KIRJALLINEN KYSYMYS 118/2003 vp
KK 118/2003 vp - Petri Neittaanmäki /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Stasi-listojen sisältö
Eduskunnan puhemiehelle
Suojelupoliisin vastavakoiluosaston päällikkö Hannu
Moilanen sanoi syksyllä 2002 (HS 9.11.2002), että Supon
vuonna 1990 haltuunsa saama 18 nimen lista on "epämääräistä vihjetietoa".
Sen sijaan vuonna 1999—2000 käyttöön saatua
Rosenholz-aineistoa, joka avaa peitenimien koodit, Supo
pitää "vakavasti otettavana tiedostona". Moilasen
mukaan Supon Stasi-tutkimukset ovat kohdistuneet "sormilla laskettavaan määrään
suomalaisia".
Stasin arkistoista vastaava Saksan viranomainen Marianne Birthler
on Suomen Kuvalehden haastattelussa korostanut, että Rosenholz-aineistoon
liittyy liikaa odotuksia eikä aineisto sellaisenaan riitä näytöksi
rikoksesta. Birthler varoitti, että Stasin arkistoja on
käytetty poliittiseen kostamiseen ja niillä on
pyritty katkaisemaan monen syyttömän kansalaisen
ura.
Supo on tammikuussa 2003 saanut selvyyden Alpo Rusiin liitetyn
Rosenholz-aineiston paljastaman kortin merkityksestä. Julkisuudessa
olleiden tietojen mukaan Rusi on liitetty koodiin XV/11/69
ilman, että hän on itse tästä mitään tiennyt.
Häntä on pidetty vain "mahdollisena tulevaisuuden
tietolähteenä".
Tällaisia ns. sivu- tai sukulaiskortteja on runsaasti
Stasin arkistoissa ilman, että asianomaiset kortteihin
merkityt henkilöt olisivat koskaan mitään
moitittavaa tehneet. Lisäksi on tiettävästi
selvinnyt, että Alpo Rusi ei ole koskaan toimittanut ainuttakaan
asiakirjaa Stasille eikä hän ole ollut asemassa,
jossa olisi edes voinut saada käsiinsä luovutettuja
asiakirjoja. Hän on kaikissa yhteyksissä kiistänyt
tehneensä mitään moitittavaa. Sen sijaan
hänen veljensä on tunnustanut koodiin XV/11/69
liittyvät asiakirjojen luovutukset. Entisen DDR:n asianomaiset
Stasi-viranomaiset ovat tiettävästi valaehtoisissa
todistajanlausunnoissa vahvistaneet tämän lisäksi
myös sen, että Alpo Rusi ei ole ollut Stasin yhteyshenkilö eikä ole
luovuttanut koskaan mitään asiakirjoja.
Viime syksynä (14.11.2002) tein kirjallisen kysymyksen,
jossa esitin toivomuksen, että eduskunta saisi selvityksen
Rosenholz-listalla olevien nimien tutkinnasta. Ministeri
Itälä ei vastauksessaan antanut pyydettyjä tietoja.
Espanjan Sanomien päätoimittaja Arto Ryynänen
on lehden uusimmassa numerossa kirjoittanut artikkelin vuoden 1990
heinäkuussa Supon kassakaappiin suljetusta ns. Tiitisen—Koiviston listasta.
Sulkemispäätöstä perusteltiin
tuolloin kansallisella turvallisuudella. Supon tuolloinen päällikkö,
pääsihteeri Seppo Tiitinen, on puolestaan myöhemmin
todennut sulkemisratkaisua perustellessaan, ettei "tunkio pöyhien
parane". Ryynänen kertoo, että hänen
saamiensa luotettavien tietojen mukaan listalla on entisen pääministerin
Kalevi Sorsan, nykyisten ulkoministeriön alivaltiosihteerien
Arto Mansalan ja Jaakko Laajavan sekä Etelä-Afrikan
suurlähettilään Kirsti Lintosen nimet.
Läntisen tiedustelupalvelun (CIA:n) välittämien
tietojen mukaan näitä henkilöitä epäillään
yhteyksistä Stasiin.
Ryynäsen esille nostamien vakavien epäilyjen pikainen
selvittäminen palvelee kaikkien osapuolten etuja. Kysymys
ei ole myöskään kansallisen turvallisuuden
kannalta merkityksetön.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen
vastattavaksi seuraavan kysymyksen:
Voiko hallitus vahvistaa perusteluissa mainittujen nimien
kuuluvan suljettuun ns. Tiitisen—Koiviston listaan, ja
mikäli nimet ovat joko sillä tai jollakin muulla
listalla,
voiko hallitus kertoa, mitä tutkintaa heidän
osaltaan on tehty ja mihin tulokseen näissä mahdollisissa
tutkinnoissa on päädytty?
Helsingissä 23 päivänä toukokuuta
2003
Eduskunnan
puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen
jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Petri Neittaanmäen /kesk
näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 118/2003
vp:
Voiko hallitus vahvistaa perusteluissa mainittujen nimien
kuuluvan suljettuun ns. Tiitisen—Koiviston listaan, ja
mikäli nimet ovat joko sillä tai jollakin muulla
listalla,
voiko hallitus kertoa, mitä tutkintaa heidän
osaltaan on tehty ja mihin tulokseen näissä mahdollisissa
tutkinnoissa on päädytty?
Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti
seuraavaa:
Viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n
1 momentin 2 kohdan mukaan salassa pidettäviä ovat
sellaiset Suomen valtion, Suomen kansalaisten, Suomessa oleskelevien
henkilöiden tai Suomessa toimivien yhteisöjen
suhteita toisen valtion viranomaisiin, henkilöihin tai yhteisöihin
koskevat asiakirjat, joista tiedon antaminen aiheuttaisi vahinkoa
Suomen kansainvälisille suhteille tai edellytyksille toimia
kansainvälisessä yhteisössä.
Saman momentin 9 kohdan mukaan salassa pidettäviä asiakirjoja
ovat myös suojelupoliisin ja muiden viranomaisten asiakirjat,
jotka koskevat valtion turvallisuuden ylläpitämistä,
jollei ole ilmeistä, että tiedon antaminen niistä ei
vaaranna valtion turvallisuutta.
Yksilöimättömien vihjetietojen käsittelyssä kiinnitetään
erityistä huomiota perustuslaissa turvatun yksityisyyden
suojan toteutumiseen. Toisaalta tämän ja aihepiiriin
liittyvien tietojen salassa pidettävyyden vuoksi myös
viranomaisten mahdollisuus oikaista perättömiä huhuja
on rajallinen. Tähän tapaukseen liittyvien erilaisten huhujen
lähteiden osalta on kuitenkin huomattava, että suojelupoliisin
mukaan kysymyksessä mainitun listan ovat nähneet
vain sellaiset henkilöt, joilla on ollut virkatehtäviensä vuoksi
tarve saada tieto siitä. Puheena olevan listan ovat voineet
nähdä ainoastaan salassapitovelvolliset, virkavastuulla
toimivat virkamiehet. Tämä on syytä ottaa
huomioon arvioitaessa lähteiksi väitettyjen tahojen
luotettavuutta. Kysymyksessä mainitut nimet eivät
ole kyseessä olevalla listalla.
Helsingin hallinto-oikeus on 2.4.2003 tekemällään
päätöksellä hylännyt
valituksen suojelupoliisin päätöksestä olla
antamatta Stasi-tutkimuksiin liittyvää asiakirjaa.
Hallinto-oikeuden päätöksestä on
valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen.
Poliisin lakisääteisenä tehtävänä on
suorittaa esitutkinta niissä tapauksissa, joissa on syytä epäillä rikosta.
Esitutkinnan keskeisenä tehtävänä on
selvittää kussakin tapauksessa tapahtumainkulku
ja tarvittaessa saattaa esitutkinta-aineisto syyttäjäviranomaiselle
syyteharkinnan suorittamista varten. Esitutkinta tulee voida kaikissa
tapauksissa suorittaa ilman tutkinnan politisointia, joka pahimmillaan
saattaa vaarantaa asianosaisten oikeusturvan ja jopa maamme kansallista
etua.
Suojelupoliisi on ottanut Stasi-tutkimuksissaan huomioon oman
valvonta-aineistonsa sekä muut tähän
mennessä haltuunsa saamansa tiedot. Niiden pohjalta on
saatettu loppuun lainsäädännön
edellyttämät, kulloistenkin tietojen laadusta riippuneet
eriasteiset toimet esille tulleiden henkilöiden Stasi-kytkentöjen
selvittämiseksi. Saadun selvityksen perusteella suojelupoliisilla
ei ole ollut vain oikeutta, vaan myös lakisääteinen velvollisuus
ryhtyä julkisuudessakin esille nousseisiin Stasi-tutkimuksiin.
Helsingissä 10 päivänä kesäkuuta
2003
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Till
riksdagens talman
I det syfte 27 § riksdagens
arbetsordning anger har Ni, Herr talman, till behöriga
medlem av statsrådet översänt följande
av riksdagsledamot Petri Neittaanmäki /cent undertecknade
skriftliga spörsmål SS 118/2003 rd:
Kan regeringen bekräfta att de namn som nämns
i motiveringen finns på den s.k. Tiitinens och Koivistos
slutna lista, och om namnen finns antingen på den eller
på någon annan lista,
kan regeringen berätta hurudana utredningar som
har verkställts i fråga om dem och vilka resultat
man har kommit fram till i dessa utredningar?
Som svar på detta spörsmål
får jag vördsamt anföra följande:
Enligt 24 § 1 mom. 2 punkten lagen om offentlighet
i myndigheternas verksamhet är sådana handlingar
sekretessbelagda som gäller förhållandet mellan
finska staten, finska medborgare, personer som vistas i Finland
eller sammanslutningar som är verksamma i Finland och myndigheter, personer
eller sammanslutningar i en främmande stat, om utlämnandet
av uppgifter ur dem skulle medföra skada för Finlands
internationella förhållanden eller förutsättningar
att delta i internationellt samarbete. Enligt 9 punkten i samma
moment är även skyddspolisens och andra myndigheters
handlingar som gäller upprätthållande
av statens säkerhet sekretessbelagda, om det inte är uppenbart
att utlämnandet av uppgifter ur dessa inte äventyrar
statens säkerhet.
När det gäller hanteringen av icke specificerade
tips fästs särskild uppmärksamhet vid
hur det integritetsskydd förverkligas som tryggas enligt grundlagen.
Med hänsyn till att detta fall och uppgifter som anknyter
till temat är sekretessbelagda, är också myndigheternas
möjligheter att rätta till ogrundade rykten begränsade.
I fråga om källorna till olika rykten som hänför
sig till det aktuella fallet bör man emellertid beakta
att enligt skyddspolisen har den i spörsmålet
nämnda listan endast setts av sådana personer
som på grund av sina tjänsteuppgifter har haft
behov av att få uppgifter om den. Endast tjänstemän
som har tystnadsplikt och som handlar under tjänsteansvar
har fått se den aktuella listan. Detta är skäl att
beakta då man bedömer hur pålitliga de
påstådda källorna är. De namn
som nämns i spörsmålet finns inte på den
aktuella listan.
Helsingfors förvaltningsdomstol har genom sitt utslag
av den 2 april 2003 förkastat besvären över
skyddspolisens beslut att inte överlåta dokument
som anknyter till Stasi-undersökningarna. Besvär över
förvaltningsdomstolens beslut har anförts hos
högsta förvaltningsdomstolen.
Till polisens lagstadgade uppgifter hör att utföra
förundersökning då det föreligger
skäl att misstänka ett brott. En viktig uppgift
vid förundersökningen är att i varje
enskilt fall utreda händelseförloppet och vid
behov föra förundersökningsmaterialet
till åklagarmyndigheten för åtalsprövning.
Förundersökning skall alltid kunna utföras
utan politisering av undersökningen. En politisering kan
i värsta fall äventyra parternas rättsskydd
och rentav vårt lands nationella bästa.
Skyddspolisen har i sina Stasi-undersökningar beaktat
uppgifterna i sitt eget övervakningsmaterial samt andra
uppgifter som den har haft tillgång till. Utgående
från dessa uppgifter har man slutfört olika åtgärder
som lagstiftningen kräver för att utreda respektive
personers Stasi-anknytning. Utgående från erhållen
utredning har skyddspolisen inte endast haft rätt, utan även
lagstadgad skyldighet att inleda de Stasi-undersökningar
som även fått offentlighet.
Helsingfors den 10 juni 2003
Inrikesminister Kari Rajamäki