voidaan tuottaa asiakkaan kannalta mielekkäässä kokonaisuudessa
ja oikea-aikaisesti. Lakiehdotus ei kuitenkaan aseta kokeilukunnille,
joihin sisältyy myös yksi kuntayhtymä,
velvoitetta suunnitelmien yhdistämiseen, vaan kunnilla
on harkintavalta sen suhteen, kuinka laajasti ja minkä palveluiden
osalta ne käyttävät suunnitelmien yhdistämismenettelyä.
Lakiehdotus sisältää säännökset
niistä palvelu-, hoito-, kuntoutus- ja
muista suunnitelmista, joita voidaan yhdistää usean
viranomaisen yhteiseen palvelusuunnitelmaan (4 §).
Yksilöllinen palvelusuunnitelma voidaan yhdistää useampaan
muuhun yksilölliseen palvelusuunnitelmaan, jos yhdistämisen
voidaan katsoa olevan asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta perusteltua.
Lakiehdotuksen 4 §:n 2 momentissa mainitaan yhteensä 16
suunnitelmaa, joita voidaan yhdistää keskenään.
Hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskeva kokeilu
perustuu keskeisesti palvelusuunnitelmia hyödyntäen asiakaslähtöisten
ja moniammatillisten palveluiden edistämiseen ja käyttämiseen.
Valiokunta tähdentää, että tehokkaan
ja vaikuttavan palvelukokonaisuuden suunnittelua varten viranomaisilla
tulee olla käytettävissään laaja-alaisesti
asiakkaan olosuhteita ja tarpeita koskeva tieto. Valiokunta suhtautuukin
myönteisesti siihen, että yksilöllisten
palvelusuunnitelmien yhdistämiseksi yhteen tai useampaan muuhun
palvelusuunnitelmaan voidaan lakiehdotuksen perusteella laaja-alaisesti
yhdistää asiakkaan elinolosuhteita ja
yksilöllisiä palvelutarpeita koskevia henkilötietoja
hänen etunsa mukaisesti.
Tietojen käsittelyssä on luonnollisesti turvattava
asiakkaan yksityiselämän ja henkilötietojen
suoja. Salassa pidettäviä tietoja saa luovuttaa
vain asiakkaan suostumuksella. Lisäksi esityksen mukaan
tietoja saa luovuttaa tilanteessa, jossa asiakkaalla ei ole edellytyksiä arvioida
annettavan suostumuksen merkitystä ainoastaan, jos tieto
on välttämätön sen selvittämiseksi,
voidaanko suunnitelmien yhdistämisellä parantaa asiakkaan
palvelukokonaisuutta. Tietoja ei saa luovuttaa vastoin asiakkaan
nimenomaista kieltoa. Valiokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa
vielä tietosuojasääntelyn tarkentamista.
Palvelusuunnitelmien yhdistäminen tapahtuu kokeilussa
kunnan vastuulla, vaikka yhteisen palvelusuunnitelman laatimiseen
ja toteuttamiseen voivat toiminnasta vastuussa olevan viranomaisen
harkinnan perusteella ja asiakkaan suostumuksella osallistua myös
asiakkaalle yksityisesti palveluja järjestävät
ja tuottavat toimijat.
Yhdistämiskokeilusta päättää hallituksen
esityksen perusteella kunnan toimivaltainen monijäseninen
toimielin, jonka tulee päätöksessään määrätä,
mikä kunnanvirasto tai toimintayksikkö taikka
sellainen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun
lain (169/2007) 5 §:ssä tarkoitettu
kuntayhtymä, jonka jäsen kunta on, vastaa hallinnollisesti
ja toiminnallisesti suunnitelmien yhdistämiskokeilusta.
Tällaisen kuntayhtymän muodostaa ainoastaan kokeilussa
mukana olevien Lappeenrannan ja muiden saman kuntaryhmän
kuntien muodostama Etelä-Karjalan sosiaali- ja
terveyspiiri (Eksote). Valiokunta ehdottaa yksityiskohtaisissa perusteluissa
sääntelyn selkeyttämistä niin,
että kuntayhtymä päättää osaltaan
osallistumisestaan kokeiluun.
Sivistysvaliokunta tarkastelee lausunnossaan tarkemmin hyvinvoinnin
integroidun toimintamallin kokeiluihin liittyviä kysymyksiä opetustoimen
näkökulmasta. Hallintovaliokunta viittaa tältä osin
sivistysvaliokunnan lausunnossa esitettyyn.
Koulutuspalvelukokeilu
Koulutuspalveluja koskevan kokeilun tarkoituksena on kuntien
yhteistyöllä parantaa edellytyksiä hyödyntää oppilaitosverkkoa
ja henkilöstöä peruskoulun jälkeisessä toisen
asteen koulutuksessa. Tarkoituksena on myös erityisesti
hankkia kokemuksia lukiokoulutuksen hallinnollisesta yhteistyöstä.
Lisäksi kokeilussa selvitetään, millä ratkaisuilla
kunnat voivat järjestää opetuksen parhaiten
myös kuntien rajat ylittäen esimerkiksi hyödyntämällä yhteistä oppilaitosverkkoa,
yhteisiä tiloja
alueen kaikkien koulujen ja oppilaitosten kanssa, henkilöstön
yhteiskäyttöä, yhteistä opintotarjontaa
ja yhteistä tietoverkkoa.
Sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että myös
voimassa olevien lukiolain (629/1998) 5 §:n
ja ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain (630/1998)
10 §:n mukaan koulutuksen järjestäjän
tulee olla yhteistyössä alueella toimivien lukiokoulutuksen,
ammatillisen ja muun koulutuksen järjestäjien
kanssa. Samalla säännökset kuitenkin
edellyttävät, että itse koulutus tapahtuu
lukioissa lukiolain mukaisesti ja ammatillisessa koulutuksessa vastaavasti
ammatillisesta peruskoulutuksesta annetun lain mukaisesti.
Lisäksi sivistysvaliokunta toteaa lausunnossaan, että kunnat
voivat siten nykyiselläänkin perustaa yhteisiä hallintoelimiä,
käyttää yhteistä henkilöstöä sekä hankkia
osan opetuksesta ja muista palveluista toiselta koulutuksen järjestäjältä.
Hallintovaliokunta katsoo sivistysvaliokunnan tavoin, että kokeilulailla
voidaan parhaimmillaan vauhdittaa tätä hallinnollista
yhteistyötä. Seudullisen lukiokoulutuksen järjestämiskokeilua
voidaan pitää sivistysvaliokunnan mukaan kannatettavana
tilanteessa, jossa lukioihin liittyvät rakenteelliset uudistustarpeet
voivat jatkossa muutoin edellyttää kouluverkon karsimista.
Onnistuessaan kokeilu voi luoda kestävän mallin
lukiokoulutuksen turvaamiseksi lähipalveluna, jonka merkitystä sivistysvaliokunta
on jatkuvasti kannanotoissaan korostanut.
Kuntien toiminnan valvontaa koskeva kokeilu
Valiokunta toteaa, että kuntien järjestämisvastuulle
kuuluvaa sosiaali- ja terveydenhuoltoa ohjaa ja valvoo
valtakunnallisena keskushallinnon viranomaisena Sosiaali- ja
terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira) ja alueellisina
viranomaisina aluehallintovirastot (AVIt). Lisäksi myös
kunnilla on yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa
koskevia valvontatehtäviä. Sosiaali- ja
terveydenhuollon yleinen suunnittelu, ohjaus ja valvonta puolestaan
kuuluvat sosiaali- ja terveysministeriölle.
Kuntien puolelta on tuotu esiin se seikka, että valvontaviranomaiset
noudattavat toiminnassaan tiukasti suosituksia ja ohjeita, vaikka
nämä eivät ole sitovia. Tämä rajoittaa
kuntien toiminnan tehokasta suunnittelua ja aiheuttaa lisäkustannuksia
sekä sitoo kuntien liikkumavaraa enemmän kuin
voimassa olevat säännökset. Suositusten
ja ohjeiden noudattamista on perusteltu yhdenvertaisuuden periaatteen
toteuttamisella kuntakohtaisesti, jolloin niistä on muodostunut normeihin
verrattavaa ohjausta kuntiin nähden. Tällainen
tilanne on valiokunnan mielestä ongelmallinen etenkin siitä lähtökohdasta,
että kunnille voidaan antaa sitovia velvoitteita vain lailla.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kuntien toiminnan valvontaa koskevassa kokeilussa
lisätään kokeilukuntien toimintamahdollisuuksia kuntien
tehtäviksi säädettyjen sosiaali- ja
terveyspalvelujen järjestämisessä ja
tuottamisessa luomalla uusia toimintamalleja palveluiden ohjaukseen
ja valvontaan. Tämä tarkoittaa sitä,
että kokeilussa kevennetään yksityiskohtaisten
suositusten ja ohjeiden vakiintuneita soveltamiskäytäntöjä sekä kehitetään
indikaattoriperusteista valvontaa. Tarkoituksena on uusia indikaattoreita
käyttöönottamalla edistää kuntien
toiminnan ja sen valvonnan asiakaslähtöisyyttä,
valtion valvovien viranomaisten ja kuntien yhteistyötä sekä päällekkäisyyksien
poistamista tavoitteena valvonnan oikea kohdentuminen sekä siitä kunnille
ja valvoville viranomaisille aiheutuvan työmäärän
vähentyminen.
Asumispalvelut
Kokeilun tarkoituksena on edistää vanhusten, vammaisten
ja muiden erityisryhmiin kuuluvien henkilöiden asumispalvelujen
uusien toimintamallien luomista ja toteuttamista. Kokeilut voivat
kohdistua vanhusten ja vammaisten henkilöiden ohella myös
esimerkiksi mielenterveyskuntoutujien tarvitsemiin asumispalveluihin.
Uusien toimintamallien tavoitteena on myös asumispalvelukokeilussa
vahvistaa asiakaslähtöisyyttä ja keventää kunnille
kustannuspaineita aiheuttavaa viranomaisvalvontaa.
Valiokunta korostaa, että uusia asumispalvelujen toimintamalleja
on mahdollista kokeilla esimerkiksi joustavilla tilaratkaisuilla,
kaavoituksen keinoilla, olemassa olevan asuntokannan hyödyntämisellä,
eri palvelumuotojen yhdistämisellä ja resurssien
joustavalla yhteiskäytöllä. Kokeilujen
tärkeänä tavoitteena on tukea laitoshoidon
purkamista ja erityisryhmien asumispalvelujen asiakaslähtöisten
ja kustannustehokkaiden ratkaisujen toteuttamista. Hallituksen esityksen
mukaan vanhusten ja vammaisten asumispalvelut, palveluasuminen ja
asumisyksiköt ovat yksi keskeinen tapa kehittää ja
hallita kuntalaisten tarpeiden mukaista palvelurakennetta. Laitosvaltaisuuden
hallittu purkaminen nähdään asiakkaiden,
kuntien ja koko julkisen talouden kannalta yhteisenä etuna.
Valiokunta tähdentää tässä yhteydessä yleisemminkin,
ettei resurssien joustava käyttö saa merkitä palvelujen
edellyttämän osaamisen, ammattitaidon tai asiakkaan
palvelujen saatavuuden taikka laadun heikkenemistä. Myöskään
laitosvaltaisuuden purkaminen ei saa johtaa siihen, että vaille
hyvää laitoshoitoa jäävät
henkilöt, joille asumispalvelut eivät sovellu.
Investointiavustuslain (1281/2004)
mukaan Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskus
(ARA) myöntää ja maksaa valtionapuviranomaisena
investointiavustukset sekä antaa tarkemmat ohjeet avustusten
myöntämisestä ja käyttöä koskevista ehdoista,
avustusten haku- ja maksatusmenettelystä sekä hakemuksiin
liitettävistä selvityksistä. Asumispalvelukokeilussa
on tarkoitus tarpeellisilta osin muuttaa ja joustavoittaa ARAn ohjeiden
tulkintaa kokeilukuntien osalta siten, että edistetään
uusien toimintamallien luomista vanhusten ja vammaisten asumispalveluissa sekä kevennetään
kunnille asumispalvelujen järjestämisestä aiheutuvia
kustannuksia. Ohjeiden soveltamisen muutokset ja joustavoittamiset
eivät saa kuitenkaan olla ristiriidassa asumispalveluja
koskevien periaatelinjausten kanssa, eivätkä ne
saa lisätä valtion luottotappioriskiä.
Myös tässä asumispalvelukokeilussa
on perusteltua, että Valvira ja aluehallintoviranomaiset
soveltavat säädettävän kokeilulain
nojalla asumispalveluja koskevan toiminnan valvonnassa indikaattoriperusteista
valvontaa (12 §).
Valiokunta puoltaa myös perhehoidon käyttöä edistävää kokeilua,
jossa asiakkaan olosuhteiden ja tarpeiden mukaisesti hoitopaikkana voidaan
käyttää lyhytaikaisesti ja tilapäisesti muitakin
perhehoitoon soveltuvia kodinomaisia tiloja kuin perhehoitajan kotia.
Lakiehdotuksessa mainitaan tällaisina paikkoina asiakkaan
koti ja kunnan järjestämä perhehoitoon
soveltuva tila, joita voivat esityksen perustelujen mukaan olla
esimerkiksi viikonloppuisin tyhjillään olevat
työ- ja päivätoiminnan tilat.
Kuntien ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyö
Kunnat ovat tehneet esityksiä kuntien ja Kansaneläkelaitoksen
yhteistyön kehittämiseksi, prosessien tehostamiseksi
ja kansalaisten palvelujen parantamiseksi. Kansalaisilta kerran
kerättyjen ja Kansaneläkelaitoksen rekistereissä olevien
tietojen siirtäminen suoraan toimeentulotukihakemuksiin
on ollut yksi kuntien toivoma kehittämiskohde. Kuntien
ja Kansaneläkelaitoksen yhteistyötä yli
organisaatiorajojen ovat vaikeuttaneet tiedonkulun ongelmat ja puuttuva tuntemus
tietosuojasäännösten puitteissa sallitusta
tiedonsiirrosta. Tämä näyttää olevan
laajemminkin ongelma suomalaisessa yhteiskunnassa.
Hallitus on kehyspäätöksessään
25.3.2014 päättänyt, että toimeentulotuen
laskenta ja maksatus siirtyvät Kansaneläkelaitoksen
tehtäväksi vuonna 2017. Tämän
johdosta voimavarat keskitetään kyseisen tehtäviensiirron
valmisteluun eikä kokeiluja tältä osin
toteuteta tässä yhteydessä.
Vantaan kaupunki on joka tapauksessa kokeillut vuodesta 2013
lähtien mallia, jossa kaupungin etuuskäsittelijä työskentelee
Kansaneläkelaitoksen tiloissa ja ratkaisee toimeentulotukihakemukset
nopeasti Kelalta saamiinsa tietoihin perustuen. Valiokunta pitääkin
tarpeellisena, että kokeilua Vantaan kaupungin kanssa jatketaan
ja laajennetaan mahdollisuuksien mukaan säädettävällä kokeilulainsäädännöllä.
Vantaan mallin mukaisen yhteistyön tavoitteena on asiakkaan kerran
antamiin tietoihin perustuen antaa asiakkaalle toimeentulotukipäätös
oikea-aikaisesti ja mahdollisimman tehokkaan prosessin tuloksena.
Nuorisotakuu
Nuorisotakuu ja koulutustakuu perustuvat pääministeri
Jyrki Kataisen hallituksen hallitusohjelmaan. Nuorisotakuun tavoitteena
on edistää nuorten koulutukseen ja työmarkkinoille
sijoittumista, ehkäistä nuorten työttömyyttä pitkittymästä,
tunnistaa nuorten syrjäytymisvaaraan liittyvät
tekijät sekä tarjota nuorille tukea jo varhaisvaiheessa
estämään nuorten syrjäytymiskehitystä ja
ulkopuolisuutta. Koulutustakuulla tarkoitetaan puolestaan tavoitetta
taata jokaiselle peruskoulunsa päättäneelle
paikka lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuksessa, työpajassa
tai kuntoutuksessa.
Nuorisotakuusta ei ole olemassa toistaiseksi erillistä lainsäädäntöä,
vaan toimintamalli perustuu hallitusohjelmaan. Nuorisotakuun toimeenpanemiseksi
on kuitenkin tehty usean hallinnonalan lainsäädäntöön
muutoksia. Hallituksen esityksessä todetaan nuorisotakuun
toteutuksen käynnistyneen tehdyistä panostuksista huolimatta
eri syistä ennakoitua hitaammin kunnissa ja epätasaisesti
koko maan tasolla.
Nuorisotakuun toteutumista selvittäneen tutkimuksen
mukaan jatkossa on tärkeää panostaa henkilökohtaisen
kontaktin ja matalan kynnyksen palveluihin (niin sanottu ohjaamomalli)
sekä vastuuhenkilömalleihin.
Valiokunta pitää tärkeänä,
että kokeilulainsäädäntöön
on otettu mukaan nuorisotakuukokeilu ja siihen sisältyvä koulutustakuukokeilu sekä
että lainsäädäntöön
otetaan ensimmäistä kertaa nimenomainen nuorisotakuun
määritelmä. Lakiehdotuksessa nuorisotakuulla
tarkoitetaan toimintamallia, jonka tavoitteena on tarjota jokaiselle
alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle
työ-, harjoittelu-, opiskelu-,
työpaja- tai kuntoutuspaikka kolmen kuukauden
kuluessa työttömäksi joutumisesta. Nuorisotakuuseen
liittyvän koulutustakuun tavoitteena on taata jokaiselle
juuri peruskoulunsa päättäneelle paikka
lukiossa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa,
työpajassa tai kuntoutuksessa.
Valiokunta painottaa, että nuorisotakuun ja siihen
liittyvän koulutustakuun varsinaisena tavoitteena on auttaa
nuoria pääsemään koulutukseen
ja työelämään. Tästä lähtökohdasta
tulee edistää toimivia asiakaslähtöisiä prosesseja
sekä kunnallisten ja työ- ja elinkeinohallinnon
viranomaisten yhteistoimintaa ja tiedonkulun parantamista. Toimenpiteillä on
luotava tehokkaat ja vaikuttavat palvelut sekä palvelukokonaisuudet nuorisotakuun
piiriin kuuluville nuorille.
Indikaattoriperusteinen valvonta ja omavalvonta
Valiokunta pitää perusteltuna ja myönteisenä, että kuntien
valvonnan kokeilussa ja asumispalvelujen kokeilussa otetaan käyttöön
palvelujen tuottamiseen käytettyjen panosten, kuten henkilöstö- tai
tilakriteerejä koskevien tunnuslukujen, arvioinnin sijasta
tuotettujen palvelujen vaikuttavuuden ja laadun arviointi. Lakiehdotukseen
sisältyykin säännös, joka velvoittaa
Valviran ja AVIt soveltamaan kokeiluun osallistuvien kuntien ja
kuntaryhmien valvonnassa ensisijaisesti toiminnan tuloksellisuutta
osoittavia kuntien ja valtion välisessä kokeilusopimuksessa määriteltyjä indikaattoreita.
Tämä antaa valvoville viranomaisille perusteen
arvioida sitä, milloin on päästy lopputuloksen
kannalta asianmukaiseen tavoitteeseen.
Asiantuntijakuulemisessa on kiinnitetty valiokunnan huomiota
muun muassa siihen, että indikaattorien valmistelutyö on
vielä kesken ja että tämänhetkisen
tilannearvion perusteella indikaattorit tulisivat olemaan kirjavia.
Valiokunnan mielestä on olennaista luoda sellaisia indikaattoreita,
joiden avulla kyetään mittaamaan asiakkaiden saamaa
hyötyä. Indikaattorien avulla on pystyttävä myös
arvioimaan toiminnan tai palvelun hyväksyttävää tasoa
eli sitä, milloin toiminta on asianmukaista eikä vaaranna
potilas- ja asiakasturvallisuutta.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen mukaan valtion
ja kuntien välisissä kokeilusopimuksissa on myös
sovittava siitä, mitä valvontaa koskevia indikaattoreita
kunnan tai kuntaryhmän valvonnassa käytetään.
Valiokunta pitää asianmukaisena, että palvelun
tai toiminnan tuloksellisuutta ilmaistaan palvelun saatavuutta, asiakkaan
palvelutarvetta, terveyden ja toimintakyvyn kehitystä,
asiakastyytyväisyyttä ja muita palvelun laatutekijöitä koskevien
indikaattorien avulla. Tärkeää on kyetä indikaattorien
avulla kuvaamaan palveluja asiakaslähtöisesti
eri näkökulmista niin, että voidaan muodostaa
kokonaiskuva palvelun onnistumisesta. Valiokunta tähdentää,
että indikaattorien avulla on tarpeen kuvata sitä,
saako asiakas ja kuntalainen palvelut sisällöltään,
laadultaan ja vaikuttavuudeltaan lainsäädännössä tarkoitetulla
tavalla.
Valiokunta muistuttaa, että kokeilun aikana lakisääteiset
kuntia koskevat velvoitteet ovat voimassa, ellei niistä ei
ole kokeilulainsäädännössä tehty
poikkeuksia. Sikäli kuin resursseja, panoksia, prosesseja
tai toimenpiteitä on määrätty
velvoitteina lainsäädännössä,
kyseisiä säännöksiä edellytetään
noudatettavan myös kokeiluaikana. Kokeilualueilla ne eivät
kuitenkaan ole suunnitelmaperusteisen valvonnan painopisteinä.
Jos lakisääteisten velvoitteiden toteuttamisessa
asiakas- tai potilasturvallisuus vaarantuu tai kysymys
on muutoin lainvastaisuudesta, valvovalla viranomaisella on velvollisuus
puuttua asiaan normaaliin tapaan. Kokeilulla ei myöskään
rajoiteta kenenkään oikeutta kannella tai muutoin
tuoda valvonnanalaisen toiminnan epäkohtia valvovan viranomaisen
tietoon.
Vastuu lakisääteisten sosiaali- ja
terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä kuuluu
edelleen kunnalle. Tämä merkitsee sitä,
että kunta vastaa palvelujen yhdenmukaisesta saatavuudesta
ja laadusta. Järjestämisvastuuseen sisältyy myös
päättäminen tuotantovastuusta eli siitä, missä määrin
kunta tuottaa palveluja itse ja missä määrin
se hankkii niitä sopimusperusteisesti esimerkiksi yksityisiltä palveluntuottajilta.
Kunnan järjestämisvastuu merkitsee lisäksi
sitä, että kunta seuraa ja valvoo omalta osaltaan
palvelujen toteutumista.
Valiokunta pitää myönteisenä,
että osa kokeilukunnista on ilmoittanut olevansa halukkaita kehittämään
kuntien toiminnan valvontaa koskevan kokeilun osana omavalvontaa
laatimalla omavalvontaohjelman, josta ilmenee, kuinka kunnan toiminnan
asianmukaisuutta seurataan sekä miten mahdolliset puutteet
ja virheet korjataan. Valiokunta pitää tärkeänä,
että omavalvonnassa arvioidaan palvelujen eri riskikohtia
ja luodaan toimintamalleja, jotka jo ennalta estävät
virheiden syntymistä.
Myös kuntien omavalvonnassa tullaan soveltamaan samaa
indikaattoriperusteista valvontamallia kuin muussa kuntien toiminnan
valvontakokeilussa.
Kuntien yleinen ohjaus, seuranta ja tulosten arviointi
Kokeilun onnistumiseen vaikuttaa valiokunnan mielestä merkittävästi
muun muassa sen yleinen ohjaus ja seuranta. Lakiehdotuksen perusteella kokeilun
yleiseen ohjaamiseen ja seurantaan osallistuvat ne hallituksen esityksestä tarkemmin
ilmenevät ministeriöt ja keskushallinnon virastot,
joiden hallinnonaloille kuuluvista tehtävistä kokeilussa
on kysymys, ja lisäksi Kansaneläkelaitos. Valiokunta
painottaa, että kokeilulainsäädäntö velvoittaa
huolehtimaan siitä, että ohjaus ja seuranta tehdään
vuorovaikutteisesti ja yhteistyössä kuntien kanssa,
jotta kokeilussa saavutetaan mahdollisimman hyviä tuloksia.
Valiokunta muistuttaa myös siitä, ettei kokeilulainsäädäntö sisällä kuntien
valtiosääntöoikeudellisesta asemasta
johtuen toimivaltaa antaa kuntia oikeudellisesti sitovaa ohjausta.
Kuntakokeilujen ohjauksessa, seurannassa, tulosten arvioinnissa
ja kokeilujen hyödyntämisessä valiokunta
näkee tärkeänä elementtinä indikaattoriperusteisen
arvioinnin hyödyntämisen mahdollisimman hyvin.
Tästä näkökulmasta lähtien
indikaattorit on laadittava kaikkien kokeilun kuuden toimintamallin
osalta. Kokeilun aikana on tietysti seurattava myös taloudellisuuden
ja tuottavuuden kehitystä.
Kokeilun vaikutukset riippuvat luonnollisesti kokeilun tuloksista
ja muun muassa siitä, kuinka laajalti kokeiltavaa sääntelyä voidaan
säätää pysyväksi ja
laajentaa kokeilujen jälkeen. Valiokunnalle esitetyn tiedon
mukaan tässä vaiheessa ei kokeilun euromääräisiä säästövaikutuksia
ole voitu arvioida. Suurimmat potentiaaliset odotukset taloudellisten
vaikutusten osalta kohdistuvat valiokunnan mielestä perustellusti
hyvinvoinnin integroituun toimintamalliin ja asumispalvelujen uudistamiseen
etenkin niihin sisältyvän potentiaalin johdosta.
Osa kokeiluista on säännöstasolla varsin
yleisesti ja ainakin osin epätarkasti kuvattu, mikä saattaa
vaikeuttaa kokeilun onnistumista. Osaksi voi olla kysymys myös
siitä, että osassa kuntia kokeilun sisältö on
ollut vielä riittämättömästi
tarkentunut, kun kunnat ovat tehneet esityksiä kokeiluista.
Tällaisetkin kokeilut voivat kokeilun edetessä tarkentua,
esimerkiksi vuoden kuluttua, kun on kertynyt kokemuksia enemmän.
Vaikutuksia viranomaisten toimintaan voidaan odottaa erityisesti
indikaattoriperusteisesta valvonnasta ja kuntien omavalvonnan kehittämisestä.
Kun kokeiluihin kuuluvia toimintamalleja onnistutaan hyödyntämään
laajemmin, kokeilujen yhteiskunnallisten vaikutusten voidaan pidemmällä aikavälillä
odottaa
ainakin osaltaan turvaavan palvelutasoa ja helpottavan kestävyysvajeen
pienentämistä. Parhaimmillaan kokeilujen onnistunut
toteutus on uusi avaus kuntien velvoitteiden, suositusten
ja ohjeiden vähentämiseen sekä muunlaisen
ohjauksen kehittämiseen.
Kokeilujen taloudellisena tavoitteena on keventää kunnille
niiden tehtävien toteuttamiseksi asetetuista velvotteista
ja muusta ohjauksesta aiheutuvaa kustannustaakkaa. Hallituksen esityksessä arvioidaan,
ettei kokeiluaikana todennäköisesti synny säästöjä,
muttei myöskään merkittäviä lisäkustannuksia.
Valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että kokeiluun
osallistuu huomattava määrä kuntia. Kokeilu
vaatii joka tapauksessa onnistuakseen siihen paneutumista ja resursointia,
vaikkakin kokeiluaika on vain kaksi vuotta. Valiokunta on ottamatta
varsinaisesti kantaa asiaan pohtinut sitä seikkaa, olisiko
tämäntyyppisessä kokeilussa mahdollisimman
hyvien tulosten aikaan saamiseksi aiheellista panostaa tehokkaammin
kokeiluun kohdistamalla panostukset vielä määrätietoisemmin
ja pienempään kuntajoukkoon.
Yhteenveto
Sivistysvaliokunta ja sosiaali- ja terveysvaliokunta puoltavat
lausunnoissaan kokeilulainsäädännön
hyväksymistä ja kokeilun käynnistämistä.
Lisäksi sivistysvaliokunta arvioi tarkemmin kokeiluhanketta
toimialansa osalta.
Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa hallituksen esitykseen
sisältyvän lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna
tästä mietinnöstä ilmenevin
kannanotoin ja muutosehdotuksin. Lisäksi hallintovaliokunta
viittaa mietinnössä lausuttua täydentäen
sivistysvaliokunnan sekä sosiaali- ja terveysvaliokunnan
lausunnoissa esitettyyn.
Yksityiskohtaiset perustelut
1 luku. Yleiset säännökset.
1 §. Lain tarkoitus.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että säädettävän
lain tarkoitusta kuvaavaan 1 §:ään
tulisi lisätä nimenomainen säännös
potilas- ja asiakasturvallisuuden sekä asiakkaan
itsemääräämisoikeuden takaamisesta.
Valiokunta toteaa, että vaikka lakiehdotuksella kevennetään
kokeilussa tietyiltä osin kuntiin kohdistuvia velvoitteita,
samalla kuitenkin edellytetään, että kunnat
toteuttavat palvelut lainsäädännössä asetettujen
palvelujen sisältöä koskevien vaatimusten
mukaisesti sekä siten, ettei asiakkaan potilas- tai
asiakasturvallisuus taikka itsemääräämisoikeus
vaarannu. Nämä seikat on otettu lakiehdotuksen
1 §:ssä huomioon ilmaisulla "...lainsäädännössä asetetut
palvelujen sisältöä koskevat vaatimukset
toteuttaen". Lakiehdotuksella ei myöskään
puututa asiakkaan mahdollisuuteen käyttää oikeusturvakeinoja.
Valiokunta katsoo, ettei ole tarvetta muuttaa lakiehdotuksen 1 §:ää.
2 §. Kuntakokeilut ja niihin osallistuvat
kunnat.
Lakiehdotuksen 2 §:ssä säädetään
eri kokeiluihin osallistuvista kunnista ja kuntaryhmistä.
Valiokunta ehdottaa pykälän 1 kohtaa
(hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskeva kokeilu) ja 3 kohtaa
(kuntien toiminnan valvontaa koskeva kokeilu) täydennettäväksi
siten, että Tampereen, Kangasalan, Nokian, Pirkkalan ja
Ylöjärven muodostamaan kuntaryhmään
lisätään siitä pois jäänyt
Vesilahden kunta.
Tarkoitus on, että myös Etelä-Karjalan
sosiaali- ja terveydenhuollon kuntayhtymä (Eksote)
osallistuu kokeiluun. Kuntayhtymän on perustanut kokeiluun
osallistuvien Lappeenrannan, Imatran, Lemin, Luumäen, Savitaipaleen, Taipalsaaren,
Parikkalan, Rautjärven ja Ruokolahden muodostama kuntaryhmä.
Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 2 §:n
johdantokappaleen tarkistamista. Lisäksi hallintovaliokunta
ehdottaa 2 §:n 1 ja 6 kohdan
(nuorisotakuuta koskeva kokeilu) muuttamista niin, että mainittu
kuntayhtymä lisätään kokeiluun
osallistuviin tahoihin. Säädettävässä laissa
käytetään ilmaisua kunta tai kokeilukunta
osaksi myös sellaisessa yhteydessä, että käsitteillä tarkoitetaan
myös kokeilussa mukana olevaa kuntayhtymää ilman, että kuntayhtymästä on
erikseen laissa maininta.
2 luku. Hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskeva kokeilu.
4 §. Yhteinen palvelusuunnitelma monialaisessa yhteistyössä.
Hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskevaan kokeiluun
liittyen 4 §:ssä tarkoitettu yksilöllinen
palvelusuunnitelma voidaan osittain yhdistää yhteen
tai useampaan yksilölliseen palvelusuunnitelmaan, jos yhdistämisen
voidaan katsoa olevan asiakkaan palvelukokonaisuuden kannalta perusteltua.
Pykälän 2 momentissa luetellaan 16 lakisääteistä palvelusuunnitelmaa,
joita voidaan lakiehdotuksen mukaan vain osittain yhdistää toisiin
palvelusuunnitelmiin.
Valiokunta katsoo, että palvelusuunnitelman yhdistäminen
vain osittain johonkin toiseen palvelusuunnitelmaan saattaa muodostaa
kokeilun toimeenpanoa perusteettomasti hankaloittavan rajoitteen.
Sanamuodon perusteella vaikuttaa siltä, että osittain
yhdistäminen ikään kuin pakottaa tekemään
erillisen suunnitelman siitä palvelusuunnitelman osasta,
jota ei ole voitu yhdistää sanamuodon perusteella
yhteen mielekkääseen palvelukokonaisuuteen. Tämän
vuoksi valiokunta ehdottaa 4 §:n 1 ja 2 momentin
sanamuotoa tarkennettavaksi siten, että pykälässä tarkoitettu
yksilöllinen palvelusuunnitelma voidaan "osittain tai
kokonaan yhdistää yhteen tai useampaan yksilölliseen
palvelusuunnitelmaan". Alkuperäinen sanamuoto
johtanee tarkasti tulkittuna siihen, ettei mitään
palvelusuunnitelmaa voida yhdistää toiseen kuin
osittain. Tämä merkitsisi kovin byrokraattisen
ja epätarkoituksenmukaisen järjestelmän
syntymistä hyvinvointikokeilun osalta.
5 §. Yhteisten palvelusuunnitelmien hallinnointi.
Lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin mukaan säädettävässä laissa
tarkoitetun suunnitelmien yhdistämiskokeilun aloittamisesta
päättää kunnan toimivaltainen
monijäseninen toimielin. Päätöksessä määrätään,
mikä kunnan virasto tai toimintayksikkö taikka
sellainen kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta annetun lain (169/2007) 5 §:ssä tarkoitettu
kuntayhtymä, jonka jäsen edellä tarkoitettu
kunta on, vastaa suunnitelmien yhdistämiskokeilusta.
Valiokunta ehdottaa 5 §:n 1 momentin selkeyttämistä siten,
että kuntakokeilussa mukana oleva ainoa kuntayhtymä — Eksote — päättää omalta
osaltaan yhdistämiskokeilun aloittamisesta ja siitä,
mikä kuntayhtymän toimielin tai toimintayksikkö tällöin
vastaa suunnitelmien yhdistämiskokeilusta.
6 §. Salassa pidettävien tietojen luovuttaminen.
Hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskevassa kokeilussa
yksilöllisiä palvelusuunnitelmia yhdistettäessä on
palvelusuunnitelmien luonne huomioon ottaen voitava hyödyntää eri suunnitelmiin
liittyviä salassa pidettäviä asiakkaan
henkilötietoja.
Lakiehdotuksen 6 §:n 1 momentin nojalla
salassa pidettäviä tietoja saa suunnitelmien yhdistämistä ja
toteuttamista varten luovuttaa asiakkaan nimenomaisella suostumuksella
tai silloin, jos laissa erikseen niin säädetään.
Pykälän 2 momentti koskee tilanteita,
joissa asiakkaalla ei ole edellytyksiä esimerkiksi sairauden
vuoksi arvioida annettavan suostumuksen merkitystä eikä hänellä ole
laillista edustajaa. Pykälän 3 momentti
sisältää puolestaan säännöksen
siitä, ettei salassa pidettäviä tietoja
1 ja 2 momentin nojalla saa luovuttaa laajemmin kuin on
tarpeen suunnitelmien yhdistämisen tarkoituksen toteuttamiseksi.
Tietoja ei saa myöskään luovuttaa vastoin
asiakkaan nimenomaista kieltoa, jos hänellä on
edellytykset arvioida kiellon merkitys.
Lakiehdotuksen 6 §:n 2 momentti sisältää tietojen
luovuttamiselle välttämättömyysedellytyksen.
Sen sijaan 3 momentti mahdollistaa tietojen luovuttamisen,
jos se on tarpeen suunnitelmien tarkoituksen toteuttamiseksi. Valiokunta kiinnittää
huomiota
siihen, että 2 ja 3 momentin kirjoitustavassa
voidaan nähdä ristiriitaisuutta, kun 2 momentti
edellyttää, että tietojen luovuttaminen
on välttämätöntä, ja
3 momentti sallii 2 momentin tapauksissakin tietojen luovuttamisen
tarpeellisessa laajuudessa.
Valiokunta ehdottaa 6 §:n 3 momentin
muuttamista niin, ettei tietoja saa luovuttaa laajemmin kuin on
välttämätöntä tietojen
yhdistämisen tarkoituksen toteuttamiseksi. Kysymys on arkaluonteisista
tiedoista, jotka ovat yksityisyyden suojaan kuuluvan henkilötietojen
suojan ytimessä. Tämän vuoksi pykälään
sisältyvistä asiakkaan oikeusturvaa vahvistavista
elementeistä huolimatta valiokunta pitää 3
momentin muuttamista välttämättömänä.
Lisäksi on huomattava, että kysymyksessä olevat
voimassa oleviin lakeihin perustuvat palvelusuunnitelmat ovat valiokunnan
käsityksen mukaisesti lähtökohtaisesti
sellaisia, että niihin liittyvien tietojen luovuttaminen
edellyttää jo sinänsä välttämättömyysedellytyksen
täyttymistä. Senkin vuoksi on luonnollista, että vastaavan
edellytyksen tulee koskea myös eri suunnitelmien yhdistämistä koskevia
tilanteita. Lisäksi on syytä todeta, ettei esityksestä ole
käytettävissä perustuslakivaliokunnan
lausuntoa.
Valiokunta toteaa lisäksi, että välttämättömyysedellytys
korostaa henkilötietojen käsittelyssä huolellista
harkintaa. Valiokunnan mielestä se ei kuitenkaan rajoita
kokeilujen asianmukaista valmistelua ja toimeenpanoa. Lähtökohtaisesti
kunkin palvelusuunnitelman ja palvelukokonaisuuden laatiminen edellyttää henkilötietojen
käsittelyä lainsäädännössa
asetettujen suunnitelmien ja kokonaisuuksien sisällöllisten vaatimusten
mukaisesti.
7 §. Henkilötietojen tallettaminen.
Edellä 6 §:n yksityiskohtaisissa
perusteluissa lausuttuun viitaten hallintovaliokunta ehdottaa 7 §:n
1 ja 3 momentissa henkilötietojen käsittelyn
tarpeellisuusedellytyksen muuttamista välttämättömyysedellytykseksi.
Lakiehdotuksen 7 §:n 2 momentin mukaan yhteisen
palvelusuunnitelman rekisterinpitäjänä toimii
5 §:n 1 momentissa tarkoitettu kunnan
virasto tai toimintayksikkö. Lakiehdotuksen 5 §:n 1 momentin
mukaan kunnan monijäsenisen elimen määräämä kunnan
virasto tai toimintayksikkö tai momentissa mainittu kuntayhtymä vastaa suunnitelmien
yhdistämiskokeilusta. Hallituksen esityksen perusteluista
ilmenee, että tarkoituksena on ollut määritellä rekisterinpitäjäksi kyseisestä kokeilusta
vastaavat tahot. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa,
että 7 §:n 2 momenttiin lisätään
myös kuntayhtymä rekisterinpitäjäksi.
8 §. Tietojen käsittely toiminnallista suunnittelua
varten.
Koska kokeilun piiriin eli kokeilukuntiin sisältyy
yksi kuntayhtymä, valiokunta ehdottaa 8 §:ään
lisättäväksi uusi 2 momentti, jonka mukaan
mitä 1 momentissa säädetään
kunnasta, koskee myös kokeilun piiriin kuuluvaa kuntayhtymää.
Hallituksen esitykseen sisältyvä säännös
on esityksen yksityiskohtaisten perustelujen mukaan toteava. Sen
tarkoitus on selventää lainsäädäntöön
sisältyvää sääntelyä kuntien mahdollisuuksista
yhdistää henkilörekistereihin talletettuja
tietoja hyvinvoinnin integroitua toimintamallia koskevassa kokeilussa
toiminnan suunnittelua ja arviointia varten. Valiokunnan ehdottama
uusi 2 momentti on tarkoitettu vastaavasti selventämään
samoja asioita kuntayhtymän osalta.
4 luku. Kuntien toiminnan valvontaa koskeva kokeilu.
15 §. Kokeilun soveltaminen yksityisten sosiaalipalvelujen
valvonnassa.
Asiantuntijakuulemisessa on valiokunnan huomiota kiinnitetty
myös lakiehdotuksen 15 §:ssä säädettävään
oikeuteen poiketa yksityisistä sosiaalipalveluista annetun lain
(922/2011) lupaa koskevista säännöksistä siten,
että lupa voidaan kokeilukunnissa myöntää myös
määräaikaisena ja toimintayksikkökohtaisena.
Asiantuntijakuulemisessa on pidetty pykälän sanamuotoa
epäselvänä ja tulkinnanvaraisena.
Lakiehdotuksen 15 §:n tarkoituksena on mahdollistaa
kokeilujen soveltaminen myös yksityisten sosiaalipalvelujen
lupaharkinnassa. Pykälän 1 momentin mukaan
lupa voi olla toimintayksikkökohtainen, vaikka yksityisistä sosiaalipalveluista
annetun lain 8 § edellyttäisi valtakunnallista
lupaa. Reunaehtona on kuitenkin, että palvelut tuotetaan
kokeilukunnan alueella. Lisäksi lupa voidaan myöntää määräaikaisena enintään
kokeilun ajaksi. Tämä mahdollistaa kokeiluaikaisen
luvan myöntämisen silloin, kun kokeilujen tarkoituksenmukaisia
joustoja tarvitaan yksityisten sosiaalipalvelujen toteuttamisessa.
Lupaviranomainen tekee lupaharkinnan lain mukaisesti ja kokonaisharkintaan
perustuen.
Valiokunta toteaa lisäksi, että lakiehdotuksen 15 §:n
2 momentin tarkoituksena on mahdollistaa rajoitetuissa
tapauksissa poikkeaminen toimitilavaatimuksista. Tämä on
mahdollista silloin, kun palveluntuottajan vaihdostilanteissa vanhat
toimitilat eivät vakiintuneen soveltamiskäytännön
mukaan täytä uusille toimintayksiköille
asetettuja toimitilavaatimuksia, mutta toimitiloissa jatkuu uuden
palveluntuottajan toimesta entistä toimintaa vastaava toiminta.
Näissä tilanteissa luvanhakijalle voidaan myöntää määräaikainen
toimintayksikkökohtainen lupa. Tarkoitus ei ole ollut rajata
lupaviranomaisen toimivaltaa lupaharkinnassa, vaan luvan myöntäminen
perustuu myös määräaikaisen
luvan kohdalla kokonaisharkintaan.
Valiokunta korostaa, ettei lakiehdotuksen 15 §:ssä ehdoteta
säädettäväksi poikkeuksia lakisääteisistä palvelujen
sisältöjä ja laatua koskevista vaatimuksista.
Määräaikainen lupa ei mahdollista poikkeamista
lainsäädännössä asetetuista
velvoitteista. Voimassa oleva lainsäädäntö edellyttää myös
kokeilukohteissa, ilman että asiasta on erikseen tarpeen
säätää, että palvelut tuotetaan
asiakas- ja potilasturvallisuutta vaarantamatta. Kokeilulla
ei myöskään rajoiteta valvovien viranomaisten
valvontatoimintaa kokeilukohteissa eikä niille säädettyä velvollisuutta
puuttua toimintaan, joka vaarantaa asiakas- tai potilasturvallisuutta.
Edellä lausutun lisäksi on syytä mainita,
että hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa
on lupaviranomaisten työnjaon osalta todettu, että toimivaltajako
määräytyy yksityisistä sosiaalipalveluista
annetun lain 8 §:n säännösten
mukaan siten, että valtakunnallisen palveluntuottajan toimintayksikkökohtaisen
luvan myöntää Valvira ja alueellisen
palveluntuottajan toimintayksikkökohtaisen luvan myöntää aluehallintovirasto.
Lakiehdotuksessa ei ehdoteta tehtäväksi poikkeuksia
myöskään voimassa olevan lainsäädännön
mukaiseen yksityisten sosiaalipalvelujen valvontaa koskevaan valvovien viranomaisten
toimivaltajakoon.
Hallintovaliokunta katsoo edellä olevaan viitaten,
ettei ole ilmennyt tarvetta muuttaa lakiehdotuksen 15 §:ää.
7 luku. Nuorisotakuuta koskeva kokeilu.
25 §. Sopimukset kuntien ja työ- je elinkeinotoimistojen
yhteistyöstä.
Valiokunta ehdottaa 25 §:n uudessa 3 momentissa
säädettävän siitä, että 1
ja 2 momentissa kunnasta säädetty koskee myös
kokeilun piiriin kuuluvaa kuntayhtymää. Tiivistetysti
voidaan todeta, että hallituksen esityksen 25 §:n
1 momentissa säännellään
kokeilusopimuksissa sovittavasta valtion ja kuntien yhteistyöstä nuorisotakuuta
koskevien yhteistyöprosessien helpottamiseksi. Pykälän 2 momentti
koskee 1 momentin toimenpiteiden lisäksi kuntien ja työ- ja
elinkeinotoimistojen keskinäisiä paikallisia sopimuksia
muista tarvittavista yhteistyömenettelyn muodoista nuorisotakuun
toteuttamisessa. Uusi 25 §:n 3 momentti merkitsee
1 ja 2 momentin kuntia koskevan sääntelyn
ulottamista koskemaan myös kokeilun piirissä olevaa
kuntayhtymää.
8 luku. Erinäiset säännökset.
28 §. Kokeilujen yleinen ohjaus ja seuranta.
Valtiovarainministeriö vastaa pykälän
nojalla kokeilujen yleisestä ohjauksesta ja seurannasta yhdessä muiden
pykälässä mainittujen viranomaisten kanssa.
Sivistysvaliokunta toteaa, että Opetushallituksen lakisääteinen
tehtävä on siitä annetun lain (182/1991)
mukaan vastata toimialaan kuuluvan koulutuksen kehittämisestä, edistää koulutuksen
tuloksellisuutta sekä seurata koulutuksen järjestämistä.
Hallintovaliokunta ehdottaa sivistysvaliokunnan lausuntoon viitaten,
että Opetushallitus lisätään
28 §:ssä mainittujen viranomaisten joukkoon.
Lisäksi valiokunta ehdottaa edellä 2 §:ään tehdyn
muutoksen johdosta kuntayhtymän mainitsemista 28 §:n
viimeisessä virkkeessä siten, että ohjaus
ja seuranta on tehtävä yhteistyössä kokeiluihin
osallistuvien kuntien ja kokeiluun osallistuvan kuntayhtymän
kanssa.
29 §. Kokeilusopimukset.
Lakiehdotuksen 29 §:n johdantokappaleesta
ilmenee, että valtiovarainministeriö tekee kokeilukuntien
kanssa kirjallisen sopimuksen kokeilun toteuttamisesta. Saadun selvityksen
mukaan tarkoitus on kuitenkin ollut, että sopijapuolina
olisivat valtion puolelta kaikki hankkeessa mukana olevat ministeriöt.
Tämän vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa 29 §:n
johdantokappaleeseen lisättäväksi, että myös
opetus- ja kulttuuriministeriö, työ- ja
elinkeinoministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö sekä ympäristöministeriö tekevät
kokeilukuntien kanssa kirjallisen sopimuksen kokeilun toteuttamisesta.
Valiokunta ehdottaa vielä 29 §:ssä sen
huomioon ottamista, että myös yksi kuntayhtymä kuuluu
kokeilun piiriin.