KIRJALLINEN KYSYMYS 267/2010 vp
KK 267/2010 vp - Sanna Lauslahti /kok
Tarkistettu versio 2.0
Huumausaineeksi luokittelun nopeuttaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Suomeen on levinnyt uusi designhuume, metyleenidioksipyrovaleroni
eli MDPV. MDPV:n vaikutuksia ovat euforia, piristyneisyys, puheliaisuus,
ruokahalun puute, yleinen kiihtyneisyys, parantunut keskittymiskyky,
hyperseksuaalisuus ja unettomuus. Vaikutuksia on verrattu kokaiiniin
tai amfetamiiniin, joskin MDPV eroaa molemmista selvästi
ollen kuitenkin vaikutuksiltaan selvästi lähempänä kokaiinia
kuin amfetamiinia. MDPV:n käyttö aiheuttaa ahdistusta
ja paniikkikohtauksia. MDPV:n riippuvuuspotentiaalia on
verrattu amfetamiinin ja metamfetamiinin aiheuttamaan riippuvuuteen.
Katukaupassa MDPV myydään jauheena ja tabletteina.
MDPV on voimakas huume, joka vaikuttaa ihmiseen nopeasti ja on myös
hengenvaarallinen. Etelä-Suomessa se on aiheuttanut jo
ainakin neljän ihmisen kuoleman. Käytön
ehkäisyä vaikeuttaa se, että MDPV:tä ei
ole Suomessa luokiteltu huumeeksi, vaan lääkkeeksi,
jolla ei kuitenkaan ole lääketieteellistä käyttöä.
Ruotsissa MDPV on kansallisen lainsäädännön
mukaisesti luokiteltu huumausaineeksi 1.2.2010 lukien.
Kun Suomeen alkaa virrata uutta muotihuumetta, jota ei ole vielä luokiteltu
huumausaineeksi, poliisi voi puuttua asiaan vain lääkelainsäädännön
mukaisesti. Lääkeaineiden hallussapito edellyttää reseptiä,
jolloin hallussa olevat reseptittömät designhuumeet
voidaan ottaa pois. Yleensä seurauksena on sakkoa. MDPV:n
levittämistä voidaan käytännössä rangaista
vain lääkerikoksena, salakuljetuksena tai laittomana tuontitavaraan
ryhtymisenä, joiden rangaistusasteikot ovat varsin vaatimattomia
verrattuna huumausaineisiin liittyviin rangaistusasteikkoihin.
Huumausainelaissa ja valtioneuvoston antamassa huumausaineasetuksessa
on lueteltu huumausaineet. Tähän luetteloon STM:n
alainen Lääkelaitos voi tietyn pitkän
valmisteluprosessin jälkeen lisätä uusia
aineita huumausaineiksi. Lisäksi asiaa koskevia säädöksiä on
kv-sopimuksissa.
Ongelmana on, että kun designhuume lisätään asetukseen,
se karkaa uudestaan huumausaineluokituksen ulkopuolelle. Huumeen
molekyylirakennetta hiukan muuttamalla voidaan luoda uusi aine,
jolloin pitkä prosessi alkaa alusta. MDPV:stäkin
on jo muunnettu uusi designhuume, MDMC, joka korvannee MDPV:n viimeistään
siinä vaiheessa, kun se on määritelty
myös Suomessa huumausaineeksi. Huumausainemarkkinoilla
ollaan hyvin tietoisia tästä viranomaistoimintaa
rajoittavasta elementistä ja sitä myös hyödynnetään.
Joissain maissa on olemassa ns. "odotushuonelaki". Sen mukaan
poliisi voi soveltaa sakkojen sijaan voimakkaampia toimivaltuuksia
ja pakkokeinoja sellaisen aineen käyttöön,
joka on otettu prosessiin Lääkelaitoksella.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miten lainsäädäntöä aiotaan
muuttaa, että uusiin markkinoille ilmaantuviin huumausaineisiin
voidaan reagoida nopeammin ja siten merkittävästi
tehostaa uusien huumeiden torjumista?
Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta
2010
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Sanna Lauslahden /kok näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 267/2010 vp:
Miten lainsäädäntöä aiotaan
muuttaa, että uusiin markkinoille ilmaantuviin huumausaineisiin
voidaan reagoida nopeammin ja siten merkittävästi
tehostaa uusien huumeiden torjumista?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Aineiden luokittelussa huumausaineiksi nojaudutaan kansainvälisiin
sopimuksiin. Valvonnallisesti ongelmallisia ovat uudet sopimuksiin
sisältymättömät, lähinnä synteettiset
aineet (ns. design-huumeet), joilla on psykoaktiivisia vaikutuksia
ja joita hankitaan ja tuodaan Suomeen huumaantumistarkoituksessa.
Euroopassa tuotetaan huomattava määrä ns. design-huumeita,
joita myös viedään laajamittai-sesti
muualle maailmaan. Näille aineille on ominaista nopea markkinoille
tulo ja joissakin tapauksissa myös nopea katoaminen markkinoilta. Euroopan
unionissa hyväksyttiin 1997 järjestelmä,
jolla luotiin ns. design-huumeiden seuranta- ja valvontajärjestelmä,
koska YK:n yleissopimusten mukainen uusien aineiden valvontaan ottaminen
tapahtuu verrattain hitaasti. Luodun järjestelmän
mukaan EU-maiden viranomaiset seuraavat uusien aineiden markkinoille
tuloa, markkinoita, käyttöä ja haittoja
ja raportoivat tästä EU:n huumeseurantakeskukselle.
Suomessa EU:n ns. early warning -järjestelmän
kansallinen yhteyspiste on sijoitettu Terveyden ja hyvinvoinnin
laitokseen, johon mm. poliisi ja tulli ilmoittavat havaituista uusista
huumeina käytettävistä aineista. Tarvittaessa
EU:n neuvostossa tehdään päätös
siitä, että uusi aine otetaan huumausainevalvontaan
EU-maissa.
Vaikutustensa perusteella design-huumeet täyttävät
yleensä lääkelaissa säädetyn
lääkkeen määritelmän,
joten aineiden maahantuontiin on voitu puuttua lääkelainsäädännön
kautta. Lääkelain mukaan tällaisten aineiden
valmistus, tuonti, varastointi, myynnissä pitäminen
ja luovuttaminen on rangaistavaa. Lääkelakia ei
kuitenkaan voida soveltaa kaikkiin design-huumeisiin.
Sosiaali- ja terveysministeriön johtamassa poikkihallinnollisessa
huumepoliittisessa koordinaatioryhmässä seurataan
huumausaineoloja ja valmistellaan uusia toimenpiteitä huumausainepolitiikan
suuntaamiseksi. Uusien design-huumeiden, mm. kysymyksessä mainitun
MDPV-nimisen valmisteen, aiheuttamista ongelmista ollaan hyvin tietoisia.
Mahdollisuuksia nopeuttaa uusien huumaantumistarkoituksessa käytettävien
aineiden valvontaan ottamista selvitetään. Vaihtoehtoisina
lainsäädännöllisinä toimina
ovat huumausainelain täydentäminen tai erillislain säätäminen.
Tässä yhteydessä selvitetään
tarkoin muiden EU-maiden käytäntöjä asiassa.
Helsingissä 29 päivänä huhtikuuta
2010
Peruspalveluministeri Paula Risikko
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 267/2010 rd undertecknat
av riksdagsledamot Sanna Lauslahti /saml:
Hur ska lagstiftningen ändras för att man
snabbare ska kunna reagera mot narkotika som dyker upp på marknaden och
på så sätt avsevärt effektivera
bekämpningen av nya droger?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Vid klassificeringen av ämnen som narkotika stöder
man sig på internationella överenskommelser. Problematiska
i kontrollhänseende är de nya, främst
syntetiska droger (s.k. designdroger), som inte finns upptagna i
konventionerna, som har psykoaktiva effekter, och som skaffas och
införs till Finland för att användas
i drogsyfte.
I Europa produceras en avsevärd mängd s.k. designdroger,
som även förs ut till den övriga världen
i stor omfattning. Det utmärkande för dessa ämnen är
att de snabbt dyker upp på marknaden och i vissa fall även
försvinner snabbt från marknaden. Europeiska unionen
godkände 1997 ett system för en gemensam åtgärd
om informationsbyte, riskbedömning och kontroll av syntetiska
droger, eftersom det räcker rätt länge
för ett nytt ämne att bli föremål
för kontroll enligt FN:s konventioner. Enligt detta system
ska myndigheterna i EU-länderna följa upp de nya ämnen
som dyker upp på marknaden, deras olika marknader, användning
och risker, och rapporterar om detta till Europeiska centrumet för
kontroll av narkotika och narkotikamissbruk. I Finland finns den nationella
kontaktpunkten för EU:s system för tidig varning
inom Institutet för hälsa och välfärd, till
vilket bl.a. polisen och tullen anmäler de upptäckter
av nya ämnen som används i drogsyfte. Vid behov
beslutar Europeiska rådet att ett ämne ska omfattas
av narkotikakontrollen i EU-länderna.
På grund av de effekter som designdrogerna har uppfyller
de vanligtvis definitionen på läkemedel enligt
läkemedelslagen, och därför har man genom
läkemedelslagstiftningen kunnat ingripa mot importen av
dessa ämnen. Enligt läkemedelslagen är
det straffbart att tillverka, importera, förvara och sälja
dessa ämnen, samt att överlåta dessa ämnen
till förbrukning. Det går dock inte att tillämpa
läkemedelslagen på alla designdroger.
Den narkotikapolitiska koordineringsgrupp som består
av olika myndigheter och som leds av social- och hälsovårdsministeriet
följer upp narkotikasituationen och utarbetar nya åtgärder
för att rikta narkotikapolitiken. Man är mycket
medveten om de problem som de nya designdrogerna, bl.a. preparatet
vid namn MDPV som nämns i spörsmålet,
förorsakar. Möjligheterna att påskynda
att nya ämnen som används i drogsyfte blir föremål
för kontroll utreds. Alternativa lagstiftningsåtgärder är
att komplettera narkotikalagen eller stifta en särskild
lag. I detta sammanhang görs en noggrann utredning om hurdan praxis
man har i de övriga EU-länderna.
Helsingfors den 29 april 2010
Omsorgsminister Paula Risikko