KIRJALLINEN KYSYMYS 481/2014 vp
KK 481/2014 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.0
Ulkomaisten opiskelijoiden lukukausimaksut
Eduskunnan puhemiehelle
Arto Satosen lakialoite LA 91/2012 vp (Laki
yliopistolain 8 §:n ja eräiden siihen
liittyvien lakien muuttamisesta) muuttaisi nykykäytäntöä siten, että EU-
ja ETA-maiden ulkopuolisilta tutkinto-opiskelijoilta perittäisiin
3 500—12 000 euron suuruinen lukukausimaksu.
Valmistumisen jälkeen Suomeen töihin jäävät
ulkomaiset opiskelijat voisivat vähentää maksamansa
lukukausimaksut viiden vuoden aikana verotuksessa.
Tanskassa vuonna 2006 käyttöönotetut
lukukausimaksut EU/ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille
eivät ole vähentäneet ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden
määrää. Maksujen käyttöönoton
yhteydessä tapahtunut pieni tilastollinen notkahdus korjaantui
nopeasti, minkä jälkeen opiskelijamäärät
ovat olleet jatkuvassa kasvussa. Tanskan korkeakouluministeriön
mukaan lukukausimaksut ovat nopeuttaneet opintoja ja lisänneet
Tanskaan jäävien ulkomaisten tutkinto-opiskelijoiden
osuutta. Jopa kolme neljästä maahan jääneestä on
löytänyt työpaikan.
On myös huomattava, että Tanskassa myös EU/ETA-alueen
sisäpuolelta tulevien vuosittaisten tutkinto-opiskelijoiden
määrä on 2,5-kertaistunut lukukausimaksujen
käyttöönoton jälkeen. Ruotsin
osalta hakijamääriä on osaltaan pudottanut
myös se, että maassa peritään
nykyään noin 100 euron kokoinen hakumaksu korkeakouluille aiheutuvien
kustannusten kattamiseksi. Hakijamäärien lisäksi
tulisikin tarkastella myös tutkinto-opiskelijoiden määrää ja
sen ajallista kehitystä.
Koulutuksen kysyntä on ollut globaalisti jatkuvassa
kasvussa, ja ihmiset ovat myös valmiita maksamaan korkealaatuisista
tutkinnoista. Vuonna 2009 3,7 miljoonaa nuorta opiskeli korkeakoulussa
maansa ulkopuolella, ja määrä on sittemmin
vain lisääntynyt. Lukukausimaksuja on useaan otteeseen
kritisoitu sillä perusteella, että suomalaisten
korkeakoulujen kansainvälisyys tulisi kärsimään
maksujen karkottaessa ulkomaiset opiskelijat. On myös esitetty,
että ulkomaiset opiskelijat maksaisivat heihin käytetyn investoinnin
takaisin veroina, vaikka väitteen tueksi ei ole löydettävissä riittävän
luotettavaa ja puolueetonta pitkän aikavälin tutkimusaineistoa.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Ottaen huomioon suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälinen
arvostus ja sen hyödyntämisen taloudellinen potentiaali
aikooko hallitus harkita jatkossa lukukausimaksujen perimistä EU-
ja ETA-alueiden ulkopuolisilta opiskelijoilta?
Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta
2014
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 481/2014 vp:
Ottaen huomioon suomalaisen korkeakoulutuksen kansainvälinen
arvostus ja sen hyödyntämisen taloudellinen potentiaali
aikooko hallitus harkita jatkossa lukukausimaksujen perimistä EU-
ja ETA-alueiden ulkopuolisilta opiskelijoilta?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Korkeakoulutuksen kansainvälistyminen on edennyt merkittävästi
2000-luvulla. Tässä ajassa ulkomaalaisten tutkinto-opiskelijoiden
määrä on lähes kolminkertaistunut.
Myös ulkomaalaisten opiskelijoiden osuus kaikista opiskelijoista
on kasvanut, koska samaan aikaan korkeakoulujen kokonaisopiskelijamäärä on
pysynyt lähes ennallaan. Ulkomaalaisia tutkinto-opiskelijoita
on nyt ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa lähes 20 000,
ja tämä joukko on noin 6,2 % kaikista korkeakoulujen
opiskelijoista. EU/ETA-alueen ulkopuolelta tulevien osuus
kaikista ulkomaalaisista opiskelijoista on noin kolme neljäsosaa,
ja heidän osuutensa on kasvanut viime vuosien aikana. Ulkomaalaiset
opiskelijat ovat tärkeitä korkeakoulujen kansainvälistymisen
ja laadun kohottamisen kannalta. Ulkomaalaiset tutkinto-opiskelijat
ovat myös merkittävä osaajien rekrytointimahdollisuus
suomalaisille työmarkkinoille. Lisäksi ulkomaalaiset
opiskelijat hyödyttävät kansantaloutta
muun muassa oman kulutuksensa kautta. Toisaalta ulkomaalaisten
opiskelijoiden koulutuksesta aiheutuu Suomessa kustannuksia sekä tarvetta
kehittää erilaisia tukipalveluita korkeakouluihin.
Yliopistolain (558/2013) ja ammattikorkeakoululain
(351/2003) mukaan korkeakoulujen tutkintoon johtava koulutus
on sekä suomalaisille opiskelijoille että kansainvälisille
opiskelijoille pääsääntöisesti
maksutonta. Suomalaiset korkeakoulut voivat myydä tutkintoon
johtavaa koulutusta EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille
tilauskoulutuksena, jolloin koulutuksen tilaa ja maksaa yksityis-
tai julkisoikeudellinen oikeushenkilö, kuten valtio, kansainvälinen
järjestö, julkisyhteisö, säätiö,
tai yksityinen yhteisö. Tilauskoulutuksessa maksuja ei
voida periä opiskelijoilta suoraan tai välillisesti. Korkeakoulut
voivat vuosina 2010—2014 periä maksuja vieraskieliseen
ylempään korkeakoulututkintoon tai ylempään
ammattikorkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä EU/ETA-alueen
ulkopuolelta tulevalta opiskelijalta. Kokeilusta on säädetty
yliopistolain (558/2009) 10 §:ssä ja
ammattikorkeakoululain (351/2003) 26 b §:ssä.
Korkeakoulut voivat päättää perittävien
maksujen suuruudesta. Maksujen perimisen edellytyksenä on,
että korkeakouluilla on apurahaohjelma, jolla voidaan tarvittaessa
tukea maksullisiin koulutusohjelmiin osallistuvien opiskelijoiden
opiskelua.
Kokeilun tavoitteena oli selvittää, mitä vaikutuksia
maksullisiin koulutusohjelmiin siirtymisestä olisi korkeakoulujen
kansainvälistymiseen, suomalaisen korkeakoulutuksen vetovoimaan
ja vieraskielisen koulutuksen laatuun. Hallitusohjelman mukaan
korkeakoulujen lukukausimaksukokeilu arvioidaan. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti
lukukausimaksukokeilulle seuranta- ja arviointityöryhmän.
Työryhmä keräsi tietoa kokeilun etenemisestä ja
raportoi siitä vuosittain. Seuranta- ja arviointiryhmän
loppuraportti valmistui huhtikuussa. Loppuraportin mukaan lukukausimaksukokeilu
ei täyttänyt sille asetettuja odotuksia kokeiluun
osallistuvien korkeakoulujen ja ohjelmien vähäisyyden
takia. Vuonna 2013 maksuja perittiin vain 43 ohjelmassa. Maksullisuuden
piiriin kuuluvia opiskelijoita oli koko kokeilun aikana alle 400.
Valtaosa näistä opiskelijoista sai apurahaa. Merkittävä korkeakoulujen osallistumisen
este oli kokeilun lyhyt kesto ja määräaikaisuus.
Vapaaehtoisuus maksujen perimisessä ei myöskään
kannustanut korkeakouluja osallistumaan kokeiluun. Maksuja perivät
ohjelmat olivat haasteellisessa kilpailutilanteessa samalle kohderyhmälle
tarjottavan maksuttoman koulutuksen kanssa. Ammattikorkeakoulujen osalta
kokeilun kohdistuminen vain ylempään ammattikorkeakoulututkintoon
johtaviin ohjelmiin teki kokeiluun osallistumisen epätarkoituksenmukaiseksi,
sillä lähes kaikki ammattikorkeakoulujen ulkomaalaiset
opiskelijat opiskelevat perustutkinto-ohjelmissa. Kokeilun perusteella ei
tämän vuoksi voida tehdä pitkälle
meneviä johtopäätöksiä maksullisuuden
vaikutuksista.
Koulutusviennin edistäminen on yksi hallitusohjelman,
koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman ja korkeakoulujen
kansainvälistymisstrategian tavoitteista. Opetus- ja kulttuuriministeriö asetti
selvityshenkilöryhmän laatimaan toimenpideohjelmaa
koulutusviennin edistämiseksi. Selvityshenkilöt
jättivät esityksensä marraskuussa 2013.
Tutkintoon johtavan koulutuksen maksuttomuus muodostaa selvitysryhmän
mukaan huomattavan esteen korkeakoulujen koulutusviennille, sillä kansainvälinen koulutuskauppa
perustuu usein tutkintoon johtavan koulutuksen myyntiin opiskelijoille.
Koulutuksen tulee olla opiskelijalle maksutonta suomalaisen korkeakoulun
sekä Suomessa että ulkomailla järjestämässä tutkintoon
johtavassa koulutuksessa. Selvitysryhmän esitykseen sisältyy
ehdotus koulutusviennin lainsäädännöllisten
esteiden purkamisesta siten, että korkeakoulujen vieraskielinen
tutkintoon johtava koulutus olisi jatkossa maksullista Euroopan
talousalueen ulkopuolisille opiskelijoille. Selvityshenkilöt
esittivät myös, että korkeakoulut voisivat
periä lukukausimaksuja ulkomailla toteutettavassa ensimmäisen
ja toisen syklin tutkintoon johtavassa koulutuksessa. Ulkomailla
järjestettävässä koulutuksessa
maksuja voitaisiin periä kansalaisuudesta riippumatta.
Koulutuksen voisi maksaa myös yhteisö tai yritys,
mutta maksuja voitaisiin periä myös suoraan opiskelijalta.
Pohjoismaista Tanska ja Ruotsi ovat ottaneet käyttöön
lukukausimaksut EU/ETA-alueen ulkopuolelta tuleville opiskelijoille
vuosina 2006 ja 2011. Molemmissa maissa maksujen käyttöönottoa
perusteltiin muun muassa korkeakoulujen kilpailukyvyn vahvistamisella
ja halulla kattaa lukukausimaksuilla koulutuksen kustannuksia. Pohjoismaisten
kokemusten perusteella on todennäköistä,
että mikäli Suomessa perittäisiin lukukausimaksuja
EU/ETA-alueen ulkopuolisilta opiskelijoilta, ulkomaalaisten
hakijoiden ja koulutuksen aloittavien määrä putoaisi
ensimmäisinä vuosina merkittävästi
nykytasosta. Muutos johtuisi lähinnä EU/ETA-alueen
ulkopuolisten hakijoiden ja opiskelijoiden määrän
vähenemisestä. Odotettavaa on kuitenkin, että ulkomaalaisten
opiskelijoiden määrä nousee jo 1—2
vuoden jälkeen maksujen käyttöönotosta,
mutta ei välttämättä palaisi
enää nykytasolle. Ulkomaalaisten opiskelijoiden
määrään on mahdollista vaikuttaa
esimerkiksi markkinoinnilla, lupakäytännöillä,
tukipalveluilla, apurahaohjelmilla ja verotuksellisilla tekijöillä,
Tavoitteena on, että suomalaisilla korkeakouluilla
on hyvät toimintaedellytykset kansainvälisesti.
Opetus- ja kulttuuriministeriö valmistelee hallituksen
esitystä yliopistolain ja ammattikorkeakoululain muuttamisesta
korkeakoulujen opiskelijavalintojen toisen vaiheen säädösmuutosten
toteuttamiseksi. Tässä yhteydessä on
tarkoitus ehdottaa hakijamaksun käyttöönottoa
korkeakoulukelpoisuuden tuottavan koulutuksen ulkomailla suorittaneille
hakijoille. Maksuilla katettaisiin korkeakoulukelpoisuuden tarkistamisesta
sekä hakeutumisen tukipalveluiden järjestämisestä aiheutuvia
lisäkustannuksia. Lisäksi ehdotetaan parannettavaksi
yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen mahdollisuuksia osallistua
sellaisiin kansainvälisiin yhteis- ja kaksoistutkinto-ohjelmiin,
joissa ulkomainen korkeakoulu perii opiskelijoiltaan maksuja. Näiden
esitysten lisäksi on tarpeen arvioida koulutuksen maksullisuuteen
ja koulutusviennin edistämiseen liittyviä kysymyksiä kokonaisuutena.
Tätä arviointia on tehty ja tehdään
jatkuvasti, mutta päätöksiä jatkotoimista
ei hallituksen piirissä ole tehty.
Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta
2014
Opetus- ja viestintäministeri Krista Kiuru
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 481/2014 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
Beaktande den internationella uppskattningen av den finländska
högskoleutbildningen och den ekonomiska potentialen i detta,
tänker regeringen överväga att i fortsättningen
ta ut terminsavgifter av studerande som kommer från länder
utanför EU- och EES-områdena?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Internationaliseringen av högskoleutbildningen har
gått framåt avsevärt under 2000-talet.
Under denna tid har antalet utländska examensstuderande
nästan trefaldigats. De utländska studerandenas
antal av alla studerande har också ökat, då det totala
antalet högskolestuderande under samma tid har förblivit
nästan detsamma. Det finns nu nästan 20 000
utländska examensstuderande i yrkeshögskolorna
och universiteten och de utgör ungefär 6,2 % av
alla högskolestuderande. Andelen studerande som kommer
från länder utanför EU/EES-området är
ungefär tre fjärdedelar av alla utländska
studerande och deras andel har ökat under de senaste åren.
De utländska studerandena är viktiga med tanke
på högskolornas internationalisering och en höjning
av kvaliteten på utbildningen. De utländska examensstuderandena
utgör också en betydande möjlighet för
den finska arbetsmarknaden att rekrytera kunniga personer. Dessutom
gagnar de utländska studerandena nationalekonomin bland
annat genom sin konsumtion. Å andra sidan orsakar utbildningen
av utländska studerande kostnader i Finland samt behov
av att utveckla olika slags stödtjänster i högskolorna.
Enligt universitetslagen (558/2013) och yrkeshögskolelagen
(351/2003) är högskoleutbildning som
leder till examen i regel avgiftsfri både för finländska
studerande och internationella studerande. De finländska
högskolorna kan sälja utbildning som leder till
examen som uppdragsutbildning för studerande som kommer
från länder utanför EU/EES-området.
Då beställs och betalas utbildningen av en privat-
eller offentligrättslig juridisk person, såsom
stat, internationell organisation, offentligt samfund, stiftelse
eller privat samfund. I uppdragsutbildningar kan man inte direkt
eller indirekt ta ut avgifter av studerandena. Högskolorna
kan åren 2010—2014 ta ut avgifter för
ett utbildningsprogram för högre högskoleutbildning
eller högre yrkeshögskoleutbildning på främmande
språk som leder till examen av studerande som antagits
till programmet och som kommer från länder utanför
EU/EES-området. Om försöket
har föreskrivits i 10 § i universitetslagen
(558/2009) och i 26 b § i yrkeshögskolelagen
(351/2003). Högskolorna kan fastställa
avgifternas storlek. En förutsättning för att
ta ut avgifter är, att högskolorna har ett stipendieprogram
med vilket man vid behov kan stöda studierna för
studerande som deltar i de avgiftsbelagda utbildningsprogrammen.
Syftet med försöket var att utreda, vilka
konsekvenser en övergång till avgiftsbelagda utbildningsprogram
har för högskolornas internationalisering, den
finländska högskoleutbildningens attraktionskraft
och kvaliteten på högskoleutbildning som ges på främmande
språk. Enligt regeringsprogrammet ska man utvärdera
försöket med terminsavgifter i högskolorna.
Undervisnings- och kulturministeriet tillsatte en uppföljnings-
och utvärderingsgrupp för terminsavgiftsförsöket.
Arbetsgruppen samlade in uppgifter om försökets
framskridande och rapporterade om det årligen. Uppföljnings-
och utvärderingsgruppens slutrapport blev klar i april.
Enligt slutrapporten uppfyllde inte terminsavgiftsförsöket
förväntningarna på grund av att för
få högskolor och utbildningsprogram deltog i försöket. År
2013 togs avgifter ut endast i 43 program. Studerande i avgiftsbelagda
program var under hela försökstiden under 400
till antalet. Största delen av dessa studerande fick stipendium.
Ett stort hinder för högskolorna att delta i försöket
var den korta tiden för försöket och
dess tidsbundenhet. Frivilligheten i att ta ut avgifter uppmuntrade
inte heller högskolorna att delta i försöket.
De utbildningsprogram som tog ut avgifter var i en utmanande konkurrenssituation
med avgiftsfria utbildningar som erbjöds samma målgrupp.
För yrkeshögskolornas del var deltagandet i försöket oändamålsenligt,
eftersom det gällde endast program för högre
yrkeshögskoleexamen, och nästan alla utländska
studerande i yrkeshögskolorna studerar i program för
grundexamen. På basis av försöket kan
man därför inte dra långt gående slutsatser
om konsekvenserna av avgiftsbelagda studier.
Att främja export av utbildning är ett mål
i regeringsprogrammet, i utvecklingsplanen för utbildning
och forskning och i högskolornas internationaliseringsstrategi.
Undervisnings- och kulturministeriet tillsatte en utredningsmannagrupp för
att utarbeta ett åtgärdsprogram för främjande av
utbildningsexporten. Gruppen överlämnade sitt
förslag i november 2013. Enligt utredningsgruppen är
avgiftsfriheten i utbildning som leder till examen ett betydande
hinder för högskolornas utbildningsexport, eftersom
den internationella utbildningsmarknaden ofta består av
försäljning av utbildning som leder till examen åt studerande.
Utbildning som leder till examen som anordnas av en finländsk
högskola i Finland eller utomlands, bör vara avgiftsfri
för studeranden. I utredningsgruppens framställning
ingår ett förslag att avlägsna hindren
i lagstiftningen för utbildningsexporten på så sätt
att högskolornas utbildning på främmande
språk som leder till examen i fortsättningen skulle
vara avgiftsbelagd för studerande som kommer från
länder utanför Europeiska ekonomiska samarbetsområdet.
Utredningsgruppen föreslog också att högskolorna kunde
ta ut terminsavgifter för utbildning som leder till examen
på första och andra nivån och som genomförs
utomlands. I utbildning som anordnas utomlands kunde man ta ut avgifter
oberoende av nationalitet. Utbildningen kunde betalas också av
samfund eller företag, men man kunde också ta
ut avgifter direkt av studerandena.
Av de nordiska länderna har Danmark och Sverige tagit
i bruk terminsavgifter för studerande som kommer från
länder utanför EU/EES-området åren
2006 och 2011. I båda länderna motiverades avgifterna
bland annat med en förstärkning av högskolornas
konkurrenskraft och med att man ville täcka utbildningskostnaderna
med terminsavgifter. På basis av erfarenheterna i Norden är
det sannolikt att antalet utländska sökande och
nybörjarstuderande skulle minska betydligt under de första åren,
om man började ta ut terminsavgifter i Finland av studerande
som kommer från länder utanför EU/EES-området.
Förändringen skulle närmast bero på att
antalet sökande och studerande från länder
utanför EU/EES-området skulle minska.
Det är ändå troligt att antalet utländska
studerande ökar redan 1—2 år efter att
avgifterna tagits i bruk, men skulle inte nödvändigtvis återgå till
nuvarande nivå. Man kan påverka antalet utländska
studerande till exempel genom marknadsföring, tillståndspraxis,
stödtjänster, stipendieprogram och skattemässiga
faktorer.
Målet är att finländska högskolor
har goda verksamhetsförutsättningar internationellt
sett. Undervisnings- och kulturministeriet förbereder regeringens
proposition till ändring av universitetslagen och yrkeshögskolelagen
för att verkställa det andra skedet i reformen
av högskolornas studerandeantagning. I samband med det
har man för avsikt att föreslå ibruktagande
av en sökandeavgift för sökande som införskaffat
högskolebehörighet utomlands. Med avgifterna skulle
man täcka tilläggskostnaderna för granskningen
av högskolebehörigheten samt för anordnade av
stödtjänster i ansökningen. Dessutom
föreslås att man förbättrar
möjligheterna för universiteten och yrkeshögskolorna
att delta i sådana internationella program för
gemensamma och dubbla examina, där utländska högskolor
tar ut avgifter av sina studerande. Förutom dessa förslag är
det nödvändigt att göra en helhetsbedömning
av frågor som ansluter sig till avgiftsbelagd utbildning och
främjande av utbildningsexport. Denna bedömning
har gjorts och görs kontinuerligt, men beslut om fortsatta åtgärder
har inte fattats inom regeringen.
Helsingfors den 26 juni 2014
Undervisnings- och kommunikationsminister Krista Kiuru