KIRJALLINEN KYSYMYS 54/2012 vp

KK 54/2012 vp - Jussi Niinistö /ps 

Tarkistettu versio 2.0

Kotkaniemen kehittäminen itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi

Eduskunnan puhemiehelle

Pehr Evind Svinhufvud (1861—1944) muistetaan sortovuosien laillisuustaistelijana, eduskunnan puhemiehenä, Suomen itsenäisyyden julistajana ja itsenäisyyssenaatin puheenjohtajana, Suomen valtionhoitajana, pääministerinä sekä tasavallan kolmantena presidenttinä. Kansa tunsi hänet Ukko-Pekkana, kansanomaisena maanisänä. Nyt Museovirasto on säästösyistä päättänyt sulkea Luumäellä sijaitsevan P.E. Svinhufvudin kotimuseon, Kotkaniemen. Museo on aikaisemminkin, vuonna 2010, ollut lakkautusuhan alla.

Kotkaniemi myytiin valtiolle vuonna 1999, sillä Svinhufvudin sukuun kuuluvat omistajat pitivät tärkeänä, että tämä kaikkiin suomalaisiin ja maan itsenäisyyteen liittyvä kokonaisuus säilyisi Suomen kansalla. Kotkaniemi ei ole vain paikallisesti merkittävä paikka, eikä se keskity ainoastaan P.E. Svinhufvudin henkilöhistoriaan, vaan hänen elämäntyönsä kautta museossa kerrotaan laajasti Suomen nykyhistoriasta.

Kotkaniemen sulkeminen tuli yllätyksenä, sillä käynnissä on vastikään ollut museon kehittämishanke. Eräissä suunnitelmissa on väläytetty museon kehittämistä itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi. Tämä olisikin luonnollinen kehityssuunta koko kansakuntaamme koskettavalle museolle. Kotkaniemi sopisi hyvin etenkin vuonna 2017 vietettävien Suomen valtiollisen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien yhdeksi juhlapaikaksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin P.E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä?

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 2012

  • Jussi Niinistö /ps

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jussi Niinistön /ps näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 54/2012 vp:

Onko hallitus aikeissa ryhtyä toimiin P. E. Svinhufvudin kotimuseon Kotkaniemen kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi Suomen itsenäistymisen 100-vuotisjuhlallisuuksien merkeissä?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Luumäen kunnassa sijaitseva P. E. Svinhufvudin kotimuseo Kotkaniemi on Museoviraston Kansallismuseon osana toimiva museo. Se kuuluu Erikoismuseot ja linnat -yksikköön, jonka muita kohteita ovat Cygnaeuksen galleria, Hvitträsk, Seurasaaren ulkomuseo, Suomenlinna-museo, Tamminiemi, Alikartano, Kuusiston kartano, Louhisaaren kartanolinna, Paikkarin museo, Pukkilan kartanomuseo, Urajärven kartanomuseo ja Yli-Lauroselan talomuseo. Lisäksi yksikkö vastaa Olavinlinnan ja Hämeen linnan toiminnasta.

Kiinteistö siirtyi Svinhufvudin suvulta Museoviraston hallintaan vuonna 1999 ja museo avattiin seuraavana vuonna. Ennen tätä Kotkaniemi oli toiminut Svinhufvudin suvun ylläpitämänä täysihoitolana vuodesta 1954 lähtien. P. E. Svinhufvudin aikana Kotkaniemi oli suuri maatila, tosin jo Ellen Svinhufvudilla oli Kotkaniemessä Svinhufvudin Siperian karkoituksen vuosina täysihoitolatoimintaa.

Kotkaniemi on museona luonteeltaan yksityiskoti ja henkilöhistoriallisesti mielenkiintoinen. Tila oli P. E. Svinhufvudin ja hänen perheensä koti P. E. Svinhufvudin tehdessä varsinaista valtiomiesuraansa muualla. Svinhufvud viihtyi kuitenkin Kotkaniemessä hyvin ja monet hänen mieluisista harrastuksistaan, kuten metsästys ja kilpa-ammunta, toivat hänet vapaa-ajan viettoon Kotkaniemeen.

Talo on peruskorjattu 1970-luvulla ja sen sisärakenteissa ja pinnoissa on säilynyt melko vähän P. E. Svinhufvudin aikakauteen liittyviä elementtejä. Alakerran sali, makuuhuone ja ruokasali on kalustettu pääosin Svinhufvudien aikaisella kalustuksella. Parhaiten "Ukko-Pekan" aikaa edustaa hänen työhuoneensa, jonka kalustus pienesineineen on alkuperäinen. Ellen Svinhufvudin laaja puutarha on käytännössä kokonaan hävinnyt.

Kirjallisessa kysymyksessä todetaan, että Kotkaniemi ei keskity ainoastaan P. E. Svinhufvudin henkilöhistoriaan vaan hänen elämäntyönsä kautta museossa kerrotaan laajasti Suomen nykyhistoriasta. Kirjallisessa kysymyksessä tiedustellaan aikooko hallitus ryhtyä toimiin tämän museon kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi.

Museoviraston mukaan Kotkaniemi ei kuitenkaan nykyisellään kerro laajemmin Suomen nykyhistoriasta. Interiöörihuoneiden lisäksi museon alakerrassa on kaksi huonetta, joiden pienissä näyttelyissä on esillä pääasiassa Svinhufvudien sukuhistoriaa ja elämäntarinoita. Museovirastolla ei myöskään ole ollut suunnitelmia museon kehittämiseksi itsenäistymisvaiheen valtakunnalliseksi museoksi eikä päärakennuksessa ole tällaistä näyttelytoimintaa varten tarvittavia tiloja.

Museoviraston suunnitelmissa on sen sijaan ollut Suomen presidentti-instituutiota esittelevän museoketjun luominen, johon kuuluisivat Louhisaari (Mannerheim), Tamminiemi (Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen) ja Kotkaniemi (Svinhufvud).

Kotkaniemen kehittämistä on selvitetty myös hankkeessa, jossa Museoviraston lisäksi olivat mukana Luumäen kunta, Etelä-Karjalan liitto, P. E. Svinhufvudin muistosäätiö, Etelä-Karjalan maakuntamuseo sekä Kaakkois-Suomen ELY rahoittajana. Hankkeessa etsittiin uusia toimintamuotoja ja yhteistyökumppaneita museon toiminnan turvaamiseksi ja kehittämiseksi.

Kaikkien kehittämistoimien toteuttaminen edellyttäisi museon peruskorjaamista ja sen kahvila- ja muiden yleisötilojen parantamista. Myös puutarhan ja puiston kunnostaminen olisi tärkeää. Joka tapauksessa museo jouduttaisiin tämän vuoksi sulkemaan.

Museoviraston toimintamenoja on leikattu vuodesta 2012 lähtien kolmella miljoonalla eurolla vuosittain. Näiden säästöjen toteuttamiseksi Museovirasto joutuu karsimaan toimintojaan ja vähentämään henkilöstöään. Säästöistä huolimatta viraston toimintakyky on pyrittävä säilyttämään ja lakisääteisten tehtävien hoito turvaamaan. Nämä säästöt kohdistuvat osaltaan myös Kansallismuseoon ja Museoviraston muihin museokohteisiin. Museovirasto on arvioinut perusteellisesti kaikki vaihtoehdot etsiessään säästökohteita ja pyrkiessään minimoimaan henkilöstöön kohdistuvat säästötoimet. Tästä huolimatta henkilöstöä joudutaan vähentämään n. 40—50 henkilötyövuotta.

Kotkaniemen museo on ollut avoinna kesäisin ja sen vuotuinen kävijämäärä on ollut n. 2 000—3 000 kävijää. Säästöjen vuoksi Kotkaniemen museo on kuitenkin vuonna 2012 suljettuna. Suljettuina ovat myös ainakin Kuusiston kartano, Paikkarin museo, Pukkilan kartanomuseo sekä Yli-Lauroselan museo. Alikartano ja Urajärven kartanomuseo ovat suljettuina kunnostustöiden vuoksi. Tamminiemi avautuu peruskorjattuna keväällä 2012.

Kotkaniemen ja muiden nyt suljettavien museoiden nettokustannukset ovat olleet vuositasolla noin 48 000—60 000 euroa/museo. Pienten, normaalistikin vain osan vuotta avoinna olevien museokohteiden sulkemisella voidaan säästää noin 14 henkilötyövuotta ja siten osaltaan turvata Kansallismuseon muiden museoiden, kulttuuriympäristön suojeluun liittyvien lakisääteisten tehtävien ja kehittämis- ja tietopalveluiden hoitoa.

Valtiovarainministeriön kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kiinteistöjen hallinnointia selvittäneen työryhmän muistio julkistettiin helmikuussa 2012. Työryhmän esityksen perusteella tullaan arvioimaan myös Museoviraston hallussa olevien kiinteistöjen hallinnointi. Myös Kotkaniemen tulevaisuus ratkeaa kiinteistön osalta tämän työn edetessä.

Opetus- ja kulttuuriministeriö katsoo, ettei Kotkaniemi soveltuisi tässä kysymyksessä esitetyn valtakunnallisen museon sijoituspaikaksi vaikka itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmassa museolla varmasti voisikin olla oma roolinsa. Museoviraston taloudellisen tilanteen vuoksi ei tällä hetkellä ole kuitenkaan mahdollista sitoutua Kotkaniemen avoinna pitoon tai kehittämiseen.

Kaikilla myös nyt suljettuina olevilla museoilla on suuri merkitys paikallisina ja alueellisina kulttuuri- ja nähtävyyskohteina, jotka esimerkiksi henkilöhistorian kautta liittyvät Suomen historian keskeisiin tapahtumiin ja vaikuttajiin. Jokaisen nyt Museoviraston hallussa olevan museokohteen osalta pyritään löytämään paras mahdollinen ratkaisu toiminnan ja kohteen turvaamiseksi tulevaisuudessa.

On tärkeää muistaa, että tässä taloudellisessa tilanteessa museoita voidaan kehittää myös alueellisella yhteistyöllä. Esimerkiksi Lohjan kaupunki pitää auki Paikkarin torppaa Museoviraston tiukan talouden vuoksi.

Kuten vastauksesta käy ilmi, tämän kysymyksen esitys ei ole säästöistä riippumatta relevantti, kun museokenttää tarkemmin analysoidaan.

Helsingissä 7 päivänä maaliskuuta 2012

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki

Till riksdagens talman

I det syfte som anges i 27 § i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 54/2012 rd undertecknat av riksdagsledamot Jussi Niinistö /saf:

Ämnar regeringen vidta åtgärder för att utveckla P. E. Svinhufvuds hemmuseum Kotkaniemi till ett nationellt museum för självständighetsprocessen med anledning av 100-årsjubileet för Finlands självständighet?

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

P. E. Svinhufvuds hemmuseum Kotkaniemi som ligger i Luumäki kommun är ett museum som är underställt Museiverket och en del av Nationalmuseet. Museet tillhör enheten Specialmuseer och slott, som även omfattar Cygnaei galleri, Hvitträsk, Fölisö friluftsmuseum, Sveaborgsmuseet, Ekudden, Frugård, Kustö herrgård, Villnäs slott, Paikkari torp, Buckila herrgårdsmuseum, Urajärvi herrgårdsmuseum och Yli-Laurosela gårdsmuseum. Därtill ansvarar enheten för Olofsborgs och Tavastehus slotts verksamhet.

Fastigheten övergick från släkten Svinhufvud till Museiverkets förvaltning år 1999 och museet öppnades året därpå. Före detta hade Kotkaniemi sedan 1954 fungerat som ett pensionat som upprätthölls av släkten Svinhufvud. Under P. E. Svinhufvuds tid var Kotkaniemi en stor lantgård, visserligen hade redan Ellen Svinhufvud pensionatverksamhet vid Kotkaniemi under Svinhufvuds deportering till Sibirien.

Till karaktären är Kotkaniemi som museum ett privathem och personhistoriskt intressant. Gården var P. E. Svinhufvuds och hans familjs hem även om P. E. Svinhufvud gjorde sin egentliga statsmannakarriär på annat håll. Svinhufvud trivdes dock bra i Kotkaniemi och många av hans fritidsintressen, såsom jakt och tävlingsskytte, ledde honom till att tillbringa sin fritid på Kotkaniemi.

Huset har genomgått en grundläggande renovering på 1970-talet och i husets inre strukturer och ytor har rätt få element som anknyter till P. E. Svinhufvuds tid bevarats. Salongen i nedre våningen, sovrummet och matsalen är inredda huvudsakligen med möbler från Svinhufvuds tid. "Ukko-Pekkas" tid representeras bäst av hans arbetsrum, vars inredning jämte småföremål är ursprunglig. Ellen Svinhufvuds stora trädgård är i praktiken helt borta.

I det skriftliga spörsmålet konstateras att Kotkaniemi inte endast fokuserar på P. E. Svinhufvuds personhistoria utan att museet genom hans livsverk också skildrar Finlands moderna historia. I det skriftliga spörsmålet frågas om regeringen ämnar vidta åtgärder för att utveckla detta museum till ett nationellt museum för självständighetsprocessen.

Enligt Museiverket skildrar dock Kotkaniemi inte för närvarande Finlands moderna historia i större utsträckning. Utöver interiörrummen finns det två rum i museets nedre våning med små utställningar som presenterar huvudsakligen släkten Svinhufvuds historia och livsverk. Museiverket har inte heller haft planer på att utveckla museet till ett nationellt museum för självständighetsprocessen och i huvudbyggnaden finns inte lokaler som behövs för sådan utställningsverksamhet.

Däremot har Museiverket planerat skapa en museikedja som presenterar Finlands presidentinstitution. Till kedjan skulle höra Villnäs (Mannerheim), Ekudden (Ryti, Mannerheim, Paasikivi, Kekkonen) och Kotkaniemi (Svinhufvud).

Utvecklingen av Kotkaniemi har också utretts i ett projekt där utöver Museiverket även Luumäki kommun, Södra Karelens förbund, P. E. Svinhufvuds minnesstiftelse, Södra Karelens landskapsmuseum och Sydöstra Finlands NTM-central medverkat som finansiärer. I projektet söktes nya verksamhetsformer och samarbetsparter för att trygga och utveckla museets verksamhet.

Genomförandet av alla utvecklingsåtgärder skulle förutsätta en grundläggande renovering av museet och förbättring av dess kafé- och andra allmänna lokaler. Det vore även viktigt att rusta upp trädgården och parken. I varje fall vore man tvungen att stänga museet pga. detta.

Från och med 2012 har Museiverkets verksamhetsutgifter skurits ned med tre miljoner euro per år. För att genomföra dessa sparåtgärder måste Museiverket lägga ned funktioner och minska sin personal. Trots besparingarna måste man sträva efter att bevara ämbetsverkets funktionsförmåga och trygga genomförandet av lagstadgade uppdrag. Dessa besparingar riktas även delvis till Nationalmuseets och Museiverkets övriga museiobjekt. Museiverket har utvärderat alla alternativ grundligt när det sökt sparobjekt och strävat efter att minimera sparåtgärderna som drabbar personalen. Trots detta måste personalen minskas med 40—50 personårsverken.

Kotkaniemi museum har varit öppet sommartid och det årliga besökarantalet har uppgått till 2 000—3 000 personer. På grund av sparåtgärderna är dock Kotkaniemi stängt år 2012. Likaså är åtminstone Kustö herrgård, Paikkari torp, Buckila herrgårdsmuseum samt Yli-Laurosela gårdsmuseums stängda. Frugård och Urajärvi herrgårdsmuseum är stängda pga. renovering. Ekudden genomgår grundläggande renovering och öppnar våren 2012.

Nettokostnaderna för Kotkaniemi och de andra museerna som stängs nu har varit omkring 48 000—60 000 euro/museum årligen. Genom att stänga små museiobjekt som även normalt har öppet endast under en del av året kan man spara ca 14 personårsverken och därmed bidra till att trygga skötseln av Nationalmuseets övriga museer, lagstadgade uppgifter som anknyter till skyddandet av den kulturhistoriska omgivningen samt utvecklings- och informationstjänster.

I februari 2012 publicerades en promemoria från finansministeriets arbetsgrupp som utredde förvaltningen av kulturhistoriskt värdefulla fastigheter. På basis av arbetsgruppens framställning kommer man även att granska förvaltningen av fastigheter som innehas av Museiverket. När detta arbete framskrider avgörs även framtiden för fastigheten Kotkaniemi.

Undervisnings- och kulturministeriet anser att Kotkaniemi inte lämpar sig för ett sådant nationellt museum som avses i spörsmålet, även om museet säkert kunde ha en roll i programmet för jubileumsåret med anledning av självständigheten. På grund av Museiverkets ekonomiska situation är det dock inte för närvarande möjligt att förbinda sig till att hålla Kotkaniemi öppet eller att utveckla museet.

Även de museer som för närvarande är stängda har alla en stor betydelse som lokala och regionala kultur- och besöksobjekt som till exempel genom personhistorian anknyter till centrala händelser och personligheter i Finlands historia. För varje museiobjekt som nu innehas av Museiverket strävar man efter att hitta den bästa möjliga lösningen för att trygga objektet och dess framtida verksamhet.

Det är viktigt att komma ihåg att man i detta ekonomiska läge kan utveckla museerna också genom regionalt samarbete. Till exempel håller Lojo öppet det museum som stängts av Museiverket. Det måste poängteras att även om besparingarna som nämns i detta svar inte var aktuella skulle framställningen i frågan inte vara fullt relevant vid en närmare analys av museifältet.

Helsingfors den 7 mars 2012

Kultur- och idrottsminister Paavo  Arhinmäki