Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle toisen maailmansodan seurauksena vahvistettiin kansainvälisoikeudellisesti Pariisin rauhansopimuksessa vuonna 1947 (SopS 19—20/1947). Neuvostoliiton oikeudellisen seuraajan Venäjän Federaation ja Suomen välisessä sopimuksessa suhteiden perusteista vuonna 1992 (SopS 63/1992) osapuolet sopivat säilyttävänsä yhteisen rajan sekä kunnioittavansa sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta ETYK:in päätösasiakirjan mukaisesti.

Suomella ei ole aluevaatimuksia minkään maan suhteen. Näin ollen hallitus ei aio ottaa rauhansopimuksen perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista esille Venäjän federaation kanssa, eikä hallituksella ole suunnitelmia alueiden palauttamisen toteuttamisesta. Parhaan lähtökohdan luovutettujenkin alueiden kehittämiselle molempia maita hyödyttäen tarjoaa Suomen ja Venäjän välinen rajat ylittävä yhteistyö.

ETYK:n päätösasiakirjan mukaisesti rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden pohjalta rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Periaatteessa ei siis voida sulkea pois mahdollisuutta että luovutetuista alueista ja niiden käytöstä voitaisiin neuvotella, jos Venäjällä on tähän valmius. Venäjän halukkuudesta keskustella rauhansopimuksessa määriteltyjen rajojensa muuttamisesta ei ole tapahtunut muutosta.

Hallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena selvittää 1990-luvun alussa tai muulloinkaan mahdollisesti käytyjä epävirallisia keskusteluja Karjalan palauttamisesta katsoen sen kuuluvan historian tutkijoiden tehtäviin.

Som svar på detta spörsmål anför jag följande:

Finlands landavträdelser till Sovjetunionen som en följd av andra världskriget fastställdes folkrättsligt i fredsavtalet i Paris 1947 (FördrS 19—20/1947). Enligt överenskommelsen mellan Finland och Sovjetunionens juridiska efterträdare Ryska Federationen om grunderna för relationerna mellan länderna avtalade parterna om att bevara sin gemensamma gräns samt att respektera dess okränkbarhet och varandras territoriella integritet i enlighet med KSSE:s slutdokument.

Finland har inga territoriella anspråk på något land. Regeringen kommer sålunda inte att med Ryska Federationen ta upp ett återlämnande av de områden som avträddes till Sovjetunionen genom fredsfördraget. Regeringen har inte heller några planer avseende ett återlämnande av dessa områden. Den bästa utgångspunkten för utvecklandet av också de avträdda områdena på ett sätt som gagnar de båda länderna skapas genom gränsöverskidande samarbete mellan Finland och Ryssland.

Enligt KSSE:s slutdokument kan gränserna enligt folkrätten ändras med fredliga medel och genom avtal. I princip kan man sålunda inte utesluta en möjlighet till förhandlingar om de avträdda områdena eller användningen av dem, om Ryssland är villigt till detta. Det har inte skett någon förändring i Ryssland vilja att diskutera en ändring av de i fredsfördraget fastställda gränserna.

Regeringen anser inte att det är ändamålsenligt att utreda hurdana inofficiella samtal som fördes om ett återbördande av Karelen i början av 1990-talet eller vid eventuella andra tidpunkter, och anser att detta tillhör historieforskarnas uppgifter.