KIRJALLINEN KYSYMYS 477/2010 vp

KK 477/2010 vp - Outi Alanko-Kahiluoto /vihr 

Tarkistettu versio 2.0

Ydinvoiman lisärakentamisen periaatepäätösten vaihtoehdot

Eduskunnan puhemiehelle

Vuonna 2001 valtioneuvoston periaatepäätös Olkiluodon kolmannen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta sisälsi vertailun KIO1- ja KIO2-skenaarioiden välillä. Skenaarioista toisessa lisättiin ydinvoimaa, toisessa energiahuolto järjestettiin muilla tavoin. Muun muassa kansalaisjärjestöt esittivät lisäksi prosessin ulkopuolella omia vaihtoehtoisia energiamallejaan.

Skenaarioiden vertailu havainnollisti hyvin, että päätös ydinvoiman lisärakentamisesta on valinta usean eri vaihtoehdon välillä. Vertailu auttoi myös punnitsemaan lisärakentamiseen liittyviä myönteisiä ja kielteisiä näkökohtia yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.

Vuonna 2010 valtioneuvoston periaatepäätökset uusista ydinvoimalaitosyksiköistä sisältävät vain yhden vaihtoehdon. Useat eri tahot ovat kuitenkin esittäneet erilaisia malleja, joissa turvataan kohtuuhintaisen sähkön saatavuus ja samalla vähennetään päästöjä ilman lisäydinvoimaa (mm. "Kestävän energian vallankumous", "Vihreän kasvun malli" tai "Suomelle kilpailukykyä älyenergiasta").

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miksi periaatepäätöksissä ei ole perusteellisesti arvioitu myös sellaista vaihtoehtoa, jossa yhteiskunnan sähköntarve katetaan ilman lisäydinvoimaa ja

onko hallitus tutustunut muihin kotimaisiin malleihin, joilla energiapoliittiset tavoitteet pyritään saavuttamaan, ja pitääkö se malleja toteuttamiskelpoisina?

Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta 2010

  • Outi Alanko-Kahiluoto /vihr

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 477/2010 vp:

Miksi periaatepäätöksissä ei ole perusteellisesti arvioitu myös sellaista vaihtoehtoa, jossa yhteiskunnan sähköntarve katetaan ilman lisäydinvoimaa ja

onko hallitus tutustunut muihin kotimaisiin malleihin, joilla energiapoliittiset tavoitteet pyritään saavuttamaan, ja pitääkö se malleja toteuttamiskelpoisina?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Valtiovallan Suomen avointen sähkömarkkinoiden toimivuudelle asettamat tavoitteet ovat sähkön saatavuuden turvaaminen, sähkön hinnan pitäminen kohtuullisena, sähkönhankinnan riittävän omavaraisuuden turvaaminen sekä sähkön tuotannon ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä. Tavoitteet perustuvat valtioneuvoston pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategiaan marraskuulta 2008. Strategian valmisteluun osallistuivat useat muut ministeriöt ja ilmasto- ja energia-asioita käsittelevät organisaatiot hyvin laajasti. Tällöin hallitus tutustui useisiin sähkönkulutusta kuvaaviin malleihin, jolla strategian tavoitteisiin voitaisiin päästä. Ilmasto- ja energiastrategian hyväksyi eduskunta vuonna 2009.

Erityisesti Suomen metsäteollisuuden rakenne- ja suhdannemuutoksien vuoksi sähkön kulutus laski vuonna 2009 noin 81 terawattituntiin. Sähkön kysynnän arvioidaan kuitenkin kasvavan tällä ja tulevalla vuosikymmenellä. Uusimpien päivitettyjen arvioiden mukaan sähkön kulutuksen arvioidaan nousevan siten, että sähkön hankintakapasiteetti voitaisiin mitoittaa vuoteen 2020 mennessä 98 terawattituntiin. Jotta Suomi olisi sähkönhankinnan suhteen omavarainen, uutta sähköntuotantoa tarvittaisiin ilmasto- ja energiapolitiikan edistämiskohteina olevien tuulivoiman, biopohjaisen sähkönhankinnan ja sähkön ja lämmön yhteistuotannon lisäksi vuoden 2020 tilanteessa enintään kahden suuren ydinvoimalaitosyksikön verran.

Jos näitä ei rakenneta, on niiden tuotanto korvattava muilla tavoin, lähinnä laajamittaisella sähkön tuonnilla ulkomailta. Lisäksi sähköä voitaisiin tuottaa esimerkiksi kivihiililauhdevoimalla.

Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta 2010

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 477/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna:

Varför har ett sådant alternativ i vilket samhällets elbehov täcks utan utbyggnad av kärnkraften inte grundligt bedömts i principbesluten och

har regeringen studerat också andra inhemska modeller genom vilka de energipolitiska målen skulle kunna nås, och anser regeringen att dessa är genomförbara?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

De mål som statsmakten uppställt när det gäller funktionen av den öppna finländska elmarknaden inbegriper tryggande av tillgången på el, säkerställande av att elpriset hålls på en rimlig nivå, tryggande av en tillräckligt hög självförsörjandegrad när det gäller eltillförsel samt säkerställande av att miljökonsekvenserna av elproduktionen hålls på en godtagbar nivå. Målen baserar sig på statsrådets klimat- och energistrategi på lång sikt från november 2008. I beredningen av strategin deltog flera andra ministerier och organisationer som behandlar klimat- och energifrågor på bred bas. I detta sammanhang studerade regeringen flera mallar som beskriver elförbrukningen och som skulle kunna användas för att uppnå strategins mål. Klimat- och energistrategin godkändes av riksdagen 2009.

År 2009 sjönk elförbrukningen till ca 81 terawattimmar, särskilt på grund av omstruktureringarna och konjunkturfluktuationerna inom den finländska skogsindustrin. Efterfrågan på el beräknas dock öka under detta årtionde och det kommande årtiondet. Enligt de nyaste uppdaterade prognoserna beräknas elförbrukningen stiga så att kapaciteten för eltillförsel skulle kunna dimensioneras efter 98 terawattimmar fram till år 2020. För att Finland skulle vara självförsörjande i fråga om eltillförsel skulle det fram till år 2020, utöver den vindkraft, den biobaserade elproduktion och den samproduktion av el och värme vilka ska främjas enligt de klimat- och energipolitiska målen, behövas ny elproduktion motsvarande högst två stora kärnkraftverksenheter.

Om dessa inte byggs, ska den produktion som skulle ske vid dem ersättas på något annat sätt, närmast med en omfattande import av el från utlandet. Dessutom skulle el kunna produceras t.ex. med stenkolskondenskraft.

Helsingfors den 18 juni 2010

Näringsminister Mauri Pekkarinen