KIRJALLINEN KYSYMYS 206/2014 vp

KK 206/2014 vp - Jussi Niinistö /ps 

Tarkistettu versio 2.0

Valokuvan tekijänoikeussuojan selkiyttäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Oikeudesta valokuvaan säädettiin Suomessa vuoteen 1995 asti valokuvalaissa. Sen nojalla kaikki valokuvat olivat samanarvoisia, eikä suojan saaminen edellyttänyt valokuvilta omaperäisyyttä.

Vuonna 1995 valokuvan suoja siirrettiin tekijänoikeuslakiin, jolloin teostasoon yltävät valokuvat tulivat teoksina tekijänoikeussuojan piiriin. Muut valokuvat saivat ja saavat edelleen tekijänoikeuslain 49 a §:n mukaisesti niin kutsuttua tavallisen valokuvan suojaa.

Teoskynnyksen ylittävillä valokuvilla tekijänoikeus kuvaan on voimassa 70 vuotta kuvaajan kuolemasta, muilla valokuvilla 50 vuotta kuvan ottamisesta.

Tekijänoikeuslain tulkinta on osoittautunut mutkikkaaksi etenkin vanhojen ja historialliseksi katsottujen valokuvien osalta. Eduskunta edellytti (EV 100/2005 vp) jo vuonna 2005 hallituksen selvittävän toisaalta vanhojen valokuvien käyttöoikeuksia ja toisaalta historiallisiksi katsottavien valokuvien tekijänoikeussuojaa koskevat määrittelyt ja tulkintaongelmat sekä ryhtyvän tarvittaessa toimenpiteisiin lainsäädännön muuttamiseksi.

Sivistysvaliokunta puuttui asiaan uudelleen käsitellessään hallituksen toimenpidekertomusta vuodelta 2008 (SiVL 7/2009 vp) todeten seuraavaa: "Sivistysvaliokunnan mielestä vanhoilla valokuvilla on suuri merkitys kulttuuriperinnön säilyttämisen ja saatavilla pitämisen kannalta. Jo pelkästään yksityisten ihmisten hallussa on paljon vanhoja valokuvia, joilla voi olla kulttuurihistoriallista arvoa. Sen vuoksi valiokunta pitää välttämättömänä, että kaikkien vanhojen valokuvien tekijänoikeudesta ja käytettävyydestä säännellään selkeästi." Asian ratkaisevaan käsittelyyn valiokunnassa otti osaa muun muassa nykyinen kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki.

Hallitus on toistuvasti tuonut vuosi- ja toimenpidekertomuksissaan esiin saman opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen asiasta. Siinä todetaan muun muassa, että vuoden 2006 alussa voimaan tulleet muutokset tavallisen valokuvan suojan sisältöön ovat lähentäneet teosvalokuvien ja muiden valokuvien suojaa toisiinsa ja että vanhojen valokuvien käyttöoikeuksia koskeva kysymys on myös laajan eurooppalaisen selvittelyn kohteena osana eurooppalaisen digitaalisen kirjaston perustamista koskevaa hanketta.

Sama selvitys toistui jälleen hallituksen vuosikertomuksessa 2012. Asia ei hallituksen mielestä anna aihetta toimenpiteisiin.

Selvitys ei kuitenkaan tyydyttänyt sivistysvaliokuntaa, joka totesi lausunnossaan (SiVL 22/2013 vp), että hallitukselta edellytettyjä toimenpiteitä ei ole hoidettu valiokuntaa tyydyttävällä tavalla.

Lainsäädännön nykytila aiheuttaa sen, että historiallisesti ja dokumentaarisesti arvokkaat valokuvat nauttivat teossuojaa valikoidusti. Tästä syystä tulisi harkita, pitäisikö tekijänoikeuslain ensimmäiseen pykälään lisätä maininta, että teoksina pidetään myös valokuvia, joilla on erityistä merkitystä historiallisesti ja dokumentaarisesti historian merkittävien tapahtumien kuvaajina ja kertojina.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus harkita vanhojen valokuvien tekijänoikeussuojaa ja käytettävyyttä koskevan sääntelyn selkiyttämistä eduskunnan ja sivistysvaliokunnan edellyttämällä tavalla?

Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta 2014

  • Jussi Niinistö /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jussi Niinistön /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 206/2014 vp:

Aikoo hallitus harkita vanhojen valokuvien tekijänoikeussuojaa ja käytettävyyttä koskevan sääntelyn selkiyttämistä eduskunnan ja valiokunnan edellyttämällä tavalla?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valokuvista osa siirtyi tekijänoikeussuojan piiriin vuonna 1995, kuten kysymyksessä aivan oikein todetaan. Tekijänoikeuslain mukainen tekijänoikeus koskee ainoastaan teosvalokuvia, eikä muita valokuvia. Teosvalokuvien tekijänoikeussuojan kesto on EU:n suoja-aikadirektiivin (93/98/ETY) mukaisesti 70 vuotta tekijän kuolinvuodesta.

Toisin kuin monissa muissa maissa, Suomessa ja muissa Pohjoismaissa suojataan kuitenkin myös muita, niin sanottuja tavallisia valokuvia. Tämän suojan kesto on 50 vuotta kuvan valmistamisvuodesta. Vastaava suoja on aiemmin, vuosina 1927—1995, koskenut Suomessa kaikkia valokuvia. Vuonna 1995 ei siis tapahtunut mitään huononnusta liittyen valokuvien suojaan, vaan ainoastaan teosvalokuvien suojan taso parani. Suomessa kaikki valokuvat nauttivat edelleen suojaa vähintään 50 vuoden ajan kuvan ottamisesta. Tämän jälkeen teosvalokuvien suoja jatkuu mutta tavallisten valokuvien suoja lakkaa.

Kysyjän pyrkimyksenä vaikuttaa olevan mahdollisuus laajentaa teosvalokuvan vahvempi tekijänoikeudellinen suoja koskemaan myös historiallista tai dokumentaarista valokuvaa. Opetus- ja kulttuuriministeriössä on selvitetty asiaa. Sitä on käsitelty muun muassa kysyjän mainitsemassa opetus- ja kulttuuriministeriön lausunnossa, joka on toimitettu sivistysvaliokunnalle marraskuussa 2013. Siinä todetaan, että tekijänoikeudessa määriteltyä teosvalokuvan suojaa ei ole mahdollista laajentaa. Tämä johtuu muun muassa Suomeakin sitovasta EU:n suoja-aikadirektiivistä, jonka 6 artiklassa määritetään teosvalokuvan suojan ainoaksi sallituksi kriteeriksi valokuvan omaperäisyys: "Valokuvia, joita tekijänsä luovan henkisen työn tuloksina on pidettävä omaperäisinä, suojataan 1 artiklan mukaisesti. Mitään muuta perustetta ei sovelleta määritettäessä, voidaanko niitä suojata. Jäsenvaltiot voivat säätää myös muiden valokuvien suojasta."

Lainauksen viimeisellä lauseella tarkoitetaan tavallisten valokuvien suojaa, joka on myös Suomen lainsäädännössä.

Valokuvien tekijänoikeussuojaa ei voida laajentaa, koska EU:n suoja-aikadirektiivi ei anna teosvalokuvan suojan määrittelyssä lainkaan liikkumavaraa. Direktiivin 17 johdantokappaleen mukaan "Bernin yleissopimuksessa tarkoitettua valokuvallista teosta on pidettävä omaperäisenä, jos se on tekijänsä yksilöllisyyttä kuvastava luovan henkisen työn tulos, ottamatta huomioon muita perusteita, kuten arvoa tai tarkoitusta".

Tämä tarkoittaa, että muut valokuviin mahdollisesti liittyvät, valokuvien ominaispiirteitä kuvaavat seikat, kuten kuvien historiallisuus, dokumentaarisuus, aihe, tekninen laatu tai muut vastaavat, eivät vaikuta sen arviointiin, onko kysymyksessä valokuvateos. Valokuvateosten osalta ratkaisevaa on ainoastaan kuvasta ilmenevä originaliteetti, omaperäisyys — se, että valokuva on tekijänsä luovan prosessin tulos.

Sen määrittely, ylittääkö jokin teos siitä ilmenevää omaperäisyyttä arvioiden teoskynnyksen, on tekijänoikeudessa keskeistä. Valokuvateokset erotetaan muista valokuvista arvioimalla kuvaajan luovaa panosta, joka muodostuu kuvaajan tekemistä valinnoista valokuvausprosessissa. Kiistatilanteessa ratkaisee tuomioistuin sen, onko kysymyksessä valokuvateos vai muu valokuva.

Kansainvälisesti vertailtuna valokuvan suoja on Suomessa vahva. Suoja on kaikissa Pohjoismaissa samantyyppinen. Vastaavanlainen valokuvien suojajärjestelmä on myös esimerkiksi Saksassa ja Itävallassa ("Lichtbildwerke" ja "Lichtbilder", valokuvateokset ja muut, "tavalliset" valokuvat). Valokuvien omaperäisyyden arviointi on merkityksellistä kaikissa näissä maissa.

Toisaalta on paljon maita, joissa ei ole lainkaan tavallisten valokuvien suojaa, kuten Sveitsi, Ranska ja Yhdistyneet kuningaskunnat. Näissä maissa vain teoskynnyksen ylittävät kuvat saavat suojaa ja muut valokuvat, vaikkakin olisivat arvokkaita, ja pohjoismaisesta näkökulmasta ansaitsisivat oikeudellista suojaa, jäävät suojan ulkopuolelle.

Tekijänoikeuksista vastaava opetus- ja kulttuuriministeriö on pyrkinyt toimimaan valokuvien suojaa koskevissa asioissa vastuullisesti ja eduskunnan tahdon mukaan. Marraskuun 2013 seikkaperäisessä selvityksessä sivistysvaliokunnalle opetus- ja kulttuuriministeriö arvioi muun muassa sitä, voitaisiinko vähentää kahdenlaisten valokuvien erilaisesta suojasta aiheutuvaa ongelmaa. Selvityksessä arvioitiin, voitaisiinko ongelmaa vähentää 1) poistamalla tavallisten valokuvien suoja tai 2) määrittelemällä valokuvateoksen suojan kriteerit laissa tarkemmin. Selvityksessä kumpaakaan vaihtoehtoa ei ehdotettu toteutettavaksi. Tavallisten valokuvien suojan poistaminen sulkisi suojan ulkopuolelle suuren määrän taloudellisesti tärkeitä valokuvia, mutta ei toisi varmuutta siitä, että esimerkiksi ammattikuvaajien valokuvia pidettäisiin helpommin teoksina, eikä poistaisi myöskään sitä tosiasiaa, että teostaso pohjautuisi edelleen omaperäisyyden arviointiin. Teostason arviointi voisi tiukentuakin. Oikeudellinen epävarmuus suojaan nähden todennäköisesti lisääntyisi.

Suojan saamiskriteerien tarkempi määrittely osoittautui ministeriön arvioinnissa erittäin vaikeaksi tai mahdottomaksi. Laissa olevista määrittelyistä ei ole esimerkkejä muista maista. Tärkeimmäksi ongelmaksi kuitenkin osoittautuivat Euroopan unionin suoja-aikadirektiivin edellä mainitut säännökset. Ne eivät salli suojan perusteena muuta kuin omaperäisyyden kriteerin ("tekijän yksilöllisyyttä kuvastava luovan henkisen työn tulos"). Omaperäisyyden tarkempi määrittely lain säännöksillä, samoin kuin muiden kriteereiden soveltaminen, on tehty direktiivillä käytännössä mahdottomaksi. Varsinaisen tekijänoikeussuojan myöntäminen valokuville esimerkiksi pelkän kuvan historiallisen tai dokumentaarisen arvon perusteella on siis täysin pois suljettu.

Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2014

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 206/2014 rd undertecknat av riksdagsledamot Jussi Niinistö /saf:

Ämnar regeringen överväga att förtydliga lagstiftningen om upphovsrättsskyddet och tillämpbarheten i fråga om gamla fotografier såsom riksdagen och utskottet kräver?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

En del fotografier började omfattas av upphovsrättsskyddet år 1995, såsom det helt riktigt konstateras i spörsmålet. Upphovsrättsskyddet enligt upphovsrättslagen gäller endast de fotografier som betraktas som verk, inte andra fotografier. De fotografiska verkens upphovsrättsskydd varar i 70 år efter upphovsmannens död enligt EU:s direktiv om harmonisering av skyddstiden för upphovsrätt (93/98/EEG).

Till skillnad från många andra länder skyddas i Finland och i de andra nordiska länderna även andra fotografier, så kallade vanliga fotografier. Detta skydd varar i 50 år efter fotografiets framställningsår. Motsvarande skydd har tidigare, under åren 1927—1995, gällt alla fotografier i Finland. År 1995 skedde alltså ingen försämring i skyddet för fotografier, utan de fotografiska verkens skydd endast förbättrades. I Finland skyddas fortfarande alla fotografier i åtminstone 50 år efter att fotografiet tagits. Efter det fortsätter de fotografiska verkens skydd, men skyddet för de vanliga fotografierna upphör.

Frågeställarens strävan verkar vara möjligheten att utsträcka det starkare skydd som fotografiska verk innehar också till historiska och dokumentära fotografier. Man har utrett saken i undervisnings- och kulturministeriet. Saken har behandlats bland annat i undervisnings- och kulturministeriets utlåtande, som frågeställaren nämner, och som sänts till kulturutskottet i november 2013. I utlåtandet konstateras att det inte är möjligt att utvidga verkshöjden för fotografier i bestämmelserna i upphovsrätten. Det beror bland annat på EU:s direktiv om skyddstiden för upphovsrätt binder också Finland. I artikel 6 i direktivet bestäms att fotografiets originalitet är det enda tillåtna kriteriet för att erhålla skydd som fotografiskt verk:

"Fotografier som är originella på så sätt att de är upphovsmannens egna intellektuella skapelse skall skyddas enligt artikel 1. Inga andra bedömningsgrunder skall tillämpas för rätten till skydd. Medlemsstaterna får fastställa skydd för andra fotografier."

Citatets sista mening avser skyddet för vanliga fotografier, som också ingår i Finlands lagstiftning.

Upphovsrättsskyddet för fotografier kan inte utvidgas, eftersom EU:s direktiv inte ger något tolkningsutrymme för avgörandet av vad som ska betraktas som ett fotografiskt verk. I punkt 17 i inledningen till direktivet står: "Ett fotografiskt verk skall enligt Bernkonventionen anses som originellt om det rör sig om upphovsmannens egna intellektuella skapelse och avspeglar hans personlighet, utan hänsyn tagen till andra bedömningsgrunder såsom värde eller syfte."

Det här betyder att andra faktorer som eventuellt kan vara kännetecknande för fotografier, såsom historiskt eller dokumentärt värde, motiv, teknisk kvalitet eller dylikt, inte inverkar på bedömningen av om det är fråga om ett fotografiskt verk eller inte. Endast bildens originalitet - det att fotografiet är resultatet av en skapande process av upphovsmannen - är avgörande för om ett fotografi når verkshöjd.

Det centrala i upphovsrätten är att avgöra om något verk i fråga om originalitet överstiger tröskeln för verkshöjd. De fotografiska verken åtskiljs från andra fotografier genom att bedöma fotografens skapande insats, vilken formas i fotograferingsprocessen av de val fotografen gör. I tvister avgör domstolen om det är fråga om ett fotografiskt verk eller annat fotografi.

I internationell jämförelse är skyddet för fotografier starkt i Finland. Skyddet är liknande i alla länder i Norden. Ett motsvarande system för skydd för fotografier finns också i till exempel Tyskland och Österrike ("Lichtbildwerke" och "Lichtbilder", fotografiska verk och andra, "vanliga" fotografier). I alla dessa länder är det relevant att bedöma fotografiernas originalitet.

Å andra sidan finns det många länder där det inte finns något skydd alls för vanliga fotografier, såsom Schweiz, Frankrike och Förenade kungadömet. I dessa länder får endast de fotografier som överstiger verkshöjdströskeln skydd och andra fotografier, även om de är värdefulla, och ur nordisk synvinkel skulle förtjäna rättsligt skydd, blir utan.

Undervisnings- och kulturministeriet som ansvarar för upphovsrättigheterna har strävat efter att agera ansvarsfullt och i enlighet med riksdagens vilja i fråga om skydd för fotografier. I den detaljerade redogörelsen till kulturutskottet i november 2013 gjorde undervisnings- och kulturministeriet en bedömning av bland annat om man kunde minska problemet som två slag av skydd för fotografier orsakar. I redogörelsen bedömde man om problemet kunde minskas 1) genom att slopa skyddet för vanliga fotografier eller 2) genom att i lagen noggrannare ange kriterierna för skydd för fotografiskt verk.

I redogörelsen föreslogs att ingetdera alternativet skulle förverkligas. Att slopa skyddet för vanliga fotografier skulle utesluta en stor del fotografier som ur ekonomisk synvinkel är viktiga, men skulle inte garantera att till exempel yrkesfotografers bilder lättare skulle nå verkshöjd, och skulle inte heller ändra på det faktum att verkshöjden fortfarande skulle grunda sig på en bedömning av originaliteten. Bedömningen av verkshöjd kunde till och med bli strängare. Den rättsliga osäkerheten i fråga om skydd skulle sannolikt öka.

Det visade sig i ministeriets bedömning vara mycket svårt eller omöjligt att noggrannare bestämma kriterierna för att erhålla skydd som fotografiskt verk. Av lagens bestämmelser finns inte exempel från andra länder. Det största problemet visade sig ändå vara de tidigare nämnda bestämmelserna i Europeiska unionens direktiv. De tillåter inte någon annan grund för skyddet än originalitetskriteriet ("upphovsmannens egna intellektuella skapelse"). Direktivet har i praktiken gjort det omöjligt att definiera originalitet noggrannare i lagstiftningen liksom att tillämpa andra kriterier. Det är alltså helt uteslutet att bevilja ett egentligt upphovsrättsskydd för ett fotografi till exempel enbart på basis av fotografiets historiska eller dokumentära värde.

Helsingfors den 3 april 2014

Kultur- och idrottsminister Paavo Arhinmäki