KIRJALLINEN KYSYMYS 658/2012 vp
KK 658/2012 vp - Olli Immonen /ps
Tarkistettu versio 2.0
Neuvostoliiton anastamien maa-alueiden palauttaminen takaisin
Suomelle
Eduskunnan puhemiehelle
Edesmennyt Neuvostoliitto anasti Suomelta toisessa
maailmansodassa Karjalan, Petsamon, Salla-Kuusamon alueen ja Suomenlahden
ulkosaaret. Samalla kaiken kaikkiaan sadattuhannet suomalaiset menettivät
kotinsa ja joutuivat muuttamaan pois kotiseudultaan. Tämä kyseisten
alueiden asukkaita ja Suomea kohdannut suuri vääryys
on edelleen korjaamatta.
ETYK:n päätösasiakirjan mukaan rajoja
voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden mukaisesti rauhanomaisin
keinoin ja sopimusteitse. Tämä antaa hyvän
pohjan keskustelulle Venäjän kanssa Neuvostoliiton
anastamien alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle. Venäläisillä ei
ole ollut riittävästi mielenkiintoa
anastettujen maa-alueiden kehittämistä kohtaan,
eikä Venäjä ole kyennyt korjaamaan alueilla
vallitsevia ongelmia. Suomella olisi palautuskeskustelun yhteydessä mahdollisuus
esittää konkreettisia ratkaisukeinoja, joilla
alueita saataisiin kehitettyä jälleen elinvoimaisiksi.
Neuvostoliiton hajottua alueet jäivät Venäjän federaation
omistukseen. Hajoamisen jälkeinen aika olisi ollut otollinen
palautukselle, sillä saivathan esimerkiksi Baltian maat
tuolloin takaisin menetetyn itsenäisyytensä. Suomelta
tämä tilaisuus jäi kuitenkin käyttämättä,
sillä muun muassa presidentti Mauno Koivisto ei ollut halukas aloittamaan
keskustelua aluepalautuksista. On esitetty väitteitä,
joiden mukaan Koiviston aikana Neuvostoliitto ja Venäjä olisivat
tarjonneet Karjalaa ostettavaksi takaisin, mutta Koivisto reagoi
siihen lähettämällä silloisen
ulkoministerin, Pertti Paasion, Moskovaan kertomaan, ettei Suomi
halua Karjalaa takaisin. Ulkoasiainministeriön virkamies
Jaakko Blomberg on todennut myöhemmässä haastattelulausunnossaan,
että Venäjän vaatima hinta palautettavasta
alueesta olisi ollut tuolloin 135 miljardia markkaa eli noin 23
miljardia euroa. Mikäli senaikaiset vallanpitäjät
ovat todella toimineet asiassa salaa kansalaisten selän
takana, se olisi kerrottava rehellisesti Suomen kansalle.
Kansalaisjärjestö ProKarelian vuonna 1999 teettämässä selvityksessä palautuksen
kustannuksiksi on arvioitu kymmenen vuoden palautusprojektin aikana
noin 30 miljardia euroa. Laskelmien mukaan palautus olisi Suomelle
taloudellisesti kannattavaa, kun otetaan huomioon alueelle muuttavien
suomalaisten määrä, sinne tehtävät
kotimaiset ja ulkomaiset investoinnit sekä rikkaat luonnonvarat.
Maamme jälkisuomettuneessa ilmapiirissä keskustelua
menetettyjen alueiden palauttamisesta takaisin Suomelle on pidetty
edelleen sopimattomana. Aikaisemmat hallitukset eivät ole halunneet
etsiä keinoja menetettyjen alueiden palauttamiseksi, ja
media on johtanut tarkoituksellisesti alueiden palauttamisesta käytävää keskustelua
ja yleistä mielipidettä harhaan.
Suomessa olisi viimein aika karistaa suomettumisen raskas viitta
pois kansakunnan harteilta sekä ryhtyä keskustelemaan
avoimesti kansakuntaamme kohdistuneista vääryyksistä toisen
maailmansodan jälkeisinä aikoina. Lisäksi
Suomen poliittisten päättäjien olisi
ryhdyttävä etsimään aktiivisesti
keinoja, joilla Neuvostoliitolle menetetyt alueet saataisiin takaisin
suomalaisten käsiin.
Edellä olevan perusteella ja
eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään
viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan
kysymyksen:
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Karjalan
ja muiden sodassa menetettyjen alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle
ja
löytyykö hallitukselta halua tehdä selvitys
Venäjän ja Suomen 1990-luvun alussa mahdollisesti
käymistä epävirallisista neuvotteluista
koskien Karjalan palauttamista?
Helsingissä 7 päivänä syyskuuta
2012
Eduskunnan puhemiehelle
Eduskunnan työjärjestyksen
27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te,
Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi
kansanedustaja Olli Immosen /ps näin kuuluvan
kirjallisen kysymyksen KK 658/2012 vp:
Aikooko hallitus ryhtyä toimenpiteisiin Karjalan
ja muiden sodassa menetettyjen alueiden palauttamiseksi takaisin Suomelle
ja
löytyykö hallitukselta halua tehdä selvitys
Venäjän ja Suomen 1990-luvun alussa mahdollisesti
käymistä epävirallisista neuvotteluista
koskien Karjalan palauttamista?
Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:
Suomen alueluovutukset Neuvostoliitolle toisen maailmansodan
seurauksena vahvistettiin kansainvälisoikeudellisesti Pariisin
rauhansopimuksessa vuonna 1947 (SopS 19—20/1947).
Neuvostoliiton oikeudellisen seuraajan Venäjän
Federaation ja Suomen välisessä sopimuksessa suhteiden
perusteista vuonna 1992 (SopS 63/1992) osapuolet sopivat
säilyttävänsä yhteisen rajan sekä kunnioittavansa
sen loukkaamattomuutta ja toistensa alueellista koskemattomuutta
ETYK:in päätösasiakirjan mukaisesti.
Suomella ei ole aluevaatimuksia minkään maan
suhteen. Näin ollen hallitus ei aio ottaa rauhansopimuksen
perusteella Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden palauttamista
esille Venäjän federaation kanssa, eikä hallituksella
ole suunnitelmia alueiden palauttamisen toteuttamisesta. Parhaan
lähtökohdan luovutettujenkin alueiden kehittämiselle
molempia maita hyödyttäen tarjoaa Suomen
ja Venäjän välinen rajat ylittävä yhteistyö.
ETYK:n päätösasiakirjan mukaisesti
rajoja voidaan muuttaa kansainvälisen oikeuden pohjalta
rauhanomaisin keinoin ja sopimusteitse. Periaatteessa ei siis voida
sulkea pois mahdollisuutta että luovutetuista alueista
ja niiden käytöstä voitaisiin neuvotella,
jos Venäjällä on tähän
valmius. Venäjän halukkuudesta keskustella rauhansopimuksessa
määriteltyjen rajojensa muuttamisesta ei ole tapahtunut
muutosta.
Hallitus ei pidä tarkoituksenmukaisena selvittää 1990-luvun
alussa tai muulloinkaan mahdollisesti käytyjä epävirallisia
keskusteluja Karjalan palauttamisesta katsoen sen kuuluvan historian
tutkijoiden tehtäviin.
Helsingissä 1 päivänä lokakuuta
2012
Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja
Till
riksdagens talman
I det syfte som anges i 27 § i
riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister
som saken gäller översänt följande
skriftliga spörsmål SS 658/2012 rd undertecknat
av riksdagsledamot Olli Immonen /saf:
Har regeringen för avsikt att vidta åtgärder
för att återbörda Karelen och de andra
områdena som Finland förlorade i kriget och
är regeringen villig att göra en utredning
om inofficiella samtal om att återbörda Karelen
som Finland och Ryssland eventuellt fört i början
av 1990-talet?
Som svar på detta spörsmål
anför jag följande:
Finlands landavträdelser till Sovjetunionen som en
följd av andra världskriget fastställdes
folkrättsligt i fredsavtalet i Paris 1947 (FördrS
19—20/1947). Enligt överenskommelsen
mellan Finland och Sovjetunionens juridiska efterträdare Ryska
Federationen om grunderna för relationerna mellan länderna
avtalade parterna om att bevara sin gemensamma gräns samt
att respektera dess okränkbarhet och varandras territoriella
integritet i enlighet med KSSE:s slutdokument.
Finland har inga territoriella anspråk på något land.
Regeringen kommer sålunda inte att med Ryska Federationen
ta upp ett återlämnande av de områden
som avträddes till Sovjetunionen genom fredsfördraget.
Regeringen har inte heller några planer avseende ett återlämnande
av dessa områden. Den bästa utgångspunkten
för utvecklandet av också de avträdda
områdena på ett sätt som gagnar de båda
länderna skapas genom gränsöverskidande
samarbete mellan Finland och Ryssland.
Enligt KSSE:s slutdokument kan gränserna enligt folkrätten ändras
med fredliga medel och genom avtal. I princip kan man sålunda
inte utesluta en möjlighet till förhandlingar
om de avträdda områdena eller användningen
av dem, om Ryssland är villigt till detta. Det har inte
skett någon förändring i Ryssland vilja
att diskutera en ändring av de i fredsfördraget
fastställda gränserna.
Regeringen anser inte att det är ändamålsenligt
att utreda hurdana inofficiella samtal som fördes om ett återbördande
av Karelen i början av 1990-talet eller vid eventuella
andra tidpunkter, och anser att detta tillhör historieforskarnas
uppgifter.
Helsingfors den 1 oktober
2012
Utrikesminister Erkki Tuomioja