KIRJALLINEN KYSYMYS 559/2009 vp
KK 559/2009 vp - Markku Laukkanen /kesk
Tarkistettu versio 2.0
EU-vaalien äänestysaktiivisuuden lisääminen
Eduskunnan puhemiehelle
Vuoden 2009 EU-vaalien äänestysprosentti
oli koko maassa 40,4 %, joka on jäsenmaiden
keskiarvoa. Suomen sisällä kuitenkin äänestysaktiivisuuden
vaihtelu oli erittäin voimakasta erityisesti Helsingin
seudun ja Pohjois- ja Itä-Suomen maaseutualueiden kesken. Äänestysalueittainen vertailu
osoittaa äänestysprosentiltaan alhaisimpien alueitten
jääneen jopa alle 30 %:iin ja
korkeimpien nousseen yli 60 %:iin. Myös äänestäjien
koulutustason ja sosiaalisen aseman vaikutus äänestysaktiivisuuteen
oli ilmeinen.
Alhainen äänestysprosentti kertoo kansalaisten
vähäisestä EU-vaaleja kohtaan tuntemasta mielenkiinnosta,
ja sillä on välitön vaikutus myös
vaaleissa valittujen euroedustajien alueelliseen kattavuuteen ja
välillinen vaikutus Eurooppa-politiikan sisältöön
ja demokraattisen kansalaisyhteiskunnan toimivuuteen.
Julkisessa keskustelussa ovat olleet esillä myös äänestyspaikkojen
määrä ja sijoittelu sekä tiedotusvälineiden
rooli äänestysaktiivisuuden luojana. Varsinkin
ennakkoäänestämisen lisääntyessä ennakkoäänestyspaikkojen
nykyistä kattavammalla sijoittelulla ja määrällä voisi
olla aktiivisuutta lisäävä vaikutus.
Myös tiedotusvälineiden rooli voisi olla nykyistä keskeisempi
varsinkin äänestysaktiivisuuden lisääjänä.
Eräissä maissa pidättäydytään
merkittävästi pieniin otoksiin perustuvien mielipidetiedustelujen
julkaisemisesta lähellä vaaleja. Tämä perustuu
useimmiten vapaaehtoisen itsesääntelyn periaatteeseen.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä EU-vaalien äänestysaktiivisuuden parantamiseksi
ja äänestyspaikkamäärän
lisäämiseksi ja
pitääkö hallitus tarpeellisena
rajoittaa henkilöihin kohdistuvien mielipidetiedustelujen
julkaisemista lähellä vaaleja?
Helsingissä 16 päivänä kesäkuuta
2009
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies,
olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja
Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 559/2009 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä EU-vaalien äänestysaktiivisuuden parantamiseksi
ja äänestyspaikkamäärän
lisäämiseksi ja
pitääkö hallitus tarpeellisena
rajoittaa henkilöihin kohdistuvien mielipidetiedustelujen
julkaisemista lähellä vaaleja?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Europarlamenttivaalit on Suomessa toimitettu neljä kertaa.
Kaikilla kerroilla äänestysprosentti on jäänyt
matalaksi: 60.3 % vuonna 1996, 31.4 % vuonna 1999,
41.1 % vuonna 2004 ja 40.3 % vuonna 2009. Myös
koko Euroopan unionin alueella europarlamenttivaalien
keskimääräinen äänestysaktiivisuus
on ollut matala. Vuoden 1994 vaaleissa Euroopan unionin 12 jäsenvaltiossa
keskimääräinen äänestysaktiivisuus
oli 56.7 %, vuoden 1999 vaaleissa 15 jäsenvaltiossa 49.5 %,
vuoden 2004 vaaleissa 25 jäsenvaltiossa 45.5 % ja
vuoden 2009 vaaleissa 27 jäsenvaltiossa 43.1 %.
Äänestysaktiivisuus on yleisesti Euroopassa hiipunut
myös muissa kuin europarlamenttivaaleissa. Oikeusministeriössä parhaillaan
valmisteltavassa demokratiapoliittisessa asiakirjassa käydään
laajasti lävitse kansalaisten äänestys-
ja osallistumisaktiivisuuteen vaikuttavia tekijöitä, sekä arvioidaan
keinoja äänestysaktiivisuuden vahvistamiseen.
Valmistelutyössä on arvioitu, ettei äänestysaktiivisuuden
parantamiseen ole olemassa mitään yksittäistä keinoa
vaan se edellyttää pitkäjänteisiä toimia
ja laajapohjaista yhteistyötä, jossa eri viranomaistahoilla,
järjestöillä ja koululla on oma roolinsa.
Etenkin nuorena saadut vaikuttamisen kokemukset ja aktiivista kansalaisuutta
tukeva demokratiakasvatus ovat tärkeitä, sillä tutkimustulosten
mukaan nuorena opittu äänestämättömyys
jää usein pysyväksi ilmiöksi.
Vaalijärjestelmän kehittäminen ja
esimerkiksi vaalirahoituksen läpinäkyvyys ovat
tärkeitä myös äänestysaktiivisuuden
parantamisen näkökulmasta. Äänestysaktiivisuuteen
voidaan myös yrittää vaikuttaa esimerkiksi
tiedotuksen keinoin sekä huolehtimalla, että äänestysmahdollisuudet kunnissa
ovat monipuoliset.
Vaalilain (714/1998) mukaan sekä kunnan yleisistä ennakkoäänestyspaikoista
että vaalipäivän äänestyspaikoista
päättää asianomainen kunta itse.
Kunnan asiana on perustuslain 14 §:n 3 momentin velvoittamana
huolehtia siitä, että äänestäjien äänestysmahdollisuudet
kunnassa sekä ennakkoäänestyksessä että vaalipäivänä ovat
riittävät. Vaalilaissa on pyritty antamaan kunnille joustavat
mahdollisuudet suunnitella ennakkoäänestys ja
vaalipäivän äänestys tarkoituksenmukaiseksi
kokonaisuudeksi. On katsottu, että kunta itse pystyy parhaiten
arvioimaan sen, kuinka monta ennakkoäänestyspaikkaa
kunnassa tarvitaan, missä kunnan osissa niiden tulisi sijaita
ja kuinka monta ennakkoäänestyspäivää kunnan
eri alueilla tarvitaan siihen nähden, paljonko alueilla
on potentiaalisia ennakkoon äänestäjiä.
Oleellista on, että kunta harkitsee, mikä on tarkoituksenmukainen
tapa järjestää riittävät äänestysmahdollisuudet äänioikeutetuille.
Oikeusministeriö on vaalikohtaisesti antanut kunnille
ohjeita siitä, että sekä ennakkoäänestyspaikkoja
että vaalipäivän äänestyspaikkoja
on kunnassa oltava riittävästi suhteessa äänioikeutettujen
määrään ja sellaisissa paikoissa,
joihin äänestäjien on helppo tulla ja
johon he vaivattomasti osaavat. Ennakkoäänestyspaikkojen
lukumäärä onkin lisääntynyt
viimeisimmissä vaaleissa. Samaan aikaan kuitenkin vaalipäivän äänestyspaikkojen
määrä on vähentynyt. Oikeusministeriö tulee
jatkossakin kannustamaan kuntia siihen, että sekä ennakkoäänestyspaikkoja
että vaalipäivän äänestyspaikkoja
sijoitetaan yhtäältä niin, että syrjäisemmillä alueilla
asuvien mahdollisuudet äänestää turvataan
ja toisaalta myös sinne, missä äänestäjien
muutoinkin tiedetään liikkuvan.
Vaalilain 188 §:n mukaan muissa kuin kunnallisvaaleissa
oikeusministeriö suorittaa kunnalle kertakorvauksena oikeusministeriön
vahvistaman euromäärän jokaiselta vaaleissa äänioikeutetulta
kunnan asukkaalta. Korvaus on tarkoitettu kattamaan kuntien vaalimenoja
ja vähentämään kuntien taloudellista
rasitusta vaalien järjestämisestä.
Vuoden 2009 europarlamenttivaaleissa korvausmäärä nostettiin
1,9 euroon äänioikeutettua kohden, jolloin valtiolle
korvauksesta aiheutuva kokonaismeno on yhteensä lähes 7,9
miljoonaa euroa.
Ulkomailla yleisiä ennakkoäänestyspaikkoja ovat
valtioneuvoston asetuksella säädettävät Suomen
edustustot ja niiden toimipaikat. Tavoitteeksi on asetettu, että mahdollisimman
monet Euroopassa olevat edustustot olisivat europarlamenttivaaleissa
avoinna ennakkoäänestystä varten kaikkina
ennakkoäänestyksen ajanjakson neljänä päivänä (11.—8.
päivä ennen vaalipäivää). Asetusta
valmisteltaessa muina keskeisinä perusteina ovat edustustojen
kokemukset aikaisemmista vaaleista sekä edustustojen tiedot
ja arviot äänioikeutettujen määristä toimialueellaan.
Länsimaisissa demokratioissa ei yleensä ole laissa
säädettyjä rajoituksia mielipidetutkimuksille
eikä äänestyspaikkahaastatteluille. Joissakin
maissa on kuitenkin rajoitettu mielipidetutkimusten ja äänestyspaikkahaastattelujen
julkistamista vaalien aikana tai jonakin ennalta määrättynä aikana
ennen vaaleja. Suomen vaalilaissa on kielletty pitämästä puheita,
julkipanemasta tai jakamasta painettuja tai kirjoitettuja kehotuksia sekä millään
tavoin vaikuttamasta tai yrittämästä vaikuttaa äänestäjien
vaalivapauteen ennakkoäänestyksen aikana ennakkoäänestyspaikalla
ja vaalipäivänä äänestyspaikalla
tai niiden välittömässä läheisyydessä.
Vaalilain kielto ei kuitenkaan ulotu muualla kuin ennakkoäänestyspaikassa
tai vaalihuoneistossa ja niiden välittömässä läheisyydessä tehtäviin
mielipidetutkimuksiin tai äänestyspaikkahaastatteluihin.
Yleisradion toteuttama henkilögallup on herättänyt
vilkasta keskustelua viime hetken mielipidetiedustelujen merkityksestä äänestämiseen
ja vaalitulokseen. Kysymys on ongelmallinen ja aiheesta on hyvä käydä keskustelua
laajasti myös politiikan ja sananvapauden tutkijoiden kanssa. Vaikka
kannatusmittausten tekemiseen ja julkistamiseen vaalien aikana saattaa
liittyä kielteisiäkin seikkoja, niiden kieltämisellä tai
nykyistä laajemmalla rajoittamisella puututtaisiin perustuslaissa
jokaiselle turvattuun sananvapauteen eli oikeuteen ilmaista, julkistaa
ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään
ennakolta estämättä. Oikeusministeriössä ei
ole vireillä tällaisia hankkeita. Yhtenä vaihtoehtona voidaan
nähdä, että kysymys kannatusmittauksista
vaalien aikana ratkaistaan median itsesääntelyn
piirissä.
Oikeusministeriö etsii syksyn aikana keinoja selvittää,
miten viime hetken mielipidetiedustelut vaikuttavat äänestyskäyttäytymiseen
tai millaisia muita taustaselvityksiä aiheesta tulisi tehdä.
Näitä kysymyksiä on myös syytä pohtia
siinä yhteydessä, kun demokratiapoliittisesta
asiakirjasta syksyn aikana keskustellaan eduskunnassa ja kansalaisyhteiskunnassa.
Helsingissä 2 päivänä heinäkuuta
2009
Oikeusministeri Tuija Brax
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 559/2009 rd undertecknat
av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent:
Vilka åtgärder tänker regeringen
vidta för att öka valdeltagandet vid Europaparlamentsval
och antalet röstningsställen och anser regeringen
det vara nödvändigt att begränsa publiceringen
av opinionsundersökningar gällande vissa personer
inför valet?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Europaparlamentsval har förrättats i Finland
fyra gånger. Valdeltagandet har varje gång varit
lågt, 60.3 % år 1996, 31.4 % år
1999, 41.1 % år 2004 och 40.3 % år
2009. Också med tanke på hela Europeiska unionen
har det genomsnittliga valdeltagandet vid Europaparlamentsval varit
lågt. Det genomsnittliga valdeltagandet år 1994
i EU:s 12 medlemsstater var 56.7 %, år 1999 i
15 medlemsstater 49.5 %, år 2004 i 25 medlemsstater
45.5 % och år 2009 i 27 medlemsstater 43.1 %.
Valdeltagandet har i Europa i allmänt sjunkit även
i andra än Europaparlamentsval. I det demokratipolitiska
dokument som justitieministeriet för tillfället
bereder behandlas faktorer som påverkar valdeltagandet
och medborgaraktiviteten ur ett brett perspektiv. Samtidigt utvärderas
möjligheterna att stärka valdeltagandet. I beredningen
har man uppskattat att det inte finns några enstaka lösningar
som skulle höja valdeltagandet, utan att det snarast krävs
långsiktiga åtgärder och ett bredbasigt
samarbete, där olika myndigheter, föreningar och
skolorna har en roll. Speciellt viktiga är de upplevelser
om påverkan som man som ung får och en demokratifostran
som stärker ett aktivt medborgarskap. Enligt forskningsresultaten
förblir avstående från att rösta
som ung ofta ett permanent beteende.
Att utveckla valsystemet och förbättra transparensen
i valfinansieringen är även viktiga åtgärder
med tanke på valdeltagandet. Man kan även försöka
påverka valdeltagandet genom informationskampanjer och
genom att se till att trygga mångsidiga röstningsmöjligheter
inom kommunerna.
Enligt vallagen (714/1998) bestämmer kommunerna
själva både de allmänna förhandsröstningsställena
och röstningsställena på valdagen i kommunen.
Enligt 14 § 3 mom. grundlagen är kommunen skyldig
att se till att väljarna har tillräckliga möjligheter
att rösta vid förhandsröstningen eller
på valdagen i kommunen. Vallagen syftar till att ge kommunerna
flexibla möjligheter att planera förhandsröstningen
och röstningen på valdagen så att de
tillsammans bildar en ändamålsenlig helhet. Det
anses att kommunen bäst själv kan bedöma
hur många förhandsröstningsställen
det behövs i kommunen, var i kommunen de bör ligga
och hur många förhandsröstningsdagar
det behövs i olika delar av kommunen med beaktande av potentiella
förhandsväljare i de olika delarna. Det viktigaste är
att kommunen överväger vilket som är
det mest ändamålsenliga sättet att ordna
tillräckliga möjligheter att rösta för väljarna.
Justitieministeriet har skilt för varje val gett anvisningar
till kommunerna och enligt dessa ska det i kommunen finnas tillräckligt
många förhandsröstningsställen
och röstningsställen på valdagen i förhållande
till antalet röstberättigade invånare
och röstningen ska ordnas på en plats som väljarna
gärna kommer till och som är lätt att hitta.
Antalet förhandsröstningsställen har
också ökat i de senaste valen. Samtidigt har dock
antalet röstningsställen på valdagen
minskat. Justitieministeriet kommer i fortsättningen att
uppmuntra kommunerna att placera förhandsröstningsställena
och röstningsställena på valdagen å ena sidan
så att röstningsmöjligheterna för
dem som bor avsides i kommunen kan tryggas, men å andra
sidan även i platser som väljarna också annars
besöker.
Enligt 188 § vallagen betalar justitieministeriet vid
andra val än kommunalval som engångsersättning
till kommunen ett belopp som ministeriet fastställer för
varje kommuninvånare som har rösträtt
i valet. Ersättningen är avsedd att täcka kommunernas
valutgifter och minska den ekonomiska belastning som ordnande av
val innebär för kommunerna. Vid Europaparlamentsvalet 2009
höjdes ersättningen till 1,9 euro per röstberättigad
kommuninvånare, varvid totalutgiften för staten
uppgår till nästan 7,9 miljoner euro.
Allmänna förhandsröstningsställen
utomlands är de finska beskickningar och deras verksamhetsställen
som bestäms genom förordning av statsrådet.
Målet är att vid Europaparlamentsval är
så många beskickningar som möjligt i
Europa är öppna för röstning
under alla fyra dagar under förhandsröstningsperioden
(11—8 dagen före valdagen). Andra viktiga grunder
vid beredningen av förordningen är beskickningarnas
erfarenheter vid tidigare val samt beskickningarnas uppgifter och
uppskattningar om antalet röstberättigade inom
deras verksamhetsområde.
I västerländska demokratier finns i allmänhet inte
lagstadgade begränsningar beträffande opinionsundersökningar
eller vallokalsundersökningar. I vissa länder
har man dock begränsat möjligheterna att publicera
opinionsundersökningar och vallokalsundersökningar
medan valen pågår eller under en på förhand
fastställd tid före valen. Enligt den finska vallagstiftningen är det
förbjudet att under förhandsröstningsperioden
på ett förhandsröstningsställe
eller på valdagen i en vallokal eller i deras omedelbara
närhet hålla tal, anslå eller dela ut
tryckta eller skrivna upprop eller att på något
sätt överhuvudtaget utsätta eller försöka
utsätta en röstandes valfrihet för påverkan.
Förbudet i vallagen sträcker sig dock inte till
andra opinionsundersökningar eller vallokalsundersökningar än
de som hålls på förhandsröstningsstället
eller i vallokalen eller i deras omedelbara närhet.
Rundradions persongallup har väckt livlig debatt om
vilken betydelse galluparna som görs just innan valen har
för röstandet och valresultatet. Frågan är
problematisk och en bred diskussion om ämnet borde föras
tillsammans med forskare i politik och yttrandefrihet. Även
om det i samband med understödsmätningar och publiceringen
av resultatet av dem kan förekomma negativa fenomen, skulle
ett förbud mot dem eller mer omfattande begränsningar
innebära inskränkning av medborgarnas yttrandefrihet,
dvs. rätten att framföra, sprida och ta emot information, åsikter
och andra meddelanden utan att någon i förväg
hindrar detta, som tryggas i grundlagen. Vid justitieministeriet är
inga sådana projekt aktuella. En möjlighet är
att frågan om mediernas gallupundersökningar i
samband med valen kan lösas genom mediernas självreglering.
Justitieministeriet söker under hösten sätt
att utvärdera hur gallupundersökningar som görs omedelbart
innan valen påverkar väljarbeteende och hurudana
utredningar om saken som borde göras. Det är även
skäl att begrunda dessa frågor i samband med att
det demokratipolitiska dokumentet under hösten diskuteras
i riksdagen och inom medborgarsamhället.
Helsingfors den 2 juli 2009
Justitieminister Tuija Brax