Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Vapaaehtoisen eläkesäästämisen ja pitkäaikaissäästämisen uudistuksiin liittyneiden eläkeiän korotusten tavoitteina on ollut tukea eläke- ja työvoimapoliittisia tavoitteita. Ei ole pidetty perusteltuna verokannustimin suosia ennenaikaista eläkkeelle siirtymistä.

Nykyisen hallituksen eläkepolitiikan keskeisiä tavoitteita on eläkkeellesiirtymisiän nostaminen ja työurien pidentäminen. Elinajanodote on kasvanut odotettua nopeammin ja huoltosuhde heikentynyt. Myös julkisen talouden tasapainon kannalta työurien pidentämistä on pidettävä välttämättömänä. Ratkaisuja työurien pidentämiseksi, työeläkejärjestelmän rahoituksen turvaamiseksi ja riittävän eläketurvan varmistamiseksi etsitään aktiivisesti.

Ikärajan muutoksen voidaan olettaa vähentävän uusien eläkesäästäjien kiinnostusta vapaaehtoisiin yksilöllisiin eläkevakuutuksiin ja pitkäaikaissäästämissopimuksiin niin kuin kysyjäkin ennakoi. Kyse on sidotusta säästämisestä, jonka ehtojen mukaan säästäjällä on vain rajoitetuissa tilanteissa ennen eläkeiän alkamista oikeus nostaa säästövarojaan. Eläkesäästämistä aloittavalle on yleensä mahdotonta ennakoida haluaan ja kykyään jatkaa työuraansa yli lakisääteisen eläkeiän eläkevakuutuksen tai pitkäaikaissäästämissopimuksen edellyttämään eläkeikään asti. Kun eläkkeen maksuaika on lähtökohtaisesti 10 vuotta, on myös mahdollisuus voida nostaa eläkesäästöt elinaikana epävarma.

Vapaaehtoiseen yksilölliseen eläkevakuutukseen ja pitkäaikaissäästämissopimukseen liittyvästä verotuesta huolimatta eläkesäästäjät päätynevät eri säästämismuotojen etuja ja haittoja punnitessaan tulevaisuudessa aiempaa useammin säästämiseen muussa muodossa, joka sallii säästövarojen nostamisen joustavasti elämäntilanteiden muuttuessa. Tämä ei välttämättä tarkoita, että säästäminen eläkepäiviä varten absoluuttisesti vähenisi.

Vaikka vapaaehtoisen eläkesäästämisen vaikutus eläkkeelle jäämisen aikaistumiseen lienee vähäinen, olisi epäjohdonmukaista kohdistaa verotukea järjestelyihin, joilla voi olla tuollainen vaikutus, samalla kun pyritään löytämään erilaisia keinoja edistämään työssä jatkamista ja myöhentämään eläkkeelle siirtymistä myös lakisääteistä eläkeikää pidemmälle.

Hallitus haluaa turvata julkisen eläkejärjestelmän kestävyyttä sekä sitä, että eläkkeiden taso turvaa kohtuullisesti kansalaisten toimeentuloa.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Avsikterna med att höja pensionsåldern i samband med reformerna om frivilligt pensionssparande och långtidssparande har varit att stödja pensions- och arbetskraftspolitiska mål. Det har inte ansetts vara motiverat att med skattesporrar gynna förtida pensionsavgång.

Det har varit ett centralt mål i den nuvarande regeringens pensionspolitik att höja åldern för att gå i pension och förlänga arbetskarriären. Den förväntade återstående livslängden har ökat snabbare än väntat och den demografiska försörjningskvoten försvagats. Även med avseende på de offentliga finanserna måste man betrakta det som nödvändigt att förlänga arbetskarriärerna. Ett aktivt letande pågår för att hitta lösningar som förlänger arbetskarriärerna och tryggar finansieringen av arbetspensionssystemet och ett tillräckligt pensionsskydd.

En höjning av åldersgränsen leder sannolikt till att nya pensionssparares intresse för frivilliga, individuella pensionsförsäkringar och avtal om långtidssparande minskar, alldeles så som också spörsmålsställaren antar. Det är fråga om bundet sparande på sådana villkor att spararen endast i begränsade situationer har rätt att lyfta sina sparmedel före det att vederbörande har nått pensionsåldern. För den som börjar pensionsspara är det i allmänhet omöjligt att förutsäga huruvida man är villig eller klarar att förlänga sin arbetskarriär över den i lag bestämda pensionsåldern ända fram till den pensionsålder som pensionsförsäkringen eller avtalet om långtidssparande förutsätter. När pensionen betalas ut under en period som i princip sträcker över tio år är det också osäkert om spararen har möjlighet att lyfta sparmedlen under sin livstid.

Trots att frivilligt pensionssparande i likhet med avtal om långtidssparande är förenat med skattestöd torde pensionsspararna, när de i fortsättningen väger olika sparformers för- och nackdelar mot varandra, allt oftare gå in för att spara i någon annan form som tillåter att sparmedlen kan lyftas flexibelt allt efter hur deras livssituation ändrar. Det här betyder nödvändigtvis inte att sparandet inför pensionen absolut skulle minska.

Även om frivilligt pensionssparande torde inverka ganska litet på spararnas intentioner att gå i pension tidigare skulle det vara inkonsekvent att rikta skattestöd till sådana arrangemang som kan ha en sådan inverkan samtidigt som man försöker hitta olika lösningar för att förmå folk att arbeta längre och senarelägga pensioneringen, även längre fram än till den i lag bestämda pensionsåldern.

Regeringen vill trygga det offentliga pensionssystemets hållbarhet och en pensionsnivå som ger medborgarna en skälig utkomst.