KIRJALLINEN KYSYMYS 1048/2012 vp
KK 1048/2012 vp - Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Tarkistettu versio 2.0
Sähköyliherkkyyden tunnustaminen sosiaaliturvassa
Eduskunnan puhemiehelle
Matkapuhelinten ja muiden langattomien laitteiden yleistyminen
on lisännyt väestön altistumista sähkömagneettisille
kentille. Eri maissa tehtyjen kyselytutkimusten mukaan sähköyliherkkyydestä kärsii
noin 3—10 prosenttia väestöstä.
Sähköyliherkkyydestä kärsiville
altistuminen aiheuttaa oireita, jotka pahimmillaan johtavat työkyvyn
menettämiseen. Useimmilla oireet ovat neurologisia,
kuten päänsärkyä, huimausta,
koordinaatiovaikeuksia tai lähimuistin tai keskittymisen
häiriöitä. Sähköyliherkkyys
ilmenee myös iho- ja sydänoireina sekä hengenahdistuksena.
Sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten kenttien
vaikutusta ihmisen elintoimintoihin on tutkittu mm. Ruotsissa, Tanskassa
ja Yhdysvalloissa. Tutkimuksissa on saatu viitteitä sähkömagneettisten
kenttien vaikutuksista mm. keskushermostoon, sydän- ja
verenkiertoelimistöön, hormonitoimintaan ja immuunijärjestelmään
sekä aineenvaihduntaan.
Suomen Säteilyturvakeskus on pitänyt sähkömagneettisten
kenttien, etenkin matkapuhelinten ja niiden tukiasemien, terveyshaittoja
mahdollisina. Säteilyturvakeskuksen suosituksen mukaan lasten
matkapuhelimen käyttöä tulee rajoittaa, sillä kännykkää käyttävien
alle 20-vuotiaiden lasten ja nuorten aivosyövän
riski voi olla jopa viisinkertainen.
Maailman terveysjärjestö WHO on luokitellut radiotaajuisen
säteilyn "mahdolliseksi syövän aiheuttajaksi".
Tutkimusryhmä totesi vuonna 2012 kännyköiden
sähkömagneettisten kenttien aiheuttavan mahdollisesti
syöpää sekä pahanlaatuisen aivokasvaimen
riskiä. Euroopan neuvosto on antanut sähkömagneettisten
kenttien potentiaalisista vaaroista suosituksen vuonna
2011. Siinä jäsenvaltioita kehotetaan toimenpiteisiin sähköyliherkkien
suojelemiseksi ja suositellaan säteilyn raja-arvojen laskemista
tuntuvasti nykytasoa alhaisemmiksi. Euroopan neuvosto suosittelee
erityisesti lasten ja nuorten suojelemista pitkäaikaiselta
säteilyaltistukselta. 29 tiedemiehen kokoamassa Bioinitiative
2012 -raportissa tuodaan esiin ajanmukaista tietoa ionisoimattoman
sähkömagneettisen säteilyn biologisista
vaikutuksista (raportti luettavissa osoitteessa www.bioinitiative.org).
Suomessa ei ole käytössä yhtenäisiä ohjeita sähköyliherkkyyden
diagnosoimiseksi, eikä sähköyliherkkyyttä diagnosoida
meillä sairaudeksi. Puuttuvan tautiluokituksen vuoksi terveydenhuoltojärjestelmämme
ei myöskään tunnusta sähköyliherkkyyttä sosiaaliturvaan
oikeuttavaksi sairaudeksi.
Ruotsissa sähköyliherkkien asemaa sosiaaliturvassa
on edistetty muita Pohjoismaita pidemmälle. Ruotsissa sähköyliherkkyys
on virallisesti tunnustettu toimintarajoitteeksi. Oirekuvan perusteella
sähköyliherkät on hyväksytty
myös sosiaaliturvan piiriin. Ruotsissa sähköyliherkkien potilasyhdistys
saa myös vammaisjärjestöille myönnettävää valtionavustusta.
Pohjoismainen ministerineuvosto luokitteli vuonna 2000 sähköyliherkkyyden
oireperusteiseksi työympäristövammaksi.
Euroopan parlamentti kehotti sähkömagneettisiin
kenttiin liittyvässä päätöslauselmassaan vuonna
2009 jäsenvaltioitaan noudattamaan Ruotsin esimerkkiä ja
tunnustamaan sähköyliherkkyyden vammaisuuden aiheuttajaksi,
jotta sähköyliherkille voidaan taata lainsäädännössä asianmukainen
kohtelu ja muihin sairauksiin rinnastettavat oikeudet. WHO on katsonut
oikeuden asianmukaiseen diagnoosiin olevan perustavanlaatuinen ihmisoikeus.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Onko hallitus aikeissa edistää sähköyliherkkyyden
diagnosoimista ja sähköyliherkkien aseman tunnustamista
lainsäädännössä?
Helsingissä 21 päivänä tammikuuta
2013
- Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 1048/2012 vp:
Onko hallitus aikeissa edistää sähköyliherkkyyden
diagnosoimista ja sähköyliherkkien aseman tunnustamista
lainsäädännössä?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vastauksena kysymykseen voidaan todeta, että sosiaali-
ja terveysministeriö on käynnistänyt vuosina
2011—2012 toimenpiteitä, joiden puitteissa voidaan
olemassa olevan lainsäädännön turvin
edistää sähköyliherkkyyden diagnosoimista
ja asemaa vastaamaan lähimaiden kuten Ruotsin lääkäriohjeistusta
ja Maailman terveysjärjestö WHO:n ja Euroopan
Komission suosituksia ja tavoitteita.
Sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten kenttien
vaikutusta ihmisen elintoimintoihin on tutkittu ja tutkitaan parhaillaan
useissa maissa ja kansainvälisissä yhteistutkimuksissa.
Tämänhetkiset tutkimustulokset ovat ristiriitaisia,
eikä esitettyjen oireiden ja altistuksen välille
ole voitu osoittaa yhteyttä asianmukaisissa tutkimuksissa. Oireet
eivät ilmene kontrolloiduissa tutkimuksissa. Ruotsissa
on useiden vuosien ajan tehty perusteellisia tutkimuksia, joissa
on voitu todeta henkilöiden yleinen herkkyys, mutta ei
ole voitu osoittaa altistuksen ja oireilun välille syy-yhteyttä eikä mekanismia.
Ruotsi tunnustaa sähköyliherkiksi itseään
sanovien voivan olla vajaakuntoisia, mutta ei kuitenkaan tunnusta
sitä, että oireet johtuisivat sähkömagneettisille
kentille altistumisesta.
Matkapuhelinten osalta Säteilyturvakeskus (STUK) pitää järkevänä erityisesti
lasten turhan altistumisen välttämistä.
WHO on antanut matkapuhelinten säteilylle luokituksen "mahdollinen syövän
aiheuttaja" samalla perusteella kuin esimerkiksi kahville;
yksiselitteisiä tutkimustuloksia suuntaan tai toiseen ei
ole olemassa.
STUKin suosituksen sanamuoto on: "Matkapuhelinten terveysvaikutuksista
ei ole vielä riittävää tutkimustietoa,
joten Säteilyturvakeskus suosittelee välttämään
turhaa altistumista. Etenkin lasten ja nuorten matkapuhelinkäyttöä on hyvä rajoittaa,
koska lasten kehittyvä elimistö on aikuisten elimistöä herkempi
ulkoisille haittatekijöille ja elinikäinen altistuminen
on pidempi kuin aikuisena matkapuhelimen käytön
aloittaneilla". STUKin suositus ei koske matkapuhelintukiasemien
aiheuttamaa heikkotasoista altistumista, koska tällaisen
altistumisen haitallisista terveysvaikutuksista ei ole vielä minkäänlaista tieteellistä
näyttöä.
Sähköyliherkkyys ei myöskään
lukeudu suosituksen perusteluihin.
Suomi noudattaa muiden maiden tapaan WHO:n ICD-tautiluokitusta.
Tautiluokitus antaa nykyisellään luokitusmahdollisuuden
tämän oireyhtymän ja taudinkuvan suhteen.
Pelkkä luokitusmerkintä ei ole edellytys
tai riittävä peruste useimpiin sairauden määrityksiin
ja käyttötarkoituksiin kuten sosiaaliturvaa koskeviin
ratkaisuihin. Kun hoitavalle lääkärille
muodostuu potilaansa oireitten kehityksen, tekemiensä tutkimushavaintojen
ja tutkimustulosten perusteella käsitys, että potilas
kärsii sähköyliherkkyydestä,
hän voi ja hänen tulee kirjata tämä käsityksensä potilasasiakirjoihin
riippumatta siitä onko sairausluokituksessa luokkaa, joka
sisältäisi vain tämän sairauden.
STM on asettanut ympäristöherkkyystyöryhmän
edistämään ja kartoittamaan ympäristöherkkyyksiin
liittyviä kysymyksiä, selkeyttämään
käsitteitä ja suunnittelemaan toimia, joilla voidaan parantaa
ympäristöherkkien tilannetta. Työryhmä perehtyy
mm. kansainvälisesti käytössä oleviin
tautiluokituskäytäntöihin, valmistelee
esitystä hyvän tutkimus- ja hoitokäytännön
edistämiseksi terveydenhoidossa. Työryhmän
jäsenet edustavat STM:n hallinnonalan asiantuntijalaitoksia
sekä ministeriön eri osastoja. Työryhmässä ovat
edustettuina Työterveyslaitos, Terveyden ja hyvinvoinnin
laitos ja Säteilyturvakeskus. Työryhmä arvioi
asiaan liittyvää selvitystarvetta ja kansallisia
kehittämistarpeita. Työryhmässä valmistellaan
ympäristöyliherkkyyksien, mukaan lukien sähköyliherkkyys,
ohjeistuksen selkeyttämiseen johtavia toimenpiteitä.
Helsingissä 8 päivänä helmikuuta
2013
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1048/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna:
Tänker regeringen främja diagnostiseringen
av elöverkänslighet och erkänna de elöverkänsligas
ställning i lagstiftningen?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Som svar på spörsmålet kan konstateras
att social- och hälsovårdsministeriet åren
2011—2012 initierade åtgärder som gör
det möjligt att inom ramen för gällande
lagstiftning främja diagnostiseringen av elöverkänslighet
och höja dess status att svara mot instruktionerna till
läkare i våra grannländer, såsom
Sverige, och Världshälsoorganisationens (WHO)
och Europeiska kommissionens rekommendationer och mål.
Elöverkänslighet och inverkan av elektromagnetiska
fält på människans livsfunktioner har
studerats och studeras fortlöpande i flera länder
och i internationellt forskningssamarbete. Forskningen har hittills
gett motstridiga resultat, och något samband mellan anförda
symptom och exponering har inte kunnat påvisas i vederhäftiga
undersökningar. Symptomen uppträder inte i kontrollerade
studier. I Sverige har man i åratal gjort grundliga undersökningar
där man kunnat konstatera personernas allmänna
känslighet, men något kausalsamband mellan exponering
och symptom eller någon mekanism har inte kunnat påvisas.
I Sverige erkänner man att personer som säger
sig vara elöverkänsliga visserligen kan ha men
av sina symptom men man erkänner dock inte att symptomen
skulle orsakas av exponering för elektromagnetiska fält.
När det gäller mobiltelefoner anser Strålsäkerhetscentralen
(STUK) det vara klokt att inte i onödan utsätta
särskilt barn för exponering. WHO har klassat
strålning från mobiltelefoner som en "möjlig
orsak till cancer" på samma grunder som exempelvis kaffe;
några entydiga forskningsresultat som pekar i den ena eller
andra riktningen finns inte.
STUK:s rekommendation lyder som följer: "Tillsvidare
finns inte tillräckligt med forskningsrön om mobiltelefoners
hälsoeffekter, varför Strålsäkerhetscentralen
rekommenderar att man undviker onödig exponering. Särskilt är
det tillrådligt att begränsa barns och ungas användning
av mobiltelefon eftersom barnets kropp fortfarande utvecklas och
därför är känsligare för
yttre skadlig påverkan än vuxnas, och exponeringen
under hela livstiden är längre än hos
dem som börjar använda mobiltelefon som vuxna". STUK:s
rekommendation gäller inte den svaga exponering som orsakas
av basstationer eftersom det ännu inte finns några
som helst vetenskapliga belägg för att en sådan
exponering skulle medföra skadliga hälsokonsekvenser.
Elöverkänslighet ingår inte heller i
motiveringarna till rekommendationen.
Finland tillämpar i likhet med andra länder WHO:s
ICD-sjukdomsklassifikation. Sjukdomsklassifikationen ger i sin nuvarande
form möjlighet att klassificera syndromet och sjukdomsbilden.
Enbart diagnoskoden är inte en förutsättning
eller tillräcklig grund för flertalet sjukdomsbestämningar
eller syften, såsom beslut om sociala förmåner.
När utvecklingen av patientens symptom, undersökningsfynden
och -resultaten ger den behandlande läkaren uppfattningen
att patienten lider av elöverkänslighet kan och
ska han redovisa denna sin uppfattning i patientjournalen oavsett
om sjukdomsklassifikationen innehåller en kod för
just denna sjukdom.
Social- och hälsovårdsministeriet har tillsatt en
miljökänslighetsarbetsgrupp för att främja
och kartlägga frågor i samband med miljökänslighet, reda
ut begreppen och planera åtgärder som kan förbättra
de miljökänsligas situation. Arbetsgruppen studerar
bland annat internationella sjukdomsklassifikationer och bereder
ett förslag till främjande av god undersöknings-
och vårdpraxis inom hälsovården. I arbetsgruppen
finns representanter för sakkunniginstanser inom social-
och hälsovårdsministeriets förvaltningsområde
och olika avdelningar vid ministeriet. I arbetsgruppen ingår
företrädare för arbetshälsoinstitutet,
Institutet för hälsa och välfärd
och Strålsäkerhetscentralen. Arbetsgruppen bedömer
utredningsbehovet i samband med denna fråga samt nationella
utvecklingsbehov. I arbetsgruppen bereder man åtgärder
för tydliggörande av instruktionerna om miljökänslighet,
inklusive elöverkänslighet.
Helsingfors den 8 februari
2013
Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson