Perustelut

Rakennerahasto-ohjelmien kansallisesta hallinnoinnista annettua lakia (1353/1999, jäljempänä rakennerahastolaki) sovelletaan Euroopan unionin rakennerahastoista osarahoitettavien ohjelmien toimeenpanoon sekä rakennerahastojen rahoituksen ja vastaavan kansallisen rahoitusosuuden hallinnointiin, valvontaan ja tarkastukseen. Rakennerahastolaissa säädetään muun muassa rakennerahasto-ohjelmien hallintoviranomaisista, rahastokohtaisista maksuviranomaisista, ohjelmien seurantakomiteoista sekä ohjelmien toimeenpanoa ja alueiden kehittämiseen vaikuttavia toimenpiteitä alueilla yhteensovittavista maakunnan yhteistyöryhmistä.

Sosiaali- ja terveysministeriö osallistuu ohjelmakaudella 2000—2006 tavoitteita 1, 2 ja 3 varten laadittujen rakennerahasto-ohjelmien sekä Equal-, Interreg III A- ja Urban -yhteisöaloiteohjelmien toteuttamiseen. Sosiaali- ja terveysministeriö on ainoa rakennerahasto-ohjelmiin osallistuvista ministeriöistä, jossa hankkeiden hallinnointi, maksatus, valvonta ja tarkastus hoidetaan yksinomaan ministeriöstä käsin. Ministeriöllä ei ole ollut mahdollisuuksia osallistua maakunnan yhteistyöryhmien työskentelyyn. Joissain maakunnan yhteistyöryhmissä ministeriötä on edustanut lääninhallituksen asianomainen osasto. Vastaavasti muilla hallinnonaloilla rakennerahastovarojen hallinnointiin osallistuvat keskeisesti maakunnan liitot, työvoima- ja elinkeinokeskukset, lääninhallitusten sivistysosastot sekä alueelliset ympäristökeskukset. Hallintovaliokunta katsoo ottaen huomioon myös rakennerahastotoiminnassa korostetun kumppanuusperiaatteen, että hanketoimintaa tulee voida alueellistaa myös sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla. Näin voidaan muun muassa ottaa alueelliset näkökohdat nykyistä paremmin huomioon, hyödyntää paikallista asiantuntemusta, vahvistaa alue- ja paikallisviranomaisten yhteistyötä sekä tehostaa ohjelmien toimeenpanoa. Valiokunta pitääkin esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena.

Perustuslakivaliokunta on tarkastellut rakennerahastolain 35 §:n muuttamista koskevaa ehdotusta perustuslain 2 §:n 3 momentin, 21 §:n ja 80 §:n kannalta ja todennut, että ehdotettu valtuussäännös on täysin avoin eikä se siksi vastaa valiokunnan käytännössä asetettuja vaatimuksia. Perustuslakivaliokunta on viitannut esityksen perusteluissa mainittuihin siirrettäviksi tarkoitettuihin tehtäviin ja todennut, että tällaiset tehtävät ja toimivaltuudet liittyvät osaksi päätöksentekoon yksilön oikeuksista ja velvollisuuksista. Perustuslakivaliokunta on katsonut, että valtuutta pitää rajoittaa perusteluista ilmeneviä tarkoituksia vastaavilla maininnoilla, jotta lakiehdotus voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä. Vaihtoehtoisesti säännökset lääninhallituksen tehtävistä ja toimivallasta rakennerahastoasioissa voidaan sijoittaa suoraan lakiin.

Hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan säännöksen täsmentämistarpeesta. Asiassa saadun selvityksen perusteella hallintovaliokunta katsoo, että tarkoituksenmukaisin tapa säännellä tehtävien siirtäminen lääninhallituksille on säätää asiaa koskeva valtuussäännös. Tällä voidaan myös joustavasti mahdollistaa se, että tehtävien siirto toteutetaan aluksi vain jonkin lääninhallituksen osalta. Toimivallan siirto on myös tarvittaessa mahdollista toteuttaa vain joidenkin tässä tarkoitettujen tehtävien osalta. Mahdollisuus vaiheittaiseen siirtymään on perusteltua tarvittavien valmiuksien järjestämiseksi. Hallintovaliokunta kuitenkin korostaa, että viranomaisten toimivaltasuhteiden tulee tällöinkin olla selkeät.

Rakennerahastolain mukaan sosiaali- ja terveysministeriö toimii rakennerahastovaroja käyttävänä ministeriönä. Lain 4 §:n mukaan — erotukseksi hallintoviranomaisen ja maksuviranomaisen roolista — rakennerahastovaroja käyttävällä ministeriöllä tarkoitetaan ministeriötä, joka myöntää tai käyttää itse rakennerahastovaroja taikka jakaa niitä edelleen omalle hallinnonalalleen tai maakunnan liitoille käytettäväksi tai tukena myönnettäväksi. Lain 22 §:n 1 momentissa luetellaan rakennerahastovaroja käyttävän ministeriön ja muiden vastaavien toimijoiden keskeiset tehtävät, jotka ovat hankkeiden rahoituspäätösten valmistelu, hankkeiden vieminen laissa tarkoitetuissa tapauksissa maakunnan yhteistyöryhmän käsittelyyn, rahoituksen myöntäminen, johon liittyy myös maksatus, hankkeiden seuranta, raportointi varojen käytöstä sekä hankkeiden valvonta, tarkastus ja takaisinperintä. Hallintovaliokunnan saaman selvityksen mukaan hallituksen esityksessä ehdotetussa säännöksessä tarkoitetaan juuri näitä rahoituksen käyttöön ja myöntämiseen liittyviä tehtäviä. Rahoituksella tarkoitetaan maksuviranomaisen sosiaali- ja terveysministeriölle osoittamia rakennerahastovaroja sekä vastaavaa valtion rahoitusosuutta, jotka molemmat on otettu valtion talousarvioon.

Hallintovaliokunta toteaa, että lain 22 § on lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 140/1999 vp) mukaan lähinnä informatiivinen eikä viranomaisten osalta anna toimivaltaa tuen myöntämiseen. Eri viranomaisten tukien myöntämiseen, maksamiseen ja valvontaan sovelletaankin asianomaista erityislainsäädäntöä, tai viime kädessä valtionavustuslakia (688/2004), jos hallinnonalaa koskevia erityissäännöksiä ei ole. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lääninhallitukset toimivat valtionavustuslain mukaisina valtionapuviranomaisina, joiden tehtävät ja toimivaltuudet tuen saajaan nähden ilmenevät valtionavustuslaista.

Hallintovaliokunta katsoo, että tehtävien siirrosta lääninhallituksille seuraa ilman nimenomaista valtuutustakin, että lääninhallituksilla on rahoittajaviranomaisina oikeus osallistua maakunnan yhteistyöryhmän työskentelyyn rakennerahastolain mukaisesti. Valiokunta toteaa myös, että viranomaisen omaan toimintaan, kuten esimerkiksi tuen hakemiseen ja myöntämiseen, liittyvä tiedottaminen ja neuvonta kuuluvat lain mukaan viranomaisen velvollisuuksiin ja hyvään hallintoon. Näin ollen näiltä osin ei ole tarvetta nimenomaisen valtuutussäännöksen antamiseen. Sama koskee koulutusta tässä tarkoitettuihin tehtäviin.

Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta katsoo, että toimivallan siirron rajat tulevat täsmällisesti määriteltyä viittaamalla valtuussäännöksessä rakennerahastolain 22 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin tehtäviin.

Perustuslakivaliokunta on lausunnossaan lisäksi katsonut, että esitystä käsiteltäessä on vastaavasti tarkistettava myös 35 §:n voimassa oleva säännös opetusministeriön mahdollisuudesta siirtää toimivaltaansa rakennerahastoasioissa sen hallinnonalaan kuuluvia tehtäviä hoitaville viranomaisille. Säännöksessä käytetty termi "ministeriön päätös" on samalla muutettava "ministeriön asetukseksi", jollei säännöksiä viranomaisten toimivallasta sijoiteta suoraan lakiin. Hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan. Opetusministeriön hallinnonalalla toimivallan siirrosta on säädetty rakennerahastolain 35 §:n nojalla opetushallituksen ja lääninhallituksen toimivallasta rakennerahastoasioissa annetussa opetusministeriön asetuksessa (933/2001). Hallintovaliokunta katsoo, että toimivallan siirto on jatkossakin perusteltua järjestää asetuksenantovaltuuden kautta, ja ehdottaa, että opetusministeriötä koskevaan rakennerahastolain 35 §:n säännökseen tehdään tarvittavat lainsäädäntötekniset tarkistukset.

Edellä olevan perusteella hallintovaliokunta ehdottaa perustuslakivaliokunnan lausunnon huomioon ottamiseksi 35 §:n hyväksymistä näin kuuluvana:

"Opetusministeriö voi (poist.) siirtää tämän lain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä toimivaltaansa opetushallitukselle ja lääninhallituksille. Toimivallan siirtämisestä säädetään opetusministeriön asetuksella.

Sosiaali- ja terveysministeriö voi (poist.) siirtää tämän lain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä toimivaltaansa (poist.) lääninhallituksille. Toimivallan siirtämisestä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella."

Samalla hallintovaliokunta ehdottaa lakiehdotuksen johtolausetta muutettavaksi lakiteknisistä syistä.

Lopuksi hallintovaliokunta korostaa, että rakennerahasto-ohjelmien vaikuttavuuden, tehokkaan toimeenpanon ja moitteettoman varainhoidon kannalta on tärkeää, että etenkin hankkeiden sisältöön, rahoituspäätösten valmisteluun, hankkeiden seurantaan ja valvontaan liittyvien tehtävien hoitamiseksi on lääninhallituksissa tarvittavat henkilöstöä koskevat ja tekniset valmiudet. Tämä edellyttää myös asianmukaisia voimavaroja.