Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa:

Turkiseläinten pidolle asetettavista yksityiskohtaisista eläinsuojeluvaatimuksista säädetään Euroopan neuvoston tuotantoeläinten suojelua koskevan eurooppalaisen yleissopimuksen turkiseläimiä koskevissa määräyksissä. Nykyiset turkiseläinten pitoa koskevat määräykset on hyväksytty Strassbourgissa 22.6.1999, joten turkiseläinten tiloja, kasvatusolosuhteita, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä koskevat hyvinvointivaatimukset perustuvat varsin tuoreeseen käytettävissä olevaan tieteelliseen tietoon turkiseläinten terveyden ja käyttäytymistarpeiden tyydyttämisen perusedellytyksistä. Euroopan unioni on yhtenä sopimusosapuolena tuotantoeläinsopimuksessa, joten turkiseläimiä koskevat määräykset ovat myös osa yhteisön lainsäädäntöä.

Euroopan yhteisöjen komissio antoi eläinten terveyden ja hyvinvoinnin tieteelliselle komitealle tehtäväksi raportin laatimisen turkistarhauksessa pidettävien eläinten hyvinvoinnista. Komitean raportti julkaistiin joulukuussa 2001. Kyseinen raportti sisältää viimeisimmän tieteellisen arvion turkiseläinten hyvinvoinnista sekä lukuisia suosituksia siitä, miten eläinten hyvinvointia turkistarhauksessa voitaisiin parantaa. Komitea totesi myös raportissaan usean eläinten hyvinvointiin vaikuttavan tekijän vaativan lisätutkimusta.

Euroopan neuvoston yleissopimuksen turkiseläimiä koskevat määräykset on Suomessa saatettu voimaan maa- ja metsätalousministeriön päätöksellä turkiseläinten pidolle asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista (MMMp 16/EEO/1999). Hyvinvointia koskevissa vaatimuksissa on eläinten tiloja, eläinten hoitoon ja käsittelyyn käytettäviä laitteita ja välineitä, eläinten hyvinvoinnista huolehtimista ja tarkastamista, käsittelyä, juottoa ja ruokintaa sekä lisääntymistä koskevia yksityiskohtaisia määräyksiä. Myös osa komission tieteellisen komitean raportissaan esittämistä suosituksista sisältyy jo turkiseläinten pitoa koskeviin kansallisiin vähimmäisvaatimuksiin. Tällaisia ovat muun muassa eläinten virikkeisiin, kuten minkeille tarjottavaan olkeen ja ketuille annettaviin purukapuloihin, liittyvät vaatimukset. Yleisistä eläinten pitoa, hoitoa, kohtelua ja käsittelyä koskevista vaatimuksista on säädetty eläinsuojelulaissa (247/1996) ja eläinsuojeluasetuksessa (396/1996).

Turkiseläinten tilantarvetta, elinympäristön virikkeellistämistä sekä muun muassa lisääntymistä, ravintoa ja erilaisten pitomuotojen vaikutusta eläinten hyvinvointiin tutkitaan ja kehitetään jatkuvasti. Parhaillaan onkin käynnissä useita turkiseläinten hyvinvointia koskevia tutkimuksia, joista on odotettavissa lisävalaistusta moniin eläinten tarpeita ja pitoa koskeviin kysymyksiin.

Koska yhteisöllä ei vielä ole direktiiviä turkiseläinten hyvinvoinnille asetettavista eläinsuojeluvaatimuksista, on todennäköistä, että komissio tulee antamaan ehdotuksensa turkiseläinten pitoa koskeviksi vähimmäisvaatimuksiksi lähitulevaisuudessa. Tieteellisen komitean raportin esittämät suositukset tulevat olemaan pohjana komission ehdotukselle, ja siinä tullaan lisäksi ottamaan huomioon viimeisin tieto, joka on saatu turkiseläinten tärkeitä perustarpeita, kuten käyttäytymistä ja eläinten yleistä hyvinvointia, koskevista tutkimuksista. Direktiivin hyväksymisen myötä myös Suomen turkistarhausta koskevat säädökset tulevat muuttumaan vastaavasti. Kansallisten säädösten muuttamisen tässä vaiheessa ei siten voida katsoa olevan tarkoituksenmukaista.

Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande:

Närmare bestämmelser om djurskydd inom pälsdjurshållningen ingår i bestämmelserna om pälsdjur i Europarådets konvention om skydd av animalieproduktionens djur. De gällande bestämmelserna om pälsdjurshållning antogs i Strassbourg den 22 juni 1999. Det betyder att kraven på pälsdjurens välbefinnande vad gäller burar, uppfödningsförhållanden, skötsel, behandling och hantering bygger på mycket färsk vetenskaplig dokumentation om de grundläggande kraven på hur pälsdjurens hälsa och beteendebehov skall tillgodoses. Europeiska unionen är part i konventionen och bestämmelserna om pälsdjur ingår därför i gemenskapens lagstiftning.

Vetenskapliga kommittén för djurens hälsa och välbefinnande har på uppdrag av Europeiska gemenskapernas kommission sammanställt en rapport om djurens välbefinnande vid pälsdjursuppfödning. Rapporten publicerades i december 2001. Den innehåller den nyaste vetenskapliga bedömningen av pälsdjurens välbefinnande och en lång rad rekommendationer om hur djurens välbefinnande kan förbättras inom pälsdjursuppfödningen. Kommittén påpekade också i rapporten att flera av de faktorer som påverkar djurens välbefinnande kräver kompletterande utredningar.

I Finland har bestämmelserna om pälsdjur i Europarådets konvention om animalieproduktionens djur genomförts genom jord- och skogsbruksministeriets beslut om djurskyddskrav vid pälsdjurshållning (JSMb 16/VLA/1999). I kraven på djurens välbefinnande ingår detaljerade bestämmelser om förvaringsutrymmen, anordningar och redskap vid skötsel och hantering, omsorg och kontroll av djurens välbefinnande, hantering, vattning och utfordring och reproduktion. Också en del av de rekommendationer som ingår i rapporten från kommissionens vetenskapliga kommitté ingår redan nu i de nationella minimibestämmelserna om pälsdjurshållning. Ett exempel på detta är bestämmelserna om stimulans av djuren, bl.a. kraven på halm i burarna för minkar och på gnagpinnar för rävar. De allmänna kraven på hållning, skötsel, behandling och hantering av djur ingår i djurskyddslagen (247/1996) och djurskyddsförordningen (396/1996).

Det pågår ständig forskning och utveckling kring pälsdjurens behov av utrymme och stimulans i sin livsmiljö samt om reproduktion, näring och djurhållningsmetodernas konsekvenser för pälsdjurens välbefinnande. För närvarande pågår flera undersökningar om pälsdjurens välbefinnande. Studierna förväntas ge ny information om många frågor kring djurens behov och pälsdjurshållningen.

Europeiska gemenskapen har än så länge inget direktiv om djurskyddskraven på pälsdjurs välbefinnande. Kommissionen kommer därför sannolikt att lägga fram ett förslag till minimikrav på pälsdjurshållningen inom den närmaste framtiden. Förslaget bygger på rekommendationerna från vetenskapliga kommittén. Dessutom kommer förslaget att beakta den nyaste informationen om viktiga fundamentala behov hos pälsdjur, till exempel undersökningar om djurens beteende och allmänna välbefinnande. När direktivet har antagits anpassar Finland sina författningar till bestämmelserna i direktivet. Det kan således inte anses vara rationellt att ändra de nationella bestämmelserna i detta läge.