KIRJALLINEN KYSYMYS 1099/2013 vp
KK 1099/2013 vp - Anne Louhelainen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Väestönsuojelu ja pelastustoimen uudistus
Eduskunnan puhemiehelle
Väestönsuojelulla tarkoitetaan kaikkea
poikkeusoloissa suoritettavaa ihmisten, omaisuuden ja
ympäristön suojaamiseksi ja pelastamiseksi, vahinkojen
rajoittamiseksi ja seurausten lieventämiseksi kiireellisesti
suoritettavia toimenpiteitä onnettomuuksien sattuessa tai
uhatessa.
Väestönsuojelusta on kansainvälisesti
sovittu Geneven yleissopimuksessa ja siihen liittyvissä lisäpöytäkirjoissa.
Kansallisella tasolla väestönsuojelusta säädetään
pelastuslaissa ja -asetuksessa. Väestönsuojelua
ohjaavat lisäksi valmiuslaki ja puolustustilalaki.
Väestönsuojeluun kuuluvat mm. poikkeusoloja
koskeva suunnittelu ja koulutus, väestönsuojien
rakentaminen, varautuminen evakuointeihin, pelastustoimintaan ja
ensiapuun sekä johtamis-, valvonta- ja hälytysjärjestelmien
ylläpito. Normaalioloissa väestönsuojelulla
tarkoitetaan edellä mainittuihin tehtäviin varautumista.
Väestönsuojelun rajapinta on siis sisäasiainhallinnon kautta
pelastustoimella ja toisaalta puolustusvoimilla.
Sisäasiainministeriö on ehdotuksessaan kuntien
tehtävien ja velvoitteiden vähentämiseksi esittänyt,
että vähentämällä pelastuslaitosten määrää nykyisestä 22:sta
puoleen eli 11 pelastuslaitokseen voitaisiin saavuttaa 13 miljoonan
euron säästöt. Suurin osa, lähes
9 miljoonaa euroa, säästöistä syntyisi
henkilötyövuosien vähentämisellä.
Saamani tiedon mukaan hätäkeskuslaitoksella Eerika-järjestelmän
käyttöönoton myötä tulee vuonna
2017 kaikilla 22 pelastuslaitoksella olla 24 h -tilannekeskus. Sisäasiainministeriön
ehdotuksen mukaan 3,3 miljoonaa euroa säästettäisiinkin
näiden pelastuslaitoksen yhteyteen perustettavien
tilannekeskusten tietoliikennejärjestelmien integrointikustannuksista,
kun niitä perustettaisiin 22:n sijasta vain 11. Tällä hetkellä tilannekeskuksia
on ilmeisesti 5—7 määrittelystä riippuen.
Paloasemaverkon ja päivystysjärjestelmien tarkemmalla
kohdistamisella on tarkoitus saavuttaa 100 henkilötyövuoden
säästötavoite. Paloasemaverkosto on pääosin
tarkoituksenmukainen ja perustuu toimintavalmiuksiin, ja päivystysjärjestelmiäkin
on jo tehostettu usealla alueella.
Onko tarkoitus karsia kuntien taloudellista vastuuta pelastustehtävissä siirtämällä
tehtäviä yhä enemmän
sopimuspalokuntien ja muiden vapaaehtoisjärjestöjen
vastuulle? Erityisesti harvaan asutuilla alueilla sopimuspalokunnat
ovat jo nyt tärkeässä roolissa. Ne ovat
vuosittain mukana noin 70 000 tehtävässä.
Sopimuspalokuntien ammattitaidosta ja kalustosta on tärkeää pitää huolta
jatkossakin, mutta pelastustoimea ei voi rakentaa vapaaehtoisten
toimijoiden varaan.
Puolustusvoimauudistuksen myötä myös
puolustusvoimat ovat joutuneet supistamaan toimintojaan ja useita
varuskuntia lakkautetaan. Asiantuntijoiden mukaan nykyisellä rahoituksen
tasolla puolustusvoimat eivät pysty ylläpitämään
nykyisiä toimintojaan. Puolustusvoimilta poistuu lähivuosina
noin 2 000 tehtävää. Rahoituksen
tasosta puolustusvoimauudistuksen toteuttamisen jälkeen
vuoden 2015 jälkeen ei ole vielä päätetty.
Myös poliisin määrärahoja on
kuluvan vaalikauden aikana tuntuvasti vähennetty. Vuoden 2014
alussa voimaan tulevan poliisin hallintorakenneuudistuksen (PORA
III) myötä muun muassa liikkuva poliisi
lakkautetaan kokonaan.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miten hallitus on ottanut laajoissa kuntiin, puolustusvoimiin
ja poliisiin kohdistuvissa säästötoimissaan
huomioon väestönsuojelun kokonaisnäkökulman
ja miten varmistetaan, ettei vielä lisäksi tehtävän
pelastustoimen uudistuksen myötä väestön
turvallisuus vaarannu ja
miten hallitus aikoo selvittää resurssien riittävyyden
ja pelastustoimen todellisen tilanteen koko valtakunnan tasolla ja
miten pelastustoimen mitoitukseen vaikuttavat uhkatekijät
on kartoitettu?
Helsingissä 25 päivänä marraskuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Anne Louhelaisen /ps näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1099/2013 vp:
Miten hallitus on ottanut laajoissa kuntiin, puolustusvoimiin
ja poliisiin kohdistuvissa säästötoimissaan
huomioon väestönsuojelun kokonaisnäkökulman
ja miten varmistetaan, ettei vielä lisäksi tehtävän
pelastustoimen uudistuksen myötä väestön
turvallisuus vaarannu ja
miten hallitus aikoo selvittää resurssien riittävyyden
ja pelastustoimen todellisen tilanteen koko valtakunnan tasolla ja
miten pelastustoimen mitoitukseen vaikuttavat uhkatekijät
on kartoitettu?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Väestönsuojelutehtävillä tarkoitetaan
aseellisen toiminnan eli sodan aikana tapahtuvaa toimintaa, jonka
tavoitteena on humanitäärinen apu. Väestönsuojelutehtävät
kuuluvat useille eri viranomaisille, yhteisöille ja väestön
omatoimiselle varautumiselle.
Väestönsuojelu toteutetaan kokonaisuudessaan
siviiliviranomaisten toimesta eikä väestönsuojelulla
tueta sotilaallisia tarkoitusperiä. Puolustusvoimiin kohdistuvilla
muutoksilla ei näin ollen ole vaikutusta väestönsuojelun
sisältöön tai sen toteuttamiseen. Poliisin
osuus väestönsuojelussa rajoittuu pääasiassa
yleisen järjestyksen ylläpitämiseen osallistumiseen
ja sen osuus on väestönsuojelutehtävien
kokonaisuudessa rajallinen.
Kuntien ylläpitämässä pelastustoimessa
on viimeisen kymmenen vuoden aikana toteutettu johdonmukainen sarja
uudistuksia, jotka ovat muuttaneet toimialaa merkittävästi.
Suurin muutos on ollut siirtyminen pelastustoimen rakenteessa kuntakohtaisuudesta
alueelliseen järjestämisvastuuseen. Pelastustoimen
sisältöä on kehitetty onnettomuuksien
ennalta ehkäisyn merkitystä korostavaan suuntaan.
Onnettomuusriskien arviointi ja riskeihin perustuva toimintavalmiuden
mitoitus tapahtuu pelastustoimen toimintavalmiuden suunnitteluohjeen
mukaisesti. Rakenneuudistuksella ei ole tarkoitus muuttaa näitä periaatteita.
Valmiuden ja varautumisen edellyttämää yhteistoimintaa
yhteiskunnan keskeisten toimintojen turvaamiseksi on korostettu.
Alueellinen pelastustoimen järjestelmä on mahdollistanut
johtamisen ja voimavarojen käytön tehostamisen.
Ulkopuolisten ja riippumattomien tutkimustulosten mukaan alueellistaminen
on kokonaisuutena ollut tarkoituksenmukainen ja onnistunut uudistus
ja palvelutasoa on kyetty parantamaan ilman, että pelastustoimen
kustannukset ja kuntien maksuosuudet olisivat kasvaneet
kuntien muita tehtäväalueita voimakkaammin.
Valtioneuvoston 29. marraskuuta 2013 tekemässä päätöksessä rakennepoliittisen
ohjelman toimeenpanosta hyväksyttiin muun ohella esitys pelastustoimen
rakenneuudistukseksi. Pelastustoimen osuus säästöistä on
mitoitettu siinä tarkoituksessa, ettei pelastustoimen palvelutasosta tingitä.
Hallinnosta ja tukitoiminnoista säästetään
pelastustoimen aluejakoa muuttamalla 7,5 miljoonaa euroa
niin, että vasteajat eivät pitene.
Kunnat vastaavat pelastustoimesta yhteistoiminnassa pelastustoimen
alueilla. Alueen pelastustoimen asiana on lain mukaan vastata pelastustoimeen
tarvittavien resurssien riittävyyden arvioinnista sekä palvelutasosta.
Aluehallintoviraston tehtävänä on valvoa,
että alueen pelastustoimen palvelutaso on riittävä.
Poliisin hallintorakenneuudistuksen tavoitteena on operatiivisen
toiminnan tason säilyttäminen nykyisellä tasolla
eikä säästöjä olla
kohdentamassa operatiiviseen poliisitoimintaan. Samalla huolehditaan
siitä, että operatiivisen toiminnan taso niin
valvonnan, hälytystoiminnan kuin lupapalvelujen osalta
ylläpidetään ja toiminnan laadun vaihtelu
ei lisäänny. Poliisin hallintorakenteen kehittämisen
(Pora III) muutokset kohdistuvat etenkin hallinnollisiin rakenteisiin,
hallinnolliseen työhön, ml. johtotyöhön
sekä toimitiloihin ja investointeihin tarkoituksena varmistaa
operatiivisen toiminnan taso.
Liikkuva poliisin toiminnot integroidaan osaksi paikallispoliisia
siten, että tavoitteena on lukuisin toimenpitein varmistaa
liikennevalvonnan hyvä taso myös tulevaisuudessa.
Helsingissä 17 päivänä joulukuuta
2013
Sisäasiainministeri Päivi Räsänen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1099/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Anne Louhelainen /saf:
Hur har regeringen beaktat befolkningsskyddet i ett helhetsperspektiv
i samband med sina omfattande sparåtgärder för
kommunerna, försvarsmakten och polisen och hur säkerställs
det att den reform av räddningsväsendet som planeras
utöver sparåtgärderna inte innebär
att befolkningens säkerhet äventyras och
hur tänker regeringen utreda frågan om tillräckliga
resurser och räddningsväsendets faktiska situation
på riksnivå och hur har de riskfaktorer som påverkar
dimensioneringen av räddningsväsendet kartlagts?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Med befolkningsskyddsuppgifter avses verksamhet under tiden
för militär verksamhet, det vill säga
krig, som syftar till att ge humanitär hjälp.Befolkningsskyddsuppgifterna
hör till uppgifterna för flera olika myndigheter
och sammanslutningar och ingår i befolkningens egen beredskap.
Det samlade befolkningsskyddet genomförs av civila
myndigheter, och befolkningsskyddet används inte för
att främja militära syften. Förändringar
som riktas till försvarsmakten inverkar följaktligen
inte på innehållet i eller genomförandet
av befolkningsskyddet.Polisens andel i befolkningsskyddet inskränks
i huvudsak till medverkan i upprätthållandet av
den allmänna ordningen, vilket utgör en begränsad
del av befolkningsskyddsuppgifterna som helhet.
Inom räddningsväsendet med kommunerna som
huvudmän har man under de tio senaste åren genomfört
en konsekvent serie reformer som har förändrat
verksamhetsområdet i betydande grad.Den största
förändringen har varit att räddningsväsendets
struktur har övergått från att vara kommunvis
inriktat till att omfattas av ett regionalt ansvar för
anordnandet.Innehållet i räddningsväsendet
har utvecklats i en riktning som betonar vikten av att förebygga
olyckor.Bedömningen av riskerna för olyckor och
den riskbaserade dimensioneringen avaktionsberedskapen följer
anvisningen om planering av aktionsberedskapen inom räddningsväsendet.
Det är inte meningen att omstruktureringen ska innebära
att dessa principer ändras.Man har betonat vikten av det
samarbete för säkerställande av vitala
samhällsfunktioner som behövs för beredskapen.Det regionala
systemet för räddningsväsendet har gjort
det möjligt att intensifiera ledarskapet och användningen
av resurser.
Enligt externa och oberoende forskningsresultat har regionaliseringen
på det hela taget varit en ändamålsenlig
och framgångsrik reform och har man lyckats förbättra
servicenivån utan att kostnaderna för räddningsväsendet
eller kommunernas betalningsandelar skulle ha ökat kraftigare än vad
som gäller för kommunernas övriga uppgiftsområden.
I statsrådets beslut av den 29 november 2013 om genomförande
av det strukturpolitiska programmet godkändes bland annat
ett förslag till omorganisering av räddningsväsendet.Räddningsväsendets
andel av inbesparingarna har dimensionerats med sikte på att
det inte ges avkall på nivån på servicen
inom räddningsväsendet.Inom förvaltningen
och stödfunktionerna sparar man 7,5 miljoner euro genom
att ändra indelningen i räddningsområden,
utan att svarstiderna förlängs.
Kommunerna ansvarar genom samarbete för räddningsväsendet
inom räddningsområdena.Det lokala räddningsväsendet
ska enligt lag ansvara dels för bedömningen av
att de resurser som behövs för räddningsväsendet är
tillräckliga, dels för servicenivån.Regionförvaltningsverket
ska utöva tillsyn över att det lokala räddningsväsendet
håller en tillräcklig servicenivå.
Omstruktureringen av polisförvaltningen siktar till
att bevara den nuvarande nivån på den operativa
verksamheten, och det planeras inte några sparåtgärder
inom den operativa polisverksamheten.Samtidigt ser man till att
nivån på den operativa verksamheten när
det gäller såväl övervakning
och larmverksamhet som tillståndstjänsterna bevaras
och att variationerna i kvaliteten på verksamheten inte ökar.Ändringarna
enligt projektet för utveckling av polisens förvaltningsstruktur
(Pora III) riktas framför allt till de administrativa strukturerna,
det administrativa arbetet, inklusive ledningsarbetet, samt till
lokaler och investeringar med målet att säkerställa
nivån på den operativa verksamheten.
Rörliga polisens funktioner integreras som en del av
den lokala polisen så att målet är att
genom många olika åtgärder säkerställa
att trafikövervakningen håller en god nivå även
i fortsättningen.
Helsingfors den 17 december
2013
Inrikesminister Päivi Räsänen