KIRJALLINEN KYSYMYS 43/2011 vp

KK 43/2011 vp - Merja Kuusisto /sd 

Tarkistettu versio 2.0

Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain toimivuus

Eduskunnan puhemiehelle

Kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutokset (1377—1378/2010) tulivat voimaan 1.1.2011. Lakimuutokset mahdollistavat sosiaalipalveluiden ja hoitopaikan hakemisen toiselta paikkakunnalta samoin perustein kuin jos hakija olisi kunnan asukas. Laki antaa muun muassa laitoshoidossa oleville ikäihmisille ja vammaisille oikeuden valita asuinkuntansa esimerkiksi läheltä toisella paikkakunnalla asuvia omaisiaan.

Laki itsessään on hyvä ja laajentaa laitoshoitoa tarvitsevien ihmisten oikeuksia. Lain toteuttaminen käytännössä on kuitenkin haastavaa. Muuton kohteena olevan kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palveluntarve hakijan kotikunnan kanssa ja tehdä päätös. Vaikka hakijalle myönnettäisiinkin haettu palvelu, voi tämä käytännössä tarkoittaa kohtuuttoman pitkää jonotusaikaa laitoshoidossa olevalle ikäihmiselle, jolla ei välttämättä ole aikaa odottaa. Vanhustenhoidon resurssit ovat niukat ja tälläkin hetkellä monien kuntien jonoissa on jo ennestään hoitopaikkaa odottamassa olevia ikäihmisiä, jotka ovat etusijalla ulkopaikkakunnalta muuttavaan laitoshoitoa tarvitsevaan ikäihmiseen nähden. Kunnat pitäisikin velvoittaa lain nojalla järjestämään kuntaan muuttavalle ikäihmiselle lain mukainen palvelu inhimillisen takuuajan eli kolmen kuukauden kuluessa, jotta mainittujen kotikunta- ja sosiaalihuoltolain muutosten myötä voimaan tulleet oikeudet toteutuisivat myös käytännössä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä, jotta laki takaisi uudelle paikkakunnalle muuttavalle ikäihmiselle oikeuden lain mukaiseen palveluun inhimillisen ajan eli kolmen kuukauden kuluessa?

Helsingissä 2 päivänä elokuuta 2011

  • Merja Kuusisto /sd

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kuusiston /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 43/2011 vp:

Mihin toimiin ministeri aikoo ryhtyä, jotta laki takaisi uudelle paikkakunnalle muuttavalle ikäihmiselle oikeuden lain mukaiseen palveluun inhimillisen ajan eli kolmen kuukauden kuluessa?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Sosiaalihuoltolakiin on vuoden 2011 alusta voimaan tulleella lainmuutoksella lisätty uusi 16 a §, jonka mukaan henkilöllä, joka ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi ei kykene asumaan itsenäisesti, on oikeus hakea palveluja ja hoitopaikkaa myös muusta kuin kotikunnastaan. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve ja tehdä palvelujen myöntämisestä päätös. Saatuaan palveluja ja hoitopaikkaa koskevan päätöksen hakija voi muuttaa kyseiseen kuntaan.

Palveluja koskeva päätös on tehtävä hallintolain 23 §:n nojalla aina ilman aiheetonta viivytystä. Vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain 3 a §:n 3 momentissa on erikseen säädetty, että tämän lain mukaisia palveluja ja tukitoimia koskevat päätökset on tehtävä ilman aiheetonta viivytystä ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun vammainen henkilö tai hänen edustajansa on esittänyt palvelua tai tukitointa koskevan hakemuksen, jollei asian selvittäminen erityisestä syystä vaadi pitempää käsittelyaikaa. Vastaavaa määräaikasäännöstä ei ole säädetty ikäihmisille järjestettäviä palveluja koskien.

Valintaoikeuden toteutumista voi viivästyttää hoitopaikkojen jonotilanne siinä kunnassa, jonne haluttaisiin muuttaa. Sosiaalihuoltolain muutoksesta antamassaan lausunnossa eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunta ei kuitenkaan pitänyt kuntalaisten yhdenvertaisuuden kannalta tarkoituksenmukaisena erillisen määräajan säätämistä uuden lain mukaisten hakemusten käsittelylle (StVL 13/2010 vp). Samalle kannalle asettui myös hallintovaliokunta asiaa koskeneessa mietinnössään (HaVM 27/2010 vp). Mahdollisten määräaikojen säätäminen lakiin tulee ulottaa koskemaan kaikkia samanlaisessa palvelujen tarpeessa olevia asiakkaita ja kaikkia tilanteita. Asia huomioidaan valmisteltaessa sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä, kehittämisestä ja valvonnasta annettavaa lakia.

Helsingissä 22 päivänä elokuuta 2011

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 43/2011 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kuusisto /sd:

Vilka åtgärder ämnar ministern vidta för att lagen ska garantera att en äldre person som flyttar till en annan ort får lagstadgad socialservice inom mänsklig tid, dvs. inom tre månader?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

I samband med en lagändring som trädde i kraft vid ingången av 2011 fogades en ny 16 a § till socialvårdslagen. Enligt paragrafen kan en person som på grund av sin ålder eller sin funktionsnedsättning eller av någon annan orsak inte kan bo självständigt anhålla om socialservice och vårdplats även i en annan kommun än hemkommunen. Kommunen ska behandla ansökan, bedöma sökandens behov av service och fatta beslut i ärendet. När sökanden fått beslutet om socialservice och vårdplats kan han eller hon flytta till kommunen i fråga.

Beslut som gäller socialservice ska fattas utan ogrundat dröjsmål i enlighet med 23 § i förvaltningslagen. I 3 a § 3 mom. i lagen om service och stöd på grund av handikapp föreskrivs särskilt att beslut om service och stöd enligt denna lag ska fattas utan obefogat dröjsmål och senast inom tre månader från det att den handikappade eller hans eller hennes företrädare har ansökt om service eller stöd, om inte utredningen av ärendet av särskilda skäl kräver längre behandlingstid. När det gäller service för äldre finns ingen motsvarande bestämmelse om tidsfrist.

Köerna till institutionerna i kommunen man vill flytta till kan vara så långa att rätten att välja inte genast förverkligas. Social- och hälsovårdsutskottet poängterar ändå i sitt utlåtande om ändring av socialvårdslagen (ShUU 13/2010 rd) att det inte är motiverat att föreskriva en särskild tidsfrist för behandlingen av ansökningarna enligt den nya lagen, eftersom kommuninvånarna ska behandlas lika. Även förvaltningsutskottet intog samma ståndpunkt i sitt betänkande (FvUB 27/2010 rd) om ärendet. Eventuella tidsfrister som tas in i lag bör gälla alla klienter med liknande servicebehov och alla situationer. Saken beaktas i samband med beredningen av lagen om ordnande, utvecklande och övervakning av social- och hälsovården.

Helsingfors den 22 augusti 2011

Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson

​​​​