KIRJALLINEN KYSYMYS 1237/2014 vp
KK 1237/2014 vp - Satu Haapanen /vihr
Tarkistettu versio 2.1
Turkistarhausasetus
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunta käsitteli vuonna 2013 historiansa
ensimmäisen kansalaisaloitteen, joka käsitteli
turkistarhauksen kieltämistä. Eduskunta asettui äänestyksessä tukemaan
maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöä,
jossaa ehdotettiin kansalaisaloitteen hylkäämistä.
Maa- ja metsätalousvaliokunta hylkäsi kansalaisaloitteen,
mutta esitti mietinnössään eläinten hyvinvointia
parantavia toimenpiteitä. Valiokunta kiinnitti huomiota
eläinten käyttäytymistarpeiden perustutkimuksen
tarpeellisuuteen, jotta eläinten pito-olosuhteita voitaisiin
kehittää niiden hyvinvointia edistäväksi.
Esimerkiksi Suomen supi on tarhattu laji, jonka tarpeista ei ole juurikaan
tutkimuksia.
Valiokunnan mielestä erityisesti siitoseläinten
hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Valiokunnan
saaman selvityksen mukaan "turkiseläinten
hyvinvoinnin riskitekijöihin kuuluu pito-olosuhteiden yksipuolisuus,
kuten virikkeettömyys ja monikäyttöisen
tilan puute. Tämä on erityisen kriittinen hyvinvoinnin
riskitekijä siitoseläimillä,
jotka ovat tarhalla useita vuosia." Valiokunta katsoikin,
että siitoseläinten "olosuhteiden korjaamiseen
on erityisesti panostettava ja toimenpiteitä on edistettävä investointituilla". Valiokunta
haluaa, että suunnitelmallisesti selvitetään
kasvuhäiriöiden vaikutus kettujen hyvinvointiin
ja että eläinsuojelusyistä on vältettävä toistaiseksi
vakava-asteisista kasvuhäiriöistä kärsivien
käyttöä siitoseläiminä.
Valiokunnan mielestä siitoseläinten vienti EU-alueen
ulkopuolelle tulee saattaa luvanvaraiseksi, jotta "voidaan
estää vienti sellaisiin maihin, joissa ei voida
taata eläinten hyvää hoitoa ja kohtelua".
Jo ennen turkistarhauksen kieltävän kansalaisaloitteen
käsittelyä maa- ja metsätalousministeriö oli
perustanut työryhmän valmistelemaan uutta turkistarhausasetusta.
Työryhmän työn pohjaksi oli teetetty
kooste turkiseläinten hyvinvointitutkimuksen tuottamista
tuloksista.
Turkistarhausasetusta valmistelevassa työryhmässä valmistunut
asetusluonnos ei kuitenkaan valitettavasti vastaa eduskunnan hyväksymän maa-
ja metsätalousvaliokunnan mietinnön esittämiä vaatimuksia
etenkin siitoseläinten olosuhteiden parantamisesta.
Työryhmän työskentely on ollut ristiriitaista. Eläinsuojelujärjestöjen
mukaan tieteellinen tutkimustieto turkiseläinten hyvinvoinnista
on ohitettu työryhmässä. Myöskään
eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöllä ei
ole ollut järjestöjen mukaan vaikutusta asetuksen
sisältöön, vaan asetus jopa huonontaisi
turkiseläinten olosuhteita. Eläinsuojeluasiamies
ei ole saanut osallistua täysipainoisesti ryhmän
työskentelyyn. Järjestöjen mukaan turkisasetusta
valmistelleessa työryhmässä on torjuttu
kaikki eläinsuojelujärjestöjen ehdotukset
turkiseläinten olojen parantamiseksi.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin ministeri ryhtyy, jotta uusi turkistarhausasetus
parantaa eläinten olosuhteita eikä huononna niitä,
onko ministeri valmis parantamaan eläinten olosuhteita,
esimerkiksi lisäämään minkkien
kerroshäkkejä ja kettujen pesäkoppeja,
mahdollistamaan siitoseläinten pääsyn
suurempiin tiloihin nahoituskauden jälkeen, kieltämään harvinaisimpien
ja käyttäytymiseltään huonosti
tunnettujen turkiseläinlajien tarhaamisen, kasvattamaan
kettujen häkkikokoa jne. muiden Pohjoismaiden tapaan ja
onko ministeri valmis keskustelemaan eläinsuojelun
asiantuntijoiden kanssa keinoista parantaa turkiseläinten
olosuhteita, jotta eläinsuojelun taso ei tältä osin
Suomessa huonone ja jää jälkeen edistyksellisempien
maiden tasosta?
Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta
2015
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Satu Haapasen /vihr näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 1237/2014 vp:
Mihin toimenpiteisiin ministeri ryhtyy, jotta uusi turkistarhausasetus
parantaa eläinten olosuhteita eikä huononna niitä,
onko ministeri valmis parantamaan eläinten olosuhteita,
esimerkiksi lisäämällä minkkien
kerroshäkkejä ja kettujen pesäkoppeja,
mahdollistamaan siitoseläinten pääsyn
suurempiin tiloihin nahoituskauden jälkeen, kieltämään harvinaisimpien
ja käyttäytymiseltään huonosti
tunnettujen turkiseläinlajien tarhaamisen, kasvattamaan
kettujen häkkikokoa jne. muiden Pohjoismaiden tapaan ja
onko ministeri valmis keskustelemaan eläinsuojelun
asiantuntijoiden kanssa keinoista parantaa turkiseläinten
olosuhteita, jotta eläinsuojelun taso ei tältä osin
Suomessa huonone ja jää jälkeen edistyksellisempien
maiden tasosta?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Maa- ja metsätalousministeriö asetti 15.3.2013 turkiseläinten
hyvinvointityöryhmän, jonka tehtävänä oli
valmistella turkiseläinten suojelua koskevan valtioneuvoston
asetuksen (1084/2011) uudistamista. Työryhmän
tehtävänä oli kartoittaa nykyisen valtioneuvoston
asetuksen muutostarpeita turkiseläinten hyvinvointia koskevan
tieteellisen tiedon pohjalta sekä selvittää mahdollisten
muutostarpeiden toteuttamismahdollisuuksia ja niiden vaikutuksia
sekä valmistella ehdotus turkiseläinten pitoa
koskeviksi eläinsuojeluvaatimuksiksi. Työryhmä asetettiin toimikaudeksi
15.3.2013—31.12.2014. Työryhmän toimikauden
päätyttyä asetuksen valmistelua jatkettiin
ministeriössä virkamiestyönä.
Työryhmällä oli käytettävissään
kaksi tieteellistä tutkimusta koskevaa selvitystä turkiseläinten
hyvinvoinnista. Leena Aholan raportti "Kasvatettujen turkiseläinten
hyvinvoinnista" 157 sivua, Kuopion yliopisto 2007, sisältää tiivistettynä turkiseläinten
hyvinvointia koskevien tutkimusten tulokset vuoteen 2007 saakka.
Nora Mäntysaaren raportti "Selvitys turkiseläinten
hyvinvointia koskevista tutkimuksista vuosilta 2007—2013" 51
sivua, Itä-Suomen yliopisto 2014, sisältää tiivistettynä vastaavat
tulokset tutkimuksista vuodesta 2007 vuoteen 2013 saakka. Työryhmän tavoitteena
oli parantaa turkiseläinten hyvinvointia nykyisen eläinsuojelulain
(247/1996) puitteissa vankkaan, kestävään
ja riittävästi tutkittuun tietoon nojaten. Riittävän
vahva näyttö siitä, että ehdotettavat
muutokset todella parantavat turkiseläinten hyvinvointia,
on oleellisen tärkeä muutoksia tehtäessä ja
uusia vaatimuksia lainsäädännöllä asetettaessa.
Ehdotusta uudeksi turkiseläinten suojelua koskevaksi
asetukseksi laadittaessa on käytetty hyväksi edellä esitetyn
mukaisesti vahvaa tieteellistä tietoa ja selvitetty muutosten
toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia, kuten työryhmän
toimeksiannossa edellytettiin. Niinpä asetusehdotuksessa
esimerkiksi eläintilojen monipuolisuuden lisäämiseksi
säädettäisiin, että useampia eläintiloja
voidaan yhdistää monimuotoiseksi eläintilaksi
vaaka- tai pystysuunnassa (kiipeilyhäkki). Muina esimerkkeinä eläinten
hyvinvointia parantavista uusista esitettävistä vaatimuksista
mainittakoon täysikasvuisen urospuolisen ketun tilan pinta-alan
lisääminen 0,8 neliömetristä 1,2
neliömetriin. Lisäksi ketuille esitetään
eläintilaan turvallista vetäytymispaikkaa, joka
ei saa vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai
hyvinvointiin eikä estää eläinten
tottumista käsittelyyn ja ihmisen läheisyyteen.
Minkeille ehdotetaan eläintilaan asennettavaksi makuuhyllyä tai makuuputkea,
joka monipuolistaa minkin elinympäristöä ja
toimii eläintä myös kiipeilyyn ja leikkiin
aktivoivana varusteena. Asetusehdotus sisältää lisäksi
useita muita eläimille tarjottavia virikkeitä ja
virikemateriaaleja koskevia uusia vaatimuksia.
Asetusehdotusta laadittaessa on selvitetty ja käsitelty
asiakohdasta riippuen myös muiden Pohjoismaiden turkiseläinten
pitoa koskevaa lainsäädäntöä.
Esimerkiksi minkeille esitetään nyt asetukseen
mahdollisuutta pitää emoa yhdessä yhden
urospuolisen nuoren eläimen, joka on alun perin emon oma
pentu, kanssa samassa häkissä. Tälle
on selkeä sekä tieteellinen että käytännön
kautta tullut hyvinvointiperuste. Eläin on toiselle eläimelle
paras virike ja yhdessä eläminen antaa mahdollisuuden
muun muassa monipuoliseen leikkikäyttäytymiseen.
Vastaavanlainen mahdollisuus emon ja oman nuoren uroksen yhdessä pitoon
on myös Norjan lainsäädännössä.
Maa- ja metsätalousministeriössä on
parhaillaan menossa uuden eläinsuojelulain valmistelu. Lain
valmistelun yhteydessä selvitetään tarvetta ja
mahdollisuuksia tiettyjen eläinlajien käytön rajoittamiseen
joissakin toiminnoissa. Tässä yhteydessä on
ehkä eniten ollut esillä niin sanottujen positiivilistojen
tai negatiivilistojen laatiminen. Turkiseläinten eläinlajikohtaista
käyttämisen rajoittamista turkistarhauksessa ei
käsitellä asetusehdotuksessa, vaan asia tulee
esille eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä.
Turkiseläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä käsiteltäessä ja
uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa
työ tehdään aina siten, että käytetään
hyväksi turkiseläinten hyvinvointia tutkivilta
tieteentekijöiltä ja muilta alan asiantuntijoilta saatavaa
tietoa. Heidän osaamisensa on perusehto sille, että valmistelutyössä on
käytettävissä monipuolinen ja vankka
tietopohja, jolle uutta ehdotusta voidaan rakentaa. Eläinsuojelu
on Suomessa hyvällä pohjoismaisella ja eurooppalaisella
tasolla. Asetusehdotus turkiseläinten suojelusta ei sisällä huononnuksia
nykyiseen asetukseen verrattuna, mutta se sisältää lukuisia
eläinten hyvinvointia parantavia uusia vaatimuksia, kuten edellä on
esimerkkeinä esitetty. Uuteen turkiseläinten
suojelua koskevaan asetukseen esitetyt muutokset aiheuttavat elinkeinolle
noin 90 miljoonan euron kustannukset eli taloudelliset vaikutukset
ovat tuottajille varsin merkittävät.
Olen tavannut eläinsuojelujärjestöjä ja
olen tulevaisuudessakin valmis järjestöjä tapaamaan.
Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta
2015
Maa- ja metsätalousministeri Petteri Orpo
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 1237/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Satu Haapanen /gröna:
Vilka åtgärder ämnar ministern
vidta för att den nya förordningen om pälsdjursuppfödning
ska förbättra djurens förhållanden
och inte försämra dem,
är ministern redo att förbättra
djurens förhållanden, till exempel genom att öka våningsburarna
för mink och lyorna för rävar, att möjliggöra
tillgång till större utrymmen för avelsdjuren
efter pälsningssäsongen, att förbjuda
uppfödning av de ovanligaste pälsdjuren vilkas
beteende inte är välkänt, att förstora
rävburar osv. på samma sätt som i de övriga
nordiska länderna och
är ministern redo att diskutera sätt att förbättra
pälsdjurens förhållanden med djurskyddsexperter
så att nivån på djurskyddet i Finland
till den delen inte blir sämre och släpar efter
nivån i de mer framstegsvänliga länderna?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Jord- och skogsbruksministeriet har den 15 mars 2013 tillsatt
en arbetsgrupp för pälsdjurens välbefinnande
vars uppgift det var att bereda en reform av statsrådets
förordning om skydd av pälsdjur (1084/2011).
Arbetsgruppens uppgift var att kartlägga behovet av att ändra
den nuvarande förordningen på basis av vetenskaplig
forskning om pälsdjurens välfärd och
utreda möjligheterna att genomföra eventuella
förändringar och undersöka deras verkningar
samt att bereda ett förslag till krav på djurskydd
vid pälsdjurshållning. Arbetsgruppen tillsattes
för mandatperioden 15.3.2013—31.12.2014. När
arbetsgruppens mandatperiod var slut fortsattes beredningen av förordningen
som tjänsteärende vid ministeriet.
Arbetsgruppen hade tillgång till två redogörelser
om vetenskaplig forskning som gäller pälsdjurs
välbefinnande. Leena Aholas rapport, "Kasvatettujen
turkiseläinten hyvinvoinnista" ("Om pälsdjurs
välfärd på farmer", på finska), 157
sidor, Kuopio universitet 2007, innehåller forskningsresultat
om pälsdjurs välfärd i koncentrerad form
fram till 2007. Nora Mäntysaaris rapport "Selvitys
turkiseläinten hyvinvointia koskevista tutkimuksista vuosilta
2007—2013" ("Redogörelse för
forskning om pälsdjurs välfärd 2007—2013",
på finska) 51 sidor, Östra Finlands universitet
2014, innehåller motsvarande forskningsresultat i koncentrerad
form från 2007 till 2013. Arbetsgruppens mål var
att förbättra pälsdjurens välbefinnande
inom ramen för den nuvarande djurskyddslagen (247/1996)
med stöd av kunskap som är gedigen, hållbar
och i tillräcklig grad vetenskapligt underbyggd. Tillräckligt starka
bevis på att de ändringar som föreslås verkligen
förbättrar pälsdjurens välfärd är
av väsentlig vikt när ändringar görs
och nya krav ställs genom lagstiftningen.
När förslaget till ny förordning
om skydd av pälsdjur har utarbetats har man enligt det
som anförts ovan utnyttjat stabil vetenskaplig information
och utrett möjligheterna att förverkliga ändringarna
och konsekvenserna av dem såsom det förutsattes
i arbetsgruppens uppdrag. Så ska det i förslaget
till förordning för att öka till exempel mångsidigheten
i djurutrymmena föreskrivas att flera djurutrymmen kan
sättas ihop till ett mångsidigt djurutrymme i
vågrät eller lodrät riktning (klätterbur).
Som ett annat exempel på nya krav som föreslås
för att förbättra djurvälfärden
kan nämnas att ytan på utrymmet för en
fullvuxen räv av hankön ökas från
0,8 kvadratmeter till 1,2 kvadratmeter. Dessutom föreslås
det för rävar att djurutrymmet ska ha en trygg
plats där djuren kan dra sig undan och som inte får
inverka skadligt på deras hälsa eller välbefinnande
eller förhindra att de vänjer sig vid hantering
och närheten till människor. För minkar
föreslås det att djurutrymmet ska förses
med ligghyllor eller liggrör som gör minkarnas
livsmiljö mångsidigare och som även fungerar
som utrustning som aktiverar till klättring och lek. Förslaget
innehåller dessutom många andra nya krav som gäller
stimulans och inspirationsmaterial som djuren ska erbjudas.
Vid beredningen av förslaget till förordning har
man beroende på frågan utrett och behandlat lagstiftningen
om pälsdjurshållning även i de andra
nordiska länderna. För minkar föreslås
det till exempel nu i förordningen en möjlighet
att hålla en hona i samma bur som ett ungt djur av hankön som
ursprungligen är honans egen valp. För det finns
det en klar grund för välfärden såväl
vetenskapligt som genom praktisk erfarenhet. Ett djur är
den bästa stimulansen för ett annat djur och livet
tillsammans ger bland annat en möjlighet till mångsidigt
lekbeteende. Motsvarande möjlighet att hålla en
hona tillsammans med en egen ung hane finns också i den
norska lagstiftningen.
Vid jord- och skogsbruksministeriet är en ny djurskyddslag
för närvarande under beredning. I samband med
det utreds behovet av och möjligheterna till att begränsa
användningen av vissa djurarter i en del funktioner. I
det sammanhanget har det kanske mest varit fråga om att
utarbeta så kallade positivlistor eller negativlistor.
En djurartsspecifik begränsning av bruket av pälsdjur inom
pälsdjursuppfödningen behandlas inte i förslaget
till förordning. Ärendet kommer upp i samband
med totalrevideringen av djurskyddslagen.
När frågor om pälsdjurs välfärd
behandlas och ny lagstiftning bereds arbetar man alltid utgående
från information som fås av forskare som undersöker
pälsdjurs välfärd och av andra experter
i branschen. Deras kunnande är ett grundvillkor för
att det i arbetet med beredningen finns tillgång till ett
mångsidigt och gediget kunskapsunderlag som det nya förslaget
kan bygga på. Djurskyddet i Finland ligger på en
god nordisk och europeisk nivå. Förslaget till
förordning om skydd av pälsdjur innehåller
inga försämringar jämfört med
den nuvarande förordningen. Den innehåller många
nya krav som förbättrar djurens välbefinnande
såsom det som ovan anförs som exempel. De ändringar
som föreslås i den nya förordningen om
skydd av pälsdjur ger näringsgrenen kostnader
på cirka 90 miljoner euro. De ekonomiska konsekvenserna är
alltså rätt avsevärda för producenterna.
Jag har varit i kontakt med djurskyddsorganisationer och är
beredd till det även i framtiden.
Helsingfors den 2 april 2015
Jord- och skogsbruksminister Petteri Orpo