KIRJALLINEN KYSYMYS 498/2010 vp

KK 498/2010 vp - Kirsi Ojansuu /vihr 

Tarkistettu versio 2.0

Lisäydinvoiman rakentamiskustannukset

Eduskunnan puhemiehelle

Yhtenä syynä uusien ydinvoimaloiden rakentamiselle on käytetty niiden edullisuutta. Mikäli rakentaminen olisi olennaisesti kalliimpaa kuin hakemuksissa on arvioitu, ydinvoiman vaihtoehdot näyttäisivät houkuttelevammilta. Esitettyä pidempi aikataulu tarkoittaisi sitä, että väitetyt vaikutukset mm. elinkeinoelämän toimintaedellytyksiin ja päästöihin realisoituisivat hitaammin.

Olkiluodon 3. ydinlaitosyksikön periaatepäätöshakemuksessa rakennuskustannuksiksi arvioitiin 1,7—2,5 miljardia euroa. Lehtitietojen mukaan projektin kauppahinta oli noin kolme miljardia euroa. Areva-yhtiö on syksyllä 2009 esittämänsä osavuosikatsauksen mukaan kirjannut projektista noin 2,3 miljardin euron tappion, mikä nostaa kustannusarvion yli 5 miljardiin euroon.

Hakemuksessa Olkiluoto 3:n rakentamisajaksi arvioitiin neljä vuotta siten, että voimalan tuotantokäyttö alkaisi ennen vuotta 2010. Voimalan arvioidaan nyt valmistuvan aikaisintaan vuoden 2012 lopulla, minkä jälkeen voimalan saaminen täyteen tuotantokäyttöön vienee vielä 1—2 vuotta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Millä edellytyksillä molemmat uudet ydinvoimalat voidaan rakentaa merkittävästi nopeammin ja halvemmin kuin mihin Olkiluoto 3 -projektissa on pystytty ja

mikäli rakentaminen olisi selvästi oletettua kalliimpaa ja hitaampaa, miten tämä vaikuttaisi arvioon siitä, ovatko hankkeet yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia?

Helsingissä 3 päivänä kesäkuuta 2010

  • Kirsi Ojansuu /vihr

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Kirsi Ojansuun /vihr näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 498/2010 vp:

Millä edellytyksillä molemmat uudet ydinvoimalat voidaan rakentaa merkittävästi nopeammin ja halvemmin kuin mihin Olkiluoto 3-projektissa on pystytty ja

mikäli rakentamien olisi selvästi oletettua kalliimpaa ja hitaampaa, miten tämä vaikuttaisi arvioon siitä, ovatko hankkeet yhteiskunnan kokonaisedun mukaisia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Teollisuuden Voima Oyj (TVO) rakentaa Olkiluotoon 1 600 megawatin painevesireaktoria, jonka toimittaa ranskalais-saksalainen yhteenliittymä Areva NP ja Siemens AG. Hanke alkoi ympäristövaikutusten arvioinnilla vuonna 1998 ja ydinenergialain mukaisen periaatepäätöksen hanke sai vuonna 2002. Rakentaminen alkoi vuonna 2005 ja käyttö voinee alkaa vuonna 2013. Olkiluoto 3:n rakentaminen on myöhässä ainakin 3—4 vuotta.

Syyt ovat olleet hyvin moninaiset, mikä kuvastaa tehtyä aikataulun virhearviointia. Suunnittelu oli ilmeisesti jo rakentamisluvan myöntämisen aikaan myöhässä ja varsinkin reaktorirakennuksen tilasuunnittelun myötä myös betonin valu eteni alkuvuodet hitaasti. Toisaalta betonin suhteen koettiin niin toimitus- kuin laatuongelmia. Laatuongelmat on korjattu STUK:n valvonnassa.

Projektin aikana huomattiin, että eräät teknilliset vaatimukset ovat vaikeita toteuttaa. Ilman saumoja rakennettavat pääkiertoputket jouduttiin valmistamaan kahteen kertaan ja tästä aiheutui suuria lisäkustannuksia. Lisäksi ranskalaisen Arevan piirissä on tuotu esille suomalaiset tiukat ydinturvamääräykset, jotka luonnollisesti ovat osasyynä myöhästymisiin, mutta toisaalta nämä vaatimukset olivat tiedossa etukäteen.

Tarkoista kustannuksista ei ole muilla kuin Arevalla ja TVO:lla tietoja. Yhtiöillä on käynnissä prosessi kansainvälisessä välimiesoikeudessa, jonka tuloksena ratkaistaan kustannusten jako. Suomen valtio ei osallistu mitenkään tähän prosessiin. Hankkeen toimija kantaa Suomessa kaiken vastuun kustannusten ylittämisestä. Kustannukset välittyvät TVO:n omistajien sähkön hintaan ja vaikuttavat niiden kautta osittain myös sähkön kuluttajahintaan.

Tällä hetkellä maailmassa on käynnissä noin 50 ydinvoimahanketta ja jos eduskunta vahvistaa tehdyt periaatepäätökset, on voimayhtiöillä kuusi ns. kolmanteen sukupolveen kuuluvaa eri laitosvaihtoehtoa, joiden rakentamisesta on kertynyt kokemusta vuodesta 2003 lähtien, jolloin TVO teki EPR-tilauksensa (European Pressurized Water Reactor). Lisäksi kaikki suomalaiset alan organisaatiot ovat osallistuneet tavalla tai toisella suomalaisten työtapojen kehitykseen ja niiden valmius on aivan toinen kuin TVO:lla sen tehdessä tilauksensa vuonna 2003. Myös viranomaissäännöstöä on kehitetty.

Ydinvoimalaitoksen suunniteltu käyttöikä on vähintään 60 vuotta. Laitoksen rakentamisen myöhästyminen aiheuttaa suuria kustannuksia, mutta pitkän käyttöikänsä vuoksi laitoksen kokonaistalous on yleensä selkeästi omistajalleen voittoa tuottava. Voimalaitokset ovat myös osaltaan mahdollistaneet kohtuullisen sähkön hinnan kuluttajalle. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä nykyiset käyvät suomalaiset ydinvoimalaitosyksiköt. Jokainen niistä myöhästyi aikanaan, mutta ne kaikki ovat jo tuottaneet sähköä noin 30 vuotta ja niillä on edessään vielä noin 20—40 vuoden käyttöikä. On myös huomattava, ettei valtioneuvosto ei periaatepäätöshakemusten käsittelyssä arvioi rakentamistöiden toteutusaikaa tai tarvittavia investointeja. Investoija kantaa näihin sisältyvät riskit.

Helsingissä 24 päivänä kesäkuuta 2010

Elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 498/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Kirsi Ojansuu /gröna:

Under vilka förutsättningar kan de båda nya kärnkraftverken byggas betydligt snabbare och till en betydligt lägre kostnad än vad som skett i fallet Olkiluoto 3 och

om byggandet skulle visa sig bli klart dyrare och ta mer tid än vad som beräknats, hur skulle detta inverka på bedömningen av huruvida projekten är förenliga med samhällets helhetsintresse?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Teollisuuden Voima Oyj (TVO) håller på att bygga en 1 600 megawatts tryckvattenreaktor på Olkiluoto. Reaktorn levereras av den fransk-tyska sammanslutningen Areva NP och Siemens AG. Projektet inleddes med ett förfarande för miljökonsekvensbedömning år 1998 och ett principbeslut enligt kärnenergilagen erhöll projektet år 2002. Byggandet inleddes år 2005 och driften beräknas kunna börja år 2013. Byggandet av Olkiluoto 3 är åtminstone 3—4 år försenat.

Förseningarna beror på många olika skäl, vilket avspeglar den felbedömning i fråga om tidtabellen som gjorts. Planeringen var uppenbarligen försenad redan vid tidpunkten för beviljandet av byggnadstillstånd och särskilt på grund av utrymmesplaneringen av reaktorbyggnaden fortskred också betonggjutningen långsamt under de första åren. Å andra sidan stötte man på både leverans- och kvalitetssvårigheter i fråga om betongen. Kvalitetsbristerna har nu avhjälpts under STUK:s övervakning.

Under projektets gång upptäcktes att vissa tekniska krav är svåra att uppfylla. Man var tvungen att bygga de sömlösa cirkulationsrören två gånger och detta medförde stora extra kostnader. Dessutom har det franska bolaget Areva påpekat att de finländska kärnsäkerhetsföreskrifterna är stränga, vilket naturligtvis är en delorsak till förseningarna, men å andra sidan kände man till dessa krav redan i förväg.

De exakta kostnaderna känner bara Areva och TVO till. Bolagen har en process anhängig vid en internationell skiljedomsdomstol. Vid processen bestäms hur kostnaderna ska fördelas. Finska staten deltar inte på något sätt i denna process. Projektoperatören bär i Finland hela ansvaret för kostnadsöverskridningen. Kostnaderna överförs på priset på den el som TVO:s ägare köper och påverkar därigenom också delvis konsumentpriset på el.

I dagens läge finns det ca 50 aktuella kärnkraftsprojekt runtom i världen, och om riksdagen beslutar att principbesluten förblir i kraft har kraftbolagen sex s.k. tredje generationens anläggningsalternativ att välja emellan. Erfarenhet av byggandet av dessa har samlats sedan 2003 då TVO inlämnade sin beställning på EPR (European Pressurized Water Reactor). Dessutom har alla finländska organisationer inom branschen på ett eller annat sätt deltagit i utvecklandet av de finländska arbetssätten och deras beredskap är av ett helt annat slag än det som TVO hade när bolaget gjorde sin beställning år 2003. Också myndighetsbestämmelserna har utvecklats.

Den planerade drifttiden för ett kärnkraftverk är minst 60 år. En försening i byggandet av anläggningen medför stora kostnader, men tack vare den långa drifttiden är anläggningen ur totalekonomisk synvinkel i allmänhet klart vinstbringande för sin ägare. Kraftverken har också för sin del möjliggjort att konsumentpriset på el har kunnat hållas på en rimlig nivå. Ett gott exempel på detta är de kärnkraftverksenheter som för närvarande är i drift i Finland. Var och en av dem försenades på sin tid, men alla har de producerat el redan i ca 30 års tid och de har ännu en återstående drifttid på ca 20—40 år. Det bör också noteras att statsrådet i samband med behandlingen av ansökningarna om principbeslut inte gör en bedömning av tidtabellen för byggnadsarbetena eller vilka investeringar som krävs. Investeraren är den som bär de risker som är förenade med dessa.

Helsingfors den 24 juni 2010

Näringsminister Mauri Pekkarinen