KIRJALLINEN KYSYMYS 1027/2012 vp
KK 1027/2012 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.0
Sosiaalityöntekijöiden koulutuspaikkojen
määrä
Eduskunnan puhemiehelle
Viimeisten vuosien aikana sosiaalityön määrä kunnissa
on kasvanut. Sosiaalityöntekijöiden koulutusmäärä ei
ole seurannut kasvanutta tarvetta. Erityisesti lastensuojelutyön
asiakasmäärän nousu lisää sosiaalityöntekijöiden
tarvetta.
Tilanne on johtanut kunnissa siihen, että vakansseja
on täytetty epäpätevillä työntekijöillä. Aluehallintoviraston
tekemän selvityksen mukaan 88 kunnan alueella jopa 38 prosenttia
lastensuojelutyön sosiaalityöntekijöistä toimii
ilman asianmukaista koulutusta. Pääkaupunkiseudulla
työskentelee tuhat sosiaalityöntekijää. Näistä epäpäteviä on
259 ja täyttämättömiä vakansseja
on 58.
Lastensuojelutoiminnan viimeaikainen kehitys on huolestuttava.
Lastensuojelun asiakkaana on 81 500 lasta, ja kodin ulkopuolelle
on sijoitettuna 17 400 lasta. Avohuollon asiakasmäärä on kaksinkertaistunut
viimeisten 13 vuoden aikana, ja kiireellisesti sijoitettujen lasten
määrä nousee noin 15 prosentin vuosivauhtia.
Lastensuojelun järjestäminen vie jatkuvasti kasvavan
osan kuntien budjeteista. Vuonna 2010 lastensuojelun kokonaiskustannukset
olivat 620 miljoonaa euroa, kun vielä vuonna 2006 kustannukset
olivat 430 miljoonaa euroa.
Sosiaalityöntekijöitä tarvitaan pikaisesti
lisää, jotta edellytykset lain turvaamien palvelujen saatavuudelle
voidaan taata. Lastensuojelutoiminnan kasvu heikentää työtekijöiden
jaksamista. Lastensuojelussa työskentelevien sosiaalityöntekijöiden
on todettu kokevan enemmän stressiä ja vaikeuksia
selvitä työtaakasta kuin muilla aloilla työskentelevin
sosiaalityötekijöiden. Valtiovarainministeriön
"Peruspalvelujen tila 2012" -raportin mukaan lastensuojelun suurin
epäkohta on, että yhdellä sosiaalityöntekijällä on
vastuullaan liian monen lapsen ja perheen tukeminen.
Lastensuojelun koulutusmäärät on
alimitoitettu koko maassa. Helsingin yliopiston sosiaalityön
maisteriohjelmassa on 25 aloituspaikkaa vuodessa ja koko maassa
vain 350. Nykyisellä koulutusmäärällä kunnat
eivät pysty riittävän hyvin hoitamaan
lain määräämiä sosiaalipalveluita.
Yksi tapa lisätä pätevää henkilökuntaa
olisi avata väylä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneille sosionomeille Sosiaalityön maisteri -opintoihin.
Se voisi tapahtua siten, että sosionomi -opinnoista osia
huomioidaan ja lasketaan hyväksi maisteritutkinnossa. Etenkin
pääkaupunkiseudun kunnissa on ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneita sosionomeja, joilla olisi
halukkuutta pätevöitymiseen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miten hallitus varmistaa sosiaalityöntekijöiden
määrän riittävyyden tulevaisuudessa,
aiotaanko sosiaalityöntekijöiden koulutuspaikkojen
määrää lisätä ja
miten hallitus näkee edellä kuvatun ehdotuksen
sosionomien pätevöitymisestä?
Helsingissä 21 päivänä joulukuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1027/2012 vp:
Miten hallitus varmistaa sosiaalityöntekijöiden
määrän riittävyyden tulevaisuudessa,
aiotaanko sosiaalityöntekijöiden koulutuspaikkojen
määrää lisätä ja
miten hallitus näkee edellä kuvatun ehdotuksen
sosionomien pätevöitymisestä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Sosiaalityönkoulutusta järjestetään
kuudessa yliopistossa ja Social-och kommunalhögskolanissa.
Valintakokeen kautta yliopistoissa aloittaa vuosittain 16—64
opiskelijan ryhmiä, jonka lisäksi sosiaalityön
erityispiirre on, että jotkut yliopistot, kuten Itä-Suomen
yliopisto ja Tampereen yliopisto ottavat vuosittain huomattavan määrän
erillisvalinnan kautta opiskelijoita. Sosiaalityön
yliopistoverkoston Sosnetin mukaan koko sisäänotto
sosiaalityön opintoihin oli vuonna 2012 343 opiskelijaa.
Sosiaalityön yliopistojen tutkintotuotos on Tilastokeskuksen
tilastoinnin mukaan lähes kaksinkertaistunut kahdeksassa
vuodessa. Yliopistot saavat autonomiansa puitteissa päättää itse
uusien opiskelijoiden valinnasta ja määrästä.
Sosionomi (AMK) koulutusta järjestettiin 22 ammattikorkeakoulussa
vuonna 2011. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa 2011—2016
sosiaalialan aloittajatavoite vuodelle 2016 on ammattikorkeakouluissa
1 850. Vuonna 2009 opintoalan aloittaneita oli 1 768,
joten tavoitetta on nostettu. Aloittajatavoitteesta laskettu tutkintotuotos
ammattikorkeakoulujen sosiaalialan opintoalalla on 1 451.
Ammattikorkeakouluissa voi suorittaa ammattikorkeakoulututkinnon
lisäksi ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon. Ylempi
ammattikorkeakoulututkinto on ammattikorkeakoulututkinnon suorittaneille
ensisijainen jatkokoulutusväylä. Sosiaali- ja
terveysalan ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon laajuus
on 90 opintopistettä ja se on mahdollista opiskella työn
ohella. Ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtavaa sosiaalialan koulutusohjelmaa toteutetaan kahdessatoista
ammattikorkeakoulussa. Kevääseen 2011 mennessä valmistui
346 sosionomi (ylempi AMK) -tutkinnon suorittanutta. Aloituspaikkoja on
vuosittain noin 200. Sosionomit työllistyvät varsin
hyvin koulutusta vastaaviin tehtäviin, ohjaajiksi ja lastentarhanopettajiksi.
Sitä vastoin sosionomin ylemmän AMK -tutkinnon
suorittaneet eivät ole vielä täysin löytäneet
paikkaansa työmarkkinoilla, etenkään
kuntasektorilla.
Sosiaalialan koulutus korkeakoulusektorilla, mukaan lukien sekä yliopistot
että ammattikorkeakoulut, on siis varsin laajaa. On kuitenkin
totta, että sosiaalityön pääaineopiskelijana
aloittaa varsin pieni ryhmä opiskelijoita vuositasolla
Helsingin yliopistossa. Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman
valmistelussa todettiin, että yliopistoissa on yhteiskuntatieteelliseltä koulutusalalta
erityisesti politiikkatieteistä syytä vähentää koulutusta,
mutta tarpeen lisätä sosiaalityön koulutusta.
Yliopisto voi siis omalla päätöksellään
tehdä tarvittavat muutokset koulutusmääriin.
Sosiaalityöntekijän kelpoisuusvaatimuksesta säädetään
Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista
annetussa laissa (272/2005). Kelpoisuuslakia täydentää VNA 608/2005.
Sosiaalialan henkilöstön tehtävärakennetta
koskeva valtakunnallinen suositus on näiden pohjalta annettu
2007. Kelpoisuusvaatimuksena sosiaalityöntekijän
tehtäviin on ylempi korkeakoulututkinto, johon sisältyy
tai jonka lisäksi on suoritettu pääaineopinnot
tai pääainetta vastaavat yliopistolliset opinnot
sosiaalityössä. Yliopistollisilla opinnoilla tarkoitetaan
yliopiston hyväksymien tutkintovaatimusten mukaisia sosiaalityön
opintoja. Vuonna 2007 ei vielä huomioitu ylemmän
ammattikorkeakoulututkinnon mahdollista vaikutusta tehtävärakenteisiin.
Sosiaalityön koulutusta on lisätty vuosien
varrella yliopistoissa tutkintoon johtavana koulutuksena, sekä erityisesti
kelpoisuuksia tuottavilla maisteriohjelmilla ja lisäkoulutuksilla.
Sosiaalialan koulutusta on lisättyammattikorkeakoulusektorilla
tutkintoon johtavana koulutuksena ja sosionomi (ylempi AMK) tutkintojen
määrä on viidessä vuodessa kasvanut
2,5 -kertaiseksi. Näistä toimista huolimatta alan
työvoimatarve ja alalle tulevien määrä eivät
täysin kohtaa. Tämä johtuu useasta asiasta:
alueellisista koulutusmääristä, kelpoisuusvaatimuksista,
lisääntyvistä tehtävistä,
alan tehtävärakenteisiin liittyvistä ongelmista,
naisvaltaisuudesta ja määräaikaisuuksista,
palkkauksesta ja tutkintojen tuottaman osaamisen ja odotuksien sekä toisaalta
työtehtävien välisistä ristiriidoista.
Koulutusmäärien lisäämisen
lisäksi sosiaalialan henkilöstötilanteeseen
voidaan keskeisesti vaikuttaa tehtäväjaolla ja
kelpoisuuslainsäädännöllä.
Koulutusjärjestelmän kannalta ongelmallista on,
että sosiaalityöntekijän kelpoisuudet
on laadittu niin, että vain yliopistojen yksi pieni oppiaine
voi tuottaa kelpoisia sosiaalityöntekijöitä. Tämän
lisäksi kelpoisuuslaki ei täysimääräisesti tunnista
sosionomin (ylempi AMK) osaamista, mikä osaltaan vaikeuttaa
tutkinnon aseman ja paikan määrittelyä sosiaalialalla.
Sosionomi (ylempi AMK) aseman ja paikan määrittelyä tulee
jatkaa sosiaalialan ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteessa.
Opetus- ja kulttuuriministeriö aikoo suunnata eduskunnan
päättämää lisärahoitusta
vuonna 2013 erityisesti ilman kelpoisuutta sosiaalialalla työskentelevien
ja läheisiltä opintoaloilta valmistuneiden korkeakoulutettujen
pätevöittämiskoulutukseen, jotta kelpoisuusvajeeseen
pystytään vastaamaan mahdollisimman nopeasti.
Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelmassa
2011—2016 todetaan, että yliopisto- ja ammattikorkeakoulututkinnoilla
on erilaiset tavoitteet ja sisällöt. Ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneet siirtyvät pääasiallisesti
työelämään. Sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinnon
suorittaneita eli sosionomeja ei pidä kouluttaa uudelleen
yliopistoissa sosiaalityöntekijöiksi, koska heillä on
jo alan korkeakoulutus ja myös heitä tarvitaan
sosiaalialan haastavissa tehtävissä.
Helsingissä 10 päivänä tammikuuta
2013
Opetusministeri Jukka Gustafsson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1027/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
Hur tryggar regeringen ett tillräckligt utbud av
socialarbetare i framtiden,
ämnar man öka antalet utbildningsplatser
för socialarbetare och
vad anser regeringen om det ovan beskrivna förslaget
om socionomernas behörighet?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Utbildning inom socialt arbete ges vid sex universitet och vid
Social- och kommunalhögskolan. Genom deltagande i urvalsprov
ges grönt ljus årligen för en grupp studerande
på 16—64 stycken att inleda sina studier. Ett
speciellt drag för socialt arbete är att somliga
universitet, t.ex. östra Finlands universitet och Tammerfors
universitet, tar årligen dessutom in en ansenlig mängd
studerande genom ett separat urval. Enligt Sosnet, som är
ett universitetsnätverk för socialt arbete, uppgick
totalantalet intagna studerande till studier i socialt arbete år
2012 till 343 stycken. På universiteten har antalet avlagda
examina inom socialt arbete enligt Statistikcentralen nästan
fördubblats på åtta år. Inom
ramen för sin autonomi får universiteten själv
besluta om urvalet och mängden nya studerande.
År 2011 erbjöds socionomutbildning (YH) vid 22
yrkeshögskolor. Enligt utvecklingsplanen för utbildning
och forskning 2011—2016 har målet för
nya studerande inom det sociala området på yrkeshögskolenivå definierats
till 1 850 år 2016. År 2009 inledde 1 768
nya studerande sina studier inom studieområdet och således
har man höjt målet. I förhållande
till det uppsatta målet för antalet personer som
inleder sina studier, uppskattar man att 1 451 personer
i yrkeshögskolorna avlägger en examen på det
sociala området.
I yrkeshögskolorna kan man utöver yrkeshögskoleexamen
avlägga högre yrkeshögskoleexamen. För
personer med yrkeshögskoleexamen är den högre
yrkeshögskoleexamen primärt en kanal för
påbyggnadsutbildning. Högre högskoleexamen
inom social- och hälsovården omfattar 90 studiepoäng
och det är möjligt att avlägga den här
examen vid sidan av arbetet. I tolv yrkeshögskolor erbjuds
utbildningsprogram inom det sociala området som leder till
högre högskoleexamen. Fram till våren
2011 har 346 personer avlagt socionomexamen (högre YH). Årligen
erbjuds cirka 200 nybörjarplatser. Socionomerna placerar
sig relativt väl i uppgifter som motsvarar studierna, dvs.
som handledare och barnträdgårdslärare.
Däremot har personer som har avlagt högre yrkeshögskoleexamen
som socionomer ännu inte fullt ut funnit sin plats på arbetsmarknaden.
Speciellt gäller detta inom den kommunala sektorn.
Utbildningen på det sociala området inom högskolesektorn,
inklusive universitet och yrkeshögskolor, är således
rätt omfattande. Det stämmer förvisso
att det är en rätt liten grupp studerande som årligen
inleder sina studier med huvudämnesinriktningen socialt
arbete vid Helsingfors universitet. I samband med förberedelserna för
utvecklingsplanen för utbildning och forskning konstaterade
man att det vid universiteten inom det samhällsvetenskapliga
utbildningsområdet och speciellt inom politikvetenskaperna finns
ett behov att minska utbildningen. Däremot finns det ett
behov att öka utbildningen inom socialt arbete. Universitetet
kan således med egna beslut göra erforderliga
ingrepp i antalet personer som utbildas.
I lagen om behörighetsvillkor för yrkesutbildad
personal inom socialvården (272/2005) finns bestämmelser
om socialarbetarnas behörighetskrav. Lagen kompletteras
av en statsrådsförordning 608/2005. År
2007 utfärdades en nationell rekommendation om arbetsuppgifternas
struktur för anställda inom den sociala sektorn.
Högre högskoleexamen är ett krav för
att en person ska utföra de arbetsuppgifter som tillkommer
en socialarbetare. I examen ska ingå huvudämnesstudier
eller därmed jämförbara studier i socialt
arbete på universitetsnivå. Med studier på universitetsnivå avses
sådana studier i socialt arbete som överensstämmer
med examenskraven på universitetsnivå. År
2007 beaktade man ännu inte den eventuella inverkan som
högre högskoleexamen har på arbetsuppgifternas
struktur.
Under årens lopp har man i universiteten i ökande
grad satsat på utbildning i socialt arbete som examensinriktad
utbildning. Speciellt gäller detta magisterprogram och
påbyggnadsutbildning, som motsvarar behörighetskraven.
Utbildningen inom den sociala sektorn har byggts ut inom yrkeshögskolesektorn
i form av examensinriktad utbildning och antalet examina som examensinriktade
socionomstudier (högre YH) resulterar i har ökat
2,5 gånger jämfört med motsvarande antal
för fem år sedan. Trots dessa åtgärder
matchar inte branschens arbetskraftsbehovet i full utsträckning
antalet personer som efter avslutade studier träder in
i arbetslivet. Detta beror på flera faktorer: kvantitativa
satsningar på regional utbildning, behörighetskraven, ökade uppgifter,
problem i samband med arbetsuppgifternas strukturer inom området,
kvinnodominansen och förordnanden på viss tid,
avlöningen och det kunnande som examina producerar och
de förväntningar som förknippas med utbildningen. Motsättningar
finns också mellan olika arbetsuppgifter.
Utöver ökade satsningar på mängden
personer som genomgår utbildning kan man i centralt avseende
påverka personalsituationen inom det sociala området
med arbetsfördelning och lagstiftning som handlar om behörighet.
Beträffande utbildningssystemet är det problematiskt
att behörigheterna för socialarbetare har gjorts
upp så att bara ett anspråkslöst läroämne
på universitetsnivå kan producera behöriga
socialarbetare. Utöver detta innehåller inte lagen
om behörighet heltäckande bestämmelser
om kunnandet hos socionomer på högre yrkeshögskolenivå,
vilket för sin del försvårar definitionen
av examen och dess placering inom den sociala sektorn. Avsikten är att
fortsätta arbetet med att fullt ut definiera socionomexamen
(högre YH) inom strukturen för de arbetsuppgifter
som yrkesutbildad personal har inom det sociala området.
Undervisnings- och kulturministeriet ämnar rikta in
den tilläggsfinansiering som riksdagen har beviljat år
2013 speciellt på behörighetsutbildning för
personer som dels utan behörighet arbetar inom den sociala
sektorn, dels har utexaminerats från nära intill
liggande studieområden på högskolenivå.
Detta gör det möjligt att möjligast snabbt
svara på behörighetsunderskottet.
I utvecklingsplanen för utbildning och forskning 2011—2016
konstateras att examina på universitetsnivån och
i yrkeshögskolorna skiljer sig beträffande mål
och inriktning. Personer med yrkeshögskoleexamen placerar
sig i huvudsak i arbetslivet. Personer som på yrkeshögskolenivå har avlagt
examen inom det sociala området, dvs. socionomer, ska inte
i universiteten omskolas till socialarbetare; de är redan
högskoleutbildade inom sitt område och behövs
i de utmanande arbetsuppgifter som det sociala området
erbjuder.
Helsingfors den 10 januari
2013
Undervisningsminister Jukka Gustafsson