Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat
liian nuoria viettämään pitkän
iltapäivän yksin ilman aikuisen tukea ja ohjausta.
Aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa lapsille virikkeellistä ja
ohjattua tekemistä koulupäivän ohelle,
torjuu lasten yksinäisiä iltapäiviä sekä estää lasten
syrjäytymistä. Aamu- ja iltapäivätoiminta
on vakiintunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mutta kaikki kunnat eivät
pysty tarjoamaan kysyntää vastaavaa määrää etenkään
iltapäivähoitopaikkoja. Ongelmana on toiminnan
rahoitus. Asiakasmaksut, ja eritoten se kuinka vähän
kunnat voivat niissä joustaa, aiheuttavat suuren uhan toiminnan
jatkuvuuden kannalta.
Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet kirjattiin
perusopetuslakiin vuonna 2004. Laki ei velvoita kuntaa järjestämään
aamu- ja iltapäivätoimintaa, mutta manner-Suomen
kunnista 98 prosenttia tarjoaa toimintaa ensimmäisen
ja toisen vuosiluokan oppilaille. Suomessa aamu- ja iltapäivätoiminnan
parissa on noin 50 000 lasta ja se työllistää 7 500
ohjaajaa.
Aamu- ja iltapäivätoiminta rahoitetaan kunnan
tuloilla, tuntiperusteisesti saaduilla valtionosuuksilla ja asiakasmaksuilla.
Ei ole näköpiirissä, että kuntien
mahdollisuudet rahoittaa iltapäivätoimintaa merkittävästi
kasvaisivat tulevaisuudessa. Valtionosuuden suuruus puolestaan on 57 prosenttia
yksikköhinnan ja toimintaan vahvistetun tuntimäärän
tulosta. Tälle vuodelle tehdyt korotukset ovat kooltaan
hyvin pieniä verrattuna toiminnan kustannusten nousuun
viime vuosien aikana. Sen vuoksi joustavuus asiakasmaksuissa on
käytännössä lähes ainoa
tapa tuoda lisää rahoitusta, jolla palvelu voidaan
järjestää kansalaisten kannalta tasa-arvoisesti
eri puolilla Suomea.
Asiakasmaksu saa tällä hetkellä olla
kolmen tunnin päivittäisen toiminnan (570 tuntia/vuosi) osalta
enintään 60 euroa kuukaudessa ja neljän tunnin
päivittäisen toiminnan (760 tuntia/vuosi) osalta
enintään 80 euroa kuukaudessa. Kunnalla on mahdollisuus
periä haluamansa summa viiden tunnin päivittäisestä toiminnasta,
mutta maksun tulee käytännössä olla
linjassa alempien maksujen kanssa. Maksu voidaan tapauskohtaisesti
alentaa tai jättää perimättä,
jos huoltajan elatusvelvollisuuteen, toimeentuloedellytyksiin tai
lasten huoltoon liittyvät näkökohdat
antavat siihen pätevän syyn.
Etenkin suurissa kaupungeissa on perheitä, jotka ovat
maksukykyisiä ja joilta löytyisi halukkuutta maksaa
suurempia maksuja, mikäli iltapäiväpaikkoja
saataisiin tällä tavoin riittävästi saataville.
Jos asiakasmaksuihin lisättäisiin yksi nykyistä korkeampi
maksuluokka, jonka kunnat voisivat edelleen ottaa vapaaehtoisesti
käyttöön, toiminnan jatkuvuus olisi paremmin
turvattu. Jos lisäksi maksuluokat sidottaisiin ansiotasoindeksiin,
lakia ei jatkossa tarvitsisi korjailla liian usein. Maksujen korottamisesta
tai sitomisesta indeksiin ei aiheutuisi kohtuutonta haittaa vähävaraisimmille,
sillä harkinnan mukaan vähävaraisten
asiakasmaksut voitaisiin edelleenkin alentaa tai poistaa kokonaan.
On tärkeää, että myös
pienten lasten vanhemmat voivat opiskella ja osallistua työelämään
täysipainoisesti. Tämän ei tule kuitenkaan
tapahtua lasten turvattomuuden kustannuksella, vaan siten että eri
puolilla Suomea on riittävä määrä aamu-
ja eritoten iltapäivähoitopaikkoja pienille koululaisille.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi
seuraavan kysymyksen:
Miten pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon
rahoitusta ja eritoten asiakasmaksujen määräytymistä voidaan
kehittää niin, että aamu- ja iltapäivätoiminnan
jatkuvuus turvataan?