KIRJALLINEN KYSYMYS 644/2012 vp
KK 644/2012 vp - Markus Lohi /kesk
Tarkistettu versio 2.0
Sosiaalihuoltolain mukainen perhetyön järjestäminen
Eduskunnan puhemiehelle
Ennalta ehkäisevää perhetyötä,
ns. kotipalvelua, voidaan järjestää sosiaalihuoltolain
20 ja 21 §:n mukaan. Kunnallinen kotipalvelu toimii
parhaimmillaan tehokkaana ennalta ehkäisevän työn muotona.
Se on tavoitteellista, suunnitelmallista ja määräaikaista
yhdessä perheen ja yhteistyötahojen kanssa tehtävää vanhemmuuden
sekä arjessa selviytymisen tukemista. Keskeistä on
perheiden opastaminen ja tukeminen lasten- ja kodinhoidossa. Nämä perheet
eivät ole lastensuojelun asiakkaita.
Lastensuojelulaissa velvoitetaan 36 §:n mukaan
sosiaalihuollosta vastaava toimielin järjestämään
lastensuojelun avohuollon tukitoimena tarvittaessa perhetyötä.
Tämä on ns. korjaavaa perhetyötä,
jolloin perheet ovat useimmiten lastensuojelun asiakkaita.
Suomessa järjestetään perhetyötä kahden
lain, sosiaalihuoltolain ja lastensuojelulain, puitteissa. Nämä kaksi
asiaa sekoittuvat. Tästä kertoo sekin, ettei ole
saatavissa tarkkaa tilastollista tietoa siitä, kuinka perhetyö jakaantuu
näiden kahden lain kesken. Perhetyö-nimikkeen
alla voidaan tehdä työtä hyvin erilaisin
menetelmin ja eri toimintamuotoja soveltaen. Sen sisältö,
toimintamuodot, tavoitteet, tekijät ja organisointi vaihtelevat
eri paikkakunnilla.
Myös lastensuojelulaki sisältää perhetyön
kaltaisia elementtejä. Lastensuojelulain 2 §:n
mukaan lasten ja perheiden kanssa toimivien viranomaisten pitää tukea
vanhempia ja huoltajia kasvatustehtävässä ja
pyrkiä tarjoamaan perheelle tarpeellista apua riittävän
varhain. Laissa puhutaan 3 a §:n mukaisesta
ehkäisevästä lastensuojelusta, jolla
edistetään ja turvataan lasten kasvua, kehitystä ja
hyvinvointia sekä tuetaan vanhemmuutta. Ehkäisevää lastensuojelua
on lainkohdan mukaan myös kunnan muissa palveluissa perheelle
antama tuki silloin, kun perhe tai lapsi ei ole lastensuojelun asiakas.
Näin ollen kotipalvelukin on tulkittavissa kyseisen lain
tarkoittamaksi kunnan muissa palveluissa antamaksi tukimuodoksi.
Sosiaalihuolto- ja lastensuojelulaissa on päällekkäisyyksiä.
Tämä on johtanut siihen, että monessa
kunnassa näitä kahta perhetyötä ei
ole erotettu toisistaan. Lastensuojelulain mukainen perhetyö on
vienyt ennalta ehkäisevästä työstä voimavarat
etenkin pieniessä kunnissa. Usein perheet jättävät
pyytämättä apua, koska prosessi on hankala
ja perheet pelkäävät leimaantumista lastensuojelun
asiakkaiksi.
Mikäli sosiaalihuoltolain mukaista ennalta ehkäisevää matalankynnyksen
apua olisi tarpeeksi saatavilla, olisivat monet vakavat ongelmat
ehkäistävissä. Monet lapsiperheet ovat
kokeneet, että apua ei ole saatavilla eikä perhetyöntekijöillä ole
resursseja riittävästi ennalta ehkäisevään perhetyöhön.
Sosiaalihuoltolakia ollaan uudistamassa. On hienoa, että lakia
valmistelleen työryhmän loppuraportissa painotetaan
painopisteen siirtymistä korvaavasta työstä ennalta
ehkäisevään. Loppuraportti korostaa myös
perheille annattavaa tukea.
Loppuraportin mukaan uudistetun sosiaalihuoltolain toimeenpano
edellyttää sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön
määrän lisäämistä noin
3 400 työntekijällä. Noin puolet
kunnille aiheutuvista lisäkustannuksista katettaisiin valtionosuudella.
Samaan aikaan kuntien yleistä valtionosuutta leikataan
merkittävästi.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että lapsiperheillä on
mahdollisuus saada sosiaalihuoltolain mukaista kotipalvelua koko
Suomessa,
aikooko hallitus selvittää, miten perhetyö on
resursoitu kunnissa ja
millä keinoilla hallitus aikoo turvata kunnille
riittävät voimavarat sosiaalihuoltolain 20 §:n
mukaiseen kotipalveluun?
Helsingissä 6 päivänä syyskuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Markus Lohen /kesk näin kuuluvan kirjallisen
kysymyksen KK 644/2012 vp:
Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä, että lapsiperheillä on
mahdollisuus saada sosiaalihuoltolain mukaista kotipalvelua koko
Suomessa,
aikooko hallitus selvittää, miten perhetyö on
resursoitu kunnissa ja
millä keinoilla hallitus aikoo turvata kunnille
riittävät voimavarat sosiaalihuoltolain 20 §:n
mukaiseen kotipalveluun?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Sosiaalihuoltolaki (710/1982) on säädetty
yleislaiksi, jonka perusteella lasten ja perheiden tarvitseman kotipalvelun
järjestämisestä kuntien on huolehdittava
(17 §). Kotipalvelulla tarkoitetaan sosiaalihuoltolain
20 §:n mukaisesti asumiseen, henkilökohtaiseen
hoivaan ja huolenpitoon, lasten hoitoon ja kasvatukseen sekä muuhun
tavanomaiseen ja totunnaiseen elämään
kuuluvien tehtävien ja toimintojen suorittamista ja niissä avustamista.
Erityislakina lastensuojelulakia sovelletaan silloin, kun lapsi
tai perhe on lastensuojelun tarpeessa. Lastensuojelulain 3 a §:n
perusteella lastensuojelun lisäksi kunta järjestää lasten
ja nuorten hyvinvoinnin edistämiseksi lain 2 luvun mukaista
ehkäisevää lastensuojelua silloin, kun lapsi
tai perhe ei ole lastensuojelun asiakkaana. Lastensuojelulain 36 §:n
mukaisesti perhetyötä voidaan järjestää myös
yhtenä lastensuojelun avohuollon tukitoimena lapsen ja
perheen tuen tarpeeseen perustuva asiakassuunnitelma huomioon
ottaen.
Sosiaalihuollon lainsäädännön
uudistamistyöryhmän raportti on luovutettu 4.9.2012
(STM raportteja ja muistioita 2012:21). Työryhmä on
korostanut sosiaalipalvelujen painopisteen siirtämistä varhaisempaan
vaiheeseen, yhtenä keskeisenä kokonaisuutena lapsiperheiden
jaksamisen tukeminen. Ehdotetun sääntelyn tarkoituksena olisi
lisätä ja kehittää muun muassa
lapsiperheiden kotiin annettavia palveluja ennaltaehkäisevänä,
varhaisen tukemisen keinona. Palveluissa tulisi korostaa tavoitteellista,
suunnitelmallista ja määräaikaista yhdessä perheen
ja yhteistyötahojen kanssa tehtävää vanhemmuuden
sekä arjessa selviytymisen tukemista. Tarpeenmukaisen ja riittävän
tuen antamisella voidaan ehkäistä ongelmien pahenemista
ja kasautumista ja siten vähentää muiden
erityispalvelujen tai lapsi- ja perhekohtaisen lastensuojelun tarvetta.
Erityislainsäädännön ja rajapintojen
tarkistaminen tulevat seuraaviksi käsittelyyn sosiaalihuollon
lainsäädännön kokonaisuudistuksessa.
Työryhmä on uuden sosiaalihuoltolain valmistelussa
arvioinut siitä aiheutuvia kustannuksia ja henkilöstötarpeita.
Hallituskaudelle on varattu 125 miljoonaa euroa lisää valtionosuuksia
sosiaali- ja terveyspalvelujen lakisääteiseen
kehittämiseen. Osa tästä kokonaisuudesta
on käytettävissä sosiaalihuoltolain uudistamiseen.
Lisäksi jatkovalmistelussa on arvioitava mahdollisuutta lakiehdotuksen
portaittaiseen voimaantuloon resurssien riittävyyden turvaamiseksi
ja sitä, millä aikataululla lakiuudistuksen edellyttämät
resurssit ovat siihen osoitettavissa. Kustannuksia tarkasteltaessa
on huomionarvoista, että pitkällä aikavälillä säästöjä syntyy
erityisesti, jos ennaltaehkäisevillä palveluilla
ja riittävän aikaisessa vaiheessa annetuilla tukitoimilla
pystytään välttämään
kalliiseen laitoshoitoon joutuminen tai myöhentämään
sitä. Erityisesti kustannuksia säästävät
muun muassa lastensuojelun huostaanottojen tai muun laitoshoidon
tarpeen väheneminen. Lapsiperheiden kotiin annettavilla
palveluilla voidaan lisäksi pienentää vanhempien
terveydenhuoltomenoja tai työstä sairaspoissaolojen
takia aiheutuvia kustannuksia.
Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut 10.9.2012
selvitysryhmän kuntien perhetyön, lastensuojelun
toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä.
Ryhmän tehtävänä on arvioida
lastensuojelulain toimivuutta ja sen resursointia sekä sitä,
miten ennaltaehkäisevät toimet niin lastensuojelussa
kuin lasten ja lapsiperheiden palveluissa toimivat sisältäen myös
kotipalvelun ja perhetyön tarkastelun. Sosiaali- ja terveydenhuollon
kansallisessa kehittämisohjelmassa (Kaste) vuosina 2012—2015
toteutetaan lisäksi kehittämishankkeita lasten, nuorten
ja lapsiperheiden palvelujen uudistamiseksi. Kaste-ohjelmakaudella
2012—2015 sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin
on varattu yhteensä 58 miljoonaa euroa valtionavustusta.
Helsingissä 25 päivänä syyskuuta
2012
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 644/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Markus Lohi /cent:
Vilka åtgärder ämnar regeringen
vidta för att barnfamiljer ska ha möjlighet att få hemservice
enligt socialvårdslagen i hela landet,
ämnar regeringen utreda vilka resurser som har anvisats
för familjearbetet i kommunerna och
hur ämnar regeringen säkerställa
kommunerna tillräckliga resurser för hemservicen
enligt 20 § i socialvårdslagen?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Socialvårdslagen (710/1982) stiftades som
en allmän lag, enligt vilken kommunerna ska ombesörja
den hemservice som barn och familjer behöver (17 §).
Med hemservice avses enligt 20 § i socialvårdslagen
fullgörande av eller bistånd vid fullgörandet
av uppgifter eller funktioner som hör till boende, personlig
skötsel och omvårdnad, vård och uppfostran
av barn samt till annan normal och invand livsföring. Som
speciallag tillämpas barnskyddslagen när ett barn
eller en familj är i behov av barnskydd. Med stöd
av 3 a § i barnskyddslagen tillhandahåller
kommunen för att främja barns och unga personers
välfärd utöver barnskydd också sådant
förebyggande barnskydd som avses i 2 kap. då barnet
eller familjen inte är klient inom barnskyddet. I enlighet
med 36 § i barnskyddslagen kan familjearbetet
ordnas som en stödåtgärd inom barnskyddets öppenvård
med beaktande av den klientplan som baserar sig på barnets
och familjens behov av stöd.
Arbetsgruppen för en reform av socialvårdslagstiftningen
gav sin rapport den 4 september 2012 (SHM rapporter och publikationer 2012:21).
Arbetsgruppen betonade vikten av att flytta tyngdpunkten inom socialservicen
till ett tidigare skede, som en central helhet i stödet
till barnfamiljerna. Syftet med den föreslagna regleringen är
att utöka och utveckla bland annat den service som ges
hemma hos barnfamiljerna som förebyggande arbete och tidigt
stöd. I servicen bör man betona att man i samarbete
med familjen och olika samarbetsinstanser på ett målmedvetet och
systematiskt sätt under en viss tid stödjer föräldraskapet
och förmågan att klara av vardagen. Genom att
ge ändamålsenligt stöd i tillräcklig
utsträckning kan man förhindra att problemen hopar
sig och blir värre, och på så sätt
minska behovet av andra specialtjänster eller barnskydd
för barnen eller familjerna. Justeringen av speciallagstiftningen
och gränssnitten tas följande gång till
behandling i totalrevideringen av socialvårdslagstiftningen.
Arbetsgruppen har i beredningen av den nya socialvårdslagen
uppskattat de kostnader och det personalbehov som lagen föranleder.
För regeringsperioden har ett extra anslag på 125
miljoner euro i statsandel reserverats för den lagstadgade utvecklingen
av social- och hälsovårdstjänsterna.
En del av denna helhet kan användas för revideringen
av socialvårdslagen. I den fortsatta beredningen bör
man dessutom utvärdera möjligheten till ett stegvis
ikraftträdande av lagförslaget för trygga
tillräckliga resurser och för att bedöma
med vilken tidtabell de resurser som lagreformen förutsätter
kan anvisas. När kostnaderna ses över är
det värt att beakta att inbesparingar uppstår
på lång sikt i synnerhet om man genom förebyggande
service och stödåtgärder i ett tillräckligt
tidigt skede kan undvika eller fördröja intagningar
på kostsam anstaltsvård. En minskning av omhändertaganden
inom barnskyddet och behovet av annan anstaltsvård sparar
särskilt på kostnaderna. Genom service som ges
hemma hos barnfamiljerna kan man dessutom minska föräldrarnas
hälso- och sjukvårdsutgifter eller de kostnader
som sjukfrånvaro från arbetet föranleder.
Social- och hälsovårdsministeriet har den
10 september 2012 tillsatt en arbetsgrupp för att utreda
hur kommunernas familjearbete, praxis inom barnskyddet och barnskyddslagens
funktion kan utvecklas. Arbetsgruppen ska utvärdera hur
barnskyddslagen fungerar och resurserna anvisas samt hur de förebyggande åtgärderna
såväl inom barnskyddet som i tjänsterna
för barn och barnfamiljer fungerar, inklusive en genomgång av
hemservicen och familjearbetet. För Kaste-programperioden
2012—2015 har totalt 58 miljoner euro i statsunderstöd
reserverats för utvecklingsprojekt för social-
och hälsovård.
Helsingfors den 25 september
2012
Omsorgsminister Maria Guzenina-Richardson