KIRJALLINEN KYSYMYS 267/2010 vp

KK 267/2010 vp - Sanna Lauslahti /kok 

Tarkistettu versio 2.0

Huumausaineeksi luokittelun nopeuttaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Suomeen on levinnyt uusi designhuume, metyleenidioksipyrovaleroni eli MDPV. MDPV:n vaikutuksia ovat euforia, piristyneisyys, puheliaisuus, ruokahalun puute, yleinen kiihtyneisyys, parantunut keskittymiskyky, hyperseksuaalisuus ja unettomuus. Vaikutuksia on verrattu kokaiiniin tai amfetamiiniin, joskin MDPV eroaa molemmista selvästi ollen kuitenkin vaikutuksiltaan selvästi lähempänä kokaiinia kuin amfetamiinia. MDPV:n käyttö aiheuttaa ahdistusta ja paniikkikohtauksia. MDPV:n riippuvuuspotentiaalia on verrattu amfetamiinin ja metamfetamiinin aiheuttamaan riippuvuuteen.

Katukaupassa MDPV myydään jauheena ja tabletteina. MDPV on voimakas huume, joka vaikuttaa ihmiseen nopeasti ja on myös hengenvaarallinen. Etelä-Suomessa se on aiheuttanut jo ainakin neljän ihmisen kuoleman. Käytön ehkäisyä vaikeuttaa se, että MDPV:tä ei ole Suomessa luokiteltu huumeeksi, vaan lääkkeeksi, jolla ei kuitenkaan ole lääketieteellistä käyttöä. Ruotsissa MDPV on kansallisen lainsäädännön mukaisesti luokiteltu huumausaineeksi 1.2.2010 lukien.

Kun Suomeen alkaa virrata uutta muotihuumetta, jota ei ole vielä luokiteltu huumausaineeksi, poliisi voi puuttua asiaan vain lääkelainsäädännön mukaisesti. Lääkeaineiden hallussapito edellyttää reseptiä, jolloin hallussa olevat reseptittömät designhuumeet voidaan ottaa pois. Yleensä seurauksena on sakkoa. MDPV:n levittämistä voidaan käytännössä rangaista vain lääkerikoksena, salakuljetuksena tai laittomana tuontitavaraan ryhtymisenä, joiden rangaistusasteikot ovat varsin vaatimattomia verrattuna huumausaineisiin liittyviin rangaistusasteikkoihin.

Huumausainelaissa ja valtioneuvoston antamassa huumausaineasetuksessa on lueteltu huumausaineet. Tähän luetteloon STM:n alainen Lääkelaitos voi tietyn pitkän valmisteluprosessin jälkeen lisätä uusia aineita huumausaineiksi. Lisäksi asiaa koskevia säädöksiä on kv-sopimuksissa.

Ongelmana on, että kun designhuume lisätään asetukseen, se karkaa uudestaan huumausaineluokituksen ulkopuolelle. Huumeen molekyylirakennetta hiukan muuttamalla voidaan luoda uusi aine, jolloin pitkä prosessi alkaa alusta. MDPV:stäkin on jo muunnettu uusi designhuume, MDMC, joka korvannee MDPV:n viimeistään siinä vaiheessa, kun se on määritelty myös Suomessa huumausaineeksi. Huumausainemarkkinoilla ollaan hyvin tietoisia tästä viranomaistoimintaa rajoittavasta elementistä ja sitä myös hyödynnetään.

Joissain maissa on olemassa ns. "odotushuonelaki". Sen mukaan poliisi voi soveltaa sakkojen sijaan voimakkaampia toimivaltuuksia ja pakkokeinoja sellaisen aineen käyttöön, joka on otettu prosessiin Lääkelaitoksella.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten lainsäädäntöä aiotaan muuttaa, että uusiin markkinoille ilmaantuviin huumausaineisiin voidaan reagoida nopeammin ja siten merkittävästi tehostaa uusien huumeiden torjumista?

Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2010

  • Sanna Lauslahti /kok

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Sanna Lauslahden /kok näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 267/2010 vp:

Miten lainsäädäntöä aiotaan muuttaa, että uusiin markkinoille ilmaantuviin huumausaineisiin voidaan reagoida nopeammin ja siten merkittävästi tehostaa uusien huumeiden torjumista?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Aineiden luokittelussa huumausaineiksi nojaudutaan kansainvälisiin sopimuksiin. Valvonnallisesti ongelmallisia ovat uudet sopimuksiin sisältymättömät, lähinnä synteettiset aineet (ns. design-huumeet), joilla on psykoaktiivisia vaikutuksia ja joita hankitaan ja tuodaan Suomeen huumaantumistarkoituksessa.

Euroopassa tuotetaan huomattava määrä ns. design-huumeita, joita myös viedään laajamittai-sesti muualle maailmaan. Näille aineille on ominaista nopea markkinoille tulo ja joissakin tapauksissa myös nopea katoaminen markkinoilta. Euroopan unionissa hyväksyttiin 1997 järjestelmä, jolla luotiin ns. design-huumeiden seuranta- ja valvontajärjestelmä, koska YK:n yleissopimusten mukainen uusien aineiden valvontaan ottaminen tapahtuu verrattain hitaasti. Luodun järjestelmän mukaan EU-maiden viranomaiset seuraavat uusien aineiden markkinoille tuloa, markkinoita, käyttöä ja haittoja ja raportoivat tästä EU:n huumeseurantakeskukselle. Suomessa EU:n ns. early warning -järjestelmän kansallinen yhteyspiste on sijoitettu Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen, johon mm. poliisi ja tulli ilmoittavat havaituista uusista huumeina käytettävistä aineista. Tarvittaessa EU:n neuvostossa tehdään päätös siitä, että uusi aine otetaan huumausainevalvontaan EU-maissa.

Vaikutustensa perusteella design-huumeet täyttävät yleensä lääkelaissa säädetyn lääkkeen määritelmän, joten aineiden maahantuontiin on voitu puuttua lääkelainsäädännön kautta. Lääkelain mukaan tällaisten aineiden valmistus, tuonti, varastointi, myynnissä pitäminen ja luovuttaminen on rangaistavaa. Lääkelakia ei kuitenkaan voida soveltaa kaikkiin design-huumeisiin.

Sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa poikkihallinnollisessa huumepoliittisessa koordinaatioryhmässä seurataan huumausaineoloja ja valmistellaan uusia toimenpiteitä huumausainepolitiikan suuntaamiseksi. Uusien design-huumeiden, mm. kysymyksessä mainitun MDPV-nimisen valmisteen, aiheuttamista ongelmista ollaan hyvin tietoisia. Mahdollisuuksia nopeuttaa uusien huumaantumistarkoituksessa käytettävien aineiden valvontaan ottamista selvitetään. Vaihtoehtoisina lainsäädännöllisinä toimina ovat huumausainelain täydentäminen tai erillislain säätäminen. Tässä yhteydessä selvitetään tarkoin muiden EU-maiden käytäntöjä asiassa.

Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta 2010

Peruspalveluministeri Paula Risikko

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 267/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Sanna Lauslahti /saml:

Hur ska lagstiftningen ändras för att man snabbare ska kunna reagera mot narkotika som dyker upp på marknaden och på så sätt avsevärt effektivera bekämpningen av nya droger?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Vid klassificeringen av ämnen som narkotika stöder man sig på internationella överenskommelser. Problematiska i kontrollhänseende är de nya, främst syntetiska droger (s.k. designdroger), som inte finns upptagna i konventionerna, som har psykoaktiva effekter, och som skaffas och införs till Finland för att användas i drogsyfte.

I Europa produceras en avsevärd mängd s.k. designdroger, som även förs ut till den övriga världen i stor omfattning. Det utmärkande för dessa ämnen är att de snabbt dyker upp på marknaden och i vissa fall även försvinner snabbt från marknaden. Europeiska unionen godkände 1997 ett system för en gemensam åtgärd om informationsbyte, riskbedömning och kontroll av syntetiska droger, eftersom det räcker rätt länge för ett nytt ämne att bli föremål för kontroll enligt FN:s konventioner. Enligt detta system ska myndigheterna i EU-länderna följa upp de nya ämnen som dyker upp på marknaden, deras olika marknader, användning och risker, och rapporterar om detta till Europeiska centrumet för kontroll av narkotika och narkotikamissbruk. I Finland finns den nationella kontaktpunkten för EU:s system för tidig varning inom Institutet för hälsa och välfärd, till vilket bl.a. polisen och tullen anmäler de upptäckter av nya ämnen som används i drogsyfte. Vid behov beslutar Europeiska rådet att ett ämne ska omfattas av narkotikakontrollen i EU-länderna.

På grund av de effekter som designdrogerna har uppfyller de vanligtvis definitionen på läkemedel enligt läkemedelslagen, och därför har man genom läkemedelslagstiftningen kunnat ingripa mot importen av dessa ämnen. Enligt läkemedelslagen är det straffbart att tillverka, importera, förvara och sälja dessa ämnen, samt att överlåta dessa ämnen till förbrukning. Det går dock inte att tillämpa läkemedelslagen på alla designdroger.

Den narkotikapolitiska koordineringsgrupp som består av olika myndigheter och som leds av social- och hälsovårdsministeriet följer upp narkotikasituationen och utarbetar nya åtgärder för att rikta narkotikapolitiken. Man är mycket medveten om de problem som de nya designdrogerna, bl.a. preparatet vid namn MDPV som nämns i spörsmålet, förorsakar. Möjligheterna att påskynda att nya ämnen som används i drogsyfte blir föremål för kontroll utreds. Alternativa lagstiftningsåtgärder är att komplettera narkotikalagen eller stifta en särskild lag. I detta sammanhang görs en noggrann utredning om hurdan praxis man har i de övriga EU-länderna.

Helsingfors den 29 april 2010

Omsorgsminister Paula Risikko

​​​​