Yleisperustelut
Yleistä
Vuonna 1999 voimaan tulleella pelastustoimilailla (561/1999)
on korvattu vuonna 1975 annettu laki palo- ja pelastustoimesta (559/1975)
ja vuonna 1958 annettu väestönsuojelulaki (438/1958).
Uudistuksessa on koottu silloiset normaaliolojen ja poikkeusolojen
pelastustoimen järjestelyjä koskevat säännökset
samaan lakiin sekä saatettu säännökset
ajan tasalle suhteessa muuhun lainsäädäntöön.
Pelastustoimen järjestelmän kehittämiseksi
säädetty laki pelastustoimen alueiden muodostamisesta (1214/2001)
on puolestaan tullut voimaan tammikuun alussa vuonna 2001. Kyseisellä lailla
on annettu kuntien tehtäväksi pelastustoimen palvelujen
tuottaminen yhteistoiminnassa valtioneuvoston päättämällä 22
alueella vuoden 2004 alusta lukien. Pelastustoimilaki on korvattu
uuden alueellisen pelastustoimen järjestelmän myötä voimassa
olevalla pelastuslailla (468/2003).
Käsiteltävänä olevaa lakiehdotusta
uudeksi pelastuslaiksi voidaan luonnehtia pelastustoimen lainsäädännön
määräaikaistarkistukseksi. Merkittävin
rakenteellinen muutos sisältää pelastustoimen
alueita koskevan lainsäädännön
sisällyttämisen pelastuslakiin. Hallituksen esityksessä pelastuslain
rakenne ehdotetaan muutoinkin uudistettavaksi siten, että eri
tahojen velvollisuudet ja tehtävät ovat nykyistä selkeämmin hahmotettavissa
uudesta laista. Säädettävällä lailla
on tarkoitus myös vahvistaa pelastustoimen yhteistyöjärjestelyjä.
Ehdotuksen mukaan alueen pelastustoimi voi sopimuksen nojalla hoitaa
pelastuslain mukaisia alueen pelastustoimelle kuuluvia tehtäviä myös
toisella pelastustoimen alueella.
Vapaaehtoistoiminnalla on pelastustoiminnassa suuri merkitys.
Ilman vapaaehtoisten organisaatioiden apua pelastustoimi ei selviydy asianmukaisesti
tehtävistään. Valiokunta pitääkin
tärkeänä, että ehdotettuun pelastuslakiin
on otettu vapaaehtoistoiminnasta oma erillinen lukunsa. Myönteistä on
myös, että säädettävään uuteen
pelastuslakiin sisältyvät säännökset
vapaaehtoistoiminnan edistämisestä, sopimuspalokuntien
ja muiden sopimusyhteisöjen terveystarkastuksista ja työturvallisuudesta.
Alueen pelastustoimi voi lähtökohtaisesti nykyiseen
tapaan sopia vapaaehtoisen palokunnan kanssa pelastustoimen tehtävien
hoitamisesta. Lakiehdotuksen mukaan sopimus voidaan tehdä myös
muun pelastusalalla toimivan yhteisön, kuten esimerkiksi
järvi- ja meripelastusyhdistyksen, kanssa.
Pelastustoiminnassa ja väestönsuojelussa sattunut
tapaturma tai saatu ammattitauti korvataan nykyisin valtion varoista.
Myönteistä on, että pelastuslainsäädäntöä täydennetään
tässä yhteydessä siten, että korvauksiin
ovat oikeutettuja myös pelastustoimintaan vapaaehtoisesti sekä omatoimisiin
pelastustoimenpiteisiin ryhtyneet. Vastaavat muutokset ehdotetaan
tehtäväksi myös meripelastuslakiin (1145/2001).
Valiokunta toteaa, että Suomen pelastustoimen tehtäviä hoitaa
alueellisten pelastuslaitosten lisäksi vajaat 15 000
sopimuspalokuntien henkilöstöön kuuluvaa
tukeutuen 732 paloasemaan sekä 4 000 operatiiviseen
toimintaan koulutettuun ammattipalomieheen. Hälytyksiä Suomessa
on yhteensä noin 110 000. Valiokunta pitää tärkeänä,
että säädettävän uuden
pelastuslain lisäksi muun muassa käytännön
eri toimin tuetaan sopimuspalokuntien toimintaedellytyksiä, jotta
voidaan huolehtia esimerkiksi harvaan asuttujen alueiden pelastustoimen
turvallisuuspalveluista. Määrätietoisin
toimenpitein on huolehdittava myös siitä, että vapaaehtoisen
henkilöstön määrä saadaan
kääntymään nousuun. Tässä suhteessa
esimerkiksi työttömyystilanteessa on tärkeää tukea
yhteiskunnan toimin edellytyksiä osallistua sopimuspalokuntatyöhön.
Valiokunta viittaa lisäksi niihin toimenpiteisiin, jotka ilmenevät
sisäisen turvallisuuden ohjelmasta.
Hallituksen esityksen perusteluista ilmenevistä syistä ja
saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää esitystä tarpeellisena
ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa 2. lakiehdotuksen hyväksymistä muuttamattomana
ja 1. lakiehdotuksen hyväksymistä muutettuna tästä mietinnöstä ilmenevin
kannanotoin.
Pelastustoiminnan johtaminen
Pelastustoimintaa johtaa pelastuslakiehdotuksen mukaan pelastusviranomainen.
Tilapäisesti pelastustoimintaa voi johtaa myös
muu pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokuntaan
kuuluva siihen saakka, kun toimivaltainen pelastusviranomainen ottaa
pelastustoiminnan johtaakseen. Pelastustoiminnan johtaja — myös
pelastustoimintaa tilapäisesti johtava henkilö — toimii
aina virkavastuulla (34 §).
Perustuslakivaliokunta on arvioinut pelastustoimen johtajan
toimivaltuuksia perusoikeuksien näkökulmasta
hallituksen esityksestä pelastustoimilaiksi antamassaan
lausunnossa (PeVL 31/1998 vp — HE
76/1998 vp). Pelastustoimilain nojalla pelastustoimintaa
on voinut johtaa myös esimerkiksi sopimuspalokuntaan kuuluva henkilö siihen
saakka, kun pelastusviranomainen ottaa toiminnan johtaakseen. Perustuslakivaliokunta
katsoo pelastustoimen johtajan hyvinkin pitkälle ulottuvien
toimivaltuuksien perustuvan perusoikeuksien kannalta hyväksyttäviin
syihin eli elämän, terveyden, omaisuuden ja ympäristön
suojaamiseen. Ehdotetut toimivaltuudet ovat lisäksi käytettävissä vain ääritilanteissa.
Niihin saadaan turvautua palon estämiseksi sekä muun
onnettomuuden torjumiseksi ja vahinkojen rajoittamiseksi, jos tilanteen
hallitseminen ei ole muutoin mahdollista. Toimivaltuuksien käyttöedellytykset
on pelastustoimilakiehdotuksessa rajattu perustuslakivaliokunnan mielestä riittävästi.
Valiokunta toteaa, että vielä pelastustoimilain
säätämisen yhteydessä ei ole
ollut voimassa nykyistä perustuslakia ja sen 124 §:ää,
jonka mukaan hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin
viranomaiselle vain lailla tai lain nojalla, jos se on tarpeen tehtävän
tarkoituksenmukaiseksi hoitamiseksi eikä vaaranna perusoikeuksia,
oikeusturvaa tai muita hyvän hallinnon vaatimuksia. Merkittävää julkisen
vallan käyttöä sisältävä tehtävä voidaan
antaa vain viranomaiselle. Perustuslain 124 §:llä on
taustansa perustuslakivaliokunnan aiemmassa käytännössä.
Perustuslakivaliokunta on pitänyt mahdollisena antaa
yksityiselle itsenäiseen harkintaan perustuvan oikeuden
päättää voimakeinojen käyttämisestä,
jos käyttö tapahtuu tarkasti rajatussa tilassa
tai tilanteessa ja silloin, kun kysymys on viranomaisen tilapäisluonteisesta
tarpeesta saada ulkopuolista apua (Marietta Keravuori-Rusanen, Yksityinen
julkisen vallan käyttäjänä,
Helsinki 2008, s. 429—430). Tällöin on
kysymys tyypillisesti nopeaa toimintaa vaativista akuuteista tilanteista.
Lisäksi voidaan todeta, että muulle kuin viranomaiselle
on annettu liikkumisvapauden ja henkilökohtaisen vapauden
rajoittamiseen oikeuttavia toimivaltuuksia perustuslakivaliokunnan
myötävaikutuksella muun muassa lastensuojelussa
(PeVL 5/2006 vp, PeVL 58/2006
vp) ja merenkulussa (PeVL 43/2010 vp, PeVL
44/1998 vp).
Hallintovaliokunta toteaa, että yksittäiset
pelastustoimintatilanteet ovat rajattavissa ajallisesti ja paikallisesti.
Hallituksen esityksessä on nimenomaisesti mainittu, että muu
pelastuslaitoksen palveluksessa oleva tai sopimuspalokuntaan kuuluva
voi johtaa pelastustoimintaa siihen saakka, kunnes toimivaltainen
pelastusviranomainen ottaa pelastustoiminnan johtaakseen. Ajallisesti
kysymys on lyhyehköstä ajasta, joka on kuitenkin
välttämätöntä käyttää kaikkiin
tarpeellisina pidettäviin pelastustoimenpiteisiin.
Lisäksi valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, että lakiehdotuksen 36 §:n 2
momentissa on rajattu tilapäisesti pelastustoimintaa johtavan henkilön
toimivaltuuksia siten, että ne koskevat ihmisten, omaisuuden
ja ympäristön pelastamiseksi ja suojaamiseksi
sekä onnettomuudesta aiheutuvien vahinkojen rajoittamiseksi
ja onnettomuuden seurauksien lieventämiseksi välttämättömiä toimenpiteitä.
Olennaista on myös, että toimivaltuudet on rajattu
siten, että viranomaiskoneiston ulkopuolisen osuus pelastustoiminnan
johtamisessa jää pelastusviranomaisen toiminnan
suhteen pitkälti avustavaksi ja täydentäväksi
(PeVL 57/2010 vp). Lisäksi
on huomattava, että myös tilapäinen pelastustoiminnan
johtaja toimii virkavastuulla.
Voimassa olevan pelastuslain sääntelyä vastaten
hallituksen esitys lähtee siitä, että pelastustoimintaa
johtaa aina viimekädessä pelastusviranomainen.
Käytännössä on kuitenkin tilanteita,
joissa pelastusviranomainen ei ehdi onnettomuuspaikalle samanaikaisesti
sopimuspalokunnan kanssa. Tämä voi johtua siitä,
että sopimuspalokunta ja päivystävä pelastusviranomainen lähtevät
onnettomuuspaikalle eri paikoista. Jos sopimuspalokunnan toiminta
onnettomuuspaikalla edellyttää pelastusviranomaisen
toimivaltuuksien käyttöä, kuten esimerkiksi
asunnon oven murtamista, ennen pelastusviranomaisen saapumista paikalle,
on tilapäisen pelastustoiminnan johtajan voitava käyttää 36 §:n
2 momentista ilmeneviä toimivaltuuksia välttämättömien
toimenpiteiden suorittamiseksi. Tilannekohtaisesti tilapäinen
pelastustoiminnan johtaja voi ottaa tarvittaessa myös esimerkiksi
radiopuhelinyhteyden pelastustoimintaa johtamaan tulossa olevaan
pelastusviranomaiseen. Edellä lausuttua täydentäen
valiokunta viittaa pelastuslakiehdotuksen 25 §:n 1 momenttiin
ehdottamaansa muutokseen.
Edellä esitetyn perusteella valiokunta ehdottaa pelastustoiminnan
tilapäistä johtamista koskevan sääntelyn
hyväksymistä hallituksen esityksen mukaisena.
Nuohouspalvelut
Nuohouksen järjestäminen ehdotetaan uudessa pelastuslaissa
tapahtuvaksi samansisältöisenä kuin nykyisen
pelastuslain 39 §:ssä. Lakiehdotuksen
mukaan alueen pelastustoimi päättää nuohouspalvelujen
järjestämisestä alueellaan. Alueen pelastustoimi
voi järjestää nuohouspalvelut edelleen
omana välittömänä toimintanaan (pelastuslaitoksen
omana työnä), jolloin nuohoojat ovat palvelussuhteessa
pelastuslaitokseen, tai antamalla tarjouskilpailun perusteella nuohoustoimen
yksityisen nuohoojan tai yrityksen hoidettavaksi, jolloin kysymyksessä on
niin sanottu piirinuohousjärjestelmä.
Vaihtoehtona edellä mainitulle alueen pelastustoimen
järjestämälle nuohoustoimelle on lakiehdotukseen
sisältyvä sopimusperusteinen nuohousjärjestelmä,
jossa rakennuksen omistaja tai haltija saa itse valita nuohouksen
suorittajat. Myös tähän järjestelmään
siirtyminen edellyttää alueen pelastustoimen tekemää päätöstä.
Perustuslakivaliokunta on todennut pelastustoimilakiesitystä koskevassa
lausunnossaan, että nuohoustoimi on ainakin osaksi normaalia
elinkeinotoimintaa. Kyseisessä lausunnossa ei ole mainintaa
siitä, että nuohouspalvelujen järjestämismalli
olisi ongelmallinen elinkeinovapauden kannalta (PeVL 31/1998
vp). Nuohoustoimen järjestäminen on
pelastustoimilaissa perustunut samanlaiselle mallille kuin nyt käsiteltävänä olevassa
uudessa pelastuslakiehdotuksessa.
Valiokunta toteaa, että ehdotettu uusi pelastuslaki
ei rajoita nuohoojan ammatinharjoittamisen vapautta. Kysymys on
siitä, että useimmissa tapauksissa alueen pelastustoimi
on järjestänyt nuohouspalvelut piirinuohousjärjestelmän
mukaisesti. Tämä tapahtuu kilpailuttamalla nuohouspalvelut
palveluntuottajien kesken. Tällaiseen tarjouskilpailuun
voivat ottaa osaa kaikki, jotka täyttävät
pelastuslakiehdotuksen 63 §:ssä mainitut
nuohoojan kelpoisuusvaatimukset.
Nuohouksen järjestämistä lakiehdotuksen 59 §:ssä vastaava
toimintamalli on käytössä myös
esimerkiksi jätteenkuljetuksessa. Jätelain (1072/1993)
10 §:n mukaan kunnan on järjestettävä joko
omana toimintanaan tai muuta yhteisöä tai yksityistä yrittäjää käyttäen
asumisesta syntyneen jätteen sekä ominaisuudeltaan,
koostumukseltaan ja määrältään
siihen rinnastettavan valtion, kunnan ja seurakunnan sekä julkisoikeudellisen
yhteisön ja yhdistyksen julkisessa hallinto- ja palvelutoiminnassa
syntyneen muun jätteen kuin ongelmajätteen kuljetus
(kunnan järjestämä jätteenkuljetus).
Jätteenkuljetus voidaan järjestää kunnassa
tai sen osassa kunnan päätöksellä ja
tarkemmin määräämillä ehdoilla myös
siten, että jätteenhaltija sopii siitä kuljetuksen
suorittajan kanssa (sopimusperusteinen jätteenkuljetus).
Väestönsuojan rakentamisvelvollisuus
Sisäasiainministeriö on vahvistanut 20 päivänä marraskuuta
2007 väestönsuojaamisen strategian.
Strategian laatimistyössä on otettu huomioon
hallitusohjelmassa, yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen
turvaamisen strategiassa ja turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa
selonteossa esitetyt kehittämislinjaukset. Väestönsuojaamisen
strategian mukaan uhkakuvissa voi pitkällä aikavälillä tapahtua
muutoksia, joita on vaikea ennakoida, ja väestönsuojien
rakentamista tulisikin strategian mukaan edelleen jatkaa koko maassa.
Väestönsuojan rakentamisvelvollisuuden alaraja
600 neliömetriä on kuitenkin osoittautunut teknisesti
ja taloudellisesti epätarkoituksenmukaiseksi. Strategian
mukaisesti väestönsuojien rakentamista koskevat
säännökset ehdotetaan lakiehdotuksessa
uudistettavaksi ja rakentamisvelvoitteen perusteena olevia pinta-alamääriä korotettavaksi
nykyisestä.
Valtioneuvosto on antanut pelastuslain esittelyn yhteydessä koko
valtioneuvoston yhteisen lausuman, jonka mukaan valtioneuvosto seuraa tarkasti
pelastuslain väestönsuojelua koskevien säännösten
vaikutuksia. Valtioneuvosto kiinnittää erityistä huomiota
siihen, vaikuttavatko väestönsuojien
rakentamista koskevat säännökset kohtuuttomasti
asuntojen hintojen nousuun ja miten säännösten
muutokset vaikuttavat väestönsuojien rakentamisen
määrään ja kustannuksiin. Edelleen
valtioneuvosto katsoo lausumassaan, että seuraavan turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelun yhteydessä on syytä arvioida
myös mahdollisuutta väestönsuojien rakentamisesta
luopumiseen suhteessa muutoksiin Suomen turvallisuuspoliittisessa
tilanteessa sekä väestön turvaamisen
tarpeeseen.
Hallintovaliokunta edellyttää, että seuraavan turvallisuus-
ja puolustuspoliittisen selonteon yhteydessä arvioidaan
Suomen turvallisuuspoliittisen tilanteen lisäksi väestön
suojaamisen tarpeet.
Onnettomuuksien ehkäisy
Hallituksen esityksessä lausuttuun viitaten valiokunta
muistuttaa, että pelastuslakiehdotuksessa säädetään
jokaisen huolellisuusvelvollisuudesta asuin- ja toimintaympäristössään
tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran tai vahingon välttämiseksi.
Laissa säädetään myös
jokaista rakennuksen omistajaa ja haltijaa koskevasta velvollisuudesta
varautua omatoimisesti 1) tulipalojen syttymisen ja muiden vaaratilanteiden syntymisen
ehkäisemiseen, 2) henkilöiden, omaisuuden ja ympäristön
suojaamiseen vaaratilanteissa, 3) tulipalojen sammuttamiseen ja
muihin omatoimisesti mahdollisiin pelastustoimenpiteisiin ja 4)
poistumisen turvaamiseen tulipaloissa ja muissa vaarantilanteissa
sekä toimenpiteisiin pelastustoiminnan helpottamiseksi
(14 §).
Rakennukseen tai muuhun kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden
tai pelastustoiminnan kannalta tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö-
ja paloturvallisuudelle, ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle
aiheutuvan vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien
vahinkojen voidaan arvioida olevan vakavat, on laadittava pelastussuunnitelma
14 §:ssä tarkoitetuista omatoimisen varautumisen
toimenpiteistä. Pykälässä määritellään
tarkemmin pelastussuunnitelman sisältö (15 §).
Edellisessä kappaleessa mainittuun kohteeseen voi alueen
pelastusviranomainen määrätä hankittavaksi
tarkoituksenmukaista sammutuskalustoa ja muita pelastustyötä helpottavia
laitteita tai asennettavaksi automaattisen sammutuslaitteiston taikka
ryhtymään kohteessa muihin välttämättömiin
toimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä ihmisten
ja omaisuuden turvaamiseksi onnettomuuden varalta. Valiokunta viittaa
tältä osin yksityiskohtaisissa perusteluissa 82 §:n
kohdalla lausuttuun. Samalla valiokunta tähdentää,
että riskien ehkäisyssä on otettava huomioon
kaikki käytettävissä olevat toimenpiteet
ja keinot. Esimerkiksi automaattisen sammutusjärjestelmän
osalta on arvioitava, onko kaikki seikat huomioon ottaen asentamisvelvoitetta
pidettävä onnettomuuksien ehkäisemiseksi
tai ihmisten tai omaisuuden turvaamiseksi välttämättömänä.
Uuden lain nojalla pelastuslaitoksen on laadittava valvontasuunnitelma
valvontatehtävänsä toteuttamisesta. Valiokunta
tähdentää, että valvonnan on
perustuttava riskien arviointiin ja sen tulee olla laadukasta, säännöllistä ja
tehokasta. Palotarkastettavia kohteita ei enää nykyiseen
tapaan määritellä laissa tai sen nojalla
annetuissa säädöksissä, vaan
pelastuslaitos määrittelee vastaisuudessa valvontasuunnitelmassa
palotarkastettavat kohteet. Valiokunta toteaa, että uudella
sääntelyllä on tarkoitus kohdentaa pelastuslaitoksen
valvonta nykyistä paremmin alueen riskien ja muiden erityisten
valvontatarpeiden mukaisesti. Palotarkastusten lisäksi
alueen pelastusviranomainen suorittaa asiakirjavalvontaa, jonka
tarkoituksena on varmistaa esimerkiksi pelastussuunnitelmien sekä muiden
palo- ja poistumisturvallisuudesta laadittujen asiakirjojen perusteella
velvoitteiden noudattamista kohteessa. Valvontaa on tärkeää toteuttaa
myös erityisten valvontaprojektien muodossa ja muutoinkin
kenttävalvontana sekä tarvittavassa yhteistyössä muiden
valvontaviranomaisten kanssa.
Muita seikkoja
Pelastustoimen koulutusta koskeva sääntely
on hallituksen esityksessä säilynyt pääpiirteissään nykyisellään.
Pelastustoimen koulutusta koskee pelastuslakiehdotuksen 8 luku.
Valiokunta kiinnittää tässä kohdin
huomiota siihen, että valtion tulee varmistaa riittävän
koulutetun henkilöstön saatavuus koko Suomen alueelle
ja samalla tulee ottaa huomioon myös alueelliset kielitaitovaatimukset.
Saadun tiedon perusteella tämänhetkinen tilanne
pienemmissä kunnissa on vaikea ja ammatillisen tutkinnon
saanutta henkilöstöä ei ole pienemmille
paloasemille helposti saatavilla.
Pelastuslain mukaiset viranomaistehtävät suoritetaan
nykyisin maksutta. Lakiehdotuksen 96 §:n mukaan
pelastuslaitos voi periä maksun valvontasuunnitelman mukaisen
palotarkastuksen tai muun valvontatoimenpiteen suorittamisesta.
Maksu voidaan periä myös tehtävästä,
jonka on aiheuttanut hätäkeskukseen liitetyn paloilmoittimen
toistuva erheellinen toiminta. Valiokunta pitää tärkeänä maksun
tavoitetta vähentää erheellisiä paloilmoituksia
niissä kiinteistöissä, joissa ei ole
ryhdytty riittäviin toimenpiteisiin erheellisten paloilmoitusten
välttämiseksi.
Perittävien maksujen suuruudesta päättää alueen pelastustoimi
hyväksymässään taksassa. Lakiehdotuksen
nojalla alueen pelastustoimen tulee määrätä suoritteistaan
perimänsä maksut siten, että ne vastaavat
suuruudeltaan enintään suoritteen tuottamisesta
alueen pelastustoimelle aiheutuneiden kokonaiskustannusten määrää. Valiokunta
tähdentää, että koko maassa
maksujen on tärkeä määräytyä samojen
perusteiden mukaisesti. Esimerkkinä voidaan viitata nuohoustoimesta
perittäviin maksuihin.
Yksityiskohtaiset perustelut
1. Pelastuslaki
3 luku. Toiminnanharjoittajan sekä rakennuksen omistajan
ja haltijan velvollisuudet
15 §. Pelastussuunnitelma.
Lakiehdotuksen 4 §:ssä säädetään
jokaisen huolellisuusvelvollisuudesta asuin- ja toimintaympäristössään
tulipalon tai muun onnettomuuden vaaran tai vahingon välttämiseksi
ja 14 §:ssä rakennuksen omistajan ja
haltijan sekä toiminnanharjoittajan velvoitteesta omatoimiseen
varautumiseen.
Lakiehdotuksen 15 §:n 1 momentti puolestaan
koskee 14 §:stä ilmenevään
varautumiseen liittyvää velvoitetta laatia pelastussuunnitelma rakennukseen
ja muuhun kohteeseen, joka on poistumisturvallisuuden tai pelastustoiminnan kannalta
tavanomaista vaativampi tai jossa henkilö- ja paloturvallisuudelle,
ympäristölle tai kulttuuriomaisuudelle aiheutuvan
vaaran taikka mahdollisen onnettomuuden aiheuttamien vahinkojen
voidaan arvioida olevan vakavat. Ehdotettu sääntely
vastaa pääpiirteissään voimassa olevan
pelastuslain 9 §:n 3 momentin mukaista velvoitetta
laatia pelastussuunnitelma.
Ehdotetussa 15 §:n 1 momentissa osoitetaan pelastussuunnitelman
laatimisvelvoite nykyistä selkeämmin rakennuksen
haltijan vastuulle. Mikäli kuitenkin rakennuksessa, kuten
suurissa liikekeskuksissa, toimii useita toiminnanharjoittajia,
tulee rakennuksen haltijan laatia pelastussuunnitelma yhteistyössä toiminnanharjoittajien
kanssa.
Koska pelastussuunnitelma tulee laatia rakennukseen tai muuhun
kohteeseen, valiokunta ehdottaa 15 §:n 1 momentin
sanamuodon tarkentamista siten, että pelastussuunnitelman
laatimisesta vastaa muun kohteen osalta kohteen haltija.
19 §. Poistumisturvallisuusselvitys.
Lakiehdotuksen 18 §:n 1 momentti koskee poistumisturvallisuutta
hoitolaitoksissa sekä palvelu- ja tukiasumisessa. Momentin
nojalla toiminnan harjoittajan on etukäteen laadituin selvityksin
ja suunnitelmin ja niiden perusteella toteutetuin toimenpitein huolehdittava,
että asukkaat ja hoidettavat henkilöt voivat poistua
turvallisesti tulipalossa tai muussa vaaratilanteessa itsenäisesti tai
avustettuina.
Lakiehdotuksen 19 §:n 1 momentissa säädetään
18 §:ssä tarkoitetun toiminnanharjoittajan velvollisuudeksi
laatia erityinen poistumisturvallisuusselvitys siitä, miten
rakennuksen tai tilan käyttötapa tai henkilöiden
rajoittunut, heikentynyt tai poikkeava toimintakyky otetaan huomioon
tulipaloihin ja muihin vaaratilanteisiin varautumisessa ja poistumisjärjestelyissä.
Asiantuntijakuulemisessa on esitetty, että hallituksen
esityksessä poistumisturvallisuutta arvioidaan liian yksipuolisesti
eikä oteta riittävällä tavalla
huomioon esimerkiksi ammattitaitoisen henkilökunnan merkitystä poistumisturvallisuuden
riskitekijöitä pienentävänä seikkana. Poistumisjärjestelyjen
riittävyyteen vaikuttaa moni muukin tekijä kuin
rakennuksen käyttötapa ja henkilöiden
toimintakyky. Tällaisia asioita ovat esimerkiksi henkilökunnan
määrä ja toimintavalmiudet. Myös
rakenteellisen paloturvallisuuden ratkaisuilla, kuten poistumisreittien ja
uloskäytävien toteutuksella, on oma merkityksensä.
Hallintovaliokunta ehdottaakin 19 §:n 1 momenttiin
lisättäväksi poistumisturvallisuusselvityksessä huomioon
otettaviin seikkoihin rakennuksen tai tilan käyttötavan
ja henkilöiden rajoittuneen, heikentyneen tai poikkeavan
toimintakyvyn lisäksi muut poistumisturvallisuuteen vaikuttavat
tekijät.
4 luku. Pelastustoimen organisaatio ja vastuu pelastustoimen
tehtävistä
23 §. Sisäasiainministeriön ja aluehallintoviraston
tehtävät.
Voimassa olevan pelastuslain 2 §:n 2 momentin
nojalla aluehallintovirasto huolehtii toimialueellaan vastaavista
tehtävistä kuin sisäasiainministeriö koko
valtakunnan alueella.
Lakiehdotuksen 23 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto
valvoo pelastustointa ja sen palvelujen saatavuutta ja tasoa toimialueellaan. Aluehallintovirastolla
ei kuitenkaan vastaisuudessa ole nykyisen kaltaista pelastustoimen
johtamistehtävää. Muutoin hallituksen
esityksessä ehdotetut aluehallintoviraston tehtävät
vastaavat lakiehdotuksen perustelujen mukaan aluehallintoviraston
nykyisiä pelastuslain mukaisia tehtäviä.
Valiokunta ehdottaa 23 §:n 2 momentin sääntelyn
täsmentämistä perusteluissa ilmaistun
tarkoituksen mukaisesti siten, että aluehallintovirastolla
on pelastustoimen palvelujen saatavuuteen ja tasoon liittyvän
alueen pelastustoimen palvelutason valvontatehtävän
lisäksi tehtävänä nykyiseen
tapaan myös valvoa yleisesti pelastustointa käsittelemällä esimerkiksi
pelastustoimesta tehtyjä hallintokanteluita.
25 §. Pelastuslaitos sekä sopimuspalokunnat
ja muut vastaavat yhteisöt.
Alueen pelastustoimi voi sopia pykälän 1 momentin
nojalla pelastustoimen tehtävien hoitamisesta vapaaehtoisen
palokunnan, laitospalokunnan, teollisuuspalokunnan, sotilaspalokunnan
tai muun pelastusalalla toimivan yhteisön kanssa. Momentin
mukaan sopimuspalokunnille ja momentissa tarkoitetuille muille yhteisöille
ei kuitenkaan saa antaa tehtäviä, joihin liittyy
merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Valiokunta toteaa, että lakiehdotuksen 25 §:ssä tarkoitetussa
sopimuksessa on kysymys perustuslain 124 §:ssä säännellystä julkisten
hallintotehtävien uskomisesta muulle kuin viranomaiselle.
Pykäläehdotuksen viimeisen virkkeen tarkoituksena
on ilmeisesti täyttää perustuslain 124 §:n
vaatimus siitä, että merkittävää julkisen
vallan käyttöä sisältäviä tehtäviä voidaan
antaa vain viranomaisille. Valiokunta ei kuitenkaan pidä onnistuneena
sitä ratkaisua, että laissa pelkästään
toistetaan perustuslaissa säädetty edellytys ja
jätetään pelastustoimen arvioitavaksi,
mikä on merkittävää julkisen
vallan käyttöä, joka jää sopimismahdollisuuden
ulkopuolelle.
Hallintovaliokunta ehdottaakin 25 §:n muuttamista
siten, että alueen pelastustoimi voi käyttää 32 §:n
mukaisessa pelastustoiminnassa vain apunaan sopimuspalokuntia tai
muita pelastusalalla toimivia yhteisöjä sen mukaan,
kun niiden kanssa sovitaan. Tällä rakenteellisella
sääntelytavalla huolehditaan siitä, että pelastustoiminnasta
vastaa viranomainen, joka voi käyttää operatiivisessa
toiminnassa apunaan nykyiseen tapaan esimerkiksi vapaaehtoisia palokuntia.
Alueen pelastustoimi eli pelastustoimen tehtävää hoitava
kunta tai kuntayhtymä voi sopia vapaaehtoisen palokunnan
ja säännöksessä yksilöityjen
muiden yhteisöjen kanssa sopimuksessa määriteltyjen
pelastustoimien tehtävien hoitamisesta. Esityksen yksityiskohtaisten
perustelujen mukaan sopimusneuvottelut voi käytännössä hoitaa
alueen pelastustoimen osalta pelastuslaitos, jos alueen pelastustoimen
toimivaltaiset toimielimet ovat pelastuslaitoksen tehtävään
valtuuttaneet.
Valiokunnan ehdottama 25 §:n sanamuoto merkitsee,
ettei sopimuspalokunnille ja muille säännöksessä tarkoitetuille
yhteisöille voida antaa tehtäviä, joihin
liittyy merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi pelastustoimen
valvontatehtävät. Pelastusviranomaisille säädettyjä toimivaltuuksia
käyttää niin ikään
lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentin poikkeuksin aina pelastuslaitoksen
palveluksessa oleva virkamies. Pelastustoiminnan tilapäisenä johtajana
myös sopimuspalokuntaan kuuluvalla on siihen tehtävään
liittyvät välttämättömät
lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentin mukaisesti rajatut
valtuudet.
27 §. Alueen pelastustoimen ja pelastuslaitoksen tehtävät.
Pelastuslaitos voi pykälän 3 momentin mukaan
tuottaa nykyiseen tapaan myös ensivaste-, ensihoito- ja
sairaankuljetuspalveluja, jos terveydenhuoltoviranomaisten kanssa
siitä on sovittu tai tehtävästä on
erikseen säädetty.
Uusi terveydenhuoltolaki (1326/2010)
tulee voimaan 1 päivänä toukokuuta 2011
kuitenkin siten, että ensihoitopalvelu on järjestettävä 39 §:n
mukaisesti viimeistään 1 päivästä tammikuuta
2013. Mainitun momentin nojalla sairaanhoitopiirin kuntayhtymän
on järjestettävä alueensa ensihoitopalvelu.
Ensihoitopalvelu on suunniteltava ja toteutettava yhteistyössä päivystävien
terveydenhuollon toimipisteiden kanssa siten, että nämä yhdessä muodostavat alueellisesti
toiminnallisen kokonaisuuden. Pykälän 39 §:n
2 momentin mukaan sairaanhoitopiirin kuntayhtymä voi järjestää ensihoitopalvelun
alueellaan tai osassa sitä hoitamalla toiminnan itse, järjestämällä ensihoitopalvelun
yhteistoiminnassa alueen pelastustoimen tai toisen sairaanhoitopiirin
kuntayhtymän kanssa taikka hankkimalla palvelun muulta
palveluntuottajalta.
Hallintovaliokunta ehdottaa uuteen pelastuslakiin otettavaksi
viittauksen uuden terveydenhuoltolain 39 §:n 2
momenttiin. Kysymyksessä on informatiivinen säännös,
joka merkitsee sitä, että vielä siirtymäaikana
1.1.2013 asti pelastuslaitokset voivat tuottaa vanhojen käsitteiden, vanhan
lainsäädännön sekä vanhojen
sopimusten mukaisesti ensivaste-, ensihoito- ja sairaankuljetuspalveluja
sen mukaan kuin asianomaisten terveydenhuoltoviranomaisten ja pelastuslaitosten
kesken on sovittu.
Lakiehdotuksen 27 §:n 3 momentin 4 kohdassa
ehdotetaan pelastuslaitoksen tehtäväksi huolehtia,
sen mukaan kun alueen pelastustoimi päättää,
myös muista toimialalle soveltuvista tehtävistä,
jos siitä ei ole ilmeistä haittaa tässä laissa
säädettyjen tehtävien hoitamiselle.
Valiokunta toteaa, että hallintopäätöksellä toteutettava
ja väljästi rajattu viranomaistehtävien laajentamismahdollisuus
ei ole perustuslain 2 §:n 3 momentin hallinnon
lainalaisuuden näkökulmasta ongelmaton. Hallintovaliokunta
ehdottaa tämän vuoksi 27 §:n 3 momentin
4 kohdan poistamista lakiehdotuksesta. Pelastuslaitoksen tehtävät
on kattavasti kuvattu 27 §:ssä ilman, että muutoinkaan
tarvitaan mainittua yleissääntelyä.
5 luku. Pelastustoiminta ja eräät siihen
liittyvät tehtävät
33 §. Hälytysohje.
Pykälän 1 momentin nojalla pelastuslaitoksen
tulee yhteistyössä pelastustoimintaan osallistuvien,
virka-apua antavien viranomaisten sekä hätäkeskuksen
kanssa laatia hälytysohje pelastustoiminnassa tarvittavien voimavarojen
hälyttämisestä.
Hätäkeskustoiminnasta annetun uuden lain (692/2010)
14 §.n mukaan hätäkeskustoimintaan
osallistuva viranomainen antaa toimialaansa liittyvät tehtävien
käsittelyä ja välittämistä ja muuta
ilmoituksen tai tehtävän hoitamista koskevat ohjeet
ja suunnitelmat Hätäkeskuslaitokselle. Valtakunnalliset
suunnitelmat ja ohjeet käsitellään ja
sovitetaan yhteen ennen niiden käyttöönottoa
Hätäkeskuslaitoksen valtakunnallisessa yhteistyöryhmässä.
Jotta hälytysohjeiden ja toimintatapojen yhdenmukaisuus
toteutuu, tulee hälytysohjeiden yhteensovittaminen tapahtua
hätäkeskuksen sijasta yhteistyössä Hätäkeskuslaitoksen
kanssa. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa 33 §:n
1 momentin muuttamista.
Hallintovaliokunta kiinnittää lisäksi
pelastustoimen hälytysohjeiden osalta huomiota tarpeeseen
niiden valtakunnalliseen yhteensovittamiseen ja yhtenäisiin
toimintatapoihin. Tämän vuoksi valiokunta ehdottaa
33 §:ään lisättäväksi uuden
3 momentin seuraavasti: "Pelastuslaitosten on huolehdittava
hälytysohjeiden valtakunnallisesta yhteensovittamisesta
sekä pelastuslaitosten kesken että Hätäkeskuslaitoksen
kanssa."
36 §. Pelastustoiminnan johtajan toimivaltuudet.
Pelastustoiminnan johtajan toimivaltuuksista säädetään
voimassa olevan pelastuslain 45 §:ssä.
Kyseisessä pykälässä määritellyt
toimivaltuudet pysyvät säädettävässä laissa
ennallaan. Toimivaltuuksien käytöstä ehdotetaan
kuitenkin säädettäväksi nykyistä tarkkarajaisemmin
ja täsmällisemmin. Lakiehdotuksen 36 §:n
1 momentti sisältää säännökset
pelastustoiminnan johtajan toimivaltuuksista, jotka ovat laajemmat kuin
36 §:n 2 momentissa tilapäisesti pelastustoimintaa
johtavan henkilön toimivaltuudet.
Lakiehdotuksen 34 §:ssä puolestaan säädetään,
että pelastustoimintaa johtaa pelastusviranomainen. Tilapäisesti
pelastustoimintaa voi johtaa esimerkiksi sopimuspalokuntaan kuuluva. Myös
tilapäinen pelastustoiminnan johtaja toimii virkavastuun
alaisena.
6 luku. Yhteistoiminta pelastustoimen tehtävissä
46 §. Yhteistyö pelastustoiminnassa.
Pykälän 2 momenttiin sisältyy informatiivinen
säännös, josta ilmenevät pelastustoiminnan
tehokkaan suorittamisen kannalta keskeisimmät viranomaiset
sekä niiden keskeisimmät pelastustoimintaan liittyvät
ja asianomaisen hallinnonalan lainsäädäntöön
pohjautuvat vastuut pelastustoiminnan yhteydessä. Säännöksen
tarkoituksena on korostaa erityisesti momentissa mainittujen viranomaisten
velvollisuutta toimia yhteistyössä pelastusviranomaisten
kanssa pelastustoimintaan varautumisessa ja pelastustoiminnassa.
Lakiehdotuksen 46 §:n 2 momentin 5 kohta koskee
sosiaali- ja terveysviranomaisia ja kyseisen hallinnonalan laitoksia.
Nämä tahot vastaavat niitä koskevissa
säädöksissä ilmenevän
työnjaon mukaisesti muun muassa lääkinnällisestä pelastustoiminnasta,
sairaankuljetuksesta, ensihoidosta ja ensivastetoiminnasta. Mainitut
käsitteet ehdotetaan korvattavaksi käsitteellä ensihoitopalvelu,
joka vastaa uuden terveydenhuoltolain (39 §) käsitteistöä.
7 luku. Pelastustoimen vapaaehtoistoiminta
51 §. Vapaaehtoistoiminta.
Lakiehdotuksen 51 §:n 1 momentin mukaan pelastustoimen
tehtävissä voidaan käyttää apuna
vapaaehtoisia organisaatioita ja henkilöitä, ei
kuitenkaan tehtävissä, joihin sisältyy
merkittävää julkisen vallan käyttöä.
Valiokunta ehdottaa 51 §:n 1 momentissa sääntelyn
täsmentämistä siten, että vapaaehtoisia
organisaatioita ja henkilöitä voidaan käyttää apuna
pelastustoimen koulutus-, neuvonta- ja valistustehtävissä sekä pelastustoiminnassa.
Tämän lisäksi valiokunta ehdottaa momenttiin
tehtäväksi rajauksen, ettei apuna käytettävillä vapaaehtoisilla
organisaatioilla tai henkilöillä ole oikeutta
käyttää viranomaistoimivaltuuksia taikka
tarkastus- tai valvontavaltuuksia. Sopimuspalokuntaan kuuluvan oikeudesta
johtaa tilapäisesti pelastustoimintaa siihen saakka, kun
toimivaltainen pelastusviranomainen ottaa pelastustoiminnan johtaakseen,
säädetään tämän
lain 34 §:n 1 momentissa.
Valiokunnan ehdottamassa muodossa lakiehdotuksen 51 §:n
1 momentti kuuluu seuraavasti: "Pelastustoimen koulutus-, neuvonta-
ja valistustehtävissä sekä pelastustoiminnassa voidaan käyttää apuna
vapaaehtoisia organisaatioita ja henkilöitä, ei
kuitenkaan tehtävissä, joihin sisältyy
merkittävää julkisen vallan käyttöä,
kuten viranomaistoimivaltuuksien käyttöä taikka
tarkastus- tai valvontatoimintaa."
8 luku. Pelastustoimen koulutus ja kelpoisuusvaatimukset
55 §. Valtion vastuu koulutuksesta.
Lakiehdotuksen 55 §:n 2 momentin nojalla
sisäasiainministeriö voi hyväksyä myös
muun oppilaitoksen kuin Pelastusopiston antamaan pelastusalan ammatillista
peruskoulutusta. Sääntely vastaa asiallisesti
voimassa olevaa pelastuslakia. Valiokunta ehdottaa momentin muuttamista
siten, että Pelastusopiston lisäksi pelastusalan
ammatillista peruskoulutusta voi antaa sisäasiainministeriön hyväksymä muun
julkisyhteisön ylläpitämä oppilaitos.
Ainoa säännöksen tarkoittama oppilaitos
on tällä hetkellä Helsingin pelastuskoulu,
joka on toiminut vuodesta 1972 lukien. Helsingin pelastuskoulun
toiminta on tärkeää pelastusalan ammatillisen
peruskoulutuksen alueellisen tarpeen tyydyttämiseksi. Nyt
säädettävällä lailla
ei ole tarkoitus laajentaa pelastusalan ammatillisen peruskoulutuksen
antamista nykyisestään.
9 luku. Nuohouspalvelut
61 §. Vioista ilmoittaminen.
Lakiehdotuksen nojalla nuohoojan on ilmoitettava tulisijoissa
ja savuhormeissa havaitsemistaan sellaisista vioista tai puutteista,
joista voi aiheutua tulipalon vaara, kirjallisesti nuohottavan kohteen
edustajalle ja pelastuslaitokselle. Ehdotettu säännös vastaa
voimassa olevan lain 41 §:ssä säädettyä.
Valiokunta ehdottaa lisäksi 61 §:ssä säädettäväksi,
että myös tikkaiden, kattokulkutien osien ja katon
turvavarusteissa olevien vikojen tai puutteiden osalta on vastaava
ilmoitusvelvollisuus, mikäli viat tai puutteet voivat vaarantaa nuohoojan
työturvallisuuden. Esimerkiksi tikkaissa olevat nuohoojan
työturvallisuuden vaarantavat puutteet estävät
nuohoustyön suorittamisen, mistä seuraa, että kiinteistö laiminlyö 13 §:ssä säädetyn
velvoitteen huolehtia nuohouksesta. Tämän
vuoksi on perusteltua, että nuohooja ilmoittaa myös
tällaisista puutteista sekä kohteen edustajalle
että pelastuslaitokselle.
11 luku. Väestönsuojat
75 §. Helpotusten myöntäminen.
Väestönsuojia koskevien helpotusten myöntämisestä säädetään
voimassa olevan pelastuslain 66 §:ssä.
Pykälän nojalla aluehallintovirasto voi erityisen painavasta
syystä yksittäistapauksessa myöntää vapautuksen
laissa säädetystä väestönsuojan
rakentamisvelvollisuudesta.
Lakiehdotuksen 75 §:ssä tarkoitettuja
helpotuksia ovat 1 momentin mukainen aluehallintoviraston myöntämä pysyvä tai
määräaikainen vapautus väestönsuojan
rakentamisvelvollisuudesta sekä 2 momentin mukainen rakennuslupaviranomaisen
myöntämä poikkeus väestönsuojan
teknisistä vaatimuksista tai koko- ja sijaintivaatimuksesta.
Lisäksi 3 momentissa ehdotetaan säädettäväksi
sisäasiainministeriölle valtuus myöntää vapautus
väestönsuojan rakentamisesta tietyllä alueella,
jos siellä arvioidaan olevan ennestään
riittävä määrä suojapaikkoja tai
väestön suojaaminen on turvattu muulla tavoin.
Tällaista vapautusta voi hakea kunta.
Lakiehdotuksen 75 §:n 1 momentin nojalla aluehallintovirasto
voi myöntää vapautuksen väestönsuojan
rakentamisesta, jos väestönsuojan rakentamisesta
aiheutuu tavanomaista huomattavasti korkeampia rakentamiskustannuksia suhteessa
asianomaisen rakennuksen rakentamiskustannuksiin tai vapautuksen
myöntämiseen on muu painava syy.
Valiokunta toteaa saamansa selvityksen perusteella, että käytännössä vapautus
väestönsuojan rakentamisvelvollisuudesta perustuu
useimmiten siihen, että rakentamiskustannukset nousevat
tavanomaista huomattavasti korkeammiksi. Hallituksen esityksen perustelujen
mukaan tavanomaista huomattavasti korkeampina rakentamiskustannuksina
voidaan pitää sitä, että väestönsuojan
kustannukset ovat yli 4 prosenttia rakentamisen kustannuksista.
Lisäksi väestönsuojan rakentamisesta
on vapautettu siitä syystä, että rakentaminen
ilman suuria teknisiä vaikeuksia ei käy päinsä.
Tätä on pidetty perusteltuna tiettyjen erityiskohteiden, kuten
esimerkiksi kelluvien asuntojen tai laiva-asuntojen, kohdalla. Valiokunta
ehdottaa aluehallintoviraston harkintavaltaa rajattavaksi poistamalla
lakiehdotuksesta ilmaisun "muu painava syy" vapautusperusteena.
Sen sijaan valiokunta ehdottaa 75 §:n 1 momentissa säädettäväksi
ainoastaan niistä tosiasiallisista syistä, joiden
perusteella vapautuksia on tähän saakka myönnetty.
Tämä merkitsee sitä, että sanamuoto "muu
painava syy" korvataan ilmaisulla "väestönsuojan
rakentaminen ilman suuria teknisiä vaikeuksia ei käy
päinsä".
12 luku. Pelastustoimen valvontatehtävät
82 §. Erityiset turvallisuusvaatimukset.
Voimassa olevan pelastuslain 30 §:ssä säädetään
erityisistä turvallisuusvaatimuksista. Lakiehdotuksen 82 §:ssä säädettäväksi
ehdotettu vastaa pääpiirteissään
voimassa olevaa lainsäädäntöä.
Pykälän tarkoituksena on antaa pelastusviranomaisille
mahdollisuus erilaisissa kohteissa, joissa harjoitettu toiminta
tai olosuhteet aiheuttavat henkilö- tai paloturvallisuudelle
tai ympäristölle tavanomaista suuremman vaaran,
velvoittaa omistajat ja haltijat sekä toiminnan harjoittajat huolehtimaan
toiminnastaan aiheutuvien riskien ehkäisystä ja
torjunnasta. Yksittäisen kohteen osalta määräyksiä voidaan
antaa esimerkiksi, jos kohteen turvaamista ei muilla keinoin, kuten
pelastustoimen palvelutasoa lisäämällä,
ole tarkoituksenmukaista hoitaa.
Lakiehdotuksen 82 §:n 1 momentista ilmenee,
että alueen pelastusviranomainen voi erityisestä syystä määrätä hankittavaksi
tarkoituksenmukaista sammutuskalustoa ja muita pelastustyötä helpottavia
laitteita tai asennettavaksi automaattisen sammutuslaitteiston taikka
ryhtymään kohteessa muihin välttämättömiin
toimenpiteisiin onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä ihmisten
ja omaisuuden turvaamiseksi onnettomuuden varalta. Tällöin
on kysymys kohteesta, jossa harjoitettu toiminta tai olosuhteet
aiheuttavat henkilö- tai paloturvallisuudelle tai ympäristölle
tavanomaista suuremman vaaran. Valiokunta kiinnittää huomiota
siihen, ettei pykälän 1 momentista ilmene, mikä taho
on velvollinen ryhtymään momentissa tarkoitettuihin
toimenpiteisiin. Lisäksi valiokunta pitää aiheellisena
tarkistaa edellytystä "erityisestä syystä määrätä" muotoon
"jos se on välttämätöntä".
Hallintovaliokunta ehdottaa 82 §:n 1 momentin
hyväksymistä näin kuuluvana: "Kohteeseen, jossa
harjoitettu toiminta tai olosuhteet aiheuttavat henkilö-
tai paloturvallisuudelle tai ympäristölle tavanomaista
suuremman vaaran, alueen pelastusviranomainen voi, jos se on
välttämätöntä, määrätä toiminnanharjoittajan
hankkimaan tarkoituksenmukaista sammutuskalustoa ja muita
pelastustyötä helpottavia laitteita tai asentamaan automaattisen
sammutuslaitteiston taikka ryhtymään kohteessa
muihin välttämättömiin toimenpiteisiin
onnettomuuksien ehkäisemiseksi sekä ihmisten ja
omaisuuden turvaamiseksi onnettomuuden varalta."
Nykyiseen sääntelyyn verrattuna lakiehdotuksen
82 §:ssä on yksilöity nimenomaisesti mahdollisuus
velvoittaa yksittäiseen kohteeseen asennettavaksi automaattinen
sammutuslaitteisto. Hallituksen esityksen perustelujen mukaan lakiehdotus
vastaa voimassa olevan pelastuslain 30 §:n soveltamiskäytäntöä,
jonka perusteella on erityistapauksissa voitu velvoittaa asentamaan esimerkiksi
hoitolaitoksiin automaattisia sammutuslaitteistoja. Määräys
tällaisen sammutuslaitteiston asentamisesta voi hallintovaliokunnan
ehdottamassa 82 §:n 1 momentin muodossa tulla kuitenkin
kyseeseen vasta, jos käytettävissä olevilla
rakenteellisilla, teknisillä taikka muilla välttämättömillä toimenpiteillä turvallisuutta
ei saada riittävälle tasolle. Kysymys on siitä,
että pelastusviranomainen voi määrätä esimerkiksi
asentamaan automaattisen sammutuslaitteiston, jos sitä on
pidettävä välttämättömänä onnettomuuksien
ehkäisemiseksi sekä ihmisten ja omaisuuden turvaamiseksi
onnettomuuksien varalta. Välttämättömyysperustetta
on arvioitava yleisesti hyväksyttyjen objektiivisten kriteerien
mukaisesti ja velvoittavasta päätöksestä voidaan
myös hakea muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään.
Lakiehdotuksen 82 §:n 2 momenttiin on sisällytetty
uusi säännös, jonka mukaan alueen pelastusviranomaisen
tulee kuulla maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999)
124 §:ssä tarkoitettua kunnan rakennusvalvontaviranomaista
valmisteltaessa pykälässä tarkoitettua
määräystä kohteessa edellytettävistä erityisistä turvallisuusvaatimuksista,
joiden toteuttaminen edellyttää rakennuslupaa
tai toimenpidelupaa.
Lakiehdotuksen 21 §:ssä on erikseen
säädetty alueen pelastusviranomaisen toimivallasta
asettaa erityisiä turvallisuusvaatimuksia hoitolaitosten
ja palvelu- ja tukiasumisen poistumisturvallisuuden toteuttamismääräyksen
yhteydessä.
13 luku. Salassapitovelvollisuus, tiedonsaantioikeus ja henkilörekisterit
89 §. Tiedonsaantioikeus pelastustoimintaa ja valvontatehtäviä varten.
Laki Turvallisuus- ja kemikaalivirastosta (1261/2010)
on tullut voimaan vuoden 2011 alusta, jolloin myös Turvatekniikan
keskuksen nimi on muuttunut Turvallisuus- ja kemikaalivirastoksi.
Valiokunta ehdottaa tämän vuoksi 89 §:n
1 momentin 3 kohdan muuttamista.
91 §. Toimenpiderekisteri.
Valiokunta ehdottaa 91 §:n 5 momentin tarkistamista
sen johdosta, että Turvatekniikan keskus on muuttunut Turvallisuus-
ja kemikaalivirastoksi.
92 §. Varautumistehtävien rekisteri.
Valiokunta ehdottaa teknistä tarkistusta lakiehdotuksen 92 §:n
4 momenttiin hätäkeskustoiminnasta annetun uuden
lain johdosta.
15 luku. Muutoksenhaku, pakkokeinot ja rangaistukset
104 §. Muutoksenhaku.
Hallituksen esityksessä on erikseen mainittu ne säännökset,
joiden nojalla annettaviin pelastusviranomaisen, pelastuslaitoksen
tai alueen pelastusviranomaisen tekemiin päätöksiin
haetaan muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa
(586/1996) säädetään. Muutoin
kunnallisen pelastusviranomaisen ja pelastuslaitoksen tai alueen
pelastustoimen päätöksiin on mahdollista
hakea muutosta kuntalain (365/1995)
mukaisesti kunnallisvalituksella. Valtion viranomaisen lain nojalla
tekemiin päätöksiin on sen sijaan ehdotuksen
mukaan yleinen muutoksenhakuoikeus hallintolainkäyttölain
nojalla.
Muutoksenhakumenettelyn yhtenäisyyden ja selkeyden
vuoksi hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 104 §:n
1 momentin muutoksenhakusäännöksen muotoilemista
yleiseksi siten, että pelastuslain nojalla tehtyihin hallintopäätöksiin haetaan
muutosta siten kuin hallintolainkäyttölaissa säädetään.
Muutoin valitusmahdollisuuden ulkopuolelle saattaa jäädä päätöksiä,
joissa peruslain 21 § edellyttäisi oikeutta muutoksenhakuun.
106 §. Rangaistukset.
Valiokunta ehdottaa laillisuusperiaatteen vuoksi 106 §:n
3 momenttiin lisättäväksi viittauksen
rikoslain 44 luvun 12 §:ään,
jossa on kriminalisoitu muun muassa tulen varomaton käsittely.
Lisäksi valiokunta ehdottaa 106 §:n uuteen
4 momenttiin sisällytettäväksi yleisen
maininnan siitä, että pysäköintiä pelastustielle
koskevan kiellon rikkomisesta määrättävästä pysäköintivirhemaksusta
säädetään erikseen (LaVM 42/2010
vp — HE 233/2010 vp).
16 luku. Erinäiset säännökset
111 §. Pelastustoimen virkapuku ja pelastustoimen
suoja-asujen tunnukset.
Sopimuspalokuntien ja muiden vapaaehtoisten palokuntien henkilöstöllä on
voimassa olevassa asetuksessa annettu oikeus käyttää tietyin
rajoituksin virkapukua palokuntapukuna.
Ehdotetun 111 §:n 3 momenttiin sisältyy
vastaava oikeus. Virkapuvun käytöstä palokuntapukuna
säädetään tarkemmin sisäasiainministeriön
asetuksella siten, että vapaaehtoishenkilöstön
käytössä oleva palokuntapuku on erotettavissa
pelastustoimen virkapuvusta. Virkapuvun käyttäminen
osoittaa lähtökohtaisesti tiettyjä viranomaisvaltuuksia,
minkä vuoksi pelastustoimen virkapuku ja vapaaehtoishenkilöstön
palokuntapuku tulee voida erottaa toisistaan riittävän
selkeästi
Hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen 111 §:n
3 momenttiin lisättäväksi, että pelastusalan
koulutus-, neuvonta- ja valistustehtävissä toimivan
yhdistyksen henkilöstöllä on oikeus käyttää pelastustoimen
virkapukua palokuntapukuna, mikäli sisäasiainministeriö niin
päättää.
Valiokunta toteaa, että muun muassa Suomen Pelastusalan
Keskusjärjestö ja alueelliset pelastusalan järjestöt
huolehtivat yhdistystensä sääntöjen
mukaisesta pelastusalan koulutus-, valistus- ja neuvontatehtävästä.
Osa koulutustoiminnasta kohdistuu myös vapaaehtoisiin palokuntiin,
minkä vuoksi palokuntapuvun käyttö erityisesti
näissä yhteyksissä on perusteltua ja
luontevaa. Yhdistysten virkapuvun käyttöoikeudesta on
perusteltua päättää tapauskohtaisesti,
jolloin voidaan arvioida yhdistyksen tehtävien luonne huomioon
ottaen puvun käyttötarve ja -perusteet. Pelastustoimen
virkapuku on määritelty asetuksen lisäksi
yksityiskohtaisesti sisäasiainministeriön julkaisussa
35/2007.
112 §. Voimaantulosäännös.
Lakiehdotuksen 112 §:n 3 momentin 8 kohdasta
ilmenee, että tässä yhteydessä kumottavan
voimassa olevan pelastuslain 5 §:n nojalla tehty sopimus
vapaaehtoisen palokunnan, laitospalokunnan ja tehdaspalokunnan kanssa
pysyy voimassa asianomaisessa sopimuksessa määritellyllä tavalla
ja vastaa säädettävän uuden
pelastuslain 25 §:ssä tarkoitettua sopimusta.
Valiokunta ehdottaa mainittuun 8 kohtaan lisättäväksi
sotilaspalokunnan, koska eräillä sotilaspalokunnilla
on voimassa oleva palokuntasopimus pelastuslaitoksen kanssa.
Pykälän 3 momentin 21 kohdasta käy
puolestaan ilmi, että uuden pelastuslain 79 §:n
mukainen valvontasuunnitelma on ensimmäisen kerran laadittava
ja toimitettava tiedoksi aluehallintovirastolle vuoden kuluessa
lain voimaantulosta. Valiokunta ehdottaa kyseistä 21 kohtaa
muutettavaksi siten, että siihen saakka, kunnes pelastuslaitos
vahvistaa valvontasuunnitelman, noudatetaan valvontatoiminnassa
uuden pelastuslain säätämisen yhteydessä kumottavan
nykyisen pelastuslain 7 luvun palotarkastusta koskevia säännöksiä.
2. Laki meripelastuslain 23 §:n muuttamisesta
Lakiin ehdotetaan otettavaksi säännös
tapaturman korvaamisesta omatoimiseen meripelastustoimintaan ryhtyneille.
Vastaava säännös sisältyy uudella
pelastuslailla kumottavaan ihmishenkeä pelastettaessa sattuvan
tapaturman korvaamisesta annettuun lakiin (158/1935).