KIRJALLINEN KYSYMYS 648/2013 vp
KK 648/2013 vp - Arja Juvonen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Laatusuositusten heikentyminen vanhuspalvelulain toimeenpanossa
Eduskunnan puhemiehelle
Laki ikääntyneen väestön
toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali-
ja terveyspalveluista (vanhuspalvelulaki) astui voimaan 1.7.2013.
Tavoitteista huolimatta lakiin ei kirjattu vähimmäismääriä hoidon
henkilöstömitoituksille. Muutamat lausunnonantajat
vastustivat myös henkilöstömitoitusta
koskevan asetuksenantovaltuuden kirjaamista lakitekstiin, eikä sitä sinne kirjattukaan.
Lakiesityksen perustelutekstissä kuitenkin todetaan, että mikäli
vuoden 2014 loppuun mennessä suoritetun vaikuttavuusarvioinnin
yhteydessä ilmenee, että laatusuosituksen mukainen
vähimmäismitoitus alittuu yhdessäkin toimintayksikössä,
valtioneuvosto antaa vuoden 2015 alussa voimaan tulevan asetuksen,
jossa säädetään vähintään
laatusuosituksen mukaista vähimmäistasoa vastaava
minimimitoitus hoitajien määrälle.
Lakiesityksessä tarkoitettuja laatusuosituksia on hiljattain
uudistettu laajapohjaisessa työryhmässä.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan suositus konkretisoi
lain tavoitteita ja on tarkoitettu lain toimeenpanon tueksi.Luonnos
laatusuositukseksi hyvän ikääntymisen
turvaamiseksi ja palvelujen parantamiseksi on ollut myös luettavissa
verkossa ja kommentoitavana otakantaa.fi -sivustolla. Luonnoksessaon
kirjaus henkilöstön vähimmäismäärästä ja
rakenteesta koti- ja ympärivuorokautisissa hoitoa ja huolenpitoa
tarjoavissa palveluissa.
Hoitajamitoituksen osalta uusi laatusuositus uhkaa heikentää ikääntyvien
palveluja. Ympärivuorokautista hoitoa tarjoavissa sosiaalihuollon toimintayksiköissä,
tehostetussa palveluasumisessa ja vanhainkodeissa hoitohenkilöstön
vähimmäistaso on 0,5 hoitotyöntekijää asiakasta kohden.
Terveyskeskusten vuodeosastojen pitkäaikaisessa hoidossa
vähimmäismitoitukseksi on kirjattu 0,6—0,7.
Vuodelta 2008 olevassa laatusuosituksessa hyväksi henkilöstön
vähimmäismääräksi katsottiin
0,6 silloin, kun asiakkaalla on vaikeita somaattisia tai käytösoireita
tai kun hoitoympäristön koko ja/tai rakenteelliset
puitteet aiheuttavat henkilökunnan lisätarpeita.
Ympärivuorokautisessa hoidossa olevien kohdalla hyväksi
mitoitukseksi katsottiin 0,7—0,8. Ympärivuorokautisessa
hoidossa olevien ja somaattisista tai käytösoireista
kärsivien ikääntyneiden osalta laatusuositukset
ovat siis heikentymässä.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Millä perusteella laatusuosituksia vanhuspalvelulain
toimeenpanossa ollaan heikentämässä juuri
sellaisten ikääntyneiden kohdalla, joilla hoidon
tarve on lähtökohtaisesti suurin?
Helsingissä 3 päivänä heinäkuuta
2013
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Arja Juvosen /ps näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 648/2013 vp:
Millä perusteella laatusuosituksia vanhuspalvelulain
toimeenpanossa ollaan heikentämässä juuri
sellaisten ikääntyneiden kohdalla, joiden hoidon
tarve on lähtökohtaisesti suurin?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Hallitus on evästänyt laatusuosituksen valmistelua
edellyttämällä, että ympärivuorokautisen
hoidon laatua parannetaan varmistamalla henkilöstön
määrää koskevien laatusuositusten
toteutuminen (hoitajamitoituksen oltava vähintään 0,5 tasolla).
Suositusten toteutumista on arvioitava vuoden 2014 loppuun mennessä.
Vaade henkilöstömitoituksen vähimmäistason
toteutumisesta sisältyy myös eduskunnan vastaukseen (EV 162/2012 vp)
hallituksen esityksestä laiksi ikääntyneen
väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden
sosiaali- ja terveyspalveluista: Eduskunta edellyttää,
että hallitus arvioi henkilöstömitoituksen
toteutumisen vanhuspalvelulaissa tarkoitetulla tavalla vuoden 2014
aikana ja mikäli ympärivuorokautisessa hoidossa
ei ole saavutettu suositusten mukaista henkilöstömitoitusta (vähintään
0,5), antaa eduskunnalle esityksen lain täsmentämisestä.
Sosiaali- ja terveyspoliittinen ministerityöryhmä ei
määritellyt henkilöstömitoituksen
yksityiskohtia, koska tavoitteena on kehittää mitoitusta
niin, että henkilöstön määrällisen
tarpeen arvioinnin perustana on iäkkäiden asiakkaiden
hoidon tarve. Tästä riippumatta sosiaali-
ja terveyspoliittisella ministerityöryhmällä on
yhteinen näkemys siitä, että vähimmäismitoitus
ei voi olla alle 0,5 tason.
Vanhuspalvelulakiin sisältyvä henkilöstöä käsittelevä säännös
(20 §) edellyttää, että toimintayksikössä on
oltava henkilöstö, jonka määrä ja tehtävärakenne
vastaavat iäkkäiden asiakkaiden toimintakyvyn
edellyttämää palvelun tarvetta ja turvaa
heille laadukkaat palvelut. Hallituksen esityksessä (HE
160/2012 vp) on arvioitu, että em. säännös
lisää kuntien menoja 30,9 miljoonaa euroa vuodessa.
Tällä euromäärällä voidaan
lisätä henkilöstöä niihin
ympärivuorokautisen hoidon toimintayksiköihin,
joissa mitoitustaso 0,5 ei toteudu. Tarvittavan lisähenkilöstön
määrä on noin 700. Lain valmisteluvaiheessa
arvioitiin kustannusvaikutuksia erilaisilla henkilöstön
mitoitustasoilla. Mikäli vähimmäismitoitustaso
olisi 0,6, kuntien menot lisääntyisivät
arviolta 79,5 miljoonalla eurolla. Tarvittavan lisähenkilöstön
määrä olisi noin 1 800. Kokonaisuudessaan
vanhuspalvelulain toimeenpanon arvioidaan lisäävän
kuntien kustannuksia (vuositasolla) yhteensä 151 miljoonaa
euroa vuonna 2015, kun laki on kokonaisuudessaan sovellettavana. Valtionosuus
näistä kustannuksista on 82 miljoonaa euroa.
Näistä lähtökohdista laatusuositusta
uudistanut työryhmä on määritellyt
suositukset henkilöstön määräksi
ja rakenteeksi niin kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessakin
hoidossa. Suositus henkilöstön ehdottomaksi vähimmäismääräksi,
jota ei missään olosuhteissa voi alittaa, on tehostetussa
palveluasumisessa ja vanhainkodeissa 0,50 hoitotyöntekijää asiakasta
kohden. Mikäli terveyskeskusten vuodeosastoilla on pitkäaikaishoidossa
asiakkaita, joiden hoidon tarve on perusteltu lääketieteellisesti
tai turvallisen hoidon varmistamiseksi, vähimmäismitoitus
on 0,60—0,70 hoitotyöntekijää asiakasta
kohden. Suositeltu henkilöstön vähimmäismitoitus
tarkoittaa todellista hoitoon osallistuvan henkilöstön
mitoitusta, jossa poissaolevien työntekijöiden
osuus korvataan sijaisilla.
Keskeinen henkilöstön määrää koskeva
suositus on sidottu vanhuspalvelulain tapaan toimintayksikön
asiakkaiden toimintakykyyn ja hoidon tarpeeseen. Henkilöstön
mitoittamisen lähtökohtana ovat aina asiakkaat
tarpeineen, riippumatta siitä, minkä nimisessä yksikössä he
ovat. Asiakkaiden, luotettavia arviointimenetelmiä käyttäen arvioitu
toimintakyky ja palvelujen tarve ovat ne keskeiset tekijät,
jotka määrittävät mitoituksen tason.
Näin ollen em. toimintayksiköissä asiakkaiden
palvelutarve edellyttää usein vähimmäismitoitusta
korkeampaa mitoitusta.
Vuonna 2008 annetussa laatusuosituksessa esitettiin esimerkinomaisesti
eräitä asiakasryhmiä, joiden hoito edellyttäisi
vähimmäistasoa korkeampaa mitoitusta. Laatusuositusta
uudistettaessa lähtökohdaksi asetettiin vanhuspalvelulain
vahvasti keskiöön nostama toimintakyvyn ja palvelujen
tarpeiden monipuolinen, luotettavin menetelmin tapahtuva selvittäminen
(15 §). Tämä 1.7.2013 voimaan
tullut säännös turvaa myös niiden
asiakkaiden asemaa, joilla on vaikeita somaattisia tai käytösoireita.
Aikaisempien laatusuositusten tukena ei ole ollut lakitasoisia säännöksiä henkilöstön
määrästä. Nyt vanhuspalvelulain
20 § antaa laatusuosituksille ja myös viranomaisvalvonnalle
aikaisempaa vankemman pohjan.
Helsingissä 18 päivänä heinäkuuta
2013
Peruspalveluministeri Susanna Huovinen
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 648/2013 rd undertecknat
av riksdagsledamot Arja Juvonen /saf:
På vilka grunder håller man på att
försvaga kvalitetsrekommendationerna just gällande
sådana äldre som i princip har det största
vårdbehovet när lagen om äldreomsorg
sätts i kraft?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Regeringen förutsätter i anvisningarna för
beredningen av kvalitetsrekommendationen att kvaliteten på heldygnsvården
förbättras genom att säkerställa
att rekommendationerna om personalmängd följs
(dimensioneringen ska vara minst på nivån 0,5).
Före slutet av 2014 ska det utvärderas hur rekommendationerna
genomförts. Kravet på att miniminivån
på dimensioneringen av personal följs ingår även
i riksdagens svar (RSv 162/2012 rd) på regeringens
proposition till lag om stödjande av den äldre
befolkningens funktionsförmåga och om social-
och hälsovårdstjänster för äldre:
Riksdagen förutsätter att regeringen 2014 undersöker
om personaldimensioneringen realiserats i enlighet med äldreservicelagen,
och lämnar riksdagen en proposition om precisering av lagen
i det fall att den rekommenderade personalmängden (minst
0,5) inte uppnåtts i heldygnsvård. Social- och
hälsopolitiska ministerarbetsgruppen fastställde
inte detaljer för hur personalen bör dimensioneras
eftersom avsikten är att utveckla dimensioneringen så att
de äldre klienternas vårdbehov utgör
grunden för bedömningen av personalmängden.
Oberoende av det har social- och hälsopolitiska ministergruppen den
gemensamma ståndpunkten att minimidimensioneringen inte
får understiga nivån 0,5.
Den bestämmelse i lagen om äldreomsorg som behandlar
personalen (20 §) förutsätter
att en verksamhetsenhet ska ha en personal som till antal och uppgiftsstruktur
motsvarar det servicebehov de äldre personernas funktionsförmåga
medför, och som garanterar dem en högkvalitativ
service. I regeringens proposition (RP 160/2012 rd) har
det bedömts att bestämmelsen ökar kommunernas
utgifter med 30,9 miljoner euro per år. För denna
summa får man vid alla verksamhetsenheter för
heldygnsvård en dimensionering som överstiger
den lägsta rekommenderade nivån (0,5). Det behövs
ytterligare personal på cirka 700 personer. Under beredningsskedet
av lagen uppskattades kostnadseffekterna vid olika nivåer av
dimensionering av personal. Ifall miniminivån är
0,6 ökar kommunernas utgifter med uppskattningsvis 79,5
miljoner euro. Då skulle behovet av ökad personal
vara cirka 1 800. I sin helhet beräknas verkställandet
av lagen om äldreomsorg öka kommunernas utgifter
(per år) med totalt 151 miljoner euro 2015, när
lagen ska tilllämpas fullt ut. Statsandelen av utgifterna
utgör 82 miljoner euro.
Med de utgångspunkterna har den arbetsgrupp som förnyat
kvalitetsrekommendationerna fastställt rekommendationer
för personalens antal och struktur såväl
inom hemvård som inom heldygnsvård. Rekommendationen
om ovillkorlig minimimängd personal, som under inga förhållanden
får underskridas, är 0,50 vårdare per klient
på effektiverade stödboenden och på ålderdomshem.
Om det finns klienter med vårdbehov som är medicinskt
motiverat eller för att säkerställa en
trygg vård av dem i långtidsvård på hälsovårdscentralernas
vårdavdelningar ska det finnas minst 0,60–0,70
vårdanställda per klient. Den rekommenderade personaldimensioneringen
avser verklig dimensionering där frånvarande arbetstagare
ersätts med vikarier.
Den centrala rekommendationen som gäller personalmängden
på en verksamhetsenhet är på samma sätt
som i lagen om äldreomsorg bunden till klienternas funktionsförmåga
och vårdbehov. Utgångspunkten för dimensioneringen
av personalen är alltid klienterna och deras behov, oberoende
av benämningen på enheten där de bor.
Klientens funktionsförmåga och behov av tjänster som
bedöms enligt tillförlitliga metoder är
de centrala faktorer som bestämmer dimensioneringen. Sålunda
förutsätter klienternas vårdbehov på sådana
verksamhetsenheter som nämns ovan ofta en högre
dimensionering än miniminivån.
Kvalitetsrekommendationerna 2008 tog upp olika klientgrupper
som exempel på vilka klienters vård som kräver
en högre dimensionering än miniminivån.
När kvalitetsrekommendationerna uppdaterades sattes den
utredning som lagen om äldreomsorg kraftigt betonar som
utgångspunkt: att funktionsförmågan bedöms
mångsidigt och med tillförlitliga bedömningsinstrument
(15 §). Denna bestämmelse som trädde
i kraft den 1 juli 2013 tryggar även de klienters ställning
som har svåra somatiska symtom eller svåra beteendestörningar.
De tidigare kvalitetsrekommendationerna stöddes inte av
lagstadgade bestämmelser om personalmängden. Nu
ger 20 § i lagen om äldreomsorg kvalitetsrekommendationerna
och även myndigheternas tillsyn en stadigare grund än
tidigare.
Helsingfors den 18 juli 2013
Omsorgsminister Susanna Huovinen