KIRJALLINEN KYSYMYS 1219/2014 vp

KK 1219/2014 vp - Ari Jalonen /ps 

Tarkistettu versio 2.1

Lapsen edun toteutuminen avioeron jälkeen sekä vanhempien oikeudet ja velvollisuudet

Eduskunnalle

Lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva laki (361/1983) velvoittaa ottamaan huomioon lapsen edun avioerotilanteissa. Lain 1 §:ssä todetaan mm. seuraavaa: "Lapsen huollon tarkoituksena on turvata lapsen tasapainoinen kehitys ja hyvinvointi lapsen yksilöllisten tarpeiden ja toivomusten mukaisesti. Huollon tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä." Lain 4 §:ssä todetaan mm. seuraavaa: "Lapsen huoltajan on turvattava lapsen kehitys ja hyvinvointi siten kuin 1 §:ssä säädetään. Tässä tarkoituksessa huoltajalla on oikeus päättää lapsen hoidosta, kasvatuksesta, asuinpaikasta sekä muista henkilökohtaisista asioista."

Laki lapsen elatuksesta (704/1975) takaa lapselle riittävän elatuksen (1 §) siten, että kumpikin vanhemmista osallistuu elatukseen kykynsä mukaan (2 §) ja elatusmaksua voidaan kohtuullistaa olennaiset muutokset huomioon ottaen (11 §). Elatusmaksun kohtuullistamisesta laissa todetaan (11 §): "Vahvistetun elatusavun määrää ja sen suorittamistapaa voidaan muuttaa sopimuksella tai tuomiolla, mikäli niissä olosuhteissa, jotka 1—3 §:n mukaan on otettava huomioon elatusapua vahvistettaessa, on tapahtunut niin olennaisia muutoksia, että elatusavun muuttamista on sekä lapsen että elatusapua suorittavan vanhemman olot huomioon ottaen pidettävä kohtuullisena." Elatusapuun voi hakea muutosta lapsen huoltaja, muu laillinen edustaja taikka sosiaalihuoltolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettu kunnan toimielin (Laki lapsen elatuksesta 13 § ja 13 a §).

Käytännössä edellä mainittujen lakien hyvä tarkoitus ja lapsen etu eivät aina toteudu mm. vanhempien välisten riitojen tai muiden inhimillisten syiden takia. Esimerkiksi on melko yleistä, että yksi vanhempi vieraannuttaa lasta toisesta vanhemmasta — muun muassa estää lasta tapaamasta häntä. Ministeri on vastauksessaan Juho Eerolan tapaamisoikeutta koskevaan kirjalliseen kysymykseen (KK 476/2014 vp) katsonut, että lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskeva laki velvoittaa toimimaan lapsen edun mukaisesti, ja siten se myös (epäsuorasti) kieltää lapsen vieraannuttamisen toisesta vanhemmasta.

Vieraannuttamisen kitkemiseksi lakiin pitäisikin tehdä tiettyjä parannuksia. Edustaja Juho Eerola (ps) on ehdottanut muun muassa lapsen huoltoa koskevan lain kehittämistä (LA 100/2014 vp) ja uutta ns. vanhemmuussopimusta nykyisen huolto- ja tapaamisoikeussopimuksen rinnalle. Vanhemmuussopimuksella sovittaisiin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta avioeron varalta, ennakoivasti. Tällainen sopimus huomioisi todennäköisemmin lapsen edun kuin nykylakiin perustuva, erotilanteessa tehtävä sopimus, ja siten vanhemmuussopimus voisi myös estää avioerotilanteen jälkeistä vieraannuttamista toisesta vanhemmasta.

Vieraannuttaminen voitaisiin myös kriminalisoida Ruotsin mallin mukaisesti. Ruotsissa vieraannuttaminen on ollut rikos 1.7.2014 lukien: siellä lapsen omavaltainen pitäminen lähivanhemman luona on lapsikaappaukseen verrattava rikos. (Juho Eerolan ehdotus KK 476/2014 vp).

Lisäksi on kehitettävä lapsen elatusta koskevaa lainsäädäntöä. Nykyään elatusmaksuja saava vanhempi voi estää elatusmaksun alentamisen, vaikka maksajavanhemman olosuhteissa olisi tapahtunut lain tarkoittama olennainen muutos (Laki lapsen elatuksesta 11 §). Tietooni on tullut jopa tapaus, jossa lapset asuvat pääosin ns. etävanhemman luona, mutta lähivanhempi ei suostu uuteen tapaamissopimukseen ja mahdolliseen luonapitovähennykseen. Etävanhempi ei uskalla riitauttaa asiaa oikeudessa, koska pelkää riitelyn johtavan lapsen kannalta huonompaan lopputulokseen.

Lakia lapsen elatuksesta pitäisikin muuttaa siten, että toinen vanhempi ei voi estää elatusavun kohtuullistamista kuten nykyään. Niissä tapauksissa, joissa kohtuullistamista haluava vanhempi ei syystä tai toisesta voi itse hakea kohtuullistamista, viranomaisen pitäisi tehdä se — nyt laki kyllä mahdollistaa tämän (13 § ja 13 a §), mutta tätä mahdollisuutta ei yleensä käytetä. Viranomaisen vastuulla pitäisi olla myös indeksikorotuksen tekeminen elatusmaksuun — nyt indeksikorotuksen laskeminen on elatusvelvollisen vastuulla, jää usein tekemättä ja johtaa pahimmillaan useiden vuosien indeksikorotusten perimiseen kerralla (tuomioistuinratkaisun yhteydessä).

Todettakoon vielä se, että nykyään etävanhemman ja lapsen tapaamisesta aiheutuvat matkakustannukset jäävät etävanhemman maksettaviksi. Käytäntö ei kohtele molempia vanhempia tasapuolisesti. Matkakustannukset pitäisi jakaa nykyistä oikeudenmukaisemmin vanhempien kesken erityisesti silloin, kun matkakustannukset ovat huomattavat esim. toiselle paikkakunnalle matkustamisen johdosta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten ministeri kehittää lakeja lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta siten, että lapsen etu toteutuu nykyistä paremmin ja

kannattaako ministeri tässä tarkoituksessa seuraavia toimenpiteitä: vanhemmuussopimus (LA 100/2014 vp), vieraannuttamisen kriminalisoiminen (Ruotsin malli), nykyistä selkeämpi käytäntö elatusmaksujen kohtuullistamiseen viranomaisen aloitteesta, elatusmaksun indeksikorotukset viranomaistyönä sekä huomattavien matkakustannusten jakaminen lähi- ja etävanhemman kesken?

Helsingissä 11 päivänä maaliskuuta 2015

  • Ari Jalonen /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Ari Jalosen /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1219/2014 vp:

Miten ministeri kehittää lakeja lapsen huollosta, tapaamisoikeudesta ja elatuksesta siten, että lapsen etu toteutuu nykyistä paremmin ja

kannattaako ministeri tässä tarkoituksessa seuraavia toimenpiteitä: vanhemmuussopimus (LA 100/2014 vp ), vieraannuttamisen kriminalisoiminen (Ruotsin malli), nykyistä selkeämpi käytäntö elatusmaksujen kohtuullistamiseen viranomaisen aloitteesta, elatusmaksun indeksikorotukset viranomaistyönä sekä huomattavien matkakustannusten jakaminen lähi- ja etävanhemman kesken?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Kirjallisessa kysymyksessä viitataan tilanteisiin, joissa vanhempien välisten sopimusten aikaansaaminen erotilanteessa on vaikeaa vanhempien tulehtuneiden välien vuoksi. Tavallisimmin kysymys on lapsen huoltoa ja tapaamista koskevista ratkaisuista sekä lapsen elatuksesta.

Vuonna 2014 tehdyillä lainsäädäntömuutoksilla vakinaistettiin asiantuntija-avustajan käyttäminen lapsen huoltoa, tapaamisoikeutta ja elatusta koskevassa tuomioistuinsovittelussa. Sovittelussa sovittelijana toimii tuomari, jota avustaa lasten asioihin perehtynyt psykologi tai sosiaalityöntekijä. Tavoitteena on ollut luoda lapsen edun toteuttava, nopea ja tehokas menettely huoltoriitojen ratkaisemiseksi. Sovittelumenettelyn tavoitteena on saada vanhemmat sopimaan riitansa ja sitoutumaan tehtyyn sopimukseen, jolloin uusintariidat vähenevät. Lisäksi tavoitteena on muun muassa huoltoriitaoikeudenkäyntien määrän väheneminen ja käsittelyaikojan lyheneminen.

Oikeusministeriö asetti 22.10.2014 seurantaryhmän seuraamaan uudistuksen toteutumista käräjäoikeuksissa. Ryhmän toimikausi päättyy 31.12.2015. Selvitystensä tulosten perusteella seurantaryhmä voi tehdä ehdotuksia lakien tai menettelytapaohjeiden muuttamiseksi.

Oikeusministeriön tietoon on tullut eri yhteyksissä ehdotuksia lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan lainsäädännön muuttamiseksi. Olisikin tärkeää, että lainsäädännön muutostarve arvioitaisiin kokonaisvaltaisesti lähitulevaisuudessa. Tuossa yhteydessä voitaisiin tarkastella muun ohessa kysymyksessä mainittuja seikkoja, kuten vieraannuttamiseen liittyviä kysymyksiä ja ehdotusta vanhemmuussopimuksesta.

Lapsen elatuksesta säädetään lapsen elatuksesta annetussa laissa. Lapsen elatus määräytyy yhtäältä lapsen elatustarpeen ja toisaalta vanhempien elatuskyvyn mukaan. Lain perusajatuksena on, että elatusapu on arvioitava yksilöllisesti. Oikeusministeriö julkaisi vuonna 2007 ohjeen lapsen elatusavun suuruuden laskemiseksi. Ohjeessa käsitellään muun muassa sitä, miten kysymyksessä mainitut etävanhemman tapaamisesta johtuvat matkakustannukset voidaan ottaa huomioon elatusapua määrättäessä. Ohjeessa esitetyt laskukaavat on laadittu tyypillisiä elatustilanteita ajatellen eikä niitä ole tarkoitettu sovellettavaksi sellaisenaan kaikissa tilanteissa. Aina on lopuksi arvioitava, voidaanko sopimusta pitää yksittäistapauksessa kaikki asiaan vaikuttavat seikat huomioon ottaen kohtuullisena. Elatusavun indeksikorotus perustuu lakiin eräiden elatusapujen sitomisesta elinkustannuksiin. Indeksikorotuksesta on maininta sosiaaliviranomaisen vahvistamassa elatussopimuksessa. Viranomaisten on muutoinkin tärkeää pyrkiä varmistumaan siitä, että osapuolet ovat tietoisia indeksikorotuksesta ja osaavat sen laskea. Korotuksen tekeminen vuosittain viranomaistyönä ei kuitenkaan olisi tarkoituksenmukaista. Hallitus katsoo, että lapsen elatusta koskeviin lainsäädäntömuutoksiin ei tällä hetkellä ole tarvetta.

Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2015

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1219/2014 rd undertecknat av riksdagsledamot Ari Jalonen /saf:

Hur kommer ministern att utveckla lagarna om vårdnad om barn, umgängesrätt och underhåll för barn så att barnets bästa tillgodoses bättre än för närvarande och

understöder ministern följande åtgärder i detta syfte: ett föräldraavtal (LM 100/2014 rd), kriminalisering av fjärmande (enligt svensk modell), en klarare praxis för jämkning av underhåll på myndighetens initiativ, indexhöjningar i underhåll som myndighetsarbete samt fördelning av betydande resekostnader mellan när- och distansföräldern?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I det skriftliga spörsmålet hänvisas det till situationer då det vid skilsmässa är svårt att åstadkomma avtal mellan föräldrarna till följd av en inflammerad relation. Vanligen är det fråga om lösningar som gäller vårdnaden om barnet och umgängesrätt samt underhåll för barnet.

Genom ändringar i lagstiftningen år 2014 permanentades systemet med att anlita sakkunnigbiträde vid medling i domstol vid tvister som gäller vårdnad om barn, umgängesrätt och underhåll. Medlare är en domare, som biträds av en psykolog eller socialarbetare som är insatt i barnfrågor. Syftet har varit att skapa ett sådant förfarande för avgörande av vårdnadstvister som är snabbt och effektivt och tryggar barnets bästa. Syftet med medlingsförfarandet har varit att få föräldrarna att sluta fred och förbinda sig till det ingångna avtalet, vilket innebär att risken för upprepade tvister minskar. Dessutom är syftet bl.a. att minska antalet rättegångar i vårdnadstvister och förkorta behandlingstiderna.

Den 22 oktober 2014 tillsatte justitieministeriet en uppföljningsgrupp för att följa hur reformen har genomförts i tingsrätterna. Gruppens mandatperiod löper ut den 31 december 2015. Uppföljningsgruppen kan på basis av resultaten av sina utredningar föreslå lagändringar eller ändringar i proceduranvisningarna.

Justitieministeriet har i olika sammanhang fått ta del av förslag som gäller ändring av lagstiftningen om vårdnad om barn och umgängesrätt. Det skulle därför vara viktigt att man inom den närmaste framtiden gjorde en helhetsbedömning av behovet av lagstiftningsändringar. I det sammanhanget kunde man granska bl.a. de omständigheter som nämns i spörsmålet, såsom frågor som anknyter till fjärmande och förslaget om föräldraavtal.

Bestämmelser om underhåll finns i lagen om underhåll för barn. Underhållet bestäms å ena sidan enligt barnets behov av underhåll och å andra sidan enligt föräldrarnas underhållsförmåga. Grundtanken i lagen är att underhållsbidraget ska bedömas individuellt. År 2007 publicerade justitieministeriet en anvisning för bedömning av storleken på underhållsbidrag till barn. I anvisningen tas det bl.a. upp hur de i spörsmålet nämnda resekostnaderna för att träffas för den förälder som barnet inte bor med ska kunna beaktas när underhållsbidraget bestäms. De beräkningsformler som ges i anvisningen har utarbetats med tanke på typiska underhållssituationer och är inte avsedda att tillämpas som sådana i alla situationer. Man måste sist och slutligen alltid bedöma om avtalet i ett enskilt fall kan anses skäligt med beaktande av alla de omständigheter som inverkar på saken. Indexhöjningen i underhållsbidraget baserar sig på lagen om vissa underhållsbidrags bindande vid levnadskostnaderna. Indexhöjningen nämns i avtalet om underhållsbidrag, som fastställs av socialmyndigheterna. Det är också annars viktigt att myndigheterna försäkrar sig om att parterna är medvetna om indexhöjningen och kan räkna ut den. Det skulle dock inte vara ändamålsenligt om myndigheterna gjorde den årliga höjningen. Regeringen anser att det för närvarande inte finns behov att ändra lagstiftningen om underhåll för barn.

Helsingfors den 2 april 2015

Justitieminister Anna-Maja Henriksson

​​​​