KIRJALLINEN KYSYMYS 613/2012 vp
KK 613/2012 vp - Pia Kauma /kok
Tarkistettu versio 2.0
Huostaanottojen ennaltaehkäisy
Eduskunnan puhemiehelle
Lastensuojelussa lapsen ottaminen pois perheeltä on
aina viimeinen vaihtoehto, mutta se on valitettavasti entistä yleisempää.
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten ja nuorten määrä on
noussut rajusti 1990-luvulta lähtien. Kun vielä vuonna
1995 oli kodin ulkopuolelle sijoitettuja lapsia 9 000,
on heitä tällä hetkellä 18 000
eli kaksi kertaa enemmän. Erityisesti 13—17-vuotiaiden
kiireelliset sijoitukset ovat kasvaneet. Lastensuojelun tukitoimien
piirissä on kaikkiaan lähes 80 000 lasta.
Lastensuojelun tarpeen kasvu on johtanut myös lastensuojelun
kustannusten kasvuun. Kustannukset ovat kuudessa vuodessa kasvaneet
peräti 50 prosenttia. Vuonna 2010 olivat lastensuojelun
laitos- ja perhehoidon käyttökustannukset 619
miljoonaa euroa (THL Tilasto- ja indikaattoripankki SOTKAnet 2011)
ja avohuollon käyttökustannukset arviolta 236
miljoonaa euroa (VTV:n tarkastuskertomus 6/2012).
Yksi syy kustannusten kasvuun on se, että järjestelmämme
on huomattavan laitosvaltainen verrattuna muihin Pohjoismaihin.
Kodin ulkopuolelle sijoitetuista lapsista alle kolmasosa asuu sijaisperheissä ja
kaksi kolmasosaa laitoksissa tai ammatillisissa perhekodeissa. Esimerkiksi
Ruotsissa ja Norjassa tämä suhdeluku on toisinpäin.
Lastensuojelun nopea kasvu on tuonut mukanaan myös
muita haasteita. Valtiotalouden tarkastusviraston tuoreen raportin
mukaan ammatillista perhehoitoa ei valvota kunnissa asianmukaisesti,
eikä lasten ja nuorten psykiatrisia palveluja ole saatavilla
riittävästi.
Lapsia myös siirretään useaan otteeseen
sijoituspaikkojen välillä. Perhehoitoliiton selvityksen
mukaan Helsingissä sijaisperheisiin sijoitetuilla lapsilla
on ennen sijaisperheeseen tuloa takanaan keskimäärin
5,6 sijoituspaikkaa, ja selkeästi suurin osa
lapsista on ollut sijoitettuna vähintään
kolmeen eri paikkaan. Sijoituspaikkojen vaihtaminen vaikuttaa lapsen
kehitykseen negatiivisesti.
Lastensuojelun nykyinen toimintamalli ei ole kestävällä pohjalla,
sillä lastensuojelun piirissä olevien lasten ja
nuorten mahdollisuus saada vakaa ja tasapainoinen kasvuympäristö on
heikentynyt samalla, kun kustannukset ovat kasvaneet voimakkaasti.
Hallitus on kirjannut hallitusohjelmaan seuraavasti: "Tehostetaan
toimia huostaanottojen vähentämiseksi. Lastensuojelussa
painopistettä siirretään ennaltaehkäisyyn,
varhaisiin tukipalveluihin ja laitosvaltaisuuden purkamiseen. Lastensuojelussa
korostetaan perhekeskeisyyttä ja kehitetään
perhehoitolainsäädäntöä edelleen
ottaen huomioon myös väestön ikääntymisestä syntyvät
tarpeet."
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Miten hallitus aikoo vähentää laitoshoitoa
ja vastaavasti lisätä lastensuojelun perhekeskeisyyttä sekä huostaanottoja ennalta
ehkäiseviä toimia?
Helsingissä 21 päivänä elokuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Pia Kauman /kok näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 613/2012 vp:
Miten hallitus aikoo vähentää laitoshoitoa
ja vastaavasti lisätä lastensuojelun perhekeskeisyyttä sekä huostaanottoja ennalta
ehkäiseviä toimia?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Vuoden 2012 alusta voimaan tulleella lastensuojelulain (417/2006)
muutoksella (316/2011) perhehoidosta tuli laitoshoitoon
nähden ensisijainen sijaishuollon muoto. Lain 50 §:n
mukaisesti laitoshuoltoa järjestetään,
jos lapsen sijaishuoltoa ei voida järjestää lapsen
edun mukaisesti riittävien tukitoimien avulla perhehoidossa
tai muualla. Lain muutoksen tavoitteena on lisätä perhehoidon
osuutta sijaishuollossa. Perhehoitajalain (312/1992) 1.8.2011
voimaan tulleella muutoksella perhehoitajalle maksettavia palkkiota
ja kulukorvausta korotettiin ja samalla yhtenäistettiin.
Lakiin kirjattiin myös säännökset
perhehoitajalle annattavasta ennakkovalmennuksesta ja riittävästä tuesta
lapsen sijoituksen aikana. Pyrkimyksenä on lisätä sijaisperheiden
määrää ja vahvistaa perhehoitajien
asemaa.
Lastensuojelulain mukaan lapsia ja perheitä on tuettava
ensisijaisesti ehkäisevän lastensuojelun keinoin.
Lastensuojelulain 3 a §:n mukaan ehkäisevällä lastensuojelulla
tarkoitetaan kaikkia niitä kunnan palveluja ja toimintoja,
joilla tuetaan lasta ja perhettä silloin, kun
lapsi ei ole lastensuojelun asiakkaana. Jos näin tarjottava tuki
tai erityinen tuki eivät kuitenkaan riitä lapsen
kehityksen ja hyvinvoinnin turvaamiseen, on lapsi ja perhe ohjattava
lastensuojelupalvelujen piiriin. Lastensuojelussa lapsia ja perheitä on
tuettava avohuollon tukitoimin ja vain, jos nämä tukitoimet
eivät ole riittäviä tai mahdollisia,
voidaan lapsi ottaa kunnan sosiaalihuollosta vastaavan toimielimen
huostaan ja sijoittaa kodin ulkopuolelle.
Sosiaali- ja terveysministeriö koordinoi vuosien
2011—2015 hallitusohjelman mukaista toimenpideohjelmaa,
jonka tavoitteeksi on asetettu köyhyyden, eriarvoisuuden
ja syrjäytymisen vähentäminen. Osaltaan
toimenpideohjelman tavoitteisiin pyritään Sosiaali-
ja terveydenhuollon kansallinen kehittämisohjelman 2012—2015 (Kaste)
avulla. Ohjelmassa nivotaan yhteen hallitusohjelma ja sosiaali-
ja terveysministeriön strategian mukainen säädös-,
resurssi- ja vuorovaikutusohjaus. Kaste-ohjelman tavoitteena on muun
muassa kehittää lasten, nuorten ja lapsiperheiden
palvelukokonaisuuksia, vahvistaa ehkäiseviä ja
varhaisen tuen palveluja sekä kehittää lastensuojelun
avohuoltoa ja perhehoitoa. Samat tavoitteet sisältyvät
myös sosiaali- ja terveysministeriössä valmisteltavana
oleviin sosiaalihuoltolain ja siihen liittyvien erityislakien uudistushankkeeseen
sekä lastensuojelun kansallisiin laatusuosituksiin.
Helsingissä 11 päivänä syyskuuta
2012
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 613/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Pia Kauma /saml:
På vilket sätt ämnar regeringen
minska på anstaltsvården och i motsvarande mån
utöka det familjecentrerade barnskyddet och sådana åtgärder
som förebygger omhändertaganden?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Genom den ändring (316/2011) av barnskyddslagen
(417/2006) som trädde i kraft den 1 januari 2012
blev familjevården i förhållande till
anstaltsvården den primära formen för
vård utom hemmet. Enligt 50 § i lagen
ordnas anstaltsvård om vård av barn utom hemmet
inte med hjälp av tillräckliga stödåtgärder
kan ordnas som familjevård eller någon annanstans
på ett sätt som motsvarar barnets bästa.
Avsikten med lagändringen är att utöka
familjevårdens andel när det gäller vård
utom hemmet. Genom den ändring i familjevårdarlagen
(312/1992) som trädde i kraft den 1 augusti 2011
höjdes arvodet och kostnadsersättningen som betalas
till familjevårdaren, och samtidigt förenhetligades
de. Bestämmelser om förberedande utbildning för
och tillräckligt med stöd till familjevårdaren
under den tid ett barn är placerat skrevs också in
i lagen. Målsättningen är att öka
antalet familjer för vård av barn utom hemmet
och att stärka familjevårdarnas ställning.
Enligt barnskyddslagen ska barn och familjer i första
hand stödjas genom förebyggande barnskyddsåtgärder.
Enligt 3 a § i barnskyddslagen avses
med förebyggande barnskydd all den service och den verksamhet
kommunen tillhandahåller som stöder barnet och
familjen när barnet inte är klient inom barnskyddet.
Om det stöd eller det särskilda stöd
som på så sätt erbjuds ändå inte räcker
till för att trygga barnets utveckling och välfärd
ska barnet och familjen hänvisas till barnskyddet. Inom
barnskyddet ska barn och familjer stödjas genom stödåtgärder
inom öppenvården, och endast om sådana
stödåtgärder inte räcker till eller
inte är möjliga får barnet omhändertas
och placeras utom hemmet av det organ som ansvarar för
socialvården i kommunen.
Social- och hälsovårdsministeriet koordinerar i
enlighet med regeringsprogrammet för 2011—2015
ett åtgärdsprogram som syftar till att minska
fattigdom, ojämlikhet och utslagning. Med hjälp
av det nationella utvecklingsprogrammet för social- och
hälsovård (Kaste) 2012—2015 strävar
man efter att uppnå målet i åtgärdsprogrammet.
Programmet binder samman regeringsprogrammet och styrnigen av lagstiftning,
resurser och växelverkan enligt social- och hälsovårdsministeriets
strategi. Målsättningen med programmet Kaste är
bland annat att utveckla servicehelheter för barn, unga
och barnfamiljer, stärka de förebyggande tjänsterna
och tjänsterna för tidigt stöd samt utveckla öppenvården
och familjevården inom barnskyddet. Samma mål
ingår även i de reformprojekt som social- och
hälsovårdsministeriet bereder för socialvårdslagen och
de speciallagar som hör samman med den, samt i de nationella
kvalitetsrekommendationerna för barnskyddet.
Helsingfors den 11 september
2012
Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson