KIRJALLINEN KYSYMYS 1237/2014 vp

KK 1237/2014 vp - Satu Haapanen /vihr 

Tarkistettu versio 2.1

Turkistarhausasetus

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunta käsitteli vuonna 2013 historiansa ensimmäisen kansalaisaloitteen, joka käsitteli turkistarhauksen kieltämistä. Eduskunta asettui äänestyksessä tukemaan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöä, jossaa ehdotettiin kansalaisaloitteen hylkäämistä.

Maa- ja metsätalousvaliokunta hylkäsi kansalaisaloitteen, mutta esitti mietinnössään eläinten hyvinvointia parantavia toimenpiteitä. Valiokunta kiinnitti huomiota eläinten käyttäytymistarpeiden perustutkimuksen tarpeellisuuteen, jotta eläinten pito-olosuhteita voitaisiin kehittää niiden hyvinvointia edistäväksi. Esimerkiksi Suomen supi on tarhattu laji, jonka tarpeista ei ole juurikaan tutkimuksia.

Valiokunnan mielestä erityisesti siitoseläinten hyvinvointiin on kiinnitettävä huomiota. Valiokunnan saaman selvityksen mukaan "turkiseläinten hyvinvoinnin riskitekijöihin kuuluu pito-olosuhteiden yksipuolisuus, kuten virikkeettömyys ja monikäyttöisen tilan puute. Tämä on erityisen kriittinen hyvinvoinnin riskitekijä siitoseläimillä, jotka ovat tarhalla useita vuosia." Valiokunta katsoikin, että siitoseläinten "olosuhteiden korjaamiseen on erityisesti panostettava ja toimenpiteitä on edistettävä investointituilla". Valiokunta haluaa, että suunnitelmallisesti selvitetään kasvuhäiriöiden vaikutus kettujen hyvinvointiin ja että eläinsuojelusyistä on vältettävä toistaiseksi vakava-asteisista kasvuhäiriöistä kärsivien käyttöä siitoseläiminä. Valiokunnan mielestä siitoseläinten vienti EU-alueen ulkopuolelle tulee saattaa luvanvaraiseksi, jotta "voidaan estää vienti sellaisiin maihin, joissa ei voida taata eläinten hyvää hoitoa ja kohtelua".

Jo ennen turkistarhauksen kieltävän kansalaisaloitteen käsittelyä maa- ja metsätalousministeriö oli perustanut työryhmän valmistelemaan uutta turkistarhausasetusta. Työryhmän työn pohjaksi oli teetetty kooste turkiseläinten hyvinvointitutkimuksen tuottamista tuloksista.

Turkistarhausasetusta valmistelevassa työryhmässä valmistunut asetusluonnos ei kuitenkaan valitettavasti vastaa eduskunnan hyväksymän maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön esittämiä vaatimuksia etenkin siitoseläinten olosuhteiden parantamisesta.

Työryhmän työskentely on ollut ristiriitaista. Eläinsuojelujärjestöjen mukaan tieteellinen tutkimustieto turkiseläinten hyvinvoinnista on ohitettu työryhmässä. Myöskään eduskunnan maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnöllä ei ole ollut järjestöjen mukaan vaikutusta asetuksen sisältöön, vaan asetus jopa huonontaisi turkiseläinten olosuhteita. Eläinsuojeluasiamies ei ole saanut osallistua täysipainoisesti ryhmän työskentelyyn. Järjestöjen mukaan turkisasetusta valmistelleessa työryhmässä on torjuttu kaikki eläinsuojelujärjestöjen ehdotukset turkiseläinten olojen parantamiseksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin ministeri ryhtyy, jotta uusi turkistarhausasetus parantaa eläinten olosuhteita eikä huononna niitä,

onko ministeri valmis parantamaan eläinten olosuhteita, esimerkiksi lisäämään minkkien kerroshäkkejä ja kettujen pesäkoppeja, mahdollistamaan siitoseläinten pääsyn suurempiin tiloihin nahoituskauden jälkeen, kieltämään harvinaisimpien ja käyttäytymiseltään huonosti tunnettujen turkiseläinlajien tarhaamisen, kasvattamaan kettujen häkkikokoa jne. muiden Pohjoismaiden tapaan ja

onko ministeri valmis keskustelemaan eläinsuojelun asiantuntijoiden kanssa keinoista parantaa turkiseläinten olosuhteita, jotta eläinsuojelun taso ei tältä osin Suomessa huonone ja jää jälkeen edistyksellisempien maiden tasosta?

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2015

  • Satu Haapanen /vihr

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Satu Haapasen /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1237/2014 vp:

Mihin toimenpiteisiin ministeri ryhtyy, jotta uusi turkistarhausasetus parantaa eläinten olosuhteita eikä huononna niitä,

onko ministeri valmis parantamaan eläinten olosuhteita, esimerkiksi lisäämällä minkkien kerroshäkkejä ja kettujen pesäkoppeja, mahdollistamaan siitoseläinten pääsyn suurempiin tiloihin nahoituskauden jälkeen, kieltämään harvinaisimpien ja käyttäytymiseltään huonosti tunnettujen turkiseläinlajien tarhaamisen, kasvattamaan kettujen häkkikokoa jne. muiden Pohjoismaiden tapaan ja

onko ministeri valmis keskustelemaan eläinsuojelun asiantuntijoiden kanssa keinoista parantaa turkiseläinten olosuhteita, jotta eläinsuojelun taso ei tältä osin Suomessa huonone ja jää jälkeen edistyksellisempien maiden tasosta?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Maa- ja metsätalousministeriö asetti 15.3.2013 turkiseläinten hyvinvointityöryhmän, jonka tehtävänä oli valmistella turkiseläinten suojelua koskevan valtioneuvoston asetuksen (1084/2011) uudistamista. Työryhmän tehtävänä oli kartoittaa nykyisen valtioneuvoston asetuksen muutostarpeita turkiseläinten hyvinvointia koskevan tieteellisen tiedon pohjalta sekä selvittää mahdollisten muutostarpeiden toteuttamismahdollisuuksia ja niiden vaikutuksia sekä valmistella ehdotus turkiseläinten pitoa koskeviksi eläinsuojeluvaatimuksiksi. Työryhmä asetettiin toimikaudeksi 15.3.2013—31.12.2014. Työryhmän toimikauden päätyttyä asetuksen valmistelua jatkettiin ministeriössä virkamiestyönä.

Työryhmällä oli käytettävissään kaksi tieteellistä tutkimusta koskevaa selvitystä turkiseläinten hyvinvoinnista. Leena Aholan raportti "Kasvatettujen turkiseläinten hyvinvoinnista" 157 sivua, Kuopion yliopisto 2007, sisältää tiivistettynä turkiseläinten hyvinvointia koskevien tutkimusten tulokset vuoteen 2007 saakka. Nora Mäntysaaren raportti "Selvitys turkiseläinten hyvinvointia koskevista tutkimuksista vuosilta 2007—2013" 51 sivua, Itä-Suomen yliopisto 2014, sisältää tiivistettynä vastaavat tulokset tutkimuksista vuodesta 2007 vuoteen 2013 saakka. Työryhmän tavoitteena oli parantaa turkiseläinten hyvinvointia nykyisen eläinsuojelulain (247/1996) puitteissa vankkaan, kestävään ja riittävästi tutkittuun tietoon nojaten. Riittävän vahva näyttö siitä, että ehdotettavat muutokset todella parantavat turkiseläinten hyvinvointia, on oleellisen tärkeä muutoksia tehtäessä ja uusia vaatimuksia lainsäädännöllä asetettaessa.

Ehdotusta uudeksi turkiseläinten suojelua koskevaksi asetukseksi laadittaessa on käytetty hyväksi edellä esitetyn mukaisesti vahvaa tieteellistä tietoa ja selvitetty muutosten toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia, kuten työryhmän toimeksiannossa edellytettiin. Niinpä asetusehdotuksessa esimerkiksi eläintilojen monipuolisuuden lisäämiseksi säädettäisiin, että useampia eläintiloja voidaan yhdistää monimuotoiseksi eläintilaksi vaaka- tai pystysuunnassa (kiipeilyhäkki). Muina esimerkkeinä eläinten hyvinvointia parantavista uusista esitettävistä vaatimuksista mainittakoon täysikasvuisen urospuolisen ketun tilan pinta-alan lisääminen 0,8 neliömetristä 1,2 neliömetriin. Lisäksi ketuille esitetään eläintilaan turvallista vetäytymispaikkaa, joka ei saa vaikuttaa haitallisesti eläinten terveyteen tai hyvinvointiin eikä estää eläinten tottumista käsittelyyn ja ihmisen läheisyyteen. Minkeille ehdotetaan eläintilaan asennettavaksi makuuhyllyä tai makuuputkea, joka monipuolistaa minkin elinympäristöä ja toimii eläintä myös kiipeilyyn ja leikkiin aktivoivana varusteena. Asetusehdotus sisältää lisäksi useita muita eläimille tarjottavia virikkeitä ja virikemateriaaleja koskevia uusia vaatimuksia.

Asetusehdotusta laadittaessa on selvitetty ja käsitelty asiakohdasta riippuen myös muiden Pohjoismaiden turkiseläinten pitoa koskevaa lainsäädäntöä. Esimerkiksi minkeille esitetään nyt asetukseen mahdollisuutta pitää emoa yhdessä yhden urospuolisen nuoren eläimen, joka on alun perin emon oma pentu, kanssa samassa häkissä. Tälle on selkeä sekä tieteellinen että käytännön kautta tullut hyvinvointiperuste. Eläin on toiselle eläimelle paras virike ja yhdessä eläminen antaa mahdollisuuden muun muassa monipuoliseen leikkikäyttäytymiseen. Vastaavanlainen mahdollisuus emon ja oman nuoren uroksen yhdessä pitoon on myös Norjan lainsäädännössä.

Maa- ja metsätalousministeriössä on parhaillaan menossa uuden eläinsuojelulain valmistelu. Lain valmistelun yhteydessä selvitetään tarvetta ja mahdollisuuksia tiettyjen eläinlajien käytön rajoittamiseen joissakin toiminnoissa. Tässä yhteydessä on ehkä eniten ollut esillä niin sanottujen positiivilistojen tai negatiivilistojen laatiminen. Turkiseläinten eläinlajikohtaista käyttämisen rajoittamista turkistarhauksessa ei käsitellä asetusehdotuksessa, vaan asia tulee esille eläinsuojelulain kokonaisuudistuksen yhteydessä.

Turkiseläinten hyvinvointiin liittyviä kysymyksiä käsiteltäessä ja uutta lainsäädäntöä valmisteltaessa työ tehdään aina siten, että käytetään hyväksi turkiseläinten hyvinvointia tutkivilta tieteentekijöiltä ja muilta alan asiantuntijoilta saatavaa tietoa. Heidän osaamisensa on perusehto sille, että valmistelutyössä on käytettävissä monipuolinen ja vankka tietopohja, jolle uutta ehdotusta voidaan rakentaa. Eläinsuojelu on Suomessa hyvällä pohjoismaisella ja eurooppalaisella tasolla. Asetusehdotus turkiseläinten suojelusta ei sisällä huononnuksia nykyiseen asetukseen verrattuna, mutta se sisältää lukuisia eläinten hyvinvointia parantavia uusia vaatimuksia, kuten edellä on esimerkkeinä esitetty. Uuteen turkiseläinten suojelua koskevaan asetukseen esitetyt muutokset aiheuttavat elinkeinolle noin 90 miljoonan euron kustannukset eli taloudelliset vaikutukset ovat tuottajille varsin merkittävät.

Olen tavannut eläinsuojelujärjestöjä ja olen tulevaisuudessakin valmis järjestöjä tapaamaan.

Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2015

Maa- ja metsätalousministeri  Petteri Orpo

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1237/2014 rd undertecknat av riksdagsledamot Satu Haapanen /gröna:

Vilka åtgärder ämnar ministern vidta för att den nya förordningen om pälsdjursuppfödning ska förbättra djurens förhållanden och inte försämra dem,

är ministern redo att förbättra djurens förhållanden, till exempel genom att öka våningsburarna för mink och lyorna för rävar, att möjliggöra tillgång till större utrymmen för avelsdjuren efter pälsningssäsongen, att förbjuda uppfödning av de ovanligaste pälsdjuren vilkas beteende inte är välkänt, att förstora rävburar osv. på samma sätt som i de övriga nordiska länderna och

är ministern redo att diskutera sätt att förbättra pälsdjurens förhållanden med djurskyddsexperter så att nivån på djurskyddet i Finland till den delen inte blir sämre och släpar efter nivån i de mer framstegsvänliga länderna?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Jord- och skogsbruksministeriet har den 15 mars 2013 tillsatt en arbetsgrupp för pälsdjurens välbefinnande vars uppgift det var att bereda en reform av statsrådets förordning om skydd av pälsdjur (1084/2011). Arbetsgruppens uppgift var att kartlägga behovet av att ändra den nuvarande förordningen på basis av vetenskaplig forskning om pälsdjurens välfärd och utreda möjligheterna att genomföra eventuella förändringar och undersöka deras verkningar samt att bereda ett förslag till krav på djurskydd vid pälsdjurshållning. Arbetsgruppen tillsattes för mandatperioden 15.3.2013—31.12.2014. När arbetsgruppens mandatperiod var slut fortsattes beredningen av förordningen som tjänsteärende vid ministeriet.

Arbetsgruppen hade tillgång till två redogörelser om vetenskaplig forskning som gäller pälsdjurs välbefinnande. Leena Aholas rapport, "Kasvatettujen turkiseläinten hyvinvoinnista" ("Om pälsdjurs välfärd på farmer", på finska), 157 sidor, Kuopio universitet 2007, innehåller forskningsresultat om pälsdjurs välfärd i koncentrerad form fram till 2007. Nora Mäntysaaris rapport "Selvitys turkiseläinten hyvinvointia koskevista tutkimuksista vuosilta 2007—2013" ("Redogörelse för forskning om pälsdjurs välfärd 2007—2013", på finska) 51 sidor, Östra Finlands universitet 2014, innehåller motsvarande forskningsresultat i koncentrerad form från 2007 till 2013. Arbetsgruppens mål var att förbättra pälsdjurens välbefinnande inom ramen för den nuvarande djurskyddslagen (247/1996) med stöd av kunskap som är gedigen, hållbar och i tillräcklig grad vetenskapligt underbyggd. Tillräckligt starka bevis på att de ändringar som föreslås verkligen förbättrar pälsdjurens välfärd är av väsentlig vikt när ändringar görs och nya krav ställs genom lagstiftningen.

När förslaget till ny förordning om skydd av pälsdjur har utarbetats har man enligt det som anförts ovan utnyttjat stabil vetenskaplig information och utrett möjligheterna att förverkliga ändringarna och konsekvenserna av dem såsom det förutsattes i arbetsgruppens uppdrag. Så ska det i förslaget till förordning för att öka till exempel mångsidigheten i djurutrymmena föreskrivas att flera djurutrymmen kan sättas ihop till ett mångsidigt djurutrymme i vågrät eller lodrät riktning (klätterbur). Som ett annat exempel på nya krav som föreslås för att förbättra djurvälfärden kan nämnas att ytan på utrymmet för en fullvuxen räv av hankön ökas från 0,8 kvadratmeter till 1,2 kvadratmeter. Dessutom föreslås det för rävar att djurutrymmet ska ha en trygg plats där djuren kan dra sig undan och som inte får inverka skadligt på deras hälsa eller välbefinnande eller förhindra att de vänjer sig vid hantering och närheten till människor. För minkar föreslås det att djurutrymmet ska förses med ligghyllor eller liggrör som gör minkarnas livsmiljö mångsidigare och som även fungerar som utrustning som aktiverar till klättring och lek. Förslaget innehåller dessutom många andra nya krav som gäller stimulans och inspirationsmaterial som djuren ska erbjudas.

Vid beredningen av förslaget till förordning har man beroende på frågan utrett och behandlat lagstiftningen om pälsdjurshållning även i de andra nordiska länderna. För minkar föreslås det till exempel nu i förordningen en möjlighet att hålla en hona i samma bur som ett ungt djur av hankön som ursprungligen är honans egen valp. För det finns det en klar grund för välfärden såväl vetenskapligt som genom praktisk erfarenhet. Ett djur är den bästa stimulansen för ett annat djur och livet tillsammans ger bland annat en möjlighet till mångsidigt lekbeteende. Motsvarande möjlighet att hålla en hona tillsammans med en egen ung hane finns också i den norska lagstiftningen.

Vid jord- och skogsbruksministeriet är en ny djurskyddslag för närvarande under beredning. I samband med det utreds behovet av och möjligheterna till att begränsa användningen av vissa djurarter i en del funktioner. I det sammanhanget har det kanske mest varit fråga om att utarbeta så kallade positivlistor eller negativlistor. En djurartsspecifik begränsning av bruket av pälsdjur inom pälsdjursuppfödningen behandlas inte i förslaget till förordning. Ärendet kommer upp i samband med totalrevideringen av djurskyddslagen.

När frågor om pälsdjurs välfärd behandlas och ny lagstiftning bereds arbetar man alltid utgående från information som fås av forskare som undersöker pälsdjurs välfärd och av andra experter i branschen. Deras kunnande är ett grundvillkor för att det i arbetet med beredningen finns tillgång till ett mångsidigt och gediget kunskapsunderlag som det nya förslaget kan bygga på. Djurskyddet i Finland ligger på en god nordisk och europeisk nivå. Förslaget till förordning om skydd av pälsdjur innehåller inga försämringar jämfört med den nuvarande förordningen. Den innehåller många nya krav som förbättrar djurens välbefinnande såsom det som ovan anförs som exempel. De ändringar som föreslås i den nya förordningen om skydd av pälsdjur ger näringsgrenen kostnader på cirka 90 miljoner euro. De ekonomiska konsekvenserna är alltså rätt avsevärda för producenterna.

Jag har varit i kontakt med djurskyddsorganisationer och är beredd till det även i framtiden.

Helsingfors den 2 april 2015

Jord- och skogsbruksminister Petteri Orpo