Perustelut

Esityksessä ehdotetaan, että kuntien valtionosuusprosenttia alennettaisiin 4,15 prosenttiyksiköllä siten, että vuonna 2015 kuntien valtionosuusprosentti olisi 25,44. Vastaavasti kuntien omarahoitusosuus olisi 74,56 prosenttia valtionosuustehtävien laskennallisista kustannuksista.

Esityksen taloudellisiin vaikutuksiin kuuluu valtionosuuksien väheneminen, mutta kuntien tehtävät eivät vähene muutoin kuin rakennepoliittisen ohjelman mukaisilla tehtävämuutoksilla. Tästä seuraa, että kunnat joutuvat sopeuttamaan toimintaansa vähenevien valtionosuuksien vuoksi.

Perussuomalaiset hallintovaliokunnan jäsenet katsovat, että nyt ehdotetut valtionosuusleikkaukset osuvat kipeästi kuntien talouteen. Tällä hetkellä kuntien tehtävät ja käytettävissä olevat rahat eivät ole tasapainossa. Tästä huolimatta hallitus edelleen nyt käsittelyssä olevassa esityksessään vähentää kuntien valtionosuuksia.

Valiokuntaryhmämme näkee, että julkisten palvelujen saatavuus on yksi tärkeimmistä yhteiskuntamme tasa-arvon mittareista. Pidämmekin erittäin hälyttävänä sitä, että rikkaiden ja köyhien hyvinvointi- ja eriarvoisuuserot kasvavat myös tämän esityksen johdosta jyrkästi. Nämä esityksen leikkaukset tulevat vain pahentamaan tilannetta.

Nykyisessä kuntatalouden tilanteessa valtion tulisi pidättäytyä uusien tehtävien ja velvoitteiden antamisesta. Jos kuitenkin uusia tehtäviä annetaan, niiden kustannusvaikutukset tulisi arvioida huolellisesti ja kunnille aiheutuvien kustannusten lisäys kompensoida täysimääräisesti. Täysimääräinen korvaus tukee rahoitusperiaatteen toteutumista kuntien ja valtion välillä.

Perustelut

Ottaen huomioon kuluvalla vaalikaudella hallituksen jo toteuttamat rajut valtionosuusleikkaukset ja valtionosuusjärjestelmään tekemät kuntia suuresti eriarvoistavat muutokset sekä kunnille varsinkin ensi vuodeksi sälytetyt uudet ja raskaat velvoitteet alimitoitetuilla kustannusarvioilla on puheena oleva lakiesitys ihmisten peruspalveluiden järjestämisestä vastuussa olevien kuntien kannalta kohtuuton. Valtionosuusleikkausten lisäksi hallitus esittää ensi vuodeksi kuntien harkinnanvaraisen rahoituslisäjärjestelmän lakkauttamista, vaikka valtiontalouden näkökulmastakaan sille ei ole tarvetta.

Myös kiinteistöveron ylä- ja alarajojen ja asiakasmaksujen pakkokorotuksista kunnille koituvien lisätulojen imurointia pois valtionosuusleikkauksina emme voi hyväksyä. Tällä veivauksella hallitus kajoaa perustuslain kannalta hyvin kyseenalaisella tavalla kuntien verotusoikeuteen sekä kuntien mahdollisuuksiin päättää itsenäisesti taloudestaan. Lisäksi se on omiaan murentamaan luottamusta kunta-valtiosuhteessa sekä hankaloittamaan merkittävästi kuntien pitkäjänteistä taloussuunnittelua.

Kuntatalouden ja palveluita tarvitsevien kuntalaisten kannalta suurin ongelma on tällä hetkellä kuntien tehtävien ja niihin osoitetun rahoituksen epäsuhta. Hallitus ei ole tehnyt mitään konkreettista kuntatalouden vahvistamiseksi. Se on vuosittain syventänyt kuntatalouden ahdinkoa rajuilla valtionosuusleikkauksilla sekä määräämällä kunnille uusia lakisääteisiä velvoitteita alimitoitetulla rahoituksella. Kunnille luvatut tehtäväkevennykset miljardilla eurolla ovat jäämässä juhlapuheisiin.

Valtionosuusleikkausten arviointi

Ensi vuonna valtionosuuksia esitetään leikattavaksi valtiontalouden sopeuttamistoimena 188 miljoonalla eurolla. Lisäksi hallitus pakottaa lainmuutoksilla kunnat nostamaan kiinteistöveron ala- ja ylärajoja sekä kuntalaisilta palveluiden käyttäjiltä perittäviä asiakasmaksuja, jotka hallitus imuroi pois saman tien valtionosuusleikkauksina. Kaiken kaikkiaan ensi vuonna hallitus leikkaa kunnilta valtionosuuksia yhteensä noin 280 miljoonalla eurolla. Kuluvalla vaalikaudella päätettyjen leikkausten yhteisvaikutukset vuoteen 2017 saakka ovat jopa noin 7 miljardia euroa.

Merkille pantavaa on valtion ja kuntien kustannustenjakosuhdetta osoittava valtionosuusprosentin romahdus. Kun se vuonna 2011 oli 34,11 % ja kuluvana vuonna 29,57 %, on se ensi vuonna enää 25,42 %. Toisin sanoen valtiovalta maksaa vähemmän kunnille määräämistään velvoitteista, ja vastaavasti kuntien pitää miettiä, millä vaje paikataan. Julkisen talouden kestävyysvajeen hoidon kannalta leikkauksilla ei ole sanottavampaa merkitystä, koska valtiontalous ja kuntatalous ovat molemmat julkista taloutta.

Rajut valtionosuusleikkaukset ovat pakottaneet kunnat nostamaan kunnallista ansiotuloverotusta. Tasasuuruisten valtionosuusleikkausten kuntakohtaiset vaikutukset voivat olla nelinkertaisia kunnallisverojen korotuspaineilla mitattuina. Erot ääripäiden välillä ovat revenneet ensi vuonna jopa 6,00 prosenttiyksikköön. Keskimääräisessä kunnallisverorasituksessa myös alueelliset erot maakuntien välillä ovat selvässä kasvussa. Lisäksi on huomattavaa, että entistä useampi korkean kunnallisverorasituksen kunta mieluummin lomauttaa henkilökuntaansa kuin nostaa lisää kunnallisveroprosenttia. Tämä vaarantaa asianmukaiset palvelut jatkossa. Tilanne on huolestuttava myös talouden ja työllisyyden kannalta, koska korkea kunnallisveroprosentti ei houkuta asumaan ja yrittämään tietyissä kunnissa ja alueilla, joilla muutoin olisi kaikki menestymisen edellytykset mm. luonnonvarojen puitteissa.

Hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa eduskunnan perustuslakivaliokunta piti vuosittain toteutettuja leikkauksia ongelmallisina perustuslain näkökulmasta. Kunnilla on merkittävä rooli julkiselle vallalle kuuluvan perusoikeuksien toteuttamisvastuun kannalta. Perustuslakivaliokunnan mukaan lakisääteiset tehtävät liittyvät keskeisesti useiden taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten perusoikeuksien toteuttamiseen. Valtionosuusjärjestelmällä on merkitystä myös alueellisen yhdenvertaisuuden edistämisen kannalta. Järjestelmän tehtävänä on tasoittaa kuntien välillä olevia peruspalveluiden kustannus- ja tarve-eroja ja siten lisätä elinkeino- ja väestörakenteeltaan erilaisten kuntien asukkaiden yhdenvertaista kohtelua ja heidän tosiasiallisia mahdollisuuksiaan saada perusoikeuksien toteutumisen kannalta välttämättömiä palveluja.

Perustuslakivaliokunta kuitenkin päätyi toteamaan, että valtion ja kuntien kustannusvastuuta koskevan ns. rahoitusperiaatteen käytön ongelmana on edelleenkin se, että konkreettisessa tapauksessa periaatteen hyväksymisestä huolimatta ei ole luotu yhteisesti hyväksyttyä arviointi- ja laskentamekanismia sen toteutumisesta tai toteutumatta jäämisestä. Näin siitä huolimatta, että perustuslakivaliokunta on toistuvasti arvioidessaan valtionosuusleikkauksia kehottanut luomaan menetelmän, jolla voidaan arvioida rahoitusvastuun periaatteen toteutumista. Hallintovaliokunnan hallituspuolueista koostuva enemmistö ei ole suostunut ottamaan asiaa mietintöihin. Voidaan jopa todeta, että rahoitusvastuun periaatteen toteutumista osoittavien mekanismien puute sekä puutteellisesti tehty lainvalmistelutyö kuntakohtaisten vaikutusten osalta on mahdollistanut perustuslaista johdetun rahoitusvastuun periaatteen kiertämisen, jolloin hallitus on voinut leikata valtionosuuksia kohtuuttomasti varsinkin yksittäisten kuntien kannalta.

Toinen hallituksen esitykseen kirjaamatta jäänyt asia liittyy kunnille määrättäviin uusiin velvoitteisiin sekä ensi vuoden alusta käyttöön otettavaan ns. täyden rahoituksen periaatteeseen kunnille määrättävistä uusista velvoitteista. Hallitus on ajamassa eduskunnassa läpi ns. kotihoidon tuen pakkokiintiöinnin, jonka arvioidaan kasvattavan päivähoidon menoja kunnissa noin 130 miljoonalla eurolla. Hallitus ei osoita eikä muutenkaan ole varannut siihen lainkaan valtionosuuksia ensi vuodelle, vaan hallitus sysää täyden korvauksen rahoitusvastuun seuraavalle hallitukselle asiassa, joka jakaa eduskuntaa hyvinkin voimakkaasti. Niin ikään pitkäaikaistyöttömyyden hoidossa kuntaosuuden kasvattamisesta maksettava valtionosuus toteutetaan kunnille menevää yhteisöveron jako-osuutta kasvattamalla, ei siis normaalilla tavalla valtionosuusmomentilta. Tämä on selkein osoitus uudesta kunnille määrättävästä tehtävästä, johon edes valtiolla ei ole enää varaa, puhumattakaan kunnista.

Lisäksi on syytä huomata, että hallitus ei ole kyennyt konkretisoimaan teoiksi jo yli vuosi sitten kunnille lupaamaansa tehtävien kevennystä yhdellä miljardilla eurolla. Sen sijaan hallitus on lisäämässä Kuntaliiton arvioiden mukaan ensi vuonna kunnille uusia velvoitteita noin 300 miljoonalla eurolla.

Keskustan valiokuntaryhmän mielestä ja ottaen huomioon perustuslailla jokaiselle turvatut yhdenvertaisuus sekä sosiaaliset ja sivistykselliset perusoikeudet ei kunnilta voi enää leikata valtionosuuksia, koska hallitus ei ole kyennyt tuomaan eduskunnalle lakiesityksiä, joilla kuntien tehtäväkuormaa kevennetään yhdellä miljardilla eurolla.

Harkinnanvaraisen valtionosuuskorotuksen lakkautus

Hallituksen esittämä harkinnanvaraisen valtionosuuskorotusjärjestelmän lakkauttaminen kokonaan on käsittämätön ja täysin tarpeeton. Lakkauttamisesitys on täysin poliittinen valinta, eikä sitä voida perustella mm. valtiontalouden säästötarpeilla. Voimassa olevan valtionosuuslain mukaan harkinnanvaraisia valtionosuuksia voidaan maksaa valtion talousarvion osoittamissa rajoissa. Toisin sanoen, mikäli valtion budjetissa ei ole osoitettu syystä tai toisesta määrärahaa kyseiseen tarkoitukseen, ei harkinnanvaraisia valtionosuuksia myöskään jaeta.

Keskustan valiokuntaryhmä yhtyy perustuslakivaliokunnan hallintovaliokunnalle antamassa lausunnossa esittämään näkemykseen, että harkinnanvarainen valtionosuuskorotusjärjestelmä tulee säilyttää. Harkinnanvarainen valtionosuuden korotus on muodostanut rahoitusperiaatteen toteutumisen näkökulmasta tietynlaisen joustavasti olosuhteisiin reagoivan turvaverkon, jonka avulla on voitu helpottaa talousvaikeuksiin joutuneen kunnan tilannetta. Sillä voidaan varmistaa rahoitusperiaatteen toteutuminen yksittäisen kunnan osalta esimerkiksi kunnan joutuessa äkillisestä rakennemuutoksesta aiheutuviin talousvaikeuksiin tai kriisikunnan pakkoliitostilanteessa uuden kunnan ajautuminen kriisikunnaksi. Keskustan valiokuntaryhmä yhtyy hallintovaliokunnan linjaukseen harkinnanvaraisen valtionosuusmomentin säilyttämisestä, mutta edellyttää momentille määrärahaa.

Asiakasmaksujen ja kiinteistöverojen pakkokorotusten tuottojen ohjaaminen valtiolle

Keskustan valiokuntaryhmä yhtyy perustuslakivaliokunnan lausunnossaan esittämään näkemykseen, että asiakasmaksutulot on tarkoitettu palveluiden järjestämisestä vastaavien kuntien ja kuntayhtymien tulonlähteeksi niiden rahoittaessa palveluitaan. Hallituksen nyt esittämä menettely, jossa valtio vähentää täysimääräisesti maksujen nostoon liittyvät tulonlisäykset kuntien valtionosuuksista, vie kunnilta yhden instrumentin tasapainottaa talouttaan. Maksutuottojen ottaminen vähennyksenä huomioon valtionosuusprosentissa ei ole valtionosuusjärjestelmässä noudatettavan bruttoperiaatteen mukainen, eikä se ole vaivatta sopusoinnussa kunnallisen itsehallinnon periaatteen kanssa.

Niin ikään perustuslakivaliokunta katsoo kiinteistöveron ala- ja ylärajojen pakkokorotuksen tuoton ottamista valtionosuuksien kautta valtion menojen katteeksi huonosti yhteen sopivana perustuslaissa turvatun kuntien itsehallinnon ja siihen kiinteästi liittyvän kuntien verotusoikeuden kanssa. On valtion ja kuntien taloudellisten suhteiden järjestelyperiaatteiden vastaista, että valtio tasapainottaa omaa talouttaan kunnille kuuluvilla verotuottojen lisäyksillä.

Lisäksi on todettava, että esityksellään hallitus osoittaa täydellistä epäjohdonmukaisuutta kiinteistöverotulojen kohdalla. Vuonna 2012 hallitus poisti kiinteistöveron valtionosuusjärjestelmän sisältämästä verotulojen tasauksesta väittämällä virheellisesti, että muussa tapauksessa kuntien kiinteistöverojen korotukset eivät koidu ao. kunnan hyväksi vaan ne sulavat verotulojen tasauksessa olemattomiin. Nyt hallitus esittää muutosta, jolla se ensin pakottaa tiettyjä kuntia korottamaan kiinteistöveroja, mutta kunnalle koituvat lisätulot imuroidaan niiltä pois valtionosuusleikkauksena. Saadun selvityksen mukaan yleisen kiinteistöveron alarajan pakkonoston takia jopa 43 kunnalta leikataan valtionosuuksia sekä vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveron pakkokorotuksen takia valtionosuuksia menettää 38 kuntaa. Asukaskohtaisesti laskettuna suurimmat leikkaukset kohdistuvat Kauniaisiin (87,57 euroa/asukas), Espooseen (78,89 euroa/asukas) ja Eurajokeen (73,32 euroa/asukas).

Keskustan valiokuntaryhmä toteaa, että hallintovaliokunta muutti kiinteistöverotuoton kasvua vastaavan 48 milj. euron vähennyksen tehtäväksi erillisenä valtionosuuden vähennyksenä. Valiokuntaryhmä ei voi hyväksyä tätä euroa/asukas-leikkausta, koska se kohtelee käytännössä epätasapuolisesti kuntakenttää.

Perustelut

1. Valtionosuuksien leikkaus

Hallituksen esitys kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain muuttamiseksi, jonka valiokunnan enemmistö perusratkaisujen osalta on hyväksynyt, merkitsee kuntien valtionosuuden leikkaamista 188 miljoonalla eurolla (- 0,73 prosenttiyksikköä) vuonna 2015.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä ei hyväksy tässä poikkeuksellisen vaikeassa taloustilanteessa kuntien tulojen leikkaamista esitetyllä tavalla ja ottaen huomioon kuluvan hallituskauden aikana jo tehdyt leikkauspäätökset. Esitys johtaa entistä vakavampiin talousvaikeuksiin ja veronkorotuksiin yhä useammassa kunnassa. Leikkaukset kohdistuvat kaikkien kuntalaisten peruspalveluihin, mutta leikkauksen merkitys on paljon suurempi vähätuloisille työttömille ja eläkeläisille sekä niille, jotka palveluja eniten tarvitsevat, kuin hyvätuloisille.

2. Kuntien kiinteistö- ja jäteverotulojen lisätuoton "imurointi" valtion talousarvion yleiskatteeksi

Vuosien 2015—2018 valtiontalouden kehyspäätöksekseen sisältyi päätös kuntien yleisen ja vakituisen asuinrakennuksen kiinteistöveroprosenttien ala- ja ylärajojen nostamisesta. Vuoden 2015 talousarvioesityksen yhteydessä ratkaisun arvioitiin lisäävän 48 miljoonalla eurolla kuntien verotuloja. Nyt hallitus esittää, että tämä verotulojen lisäys siirretään valtion talouden menojen kattamiseen.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää tätä ehdotusta kuntien ja yleinen taloustilanne huomioiden täysin vääränä ratkaisuna.

Valtiovarainministeriön kunta- ja alueosaston lausunnossa esityksen toteutustapaa arvioidaan varsin kriittisesti. Sen mukaan kuntien kannalta ongelmallista on, että ensimmäistä kertaa kiinteistöveron korotukset ohjataan valtion hyväksi. Osa kiinteistöveron tuotosta ohjautuu pysyvästi valtiolle. Kiinteistöveroa on pidetty jo pitkään veromuotona, jonka painoa kuntien tuloista tulisi kasvattaa sen vakauden vuoksi. Tämä on nostettu erityisesti valtion puolelta esille. Tähän ajatteluun sopii huonosti, että kunnat pakotetaan nostamaan veroprosentteja ja samalla imuroidaan tuotto valtiolle.

VM:n kunta- ja alueosaston lausunnon mukaan kuntien välillä tämä ratkaisu aiheuttaa epäoikeudenmukaisuutta. Aikaisemmin veroprosenttia nostaneet kunnat saavat pitää tulonlisäyksen täysimääräisenä, vaikka kunta olisi nostanut prosenttia esimerkiksi tälle vuodelle. Ylärajojen nostamiselle on arvioitu tuotto-odotus, jota ei pystytä laskemaan kuntakohtaisesti. Laskelmissa se joudutaan kohdentamaan kaikille kunnille, myös niille, joiden veroprosentti ei muutu ensi vuonna.

Valiokuntakäsittelyn aikana ja liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikon aloitteesta noussutta ehdotusta vastaavien leikkausten kohdistamisesta jäteveron tuottoon kiinteistöveron tuoton sijasta pidämme niin ikään kuntien taloudellista asemaa vaarantavana toimenpiteenä, emmekä puolla myöskään tällaista korvaavaa ratkaisua.

3. Harkinnanvaraisten valtionosuuksien poistaminen

Kevään 2013 kehyspäätökseen sisältyi päätös harkinnanvaraisen valtionosuuden korotuksen leikkaamisesta 10 milj. eurolla. Viime kevään kehyspäätöksen perusteella määrärahaa päätettiin pienentää edelleen 10 milj. eurolla ja samalla lakkauttaa harkinnanvarainen valtionosuuden korotus. Kahden edellisen kehyspäätöksen nojalla talousarvioesitykseen sisältyi 20 milj. euron vähennys peruspalvelujen valtionosuusmomentille. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä pitää tätä ratkaisua monestakin syystä epätarkoituksenmukaisena.

Valiokunnassa hallituspuolueiden toimesta tehty muutos, joka säilyttää harkinnanvaraisen valtionosuuden lakipykälän, ei auta tukalassa taloudellisessa tilanteessa olevia kuntia, koska budjettiesityksessä vuodelle 2015 ei ole esitetty määrärahoja kyseiselle momentille.

Valtionvarainministeriön kunta- ja alueosaston lausunnossa on nostettu esiin useita perusteita sille, miksi harkinnanvaraisista valtionosuuksista ei pitäisi luopua. Seuravaassa toistan nämä perusteet:

1. Vastaava järjestelmä on käytössä laajasti eri maissa, myös sellaisissa, joissa valtionapujärjestelmä ja kuntien/valtion kustannusten- ja tehtävienjako poikkeaa pohjoismaisesta mallista. Järjestely ei siis ole ollut pelkästään suomalainen.

2. Koska korotettu valtionosuus voitaisiin kohdentaa täsmällisesti, päästäisiin pienehköllä määrärahalla kohtuullisen tehokkaaseen tulokseen. Erityisesti tämä koskee kriisiytymässä olevia kuntia tai niitä koskevien päätösten jälkihoitoa. Poikkeuksellisissa, tilapäisissä ja ennakoimattomissa talousvaikeuksissa olevien kuntien arviointimenettelyssä harkinnanvaraisella valtionosuuden korotuksella voitaisiin valtion puolelta osallistua ko. kuntien talouden kohentamiseen. Niiden kuntien kohdalla, joissa valtioneuvosto on päättänyt ns. pakkoliitoksesta, on harkinnanvaraisella korotuksella mahdollisuus tukea uuden kunnan taloudellista tilannetta sen alkuvaiheessa.

3. Nykyisessä muodossa järjestelmä ei rasita valtiontaloutta. Se lisää omalta osaltaan niitä etuja, joita on saatu aikaiseksi esimerkiksi kuntien yhteisellä varainhankinnalla ja kollektiivisella takausjärjestelmällä. Välillisesti järjestelmän olemassaololla voidaan katsoa olevan vaikutusta myös kuntien luottokelpoisuuteen.

4. Myöntäminen on sidottu kunnan omiin toimenpiteisiin talouden tasapainottamiseksi (tasapainottamissuunnitelma, ehdot, seuranta). Avustusta ei siis myönnetä automaattisesti. Korotuksen tarveharkinnassa otetaan huomioon tilinpäätöstietojen lisäksi kuntien hakemusten yhteydessä toimittama aineisto sekä muut paikalliset erityisolosuhteet.

5. Kuntatalous on lähivuosina poikkeuksellisen vaikean tilanteen edessä (heikko talouskasvu, valtion päättämät valtionosuusvähennykset, valtionosuusperusteiden muutoksen valtionosuuksien vähennysvaikutukset noin kahdessa kolmasosassa kuntia). Tilanteella on ainakin kaksi vaikutusta: kunnallisveroaste tulee nousemaan olennaisesti ja nopeammin kuin useisiin vuosikymmeniin, toisaalta erityisissä poikkeuksellisissa, tilapäisissä ja ennakoimattomissa talousvaikeuksissa olevien kuntien määrä tulee kasvamaan voimakkaasti. Kuntien yhdistymiset ovat joissakin tilanteissa avuksi.

6. Valtio on viime kädessä vastuussa kuntalaisten välttämättömien palvelujen turvaamisesta tilanteessa, jossa kunta joutuu poikkeuksellisiin, tilapäisiin ja ennakoimattomiin talousvaikeuksiin. Kuntien talousvaikeudet eivät välttämättä johdu kunnan omista ratkaisuista vaan yhä laajemmin valtion toimenpiteistä tai talouden rakennemuutoksen aiheuttamista verotulomenetyksistä. Harkinnanvaraisella valtionosuuden korotuksella pystytään reagoimaan verotulojen laskuun verotuloihin perustuvaa valtionosuuden tasausta nopeammin.

7. Osana Suomen luottoluokitusta kansainväliset luottoluokittelijat (Moody's ja Standart & Poors) selvittävät vähintään kerran vuodessa myös kuntien taloustilanteen ja niiden lainanhoitokyvyn. Valtiovarainministeriön kunta- ja aluehallinto-osaston edustajat tapaavat em. luokittelijat vuosittain lokakuussa. Luottoluokittelijat ovat varsin hyvin perillä Suomen kuntakentän tilanteesta ja ovat erittäin kiinnostuneita mahdollisista häiriötekijöistä kuntakentässä ja yksittäisen kunnan maksukyvystä. Erityisesti heitä kiinnostavat toimenpiteet, joilla turvataan tai parannetaan lyhyellä ja pitkällä aikavälillä kunnan maksukykyä. He ovat esittäneet suurta mielenkiintoa harkinnanvaraista korotusta kohtaan, koska tämä on keskeinen toimenpide, kun puhutaan nykyisestä tilanteesta ja yksittäisen kunnan luotonmaksukyvystä äkillisessä taloustilanteessa.