KIRJALLINEN KYSYMYS 1097/2013 vp
KK 1097/2013 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.0
Sähkömagneettisen säteilyn terveysvaikutusten selvittäminen
ja tutkimus
Eduskunnan puhemiehelle
Elinympäristössämme on runsaasti
erilaista sähkömagneettista säteilyä.
Langaton tiedonsiirto ja kehittyvät teknologiat tulevat
lisäämään erilaiselle säteilyllä altistumista
entisestään. Silti säteilyn pitkäaikaisia
terveysvaikutuksia on tähän mennessä tutkittu
melko vähän.
Maailman terveysjärjestön WHO:n alainen Kansainvälinen
syöväntutkimuslaitos (IARC) luokitteli vuonna
2011 radiotaajuiset verkot (30 kHz—300 GHz)
"mahdollisesti karsinogeeniseksi ihmiselle". WHO suositteleekin
säteilylle altistumisen välttämistä erityisesti
lasten osalta. Myös Euroopan ympäristövirasto
on kehottanut noudattamaan varovaisuutta uuden teknologian käytössä.
Kysymys on ajankohtainen kaikkialla kehittyneissä yhteiskunnissa.
Esimerkiksi Ranskan terveysviranomainen ANSES kehottaa väestöä,
erityisesti lapsia ja kännykän suurkuluttajia,
rajoittamaan altistusta radiotaajuisille verkoille. Suurkuluttajiksi
määritellään 40 minuuttia päivittäin kännykkää käyttävät
henkilöt. ANSES lausuu: "Painotamme erityisesti matkapuhelimille
altistumista, mutta myös kokonaisvaltaista, antennien
säteilyn aiheuttaman altistuksen huomioimista." Mahdollisen
syöpäriskin lisäksi ANSES muistuttaa
tutkimuksista, jotka osoittavat vaikutuksia uneen, kognitiivisiin
toimintoihin ja hedelmällisyyteen.
Suomessa turvanormit asettaa sosiaali- ja terveysministeriö.
Turvanormit (294/2002) saattavat kännyköidenkin
suhteen olla vanhentuneita. Niissä huomioidaan lisäksi
vain lyhytaikainen, akuutti vaikutus eikä lainkaan ympärivuorokautista,
kumuloituvaa vaikutusta.
Kännyköiden säteilyä valvoo
Säteilyturvakeskus, joka ei kuitenkaan pysty antamaan kaikesta sähkömagneettisesta
säteilystä yksiselitteistä vastausta.
Säteilyturvakeskus itsekin myöntää, että "matkapuhelinten
terveysvaikutuksista ei ole vielä riittävää tutkimustietoa".
Sen vuoksi myös Säteilyturvakeskus suosittelee
välttämään turhaa altistumista.
Etenkin lasten ja nuorten matkapuhelinkäyttöä on
hyvä rajoittaa, koska lasten kehittyvä elimistö on
aikuisten elimistöä herkempi ulkoisille haittatekijöille.
Elinikäinen altistuminen on lapsilla luonnollisesti pidempi
kuin aikuisena matkapuhelimen käytön aloittaneilla.
Suositus ei juuri ole johtanut käytännön
toimenpiteisiin millään elämän
osa-alueella paitsi matkapuhelinten säteilymäärien
kontrolloinnissa. Etenkin pienten lasten vanhemmissa huolta herättää myös
se, ovatko esimerkiksi koulujen ja asuintalojen ympäristöt
riittävän turvallisia tukiasemien sijaintipaikoiksi.
Joissakin tapauksissa tukiasema on asetettu koulun katolle.
Oma tutkimusalueensa ovat sähköyliherkät henkilöt
eli ihmiset, jotka kokevat saavansa sähkömagneettisesta
säteilystä erilaisia yliherkkyysoireita. Oireita
voivat olla kasvojen kuumotus ja pistely, raajojen puutuminen, sydämen
tykytykset ja huimaus. Osalta sähköyliherkkyys
on vienyt työkyvyn kokonaan. Suomessa sähköyliherkkiä ei
luokitella sairaiksi, kun taas esimerkiksi Ruotsissa sähköyliherkkyys
on luokiteltu työkykyä alentavaksi vammaksi.
Sähkömagneettista säteilyä tulee
muualtakin kuin matkapuhelimista. Sen vuoksi tarvitsemme tietoa
ja ohjeita myös muista sähkömagneettisen säteilyn
pitkäaikaisista, erityisesti lapsiin kohdistuvista terveysvaikutuksista.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sähkömagneettisen
säteilyn mahdollisista terveysvaikutuksista vihdoin saadaan
riittävää, yksiselitteistä tutkimustietoa
ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta luotettavan
tutkimustiedon pohjalta kyetään laatimaan tarvittava
ohjeistus?
Helsingissä 22 päivänä marraskuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1097/2013 vp:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta sähkömagneettisen
säteilyn mahdollisista terveysvaikutuksista vihdoin saadaan
riittävää, yksiselitteistä tutkimustietoa
ja
mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta luotettavan
tutkimustiedon pohjalta kyetään laatimaan tarvittava
ohjeistus?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Suomessa väestön altistumista radiotaajuiselle säteilylle
rajoitetaan sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella
294/2002. Asetuksen enimmäisarvot ovat yhdenmukaiset
EU:n neuvoston suosituksen 1999/519/EY kanssa,
joka pohjautuu kansainvälisen ionisoimattoman säteilyn
asiantuntijajärjestön (International Commission
on Non-Ionizing Radiation Protection, ICNIRP) suositukseen vuodelta
1998. Nykytiedon mukaan enimmäisarvot ovat ajan tasalla
ja suojaavat kaikilta radiotaajuisen säteilyn tunnetuilta haittavaikutuksilta.
Vastaavat rajat ovat käytössä suurimmassa
osassa EU-maita.
Riippumattomat monialaiset asiantuntijapaneelit kuten Maailman
terveysjärjestö (World Health Organization, WHO),
ICNIRP ja Euroopan komission asettama uusia terveysriskejä arvioiva
tieteellinen toimikunta (Scientific Committee on Emerging and Newly
Identified Health Risks, SCENIHR) ovat arvioineet, että radiotaajuinen
säteily ei nykytiedon mukaan aiheuta haitallisia terveysvaikutuksia,
kun altistuminen ei ylitä enimmäisarvoja. Lähellä enimmäisarvoja olevasta
altistumisesta tarvitaan lisää tutkimustietoa
lopullisen johtopäätöksen tekemiseksi. Tällaista
altistumista esiintyy käytännössä vain matkapuhelimeen
puhuttaessa. Langattomien verkkojen ja matkapuhelintukiasemien aiheuttama
altistuminen jää selvästi vähäisemmäksi.
Kysymyksessä mainittu WHO:n alaisen kansainvälisien
syöväntutkimuslaitoksen IARC:n 2B-luokittelu radiotaajuiselle
säteilylle perustuu käytännössä vain
matkapuhelinten käyttöä koskeviin tutkimuksiin.
IARC:n mukaan on saatu rajallinen näyttö kahden
aivokasvaintyypin ja matkapuhelimen käytön kausaalisesta
yhteydestä. Muiden altistumistyyppien sekä muiden
syöpätyyppien osalta IARC katsoo näytön
yhteydestä syöpäkasvaimiin riittämättömäksi
johtopäätösten tekemiseen. Tämän
vuoksi IARC:n luokittelun ei voida katsoa koskevan heikkoa altistumista,
jota aiheutuu muun muassa tukiasemista. Kysymyksessä mainitaan
myös, että WHO suosittelisi säteilylle
altistumisen välttämistä erityisesti lasten
osalta. WHO ei ole antanut tällaista suositusta. WHO pitää tärkeänä radiotaajuisen
säteilyn terveysvaikutusten tutkimista ja julkaisi vuonna
2010 radiotaajuista säteilyä käsittelevän tutkimusohjelman,
jossa luetellaan tärkeimmät tutkimuskohteet.
Matkapuhelinten terveysvaikutuksiin sisältyy toistaiseksi
joitakin epävarmuuksia. Tämän vuoksi
Säteilyturvakeskus on todennut kannanotossaan vuonna 2009,
että erityisesti lasten turhan altistumisen välttäminen
on järkevää. Tämä ei
kuitenkaan estä uusimman teknologian hyödyntämistä,
koska altistumista voidaan vähentää merkittävästi
yksinkertaisilla menetelmillä. Suositus ei koske matkapuhelintukiasemien
tai langattomien verkkojen aiheuttamaa heikkoa altistumista, koska
tällaisen altistumisen haitallisista terveysvaikutuksista
ei ole tieteellisesti päteviä viitteitä.
Hallitus katsoo tämänhetkiset toimet oikeinmitoitetuiksi
riskien hallitsemiseksi. Esimerkiksi tukiasemien sijoittelun ja
langattomien verkkojen tiukempi kontrollointi ei ole säteilysuojelullisesti
perusteltua.
Säteilyturvakeskus seuraa aktiivisesti sähkömagneettisten
kenttien terveysvaikutusten tutkimusta ja on mukana WHO:n tutkimusohjelman mukaisessa
korkean prioriteetin seurantatutkimuksessa (Cohort study of mobile
phone use and health, COSMOS), jossa pyritään
selvittämään matkapuhelimen käytön
pitkäaikaisia terveysvaikutuksia. Tavoitteena on tutkia
matkapuhelimen käytön yhteyttä aivokasvaimiin,
hermostollisiin sairauksiin (mm. MS-tauti, Alzheimerin tauti, Parkinsonin
tauti), aivoverenkierron häiriöihin sekä oireisiin
(päänsärky, unihäiriöt,
mielialahäiriöt ja korvien soiminen). Vastaavat
hankkeet toteutetaan Ruotsissa, Tanskassa, Hollannissa ja Iso-Britanniassa.
COSMOS-tutkimuksella on tällä hetkellä Suomessa
rahoitusta vuoteen 2014 saakka. Tutkimuksen onnistumisen kannalta
hallitus katsoo tärkeäksi, että rahoitus
jatkuu vielä tämän jälkeenkin.
Luotettavan tutkimustiedon pohjalta on mahdollista antaa ohjeistusta
lisää, mikäli siihen on syytä.
Sähköyliherkkyyttä ja sähkömagneettisten kenttien
vaikutusta ihmisen elintoimintoihin on tutkittu ja tutkitaan parhaillaan
useissa maissa ja kansainvälisissä yhteistutkimuksissa.
Nykyisen tiedon mukaan esitettyjen oireiden ja altistuksen välille
ei ole voitu osoittaa yhteyttä asianmukaisissa tutkimuksissa.
Ruotsi tunnustaa sähköyliherkiksi itseään
sanovien voivan olla vajaakuntoisia, mutta ei kuitenkaan tulkitse
niin, että oireet johtuisivat sähkömagneettisille
kentille altistumisesta. Useat ihmiset kokevat saavansa erilaisia
oireita radiotaajuisesta säteilystä. Tästä johtuen
sosiaali- ja terveysministeriön ympäristöherkkyysverkosto
on ehdottanut, että ympäristöherkkyys
(mukaan lukien sähköyliherkkyys) saisi WHO:n ICD-10
-tautiluokitukseen oman valtakunnallisen tautinimekkeen R68.81.
Samansisältöinen luokitus on käytössä Tanskassa
ja Ruotsissa. Ehdotus on parhaillaan lausuntokierroksella.
Helsingissä 12 päivänä joulukuuta
2013
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1097/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att det äntligen ska fås fram
tillräckliga och entydiga forskningsrön om den elektromagnetiska
strålningens eventuella hälsoeffekter och
vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att man utifrån tillförlitliga
forskningsrön ska kunna utarbeta sådana anvisningar
som behövs?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
I Finland begränsas befolkningens exponering för
radiofrekvent strålning genom social- och hälsovårdsministeriets
förordning 294/2002. Maximivärdena enligt
förordningen stämmer överens med EU-rådets
rekommendation 1999/519/EG, som grundar sig på de
rekommendationer från 1998 som getts av den internationella
expertorganisationen i fråga om icke-joniserande strålning,
International Commission on Non-Ionizing Radiation Protection, ICNIRP.
Enligt den information som finns för närvarande är maximivärdena
uppdaterade och de skyddar oss från alla kända
skadeverkningar av radiofrekvent strålning. Motsvarande
gränsvärden tillämpas i de flesta av
EU-länderna.
Oberoende sektorsövergripande sakkunnigpaneler såsom
Världshälsoorganisationen (World Health Organization,
WHO), ICNIRP och den vetenskapliga kommitté som tillsatts
av Europeiska kommissionen för att utvärdera nya
hälsorisker (Scientific Committee on Emerging and Newly
Identified Health Risks, SCENIHR) har gjort bedömningen
att den radiofrekventa strålningen enligt vår
nuvarande kunskap inte medför skadliga hälsoeffekter
så länge som exponeringen inte överskrider
maximivärdena. När det gäller exponering
som ligger nära maximivärdena behövs
det mera forskning för att man ska kunna dra definitiva
slutsatser. Sådan exponering förekommer i praktiken
endast när man talar i en mobiltelefon. Exponeringen från
trådlösa nätverk och basstationer för
mobiltelefoni är klart mindre.
Den i spörsmålet nämnda klassificeringen
av radiofrekvent strålning som klass 2B av det internationella
cancerforskningsinstitutet IARC, som lyder under WHO, grundar sig
i praktiken enbart på undersökningar som gäller
användningen av mobiltelefoner. Enligt IARC har man fått
begränsade forskningsbevis på ett kausalt samband
mellan två typer av hjärntumör och användningen
av mobiltelefoner. När det gäller andra former
av exponering och andra cancertyper anser IARC att bevisen på ett
samband med cancertumörer inte är tillräckligt
starka för att man ska kunna dra några slutsatser.
Därför kan man inte anse att IARC:s klassificering
gäller svag exponering från bland annat basstationer.
I spörsmålet nämns det också att
WHO rekommenderar att man undviker att utsätta i synnerhet
barn för strålning. WHO har inte gett någon
sådan rekommendation. WHO anser att det är viktigt
att man undersöker hälsoeffekterna av radiofrekvent
strålning och offentliggjorde år 2010 ett forskningsprogram
för radiofrekvent strålning, där man
räknar upp de viktigaste forskningsobjekten.
Hälsoeffekterna av mobiltelefonerna är tills vidare
förknippade med en viss osäkerhet. Därför
konstaterade Strålsäkerhetscentralen i ett ställningstagande
från 2009 att det är klokt att undvika att exponera
i synnerhet barn i onödan. Detta hindrar dock inte att
man tillgodogör sig den senaste tekniken, eftersom exponeringen
kan minskas betydligt med enkla medel. Rekommendationen gäller
inte den svaga exponeringen från basstationer för
mobiltelefoni och trådlösa nätverk, eftersom
det inte finns några vetenskapligt pålitliga hänvisningar
om skadliga hälsoeffekter av sådan exponering.
Regeringen anser att de nuvarande åtgärderna är
rätt dimensionerade för att kontrollera riskerna.
En strängare kontroll av till exempel placeringen av basstationer
och trådlösa nätverk kan inte motiveras
utifrån strålskyddet.
Strålskyddscentralen följer aktivt forskningen om
hälsoeffekterna av elektromagnetiska fält och deltar
i en högprioriterad uppföljningsstudie i enlighet
med WHO:s forskningsprogram (Cohort study of mobile phone use and
health, COSMOS), där man försöker ta
reda på vilka hälsoeffekter användningen
av mobiltelefoner har på lång sikt. Målet är
att undersöka sambandet mellan användningen av
mobiltelefoner och hjärntumörer, neurologiska
sjukdomar (bl.a. MS, Alzheimers sjukdom, Parkinsons sjukdom), störningar
i hjärnans blodcirkulation och olika symtom (huvudvärk,
sömnstörningar, humörstörningar
och ringningar i öronen). Motsvarande projekt genomförs
i Sverige, Danmark, Holland och Storbritannien. COSMOS-undersökningen har
för närvarande finansiering fram till år
2014 i Finland. För att undersökningen ska lyckas
anser regeringen det vara viktigt att finansieringen fortsätter även
efter detta. På basis av tillförlitlig forskning är
det möjligt att ge mera anvisningar, om det finns skäl
för det.
Frågan om elöverkänslighet och de
elektromagnetiska fältens påverkan på människans
livsfunktioner har undersökts och undersöks i
denna stund i ett flertal länder och internationella samforskningsprojekt.
Enligt de nuvarande rönen har man inte genom någon
pålitlig studie kunnat påvisa något samband
mellan uppvisade symtom och exponering. Sverige godtar att de som
säger sig vara elöverkänsliga kan lida
av sämre hälsa, men tolkar det ändå inte
så att symtomen skulle bero på exponeringen för
elektromagnetiska fält. Många människor
upplever att de får olika symtom av radiofrekvent strålning.
Därför har social- och hälsovårdsministeriets
nätverk för miljökänslighet
föreslagit att miljökänsliget (vilket inbegriper
elöverkänslighet) ska få en specifik nationell
sjukdomsbenämning R68.81 i WHO:s sjukdomsklassifikation
ICD-10. En liknande klassificering används i Danmark och
Sverige. Förslaget är just nu ute på remiss
Helsingfors den 12 december
2013
Omsorgsminister Susanna Huovinen