KIRJALLINEN KYSYMYS 1227/2013 vp
KK 1227/2013 vp - Anneli Kiljunen /sd
Tarkistettu versio 2.0
Osakaskuntien oikeudet kalastuslain uudistuksessa
Eduskunnan puhemiehelle
Valmisteilla olevan kalastuslain yhtenä tavoitteena
on ammattikalastajien toimintaedellytysten parantaminen. Tavoitteeseen
pyritään muun muassa määrittelemällä kalatalousalueiden
käyttö- ja hoito-suunnitelmissa kaupalliseen kalastukseen
erityisen hyvin soveltuvat alueet, joita koskevia kalastuslupia
ja kalastusoikeuksien vuokrasopimuksia kalavesien omistajat sitoutuisivat
tekemään alueen kaupallisten kalastajien kanssa.
Kuitenkin lakiluonnoksen 13 §:n mukaan viime
kädessä kaupallisilla kalastajilla olisi mahdollisuus
saada lupa kalavesien omistajien sijaan ELY-keskukselta.
Tämä mahdollisuus on herättänyt
paljon kysymyksiä ja epätietoisuutta monien osakaskuntien jäsenten
keskuudessa. Noudattaako esitys perustuslain 15 §:ää,
jonka mukaan jokaisen omaisuus on suojattu? Lain perusteluissakin
todetaan, että kalastusoikeus on lähtökohtaisesti
vesialueen omistajalle kuuluva omaisuudensuojaa nauttiva etuus,
joten esitettävän lupajärjestelmän
hyväksyttävyys on perustuslain 15 §:n
näkökulmasta keskeinen kysymys.
Toisaalta lakiin on esitetty myös säännöstä, jossa
vesialueen omistaja voitaisiin velvoittaa määräajassa
suorittamaan käyttö- ja hoitosuunnitelman tarkoituksen
toteutumisen kannalta keskeiset kalakantojen hoitotoimenpiteet uhalla,
että ne teetetään viranomaisen toimesta
omistajan kustannuksella. On ymmärrettävää,
että tällaiset säännökset
herättävät epäilyjä ja
epäoikeudenmukaisuuden kokemusta.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miten kalastuslaki turvaa osakaskuntien perustuslailliset
oikeudet, jos ELY-keskus voi päättää kalastusoikeudesta
ja
mikä on osakaskuntien asema ja rooli, jos niille
jää vain velvoitteita, kuten kalojen istutus,
kasvatus ja vesistön hoitosuunnitelmien laatiminen?
Helsingissä 27 päivänä tammikuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Anneli Kiljusen /sd näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1227/2013 vp:
Miten kalastuslaki turvaa osakaskuntien perustuslailliset
oikeudet, jos ELY-keskus voi päättää kalastusoikeudesta
ja
mikä on osakaskuntien asema ja rooli, jos niille
jää vain velvoitteita, kuten kalojen istutus,
kasvatus ja vesistön hoitosuunnitelmien laatiminen?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Esitetty luonnos kalastuslaiksi turvaa osakaskuntien ja muiden
kalastusoikeuden haltijoiden perustuslailliset oikeudet mahdollistamalla
omaisuuden käyttöön ulottuvat rajoitukset
vain sellaisissa tilanteissa, joissa rajoituksille on olemassa perustuslain
näkökulmasta riittävät perusteet. Koska
lakiehdotuksessa esitetty ELY-keskuksen valtuus myöntää kaupalliselle
kalastajalle alueellinen lupa ei rinnastu omaisuuden pakkolunastukseen
tulee perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuuden
suojan rajoittamista arvioida eduskunnan perustuslakivaliokunnan
lausuntokäytännössä muotoutuneiden
perusoikeuksien yleisten rajoittamisedellytysten kautta.
Kysymyksessä esiin tuotu kaupallisten kalastajien alueellinen
lupa merkitsisi kalastusoikeuden haltijan omaisuuden käytön
rajoittamista samassa suhteessa kuin oikeutta luvan nojalla myönnetään
kaupallisen kalastajan käyttöön. Rajoituksen
peruste ja ELY-keskuksen toimivallan rajat olisi esityksessä lain
tasolla täsmällisesti ja tarkkarajaisesti säännelty.
Ehdotetussa 13 §:ssä esitetyt luvanmyöntämisedellytykset
ovat tiukat ja niiden tulee kaikkien täyttyä,
jotta lupa voidaan myöntää. Laissa säädettäisiin
viranomaisen velvollisuudesta määrätä luvalle
ehtoja sekä kaupallisen kalastajan velvollisuudesta maksaa
kalastusoikeuden haltijoille käypiin hintoihin perustuva
kohtuullinen korvaus vesialueen käyttämisestä.
Esitysluonnoksessa luvan myöntäminen on sidottu
kalavarojen kestävän tuoton varmistamiseen ja
käyttö- ja hoitosuunnitelman tavoitteiden toteuttamiseen.
Lupa olisi tarkoitettu viimesijaiseksi keinoksi päästä kalastamaan
alihyödynnettyjä kalavaroja ja osaltaan edistämään
pyrkimystä kalavarojen ekologisesti, sosiaalisesti sekä taloudellisesti
kestävään käyttöön.
Lupia voidaan siten myöntää vain alueille,
joiden kalakannat kestävät niiden taloudellisen
hyödyntämisen ja jotka on käyttö-
ja hoitosuunnitelmassa määritelty tähän
tarkoitukseen hyvin soveltuviksi. Vesialueen omistajat voisivat
käyttö- ja hoitosuunnitelmaprosessiin osallistumalla
vaikuttaa omalta osaltaan kaupalliseen kalastukseen soveltuvien alueiden
määrittämiseen.
Esitysluonnokseen sisältyvällä kaupallisten kalastajien
alueellisella luvalla pyritään lisäksi edistämään
suomalaisen kaupallisen kalastuksen toimintaedellytyksiä ja
kotimaisen kalan saantia elintarvikkeeksi. Lupajärjestelmän
synnyttämällä omaisuudenkäytön
rajoituksella on siten yleisesti hyväksyttävät
perusteet. Kaupallisen kalastuksen aiheuttaman kalastuspaineen tasaisemman
jakautumisen kautta rajoituksella olisi lisäksi vesialueen
omistajien yhdenvertaisuutta edistävä vaikutus.
Kalastusoikeuksien haltijoiden perustuslaillisia oikeuksia turvattaisiin
myös noudattamalla lupamenettelyssä hallintolakia
ja hyvän hallinnon vaatimuksia sekä lupapäätökseen liittyvällä muutoksenhakuoikeudella.
Kalastuslakiluonnoksessa kalastusoikeuden sisältö säilyisi
lähtökohdiltaan muuttumattomana. Myös
osakaskuntien ja muiden vesialueen omistajien asema ja rooli säilyisivät
ehdotetussa laissa pääosin ennallaan. Kalastusoikeutensa
nojalla omistajalla olisi edelleen oikeus määrätä kalastuksesta
vesialueellaan muun muassa myöntämällä kalastuslupia,
asettamalla lupaehtoja ja rajoituksia myöntämänsä luvan
nojalla tapahtuvalle kalastukselle sekä perimällä maksun
myöntämistään luvista. Näin
ollen osakaskunnat olisivat jatkossakin keskeisessä asemassa
kalastuksen järjestämisessä. Kalastuslakiluonnoksen
41 §:n mukaan kalastus on järjestettävä käyttö-
ja hoito-suunnitelman sekä lain 1 §:n
tavoitteiden mukaisesti. Kalastuksen järjestämisestä vastaa
kalastusoikeuden haltija. Myös voimassa olevassa kalastuslaissa
velvollisuus kalastuksen ja kalakannan hoitoon kuuluu 2 §:n
mukaisesti kalastusoikeuden haltijalle. Omistajan velvollisuus kalakantojen
hoitoon ei siten lainuudistuksen myötä olennaisesti
muuttuisi.
Helsingissä 11 päivänä helmikuuta
2014
Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1227/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Anneli Kiljunen /sd:
Hur tryggar lagen om fiske delägarlagens grundlagsfästa
rättigheter, om NTM-centralen får bestämma
om fiskerätten, och
vilken är delägarlagens ställning
och roll, om de bara har skyldigheter såsom att plantera
ut och odla fisk och att utarbeta vårdplaner för
sina vattenområden?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Det föreslagna utkastet till lag om fiske tryggar delägarlagens
och övriga fiskerättsinnehavares grundlagsfästa
rättigheter genom att möjliggöra begränsningar
som ingriper i användningen av egendom bara i situationer
där det finns tillräckliga grunder för
begränsningarna i ett konstitutionellt perspektiv. Eftersom
den behörighet att bevilja kommersiella fiskare regionala
fisketillstånd som NTM-centralen ska få enligt
lagförslaget inte är jämförbar
med tvångsinlösen, ska begränsningen
av skyddet för äganderätten enligt 15 § i
grundlagen bedömas enligt de allmänna villkor
för att begränsa grundläggande rättigheter
som har tagit form genom grundlagsutskottets utlåtandepraxis.
De regionala fisketillstånd för kommersiella fiskare
som tas upp i spörsmålet innebär att
fiskerättsinnehavarens rätt att använda
sin egendom begränsas i samma proportion som denna rätt
genom tillstånd ställs till en kommersiell fiskares förfogande.
Grunden för begränsningen och gränserna
för NTM-centralens behörighet anges i den föreslagna
lagen såväl precist som och med klar avgränsning.
De villkor för beviljande av fisketillstånd som
anges i 13 § i den föreslagna lagen är
strikta, och samtliga villkor måste vara uppfyllda för
att ett tillstånd ska kunna beviljas. I lagen ska det enligt
förslaget föreskrivas om myndighetens skyldighet
att fastställa villkor för tillståndet
och om fiskarens skyldighet att betala innehavarna av fiskerätten
en skälig ersättning för användningen
av vattenområdet. Ersättningen ska grunda sig
på gängse pris.
I propositionsutkastet knyts beviljandet av tillstånd
till säkerställandet av en hållbar avkastning
av fiskresurserna och uppfyllandet av målen i planen för
nyttjande och vård. Tillståndet är avsett
som en sistahandsåtgärd för att ta i
bruk fiskresurser som används för lite och på så sätt främja
strävandena att uppnå en ekologiskt, socialt och
ekonomiskt uthållig användning av fiskresurserna.
Tillstånd kan därför beviljas bara för områden
där fiskstammarna har tillräcklig bärkraft
för ett ekonomiskt nyttjande och som i planen för
nyttjande och vård har fastställts som lämpliga
för detta ändamål. Enligt lagförslaget kan
vattenområdets ägare utöva inflytande över vilka
områden som fastställs som lämpliga för kommersiellt
fiske genom att delta i nyttjande- och vårdplansprocessen.
Genom det regionala fisketillstånd för kommersiella
fiskare som ingår i propositionsutkastet strävar
man dessutom efter att förbättra verksamhetsbetingelserna
för det kommersiella fisket i Finland samt tillgången
på inhemsk matfisk. Den begränsning i användningen
av egendom som tillståndssystemet medför har därför allmänt
godtagbara grunder. Tack vare att den belastning av fiskresurserna
som det kommersiella fisket orsakar fördelas jämnare, ökar
begränsningen dessutom jämlikheten mellan ägarna
till ett vattenområde. Fiskerättsinnehavarnas grundlagsfästa
rättigheter tryggas även genom att förvaltningslagen
och kraven om god förvaltning tillämpas på tillståndsförfarandet
och genom rätten att överklaga tillståndsbeslut.
I utkastet till ny lag om fiske förblir innehållet i
fiskerätten oförändrat i fråga
om grundprinciperna. Också delägarlagens och övriga
vattenområdesägares ställning och roll
förblir i den föreslagna lagen i huvudsak oförändrade.
På grund av sin fiskerätt ska ägaren
fortfarande ha rätt att bestämma om fisket i sitt
vattenområde bland annat genom att bevilja fisketillstånd
och fastställa tillståndsvillkor och begränsningar
för det fiske som bedrivs med stöd av tillstånden
och genom att ta ut en avgift för tillstånden.
Därför kommer delägarlagen enligt förslaget även
i fortsättningen att ha en central ställning när
fisket ordnas. Enligt 41 § i utkastet till lag
om fiske ska fisket ordnas i enlighet med planen för nyttjande
och vård samt de mål som anges i 1 § i
lagen. Fisket ska ordnas av innehavaren av fiskerätten. Även
enligt gällande lag om fiske är det innehavaren
av fiskerätten som är skyldig att ordna fisket
och vården av fiskbeståndet (2 §). Ägarens
skyldighet att ordna vården av fiskstammarna ändras därför
inte väsentligt i och med lagreformen.
Helsingfors den 11 februari
2014
Jord- och skogsbruksminister Jari Koskinen