Ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat ovat liian nuoria viettämään pitkän iltapäivän yksin ilman aikuisen tukea ja ohjausta. Aamu- ja iltapäivätoiminta tarjoaa lapsille virikkeellistä ja ohjattua tekemistä koulupäivän ohelle, torjuu lasten yksinäisiä iltapäiviä sekä estää lasten syrjäytymistä. Aamu- ja iltapäivätoiminta on vakiintunut osaksi suomalaista yhteiskuntaa, mutta kaikki kunnat eivät pysty tarjoamaan kysyntää vastaavaa määrää etenkään iltapäivähoitopaikkoja. Ongelmana on toiminnan rahoitus. Asiakasmaksut, ja eritoten se kuinka vähän kunnat voivat niissä joustaa, aiheuttavat suuren uhan toiminnan jatkuvuuden kannalta.

Lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan perusteet kirjattiin perusopetuslakiin vuonna 2004. Laki ei velvoita kuntaa järjestämään aamu- ja iltapäivätoimintaa, mutta manner-Suomen kunnista 98 prosenttia tarjoaa toimintaa ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaille. Suomessa aamu- ja iltapäivätoiminnan parissa on noin 50 000 lasta ja se työllistää 7 500 ohjaajaa.

Aamu- ja iltapäivätoiminta rahoitetaan kunnan tuloilla, tuntiperusteisesti saaduilla valtionosuuksilla ja asiakasmaksuilla. Ei ole näköpiirissä, että kuntien mahdollisuudet rahoittaa iltapäivätoimintaa merkittävästi kasvaisivat tulevaisuudessa. Valtionosuuden suuruus puolestaan on 57 prosenttia yksikköhinnan ja toimintaan vahvistetun tuntimäärän tulosta. Tälle vuodelle tehdyt korotukset ovat kooltaan hyvin pieniä verrattuna toiminnan kustannusten nousuun viime vuosien aikana. Sen vuoksi joustavuus asiakasmaksuissa on käytännössä lähes ainoa tapa tuoda lisää rahoitusta, jolla palvelu voidaan järjestää kansalaisten kannalta tasa-arvoisesti eri puolilla Suomea.

Asiakasmaksu saa tällä hetkellä olla kolmen tunnin päivittäisen toiminnan (570 tuntia/vuosi) osalta enintään 60 euroa kuukaudessa ja neljän tunnin päivittäisen toiminnan (760 tuntia/vuosi) osalta enintään 80 euroa kuukaudessa. Kunnalla on mahdollisuus periä haluamansa summa viiden tunnin päivittäisestä toiminnasta, mutta maksun tulee käytännössä olla linjassa alempien maksujen kanssa. Maksu voidaan tapauskohtaisesti alentaa tai jättää perimättä, jos huoltajan elatusvelvollisuuteen, toimeentuloedellytyksiin tai lasten huoltoon liittyvät näkökohdat antavat siihen pätevän syyn.

Etenkin suurissa kaupungeissa on perheitä, jotka ovat maksukykyisiä ja joilta löytyisi halukkuutta maksaa suurempia maksuja, mikäli iltapäiväpaikkoja saataisiin tällä tavoin riittävästi saataville. Jos asiakasmaksuihin lisättäisiin yksi nykyistä korkeampi maksuluokka, jonka kunnat voisivat edelleen ottaa vapaaehtoisesti käyttöön, toiminnan jatkuvuus olisi paremmin turvattu. Jos lisäksi maksuluokat sidottaisiin ansiotasoindeksiin, lakia ei jatkossa tarvitsisi korjailla liian usein. Maksujen korottamisesta tai sitomisesta indeksiin ei aiheutuisi kohtuutonta haittaa vähävaraisimmille, sillä harkinnan mukaan vähävaraisten asiakasmaksut voitaisiin edelleenkin alentaa tai poistaa kokonaan.

On tärkeää, että myös pienten lasten vanhemmat voivat opiskella ja osallistua työelämään täysipainoisesti. Tämän ei tule kuitenkaan tapahtua lasten turvattomuuden kustannuksella, vaan siten että eri puolilla Suomea on riittävä määrä aamu- ja eritoten iltapäivähoitopaikkoja pienille koululaisille.