KIRJALLINEN KYSYMYS 211/2010 vp
KK 211/2010 vp - Juha Hakola /kok
Tarkistettu versio 2.0
Designhuumeiden sääntelyn kehittäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Suomen huumemarkkinoille on reilun vuoden ajan tehnyt
tuloaan MDPV-niminen aineyhdiste. Lääkelaitoksen
mukaan aine voidaan koostumuksensa mukaan rinnastaa reseptilääkevalmisteeksi,
koska se ei sisälly kansainvälisen yleissopimuksen
huumausaineluetteloon. Katukaupassa "aakkosiksi" kutsuttu aine on
huumeiden välittäjien ja käyttäjien
keskuudessa erittäin suosittua, koska se koetaan vaikutuksiltaan
samankaltaiseksi amfetamiinin kanssa. Välittäjien
keskuudessa se on suosittu halvan hankintahinnan ja lievän
rangaistavuuden vuoksi. Aine saa aikaan stimuloivan ja euforisen
vaikutuksen, ja amfetamiinin tapaan se vähentää unen
tarvetta. Vaikutus kestää amfetamiinia lyhyemmän
ajan, noin 3—6 tuntia. Viimeisen vuoden aikana MDVP-nimistä aineyhdistettä on
löytynyt kuolleista huumeidenkäyttäjistä ruumiinavausten
yhteydessä.
Huumekaupassa on vuodesta 2004 lähtien aika ajoin esiintynyt
GBL- ja GHB-nimisiä aineyhdisteitä, joista jälkimmäinen
on luokiteltu huumausaineeksi. GHB:n vaikutus on annoksesta riip-puen
joko hyvää oloa tuottava euforisoiva tai väsyttävä.
GBL:stä voidaan suhteellisen yksinkertaisen kemiallisen
prosessin avulla valmistaa GHB:tä. GBL aiheuttaa 70 kg:n
painoisella ihmisellä 0,7 ml:n annoksena lihasten relaksaatiota, noin
2 ml:n annoksena euforiaa tai väsymystä ja yli
3,5 ml:n annoksina kouristuksia ja hengityslamaa.
Aineita myydään sekä käytetään
katu- ja ravintolaolosuhteissa, ja niiden käyttö johtaa
helposti myrkytyksiin ja tajuttomuuteen. Aineiden käyttöön
liittyy virheellisen annostelun vuoksi hengenvaara, joka korostuu
alkoholin ja muiden keskushermostoon vaikuttavien aineiden yhteisvaikutuksesta
käyttäjälle tuntemattomalla tavalla.
Suomen lainsäädännössä rajankäyntiä käydään
siitä, luokitellaanko designaine huumausaineeksi vai lääkeaineeksi.
Viimeksi mainittujen laiton kauppa on selkeästi lievemmin
rangaistavaa, mistä johtuu jatkuva kilpajuoksu lakimuutosten
ja uusien huumaavien aineyhdisteiden kehittämisen kesken.
Tämän vuoksi tulisi olla mahdollisuus kansallisesti
säädellä uusien markkinoille tulevien
aineiden rangaistavuudesta ns. odotushuonelailla. Tällä tarkoitetaan
sitä, että kansallisella lainsäädännöllä olisi
nopea kyky reagoida markkinoille tuleviin uusiin huumaaviin aineisiin,
ennen kuin ne saadaan sisällytettyä kansainvälisten
yleissopimuksen huumausaineluetteloon.
Korkeita voittoja tavoittelevien rikollisryhmittymien tavoitteena
on tuoda huumemarkkinoille aineita tai aineyhdisteitä,
joita ei lainsäädännössä luokitella
huumausaineiksi mutta joiden vaikutus on samankaltainen. Käytännössä aineyhdisteet
ovat kemiallisesti hyvin lähellä huumausaineiksi
luokiteltavia aineita. Designhuumeiden kaupankäynnistä on
tullut taloudellisesti rikollisille merkittävä tulonlähde.
Asia on vakava ja vaatii pikaisia lainsäädännön
muutoksia.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomeen
saadaan mahdollisimman nopeasti asianmukainen designhuumeita koskeva
lainsäädäntö?
Helsingissä 19 päivänä maaliskuuta
2010
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Juha Hakolan /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 211/2010 vp:
Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, että Suomeen
saadaan mahdollisimman nopeasti asianmukainen designhuumeita koskeva
lainsäädäntö?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Aineiden luokittelussa huumausaineiksi nojaudutaan kansainvälisiin
sopimuksiin. Valvonnallisesti ongelmallisia ovat uudet sopimuksiin
sisältymättömät, lähinnä synteettiset
aineet (ns. designhuumeet), joilla on psykoaktiivisia vaikutuksia
ja joita hankitaan ja tuodaan Suomeen huumaantumistarkoituksessa.
Euroopassa tuotetaan huomattava määrä ns. designhuumeita,
joita myös viedään laajamittaisesti muualle
maailmaan. Näille aineille on ominaista nopea markkinoille
tulo ja joissakin tapauksissa myös nopea katoaminen
markkinoilta. Euroopan unionissa hyväksyttiin 1997 järjestelmä,
jolla luotiin ns. designhuumeiden seuranta- ja valvontajärjestelmä,
koska YK:n yleissopimusten mukainen uusien aineiden valvontaan ottaminen
tapahtuu verrattain hitaasti. Luodun järjestelmän
mukaan EU-maiden viranomaiset seuraavat uusien aineiden markkinoille
tuloa, markkinoita, käyttöä ja haittoja
ja raportoivat tästä EU:n huumeseurantakeskukselle.
Suomessa EU:n ns. early warning -järjestelmän
kansallinen yhteyspiste on sijoitettu Terveyden ja hyvinvoinnin
laitokseen, johon mm. poliisi ja tulli ilmoittavat havaituista uusista
huumeina käytettävistä aineista. Tarvittaessa
EU:n neuvostossa tehdään päätös
siitä, että uusi aine otetaan huumausainevalvontaan
EU-maissa.
Vaikutustensa perusteella designhuumeet täyttävät
yleensä lääkelaissa säädetyn
lääkkeen määritelmän,
joten aineiden maahantuontiin on voitu puuttua lääkelainsäädännön
kautta. Lääkelain mukaan tällaisten aineiden
valmistus, tuonti, varastointi, myynnissä pitäminen
ja luovuttaminen on rangaistavaa. Lääkelakia ei
kuitenkaan voida soveltaa kaikkiin designhuumeisiin.
Sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa poikkihallinnollisessa
huumepoliittisessa koordinaatioryhmässä seurataan
huumausaineoloja ja valmistellaan uusia toimenpiteitä huumausainepolitiikan
suuntaamiseksi. Uusien designhuumeiden aiheuttamista ongelmista
ollaan hyvin tietoisia. Mahdollisuuksia nopeuttaa uusien huumaantumistarkoituksessa
käytettävien aineiden valvontaan ottamista selvitetään,
minkä pohjalta ryhdytään tarvittaessa
lainsäädännöllisiin toimiin,
joita voisivat mahdollisesti olla huumausainelain täydentäminen
tai erillislain säätäminen.
Helsingissä 9 päivänä huhtikuuta
2010
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 211/2010 rd undertecknat
av riksdagsledamot Juha Hakola /saml:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att Finland ska få en adekvat lagstiftning
för designdroger så snart som möjligt?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Vid klassificeringen av ämnen som narkotika stöder
man sig på internationella överenskommelser. Problematiska
i kontrollhänseende är de nya, främst
syntetiska droger (s.k. designdroger), som inte finns upptagna i
konventionerna, som har psykoaktiva effekter, och som skaffas och
införs till Finland för att användas
i drogsyfte.
I Europa produceras en avsevärd mängd s.k. designdroger,
som även förs ut till den övriga världen
i stor omfattning. Det utmärkande för dessa ämnen är
att de snabbt dyker upp på marknaden och i vissa fall även
försvinner snabbt från marknaden. Europeiska unionen
godkände 1997 ett system för en gemensam åtgärd
om informationsbyte, riskbedömning och kontroll av syntetiska
droger, eftersom det räcker rätt länge
för ett nytt ämne att bli föremål
för kontroll enligt FN:s konventioner. Enligt detta system
ska myndigheterna i EU-länderna följa upp de nya ämnen
som dyker upp på marknaderna, deras olika marknader, användning
och risker, samt rapportera om detta till Europeiska centrumet för
kontroll av narkotika och narkotikamissbruk. I Finland finns den
nationella kontaktpunkten för EU:s system för
tidig varning inom Institutet för hälsa och välfärd,
till vilket bl.a. polisen och tullen anmäler de upptäckter
av nya ämnen som används i drogsyfte. Vid behov
beslutar Europeiska rådet att ett ämne ska omfattas
av narkotikakontrollen i EU-länderna.
På grund av de effekter som designdrogerna har uppfyller
de vanligtvis definitionen på läkemedel enligt
läkemedelslagen, och därför har man genom
läkemedelslagstiftningen kunnat ingripa mot importen av
dessa ämnen. Enligt läkemedelslagen är
det straffbart att tillverka, importera, förvara och sälja
dessa ämnen, samt att överlåta dessa ämnen
till förbrukning. Det går dock inte att tillämpa
läkemedelslagen på alla designdroger.
Den narkotikapolitiska koordineringsgrupp som består
av olika myndigheter och som leds av social- och hälsovårdsministeriet
följer upp narkotikasituationen och utarbetar nya åtgärder
för att fastställa riktningen för narkotikapolitiken. Man är
mycket medveten om de problem som de nya designdrogerna förorsakar.
Möjligheterna att påskynda att nya ämnen
som används i drogsyfte blir föremål
för kontroll utreds och på basis av utredningen
vidtas behövliga lagstiftningsåtgärder.
Sådana åtgärder kunde vara att komplettera narkotikalagen
eller stifta en särskild lag.
Helsingfors den 9 april 2010
Omsorgsminister Paula Risikko