KIRJALLINEN KYSYMYS 361/2013 vp
KK 361/2013 vp - Pia Kauma /kok ym.
Tarkistettu versio 2.0
Nastarenkaiden käytöstä aiheutuvien
terveyshaittojen vähentäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Joka kevät lumien sulamisen jälkeen
tielle kerääntynyt kivipöly leviää ilmaan
ja aiheuttaa suuria haittoja varsinkin kaupungeissa. Leijaileva pöly
aiheuttaa ylimääräisiä oireita
varsinkin hengitystiesairauksia sairastaville ja saattaa pahentaa
keuhko- ja sydänsairauksia. Täysin terveillekin
pöly aiheuttaa limakalvojen turvotusta ja yskää.
Aiemmin on uskottu, että kivipöly nousee pääasiassa
teille levitettävästä hiekoituksesta.
Uusimman suomalaisen tutkimustiedon mukaan nastarenkaiden aiheuttama
tien päällysteen kuluminen saa aikaan jopa puolet
ilmassa leijuvista vaarallisista pienhiukkasista. Nastat kuluttavat tienpintaa
koko talven ajan, ja keväällä jäähän
ja lumeen sitoutuneet pienhiukkaset nousevat ilmaan. Ruotsalaisen
tutkimuksen mukaan nastarenkaiden käyttö lisää autoilijoiden
ja teiden lähellä asuvien sydänkohtausriskiä.
Suomessa noin 80 prosentissa autoista on nastarenkaat ja lopuissa
20 prosentissa kitkarenkaat. Useassa Euroopan maassa nastarenkaiden
käyttö on kielletty, koska ne kuluttavat teiden
pintoja. Japanissa siirryttiin terveydellisistä syistä kitkarenkaitten
käyttöön lakimuutoksella jo vuonna 1990.
Myös Norjassa ja Ruotsissa isojen kaupunkien alueilla on
rajoitettu nastarenkaiden käyttöä. Oslossa
on määrätty maksu nastarenkaiden käytöstä (1200NOK
150 euroa/kausi), mikä on vähentänyt
nastarenkaiden käyttöä merkittävästi.
Vain noin 13 prosenttia Oslon seudun autoilijoista käyttää nastarenkaita,
kun luku on aikaisemmin ollut korkeampi kuin Suomessa.
Autoliikenteen turvallisuutta ei saa unohtaa uudistusta tehtäessä.
Japanissa erittäin liukkaan kelin onnettomuudet ovat lisääntynet
taajamissa, mutta normaaleissa talviolosuhteissa on saatu aikaan
jopa turvallisuussäästöjä, koska
autoilijat ovat muuttaneet ajotapaansa varovaisemmaksi. Siirtymisessä nastarenkaista
kitkarenkaiden käyttöön on muitakin merkittäviä hyötyjä terveydellisten
hyötyjen lisäksi, kuten madaltuva melutaso ja
tien pinnoitteen pienempi kuluminen.
Suomessa tulisi pohtia mahdollisia keinoja nastarenkaiden käytöstä aiheutuvien
terveyshaittojen vähentämiseksi varsinkin pääkaupunkiseudulla.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy nastarenkaiden käytöstä aiheutuvien terveyshaittojen
vähentämiseksi?
Helsingissä 2 päivänä toukokuuta
2013
- Pia Kauma /kok
- Jukka Kopra /kok
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok ym. näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 361/2013 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy nastarenkaiden käytöstä aiheutuvien terveyshaittojen
vähentämiseksi?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Hallitus on tietoinen nastarenkaiden käytön
aiheuttamista haitoista, kuten tiepäällysteiden
kulumisesta ja sen osaltaan synnyttämän katupölyn ja
pienhiukkasten haitallisista terveys- ja ympäristövaikutuksista,
ja hallitus kannattaa toimenpiteitä, joilla näitä haittoja
voidaan vähentää.
Nastarenkaiden käytön täydellinen
kieltäminen niiden aiheuttamien terveyshaittojen vuoksi ei
kuitenkaan mm. liikenteen turvallisuuden ja sujuvuuden näkökulmasta
ole perusteltua. Tutkimusten perusteella esimerkiksi kitkarenkaiden talviolosuhteissa
aiheuttaman tien pinnan kiillottumisen ja siten lisääntyvän
liukkauden estämiseksi on eduksi, jos suunnilleen neljäs-
tai viidesosa liikenteessä olevista ajoneuvoista on varustettu
nastarenkailla. Samoin esimerkiksi vähäliikenteisillä alhaisemman
kunnossapitotason teillä, kuten monilla yksityisteillä,
nastarenkaiden käyttäminen saattaa olla perusteltua
ajoneuvon etenemiskyvyn kannalta. Pyrittäessä vähentämään
nastarenkaiden käyttöä on otettava huomioon
myös se, että tällöin teiden
kunnossapidon tasoa saatetaan joutua liikenteen turvallisuuden ja
sujuvuuden takaamiseksi joissakin kohdin nostamaan esimerkiksi hiekoitusta
tai suolausta lisäämällä.
Nastarenkaiden käytön rajoittamiseen tai kieltämiseen
liittyen sellaisten julkisuudessa esillä olleiden lainsäädäntöä koskevien
muutosten, joissa esimerkiksi kunnille annettaisiin oikeus rajoittaa
tai kieltää nastarenkaiden käyttö joko koko
kunnan alueella tai sen tietyllä osalla, toteuttaminen
olisi ajoneuvojen käyttäjien liikkumista voimakkaasti
rajoittavien seuraustensa vuoksi verrattavissa tienkäyttö-
tai ruuhkamaksujen käyttöönottoon ja
edellyttää asian tarkempaa selvittämistä ja
laajempaa keskustelua. Vastaava koskee myös niin ikään
julkisuudessa esillä olleita nastarenkaiden käyttöä koskevia
veroja tai maksuja. Lisäksi on huomattava, että jo
nykyisin voimassa olevan lainsäädännön
nojalla kunnat voivat rajoittaa tai kieltää nastarenkaiden käyttämisen
esimerkiksi yksittäisellä kadulla liikennemerkkien
avulla — varsinaista nastarengaskieltoa koskevaa liikennemerkkiä ei
lainsäädäntö kuitenkaan tunne,
joten kielto tai rajoitus olisi nykyisin toteutettava tekstillisillä kilvillä.
Edellä mainittujen jyrkkien toimien sijasta hallitus
kannattaa nastarenkaiden käytön vähentämisessä ensi
sijassa vapaaehtoisuuteen perustuvia keinoja, kuten keskustelun
herättämistä nastarenkaiden haittavaikutuksista
ja asiaan liittyvää valistusta. Lisäksi
haittojen vähentämisessä huomioon on
otettava uudet, heinäkuusta 2013 alkaen valmistettavia
nastarenkaita koskevat vaatimukset, jotka pienentävät
renkaiden sallittuja nastamääriä usealla
kymmenellä ja siten todennäköisesti vähentävät
myös tiepäällysteiden kulumista ja siitä syntyvän
katupölyn ja pienhiukkasten aiheuttamia terveys- ja ympäristöhaittoja.
Helsingissä 21 päivänä toukokuuta
2013
Liikenneministeri Merja Kyllönen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 361/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml m.fl.:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att minska de hälsorisker som användningen
av dubbdäck orsakar?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Regeringen är medveten om de olägenheter som användningen
av dubbdäck medför, så som slitage på vägbeläggningen
och gatudammets och finpartiklarnas skadliga inverkan på hälsan
och miljön. Regeringen stödjer åtgärder
som kan minska dessa olägenheter.
Att helt förbjuda användningen av dubbdäck på grund
av de hälsoolägenheter som de medför är
emellertid inte motiverat bland annat med tanke på säkerheten
och framkomligheten i trafiken. Forskning visar att det är
det till fördel om ungefär en fjärde-
eller femtedel av fordonen i trafiken har dubbdäck för
att till exempel förhindra den polering av vägytan
som friktionsdäcken medför i vinterförhållanden,
vilket även leder till större halka. Likaså kan
användningen av dubbdäck på landsvägar
med liten trafik och en lägre nivå på underhållet,
t.ex. många enskilda vägar, vara motiverad med
tanke på fordonets framkomlighetsförmåga.
När man strävar efter att minska användningen
av dubbdäck måste man också beakta att
man då kan bli tvungen att höja nivån
på underhållet på vissa vägavsnitt,
t.ex. sanda eller salta mera, för att trygga säkerheten
och framkomligheten i trafiken.
I offentligheten har man när det varit tal om att begränsa
eller förbjuda användningen av dubbdäck
lyft fram ändringar i lagstiftningen genom vilka kommunerna
till exempel skulle få rätt att begränsa
eller förbjuda användningen av dubbdäck
antingen inom hela kommunen eller i vissa delar av den. Genomförandet
av sådana ändringar skulle till följd
av den starkt begränsande inverkan på fordonsanvändarnas
rörlighet kunna jämföras med införande
av väg- eller trängselavgifter. Detta kräver
att frågan utreds noggrannare och diskuteras mera omfattande.
Det samma gäller också skatter eller avgifter
för användning av dubbdäck, som också har
lyfts fram i offentligheten. Dessutom bör det noteras att
kommunerna redan med stöd av gällande lagstiftning
kan begränsa eller förbjuda användningen
av dubbdäck på enskilda gator med hjälp
av trafikmärken. Lagstiftningen känner emellertid
inget egentligt trafikmärke för förbud
mot dubbdäck, vilket innebär att förbudet
eller begränsningen för närvarande måste
genomföras med textade skyltar.
I stället för de ovan nämnda drastiska åtgärderna
för att minska användningen av dubbdäck stödjer
regeringen i första hand sätt som grundar sig
på frivillighet, så som att väcka diskussion om
dubbdäckens skadliga effekter och ge upplysning i frågan.
När det gäller minskandet av olägenheterna
bör man också beakta de nya kraven på dubbdäck
som tillverkas från och med juli 2013. I och med dessa
krav minskar den tillåtna mängden dubbar i däcken
med flera tiotal och på så sätt minskar
sannolikt också slitaget på vägbeläggningen
och de skadliga effekter på hälsan och miljön
som gatudammet och finpartiklarna medför.
Helsingfors den 21 maj 2013
Trafikminister Merja Kyllönen