KIRJALLINEN KYSYMYS 477/2010 vp
KK 477/2010 vp - Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Tarkistettu versio 2.0
Ydinvoiman lisärakentamisen periaatepäätösten
vaihtoehdot
Eduskunnan puhemiehelle
Vuonna 2001 valtioneuvoston periaatepäätös
Olkiluodon kolmannen ydinvoimalaitosyksikön rakentamisesta
sisälsi vertailun KIO1- ja KIO2-skenaarioiden välillä.
Skenaarioista toisessa lisättiin ydinvoimaa, toisessa energiahuolto
järjestettiin muilla tavoin. Muun muassa kansalaisjärjestöt
esittivät lisäksi prosessin ulkopuolella omia
vaihtoehtoisia energiamallejaan.
Skenaarioiden vertailu havainnollisti hyvin, että päätös
ydinvoiman lisärakentamisesta on valinta usean eri vaihtoehdon
välillä. Vertailu auttoi myös punnitsemaan
lisärakentamiseen liittyviä myönteisiä ja
kielteisiä näkökohtia yhteiskunnan kokonaisedun
kannalta.
Vuonna 2010 valtioneuvoston periaatepäätökset
uusista ydinvoimalaitosyksiköistä sisältävät vain
yhden vaihtoehdon. Useat eri tahot ovat kuitenkin esittäneet
erilaisia malleja, joissa turvataan kohtuuhintaisen sähkön
saatavuus ja samalla vähennetään päästöjä ilman
lisäydinvoimaa (mm. "Kestävän energian
vallankumous", "Vihreän kasvun malli" tai "Suomelle kilpailukykyä älyenergiasta").
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miksi periaatepäätöksissä ei
ole perusteellisesti arvioitu myös sellaista vaihtoehtoa,
jossa yhteiskunnan sähköntarve katetaan ilman
lisäydinvoimaa ja
onko hallitus tutustunut muihin kotimaisiin malleihin, joilla
energiapoliittiset tavoitteet pyritään saavuttamaan,
ja pitääkö se malleja toteuttamiskelpoisina?
Helsingissä 2 päivänä kesäkuuta
2010
- Outi Alanko-Kahiluoto /vihr
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies,
olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Outi Alanko-Kahiluodon /vihr näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 477/2010 vp:
Miksi periaatepäätöksissä ei
ole perusteellisesti arvioitu myös sellaista vaihtoehtoa,
jossa yhteiskunnan sähköntarve katetaan ilman
lisäydinvoimaa ja
onko hallitus tutustunut muihin kotimaisiin malleihin, joilla
energiapoliittiset tavoitteet pyritään saavuttamaan,
ja pitääkö se malleja toteuttamiskelpoisina?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Valtiovallan Suomen avointen sähkömarkkinoiden
toimivuudelle asettamat tavoitteet ovat sähkön
saatavuuden turvaaminen, sähkön hinnan pitäminen
kohtuullisena, sähkönhankinnan riittävän
omavaraisuuden turvaaminen sekä sähkön tuotannon
ympäristövaikutusten pitäminen hyväksyttävinä.
Tavoitteet perustuvat valtioneuvoston pitkän aikavälin
ilmasto- ja energiastrategiaan marraskuulta 2008. Strategian valmisteluun
osallistuivat useat muut ministeriöt ja ilmasto- ja energia-asioita
käsittelevät organisaatiot hyvin laajasti. Tällöin
hallitus tutustui useisiin sähkönkulutusta kuvaaviin
malleihin, jolla strategian tavoitteisiin voitaisiin päästä.
Ilmasto- ja energiastrategian hyväksyi eduskunta vuonna 2009.
Erityisesti Suomen metsäteollisuuden rakenne- ja suhdannemuutoksien
vuoksi sähkön kulutus laski vuonna 2009 noin 81
terawattituntiin. Sähkön kysynnän arvioidaan
kuitenkin kasvavan tällä ja tulevalla vuosikymmenellä.
Uusimpien päivitettyjen arvioiden mukaan sähkön
kulutuksen arvioidaan nousevan siten, että sähkön
hankintakapasiteetti voitaisiin mitoittaa vuoteen 2020 mennessä 98
terawattituntiin. Jotta Suomi olisi sähkönhankinnan
suhteen omavarainen, uutta sähköntuotantoa tarvittaisiin
ilmasto- ja energiapolitiikan edistämiskohteina olevien
tuulivoiman, biopohjaisen sähkönhankinnan ja sähkön
ja lämmön yhteistuotannon lisäksi vuoden 2020
tilanteessa enintään kahden suuren ydinvoimalaitosyksikön
verran.
Jos näitä ei rakenneta, on niiden tuotanto
korvattava muilla tavoin, lähinnä laajamittaisella sähkön
tuonnilla ulkomailta. Lisäksi sähköä voitaisiin
tuottaa esimerkiksi kivihiililauhdevoimalla.
Helsingissä 18 päivänä kesäkuuta
2010
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 477/2010 rd undertecknat
av riksdagsledamot Outi Alanko-Kahiluoto /gröna:
Varför har ett sådant alternativ i vilket samhällets
elbehov täcks utan utbyggnad av kärnkraften inte
grundligt bedömts i principbesluten och
har regeringen studerat också andra inhemska modeller
genom vilka de energipolitiska målen skulle kunna nås,
och anser regeringen att dessa är genomförbara?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
De mål som statsmakten uppställt när
det gäller funktionen av den öppna finländska
elmarknaden inbegriper tryggande av tillgången på el,
säkerställande av att elpriset hålls
på en rimlig nivå, tryggande av en tillräckligt
hög självförsörjandegrad när
det gäller eltillförsel samt säkerställande
av att miljökonsekvenserna av elproduktionen hålls
på en godtagbar nivå. Målen baserar sig
på statsrådets klimat- och energistrategi på lång
sikt från november 2008. I beredningen av strategin deltog
flera andra ministerier och organisationer som behandlar klimat-
och energifrågor på bred bas. I detta sammanhang
studerade regeringen flera mallar som beskriver elförbrukningen
och som skulle kunna användas för att uppnå strategins
mål. Klimat- och energistrategin godkändes av
riksdagen 2009.
År 2009 sjönk elförbrukningen till
ca 81 terawattimmar, särskilt på grund av omstruktureringarna
och konjunkturfluktuationerna inom den finländska skogsindustrin.
Efterfrågan på el beräknas dock öka
under detta årtionde och det kommande årtiondet.
Enligt de nyaste uppdaterade prognoserna beräknas elförbrukningen
stiga så att kapaciteten för eltillförsel
skulle kunna dimensioneras efter 98 terawattimmar fram till år 2020.
För att Finland skulle vara självförsörjande
i fråga om eltillförsel skulle det fram till år 2020,
utöver den vindkraft, den biobaserade elproduktion och
den samproduktion av el och värme vilka ska främjas
enligt de klimat- och energipolitiska målen, behövas
ny elproduktion motsvarande högst två stora kärnkraftverksenheter.
Om dessa inte byggs, ska den produktion som skulle ske vid dem
ersättas på något annat sätt, närmast
med en omfattande import av el från utlandet. Dessutom
skulle el kunna produceras t.ex. med stenkolskondenskraft.
Helsingfors den 18 juni 2010
Näringsminister Mauri Pekkarinen