KIRJALLINEN KYSYMYS 1241/2014 vp

KK 1241/2014 vp - Outi Alanko-Kahiluoto /vihr 

Tarkistettu versio 2.1

Opintotukilainsäädännön uudistaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Opintotuen tarkoituksena on turvata opiskelijan toimeentulo opiskelujen aikana. Opintotuen tulisi mahdollistaa päätoiminen ja suunnitelmallinen opiskelu ilman pelkoa toimeentuloturvan menettämisestä.

Opintotukilainsäädäntöä on muutettu useaan kertaan 1990- ja 2000-luvuilla. Opintotukilakia on muutettu mm. opintojen edistymisen seurannan, opintorahan määrän ja tukiaikojen osalta. Opintotuen muutokset ovat useimmiten koskeneet uusia opiskelijoita aiempien muutosten jäädessä voimaan. Tämä on johtanut päällekkäisyyksiin. Tällä hetkellä opintukilakia sovelletaan kuudella eri tavalla, eli kaikkia opiskelijoita ei kohdella yhdenvertaisesti opintotukilain edessä. Opintotuen määrä ja kesto riippuvat siitä, milloin henkilö on tullut oikeutetuksi opintotukeen.

Monimutkainen opintotukilainsäädäntö tulisi yhtenäistää, jotta kaikki korkeakouluopiskelijat olisivat samalla viivalla lain edessä. Opintotukea voitaisiin kehittää perustulon suuntaan, mikä toisi enemmän turvaa ja suunnitelmallisuutta opiskeluun. Perustulonomainen opintotuki voisi myös mahdollistaa työnteon opintoaikana siten, ettei esimerkiksi kesäaikainen työtulo vaikuttaisi opintotuen määrään talvella tai viimeisinä kuukausina ennen valmistumista. Opiskelijoiden työura alkaa jo opintoaikana, ja perustulonomainen opintotuki voisi myös helpottaa työskentelyä opintojen ohessa.

Työmarkkinat ovat murroksessa, ja teknologian ansiosta työ muuttaa muotoaan. Elinikäisen oppimisen mahdollisuus ja oman osaamisen päivittäminen on välttämätöntä tämän päivän työmarkkinoilla pärjäämisessä. Opiskelijalla ja jo valmistuneella ikään katsomatta on oltava mahdollisuus vaihtaa alaa, jos aiemmin valittu koulutusala ei tunnu sopivalta tai alan työllisyysnäkymät heikentyvät.

Uuteen opintopolkuun ja uravalintaan on oltava mahdollisuus virhevalinnan jälkeenkin ilman sanktioita.

Työttömillä on tänä päivänä mahdollisuus omaehtoiseen opiskeluun työttömyyden aikana. Päätoimisia opintoja voi tietyin edellytyksin opiskella enintään 24 kuukauden ajan opintokokonaisuutta kohden menettämättä työttömyysetuutta. TE-toimistojen käytännöissä opiskelun mahdollistamisesta on kuitenkin poikkeavia käytäntöjä eri puolilla maata. TE-toimistoilla on paljon valtaa siinä, katsotaanko henkilön jatko-opintojen tukevan työllistymistä.

Opiskeluun aktivoivat määrärahat tulevat tällä hetkellä kahdesta eri kanavasta, sekä työ- ja elinkeinoministeriön että opetus- ja kulttuuriministeriön määrärahoista. Opiskelun mahdollistavien määrärahojen jakautuminen kahden ministeriön alaisuuteen monimutkaistaa osaltaan järjestelmää. Opiskelun määrärahoja olisi helpompi ohjata, jos rahat tulisivat yhden ministeriön eli opetus- ja kulttuuriministeriön budjetista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus yhdenmukaistaa opintotukilainsäädäntöä tasavertaisemmaksi kaikille korkeakouluopiskelijoille ja

aikooko hallitus keskittää opiskelun mahdollistavat määrärahat yhden ministeriön alaisuuteen?

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2015

  • Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 1241/2014 vp:

Aikooko hallitus yhdenmukaistaa opintotukilainsäädäntöä tasavertaisemmaksi kaikille korkeakouluopiskelijoille ja

aikooko hallitus keskittää opiskelun mahdollistavat määrärahat yhden ministeriön alaisuuteen?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Opintotukilain (65/1994) mukaista opintotukea on uudistettu tällä hallituskaudella hallitusohjelman mukaisesti päätoimiseen opiskeluun kannustavaksi. 1.8.2014 lukien opintorahaan tuli ensimmäinen indeksikorotus, lainatakauksen määrä nousi 100 eurolla ja otettiin käyttöön uusille opiskelijoille suunnattu lainahyvitys samalla kun heidän opintorahansa taso nousi 11 prosenttia tukiajan lyhetessä viidellä kuukaudella. Opintotukijärjestelmä on rakenteeltaan selkeä, mutta siihen sisältyy useita eri vuosina voimaan tulleita muutoksia. Tämä johtuu siitä, että muutokset on tullut toteuttaa kustannusneutraalisti sekä siitä, että rakenteelliset muutokset voidaan kohdentaa koskemaan pääsääntöisesti uusia opiskelijoita. Vanhojen opiskelijoiden tuen myöntämisperusteita voi muuttaa vain hyvin rajallisesti kesken opintojen. Muutaman vuoden kestävän siirtymäajan jälleen on mahdollista pyrkiä nykyistä yhtenäisempiin ja yksinkertaisempiin tuen myöntämisperusteisiin. Lisäksi olisi perusteita tuen tason korottamiseen. Järjestelmän yksinkertaistamiseen liittyy useita selvitettäviä kysymyksiä. Esimerkiksi olisiko mahdollista määritellä kaavamaisemmin rahamuotoisen tuen ja lainatakauksen taso, millaiset olisivat tarveharkinnan perusteet sekä suhde muihin syyperusteisiin etuuksiin. Kysymyksessä mainitun kaltainen tuloharkintamalli, jossa kesäajan tulot eivät vaikuttaisi lainkaan tuen määrään, oli käytössä opintotuessa ennen vuotta 2000. Käytännössä se monimutkaisti tuloseurantaa ja siksi siitä luovuttiin vuositulomallin käyttöönoton yhteydessä. Vuositulomallissa ei ole merkitystä sillä minä ajankohtana tulot on ansaittu. Myöskään valmistumisen jälkeen ansaittuja tuloja ei oteta huomioon nk. vapaata tuloa määriteltäessä. Opintotuen ohella voi ansaita yleensä enemmän kuin muiden perusturvaetuuksien yhteydessä. Opiskelijoiden omien tulojen seurannan kehittämisessä on tarkoitus hyödyntää tulevaisuudessa valtakunnallista tulorekisteriä. Tavoitteena on, että takaisinperintöjen määrä vähenee.

Päätoimisen opiskelun aikainen toimeentulo turvataan ensisijaisesti opintotuella tai aikuis-koulutustuella. Vaikka opintotuki- ja työttömyysturvajärjestelmien tavoitteet ovat samansuuntaisia siten, että järjestelmillä edistetään osaavan työvoiman tarjontaa, muun muassa etuuksien myöntämisperusteissa ja rahoituksessa on monia eroja. Opintotuki on osa koulutuspolitiikkaa ja tarkoitettu turvaamaan opiskelijalle pääasiassa perusasteen jälkeen tapahtuvan päätoimisen opiskelun aikainen toimeentulo. Työttömyysturva on puolestaan osa työvoimapolitiikkaa. Työttömyysturvajärjestelmän tarkoituksena on turvata työnhakijan taloudelliset mahdollisuudet hakea työtä ja parantaa edellytyksiään päästä tai palata työmarkkinoille korvaamalla työttömyydestä aiheutuvia taloudellisia menetyksiä. Työttömällä voi olla mahdollisuus opiskella työttömyysetuudella tuettuna. Tarkoituksena on parantaa aikuisväestön ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikka sekä turvata ammattitaitoisen työvoiman saantia. Edellytyksenä opiskelun tukemiselle työttömyysetuudella on muun muassa, että työnhakija on täyttänyt 25 vuotta, hänellä on työ- ja elinkeinotoimiston toteama koulutustarve ja toimisto arvio, että omaehtoisen opiskeluntukeminen on työvoimapoliittisesti tarkoituksenmukaisin keino parantaa työnhakijan ammattitaitoa ja mahdollisuuksia saada työtä tai säilyttää työpaikkansa. Ansiosidonnaista työttömyysturvaa rahoitetaan valtion varojen lisäksi työnantajilta ja työntekijöiltä kerättävillä työttömyysvakuutusmaksuilla sekä vähäisessä määrin työttömyyskassojen jäsenmaksuilla. Opintotuki puolestaan rahoitetaan rahamuotoisen tuen osalta kokonaan valtion varoista ja opiskelija vastaa lainaosuudesta itse korkoavustusta tai uutta lainahyvitystä lukuun ottamatta. Lainan tarkoitus on korostaa koulutuksen investointiluonnetta yksilölle.

Opintotuki- ja työttömyysturvajärjestelmiä on pyritty yhteen sovittamaan siten, että väliinputoamistilanteita ei syntyisi. Ilman ammatillista koulutusta olevien nuorten oikeutta työttömyys-etuuteen on lisäksi rajoitettu koulutukseen ohjaamiseksi. Nykyisen hallituksen ohjelmaan ei sisälly opiskelun mahdollistavien määrärahojen keskittämistä yhteen ministeriöön. Työmarkkinoiden murroksen myötä kansalaisten tarve kehittää omaa osaamistaan tulee lisääntymään, mikä haastaa myös uutta hallitusta edistämään koulutukseen hakeutumista.

Helsingissä 23 päivänä maaliskuuta 2015

Kulttuuri- ja asuntoministeri  Pia Viitanen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 1241/2014 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna:

Ämnar regeringen förenhetliga studiestödslagstiftningen så att den blir jämlikare för alla högskolestuderande och

ämnar regeringen centralisera anslagen som möjliggör studier så att de börjar lyda under ett ministerium?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Studiestödet enligt lagen om studiestöd (65/1994) har under denna regeringsperiod reviderats i enlighet med regeringsprogrammet så att det sporrar till heltidsstudier. Den 1 augusti 2014 kom den första indexförhöjningen av studiepenningen, låneborgensbeloppet steg med 100 euro och en studielånskompensation avsedd för nya studerande togs i bruk samtidigt som studiepenningen för dessa studerande steg med 11 procent och stödtiden förkortades med fem månader. Studiestödssystemet har en tydlig struktur, men den omfattar ett flertal ändringar som trätt i kraft under olika år. Detta beror på att ändringarna har genomförts på ett kostnadsneutralt sätt samt på att strukturomvandlingarna kan inriktas så att de i första hand gäller nya studerande. Grunderna för beviljande av stöd till gamla studerande kan endast ändras mycket begränsat mitt under studietiden. Efter en övergångsperiod på några år kan man eftersträva enhetligare och enklare grunder än de nuvarande för beviljande av stöd. Dessutom skulle det finnas grunder för att höja nivån på stödet. Om systemet förenklas måste ett flertal frågor redas ut. Till exempel om penningstödet och nivån på låneborgen kunde definieras mer schematiskt, hurdana grunderna för behovsprövning skulle vara och förhållandet till andra orsaksbaserade förmåner. En inkomstprövningsmodell i likhet med den som nämns i spörsmålet, där inkomsterna från sommaren inte alls skulle inverka på stödets storlek, var i bruk beträffande studiestödet före 2000. I praktiken komplicerade modellen inkomstuppföljningen och därför slopades den då årsinkomstmodellen togs i bruk. I årsinkomstmodellen har det ingen betydelse när inkomsterna har intjänats. Inkomster som intjänats efter examen beaktas inte heller då den s.k. fria inkomsten fastställs. Den som får studiestöd kan vanligen ha högre inkomster än den som får någon annan grundtrygghetsförmån. Då uppföljningen av studerandenas egna inkomster utvecklas är avsikten att i framtiden utnyttja ett riksomfattande inkomstregister. Målet är att minska mängden återkrav.

För studerande som bedriver heltidsstudier tryggas utkomsten i första hand med studiestöd eller vuxenutbildningsstöd. Målen för studiestöds- och utkomstskyddssystemen påminner om varandra i och med att de främjar utbudet av kunnig arbetskraft, men beträffande grunderna för beviljande av förmåner och finansieringen finns det många skillnader. Studiestödet är en del av utbildningspolitiken och avsett för att trygga studerandens utkomst under heltidsstudier i huvudsak efter grundskolenivån. Utkomstskyddet för arbetslösa hör åter till arbetskraftspolitiken. Syftet med utkomstskyddssystemet är att trygga arbetssökandens ekonomiska möjligheter att söka arbete och öka sina förutsättningar att komma in på eller återvända till arbetsmarknaden genom att ersätta ekonomiska förluster som beror på arbetslösheten. En arbetslös kan studera och få stöd i form av arbetslöshetsförmån. Syftet är att förbättra den vuxna befolkningens yrkeskunskaper och möjligheter att få arbete eller bevara sin arbetsplats och att trygga tillgången på yrkeskunnig arbetskraft. För att få studiestöd i form av arbetslöshetsförmån ska arbetssökanden ha fyllt 25 år, arbets- och näringsbyrån ska ha konstaterat att personen behöver utbildning och byrån bedömer att frivilligt studiestöd är det arbetskraftspolitiskt mest ändamålsenliga sättet att förbättra arbetssökandens yrkeskompetens och möjligheter att få arbete eller bevara sin arbetsplats. Inkomstrelaterat utkomstskydd betalas med statsmedel men också med arbetslöshetsförsäkringspremier som samlas in av arbetsgivare och arbetstagare samt i liten omfattning med medlemsavgifter till arbetslöshetskassorna. Studiestödet finansieras beträffande penningstödet helt med statsmedel och studeranden svarar själv för låneandelen med undantag av ränteunderstödet eller en ny studielånskompensation. Lånets syfte är att framhäva att utbildningen är en investering för individen.

Man har försökt sammanjämka studiestöds- och utkomstskyddssystemen i syfte att undvika situationer där någon blir förlorare. För unga som saknar en yrkesutbildning är rätten till arbetslöshetsförmån dessutom begränsad för att styra dem till utbildning. Den nuvarande regeringens program innefattar inte en centralisering av anslagen som möjliggör studier så att de börjar lyda under ett ministerium. I och med omvälvningen på arbetsmarknaden kommer medborgarnas behov av att utveckla sitt kunnande att öka, vilket också utmanar den nya regeringen att öka intresset för utbildning.

Helsingfors den 23 mars 2015

Kultur- och bostadsminister  Pia Viitanen

​​​​