KIRJALLINEN KYSYMYS 289/2012 vp
KK 289/2012 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.0
Rikosten uhrien aseman parantaminen
Eduskunnan puhemiehelle
Väkivaltarikosten uhrit ja uhrin omaiset kokevat hyvin
usein jäävänsä yksin. Yhteiskunnassamme painotetaan
rikoksen tekijöiden parantamista yhteiskuntakelpoisiksi,
mikä on toki erittäin tärkeää.
Huomattavasti vähemmälle on kuitenkin jäänyt
rikosten uhrien ja uhrien omaisten toipuminen sekä selviytyminen
traagisista tapahtumista. Usein rikoksen uhriksi joutunut lähipiireineen
kokee turvattomuuden tunnetta, pelkoa ja ahdistusta. Rikoksen uhrien
todellisuudentaju voi hämärtyä, ja rikoksen
uhriksi joutunut saattaa syyttää tapahtumasta
itseään tai omaa toimintaansa.
Väkivaltarikoksen uhrin ja hänen omaistensa on
hyvin vaikea saada apua. Tarjolla on kestoltaan hyvin lyhytaikaista
kriisiapua, mutta useat omaiset ja uhrit kokevat sen tulevan liian
nopeasti ja olevan kestoltaan täysin riittämätöntä.
Uhrit ja lähipiiri tarvitsevat opastusta myös
siinä, miten he voisivat tukea toisiaan. Pitkäaikaista
ja suunnitelmallista apua, joka keskittyisi uhrin auttamiseen ja
elämänhallintaan, ei ole saatavilla.
Väkivaltarikosten uhrit ovat usein yksittäisten tapahtumien
uhreja, mutta muun muassa viime vuosina sattuneet koulu- ja ostoskeskusammuskelut
ja erilaiset perhetragediat ovat lisänneet paitsi apua
tarvitsevien määrää, myös
tarvetta tehdä uhrien auttamisen prosessista suunnitelmallisempaa
ja ammattimaisempaa. Pääosin Raha-automaattiyhdistyksen
varoin toimiva ja vapaaehtoisuuteen perustuva rikosuhripäivystys tarjoaa
tällä hetkellä puhelinapua ja oikeudellista
apua sekä tukihenkilöitä. Huomionarvoista
on, että myös rikosuhripäivystyksen asiakasmäärät ovat
vuosittain nousseet kovaa vauhtia.
Rikosuhripalvelujen tiedotuksessa ja saatavuudessa on merkittäviä eroja
eri maiden kesken. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen vuonna 2011
julkaiseman tutkimuksen mukaan vain noin 25 % rikoksen
uhreista koki saaneensa poliisilta riittävästi
tietoa tukipalveluista. Vastaava luku Ruotsissa oli 74 %.
Samasta julkaisusta kävi ilmi, että suomalaisista
vakavan rikoksen uhreista vain 6 % vastasi saaneensa
haluamiaan palveluja. 23 Euroopan maan tutkimuksessa Suomi sijoittui
häntäpäähän jättäen
taakseen vain Portugalin, Kreikan, Espanjan, Turkin ja Unkarin.
Hallitusohjelmassa todetaan, että "sisäisen turvallisuuden
ohjelman ydinsisällön tulee muodostua arjen näkökulmasta
tärkeimpien turvallisuusongelmien ennaltaehkäisystä ja
ratkaisemisesta." ja että "tärkeää on
myös väkivallan nykyistä parempi torjuminen
sekä rikosten uhrien tukipalvelujen kehittäminen."
Uhreille tulisi luoda selvästi aiempaa paremmat edellytykset
toipua tapahtumista ja jatkaa elämäänsä traagisten tapahtumien
jälkeen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Millä tavoin hallitusohjelmassa oleva kirjaus rikosten
uhrien aseman parantamisesta tullaan toteuttamaan käytännössä ja
miten tukemisesta saadaan nykyistä pitkäjänteisempää ja
ammattimaisempaa?
Helsingissä 13 päivänä huhtikuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 289/2012 vp:
Millä tavoin hallitusohjelmassa oleva kirjaus rikoksen
uhrien aseman parantamisesta tullaan toteuttamaan käytännössä ja
miten tukemisesta saadaan nykyistä pitkäjänteisempää ja
ammattimaisempaa?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Hallitusohjelma sisältää kirjauksia
uhrin tukipalvelujen kehittämisestä oikeusministeriön
toimialalle kuuluvan kriminaalipolitiikan ja sisäasiainministeriön
vastuulla olevan sisäisen turvallisuuden alueilla. Lisäksi
ohjelmassa on sosiaali- ja terveysministeriön
toimialaan liittyviä sosiaali- ja terveyspalveluja koskevia
kirjauksia.
Sisäasiainministeriö käynnisti hallitusohjelman
mukaisen kolmannen sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistelun
valtioneuvoston päätöksellä 3.11.2011.
Hankkeen asettamisen yhteydessä nimettiin kuusi asiantuntijaryhmää,
joista yksi valmistelee ehdotukset rikoksen uhrin ohjaamiseksi palveluihin,
rikoksen tekijän ohjaamiseksi avun piiriin sekä ehdotukset
rikosuhripalvelujen saatavuuden varmistamiseksi koko maan alueella
ottaen huomioon erityisryhmien, kuten iäkkäiden
ja maahanmuuttajien tarpeet. Kaikki kolme vastuuministeriötä ovat
edustettuina työryhmässä. Valmisteluhankkeen
ja asiantuntijaryhmien toimikausi päättyy 2.5.2012,
johon mennessä työryhmät luovuttavat
ehdotuksensa sisäisen turvallisuuden ohjausryhmälle.
Uhrien tukipalveluja pohtineen työryhmän keskeiset
esitykset muodostuvat palvelujen rahoituksen lisäämisestä,
riskiryhmään kuuluvien rikoksentekijöiden
ja erityisen haavoittuvien rikoksen uhrien ohjaamisesta palveluiden
piiriin ja tällaisten palvelujen tarjonnan vahvistamisesta
sekä rikoksen uhrien ja tekijöiden palveluihin
ohjaamisen parantamisesta esitutkinnassa.
Tässä vaiheessa ei vielä ole tietoa
ohjelman lopullisesta sisällöstä. Sisäisen
turvallisuuden ministeriryhmän käsittelyn jälkeen
ohjelma saatetaan valtioneuvoston hyväksyttäväksi
periaatepäätöksenä. Periaatepäätös
toimeenpannaan ministeriöiden johdolla. Mikäli
toimenpiteet edellyttävät jatkovalmistelua, tämän
toteuttaa ohjelmassa vastuutahoksi esitetty ministeriö tai
virasto.
Rikoksentorjunnan ja kriminaalipolitiikan osalta hallitusohjelmassa
tavoitteena on Rikosuhripäivystyksen palvelujen
turvaaminen sisäisen turvallisuuden ohjelman mukaisesti
ja kestävän rahoitusmallin selvittäminen.
Kirjauksen käytännön toteutus edellyttää ensin
sisäisen turvallisuuden ohjelman valmistumista.
Rikoksen uhrin aseman kehittäminen on 2000-luvulla
tullut yhä merkittävämmäksi
osaksi kriminaalipolitiikkaa. Viime vuosina on painotettu etenkin
erityistä suojaa tarvitsevien uhrien asemaa, lähisuhdeväkivallan
ja seksuaalirikollisuuden vähentämistä sekä uudelleen
uhriksi joutumisen ja rikoksen uusimiskierteen katkaisua. Uhrin
tarpeiden entistä parempi huomioon ottaminen käytännön
oikeusprosessissa ja tukitoimissa on yksi keskeinen tavoite tässä kehittämistyössä,
joka
pohjautuu kansainvälisiin velvoitteisiin ja suosituksiin
sekä tutkimustietoon. Rikoksen uhrin aseman parantaminen
on oikeusvaltion kehittämistä koskeva ministeriöiden
rajat ylittävä merkittävä kokonaisuus,
jossa on perusteltua pyrkiä oikeusministeriön
hallinnonalaa laajempaan uhripolitiikkaan. Yhteistyötä ja
yhteistä näkemystä edellyttävien
uhripoliittisten kysymysten pitkäjänteisempää käsittelyä ja
edistämistä varten oikeusministeriö perustaa
tämän vuoden aikana verkostotyyppisen toimielimen,
jossa ovat edustettuina keskeiset toimijatahot. EU:ssa valmisteilla
oleva direktiivi rikoksen uhrin oikeuksia, tukea ja suojelua koskevien
vähimmäisvaatimusten vahvistamisesta (ns. uhridirektiivi) antaa
osaltaan jatkotyölle suuntaa.
Helsingissä 4 päivänä toukokuuta
2012
Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 289/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
På vilket sätt kommer den i regeringsprogrammet
inskrivna målsättningen om att förbättra
brottsoffers ställning att förverkligas i praktiken
och
på vilket sätt kan stödet till
brottsoffer göras mer långsiktigt och professionellt?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Målsättningar som gäller utveckling
av stödtjänster för brottsoffer har skrivits
in i regeringsprogrammets avsnitt om kriminalpolitik, som hör till
justitieministeriets verksamhetsområde, samt i avsnittet
om den inre säkerheten, som hör till inrikesministeriets
verksamhetsområde. I programmet ingår dessutom
målsättningar som gäller social- och
hälsovårdstjänsterna, som hör
till social- och hälsovårdsministeriets verksamhetsområde.
Inrikesministeriet har i enlighet med regeringsprogrammet inlett
beredningen av det tredje programmet för den inre säkerheten
med stöd av statsrådets beslut av den 3 november
2011. I samband med tillsättandet av projektet utnämndes sex
sakkunniggrupper. En av dessa grupper ska bereda förslag
till hur brottsoffer kan styras till stödtjänsterna
och hur gärningsmännen kan styras till att få hjälp
samt till att trygga tillgången på stödtjänster
för brottsoffer i hela landet med beaktande av grupper
med särskilda behov, såsom äldre personer
och invandrare. Alla tre ovan nämnda ansvariga ministerier är
företrädda i arbetsgruppen. Mandattiden för
beredningsprojektet och sakkunniggrupperna går ut den 2
maj 2012 och före detta ska arbetsgrupperna överlämna
sina förslag till styrgruppen för programmet för
den inre säkerheten. De viktigaste förslagen av
arbetsgruppen som diskuterat stödtjänsterna för
brottsoffer gäller på vilket sätt finansieringen
som riktas till stödtjänsterna kan ökas,
hur gärningsmän som hör till riskgrupperna
och särskilt utsatta offer kan styras till stödtjänsterna och
hur tillgången på dessa tjänster kan
stärkas samt på vilket sätt möjligheterna
att styra brottsoffer och gärningsmän till dessa
tjänster i samband med förundersökningen
kan förbättras.
I detta skede vet vi inte vad programmets slutliga innehåll
kommer att vara. Efter att programmet har behandlats i ministergruppen
för den inre säkerheten ska det överlämnas
till statsrådet för att godkännas som
ett principbeslut. Ministerierna leder verkställigheten
av principbeslutet. Om åtgärderna kräver
vidare beredning fortsätts beredningen vid det ministerium
eller den myndighet som föreslås ha ansvaret för
frågan.
När det gäller brottsförebyggande
och kriminalpolitik är målsättningen
enligt regeringsprogrammet att trygga de tjänster som tillhandahålls av
brottsofferjouren i enlighet med programmet för den inre
säkerheten och att göra en utredning om en hållbar
finansieringsmodell. För att denna målsättning
ska kunna förverkligas i praktiken måste man vänta
på att programmet för den inre säkerheten
blir klart.
Utvecklingen av brottsoffers ställning har under 2000-talet
fått en allt större betydelse inom kriminalpolitiken.
Under de senaste åren har man i synnerhet betonat ställningen
av särskilt utsatta offer, minskande av våld i
nära relationer och sexualbrott samt förebyggande
av att man på nytt blir offer för brott och brytande
av den onda cirkeln av återfall. Att offrets behov bättre än
för närvarande beaktas i rättsprocessen
och i stödåtgärderna är ett
centralt mål i detta utvecklingsarbete, som baserar sig
på internationella förpliktelser och rekommendationer
samt forskningsdata. Förbättring av brottsoffers
ställning är en betydande förvaltningsgränsöverskridande
fråga som gäller rättstatsutvecklingen
och därför är det motiverat att det strävas
efter en brottsofferpolitik som sträcker sig över
gränserna för justitieministeriets förvaltningsområde.
För att kunna främja och på ett mer långsiktigt
sätt behandla brottsofferpolitiska frågor som
kräver samarbete och en gemensam vision kommer justitieministeriet
att under detta år bilda nätverksbaserat organ,
där de viktigaste aktörerna inom området är företrädda.
Också direktivet om miniminormer för brottsoffers
rättigheter samt stöd till och skydd av brottsoffer
(det s.k. brottsofferdirektivet), som håller på att
beredas inom EU, kommer för sin del att styra det fortsatta
arbetet.
Helsingfors den 4 maj 2012
Justitieminister Anna-Maja Henriksson