KIRJALLINEN KYSYMYS 1101/2013 vp
KK 1101/2013 vp - Jukka Kärnä /sd
Tarkistettu versio 2.0
Kuhan alamitan nostaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Maa- ja metsätalousministeriö tiedotti 14.11.2013
valtioneuvoston hyväksymästä kalastusasetuksen
muutoksesta, jonka mukaan neljän lohikalan alamitat nousevat
ja nieriä rauhoitetaan Vuoksen vesistöalueella.
Uudet säännökset tulevat voimaan 1.1.2014
alkaen. Luonnonvesistä pyydettyjen kalojen uusi alamitta
on meritaimenella ja järvilohella 60 senttimetriä.
Järvitaimenen uudet alamitat ovat leveysasteen 67º00"N etelä-
tai pohjoispuolesta riippuen 60 senttimetriä tai
50 senttimetriä. Harjuksen alamitta nousee leveysasteen
67º00"N eteläpuolisissa vesissä 35
senttimetriin ja pohjoispuolisissa vesissä alamitta säilyy
ennallaan 30 senttimetrissä. Vuoksen vesistöalueen
nieriä eli saimaannieriä rauhoitetaan täydellisesti.
Alamitta- ja rauhoitussäännösten
tarkoituksena on turvata luonnonvaraisina esiintyvien kalalajien
säilyminen. Säännösten tavoitteena
on tehostaa meritaimenen, järvilohen, järvitaimenen, harjuksen
ja saimaannieriän suojelua sekä edistää näiden
kantojen elpymistä ja kestävän kalastuksen
toteutumista.
Nämä ovat hyviä tavoitteita, mutta
uhanalaisten kalalajien lisäksi vastuullinen kalastus vaatii sääntelyä myös
muille kalalajeille. Kokemäenjoen vesistön
vesiensuojeluyhdistyksen tutkija Ari Westermark esitelmöi
Vastuullinen vapaa-ajankalastus -seminaarissa kuhankalastusjärjestelyistä.
Esitelmässä osoitettiin, miten nostamalla kuhan
alamittaa voidaan moninkertaistaa kuhavesien tuotto. Westermarkin
mukaan Suomessa ei pitäisi tyytyä 40-senttisiin
pikkukuhiin ja alhaisiin saalismääriin, kun nostamalla
kuhan alamittaa viidellä sentillä voitaisiin lisätä kalastusmatkailijoita
houkuttavien suurkuhien määrää. Samalla
ammattikalastajien saaliit kasvaisivat.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Onko maa- ja metsätalousministeriöllä menossa
hankkeita myös kuhan alamitan nostamiseksi?
Helsingissä 26 päivänä marraskuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Jukka Kärnän /sd näin
kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1101/2013 vp:
Onko maa- ja metsätalousministeriöllä menossa
hankkeita myös kuhan alamitan nostamiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Maa- ja metsätalousministeriö on tiedostanut
kuhan kalastukseen liittyvät sääntelyn
tehostamistarpeet. Kalastuslain kokonaisuudistuksen yhteydessä ajanmukaistetaan
myös muiden kuin valtioneuvoston asetuksessa 806/2013
tarkoitettujen lohikalojen kalastuksen rajoittamiseksi annettavaa
säännöstöä. Kalastuslakiehdotuksessa kalastuksen
rajoittamiseksi annettavien valtioneuvoston asetusten perustana
olevia valtuussäännöksiä on
ajanmukaistettu siten, että niillä varmistetaan
kalatalousviranomaiselle asianmukaiset valtuudet kalastuksen ajallisten
ja alueellisten rajoitusten sekä pyydysten lukumääriä ja ominaisuuksia
koskevien rajoitusten antamiseksi.
Kuhan kalastuksessa ja kuhakantojen tilassa on huomattavia eroavaisuuksia
niin merialueen ja sisävesien, kuin myös sisävesissä eri
vesistöjen, välillä. Tästä johtuen
tarkoituksenmukaisin kuhan kalastuksen sääntelymalli
vaihtelee eri alueilla ja vesistöissä. Kuhan kalastuksen
ohjausta sekä sen ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia
sisävesillä on tuoreeltaan selvitetty maa- ja
metsätalousministeriön rahoittamassa Helsingin
yliopiston ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen yhteistutkimushankkeessa.
Vuonna
2012 valmistuneessa hankkeen loppuraportissa todetaan, että kuhan
kalastuksen oikeat ohjauspäätökset tarvitsevat
perustakseen vesistökohtaiset tiedot kuhakannan tilasta.
Kuhan kasvunopeus, sukukypsyyskoko ja -ikä, suhteellinen
runsaus verrattuna saaliskaloihin sekä kalastus ja saaliit
olisi hyvä tuntea kalastuksen säätelyn
tarkoituksenmukaiseksi toteuttamiseksi.
Kuhan kalastuksen ekologista kestävyyttä voitaisiin
monissa vesistöissä todennäköisesti
parantaa suurentamalla kuhan alamittaa. Kuhan kestävän
kalastuksen järjestämisessä alamittasääntely
on kuitenkin vain yksi monista keinoista. Niin merialueella kuin
sisävesissäkin kuhan kalastuksen nykyistä kestävämmän
kalastuksen järjestämiseen liittyy kysymyksiä myös
verkkokalastuksen solmuvälirajoituksista ja muista pyydysrajoituksista
sekä mm. kysymys kalastuslaissa ehdotetun ylämittasäätelyn
käyttöön otosta, kuturauhoituksesta ja
vapaa-ajankalastuksen päiväkohtaisista saaliskiintiöistä.
Kuhan kalastuksen ohjaus on sosiaalisen ja taloudellisen kestävyyden
kannalta tärkeää toteuttaa yhteen sovittavasti
siten, että rajoituksien aiheuttamat muutokset kohtelevat
eri kalastajaryhmiä tasapuolisesti ja että rajoitukset
ottavat huomioon elinkeinon harjoittamisen edellytykset.
Maa- ja metsätalousministeriö katsoo, että parhaiten
kuhan kalastuksen tarkoituksenmukainen säätely
voidaan toteuttaa uuden kalastuslain tultua voimaan, jolloin kuhan
kalastukselle voidaan joko valtioneuvoston asetuksella tai elinkeino-,
liikenne- ja ympäristökeskuksen hallintopäätöksellä asettaa
alueellisia ja mahdollisesti myös ajallisia pyyntirajoituksia.
Asetustasoisten yleissäännösten uudistustarpeet
kalalajien alamittojen sekä muiden pyynnin sääntelykeinojen osalta
tullaan arvioimaan uudelleen viimeistään kalastusasetusta
uudistettaessa.
Yhtenä vaihtoehtona kuhan kalastukseen liittyvän
sääntelyn tehostamistarpeiden arvioimiseksi maa-
ja metsätalousministeriö harkitsee myös
asiaa selvittävän työryhmän
perustamista. Työryhmä tekisi esityksen kuhan
kalastuksen valtakunnallisiksi asetustason yleissäännöksiksi huomioiden
merialueen ja sisävesien erityispiirteet.
Helsingissä 12 päivänä joulukuuta
2013
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1101/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Jukka Kärnä /sd:
Har jord- och skogsbruksministeriet pågående
projekt som syftar till att höja minimimåttet
också för gös?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Jord- och skogsbruksministeriet har identifierat behovet av
att effektivisera regleringen av gösfisket. I samband med
totalreformen av lagen om fiske ska bestämmelserna om att
begränsa fisket också efter andra laxfiskar än
de som avses i statsrådets förordning 806/2013
uppdateras. I förslaget till lagen om fiske har bemyndigande som
ligger till grund för statsrådets förordningar om
begränsning av fisket uppdaterats på det sättet
att det tillförsäkrar fiskerimyndigheten nödvändiga
rättigheter att utfärda tids- och regionmässigt
begränsande bestämmelser om fisket samt begränsande
bestämmelser om antalet fiskeredskap och redskapens egenskaper
Gösfisket och gösbeståndens status
varierar stort mellan såväl havsområdet
och inlandsvattnen som mellan de olika vattenförekomsterna
av inlandsvattnen. Därför varierar regleringssättet också mellan
de olika regionerna och vattendragen. Helsingfors universitet och
Vilt- och fiskeriforskningsinstitutet har nyligen studerat styrning
av gösfisket och dess ekologiska, ekonomiska och sociala
effekter i ett samforskningsprojekt som jord- och skogsbruksministeriet
har finansierat. För att man ska kunna ta rätta
beslut om styrningen av gösfisket behövs det enligt
projektets slutrapport från år 2012 vattendragsspecifika
uppgifter om gösbeståndets status. För
att regleringen av fisket efter gös ska vara ändamålsenlig, är
det bra ha information om gösens tillväxthastighet
samt storleken och åldern när den är
könsmogen, populationens relativa storlek jämfört
med fångstfiskar samt om fisket och fångsterna.
Antagligen kunde man förbättra gösfiskets ekologiska
hållbarhet i många vattendrag genom att höja
minimimåttet. Detta är dock bara ett av de många
sätten att ordna gösfisket på ett hållbart
sätt. Att ordna gösfisket på ett mer
hållbart sätt jämfört med i
dag är också kopplat till frågor som
gäller nätfiskets knutavståndsbegränsningar och
andra fångstredskapsbegränsningar, bl.a. maximala
mått som föreslås i lagen om fiske, fredning
under lektid och fritidsfiskets dagsspecifika fångtskvoter.
Med tanke på den sociala och ekonomiska hållbarheten är
det viktigt att regleringen av gösfisket görs
på ett samordnat sätt så att de ändringar
som begränsningarna medför berör olika
grupper av fiskare rättvist och att begränsningarna
tar hänsyn till näringens verksamhetsförutsättningar.
Jord- och skogsbrukministeriet anser att regleringen av gösfisket
på ett ändamålsenligt sett sker bäst
efter att den nya lagen om fiske har trätt i kraft. Då är
det möjligt att antingen genom förordning av statsrådet
eller närings-, trafik- och miljöcentralens förvaltningsbeslut
fastställa regionala och eventuellt också tidsmässiga
begränsningar för fisket. Behovet av att reformera
allmänna bestämmelser om minimimått för
fiskarter samt om andra fiskeregleringssätt på förordningsnivå ses över
senast när förordningen om fiske reformeras.
Ett alternativ för att bedöma behovet av att
effektivisera regleringen av gösfisket är att
ministeriet överväger att tillsätta en
arbetsgrupp som ska utreda frågan. Arbetsgruppen ska lämna
ett förslag till allmänna bestämmelser
om gösfisket på förordningsnivå med
hänsyn till havsområdets och inlandsvattnens särdrag.
Helsingfors den 12 december
2013
Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen